keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Arkisafkaa ja reissusuunnitelmia

Nyt kun saavuit tänne blogiin, huomasit ehkä uuden bannerin? Hieno, vai mitä? Ihan ite tein, Paintilla tietysti. Olen jostakin syystä aiemmin vierastanut tuollaista kuvakollaasibanneria, mutta nyt valkkasin hyvät kuvat ja tein siitä muutenkin melko Rahkamuijamaisen, niin omaan silmään se toimii kivasti. Halusin myös vähän aikuisemman ilmeen blogiin ja luultavasti en onnistunut siinä lainkaan. :D Tällä viikolla mua on vaivannut muutenkin joku aikuisuusintoilu, koska laitoin myös Linkedin-profiilini kuntoon, se jos mikä on aikuista (ja uskomattoman turhantärkeää)!
Vokkiainekset jonottamassa pannuun!
Viime aikoina olen taas inspiroitunut tekemään vokkeja, ihan useampana päivänä muutaman viikon sisään.  Se on vaan niin helppoa, hyvää ja herkullista. Pakastevokkisekoitukset on jo niin nähtyjä ja moneen kertaan syötyjä, että mielellään antaa vähän veitsen heilua ja pilkkoo pienellä vaivalla tuoreet rehut. Vokissa on se hyvä puoli, että lähes mitä vaan jääkaapista löytyvää kasvista voi roiskaista sekaan, mutta ihan muutamallakin eri vihreällä saa simppelin safkan aikaan.
Salainen ase numero yksi: seesamiöljy. Antaa vähän makua!
Salainen ase numero kaksi. Voisin vetää tuota suoraan purkista lusikalla suuhun.
Meillä on tuolla kirjahyllyssä sellainen Wokit-kirja, mutta siinä kaikissa ohjeissa on jotain aivan ihme aineksia, jotka ovat luokkaa aitoa thaimaalaista varvashikiuutetta, bambun pureksimaa eukalyptus-lehteä ja kiinalaisen ankan vasenta kivestä. Siis varmasti tulisi autenttista itämaista vokkia, jos kävisi shoppailemassa nämä kaikki ainekset, mutta en jaksa nähdä vaivaa, kun vähemmälläkin panostuksella tulee hyvää arkiruokaa. Ja sitten kun tämä vokkivaihe menee (taas) ohi, se ankankivesuute, jota tarvittiin joka vokkiin puoli teelusikallista, menee vanhaksi kaapissa. Yksinkertainen on kaunista!
Porkkana, kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, paprika, punasipuli,  inkivääri ja pähkinät.
Isoin vaiva onkin pilkkoa kasvikset, koska itse vokkausvaihe on niin nopeasti ohi. Yleensä heitän loppuvaiheessa sekaan valmiiksi paistettua kanaa, jonka voin ikään kuin lämmittää vokin seassa. Okei, myönnetään, että myös syömisvaihe on melko hidas, kun joutuu puputtamaan lautasellisen rehuja. Paitsi mä oon niin nopea syömään, että siinä ei paljon ehdi parsakaali huokaisemaan intensiivisen vokkauksen jälkeen, vaan joutuu heti syödyksi!
Ruuan takana kummittelee Littlest pet shop -lentokone, enkä malta, että pääsen leikkimään sil... eikun siis en malta odottaa, että saan antaa sen kummitytölle synttärilahjaksi.

Höyrysin viime viikolla täällä blogissa, että tammikuussa on pakko päästä jonnekin aurinkolomalle. Viimein ryhdyin höyryämisistä tekoihin, sillä varattiin juuri meille viikon visiitti Lanzarotelle tammikuuksi. Aivan huippuihanaa! Kävin läpi varmaan tuhat ja sata eri kohdetta Kanariansaarilta ja olin lähes jo kallistumassa erinäisten sporttilomakohteiden puoleen, esimerkiksi La Santa (myös Lanzarotella) veti kovasti puoleensa. Pystyin kuitenkin haistamaan tällaisessa aktiivilomakohteessa sellaisen vaaran, että lähtee aktiivisuus aivan käsistä. Kun on niin paljon kaikkee ihanaa ja erikoista sporttia tarjolla, niin meille käy helposti niin, että aktivoidaan itseämme niissä aamusta iltaan. Tuoreessa muistissa on vielä kesän Åren reissu, joka taisi olla loistava esimerkki vähän liian aktiivisesta kesälomasta. Oli aivan huippuihanaa ajaa paljon alamäkeä ja kiivetä vuorella ja huristella segwaylla ja vaikka mitä, mutta se oli vähän liian raskasta muutenkin hektiseen kesään. Nyt lähdetään puhtaasti rentoutumaan, tai ainakin yritetään kovasti. Valittiin kuitenkin meidän majapaikka Puerto del Carmenista sillä perusteella, että 800 metrin päässä on asialliselta vaikuttava kuntosali.
Ihan ensimmäistä kertaa en sentään hiekkarantaa näe tulevalla reissulla, santaa riitti Losin Venice Beachillakin.
En ole koskaan ollut Euroopassa missään Saksaa etelämpänä, niin jännityksellä odotan millaisia uusia maisemia ja kokemuksia reissu tuo tullessaan. Rahkaäijä sen sijaan on kokenut Kanarian matkustaja, koska on kerran käynyt nuorempana Fuerteventuralla. Muutenkin äijän suvussa on vahva Kanaria-perinne, sillä tarina kertoo Rahkaäijän vaarista, joka kävi vuosittain Teneriffalla ja otti joka kerta mukaan reilun fileen pakastettua lohta, että oli sitten jotain syötävääkin reissun aikana. Vanhan liiton mies oli hän!
Jos siellä ruutujen ääressä on vähän kokeneempia Lanzaroten matkaajia, niin nyt kehiin kaikki mahdolliset vinkit pakollisista turistikohteista ja aktiviteeteista, kiitos! Ainakin maastopyöräily karuissa tulivuorimaisemissa kiinnostaisi.

Huomennakin lähdetään tavallaan etelään, kun ajellaan Helsinkiin Slushiin pöhinöimään. Onneks pankkitili on tämän reissushoppailun jälkeen sen verran tyhjä, ettei tule vahingossa sijoitettua mihinkään mielenkiintoiseen start up -yritykseen! Muutenhan olisi varmasti käynyt niin. :D

2 kommenttia:

  1. Hellou ! Blogissani olisi sinulle tunnustus :-) Ehtisitkö poikkeamaan blogissani ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kävin kurkkaamassa, kiitoksia paljon! :)

      Poista