Koko kesä ilman viiniä

Poikettiin huhtikuussa New Yorkissa pokkaamassa Shorty Awards -palkinto ja sen lisäksi, että se oli varmasti vuosisadan paras ilta, seurasi siitä vuosisadan pahin krapula. (New Yorkin reissusta postaus täällä) Ilmaisen viinan pileet lähti osaltani kevyesti hanskasta ja melko vähäinen harjoitus ryyppäämisen saralla kostautui ja seuraavana päivänä kärsin. En tiedä, onko kärsiä hieman laimea verbi siihen helvetin esikartanossa hengailuun, jonka kävin sinä aamuna läpi. Nyt voi jo nauraa, kun koko juttu oli niin uskomaton farssi, mutta silloin ei huvittanut yhtään. Kuten tuollaisina hetkinä on tapana, piipitin Rahkaäijälle sängynpohjalta, että en juo tänä vuonna enää mitään. Ilmeisesti muistijälki tuosta aamusta newyorkilaisessa hotelissa on niin syvällä, että en ole oikeasti juonut alkoholia sen jälkeen ja kuukaudet vähenee kovaa vauhtia ennen vuoden loppumista.

Tämä oli sitä aikaa kun ilmanen viini virtasi ja Suomen juntit otti ilon irti voitostaan. :D

Mun juominkihistoria on melko kuiva. Ennen noita legendaarisia kattojatkoja olin ollut humalassa lähes viisi vuotta aiemmin ja sitä ennen suht harvoin. Joskus lukioaikaan oli sellainen vaihe, että istuttiin joskus arkisinkin Hällänkellarissa kaverin kanssa ja muutenkin ehkä eniten käytin alkoholia juuri abivuonna. Silloinkin olin kuitenkin yleensä se, joka saattoi kaverit kotiin. Yliopiston alussa en oikein päässyt kunnolla ryyppyhommiin kiinni, syitä tähän oli kolme. Asuin Hervannassa, johon oli vaikea päästä bussilla arkiöisin, tein töitä tosi paljon ja halusin olla fressinä työvuoroissa ja olin alkanut aktiivisesti treenaamaan salilla, eikä juopottelu sopinut sen kanssa kovin hyvin yhteen.

Välillä oli aikoja, että en juonut ollenkaan ja olin selvinpäin monissa illanvietoissa yms. Se on ollut aina helppoa, koska olen selvinpäinkin aika riehakas. Joku jopa voisi luulla, että olen kännissä. Ennen tätä New Yorkin reissua alkoholinkäyttö oli viime aikoina sitä, että join muutaman juoman jossakin tapahtumissa tai nautiskeltiin naapurin Niinan kanssa valkoviinipullo puoliksi, kun vietettiin viikonloppuiltaa. Sellasta tavallista, varmaan aika vähäistä keskiarvoon nähden. Missään baarissa en ole käynyt Tampereella pitkään aikaan, enkä oikein tiedä edes, että mitä menomestoja nykyään suositaan.

Viime sunnuntaina illan menomesta oli appiukon illallispöytä.

Kun tämä loppuvuoden tipattomuuteni alkoi, tuli lähinnä ikävä niitä Niinan kanssa juotuja valkkareita. Olen kuitenkin tervetullut heidän sohvalleen hengailemaan, vaikka joisin vain Pepsi Maxia tai vettä. Kesän aikana kaikenlaisia juhlia ja hippaloita oli joka lähtöön, joten olin selvinpäin niin savusauna-kesäjuhlat, paljusynttärit, viiskymppiset kuin grillibileetkin. Enkä kokenut sitä ongelmaksi tai vaikeaksi missään tapahtumassa. Alitajuntani selvästi kuitenkin käsitteli tätä asiaa, koska näin varsinkin alussa pari kertaa unta, jossa join alkoholia ja tuli tosi syyllinen olo. Vähän sama juttu, kun joskus karkkilakossa näin unta karkin syömisestä.

En ole huomannut, että se olisi muiden mielestä ollut mitenkään vaikeaa, että mä en nyt juo. Usein saa kuulla, että juomattomuus on suurin ongelma muille ihmisille, mutta mä en ole kokenut niin. (Lähinnä se on suurempi ongelma, että en juo kahvia ja kaikki mua siihen painostaa.) Nykyään on kuitenkin melko yleistä, että moni ei juo syystä tai toisesta, niin ei sitä jakseta erityisesti kyseenalaistaa. Mietin myös, että voisiko se olla jonkinlainen sukupolvikysymys, ehkä vähän vanhemmalla väellä on sellainen mielikuva, ettei voi olla hauskaa ilman viinaa. Tietysti tää riippuu paljon porukastakin. Tuntuu kuitenkin, että omassa ikäluokassa on melko paljon niitä, jotka ei käytä alkoholia ollenkaan, tai tosi vähän. Joskus nuorempana oli sellaista, että jossakin kotibileissä känninen päivänsankari julisti suureen ääneen, että vain ne, jotka juo, on hänen tosiystäviä (ja tää on tositarina). En muuten ollut silloin tosiystävä, koska mun ei ole tarvinut mennä tässä koskaan massan mukana.

Yksi hyvä pointti alkoholin käytössä on treeneistä ja ylipäätään elämästä palautuminen. Tein talvella Firstbeat-sykeseurannan ja kolmen vuorokauden aikana join yhtenä päivänä kaksi annosta alkoholia. Kyseisenä päivänä palautuminen alkoi vasta muutaman tunnin päästä nukkumaanmenosta, vaikka normaalisti palautumiseni lähti käyntiin jo melkein heti sänkyyn rauhoittumisen jälkeen. Kun sain palauteanalyysin tästä sykeseurannasta, Firstbeatin jäbä kertoi, että useamman alkoholiannoksen juomisen jälkeen palautuminen ei välttämättä lähde käyntiin ollenkaan yön aikana. Ja tämä koskee siis muitakin, kuin niitä, jotka urheilevat. Jokaisen pitäisi pystyä yön aikana palautumaan päivän rasituksista ja stressinaiheista.

Peura ajovaloissa x2.

Mä en ole huomannut mitään psyykkisiä tai fyysisiä vaikutuksia koituneen tästä nyt jo viiden kuukauden tipattomasta kaudesta. Ehkä olisinkin huomannut, jos ennen tätä olisin juonut enemmän. En ole vielä erityisesti miettinyt, että mitä teen kun vuosi loppuu. Toisaalta tykkään tästä, että missään tilanteessa ei tarvitse valita, joisiko alkoholia vai ei. Täydellinen juomattomuus säästää valinnanvapaudelta. Voi tietysti olla, että palaan taas satunnaisten perjantai-viinien pariin. Kuka tietää!

Se oli sellainen alkoholivalistus tällä kertaa, halusin vain kertoa fiiliksiäni viinittömän kesän jälkeen. Nyt päätin myös, että alkaa Pepsi Maxin radikaali vähentäminen, se on paljon pahempi ongelma mulle kuin alkoholi ikinä. :D

Nyt sana on vapaa, löytyykö lukijoista muita viinittömän kesän viettäneitä tai myöntääkö joku juopottelevansa aivan kaksin käsin, vai onko alkoholin käyttö jotain siltä väliltä? Entä onko muita Pepsi Max -juoppoja? Saa kertoa!