tiistai 23. kesäkuuta 2015

Ratareisi 2015 - niin kreisiä menoa!

Koko viime viikko meni yhdessä suuressa Ratareisi-hässäkässä ja Ratareisi oli mielessä yötä päivää. Varsinkin öisin, kun näin unia, ettei kukaan tullutkaan ajamaan ja poliisit peruivat koko jutun. Vihdoin kuitenkin koitti perjantai ja päästiin pakkaamaan autoa lähtövalmiuteen. Joku olis varmaan luullut, että tavaramäärän perusteella ollaan muuttamassa, mutta ihan vaan viikonloppureissuun lähdettiin. Oli grilliä, grillipuita, neljä pyörää ja pyörän peräkärry, ilmapatja, kahvinkeitin, hurjasti ruokaa ja vaatetta.
Koska näin tulevaisuuteen, heitin kumisaappat mukaan peräkärryyn.
Matka Alastaroon meni mukavasti tulevaa juhannusta fiilistellen ja mää bailasin kaikkien kesähittien tahtiin sillä välin kun Rahkaäijä ajoi. Paikanpäälle päästessä odotti jotenkin tuttu näky, ihan kuin olisin esim. viime juhannksena nähnyt tämän saman maiseman täsmälleen samassa kelissä? Moottorirata lainehti vettä ja katsoi minne tahansa, näkyi harmaita sadepilviä.
Juhannussää 20xx. Vuoden voit itse valita.
Koska ei olla lainkaan sellaista lannistuvaa sorttia, alettiin virittää pelipaikkoja kuntoon. Pian paikalle saapui myös 50 prosenttia järjestäjistä elikkäs Jaanaba ja härre Pirkkalasta! Laitettiin kisakeskus valmiiksi ja käytiin tsekkaamassa rata ja merkkaamassa se niin, ettei kukaan vahingossakaan voi erehtyä reitistä. Kun kaikki oli suurinpiirtein kuosissa, mä otin hetkeksi aikaa auton haltuun ja kävin naapurikylässä Säkylässä morjestamassa armasta pikkuveljeäni, jonka juhannus kului varuskunnan porttien sisäpuolella. Sotkun munkki oli kylläkin aivan järkyttävä pettymys, ihan kuivaa!
Maksoi 50 senttiä, niin ei kovin harmittanut!
Moni saapui viime vuonnakin Alastaroon jo juhannusaattona, ja tänä vuonna päätettiin järjestää pientä puuhaa myös perjantai-illaksi. Koska Alastarossa ajetaan kiihdytyskisoja, sopi paikan henkeen aivan loistavasti polkupyöräkiihdyttely. Niinpä vähän jälkeen kahdeksan perjantai-iltana järjestettiin ensimmäiset polkupyöräkiihdytyksen SM-kisat Alastaron moottoriradalla. Etukäteen olin varma, että osallistujia saapuu paikalle ehkä kaksi ja päästään näkemään heti finaalikamppailu, mutta osanottajia oli peräti 12! Kisa ajettiin yksi vastaan yksi -tyylillä ja parempi pääsi jatkoon. Matka oli 400 metriä ja kilpailijat pihisivät hengen haukkomisen lomassa, että yllättävän pitkä matka. Karsintojen jälkeen finaalissa oli kaksi kovaa kuskia ja voiton vei ylivoimaisesti Jari Viskari, jolta löytyi edelleen ruutia reisistä useamman kovan karsintavedon jälkeenkin. On se hurja!
Suomen mestari saapuu maaliin! Kuva Sami Hiltunen
Perjantai-iltana lämmitettiin vielä varikon sauna ja juonittiin seuraavan päivän kuvioita. Mun ja Rahkaäijän viihtyisä majapaikka yön ajan oli paku, jonka lattialla oli muhkea, mutta hieman kapea ilmapatja. Yö oli kuitenkin sen verran viileä, että kapea patja oli vain eduksi, koska oli pakko nukkua aika kasalla, ettei kokenut hirvittävää juhannusyön paleltumismenehtymistä.
Aamun tärkein toimi oli pistää Ratareisi-lakana asemiin! Kuva Timo Kananoja
Lauantai-aamu koitti aurinkoisena ja pidettiin kaikkia peukkuja ylhäällä, että keli myös pysyy sellaisena. Aamu kului varsin ripeästi, kun tehtiin vielä viimeiset hommat ennen kuin ilmoittauminen alkoi. Osanottajalistat esille. Teho Sport -urheilujuomat radan varteen. Kahvi tippumaan. Oma ajokalusto kuntoon. Heti yhdeksän jälkeen paikalle saapuivatkin ensimmäiset innokkaat hakemaan ajanottochippejä ja numeroita pyörään. Ajanoton hoiti tänäkin vuonna TimeHoiska, jonka äijät todellakin osaa hommansa ja jokainen kierros tulee varmasti talteen.
Poliisit pyörähtivät pihassa, mutta lähtivät kun ei näkynyt rettelöitsijöitä ja rötöstelijöitä! Kuva Timo Kananoja
 Ei tarvita poliisia valvomaan järjestystä, koska meillä oli varikkokoiria! Kuva Timo Kananoja
Rahkaäijä katsasti pyörät, jarrut pitää olla! Kuva Timo Kananoja
Hmmm, alkoi just tekemään mieli muroja! Kuva Timo Kananoja
Koko aamupäivän mua jännitti aivan hirveesti. Oon aivan megakova jännittäjä välillä ja etenkin tän laatuisesta jännästä menen aivan sekaisin. Taas kerran jännitys loppui kuin seinään, kun lähtölippu heilahti ja kaikki lähtivät matkaan. Kuinka upean näköistä oli, kun lähes 70 ajajaa saapuivat yksi toisensa jälkeen ensimmäiseen mutkaan. Tänä vuonna osallistujalistassa oli 72 nimeä (joista kaksi ennakkoilmottautunutta ei saapunut koskaan paikalle) eli noin kymmenen enemmän kuin viime vuonna. Oli ihan mahtavaa nähdä paljon viime vuodesta tuttuja naamoja paikalla, tämä on selvästi jo juhannusperinne! Odotettiin paikalle yli sataa ajajaa, mutta kelit ja etenkin juhannuksen sääennusteet olivat niin karmaisevia, niin monet jäivät siksi varmaan kotiin.
Kaikki kuuntelemassa mun ja Rahkaäijän saarnaa siitä, kuinka ajetaan siivosti! Kuva Timo Kananoja
Lihapiirakka kolmella nakilla 5 €. Grilli oli valitettavasti kiinni. Kuva Timo Kananoja
Mutta siellä kotonahan niitä kierroksia ei kerry lainkaan ja heti alusta asti oli selvää, että tänä vuonna tykitetään radalla ja paljon! Täksi vuodeksi otettiin mukaan RataKreisi-sarja, jossa tavoitteena on saada 200 kierrosta eli 544 kilometriä kasaan. Muut sarjat olivat Ratareisi (100 kierrosta ja Ratapohje (50 kierrosta).
Malttamattomia ajajia odottamassa lähtöä. Kuva Timo Kananoja
Kaikki valmiiksi, kohta mennään! Kuva Timo Kananoja
Onnea matkaan, 24 tuntia aikaa! Kuva Timo Kananoja
Radalla oli ruuhkaa ensimmäiset puoli minuttiia, sen jälkeen ajajat hajaantuivat ja kaikille oli varmasti tilaa! Kuva Timo Kananoja
Koska Ratareisi crew ei ollut sopinut keskenään kuka ottaa kahvia mukaansa, eikä täten kukaan ollut ottanut, lähdin pian lähdön jälkeen käymään Virttaan kylän omassa kyläkaupassa, jonne oli moottoriradalta matkaa vain viitisen kilometriä. Ei ollut meinaan Virttaan kyläkauppa mikään Siwa tai Sale, vaan aivan rehellisesti kyläkauppa. Ovesta sisään astuessa siirryin jonnekin aivan toiseen aikaan ja paikkaan, missä ei ole kiire minnekään ja kyläkauppias itse palvelee auliisti alusta loppuun. Kauppias-Jaska myi mulle kaiken tarvitsemani, eli kahvia, maitoa, pahvimukeja ja karkkia ja pakkasi vielä ostokset pahvilaatikkoon. Lämpimästi suosittelen poikkeamaan Jaskan kaupassa, jos ikinä on kulkua Virttaassa päin!
Tässä on tunnelmaa!
Kun kauppareissu oli tehty, vedin pyöräilykamat päälle ja lähdin heittämään päivän ensimmäiset kierrokset. Tai tarkemmin ensimmäiset kierrokset koskaan Alastarossa, koska ekassa Ratareidessä olin kuumeessa. Kemoran ja Botniaringin radoilla olen kyllä polkenut ja ensin mainitulla polkiessa sainkin idean Ratareidestä.
No hei, nyt määkin pääsen radalle!
Jarmon oranssi tyyli. Kuva Timo Kananoja
Nojapyöriä oli tänä vuonna liikenteessä kolme. Kuva Timo Kananoja
Ja kinnereitä neljä! Kuva Timo Kananoja
Petterin punainen tyyli. Kuva Timo Kananoja
Naisten hymyilevä tyyli. Kuva Timo Kananoja
Annin maastotyyli. Kuva Timo Kananoja
Pääjoukko vauhdissa... Kuva Timo Kananoja

...Ja takaa-ajajt yrittää saada ne kiinni. Kuva Timo Kananoja
Pasin militaarityyli. Kuva Timo Kananoja
Peräti neljä kierrosta ehdin fiilistelemään rataa ja urheilujuhlan tuntua, kunnes alkoi satamaan. Tein jo ennen juhannusta periaatepäätöksen, että en aja sateessa, joten ajaminen jäi sillä erää. Suurin osa muista ajajista ei kuitenkaan ollut sokerista, sillä rataa sotkettiin ympäri edelleen hyvin sitkeästi, eikä monilla ollut aikomustakaan poistua radalta, vaikka taivaalta olisi satanut marsuja ja hamstereita. Sateen aikana kävin rääkymässä kannustuksia polkijoille, jotka sitkeästi etenivät märällä radalla.
Vähän ripsottaa vettä! Kuva Timo Kananoja
Lassea ei pieni sade haittaa! Kuva Timo Kananoja
Viikonlopun vitsiksi muodostui, että Yrno tietää. Jaa kuka Yrno? Norjalaisten sääpalvelu yr.no piti meidät ajantasalla sään vaiheista koko viikonlopun ja tästä lähtien tsekkaan sään vain yrnosta, enkä luota harrastelijamaisiin Forecaan ja Ilmatieteen laitokseen. Kun viimeksi mainitut ennustivat, että sade lakkaa Alastarossa vasta kymmenen jälkeen illalla, Yrno valaisi meitä, että kahdeksalta ei enää sada. Eikä muuten satanut! Norjalaiset myös kertoivat, että tämän jälkeen ei koko yönä tai aamulla sada, ja jälleen piti paikkansa.
Asenteelle mennään vaikka läpi kaatosateen! Kuva Timo Kananoja
Joku kyseli Ratakajakki-sarjan perään, kun oli niin paljon vettä radalla. Kuva Timo Kananoja
Kahdesta pitkälti yli seitsemään satoi vettä lähes taukoamatta ja lannisti parasta ajotunnelmaa jonkin verran. Puhumattakaan kaikista niistä kastuneista vaatteista ja kylmettyneistä sormista. Taukomatta kuitenkin hoettiin kaikille, että illalla sade loppuu kokonaan (koska Yrno sanoo niin) ja moni menikin nukkumaan tai muuten vaan hengailemaan huoltoautoonsa siksi aikaa, että sade loppui.
Aivan uskomaton ukko, potkutteli kickbikella yli 300 kilometriä! Sitkeyden perikuva, oikeesti. Kuva Timo Kananoja
Juhakin kävi vähän pyörittelemässä rataa ympäri. Kuva Timo Kananoja
Kahdeksan jälkeen rata alkoi taas hiljalleen täyttyi ajajista ja yksi niistä olin minä. Ajoin illalla kolme tuntia putkeen lukuunottamatta lyhyitä taukoja ja morjesta pöytään, että kulki hyvin! Poljin useammassa eri porukassa eri ihmisten kanssa ja kierrokset toisensa perään tulivat huiman helposti, kun oli jatkuvasti juttuseuraa tarjolla. Tämän tapahtuman hienoimpia puoli on se, että radalla tulee juteltua vaikka mitä aiemmin ihan tuntemattomien ihmisten kanssa. Oli mukavaa kuunnella tarinoita esimerkiksi ulkomaan pyöräilymatkoilta ja monta hyvää matkavinkkiä tulikin otettua korvan taakse. Välillä väsyneenä heitettiin jutut oli varsin korkealentoisia, suunniteltiin muun muassa kaikki Suomen moottoriradat käsittävää Ratareisi-kiertuetta ja ensi vuodeksi muovipalmuja Alastaron takamutkaan, joka tunnetaan Las Palmasin mutkana.
Joo, tää on hauskaa! Kuva Timo Kananoja
Team värikkäät pyörät. Kuva Timo Kananoja
Yhdentoista aikaa kierroksia oli itsellä kasassa 28 ja mun oli aika siirtyä yövartioon varikolle, kun Rahkaäijä lähti ajamaan ja Jaanaba ja härre menivät nukkumaan. T'ässä vaiheessa lähdöstä oli kulunut 11 tuntia ja parhaalla ajajalla oli kierroksia kasassa 125 eli noin 340 kilometriä. Päivälle ehdin sanomaan jollekin, että Ratareidessä tunnit kuluu aina uskomattoman nopeasti, mutta jostain syystä vahtivuoroni aikanaa kello 23-02 minuutit mateli silmäluomi painoi. Pidin itseni hereillä tarkkailemalla virallisen Ratareisi-grillin tilaa, keittämällä kahvia, vahtimalla urheilujuomasaavin pinnan korkeudesta (vesisateella ei tarvinut pahemmin täytellä sitä, hehheh!) ja hakemalla väliaikatulokset aina tunnin välein. Tasatunnein kisakeskuksessa olikin ruuhkaa, kun kaikki rynnistivät katsomaan omia kierrosmääriään. On kuitenkin huomautettava, että eniten kierroksia ajaneet eivät pahemmin poistuneet radalta, eikä siten myöskään käyneet kyttäämässä väliaikatuloksia.
Teltassa on tunnelmaa! Kuva Timo Kananoja
Kello vähän yli yksi yöllä, enää vajaat ykstoista tuntia ajoaikaa! Kuva Timo Kananoja
Jaa mikä sumu? Kuva Timo Kananoja
Kahdelta Rahkaäijä tuli vahtivuoroon ja mä siirryin nukkumaan. Ei pahemmin tuli uni ensin, koska päässä pyöri vain polkupyöräjutut. Mulla oli vakaa aikomus lähteä neljän aikaan takaisin ajamaan, kun Rahkaäijä tuli nukkumaan, mutta väsytti niin, etten meinannut pystyssä pysyä, joten menin vielä pariksi tunniksi unille. Yöllä oli aivan uskomaton hernerokkasumu ja tarina kertoo, että joku ajajista olisi sumussa meinannut eksyä väärälle reitille(?!?). Neljältä, kun yritin leikkiä aamua, oli hienon näköinen sumuinen, mutta aurinkoinen aamu, mutta kuudelta oli taas tasaisen harmaata. Vähän aikaa keräilin itseäni kasaan ja söin aamupalaa Jaanaban ja härren seurassa. Pienen harkinnan jälkeen päätin lähteä taas polkemaan ja kello 6.26 olin radalla.
Tästä kuvasta puuttuu enää vain hirvi taka-alalta! Kuva Timo Kananoja
Teltta keskellä rataa, niin ei ainakaan kukaan häiritse. Kuva Timo Kananoja
Aamun hiljainen juna, jossa kaikki vain ajoivat, eikä kukaan puhunut mitään. Kuva Timo Kananoja
Kolme seuraavaa tuntia menikin enemmän ja vähemmän polkiessa ja puoli kymmenen aikaan tuli varikolla tuulettamaan viittäkymmentä kierrosta, johon oli ajatellut lopettaa. Härre kuitenkin passitti mut takaisin radalle ajamaan vielä yhden kierroksen, että olen ajanut enemmän kuin Rahkaäijä. Viimeiseen kierrokseen hyppäsin ensimmäisen ohiajaneen pyöräilijän peesiin ja siinä yritinkin roikkua koko kierroksen. Oli taatusti nopeimpia kierroksia mulla! 51 kierrosta oli siis vuorokauden saldo mulle ja tavoite tuli täytettyä. Jos joskus meinaan sata kierrosta veivailla järjestäjän hommien lomassa, kannattaa ajaa vähän kovempaa. Tai ajaa sitten myös sadekelillä, eikä istua varikolla silloin. Tällä kertaa 51 kierrosta kahteen sessioon jaettuna toimi hyvin, eikä missään vaiheessa polkeminen alkanut ketuttaa tai väsyttää.
TEHO Sport -patukoita palkinnoksi! Kuva Timo Kananoja
Aamusaunan jälkeen olikin jo korkea aika valmistautua siihen, että 24 tuntia on todellakin kohta kulunut loppuun. Ratareisi-presidentin ominaisuudessa kirjoittelin kunniakirjoja ja naputtelin mitaleihin tekstejä. Mitalit oli tuttuun tapaan todellista tee-se-itse-kamaa, koska Rahkaäijä sorvasi ne töidensä lomassa.
Voi prkl, tuli kirjotusvirhe! Kuva Timo Kananoja
Kun kellossa oli jäljellä enää vain muutamia minuutteja, lähdettiin joukolla radan varrelle kannustamaan ajajia viimeisille kierroksille. Toisin kuin viime vuonna, nyt maaliin saapumisen hetkillä keli oli lähes aurinkoinen ja lauantai sateet olivat vain kostea muisto pyöräilykengissä. Sitkeimmät polkivat viimeiseen kierrokseen saakka ja lopettivat vasta ruutulipun heilahdettua.
Jes, me tehtiin se! Kuva Timo Kananoja
Hyvä Jarmooo, hyvin vedetty! Kuva Timo Kananoja
Ja naisista eniten kierroksia kerännyt Terhi, tervetuloa maaliin! Kuva Timo Kananoja
Pappiskapartio saapuu maaliin! Kuva Timo Kananoja
Niko, tuo mies kaikista hulluin, ajoi ruutulipun heilahdukseen asti. Kuva Timo Kananoja
Tää juttu nauratti väsyneenä aika paljon! Kuva Timo Kananoja
Vaikka Ratareisi ei varsinaisesti ole mikään kilpailu, palkitsimme viime vuonna eniten kierroksia ajaneen mitalilla ja perinne jatkui tänä vuonna. Sain voittajasta varman vihjeen jo lauantai-iltana, kun eräs pikkuherra 4 vuotta totesi "Meidän iskä voittaa. Tai sitten se on ehkä toinen." Kyllä se iskä voitti ja eniten kierroksia veivasi Niko Koskela nojapyörällään. Vuorokaudessa tämä mies polki Alastaron 2,72 kilometrin radan ympäri käsittämättömät 241 kertaa. Se tekee suunnilleen 650 kilometriä. Että mietipäs sitä! Tällä kertaa ei voi sanoa, että voittaja olisi ollut täysin ylivoimainen, koska vain kuusi kierrosta vähemmän polkupyörällä veivasi Tommy Korin ja heti takana hengitti kinnerikuski Tapani Stenhammar 230 kierroksella. Neljänneksi eniten kierroksia polki Pekka Tahkola iäisyyden vanhalla yksivaihteisella ja tämä Pappiskapartion jäsen sai kasaan 224 kierrosta.  Oikeesti aivan sekopäisiä äijiä, ei mitään järkeä! Tänä vuonna naisista yksi oli ylitse muiden, sillä Terhi Virtanen tikkasi tuloslistoihin 168 kierrosta eli 457 kilometriä. Tämän sitkeän naisen aikeista sain vihiä jo perjantai-iltana saunassa, niin osasinkin hieman odottaa varsin törkeää kierroslukemaa!

Kaikki odottaa omia kunniakirjojaan kieli pitkällä! Kuva Timo Kananoja
Mitali eniten kierroksia ajaneelle. Poika etualalla oli aika maireana, koska iskä voitti! Kuva Timo Kananoja
Kun palkinnot ja kunniakirjat (jos joku ehti lähteä ilman kunniakirjaa ja sellaisen vielä haluaa, ota yhteyttä!) oli jaettu, osallistujat hajaantuivat tahoilleen, kuka lähti kotiin ja kuka saunaan. Taisi joku vielä lähteä juoksemaan radalle. Yhdistelmätreeni, nääs!
Yhteensä tapahtumassa ajettiin 7004 kierrosta, mikä tekee keskimäärin 101 kierrosta per osallistuja ja yhteensä kilometrejä kertyi lähemmäs 20 000.
Lähtisköhän kotio vai jäiskö tähän nukkuun? Kuva Timo Kananoja
Sunnuntai-iltana väsymys oli jotain todella musertavaa ja viikonloppu painaa kropassa vieläkin. Mutta ennen kaikkea on järjettömän ylpeä fiilis siitä, että me tehtiin se taas! Neljä ihan tavallista liikunnan rakastajaa, ei mikään suuri urheiluseura tai yritys, vaan meidän neljän ihan mahtava porukka. Kaikki mainosten ulkoasusta grilliin on itse tehtyä ja kova työ on tuottanut tulosta. Tänä vuonna kaikki oli paljon helpompaa, kun järjestettiin tämä jo toista kertaa. Silti hommia on paiskittu ja paiskitaan myös jatkossa, koska halutaan pitää Ratareisi mukavana tapahtumana ja kehittää sitä entisestään. Paljon on asioita, joita voidaan tehdä paremmin ja laadukkaammin, mutta nyt on se hetki, kun kuuluu rinta rottingilla olla ylpeä meidän omasta tapahtumasta! Melkein menee roska silmään, kun olen niin järjettömän ylpeä ja kiitollinen menneestä viikonlopusta.

Itsekehun jälkeen on kuitenkin syytä kiittää kaikkia osallistujia, koska ilman teitä ei olisi Ratareittä! Nähdään taas ensi vuonna, senkin sekopäät! Kiitos lähtee myös Alastaron moottoriradalle ja erityisesti golfkärrymiehelle, joka on täysiä hengessä mukana. TimeHoiskan ukot on myös aivan rautaa, kun jaksavat istua hereillä koko 24 tuntia ja pitää huolen ajanotosta. (Itsehän olin laittanut chipin kypärään ihan päin mäntyä ja ajanottoautossa naputettiin käsin ne kierrokset, jota ei ajanottosysteemit saaneet talteen.) TEHO Sportille taas kiitos urheilujuomasta ja patukoista, niille oli jälleen käyttöä. Tänä vuonna meillä oli loistava ensiaputiimi, iso käsi ja kiitos myös teille! Ketähän mää sitten vielä kiittäisin? No ainakin anoppia, äitiä ja iskää, jotka kaikki tulivat kannustamaan lauantain aikana. Ja ylipäätään kaikille kiitos, jotka ovat olleet hengessä mukana. KIITOS!
Rahkaäijä, tempokypärä ja tempo-Poni. Tähän on hyvä päättää Ratareisi-tunnelmat. Iso kiitos Timo Kananojalle aivan loistavista kuvista, sä se osaat! 
P.S. Ratareisi tulee taas ensi vuonna, sama aika ja paikka! Ilmoittauminen on jo avattu ja kesäkuun loppuun asti voit ilmoittautua huippuhalvalla 30 euron hinnalla! http://ratareisi.blogspot.fi/

20 kommenttia:

  1. Hienoja ja pitkiä molemmat, kisa ja raportti. Vaikea edes keksiä mistä lähtisi kommentoimaan kun on näin virtuaalisesti seurannut alusta asti miten olette täysin tyhjästä rakentaneet tällaisen jo perinteeksi muodostuneen tapahtuman. Lämmittää mieltä sekin miten olette tuoneet jotain mikä on esimerkiksi juoksussa jo yleinen formaatti (24h nonstop rataa ympäri) uuden lajin pariin. Niin siistiä että minäkin olen ihan fiiliksissä vaikka en ollut paikallakaan! :)

    Hienoja kuvia, pakko peukuttaa esimerkiksi tota Kelloggs-paitaa, tulikin heti googlailtua että noitahan on oikeasti ihan älytön kattaus olemassa. Peukut myös kickbike-kahjolle jonka suorituksesta luinkin jo muualta, tunnelmapaloille sumusta ja sateesta, suden hetkelle ja aerokypärälle. Ja kiihdytyskisalle, sehän on vähän kuin kirikuninkuusajot. On noi kinneritkin vaan siistejä. Ja kyläkaupat. Ja reitillä eksyminen vaikka olitte merkanneet reitin ettei voisi eksyä (wtf?). Hattua pois päästä ja rispekt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ens vuonna voisit tulla paikan päälle katteleen, niin näkisit meiningit livenä!

      Tinke osaa nää kuvaushommat, hyviä ja nokkelia kuvia! Kaikki viikonloppuna oli niin siistiä, että tänä kesänä on varmaan vaikee tehdä enää mitään, kun vaan funtsii, että Ratareidessä oli kyllä siistimpää. :D Ei vaan, joka viikonloppu ei ihan Ratareittä jaksais, sen verran tulis univelkaa!

      Poista
  2. no mutta hei. olitte ainoo juhannustapahtuma suomessa joka onnistui kasvattaan osallistujamääräänsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja vielä jonkun 15 prosenttia, siihen ei moni pysty!

      Poista
  3. Iso kiitos järjestäjille! Parannusehdotus: radan varrella olleessa juomapisteen saavissa olisi hyvä olla hana ja jokin kansi. Sunnuntaina oli aika epämiellyttävää ottaa juomista kun saavin pohjalla oli mm. hiekkaa ja pieniä kiviä, varmaan jotain muutakin siellä oli.

    Niin ja täytyy kehua tämän blogin pitäjän upeita housuja, en meinannut saada niistä silmiäni irti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun olit paikalla! Hyvä parannusehdotus, ehdottomasti! Saavi on ollut meistä siitä kiva, että sitä on helppo täyttää ja siitä on helppo ottaa, mutta hiekka ei tosiaan kuulu sinne sekaan.

      Olen toisinaan huomaavinani, että jotkut jäävät lukemaan sarjiksia sääristäni. :D

      Poista
  4. Kirjoituksesta välittyy kyllä niin hieno, aito tekemisen meininki suurella sydämellä, että voi vain povata hyvää tulevaisuutta tälle tapahtumalle :) 24 tuntia yhden radan ympäri ajamista ja yötön yö on jotain niin kreisiä, että luulis porukkaa osallistuvan ulkomaita myöten!

    Onko muuten vastaavia tapahtumia maailmalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon kanssa syvästi, että mahdollisimman moni hoksaa nyt tän tapahtuman ja tulee ens vuonna, koska tää on vaan niin parasta! Ja just puhuttiin, että jos sais tän jonnekin keski-Eurooppaan promottua, niin varmaan olis tulijoita.
      Ainakin Saksasta löytyy vastaava Nurburgringin radalla, mutta mun mielestä se on siinä mielessä vähän eri juttu, että Nurburgring on jotain 27 km pitkä. Tuolla lisää siitä: http://www.nuerburgring.de/en/events-tickets/concerts-sports/rad-run-am-ring.html

      Poista
  5. Hieno tapahtuma ja loistava fiilis alusta loppuun! Vieläkin leijun jossain endorfiinipilvessä :D Järjestelyt toimi mainiosti, eikä tarvinnut edes kahvia keittää itse! Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan. Ja kovempaa. Ja pidemmälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä Terhi kaikki eväät ajaa vaikka kuinka pitkä matka Ratareidessä! Asenne ja kunto on meinaan kohdallaan. :D Miten olisi ens vuoden tavoitteeksi 500 km?

      Poista
  6. Ratareisi 2015 ( 20.6 klo 12.00 – 21.6 klo 12)
    Näin se meni omalta osaltaan…
    Edellisiltana tai yöllä ei oikein tullut uni, unta ehkä 4…5 tuntia, aamulla kuitenkin kun taksilla tuli mentyä kisapaikalle oli olo yllättävän pirteä.
    Omat kisaeväät olivat:
    Suklaat Mars 4 x 47g = 848kcal
    Snickers 4 x 75g = 1456kcal
    Scho ka kola 3 x 100g = 1659kcal
    Tonnikalaa 8 x 185g = 2485kcal
    Bullet meal 8 x 160g = 3200kcal
    Yhteensä syötävää 3548grammaa ja kaloreita pitäisi olla 9648kcal.
    Näistä tuli kisan aikana syötyä:
    Mars patukoista puolet, snickerseistä jäi yksi puolikas jäljelle, scho ka kolat jäivät kaikki jäljelle, tonnikalasta jäi yksi purkillinen syömättä, bullet mealeja tuli kotiin takaisin kuusi.
    Näiden tilalle tai lisäksi oli sponsorin Teho Sport urheilujuomaa. Tulihan edelleen Teho Sportin energiapatukoitakin syötyä, olisikohan kahdeksan kappaletta, eivätkä silti loppuneet kesken.
    Tavoitteena oli vähintään kierros enemmin kuin viime vuonna eli noin 356km. Pienenä unelmana oli, että jos hyvin menisi niin kivaa olisi saada 400km täyteen.
    Tarkkoja kierrosaikoja ei vielä ole, joista vois laskea tarkastikin kierrokset jolloin tuli käytyä varikolla.
    Tauot olivat suurin piirtein klo 15, noin 10minuutin pysähdys ja sadetakki päälle. Sade alkoi joskus klo 14 jälkeen ja sadetta kesti ehkä kuutisen tuntia joista tunti kaksi satoi vähän enemmin, loppuajan kisaa ei tullut sadetta ja aamuyöstä oli hetkittäin aika sankkaa sumuakin radalla.
    Toinen tauko oli noin klo 17 ja sadehousut jalkaan, ensimmäiset kolme tuntia tuli ajettua shortsit jalassa ja liikkeellä ollessa tarkeni ihan hyvin.
    Kolmas tauko noin klo 21, wc käynti, purkki tonnikalaa ja suklaata taskuun ja radalle palatessa juomapullon täyttö, pullon täyttö oli joka tauon jälkeen.
    Neljäs tauko oli puolen yön aikaan ja silloin väliaikatilannetta katsottaessa tuntui hienolta, 100 kierrosta täynnä ja sehän tarkoitti jo 272,1km mittarissa. Ajoaikaa joku 11 tuntia, ehkä vähän yli . Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että 400km taitaa olla aika helppo juttu, jos se nyt koskaan ihan helppo voisi olla.
    Viides tauko noin aamu kolmen aikaan, pimeys alkoi helpottamaan ja yön pimein hetkikin oli yllättävän valoisaa ja kolmen aikaan alkoi jo kirkastua sumuisia hetkin lukuun ottamatta, taisi olla vähän ennen tai vähän jälkeen tämän tauon kun muutaman kerran silmät tahtoivat mennä kiinni, mutta onneksi uni meni lopulta ohi.
    Kylmimmillään joskus neljän aikoihin aamulla taisi varikon mittarissa näkyä plus kahdeksan asteen lukemat, melkein nauratti kun muisteli viime vuoden sadekuuroja ja lähes koko illan ja aamun noin plus kuuden asteen lukemia.

    VastaaPoista
  7. Kuudes tauko noin kuuden aikaan aamulla, wc käynti ja tankkaus ja takaisin radalle.
    Kuuden aikoihin aamulla tuli mittariinkin 400km täyteen, tuntui ihan mukavalle.
    Viimeinen tauko oli aamulla yhdeksän aikaan, silloin lämpötila jotain plus kahdentoista asteen tuntumassa sadevaatteet pois ja loppumatka menikin samoissa vaatteissa kuin alkumatka, toisella tai kolmannella tauolla tuli pyöräilysormikkaiden tilalle neopreenisormikkaat, olivat sateessa ja yöllä mukavan lämpimät mutta hankaloittivat suklaapatukoiden avaamista.
    Olisikohan ollut klo kymmenen jälkeen kun joku ohi ajaja sanoi että hän voi antaa kierroksen ajan veto apua, mukava ajaa oma nopein kierros juuri kun mittarissa oli tullut 500km täyteen, edellinen nopein kierros taisi olla kierroksella 58, eli vähän alle 160km kohtaa.
    Sitten vaan tasaista ajelua loppuun asti ja viimeiselle kierrokselle ehdin noin 2 minuuttia ennen kuin ruutulippu heilahti ja tämän kierroksen saa ajaa loppuun, nyt jännittää saako tästä kierroksesta vielä ajan, aika oli loppumassa ja mitään paineita ei enää ollut joten viimeinen kierros tuli ajettua niin kovaa kuin tässä vaiheessa pääsi ja koko ajan kun mittaria katsoi oli nopeus vähän yli 30km/h ja loppusuoralla juuri ennen ruutulippua hetkellisesti yli 40km nopeuskin.
    Lopputuloksena Alastaron moottoriradalla 2721metrin kierroksella omalla kohdalla oli 197 kierrosta.
    536,037km.
    Syke mittari oli päällä 24 tuntia 5 minuuttia ja 50 sekuntia.
    Ajoaika oli 22 tuntia 26 minuuttia ja 42 sekuntia. Keskinopeus 23,88km. Sama keskinopeus oli puolenyön kohdallakin, aamupäivän tauot olivat ehkä vähän pidempiä, mutta se oli hyvä juttu, että ajovauhti ei lähtenyt putoamaan loppua kohti yhtään.
    Kaloreita kului 12816.
    Hyvällä sykealueella (60-80% maksimista) meni 16 tuntia 51 minuuttia 24 sekuntia.
    Keskisyke oli 116 juuri tuon 60% yläpuolella, maksimisyke 174 joka tuli viimeisen kierroksen aikana.
    Kilometrillä kului 23,91 kaloria. Ajoissa maksetun 30euron osallistumismaksu tiesi sitä, että yhdelle kilometrille tuli hintaa 5,59 senttiä, yhdellä eurolla sai puolestaan ajaa 17,868km.
    Niin hyvä juhannus, että osallistumismaksu vuodelle 2016 on jo maksettu.

    ***Ajoseurasta ja järjestelyistä kaikille kiitokset***

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä raportista Jarmo! :) Vähän huvitti tuo kilometrin halpa hinta. :D Kierroskaan ei ihan kauheasti maksanut! Olet kyllä ihailtavan sitkeä menijä ja oikein osoitus siitä, että ei tarvitse mennä tappokovaa saadaakseen paljon kierroksia. Tänä vuonna oli myös mukava päästä ajamaan samaan porukkaan, siellä oli aina sopiva vauhti ja hyvät jutut. Sulle on muuten ensi vuodeksi numero 3. :) Ykkönen meni paikan päälle ilmoittautuneelle, kakkonen eräälle, joka oli loukkaantunut keväällä ja siirsi osallistumisen ensi vuoteen ja sinä olit eka, jonka maksu näkyi nettipankissa!

      Poista
    2. Kolmonen on hyvä numero, täytynee tuo tämän vuoden numero teippi ottaa pois tai sitten uutta teippiä päälle ensi vuonna.

      Nojapyöräfoorumilta luin että rengasongelmia oli ollut 2014 vuoden voittajalla ja siksi kukaan ei päässytkään vielä tonnikerhoon, mutta ensi juhannuksen jälkeen saattaa ratareidessä useampikin ajaja ylittää yhteiskilometreissä 1000km.

      Olisihan se kivaa jos tulisi lottovoitto, silloin voisi ensijuhannuksena tulla ajamaan vaikka kinnerillä ;-)

      Kierrosajatkin tulivat Hoiskan porukalta ja niin kävi kun vähän pelkäsin se viimeinen kierros mille ehdin pari minuuttia ennen 24 tunnin täyttymistä, oli nopein oma kierros, mutta ei tullut enää kierrosaikaa, täytynee ensivuonna tähdätä vähän aikaisemmin omaan nopeaan kierrokseen.

      Kotimatka sunnuntaina 23,11km oli kiva verryttely ja keskinopeuskin oli aivan sama kuin rataa kiertäessä.

      Viimeiset 1,1km hiekkatietä täytyy aina taluttaa ja se olikin hidasta kävellessä meinasin pari kertaa mennä ojaan kun väsytti ja jalkapohjakin oli tosi kipeä onneksi ei pyöräily haitannut.

      Tämä alkuviikko mennyt joka päivä töiden jälkeen pienellä pyöräkierroksella tuloksena neljä vähän yli 30km päivää. Ensiviikko lomaa mutta aurinkoa ei taida vieläkään olla paljon luvassa, ensi vuotta odotellen.

      Hienoa jos tulisi joskus niin paljon porukkaa että saisi kokeeksi pidettyä talviratareisi ajot; 31.12 klo 12 - 1.1 klo 12. :-)))

      Poista
  8. Kiitos minunkin puolesta jälleen leppoisalla, mutta silti hyvin toimivalla tavalla järjestetystä tapahtumasta :) Kiitos myös ajoseurasta kaikille kuskeille, jotka viihdyttivät 100 kierroksen mittaista ajomatkaani ja hauskuuttivat myös varikkoalueella. Varmasti etenkin sateessa ajetut kierrokset olisivat tuntuneet paljon pidemmiltä, jos ne olisi taivaltanut itsekseen. Nähdään ensi vuonna uudestaan!

    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne, kun olit paikalla! Hyvin kulki uudella, vihreällä menijällä! :) Varikolla oli kyllä kans hauskaa, varsinkin yöllä ihan kaikki jutut nauratti. Nähdään ens vuonna taas! Sun ens vuoden numeroa en nyt tarkkaan muista, mutta saattoi olla kasi tai ysi!

      Poista
  9. Lauantai-aamuna Alastaroon ajaessani mietin, että miksi pitäisi potkia kickbikella 24 tuntia. En silloin keksinyt vastausta, mutta jälkeenpäin tiesin. No, koska on olemassa hieno tapahtuma, jossa sen voi tehdä.

    Kuten Bea kirjoitti: "hieno, aito tekemisen meininki suurella sydämellä", noin sen kyllä koin. Oli vähän samanlaista kuin ultrajuoksu-kisoissa, niitäkin kun on tullut koettua jokunen. Monenlaista hauskaa persoonaa tuli tavattua reilun vuorokauden aikana. Kickbike-kahjo on muuten mielestäni hieno arvonimi.

    Minähän se meinasin eksyä reitiltä, kun aivotoiminta oli yöllä nollassa, katse aika lähelle eteen ja keskityin vaan laskemaan potkuja (siis 10/jalka). Yhtäkkiä ihmettelin, että mistäs nuo muovitötsät tuohon ilmestyivät, ei niitä edellisellä kierroksella ollut, ovat muuttaneet reittiiä jne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi kuin ihailla sitkeyttäsi, niin upeen suorituksen kyllä teit!
      Jaa se olit sinä, joka meinasi eksyä! Luulin, että joku nojakkikuski. :) Se oliskin ollut aika hauska käytännön pila, jos oltais muutettu reittiä kesken kaiken!

      Poista
  10. Tässä välineurheilussa tärkein väline tuli selkeesti esille, siis älyttömän mahtava suoritus neljänneksi tulleella Pasi Tahkolalla 1 vaihteisen pyörän kera!

    Hieno tarina ja kuvitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan mieletön veto oli ajaa niin paljon kierroksia yksivaihteisella. Todellakin sai olla vähän poweria kintuissa, että jaksoi sitkuttaa yksivaihteisella koko matkan!

      Kiitos!

      Poista