maanantai 15. tammikuuta 2018

Kuumetta Karibialla ja alligaattoreita kosketusetäisyydellä

Suomessa taas! Kerrataan vielä vähän mitä tapahtui Karibian risteilyllä Harmony of the Seas -laivalla puolestavälistä eteenpäin, alkuosasta voit lukea täältä.
Olisin voinut imeä noita ananasjuomia vaikka sata, ainoa este oli suolainen 8 dollarin hinta alkoholittomanakin.
Ehkä tunti tai kaksi tuon edellisen postauksen julkaisun jälkeen tiistaina mulle alkoi nousemaan kuume. Samana aamuna herätessä mulla oli vähän yskää ja jossain vaiheessa päivää otin migreenilääkkeen, kun päätä särki ja olo oli muutenkin heikko. Kävimme illallisella syömässä Solarium-ravintolassa ja tärisin siellä huiviin kääriytyneenä, kun lämpö nousi. Meistä kumpikaan ei tietenkään ollut superilahtuneita tästä reissun saamasta uudesta käänteestä, mutta eipä sille mitään voi, jos tauti iskee. Pestiin käsiä ihan neuroottisen paljon koko risteilyn noro-viruksen pelossa, mutta tällä kertaa sekään ei auttanut. Eikä myöskään sinkin runsas rouhiminen, joka joskus pelastaa flunssalta.
En syö vähään aikaan noita ravunpyrstöjä, laivalla niitä sai syödä kyllikseen.
Keskiviikkona aamulla herätessä huomasin meidän perheen Whatsapp-ryhmästä äitin linkkaaman uutisen, jossa kerrottiin maanjäristyksestä Karibialla ja sen vuoksi annetusta tsunamivaroituksesta. Tsunamivaroitus kuitenkin purettiin melko pian ja meillä oli meripäivä. Avomerellä on turvallisinta tsunamin uhatessa. Luultavasti laiva olisi jättänyt menemättä satamiin, jos varoitus olisi ollut voimassa, mutta en tiedä, miten maailman suurin risteilijä suhtautuisi tsunamiin, jos se olisi sattunut olemaan satamassa hyökyaallon iskiessä. Arvaisin, että sielläkin olisi turvallisempaa, kuin maissa. Myöhemmin tutkiessani uutisia tuosta maanjäristyksestä, huomasin, että meidän laiva oli ehkä 200 mailin päässä järistyksen keskipisteestä.
Huutokaupassa otin vaakatason paikan.
Vältettiin siis tsunamit ja hengailtiin keskiviikko laivalla. Otin aika rauhassa, mutta jaksoin hyvin, kun pumppasin kuumeen alas särkylääkkeillä. Ei varsinaisesti tehnyt mieli jäädä hyttiin viettämään päivää, varsinkin kun sää alkoi vihdoin olemaan aurinkoinen ja sellainen mitä voisi Karibialta odottaa. Käytiin taas taidehuutokaupassa ja hengailtiin laivan kannella lukemassa ja hörppimässä ananasjuomia ja illalla vedettiin ykköset ylle ja lähdettiin pääruokasaliin syömään hienosti.

7 yön risteilyllä on yleensä kaksi formal nightia, joilloin pukeutumisen toivotaan olevan siistimpää ja sivistyneempää. Toki tällöin voi käydä syömässä myös buffetissa, jos pynttäytyminen ei kiinnosta. Mulla oli mekko ja Rahkaäijällä kauluspaita ja suorat housut ja ne oli oikein sopivat varusteet illalliselle. Pukeutuminen oli kuitenkin erittäin kirjavaa. Pääruokasalissa oli venäläinen porukka, jossa naisilla oli vähän siistimmät vaatteet, mutta miehillä sortsit ja t-paidat ja LIPPIKSET PÄÄSSÄ! Mun mielestä näinä formaalin pukeutumisen iltoina laivan henkilökunnalla pitäisi olla sen verran linjaa ja selkärankaa, että ketään ei päästetä syömään sortseissa ja teeppareissa ja lippiksistä käydään huomauttamassa. Mutta en tiedä olisinko itsekään mielellään mennyt pyytämään jenkkijääkaapin muotoiselta tatuoidulta ja arpiselta venäläiseltä, että voisiko tämä ystävällisesti ottaa hatun pois ruokaillessa.
Illallisella. Siis oikeesti, miks ton papparaisen piti tehdä noin?! Olisko voinut kattoo vaan eri suuntaan? :D
Toista äärilaitaa edusti sitten latinoperheet, joissa muodollinen pukeutuminen oli otettu erittäin kirjaimellisesti ja miehillä oli kaikilla vähintään puvut, joillakin jopa smokkeja ja naisilla mitä uskomattomimpia ja kauneimpia mekkoja. Koltut olivat sitä tasoa, että niillä voisi lähteä helposti Linnan juhliin tai vanhojentansseihin. Mitä tulee tuohon itse pääruokasaliin eli Main dining roomiin, ei se meidän mielestä yltänyt aivan sille tasolle ruuan suhteen mitä olisi voinut odottaa. Ruoka oli toki hyvää, mutta siitä ehkä huomasi, että samaa annosta valmistettiin satoja kappaleita ja kiire oli kova, joten esimerkiksi monet liharuuat olivat välillä kuivahkoja. Palvelu oli kuitenkin ensiluokkaista ja pääruokasalissa on sellaista Titanic-elokuvasta tuttua prameutta, eli ihan senkin takia Main dining room kannattaa kokeilla pari kertaa.

Tilasin hummeria illallisella ja tarjoilija avasi sen mulle, kun en itse osannut teurastaa sitä.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä heräsin sekavana ja kylmästä tärisevänä luullen, että joku tulee meidän huoneeseen. Sydän hakkasi koko ajan aivan miten sattui ja olo oli todella kuumeinen ja tiesin, että en mitenkään päin voisi lähteä seuraavana päivänä yli 8 tuntia kestävälle retkelle Meksikossa. Aamulla käytiin kysymässä asiakaspalveusta, että onko retkeä mitenkään mahdollista perua, kun olen sairaana. Pelkäsin, että tätä varten pitää mennä käymään laivan sairastuvalla, jossa vierailu on erittäin kallista (kuten Jenkeissä yleensä), mutta aspan naisella oli silmät päässä ja hän näki itsekin, että musta ei nyt ole minnekään fyysiselle luolaretkelle. Saatiin molempien retkistä rahat takaisin täydestä arvosta, eikä lääkärireissua tarvittu. Käytiin sitten aamupalalla Windjammerissa eli Tuulijemmassa, kuten me se nimettiin, ja lähdettiin jatkamaan unia hyttiin.
Äiti, tää kuva on omistettu sulle! (Äiti keräilee sammakoita, niitä on varmaan satoja.)
Päivällä käytiin vähän pyörimässä Cozumelin satamassa, joka oli lähes klooni Falmouthin satamasta. Se ero näissä kuitenkin oli, että Cozumelissa oli paljon mukavampaa ja älyttömästi halvemmat hinnat. Kaupoissa oli ihana kierrellä, kun hyllyt ja seinät oli täynnä värikkäitä vaatteita, tekstiilejä, koriste-esineitä ja astioita. Päivän keli oli erittäin kuuma ja lähdettiin melko pian laivaan vilvoittelemaan, kun mun voimat oli aika vähissä. Voinko ehkä sanoa, että olen käynyt Meksikon maaperällä, mutta hirveästi enempää en voi leuhkia olleeni siellä. :D
Joo heh heh, tässä turistina istuskelen. Maista oli pakko ostaa Pepsiä, kun laivalla oli tarjolla vain Cokista.
Meidän hytistä oli kivat näkymät Cozumelin satamaan, kunhan ensin vieressä parkissa ollut laiva lähti.
Lopun päivää lähinnä makasin eri paikoissa, hytissä, ulkokannella ja aurinkopedissä Solariumissa. Solarium-niminen paikka on K16-alue laivan keulassa ja siellä lasiseinät ja kevyet muovikaatteet ylhäällä, joten tuuli ei siellä puhaltele ja varsinkin aurinkoisella kelillä Solarium on takuukuuma paikka. Olin kuumeissani ihan jäässä ja Solariumissa oli valehtematta 35 astetta lämmintä, niin menin sinne ottamaan päiväunia. Kävin hakemassa baaritiskiltä kokiksen ja käperryin aurinkopetiin juomaan sitä. Viilensin tulikuumaa naamaa ja kaulaa kylmällä lasilla ja nukahdin siihen ja herätessä jäät olivat sulaneet lasissa ja lasi kallistunut ja kippasin vesilitkun syliini. Siinä varmaan on joku ohikulkija miettinyt, että tyttörukka on juonut vähän liian monta Margaritaa jo. Ei varmaan kuulosta kauheen kivalta olla kovassa kuumeessa reissussa, mutta ei se lopulta mitenkään hirveää ollut. Sai maata aurinkotuolissa ja lukea kirjaa ja ottaa ihan rauhassa. Kuulostaa ihan lomalta, vai mitä? Olisin mä tietysti mieluiten terveenä pysynyt, mutta meni se näinkin.
Meidän laiva Harmony of the Seas vasemmalla, oikealla Celebrity Silhuette, jossa näytti olevan pelkästään eläkeläisiä.
Perjantaina olin jo paljon paremmassa kunnossa ja keli oli taas tosi upea. Välillä aurinko paistoi lähes pilvittömältä taivaalta ja käytiin laivan paita-alennusmyynnissä ostoksilla, katsomassa pyyhetaittelunäytöstä, pelaamassa minigolfia ja kannustamassa kilpailijoita surffauskisassa. Laivalla nimittäin pystyy surffaamaan yläkannella! Joka ilta hyttiin tuotiin seuraavan päivän ohjelma, joka oli A4-arkki tulostettuna kahdelle puolelle pienellä fontilla. Tekemistä oli joka tunti, eikä kaikkialle mielenkiintoisiin juttuihin edes ehtinyt. Suurin osa aktiviteeteista oli ilmaisia, toki kaikenlaista maksullistakin löytyi, kuten surffausopetusta, hierontaa, jalkahoitoa tai spinningia. Perjantaina kävin myös venyttelyssä ja kyseisen ohjaajan venyttelyt oli kyllä aivan parhaita juttuja tuolla laivalla. Niin lempeitä, kevyitä ja rauhallisia, että ei voinut kuin nauttia.
Jos tuosta listasta ei mitään mielenkiintoista ohjelmaa löydä, on vika käyttäjässä!
Tässä joku suvereeni surffijäbä, muut lähinnä lenteli selälleen tuolla.
Pyyhe-eläimiä! Sain mukaan esitteen, jossa on oli ohjeita eläinten taitteluun. Alan ehkä taittelemaan meidän kaikki pyyhkeet noin!
Tää auringonlasku! <3
Jo tän takia kannattaa lähteä risteilylle!
Viimeisenä iltana oli aivan uskomattoman kaunis auringonlasku ja sitä oli muutama muukin katsomassa laivan perässä. Pakkailtiin tavaroita ja hytteihin oli jätetty kirjekuoria extra-tippejä varten. Varsinaiset juomarahat oli maksettu jo risteilyn hinnassa mukana, mutta tässä sai jättää kiitokset ihan tietyille henkilöille. Me jätettiin tietysti siivoojalle ja mä halusin palkita unkarilaisen venyttelynohjaajan Gaborin ja sitten Rahkaäijä keksi hulvattoman jutun, että voitaisiin jättää laivan kapteenille dollarin tippi. Naurettiin tälle älyttömyydelle vaikka kuinka kauan ja kapu sai sitten oikeasti yhden dollarin setelin meiltä. Toivottavasti miehellä on hyvä huumorintaju!

Vikana päivänä buffetissa oli pikku kakku. Huutonaurettiin Rahkaäijän kanssa mun pikku vitsille, että kun kakku oli kannettu tuohon, olisin voinut mennä yskimään tätä tosi räkäistä yskääni siihen päälle ja sitten ne ei voisi tarjota kakkua kenellekään, kun olisin saastuttanut sen jollain ebolalla. :D Muut eivät varmaan löydä mitään hauskaa tästä jutusta, mutta meillä jutusta riitti runsaasti huvia.
Laivalla kaikki ostokset maksetaan SeaPassilla eli huoneen avaimella ja ostokset kuitataan luottokortilla tai käteisenä viimeisenä päivänä. Meillä molemmat etukäteen ostetut retket peruuntui, toinen veneen rikkoontumisen takia, toinen mun sairastumisen ja vaikka tehtiin ostoksia laivassa, jäi laivayhtiö meille velkaa 160 dollaria ja käytiin kuittaamassa massit pois perjantaina, mukavaa humputtelurahaa lauantaiksi maihin!
Aplarit oli tuolla aivan ihania! Mmmm!
Lauantai-aamuna herättiin ajoissa, että päästään lähtemään laivasta ajoissa ennen ruuhkia. Laivaan saapuessa kantajat vie laukut laivaan (niille pitää olla tippiä!), mutta pois lähtiessä voi valita jättääkö laukut edellisenä iltana hytin ulkopuolelle, josta ne kannetaan pois vai suorittaako niin sanotusti itsenäisen poistumisen ja lähtee laivasta ensimmäisten joukossa laukkuineen päivineen. Me valittiin jälkimmäinen vaihtoehto ja jätettiin laiva jo puoli seitsemän aikaan aamulla. En keksi yhtäkään syytä, minkä takia kaksi tervejalkaista aikuista ei voisi kantaa omia laukkujaan pois laivasta. Totta kai kantajien käyttäminen on kätevää, jos seurueessa on lapsia tai vanhempia ihmisiä tai risteilylle on raahattu mukaan puoli omaisuutta. Poistuminen oli erittäin näppärää ja nopeaa, eikä maahantulotarkastuksessa ollut lainkaan ruuhkaa.
Laivan jokaisessa hississä luki viikonpäivä hissin lattiassa ja luulin ensin, että hissit on nimetty eri viikonpäivien mukaan. Kun joka päivä osuin kyseisen päivän hissiin, tajusin, että lattiakyltit vaihdetaan joka päivä. Tämä on sitä Amerikkaa!
Meidän lento oli lähdössä vasta myöhään lauantai-iltana Miamista, joten vuokrattiin auto päivän ajaksi. Se oli kätevää, kun sai laukut sinne säilöön koko päiväksi. Hypättiin satamasta Alamon minibussiin, joka vei meidät melko lähellä satamaa sijaitsevaan Alamon autovuokraamoon. Mulla on noista jenkkien autovuokraamoista ollut aina vähän huono kuva, hirveet jonot, tiskillä asiointi kestää, koko ajan yritetään kaupata vielä jotain lisävarustetta tai muuten nyhtää rahoja pois ja kaikki on vaikeaa. Mutta ei tällä kertaa. Ilmainen kuljetus oli näppärä, ei ollut jonoja (jännä homma, ettei oo jonoja klo 7.00 aamulla...), tiskillä kaikki sujui hienosti ja asiakaspalvelun äijä oli tosi rento ja mukava ja saatiin auto nopeasti. Kymmenen pistettä ja papukaijapinssi lähtee sinne!
Tähtitaalaan kahville. Sanoo paraskin kahvinjuoja.
Eikun kamat punaiseen Mustangiin (josta mulla ei ole yhtään kuvaa?!) ja otettiin suunnaksi Starbucks lähellä meidän alkumatkan hotellia. Käytiin siellä aamukahvilla yhden meidän katsojan Frankin kanssa, joka oli oikein amerikkalaisen miehen perikuva. Frank oli noin 35-vuotias kalju ja vähän parrakas vaalea mies, joka saapui paikalle jättimäisellä avolava-autolla ja oli töissä puistonvartijana jossakin luonnonpuistossa. Voitko kuvitella jotakin amerikkalaisempaa? Juteltiin pitkät tovit miehen kanssa ja saatiin hyviä vinkkejä päivän ohjelmaksi. Aamukahvin jälkeen lähdettiin ajelemaan punaisella Mustangilla kohti Hillsboron majakkaa, joka oli Fort Lauderdalesta hieman pohjoiseen. Ikävä kyllä majakka oli niemen kärjessä, joka kuului jollekin golf clubille ja alue oli aidattu. En tiedä olisiko majakan luokse päässyt kävellen, ei lähdetty ottamaan selvää.

Jatkettiin matkaa sisämaahan päin Sawgrass Mill -ostoskeskukseen, joka on aivan valtava outlet-ostosparatiisi. Siis ihan hillitön! Lauantain kunniaksi ostarin parkkipaikka oli melko tiukkaan ahdettu, mutta onneksi väki oli hajaantui sisällä hyvin eri kauppoihin. Käytiin muun muassa Conversen ja Vansin kaupoissa, koska mua edelleen piinaa yhdet Vansin kengät, jotka näin edellisellä Jenkki-reissulla, mutta silloin ei ollut kokoja. Eipä ollut nytkään. Me ollaan superlaiskoja shoppailijoita ja ostin Sawgrassista vain yhden tuliaisen. Toki haaveilin hulvattomasta tiikeri-repusta, mutta onneksi olin aikuinen, joka pystyi vastuullisesti päättämään, että tiikeri ei tulisi mahtumaan mihinkään meidän laukuista kotimatkan ajaksi.
Tää oli superhieno!
Sawgrassin nettiä hyväksikäyttäen Rahkaäijä tutkaili Evergladesin rämealueen tarjontaa. Frank oli kehottanut meitä menemään Evergladesiin alligaattoriajelulle ja sellainen meille löytyikin lauantain ratoksi. Palveluntarjoajia on useampia, mutta päädyimme Everglades Holiday Parkiin ja se oli hyvä valinta. Ostettiin tunnin mittainen veneajelu rämealueella tai joella tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua. Meidän laivan kapteeni Dylan oli todella hilpeä veikkonen ja juttua ja vitsiä riitti. Retken aikana näimme muun muassa iguaanin pötköttävän puussa, korppikotkia ja sitten tietysti niitä alligaattoreita.
Vene piti järkyttäävää meteliä täydessä vauhdissa. Korvatulpat olis ollut kovat!
Everglades on rämealue, jolla on kokoa hulppeat 65x160 kilometriä ja siellä virtaa matalia jokia pitkin poikin.

Laitoin Rahkaäijän istuun tohon reunaan, että alligaattorit syö sen mua ennen!
Eläimet olivat täysin luonnollisessa ympäristössään ja ne todella eli siellä, eli turistien ei tarvinut katsella mitään häkkieläimiä. Mua oikeasti kauhistutti, kuinka lähellä gaattorit meitä välillä oli ja veneen laita oli ehkä 40 senttiä korkea. Kapteeni kehotti pitämään kaikki raajat visusti veneen sisäpuolella. Ei tarvinut kahta kertaa käskeä!
Evergladesissa on tuhansia alligaattoreita ja teiden varsilla näkyy kylttejä, joissa kehotetaan varomaan gaattoreita. Lisäksi alueella on tuhansia pytoneita ja niitä on yritetty vähentää metsästämällä, koska niitä on jo aivan liikaa.
Alligaattorit oli oikeasti tosi lähellä, melkein olisi voinut käsin koskea, jos ei olisi välittänyt pitää sormiaan.
Eläinten lisäksi kapu esitteli meille Evergladesin kasveja ja erittäin mielenkiintoinen, mutta ällöttävä juttu oli lumpeet. Lumpeita kasvoi kaikkialla siellä ja mies selitti, että monissa lumpeissa asuu toukka kasvin varressa. Jos lehdessä ihan varren kohdalla on reikä, tietää lumpeen olevan toukan koti. Linnut kuitenkin kyttäilevät näitä lumpeita ja puhkovat varsia toukkien toivossa. Herra kapteeni avasi yhden lumpeen varren ja siellähän se oli, inhottava mato. Eikä tässä vielä kaikki, laivan kapu meinasi syödä toukan, mutta kysyi viime hetkellä haluaako sittenkin joku muu. Ja silloin mun vieressä istunut harmaaponnarinen mies nosti käden ylös, otti madon ja söi sen. Siitä vaan, ihan elävänä. Ukko oli varmaan joku Vietnamin sodan veteraani, joka oli ennenkin lounastanut toukilla.
Sawgrassissa eli saharuohossa (?) on kolme reunaa, kertoo Dylan.
Siinä se inha toukka on. Lehden yläosassa näkyykin reikä, josta toukka on tehnyt tiensä kasvin varteen.
Mielenkiintoisen jokiajelun jälkeen lähdettiin ajelemaan Miamiin päin ja päätettiin matkalla poiketa Walmartissa, koska tarvittiin lentotyynyt koneeseen ja jotakin syötävää ja ennen kaikkea koska se on pakollinen kohde Yhdysvalloissa matkusteassa. Tämäkertainen Walmart oli jossakin Hialeahissa päin, oikein Walmart Supercenter. Siellä oli puoli kylää samaan aikaan ostoksilla ja meno aika autenttinen. Jos luulee, että USA on sitä, mitä näkee Fort Lauderdalen rantakaduilla tai risteilyllä, kannattaa poiketa Walmartissa. Siellä on ne kansan syvät rivit!
Taas päiviteltiin sipsisäkkien ja keksipakettien kokoa ja ostettiin vähän evästä ja ne niskatyynyt. Kassalla myyjä oikein toivotteli Jumalan siunaukset, kun niin innostui meidän ostoksista. Tyynyt muuten maksoi Walmartissa kympin kipale, vastaavat olisivat olleet lentokentällä 40 dollaria.
This is America.
Shoppailukokemuksen jälkeen kruisailtiin Miamiin ja matkalla oli todella raffin näköisiä kulmia. Ei se kauas heittänyt siitä millaista oli Jamaikalla Falmouthin kaupungissa aiemmin samalla viikolla. Vain vartin päästä olimme Miami Beachilla, jossa kadun reunat oli täynnä maailman kalleimpia autoja, rannat pullollaan huvijahteja ja talot kuin kuninkailla. Niiden jahtien ja autojen omistajat ei todellakaan käy Walmartissa. Aurinkoisena lauantai-iltana oli täysi mahdottomuus löytää parkkipaikkaa South Beachin läheisyydestä, joten ajeltiin vähän aikaa pitkin rantakatuja ja ennen auringonlaskua lähdettiin palauttamaan autoa lentokentälle, koska molempien hermo oli kypsä autoiluun, Rahkaäijällä ajamiseen ja mulla navigointiin.


Auton palautus oli vikkelää ja sukkelaa heti kun löydettiin oikea paikka ja sen jälkeen lähdettiin viettämään aikaa viihtyisälle Miamin lentokentälle. Eikun... Miamin lentokenttä on oikeasti uskomattoman rähjäinen ja ankea. Turvatarkastuksen jälkeen ei ole juuri mitään kauppoja tai ravintoloita, kaikki paikat on vähän rempallaan ja netti toimii hirveän taistelun jälkeen 45 minuuttia ilmaiseksi. Helsinki-Vantaan kenttä on niin siisti, hienoksi laitettu ja kauppoja ja kahviloita piisaa, että on vaikea uskoa, että Miamin kokoisen turistikaupungin kenttä on niin järkyttävä.
Lisäksi kentällä oli jäätävän kylmä, varmaan 15 astetta sisällä.
Kun asettauduttiin portille pistorasioiden läheisyyteen, meidät bongasi kaksi norjalaista sisarusta, jotka eivät voineet uskoa todeksi, että tapaavat meidät Miamin kentällä. Tämä oli jo kolmas bongaus reissulla, aiemmin risteilyllä eräs jenkkimies tuli ottamaan meidän kanssa yhteiskuvan ja Miamin kentällä aiemmin joku mies kehui videoita. Norjalaiskaksikko oli hyvää seuraa meille lennon lähtöä odotellessa, juteltiin vaikka mistä. Videoista, reissaamisesta, kulttuurieroista, saamelaisista, Jo Nesbon kirjoista ja monista muista asioista. Kului odottelu paljon nopeammin kun oli juttukaveria!

Lento Suomeen lähti hiukan myöhässä, mutta se ei haitannut kun kotimatkaa siivitti navakka myötätuuli ja lento Miamista Helsinkiin kesti 9 tuntia, kun mennessä se oli yli 11 tuntia. Lento lähti yhdeltätoista Miamin aikaan ja se takasi kerrankin unet lennolla. Missasin lentokoneen illallisenkin, kun vetelin hirsiä huivini alla. Lentokentältä otettiin juna ensin Tikkurilaan ja siitä Tampereelle, mistä meidät nouti yksityinen taksipalvelu ja vei vielä syömään poropullia, muusia ja sienikastiketta. Onneksi oli hyvät tuliaiset, kun palvelu pelasi niin hyvin. :D
Löysin matkalaukkua purkaessa kuvan, joka saatiin mukaan Evergladesista. Voisin kehystää tämän!
Vaikka nukuin viime yönä lähes 12 tuntia, olen ihan loppu ja yritän vaan sinnitellä nukkumaanmenoon asti, päiväunet olisi houkutellut, mutta se ei johda mihinkään hyvään. Rahkaäijä sai multa tämän trooppisen ebolan ja nyt köhitään molemmat täällä. Köhinästä huolimatta reissu oli kyllä erittäin hyvä ja vakuututtiin siitä, että me todellakin ollaan risteilyihmisiä. Niin helppoa, huoletonta, mukavaa ja ihanaa. Road trip -lomailussakin on tietysti puolensa, mutta kyllä mä sanon, että tuossa laivassa joku taika on, kun voi leväyttää tavarat hyttiinsä ja silti pääsee käymään monessa paikassa ja ruokailuvaihtoehtoja on lukuisia ja tekemistä riittää. Seuraavaksi olisi hienoa lähteä muutaman viikon Atlatin ylitys -risteilylle, katsotaan onko sen vuoro vielä tänä vuonna vai ensi vuonna.

Nyt tämä matkaaja vetäytyy sohvalle palautumaan jet lagista ja toivottaa kaikille Karibian aurinkoa tähän viikkoon!

9 kommenttia:

  1. Aivan uskomattoman paljon tapahtumia onneksi sairastuminen ei sitten ihan hirveästi matkaa haitannut, kurjaa olisi olklut maata hytin lattialla pari päivää kipeänä.

    Käsi olisi kannattanut nostaa nopeasti ja nauttia madosta.

    Sammakko koristeetkin kivoja. Täältäkin löytyy jostain kaapin kätköistä kauan sitten mexicosta ostettu t-paita jossa edessä edessä tequilan kanssa juhlivia sammakoita ja paidan takana sammakot ei niin juhlivassa kunnossa.

    Mitä kissoille kuuluu :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi ei tullut mitään maha-tautia, se olisi oikeasti pilannut matkan!
      Tequilaakin tuolla myytiin reippaasti joka satamassa, jätettiin kuitenkin ne väliin. :D
      Kissoille kuuluu hyvää, täällä ne tyytyväisenä nautiskeli hyvästä palvelusta reissun ajan!

      Poista
  2. Voi kurjuus, matkalla on niin kurja olla kipeenä. Onneksi meni nopeasti ohi. Olisi mielenkiintoista jos tekisit vinkkipostauksen tyyliin "ota tämä huomioon risteilyllä" tai "tätä et olisi uskonut". Olemme itse menossa vuoden päästä vastaavalle metalliristeilylle Miamista ja kaikki tieto on tervetullutta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoden päästä, miten jaksat odottaa sinne asti?! Onks se tommonen The 70000tons of metal -risteily? Jos on, niin kuulostaa harvinaisen kivalta!
      Mä otan tän harkintaan, se voisi ihan hyvä postaus ja ite luin kaikki mahdolliset sen tyyliset postaukset ennen reissua!

      Poista
  3. Terveiset naapurilaivalta! Oltiin Costa Deliziosalla 10 vrk:n risteilyllä all inclusive versiolla (myös Pepsi Max). Sää ei alussa suosinut (Miami +12, Bahamas +14 ja Cayman Islands puolisateinen...).
    Risteilymme loppu sama reitti kun teillä Cozumel (eri laituri), meripäivä (näköyhteys) ja Miamissa oltiin vierekkäin laiturissa. Ei nähty mutta hengessä mukana.
    Myös meidän laivalla jengi sairastui tasaiseen tahtiin köhään ja flunssaan. Me onneksi vasta Suomessa saatiin ko tauti ja nyt täällä kipeenä köhistään.
    Risteily on isolla laivalla mukavaa kun ruoka on hyvää, juoma ei lopu ja ohjelmaa riittää. Näet useita eri kohteita mutta muuttorumbaa ei ole kun hytti pysyy samana (kannattaa valita tarpeeksi hyvä, meille riiti ikkunallinen premium hytti).
    Paranemisia teille ja eikun kohti seuraavaa seikkailua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, siellä me samoilla merillä seilattiin! Näin teidän laivan kyllä jossain vaiheessa, koska sanoin Rahkaäijälle, että tuo on sen saman varustamon laiva, joiden Concordia upposi siellä Italiassa. :D

      Siinä saa olla kyllä huono tuuri, että Miamissa on +12 lämmintä. Me vitsailtiin kaikille, että tuotiin kylmät kelit mukanamme Suomesta.
      Mitä mieltä olitte Costan laivasta? Oletteko käyneet aiemmin muiden varustamoiden paateilla? Pepsi Maxista olen aika pahasti kateellinen, tuolla joutui juomaan vaan lirucokista.

      Poista
    2. Sama varustamo. Itse asiassa oltiin 2 viikkoa ennen Concordian tapausta sen sisar laivalla Favolosalla Dubain risteilyllyä. Kun oli se pakollinen meripelastusharjoitus, sanoin vaimolle että kyllä tää nyt toimii, mutta ei toimi kovassa tilanteessa. Ja kuinkas kävikään, ei toiminut...
      Costan laivat on ihan hyviä kunhan vaan pysyy pinnalla =)Ne on Italialaisomistuksessa ja se tekee niistä eniten Eurooppalais tyylisiä (yllätys). Laivassamme oli 3000 matkustajaa ja 1000 miehistön jäsentä. Risteilijät ympäri maailmaa ja henkilökunta päällystö Italiasta ja euroopasta sekä miehistö aasian ja väliamerikan maista.
      Tavattiin Unkarilainen pappa joka asuu nykyisin Miamissa, hänellä oli 49 risteily menossa, hän oli ollut joka firman laivalla. Saatiin hyvät yleiskuvaukset kaikista firmoista. Meillä ei kokemusta muista firmoista, Costa toimii siedettävän hyvin =)

      Poista
  4. Rakastan näitä teidän reissu- ja tapahtumapostauksia. Mielenkiintoinen reissu kaikin puolin, vaikka monenlaista fiilistä oli matkassa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helzu! Voisinpa olla aina matkalla, niistä on mukava kirjoittaakin. :)

      Poista