Homma hanskassa ja hanskat hukassa

Vaikka hanskoja olis voinut tänään tarvitakin, ne ei suinkaan ole hukassa, mutta jotain muuta kylläkin. Käytiin tänään hoitamassa kaikkia Ratareisi-asioita ja nostin samalla reissulla 120 euroa käteistä. Mitäs sitten kävikään? Meni puoli tuntia ja mulla ei ollut enää hajuakaan mihin mun massit katos. En siis todellakaan ostanut niillä mitään, vaan ne yksinkertaisesti hukku. Katos. Hävis. Poistui mun taskusta. En melkein koskaan hukkaa mitään tärkeetä, niin en voi tajuta miten mulle voi käydä näin. Harmitus ja hävetys on aika megalomaaninen, mutta kerron tämän siksi, että maailman muutkin tohelot sais vertaistukea, elämässä käy joskus tämmösiä pieniä takaiskuja. Mutta mä mietin aina, että pahemminkin vois käydä, ihan turha pilata koko päivää murehtimalla yhtä kadonnutta sunnuntai-palkkaa, ei se sillä tule takaisin. Aina tulee kuitenkin uusia pyhäpäiviä.

Tanssin sadetanssia, että mun massit tulis takasin. Ei auttanut. (Oikeesti otin hyvän reenin jälkeen pienet voitontanssit.)

Jotain mä sentään olen tehnyt elämässäni oikein, koska salilla kulkee nyt kovaa! Ja etenkin penkki! Lauantaina työnsin 50 kilolla seitsemän toistoa ja tänään tangossa oli 2,5 kiloa enemmän ja sillä tuli femma. Nyt ollaan siis ihan ennätysvauhdissa ja 60 kilon ykkönen on lähempänä kuin koskaan.

Pahaa silmää!

 Viime aikoina olen yrittänyt pitää treenit tosi simppeleinä ja jättää kaiken turhan kikkailun pois ja nyt se näkyy, kun rauta liikkuu. Mutta silti tulee sellanen olo, että olikohan tässä varmasti nyt kaikki, tekisinkö varmuuden vuoksi vielä jotain? More is more pätee ehkä ruokapöydässä, mutta salilla ei välttämättä.

Silti, giant is giant!

Nyt kun treenimotivaatio on kohdallaan ja tuloksia tuntuu tulevan, voin kiittää itseäni siitä, että jaksan käydä salilla silloinkin kun motivaatio ei ole huikein mahdollinen ja kaikki junnaa (esimerkiksi aiemmin keväällä). Jos löysäilisin kohtuuttomasti silloin kun ei niin nappaa, en pääsisi ikinä kunnolla vauhtiin ja treeni olisi ikuista on-off-suhdetta. Nyt se on jatkuvaa on-suhdetta, jonka intensiteetti vain vähän vaihtelee. Vähän kun olis naimisissa. :D

Katos vaan, joku muuttolintu on tehnyt pesän mun tukkaan. Tai vaihtoehtoisesti kokeilin Ikean uutta käsin veivattavaa vatkainta tukkaani. 

Myös Ratareisi-jutut on nyt äärimmäisen hyvin tumpuissa! Ilmottautumisia tulee koko ajan lisää ja Rahkaäijän puhelin soi yhtenään. Sunnuntai-iltana kokoustettiin Jaanaban ja härren kanssa ja sovittiin mitä kukakin hoitaa ennen lauantaita (mä hankin muun muassa katuliidut, check!) ja todettiin, että hyvä tästä tulee! Äsken saatiin vihdoin mun maantiepyörä kasaan ja huomenna tulee Rahvélo-teippaukset. Ei hetkeäkään liian aikaisin Ratareittä ajatellen. ;)

Kuumaliima, pyörän kasaajan salainen ase. Rahkaäijälle ihan täydet pisteet pyörän kokoomisesta!

Kunhan Ratereidestä selvitään, niin me lähdetään ensi viikolla road tripille kohti pohjoista Suomea. Yhtään ei tiedetä vielä, että mitä tehdään ja missä ollaan yötä, mutta sitä ehtii miettiä sitten ensi viikolla, nyt ei ehdi. Mukaan maastopyörät, ilmapatja pakettiauton lattialle ja jotain ruokaa, niin eiköhän niillä hyvä reissu tule!

Rahkalaskuri: 879

Mummoslalomia ja mäkiä

Ajan yleensä useamman kerran viikossa saman reitin pyörällä, aina sama lähtöpaikka ja päätepiste. Ja yleensä samaa reittiä myös takaisin, mutta vasta 4-8 tunnin kuluttua. No sehän on tietysti työmatka! Tuo tasan seitsemän kilometrin ja parinkymmenen minuutin matka koostuu niin kevyen liikenteen väylistä kuin ulkoilureiteistä ja maisemat ei ainakaan vielä kyllästytä. Nyt esittelenkin työmatkani ja sen parhaat palat!

Näytän tukka auki ja noissa laseissa ihan Woodstockista karanneelta.

Matka alkaa hissistä, johon sekä pyörä että pyöräilijä mahtuvat yhtä aikaa, mutta muita ei sitten kyytiin otetakaan. Hissi kuitenkin pysähtyy yleensä ainakin kahdessa kerroksessa ja joku vaihtari pyrkii kiihkeästi sisään, kunnes hoksaa, että ei mahdu, ellei halua istua sikiöasennossa lattialla. Sorry!
Ja sitten varsinaisiin pyöräilyhommiin! Kartasta on nähtävissä reitti ja kuvat matkan varrelta on numeroitu.

1. (Slalom-radalla melko rauhallista.)

Matkan ensimmäinen haaste on Insinöörinkadun mummoslalom. Etenkin  keskellä päivää koko pyöräkaista on täynnä eläviä maaleja, joiden poukkoilu on täysin ennalta-arvaamatonta. Kukaan ei ylitä autotietä katsomatta ensin tuleeko jostain suunnasta autoja, mutta pyöräkaistaa ylittäessä vastaava ei ilmeisesti käy mielessä. Slalom-radalla keskinopeus tuleekin pitää kävelyvauhdissa ja varautua myös mahdollisiin pullon sirpaleisiin, joita toisinaan on kylvetty koko tori täyteen.

2. 

Opiskelijankadulle käännyttäessä vasemmalle jää ravintolakompleksi, jossa myydään pitsaa rehelliseen vajaan neljän euron hintaan, iltaravintola, joka saa ilmeisesti olla auki vain kuukauden kerrallaan, kunnes taas suljetaan ja Hervannan hienoin anniskeluravintola Wanha Seppä. Meninpä ohi milloin tahansa, aina Wanhan Sepän terassilla on kiireetöntä herrasväkeä nauttimassa mallasjuomaa. Terassi on varmasti myös mukavan viileä, sillä ravintolaa joka suunnasta ympäröivät jättimäiset kerrostalot estävät tehokkaasti epämiellyttävän auringon häikäisyn. Jokaisen kerran mieltäni kutkuttaa liittyä terassikansan seuraan nauttimaan betonilähiön maisemista.

3.

Harmaa betoni kuitenkin loppuu pian, sillä Opiskelijankadulta sukellan metsän vehreyteen.  Tästä alkaa paras osuus, metsäteillä voi ajaa holtittoman kovaa ja nauttia vihreän värin yliannostuksesta. Ah! Asfaltilta poistuessa maastopyörä lunastaa paikkansa parhaana työmatkapyöränä, pehmeä hiekka tai kuopat ei hidasta mun matkaa.

4.

Hervannasta Lahdesjärvelle on suora hiekkatie, jossa on ladut talvisin. Koska edes kesällä hiihtäjät malttavat pysyä pois ladulta, on reitti hyvin käytetty pyöräilijöiden ja muiden ulkoilijoiden keskuudessa lumettomaan aikaan. Jotta hiihtäjillä olisi hauskaa, reitti sisältää paljon lyhyitä, mutta jyrkkiä mäkiä, joita on hauska kaahata myös pyörällä. Kuvassa kauimmaisena näkyvän mäen päällä vietin muutamia viikkoja sitten pidemmänkin aikaa, kun kotimatkalla vastaan osui mies, joka makasi ojassa pyörän kanssa (Ehkä Wanhan sepän terassilta tulossa?) ja paikalle osuneiden mummojen kanssa soittelimme ambulanssia miehelle. Hätäkeskuksessa oli hieman vaikeuksia ymmärtää selitystäni paikasta "täällä hiihtoladulla Hervannan ja Lahdesjärven välissä", mutta kaikesta huolimatta ambulanssi saatiin paikalle. Miehen pyörä valitettavasti jäi ojaan ja siitä olen vähän harmissani, mutta toivottavasti se kohtasi omistajansa myöhemmin.

5. 

Ylämäki-alamäki-osuudelta pois päästessä alkaa ainakin kilometrin loiva alamäki, jonka aikana voi esimerkiksi ottaa selfieitä kulmahampaistaan ja woodstock-tukastaan, ihmetellä Karkuvuoren tunnelityömaalta kuuluvia ääniä, bongailla metsään lähteviä polkuja, puhua puhelimessa tai juoda. Tai mietiskellä sitä, miten kiva tästä on ajaa ylämäkeä kotiin päin työpäivän jälkeen.

6. (Jos eväät unohtuis, ABC voisi pelastaa.)

Jälleen sivistyksen parissa! Kun ylitän moottoritien, tulee monesti sellainen vähän omahyväinen olo siitä, että olen pyörällä liikenteessä enkä saastuta maailmaa ja pilaa elämääni autossa tai bussissa istumalla. Mutta sitten kun on huono keli ja lähden autolla töihin, nauran kaikille, jotka polkevat kaatosateessa. No en oikeesti naura. Mutta sen lisäksi, että työmatka pyörällä on kätevää, se on myös elämän pieniä valintoja, joilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin (ja ympäristöön myös!). Olo on paljon fressimpi töissä, kun on tullut pyörällä.

7.

Maalisuora! Viimeisen kilometrin voi ajaa täysiä tai leppoisasti riippuen siitä kuinka paljon liian myöhään on lähtenyt kotoa. Viimeisellä suoralla on loistava asfaltti ja siinä pitääkin harjoitella ilman käsiä ajamista. Kesän lopussa voinkin sitten ajaa koko matkan ilman käsiä. Kato äiti, ajan ilman käsiä! Kato äiti, ajan ilman hampaita!

Tällainen ja aivan sopiva on mun työmatka. Ei yhtään liian pitkä tai lyhyt, ja matkalla riittää nähtävää ja äksöniä. Mutta millanen on sun työmatka? Pyörällä vai kävellen vaiko autolla tai bussilla? Mitä matkalla näkyy? Onko reitin varrella sattunut koskaan mitään jännää? Kerro!


Rahkalaskuri: 877 (Tänä aamuna jääkaapissa ei ollut yhtään rahkaa, yhyy ja argh!)

DNF

Mulla ja Rahkaäijällä on aina joku pieni kilpailu menossa. Keväällä keksin viimein lajin, jossa mäkin voisin pärjätä ja juhlallisesti haastoin Rahkaäijän syömään kilpaa maapähkinävoita.

Viimein eilen Rahkaäijä oli valmis ottamaan haasteen vastaan, kun reilu sadan gramman rasvatömäys mahtui makroihin. Säännöt oli varsin selvät. Se, joka tyhjentää 230 gramman purkin ensin, julistetaan voittajaksi ja vettä tai muita apuvälineitä ei saa käyttää. Lusikka sentään oli sallittu.
Kisa starttasi käyntiin ja mätin jättimäisen ruokalusikallisen maapähkinävoita suuhuni. Kun laittaa kerralla noin 50 grammaa pähkinävoita suuhun, se myös jämähtää sinne, kun rasva ja muu neste valuvat kohti ruuansulatuselimistöä ja suuhun ja kurkkuun jää pyörimään lähinnä kuiva pähkinämassa. Jos tähän vielä yhdistetään hysteerinen nauraminen, ei lopputulos ole erityisen tavoiteltava. Maapähkinävoi, kilpasyönti ja kikattaminen eivät siis sovi missään nimessä yhteen ja kamppailu keskeytettiin muutaman minuutin ja puolikkaiden purkillisten jälkeen ilmeisen tukehtumisvaaran ja yleisen järjettömyyden vuoksi. Kisaa ei siis voittanut Rahkaäijä taikka muija, vaan maapähkinävoi, joka oli syömätön ja täten lyömätön. Did not finish.

Nyt se tiedetään. Maapähkinävoita voi syödä rauhassa nautiskellen suoraa purkista vaikka elokuvaa katsellessa, mutta ei missään nimessä kiireellä mättäen.

Muuten eilinen vapaapäivä kuluikin varsin leppoisissa tunnelmissa hierojalla käyden ja pyöräillen. Kytättiin koko päivän sadetutkaa ja suunniteltiin pyörälenkkiä ja hirveän kaatosateen jälkeen ampaistiinkin ulos täpärien kanssa. Ajoitus oli täydellinen, koska parin tunnin lenkin aikana lähinnä ripsi vettä, mutta kotipihaan päästessä taivas taas repesi. Pesuaineet pyörään ja sade hoiti huuhteluhommat!

Vuoreksessa on hieno leikkikenttä, jonka kiipeilytelineet ja muut härpäkkeet on rakennettu puusta. Vähän sitä piti testailla!

Se on ilmoja pidellyt!

Sain Soilelta blogihaasteen (kiitos!), jota on viime aikoina näkynyt useammassakin paikassa. Perusjuttu, kerro 11 faktaa itsestäsi ja vastaa 11 kysymykseen ja keksi uudet kysymykset ja haasta 11 bloggaajaa. Jos kaikilla maailman ihmisillä olisi blogi ja kaikki laittaisivat haasteen eteenpäin, olisi jokainen ihminen vastannut haasteeseen noin kymmennenne kierroksen kohdalla. Mää en haasta ketään. Vaikka kaikilla maailman ihmisillä ei olekaan blogia. Vähän olis kyllä hauskaa, jos olisi!

Ensin faktapläjäykset.
1. Sain viime viikonlopun kerjäläisasustani palkinnoksi 200 euron arvoiset lentoliput jonnekin Eurooppaan. En ole vielä päättänyt mihin lähde(tää)n. Olen aivan älyttömän iloinen tästä!
2. Meillä on tänäkin kesänä parvekepuutarha, jossa "kasvaa" salaattia, peruna ja tomaattia. Ainoa, mikä oikeesti kasvaa on salaatti. Perunan kukkimista hieman kyllä odotan.

Herra peruna on hieman ujo, eikä halunnut esiintyä kuvassa. 

3. Meikkaaminen ja muu semmonen kiinnostaa mua ihan äärimmäisen vähän. Montaa miestäkin kiinnostaa varmasti enemmän.
4. Salilla pitää aina soida joku hyvä pauke tai vähintään Radio Rock, muuten treeni on pilalla. Kotona kuuntelen radiosta YleX:ää, mutta välillä tuntuu, että olen kasvanut kanavan kohderyhmästä vähän ulos.
5. Lupiinit on ihan parhaita ja kauneimpia kukkia!

Niin ihanan väristä!

6. Välillä mietin näinä sosiaalisen median ähkyaikoina, että pitäiskö välillä vähän pitää taukoa kaikesta ja lopettaa bloggaaminenkin hetkeksi.
7. Mutta blogia en voi varmaan milloinkaan lopettaa, vaikka kukaan ei enää sitä lukisikaan, koska saadaan aina niin älyttömiä ideoita. Eilen muun muassa keksittiin, että voitaisiin järjestää hyväntekeväisyystempauksena joukkoleuanvedon maailmanennätys. Saisikohan 100 yhtäaikaisella leuatuksella jo ennätyksen aikaan?
8. Meillä on ulko-ovessa strutsi. Sen tekisi varmasti mieli tunkea päänsä sisään tuosta kurkistusluukusta.

Hama-helmet rokkaa!

9. Aion vielä tänä vuonna nostaa penkistä 60 kiloa, maasta 130 kiloa ja kyykätä niin paljon kun pystyn.
10. Opin tällä viikolla ajamaan pyörällä ilman käsiä. Kyllä, nyt vasta!

Yhtenä päivänä yritin ottaa asiasta kuvatodistetta, mutta tästä on vielä vähän hankala päätellä onko esimerkiksi jalat maassa.

11. Mulla alkaa kolmen työpäivän päästä puolentoista viikon kesäloma!

Sitten niitä kysymyksiä.
1. Millainen on maailman paras aamupala?
Tietenkin joku hotelliaamupala. Kotioloissa tuhdit ja ihanat leivät passaa. Syön paljon leipää ja ajattelin sitten vasta lopettaa sen syömisen kun kuolen. Oli se sitten leivästä tai mistä tahansa muusta johtuvaa.

2. Mikä on paras neuvo jonka olet ikinä saanut ja keneltä sen sait?
Mummu sanoo aina, että "kyä viksut kato pärjää!", se on hyvä neuvo. Kannattaa olla fiksu tai ainakin käyttäytyä niin.

3. Millaisen auton ostaisit jos voittaisit lotossa / vai ostaisitko ollenkaan?
No en tosiaankaan ostaisi autoa! Ostaisin mielummin vaikka sähköpyörä tai skootterin. Autoilla leveily on jotain, mitä en todellakaan ymmärrä. Mulle on olemassa hienoja autoja ja rumia autoja ja niiden ero määräytyy lähinnä värin perusteella, ei merkin tai mallin.

4. Mistä aikaasaannoksestasi, teostasi tai taidostasi olet ylpeä?
Olen tosi tyytyväinen, että sain kandin tehtyä, vielä kun joku kävisi ne jämäkurssit, joita olen lykännyt kolme vuotta, niin sitten olisin supertyytyväinen. Ylipäätään olen tyytyväinen siihen, missä nyt olen elämässäni.

5. Jos pääsisit aikakoneeseen, mille vuosikymmenelle (tai -sadalle) matkustaisit? Miksi?
Menisin ehkä 70-luvulle fiilisteleen punkin syntymistä ja kukoistusta. Myös tulevaisuuteen voisin mennä 100 vuoden päähän katsomaan onko kaikki mennyt jo pilalle.

6. Mitä kirjaa luet juuri nyt? Jos et lue kirjoja, niin kerro vaikka että mitä lehteä luet?
Luin juuri vähän matkaa Sisilian mafian historiasta kertovaa kirjaa, mutta se ei oikein lähtenyt lentoon, niin palautin sen kirjastoon. Mulla on muuten 19,70 euroa sakkoa tällä hetkellä kirjastoon. Hups.

7. Mikä ruoka on bravuurisi keittiössä?
Öh, oon hyvä laittaan leipää paahtimeen? No oikeesti veivaan ihan kohtuullista pastaa itse.

8. Mikä biisi on paras juuri nyt?
Mokoman cover Eppu Normaalin biisistä "Kaikki häipyy, on vain nyt". Alkuperäinen versio ei ole mistään kotoisin, mutta koveri toimii!

9. Kirjoitatko kauppalistan vai mietitkö vasta kaupassa mitä tarvitset?
Mieti(tää)n vasta kaupassa, mutta se on kohtuullisen helppoa, kun melkein aina ostetaan samoja juttuja. Mutta sitten esimerkiksi pesuaineet yms. unohtuu aina.

10. Mitä urheilulajia seuraat mieluiten tv:stä?
Lapsena fanitin estejuoksua (koska vesieste) ja Valentin Kononen oli kova jätkä ja nykyäänkin yleisurheilu ylipäätään on paras tv-laji. Ja taitoluluistelu, etenkin sellanen parishow on aina jännittävää seurattavaa!

11. Puhutko murretta vai yleiskieltä?
No emmää ny ainakaan mitää yleiskiältä puhu! Sellasta wannabe-tamperetta! 


Siinäpä oli likaiset paljatukset tällä kertaa! Rahkaäijä lähti katkoon luitaan Sappee Bike Parkiin, mutta mä vedän taas vaihteeksi korkkarit jalkaan ja lähden juhliin. Tai laitan sittenkin sandaalit, ettei multa tai kanssajuhlijoilta mene luita poikki.

Hauskaa viikonlopun jatkoa!

Rahkalaskuri: 875

11 yötä Ratareiteen!

Viime päivinä viimeisenä ennen nukkumaan menoa ja ensimmäisenä herättyä on ollut mielessä Ratareisi. Juhannuspäivään on enää 11 yötä ja se on siis lähempänä kuin koskaan. Jatkuvasti mietin, että missä ehtisi vielä jakaa mainoksia, mihin lehteen voisin soittaa ja mitä pitää tehdä ennen juhannusta.

Mun pyöräkin saattaa tulla valmiiksi juhannukseen mennessä, usko on ainakin kova!

Nopea kertaus niille, jotka eivät ole ihan kartalla. 
Polkeminen starttaa Alastaron moottoriradalla kello 12 juhannuspäivänä ja siitä eteenpäin seuraavat 24 tuntia on aikaa sotkea rataa ympäri. Kierros on hippusen vajaa 3 kilometriä pitkä ja kaikki, jotka polkevat 100 kierrosta, saavat himoitun Ratareiden tittelin. Enemmän tai vähemmän saa ajaa ja kierroksia voi kerätä myös tiimissä. Kierroksia ei tarvitse laskee sormin itse, koska paikalla on sähköinen kierroslaskenta. Kaikenlaiset pyöräilijät ja pyörät ovat tervetulleita, mutta kypärä ja jarrut ovat pakollisia. Hinta on vaivaiset 40 euroa 17.6 asti ja sen jälkeen ja paikan päällä 50 €. Varikolla on vessat, suihkut, sauna ja Rahkaäijän rakentama grilli ja loistava tunnelma. Lisäinfot ja ilmottautumisohjeet: http://ratareisi.blogspot.fi/

Lauantain Aamulehdessa oli ennakkojuttu ja idean äitikin oli mainittu oikein nimeltä.

Tätä hommaa on ollut mun ja Rahkaäijän lisäksi toteuttamassa blogimaailmasta tutut Jaanaba ja härre. Yhdessä ollaan pohdittu, pähkäilty ja jaettu Jaanan suunnittelemia mainoksia. Mää ja Rahkaäijä otettiin pieni aamujumppa sunnuntai-aamuna ja lätkittiin varmaan 700 auton tuulilasiin mainos Pirkan pyöräilyn parkkipaikalla (ja sitten mainokset loppui kesken) ja käytiin hölöttämässä aiheesta kaikille mahdollisille ihmisille, jotka vähänkään suostuivat kuuntelemaan. Me ollaan kehitytty aika hyviksi profiloimaan tosipyöräilijöiden autoja, kaadetut takapenkit, kattoteline tai peräkoukkuteline ovat hyviä tuntomerkkejä. Kerran jopa Prisman parkkipaikalla laitettiin mainos tuulilasille, kun autossa oli niin vakuuttavan näköinen kattoteline.

Jos löysit tommosen tuulilasistasi, niin se on todennäköisesti mun vika. :)) TEHO Sport muuten tarjoaa tapahtumassa urheilujuomat!

Vielä ei pysty sanomaan juhannuksen kelistä yhtään mitään, mutta me toivotaan tietenkin mahdollisimman hyvää keliä, joka tarkoittaa sateeton, tuuletonta ja ehkä hieman pilvistä säätä ja lämmintä vaikka parikymmentä. Mää en usko hetkeäkään (kop kop), että koko 24 tuntia voisi sataa. Ei vaan voi. :D

Rahkaäijä osti uuden kypärän, joka on niin hieno ja kevyt, etten melkein uskalla koskea siihen. 

Mä aion itseoikeutetusti olla se, joka avaa tapahtuman ja toivottaa kaikki pyöräilijät tervetulleiksi. Voi vispilä, että siitä tulee helmee! Odotan radan kiertämisen ja armottoman karkkitankkauksen lisäksi sitä, että tapaan kaikki paikalle saapuneet polkijat ja pääsen ihaileen heidän pyöriään ja fiilisteleen tunnelmaa ja kesäyötä ja grillaan ja ihmetteleen kierrosennätyksiä (Alastaron radalle ei sellaista taida olla kirjattuna polkupyörän osalta) ja saunomaan ja ja ja... Ihan kaikkea! Tästä tulee niin huikeeta! Paitsi etten ole ehtinyt hankkimaan kokovihreää pyöräilyasua ja kypärää, mutta yritän pärjätä ilman. ;)
Onks hei ketään lukijoita tulossa Ratareiteen? Jos hengailee juhannuksena lähettyvillä, saa tulla paikalle myös vain katselemaan!

Rahkalaskuri: 870

Yhtä juhlaa salilla ja sen ulkopuolella

Aurinkoista iltaa!
Koko loppuviikko on ollut yhtä juhlaa, mutta jossain ihmeen välissä olen ehtinyt treenailemaankin. Raudankolisteluhommat on ollut varsin jalkapainotteisia, torstaina kova mave, perjantaina sumomavea krostreininkissä ja tänään kova kyykky. Latasin eilen (kun luulin, että ehdin kirjottaan postauksen) Youtubeen videon torstaina treenistä, kun tein maastavedossa ykkösiä sarjana (tai sarjaa ykkösinä, miten vaan). Kävin joka vedon jälkeen ihan ylhäällä vetämässä hapet ja sarjan loppua kohti hapenottotauot meinasi ruveta vähän venymään...

Meillä on työpaikan crosstraining-vuoro joka viikko Kuntotehdas punaisessa ovessa Nokialla ja perjantaina kävin pitkästä aikaa siellä huhkimassa. Tehtaan tirehtööri veti meille kahvakuula/sumomave-jumpan ja sumomavet otin vähän löysin rantein (tai reisin), mutta lopun kahvakuula-soutu-kombossa ei tarvinut enää pahemmin löysäillä. Oikeasti soudun tilalla olisi ollut boksihyppyjä, mutta pilasin nilkkani koko viikoksi rullaluistelemalla maanantaina, niin sain erivapauden soutaa.

Sumomaven paras puoli on se, että reidet näyttää hyvältä sitä tehdessä. 

Eilen ja tänään pääsin taas kotoisalle HH Gymille riehumaan. Aika tarkalleen vuosi sitten löydettiin tiemme sinne reenailemaan ja nyt saliin on tullut kiinnittyä kovasti. Alkuun ajatus kymmenen minuutin automatkasta salille oli vähän luotaantyöntävä, mutta se on hinta, joka me ollaan valmiita maksamaan kunnon salista. Eikä sovi unohtaa salin hyvää pössistä!

Joku muu alotti, me vaan jatkettiin!

En näköjään pidä enää muita housuja, kun näitä sortseja. 

Kerrankin kuvatodiste, että joskus myös kyykkään. 

Täysin aiheeseen liittymättömästi, maistoin eilen ekaa kertaa paljon kehuttua Questbaria. Ennakkohehkutuksen perusteella ajattelin, että se on jotain jumalten nektariinia proteiinipatukan muodossa, mutta ei se nyt kovin kummallista ollut. 

Sitten niihin juhlahommiin! Piti jättää Pirkan pyöräily väliin tänä vuonna, koska oli vähän tärkeämpää tekemistä. Rahkaveli juhli valmistujaisiaan ja ylpeä isosisko kaateli kahvia vieraille. Onneksi kukaan ei voi riistää multa isosiskon titteliä, vaikka koon puolesta olen jo kauan sitten jäänyt pikkusiskoksi.

Tää pönötys ei oikein pue meitä...

Nyt ollaan vähän enemmän mukavuusalueella!

Eilen en näyttänyt ehkä ihan yhtä fiksulta, kun lähdin Ikean kesäjuhliin. Pirskeiden teemana oli 1920-luku ja heti kun kuulin teeman, tiesin mihin suuntaan lähden asuhommia viemään. Ensin haaveilin, että olisin pukeutunut pelkkään tynnyriin, olihan kakskytluvun lopussa lama. Tynnyrin kanssa istuminen ja oleilu muutenkin olisi saattanut olla vähän hankalaa, joten muokkasin vähän ajatusta. Eilen hain Clas Ohlsonilta juuttisäkin, Motonetistä juuttinarua ja kerjuukipon ja Rahkaäijän kanssa askarreltiin vielä sanomalehdestä hattu ja kengät sekä kulkurin säkki. Ja tadaa, autenttinen kerjäläis-look oli valmis!

Olisko kolikkoo antaa, että saisin vaikka perunaa tai pettuleipää?

Vielä matkalla bileisiin nauroin ääneen asulleni, mutta paikan päällä totesin, että kappas vaan, muut näyttää aivan hemmetin hyvältä helmissään ja hapsumekoissaan ja mulla on päällä perunasäkki, hyvä minä. Pieni itsensä nolaaminen ei kuitenkaan mennyt hukkaan, koska panostukseni palkittiin illan paras puku -palkinnolla! Wuhuu! Vastaava tittelin olen joskus saanut ala-asteella koulun vappunaamiaisissa, joissa olin rölli. Juuttisäkkistaililla ei siis voi mennä hutiin.

Rahkaäijä reenasi jalat ilmeisesti liian vaisusti, koska nyt pitää kuulemma lähteä vielä fiilistelemään kesäiltaa fillareilla. No sehän sopii mulle! Toivottavasti ensi viikkokin on yhtä 5/5 kuin tämäkin viikko, myös sulla! Morjes!

Rahkalaskuri: 868

Ukkosta uhmaten

Eilen illalla pakattiin taas pyörät ja kuskit autoon ja ajeltiin Lamminpäähän, josta lähti Kaupin Kanuunoiden keskiviikko-lenkki. Keskiviikko-lenkillä meininki on kevyt eli vauhti kohtuullisen leppoinen ja polut aika iisejä. Oltiin pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran keskiviikko-lenkillä ja silloin ajajia oli varmaan lähemmäs neljäkymmentä, mutta ilmeisesti joidenkin pyörät on rakennettu alumiinin ja hiilikuidun sijaan sokerista ja eilen polkijoita oli 18.

Aurinko paistoi armeliaasti vielä ennen lähtöä. 

Mulla oli sellanen kuvausolo, joten napsin puhelimen kameralla koko matkan heilahtaneita ja vinoja kuvia. Kamera oli myös omatoimisesti napsinut parikymmentä kuvaa mun taskussa ja niissä ei näkynyt muuta kuin vihreää taskua.

Vauhdikas metsä.

Vauhdikkaat polkijat. Meinasin aina jäädä kyydistä, kun aloin kuvaileen.

Kun mä lähden maastolenkille, niin ajan mielummin koko ajan tiiviisti poluilla ja välttelen kaikkia näännyttäviä siirtymiä esimerkiksi kevyen liikenteen väylillä. Eilen ajeltiin vähintään puolet matkasta teitä pitkin ja se alkoi täpärikuskia jo vähän närästää. Kun omaan repertuaariin kuuluu kevyempiäkin pyöriä kuin täysjoustomaasturi, tuntuu jonkun pururadan kihnutus täpärillä aikamoiselta elämän tuhlaamiselta. Toki olisin voinut lähteä lenkillä jäykkäperä-Meridalla, mutta metsässä täpäri on niin mukava, että miksi vaivautua. Koskaan ei tarvitse peräänsä penkistä nostaa, kun jouset häivyttää juuret ja kivet.

Toi pelto näytti niin ihanalta, että teki mieli mennä juokseen ja kieriin sinne. Alasti. 

Rai rai Rahkaäijä! Sen työkalusarja seivas jälleen tilanteen, kun jonkun pyörä oli lahoomassa matkan varrelle.

Kyllä tääkin kuva olisi ainakin 6 x hienompi, jos olisi vihreät kengät.

 Kesä yllätti pyöräilijän ja kesken lenkin alkoi kevyt ukkoskuuro. Jos sitä ennen oli ollut vähän märkää ja kuraista, niin sen jälkeen loan lento oli ainakin taattua. Pahimman sateen aikaan pidettiin lyhyt tauko Yltä ja Alta -taideteoksen sisällä. Tosi erikoinen paikka, en ollut koskaan ennen kuullutkaan.

Yltä ja Alta = hiekkaa, isoja kaivorumpuja, vesilätäkköjä ja nurmikkoa = kansainvälisesti arvostettua taidetta.

Tauolla mää ehdin vähän maisteleen lenkkieväitäni. Nappasin Lidlistä mukaan jotain myslipatukoita suklaapatukoita sillä perustella missä oli houkuttelevin paketti ja eniten hiilareita. Valinta osui täysin nappiin, koska patukat oli aivan POSKETTOMAN HYVIÄ! Nyt todellakin löysin suosikkievääni pyörälenkeille. Rahkaäijä luottaa irtokarkkeihin, mutta mun mielestä ne on vähän turvhan nopeesti syöty. Myslipatukkaa sai mutustella paljon kauemmin!

Joo, täällä putkessa pistän patukkaa poskeen!

Suuni kuolaneritys lisääntyy 78 % vain tätä kuvaa katsoessakin. 

Mulla oli lenkillä päällä merinovillainen pyöräilypaita, jonka nappasin jo aamulla kaapista päälleni. En voi olla taas kertomatta kuinka hyvin merinovilla rokkaa pyöräilyssä. Kuumalla kelillä se on viileä, mutta viileällä se lämmittää jopa vähän märkänä ja kuivuu tosi nopeesti. Tekniset paidat on märkänä vähän sellasia hankaavan tuntusia ja inhoja, mutta tää ei. Paitsi että pitkähihainen olisi ollut poikaa, koska jossakin kohtaa lenkkiä polku oli aika kapea ja puskat lähellä, niin kuuset ja muu puukasvusto raapi käsivarsia aika makeesti. Nyt on kädet täynnä sellasta pientä naarmua. Joku varmaan luulee, että olen kesän kunniaksi liittynyt Opus deihin ja ruoskin itteeni illat pitkät kuusen oksilla.

Kahden tunnin jälkeen sekä nainen, että pyörä olivat ihan valmiita järveen tai suihkuun. Kotona melkein elättelin toiveita, että mun sääret on vähän ruskettuneet, mutta se bruna lähti suihkussa, kun tarpeeksi hinkkasi.

Tämmönen pilkullinen rusketus on uusinta uutta meidän kauneusbloggaajien keskuudessa.

Instaspämmissä @rahkamuija

Ensin suihkuun pyörät, sitten kuskit. Se on järjestys. Wurthin Tehopesu on muuten maailman paras litku pyörän kuuraamiseen!

Se oli semmonen pyörälenkki, yksi muiden joukossa. Eväät kylläkin oli paremmat kuin koskaan! Lisää ajotunteja tulkoon paljon koko kesän! Mutta ei missään pururadalla.

Rahkalaskuri: 865

Valintojen maailma

Rahkaäijä rekrytoi mut viime viikolla auttamaan eräässä isossa muutossa, joten kannoin ja raahasin painavia tavaroita koko viikon. Ja tämän päälle tietenkin kävin oikeissa töissä, niin työtunteja kertyi yhteensä rapeat viiskyt. Näkisin kuitenkin, että panostus ei mennyt hukkaan, koska Rahkaäijä lahjoi mut mukaan varsin taidokkaasti. Saan lunastaa palkkani maallisena omaisuutena tai elämyksenä ja nyt en osaa valkata uusien maastopyöräilykenkien (ehkä nämä) ja Linnanmäki-päivän väliltä. Oikeesti lähes mahdoton valinta! Kumpi?

Eilen vielä viimeisenä hommana raahattiin sohva jätelavalle. Toisaalta se olisi tuolla autossakin ihan passeli. Nukkumaominaisuudet on jo testattu, eräänä muuttopäivänä oli pakko oikasta siihen ja nukkua hetki. Enpä ole koskaan ennen nukkunut päikkäreitä tesomalaisessa teollisuushallissa.

Mä uskon, että ihmisellä on käytössä vaan rajallinen määrä voimavaroja käytössä tiettynä hetkenä ja jos kaiken energian käyttää esimerkiksi eurolavojen nosteluun, niin se on jostain muusta pois. Reenit siis näyttivät viime viikolla lähinnä tältä:

Lisäksi uskon, että entinen elämä näkyy myös nykyisessä. Ennen olin laiskiainen.
(No en oikeesti usko!)

Sain viikonloppuna kommentin, jossa moitittiin, että mikään muu ei ole puolessa vuodessa kehittynyt kuin ego, vaikka hehkutetaan kuinka kovaa treenataan. Jäin ihan funtsimaan tätä asiaa.
Mää treenaan tai lähinnä harrastan liikuntaa aika paljon, useimmiten lähemmäs kymmenen tuntia viikossa, joskus vähemmän ja etenkin näin kesäkeleillä joskus enemmän. Mutta mun mielestä treenaamisessa ja liikunnan harrastamisessa on vissi ero. Treenaaminen on jotain mitä tehdään tavoitteellisesti ja varsin suunnitellusti tavoite jatkuvasti mielessä pitäen. Ja liikuntaa voi harrastaa ihan puhtaasti liikunnan ilosta, sen suuremmin asiaa kelailematta ja ilman pitkän ajan tavoitteita.

Miksi kaikki leuanvetokuvat otetaan leveällä myötäotteella, vaikka tuskin kukaan tekee niin?

Suurin osa mun liikunnasta on varmasti tuota harrastamista, pyörillä mä ajan ihan siksi, että tykkään pyöräilemisestä tosi paljon ja haluan liikkua luonnossa ja näppärästi paikasta toiseen. Joskus voi vetää vähän kovempaa, mutta sekin senkin takia, että on kivaa vähän revitellä, mutta en voisi kuvitellakaan kilpailevani missään pyöräilylajissa ketään vastaan. Ja itseä vastaan kilpaileminenkin pitää tulla rakkaudesta lajiin, eikä esimerkiksi näyttämisen halusta muille. Ratareisi-tapahtumassakin ajan varmaan niin paljon kun ehdin ja hyvältä tuntuu, mutta 100 kierrosta ei ole mikään ehdoton tavoite. (Saattaisi olla, jos en itse olisi tekemässä tapahtumaa.)

Näin viime viikolla ison hämähäkin. Rahkaäijä nimesi lajon mötköhäkiksi. Latinaksi Jättimys koipimus. 

Näkisin, että salilla homma on ehkä enemmän sitä treenaamista. Mulla on käytössä ohjelma, jolla pyrin lisäämään rautaa tankoon pitkällä aikavälillä ja saamaan lisää voimaa. Eikä myöskään haittaa, jos treeni vaikuttaa jollakin tapaa ulkoiseen olemukseen. Ja tätäkin hommaa rakastan, kuten pyöräilyä. Mutta kuten kaikki Pakkiksensa kunnolla lukeneet tietääkin, että kun yhdistetään runsas airoopinen urheilu salitreeniin, ei tulokset salilla varsinaisesti ole ihan optimoitu. Jos haluaisin antaa kaikkeni salitreeniin ja tehdä sen viimestä päälle oikein, antaisin fillareiden pölyttyä makkarissa ja keskittyisin raudan takomiseen. Mutta kun en halua.
Otan sen riskin, että kehitys salilla on vähän hitaampaa, kun ajan jatkuvasti fillarilla. Se ei ole tulosten optimointia, mutta se on elämänilon ja liikunnanilon optimointia. Sitä paitsi, voimapainotteinen treeni salilla vaatii pitkäjänteisyyttä, mikä ei taida olla muotia nykyään. Kesäkunnon piti olla valmis jo eilen, eikä vasta viidestoista päivä. Musta sen sijaan on ihana ajatus, että mulla on elämän loppuun asti aika treenata salilla ja ajaa pyörällä. Kuinka monta mave-enkkaa ja vihreetä pyörää ehdinkään haalimaan itselleni vuosien aikana!

Sitten asiasta hömppään! Rahkaäijä inspiroitui viikonloppuna mun jatkuvasti kasvavasta tukasta ja taiteili hienon tulevaisuuden ennustuksen, joka hauskuutti monia Feispuukissa. Hyvin mahdollista, odotan etenkin tuota mustaa nenää ja torahampaita.

Hauskaa ja liikunnanriemuista viikkoa!

Rahkalaskuri: 862