maanantai 25. syyskuuta 2017

Pyhitä työsunnuntai - Päivä Rahkamuijan kanssa

En muista, koska viimeksi olisin tehnyt blogiin postausta kokonaisesta päivästä, mutta eilen inspiroiduin heti aamusta tallentamaan päivän kulkua kuvien muodossa. Tässä tulee aurinkoinen työsunnuntai!

Kello 7.27 Leoko raapi raivokkaasti makuuhuoneen ovea ja aika pitkään onnistuin olemaan välittämättä siitä, mutta vihdoin päästin kissan antamaan aamupusuja. Viimeisin uni, jonka muistin yöltä, oli taas vaihteeksi sellainen, että olin Ikeassa töissä. Alitajuntani ei vielä reilun vuodenkaan jälkeen suostu päästämään irti Ikeasta. Rahkaäijä oli herännyt jo ennen seiskaa ja puuhaili yläkerrassa täynnä virtaa. Joskus en vaan kestä sitä, kun Rahkaäijä on niin energinen ja innoissaan heti silmät avattuaan. Aamulla pitää olla lupa mököttää ja olla hiljaa, jos haluaa.
Meille tulee Aamulehti vaan viikonloppusin, tuntuu silloin luksukselta.
Höräisin smoothien naamariin ja selailin Aamulehden ja kahdeksalta aloin pakkaamaan tavaroita kuvauspäivää varten. Meillä on monta kertaa käynyt niin, että jotain kriittistä on unohtunut, mutta olemme oppineet ja nykyään tehdään lista kaikista tarvittavista tavaroista.
Jalkajousi, nuolia, nestakaasusäiliöitä, muovailuvahaa. Hyvä tästä tulee!
Ja varsinainen kuvauskalusto. Kolmijalkoja, valoja, kameroita, läppäri. Taitaa olla kahdeksan kameraa tuossa. Välillä on vähän haastavaa muistaa ottaa kaikkiin täydet akut ja muistikortit mukaan.
Yhdeksän aikaa auto oli pakattu ja poikettiin lähikaupassa hakemassa elintarvikeväriä, koska sille olisi käyttöä päivän kuvauksissa. Edellisen kerran käytiin kaupassa vain 12 tuntia aikaisemmin, mutta värin ostaminen unohtui.
Rahkaäijä se menee kolkuttelemaan K-Marketin ovelle heti kun kauppa aukeaa.
Oli vain punaista elintarvikeväriä, mutta kelpaa!
Heti aamusta keli oli älyttömän upea ja mietittiin millä tuurilla kolme viikkoa aimmin sovitun kuvauspäivän sää on näin hieno. Ei käy tämmönen tuuri ihan edes joka vuosi!
Puoli kymmeneltä kaikki oli valmista eväitä lukuunottamatta ja heitin ne vielä kassiin. Kuvaukset oli maalla mummulassa, jossa aina pöydät notkuu ruokaa, mutta jotain välipalaa on hyvä olla, koska heti nälän tullessa ei välttämättä pysty irtoamaan kahvitauolle.
Vähän välkkäriä ja vodaa!
Päivän plääninä oli kuvata videota meidän ja Riku Niemisen YouTube-kanavalle. Tavattiin Riku ensi kertaa Tubeconissa elokuussa ja sovittiin, että tehdään jotain yhteisproduktiota, koska molemmat tuottaa sisältöä englanniksi. Oli sovittu etukäteen, että Riku ja kuvaajansa Aleksi tulee meille kympiksi ja isännät saapui vähän myöhässä eli klo 10.13 pihaan.
Matkaan! Tässä vaiheessa on vielä tiennyt, että kohta palataan takaisin kotiin.
Lähdettiin kahdella autolla ajelemaan maalle, että Riku ja Aleksi voisivat lähteä, kun saadaan meidän yhteisvideo kuvattua, sillä meillä oli toinenkin video suunnitteilla. Rikun videota varten juttu kuitenkin kuvattiin niin, että he olisivat muka matkustaneet matkan meidän paku "sikaosastolla". Se on sitä videon illuusiota.
Pahan onnen avaimet.
Siinähän oli sitten sellainen pieni lisäepisodi heti alkumatkasta. Pysähdyttiin pian tankkaamaan ja meillä oli siis ajossa Rahkaäijän isän paku. Bensiiniasemalla Rahkaäijä sitten hoksasi, että meidän avain on liian kulunut, jotta sillä saisi auki tämän upean vuoden 2001 Transitin bensaluukun. Toiset, ei-niin-kuluneet avaimet olisi Laurin isän kotona muutaman kilometrin päässä. Ei auttanut muu kuin lähteä hakemaan avaimia ja jättää tästä yllättävästä käänteestä hölmistyneet Riku ja Aleksi Nesteen pihaan odottelemaan. Matkalla tajusin sellaisen hauskuuden, että Rahkaäijällä ei ole ollenkaan avainta isälleen (?!?!) ja mun avainnipussa on kyllä avain, mutta ne on kotona. Voin sanoa, että Rahkaäijä ei riemastunut, kun informoin häntä asiasta. Elikkäs ensin meille hakemaan mun avaimet, sitten Laurin isälle hakemaan Transitin avaimet ja eikun uudestaan tankille. Siellä ne pojat kiltisti odotteli edelleen Nesteen pihassa, olivat kylläkin hakeneet Mäkkäristä kahvia ja ranuja.
Tie 65, kaikkien hullujen kaahareiden lempitie.
Vihdoin klo 10.50 päästiin matkaan ja reilun puolen tunnin päästä kahden auton karavaanimme pääsi perille. Valittiin kuvauslokaatioksi vanha tuttu navetan takunen ja alettiin pystyttämään kuvauskalustoa kasaan. Otettiin valotkin varmuuden vuoksi mukaan, mutta pilvettömältä taivaalta paistava aurinko takasi sen, ettei niitä tarvinnut.
Sunnuntai 24.9.2017 muistetaan päivänä, jolloin Riku Nieminen kiipesi navetan katolle.
Meillä oli suunnitelmana tehdä jalkajousi-video siinä hengessä, että Rahkaäijä ja Riku kilpailevat paremmuudestaan ampumalla vuorotellen erilaisia maalitauluja. Ei ollut meinaan mitään hupiukkojen hommaa tämä kisa, sillä maalitauluina oli varsin vaativia kohteita, kuten limsatölkit, kookospähkinät ja nestekaasusäiliöt. Lampaat oli varmuuden vuoksi evakuoitu pois viereiseltä laitumelta.
Meillä on maalla runsaasti stunt-henkilökuntaa ja tänään yksi niistä pääsi mukaan videoon meloni päänään.
"Joo mites tää nestakaasusäiliö, lukee että ei saa puhkasta, ei koske meitä!"
Yllättävää kyllä, urheat Robin Hoodit jopa osuivat kohteisiinsa! Etäisyys, jolta  ammuttiin, oli noin 25 metriä. Riku kylläkin missasi kookospähkinän, mutta mitäs pienistä!
Lauri kohdisti jalkajousta maasta ampuen, muuten äijät ampui seisaaltaan.
"Joo morjes, nyt tuli hyvä hidastuspätkä!"
Mun vaativa tehtävä oli painaa tuota punaista nappia, joka aloittaa hidastuskameran tallennuksen.
Näin käy, kun puhkaisee nestekaasupullon ja lähellä on "ihan sattumalta" tähtisädetikkuja ja ulkotulia.
Kahden jälkeen saatiin yhteinen video kuvattua ja siirryttiin mummun luo kahville. Mummu haluaa ehdottomasti tarjota kahvit pullineen ihan kaikille, jotka eksyvät lähellekään maatila. Tähänastisista vieraista mummun suosikki on varmasti ollut Duudsonien Jarppi, joka oli "niin ihana ja kohtelias!"
"Kastakaahan ny!"
Kahvipaussin jälkeen Riku ja Aleksi lähti takaisin pääkaupunkiseudulle ja me jäätiin vielä filmaamaan toista videota. Tällä kertaa lampaatkin päästettiin jo takaisin laitumelle, vaara ohi!
Tänä kesänä mummulassa on ollut 28 lammasta, joista osa oli aivan pieniä karitsoita tullessaan.
Lampaat on kylällä asuvan maanviljelijän ja ne on mummulassa kesätöissä syömässä rantalaitumen ryteikköjä.
Mummulan Nelli-kissa kiipeeää aina autoon, jos ovet on auki. Kerran kotiin lähtiessä huomattiin viime hetkellä, että Nelli istuu auton hattuhyllyllä.
Tein tommosen erikoiskaverin, jota Rahkaäijä ampui jalkajousella kaulaan. Aika brutaalia.
Kun video oli kuvattu, lastattiin vielä vähän polttopuuta autoon. Riittää saunan pesään pökköä!
Noi on vielä pihassa purkamatta, ehkä tässä joku päivä...
Lähdettiin viiden aikaan ajelemaan takaisin kotiin ja poikettiin kyläkaupan kautta hakemassa juotavaa. Sillä välin Rahkaäijä julkaisi uuden videon. Kun video on ladattu valmiiksi YouTubeen ja laitettu tagit, otsikot ja pikkukuvat kohdalleen, voi videon lykätä maailmalle mistä vain puhelimella.
Support local!
Videoo maailmalle!
Pihaan päästessä oli vastaanottokomitea jo odottamassa ikkunan takana.
Kotona me oltiin puoli kuuden jälkeen ja olin älyttömän nälkäinen. Söin ja menin hetkeksi päikkäreille. Ihan vaan pariksikymmeneksi minuutiksi, niin ei päässyt päiväunikrapula yllättämään!
Päikkärit mukavasti nollasi päivän ja olin valmis jatkamaan salille. Rahkaäijällä ei ollut salipäivää, joten lähdin yksin bodailemaan. Salille ajellessa katselin ihanaa aurinkoista iltaa ja mietin, että tänään olisi ollut hyvä päivä ulkoilla. Heti tämän ajatuksen jälkeen muistin, että taisin juuri olla viisi tuntia pihalla seisoskelemassa.
Jäi juomapullo kotiin, joten hain salin kahvihuoneesta pahvimukin ja hörpin siitä vettä reenin aikana.
Saavuin salille joskus seitsemän aikaa ja kyykkäilin vähän ykkösiä. Päivän rasitukset ja liian vähäinen syöminen painoi ja rauta oli painavaa. Onneksi oli tuttuja salilla, niin ei tarvinut ihan yksin puurtaa.
Oli kyllä niin kiero ja vino 105 kiloa, että sellaista harvoin näkee!
Kyykyn jälkeen olin ihan loppu, eikä maastaveto kulkenut ollenkaan. Vetelin kuitenkin vähäsen ja tein tempausmavea myös. Puoli yhdeksän aikaan katsoin parhaimmaksi kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kotiin saunaan.
Kottero odotti ulkona, että sai kyyditä mut kotiin. Kohta se menee talviunille.
Kotona söin iltapalaa ja whatsappailin Niinan kanssa. Instagrammissa tuli vastaan kuva, joka osui ja upposi ihan täydellisesti ja lähetin sen Niinalle. Viikko oli jotenkin huippuraskas, 7 työpäivää, sata keskeneräistä projektia, ihan täyteen räjäytetty kalenteri syksylle ja täysin turhaa draamaa naapurien kanssa. Muutan kohta jonnekin laavuun Lappiin ja alan downsiftaamaan.
Tämä erittäin vahvasti, paitsi että paree lopettaa kakun syöminen, että mahtuu muutaman viikon päästä kisoissa painoluokkaan.
Saunan jälkeen olin aivan valmista kauraa ja kaaduin ennen puolta yhtätoista sänkyyn saatesanoilla "Oon ihan poikki!".  Päivästä yhteenvetona voisi sanoa, että plussaa oli hyvät videot, jotka saatiin ripeästi  kuvattua ja ihana sää. Miinusta avainsähläys ja nihkeä sali. Selkästi jäi silti plussan puolelle!
Lempikuva päivän varrelta, Nelli-kissa on niin ystävällinen!
Se oli sellainen sunnuntai, seuraava sunnuntai on toivottavasti vapaapäivä. Tää viikko prässäillään Alihankinta-messuilla, D-hallissa. Tuu moikkaan, jos oot siellä päin!

Hauskaa viikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti