tiistai 9. helmikuuta 2016

Päiväunidarra

Eilen kun raahauduin töistä kotiin, olin aivan hajalla ja ihmisraunio. Päivä ei ollut oikein lähtenyt missään vaiheessa kunnolla käyntiin ja väsytti hirveästi, eikä mikään huvittanut. Ei puhettakaan reenaamisesta tai räjähtäneen kämpän siivoamisesta, vaan oli ihan pakko mennä päikkäreille. Vetäydyin peiton alle ja ensin vähän surffailin netissä ja sitten laitoin kellon soimaan 35 minuutin päästä. En tiedä mitä tässä välissä tapahtui, mutta kello soitti melkein heti, kun olin ummistanut silmät. Ajattelin, että torkun vielä ihan vähän, kun niin pahasti ramasee. Virhe!
Lopulta nukuin yhteensä melkein puolitoista tuntia ja paluu todellisuuteen oli erittäin rankka. Päikkäreiden aikana kissa tai joku muu eläin oli käynyt kakkaamassa suuhuni, kurkkua kuivasi, päätä jyskytti ja oli vaan tosi huono olo. Pahamaineinen päiväunidarra iski! Puoli tuntia yritin koota itseäni vaakatasossa, mutta edelleen vaan väsytti ja heikotti ja sitten oli pakko lähteä kauppaan. Kuten kaikki tyylikkäät rouvashenkilöt, lähdin Prismaan kulahtaneessa olohaalarissa, toppatakissa ja maihareissa. Päiväunikanuunaltani en vain kyennyt parempaan suoritukseen. Rahkaäijä haahuili katselemassa leffoja ja pelejä ja mun oli pakko mennä istumaan, kun heikotti niin.

Ensimmäisen askeleen huonosta olosta selviämiseen otin kauppamatkalla, kun hengittelin raitista ilmaa ja heti tuntui vähän paremmalta. Hiljalleen kotona illan aikana olo helpotti ja vihdoin heräsin tähän päivään, mutta päiväunien jälkeinen tokkura kesti useamman tunnin.
Myös Rahkaäijä tietää päikkäridarran vaarat ja välttelee pitkiä päiväunia kuin ruttoa. Aloinkin vähän kuuklettelemaan, että onko tämä joku meidän perheen keksintö vai ihan yleisesti tunnettu ongelma.
Tarkat kuukletteluni osoittivat, että kyseessä on ihan yleismaailmallinen ilmiö. Englannin kielessä tunnetaan termi nap hangover, joka tarkoittaa juuri sitä hirveää olotilaa, johon jouduin osalliseksi eilen. Tiede-lehti veikkaa huonon olon syyksi sitä, että parin tunnin päiväunien aikana väsymystä aiheuttava välittäjäaine adenosiini ei ehdi poistua aivoista, kuten tapahtuisi pitempien (yö)unien aikana. Syytä siihen, miksei pahaa olo tule 20 minuutin nokkaunien jälkeen, ei tarkkaan tiedetä, mutta lyhyessä artikkelissa epäillään sen johtuvan siitä, että silloin ei ehditä syvän unen vaiheisiin ja herääminen on helpompaa.

Löysin myös Ylen artikkelin, jossa neurologi Martti Partiainen kehottaa välttämään pitkiä unia juuri siksi, ettei vaipuisi syvään uneen. Rahkaäijä juo aina ennen päikkäreitä kahvia ja kehuskelee heräävänsä vastapalloon ja tätä suosittelee myös neurologi Partiainen, koska se vähentää tokkuraisuutta unien jälkeen. Tässäkö on vihdoin se syy, miksi munkin pitäisi opetella juomaan kahvia?
Toisessa Ylen artikkelissa Kalifornian yliopiston tohtori  Sara Mednick väittää, että ihmiset jotka nukkuvat harvoin päikkäreitä, ovat herkempiä vaipumaan syvään uneen päiväunien aikana, kun taas usein päiväunia nukkuvat "päikkäriammattilaiset" herää nokosiltaan virkeinä ja levänneinä. Eli huono olo on vain harjoituksen puutetta!
Keskustelupalstoilla päikkäriammattilaiset vinkkasivat päikkäridarran ehkäisyyn lyhyiden unien lisäksi nukkumista raittiissa ilmassa eli vaikka makkarin ikkuna auki. Myös runsasta veden juomista ennen päiväunia suositeltiin. Ehkä se perustuu siihen, että herää kamalaan pissahätään? Mun oma vinkki on se, että nukkuu reilusti yöllä, niin ei tarvitse harrastella mitään päiväunia. Ainakin eilen vaikka kävelylle lähteminen olisi piristänyt paljon enemmän kuin päiväunet, josta seurasi vain ennenkokematon maanantaidarra!

Nyt kaipaan kattavaa keskustelua päiväunista! Kärsitkö koskaan päiväunidarrasta? Entäpä mikä on paras paikka nukkua päiväunet? Mikä taas on hyvien ja piristävien päikkäreiden salaisuus? Kerro!

24 kommenttia:

  1. Mä rakastan päikkäreitä! Mitä pidemmät sen paremmat... Mutta totta, puolen tunnin päikyistä ei niin väsytä, mutta välillä tuntuu että kerkeekö siinä ees nukahtaa. 1,5 h on mulle sopiva, 3 h menis heittämällä mutta siitä tulee jo totinen kooma ja sitä vaan nukkus ja nukkus... Paras paikka päikyille ei oo sänky, vaan sohva! Sopivan ahdas ja tyyny silmille! Parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, heti kunnon päikkäriharrastaja linjoilla! Mää oon joskus miettinyt, että kuinkahan pitkään sitä nukkuisi päiväunia, jos ei olisi mitään paineita herätä. Vois kyllä mennä vuorokausirytmi kevyesti sekasin. :D

      Poista
  2. Mä joudun valmennusteknisistä syistä käymään joka toinen viikko aamutreeneissä, joka ei sovi _siis niiqu tyyliin_ yhtään mun biorytmeihin ja just auroihin, mutta siinä on se hyvä puoli, että puolilta päivin saan ottaa päikkärit. Oon siinä jo aika hyvä! Paikan pitää olla aina sama eli sohva, koska sängyssä nukkuminen pyhitetään vain yöunille. Näin yöunet eivät kärsi. Sohvassa on sekin hyvä puoli, että siinä saa hiukan hankalan toispuoleisen asennon joka varmasti pakottaa ylös kellon soidessa. Koira otetaan toiseen kainaloon, koska se kuuluu kuvioon. Ihan aina en ehkä vaivu uneen saakka, mutta jonkinlaiseen meditatiivis-anaboliseen tilaan kuitenkin. Siinä ei sitten torkuteta! Se Rahkaäijän kahvikonsti on aivan oiva ja toimiva temppu, kahvin piristävä vaikutus kun tuleekin vähän viiveellä. Sohva kun sijaitsee vetoisan vanhan akkunan ääressä on raitis ilmakin taattu. Ellei sitten koira rentoudu nukahtaessaan liikaa, mutta se on toinen juttu se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis toi on tosi tärkee juttu, että päikkärit on semmoset kunnon anaboliset power napit! Mutta sekin jo tosiaan piristää, vaikka vähän vaan vajoaa sellaiseen horrokseen. Pitäisköhän munkin hankkia koira, jos se on kerran auttaa hyvissä päiväunissa?

      Poista
  3. Sohvalla ehdottomasti! Aamuvuoroviikolla nukun päikkärit lähes joka päivä. Yöunet jää 5-6 tuntiin, joten pakko paikata univajetta päikkäreillä. Olen tässä lajissa jo niin ammattilainen että mitä pidemmät päikkärit sitä parempi. Päikkäridarraa harvemmin tulee. Paha mieli tulee ennemmin niistä pikanokosista. Kellohan soi ennenku kerkiää ees kunnolla nukahtaa ja sit veetuttaa ihan urakalla :-)

    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noin lyhyitä päiväunia pitääkin vähän paikkailla päikkäreillä! Toi yks tohtori oli siis oikeassa, että ammattilaisuus auttaa horroksen välttämisessä. Ehkä se on jo niin, että sä tavallaan nukut yöunet kahdessa osassa!

      Poista
  4. Piristäviä päiväunia etsiessä... Harvemmin tulee nukuttua päiväunia, koska a) en ehdi ja b)nukahtamisessa menee kauan. Yleensä maanantait ovat sellaisia päiviä kun on ollut koko päivän yliopistolla ja takaisin matkustaessa kuukahdan junassa. Siinä ehtii vajaan tunnin nukkua, mutta eipä sitä voi kovin virkistäväksi kehua, koska tavallaan tunnen olevani puoliksi hereillä. Eli vastaus: pidemmät yöunet ja jos iltapäivällä väsyttää ei yritäkään maksimisuoritusta vaan kävelee ulkona, ottaa rauhassa ja juo vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmonen junassa tai autossa torkkuminen on tosi katkeraa puuhaa! Koko ajan kuulee mitä ympärillä tapahtuu, mutta silti ei ole tässä maailmassa, ei hyvä! Mutta samaa mieltä, että pieni lepäily ja ulkoilu on ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto kun nokkaunet.

      Poista
  5. Päiväunidarrat on hyvinkin tuttuja, nykyään yritän välttää päikkäreitä kokonaan jos mahdollista. Jos kuitenkin sohvasänky houkuttelee, on pakko nukkua vaan se hikinen 20-30 min (ja suurin osa tosta ajasta menee nukahtamisen odotteluun), ettei loppupäivä mee ihan tahmassa. Kahvin juonti toimii, mutta ehtii yleensä valitettavasti piristää ennen kuin saan unta! Myös pelkkä pötköttely toimii välillä, eli sänkyyn kaivautuminen puhelimen kanssa n. puoleksi tunniksi. Usein jaksan aamulla nousta sillä ajatuksella, että kotiin tullessa saa ottaa päikkärit jos on kova hätä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin suunnilleen joka aamu, että tänään nukun päikkärit ja menen tosi aikasin illalla nukkumaan. Enkä koskaan tee kumpaakaan. :D Sama juttu, että joku tollanen 30 min alkaa olemaan aika maksimi, muuten darra iskee!

      Poista
  6. Juu ei, missään nimessä ei, ei päikkäreitä mulle. Meen ihan sekaisin niistä. Kerran nukuin töiden jälkeen ylipitkät päikkärit eli noin tunnin. Heräsin säikähtäneenä, pomppasin ylös ja kolme varttia meni siihen laskutoimitukseen, että montako perheenjäsentä meillä asuu. Neljään oli vaikea laskea. Saati kirjoittaa kauppalistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä paha tilanne, kun menee aivan sekaisin! Mää luulin kerran päikkäreiltä herätessäni, että on aamu. Ööö? Ja varsinkin jos on jälkikasvua, kuten sulla, niin vastuu painaa eikä voi saattaa itseään mihkään sekavaan tilaan!

      Poista
  7. Päikkäriammattilainen tässä moi! Salaisuus on siinä, että on lapsena saanut nukkua milloin vain ja missä vain. Jopa hiekkalaatikolla lapio kädessä! Nukun mieluiten sängyssä päiväpeiton päällä mutta kuitenkin lämpimän peiton alla. Ja sellainen kaksi tuntia on hyvä. Puolen tunnin päikkärit tuntuu ihan turhilta, vaikka myönnänkin niiden virkistävän ihan riittävästi. Jos tiedän, että ehdin nukkua vain puoli tuntia, niin siitä ajasta menee puolet siihen unensaannin jännittämiseen. Muuten ei ole mitään univaikeuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooksää ihan varma, ettei sulla ole narkolepsiaa, jos uni tulee hiekkalaatikollakin? :D Mutta selkeää päikkäriammattilaisuutta on, jos parin tunnin päiväunet on sopivat!

      Poista
  8. Päikkärit otetaan sohvalla, sängyssä en jostakin syystä vaan saa päivällä unta ja koko homma menee pyöriskelyksi.
    Ja pieni kuppi (max 0,5 desiä) tiukkaa mustaa kahvia alle, niin darrasta ei tietoakaan. Ja mikä tärkeintä, kahvi juodaan jo puoliksi makaavassa asennossa sohvalla, jottei se ehdi vaikuttaa unen saantiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on niin onnettoman epämukava sohva, että pakko tyytyä sänkyyn! Toi on kyllä aika kova, että kahvi juodaan jos siellä päiväuniasemissa, tätä on selvästi harjoiteltu. :D

      Poista
  9. Olen joskus kärsinyt päikkäridarrasta, kun olin vielä nuori, tyhmä ja tein saman mokan kuin sinä. Nykyään siirrän kelloa, jos on pakko jatkaa unia, enkä missään nimessä jätä heräämistä ns. herran haltuun. Olen myös joskus harrastanut tuota Rahkaäijän vastapallotekniikkaa. Toimii. Mä olen muuten siitä erikoinen ihminen, etten ikinä nuku päikkäreitä viikolla, vaan tarvitsen niitä lähinnä viikonloppuisin, kun aamutuimaan on ollut joku hassunhauska urheilutapahtuma ja illaksi pitää ladata vielä vähän akkuja.

    Mä nukun päikkäreitä sekä sohvalla että sängyssä. Paikalla ei ole niinkään väliä. Tärkeintä on tosiaan pistää se kello herättämään 35 min päähän: 15 min nukahtamiselle ja 20 min nukkumiselle. Profit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jotenkin koen, että viikonlopun vapaapäivät on niin arvokkaita, niin silloin ei voi käyttää yhtään aikaa päiväuniin! Mutta sitten tietysti, jos pitäisi herätä ennen kukonlaulua könyämään johonkin metsään, päiväunet olisi aivan perusteltuja.
      Mä todellakin otan tästä opikseni, enkä enää koskaan jätä heräämistä herran tai kissan haltuun. :D

      Poista
  10. Mä taas uskon hyvän omatunnon voimaan mitä nukkumiseen tulee. Eli jos väsyttää ja mikään mahti (kuten vaikka koiran täysi rakko) maailmassa ei estä nukkumasta vaikka kello neljästä kymmeneen asti illalla tai sitten viikonloppuna vaikka kellon ympäri, niin sitten annan reilusti mennä vaan. Joskus päikkäreillä menee kolme varttia, joskus pari tuntia, mutta tokkurasta en ole pitkään aikaan kärsinyt.

    Tosin muistan kyllä kolme vuotta sitten mitä tarkoittivat nukkumisen kannalta kaupan epätasaiset työvuorot. Joko väsytti aina ja varsinkin iltavuoroissa..paitsi sitten tietenkin silloin kun pääsit ysiltä kotiin ja olisi pitänyt nukkua että olisi päässyt seuraavana aamuna töihin kymmeneksi takaisin. Viikonloppuna kun pätkähti aamuvuoro niin olin poissa pelistä koko loppupäivän kuuteen asti illalla, kun nukuin töistä tullessa "pikku päikkärit". Ja voin sanoa että siinä ei paljon lauantai-illan huumaa koettu kun ylös pääsin. Nyt kun uuden duunin työvuorot on olleet aamuvuoroa viisi päivää viikossa, niin yöunet ovat lähes vakio, kuten päikkäritkin jos joudun niitä ottamaan. Luulen että kroppa ja pää tietää tämän eikä joudu shokkitilaan vaikka välillä päikkärit venahtaisivatkin pariin tuntiin. Uni tulee myös illalla melkein kuin ammuttuna viimeistään kymmeneltä, oli päivällä nukkumista alla tai ei.

    Tai mitä mä tässä selitän, oikeestihan mä alan vaan olee niin vanha että herään aikaisin ja nukahtelen koska sattuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen teoria tämä hyvän omatunnon päiväunet! Ehkä tosiaan ei kannattaisi niin paljon pingottaa ja antaa enemmän mennä sillain virran mukana. Mutta sitten mää varmaan nukkuisin 12 tuntia joka päivä.

      Mun ruumis ja mieli kaipaa kaikessa säännöllisyyttä ja joku kolmivuorotyö olis aika painajainen. Kai siihenkin tottuisi, mutta veikkaan, että hetki menisi sopeutuessa. Mä saan nukkua suht pitkään (kasiin) aamuisin, niin yöunet saa pidettyä sopivan pitkinä.

      Mä oikein odotan sitä, että olen eläkkeellä ja voin nukkua vaikka kaikki päivät. Hieno odottaa 24-vuotiaana eläkkeelle pääsyä. :D :D

      Poista
  11. Päikkärit kuuluu nukkua sohvalla, kevyt torkkuhuopa päällä ja pää tyynyjen välissä! Kun muu perhe hipsii ympärillä ja kissa hyppää mahan päälle niin ei voi nukkua liian sikeästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mun on pakko kohta lähteä ostaan uusia sohva, kun kaikki hehkuttaa sohvapäikkäreitä! Meillä toinen kissa tulee pureen nenää, niin se toimii pätevänä herätyskellona.

      Poista
  12. Ei ole olemassa piristäviä päiväunia.

    VastaaPoista