sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vuosi, jolloin unelmat toteutui

Okei, otsikko on nyt vähän tasoa ihana blogielämä, mutta en keksinyt kuvaavampaa.  Ensin mietin, että tämä oli sellanen ihan kiva vuosi, mutta jos nyt vähän tarkemmin funtsin, niin aika tosi hyvä oikeastaan! Oikeasti useampikin unelma toteutui.  Kyllähän 365 päivään on mahtunut niitäkin päiviä, joilloin on otettu maailmalta kuokkaan. Olen kova murehtimaan muiden, siis läheisten ja ystävien puolesta ja jos jollakin menee huonosti, niin tottahan se harmittaa. Mutta pohjevire on ollut positiivinen ja tänä vuonna on saatu hienoja juttuja aikaan!
125 kilon mave viidenkympin limpuilla, nevö föket!
Vuoden eka saavutus oli helmikuussa 125 kilon maastavetoenkka ja siitä lähti salihommat isosti nousuun. Tänä vuonna viimein tajusin, että en halua tulla isoksi, vaan vahvaksi. Ja jos siinä vähän samalla kasvaa kokoa, niin se on vain plussaa! En nyt lähtisi leuhkimaan, että tänä vuonna treeni olisi saavuttanut uuden ja huikean tason, mutta jotain sentään on tapahtunut. Vuosi sitten tähän aikaa en oikeastaan pystynyt tai lähinnä halunnut kyykätä, kun polvet oli niin kipeät, mutta kyykky paranee kyykyllä ja se on tosiaan huomattu! Vihaan kaikki englannin kielisiä iskulauseita, mutta hard work pays off. Työ tangon parissa jatkuu, ei vain ensi vuonna, vaan aina vaan.
Hyvä tytöt, nostaa nostaa!
Tähän liittyen muistinkin juuri, että yksi kevään parhaista jutuista oli kaksi naisten voimanostokurssia, jotka mä ja Tampereen voimanostajat järjestettiin. Hienoja lauantaita molemmat! Ainakin jäi fiilis, että siitä oli monelle paljon hyötyä ja hauskaakin oli. Jos innokkaita riittää, niin vastaava voidaan järjestää taas ensi keväänä.
Vuoden juoksutreenit joukkueena huipentui Extreme Runiin toukokuussa, hauskaa ja rankkaa! Kuva Timo Kananoja
Keväällä rykäisin myös kasaan kandityöni ja huh, mikä homma! No ei oikeasti edes ollut erityisen kova homma, mutta jälkeenpäin vähän hirvittää, että miten pystyin olemaan niin liekeissä jostain sellaisesta aiheesta, kuin Kelan ASLAK-kuntoutukset. Nyt taputan itseäni päähän, että sain sen tehtyä, hyvä minä!
Ratareisi-järkkärit siellä niin tärkeenä! Kuva Timo Kananoja
Sitten oltiinkin jo melkein kesässä ja ensimmäinen Ratareisi-tapahtuma lähestyi. Kaikki oli lähtenyt mun ihan hullusta ideasta ja kohta olikin vireillä Suomen ainoa 24 tunnin moottoriradalla järjestettävä pyöräilytapahtuma. Mä en voi tarpeeksi korostaa, kuinka kauhuissani olin vielä toukokuussa tapahtuman onnistumisesta. Ilmoittautuneita oli sunnilleen kymmenen, mutta jostain oli silti maksettava radan vuokra ja ajanotto ja pelkäsin, että koko hommasta tulee hirveä taloudellinen katastrofi.
Paikoillanne. Valmit. Hep! 24 tuntia aikaa ajaa. Kuva Timo Kananoja. 
Juhannuksen lähestyessä osallistujia tuli kuitenkin koko ajan lisää ja vielä paikan päälläkin moni ilmoittautui. En voi sanoin kuvailla sitä helpotuksen ja ylpeyden määrää, mikä oli todella onnistuneen tapahtuman jälkeen. Taloudellisesti jäätiin parikymppiä plussalle, radalla oli 60 tyytyväistä polkijaa ja kaikki onnistui aivan loistavasti siihen nähden, että ensimmäistä kertaa järjestettiin ja keli oli aivan karmea. Sen lisäksi, että me neljä järjestäjää, mä, Rahkaäijä, Jaanaba ja Juhaba tehtiin sitkeästi töitä tapahtuman eteen, meillä oli myös tuuria matkassa, että kaikki meni hyvin. Ja uskomattoman hyvä porukka, joka osallistui tapahtumaan! Onneksi me uskottiin itseemme ja Ratareiteen! 
Jaa sato siellä vähän vettä vai? Kuva Timo Kananoja
Olen ihan valtavan ylpeä meistä ja koko tapahtumasta. Ratareiden jälkeen luettiin fillarifoorumilta vanhoja viestejä liittyen tapahtumaideaan ja ne oli niin lannistavia, että vähän herkempi kaveri olisi jättänyt leikin sikseen ja mennyt jonnekin nurkkaan itkemään. :D
Nyt me tiedetään, että tämä juttu toimii ja ensi kesän Ratereiden valmistelut ovat jo käynnissä. Muutaman päivän saa vielä ilmottautua edukkaaseen 30 euron hintaan, lisätiedot täältä!
Ensi vuoden mainos on jo valmis! Jaanaban tekemä!

Kesällä hurahdin myös freeride-pyöräilyyn ja Sappeen rinteissä tuli vietettyä tunti jos toinenkin.
Pian Ratareiden jälkeen meille osui eteen mahdollisuus muuttaa pois Hervannasta isompaan kotiin. Tämä asunto oli sellanen, että me oltiin ainakin kaksi vuotta haaveiltu, että joskus siitä vielä tulee meidän koti ja alakertaan tulee sitten pyörähuone. Yhtäkkiä olikin mahdollisuus tähän kaikkeen ja elokuussa raahattiin kamamme sisään. Ai että, mä nautin omasta saunasta ja takapihasta ja takapihan takana jyskyttävistä junista! Tästä tuli tosi nopeasti oman kodin tuntuinen, vaikka ekat pari viikkoa hoettiin, että asutaanko me ihan oikeasti täällä.
Tärkein muuttokuorma ekana!
Ja mikä parasta, Rahkaäijä oli joskus luvannut, että kauan haluamani kissa on tervetullut meille heti kun muutetaan kerrostalokaksiosta pois. Peräti kolme yötä nukuttiin uudessa kodissa, kun jo lähdettiin hakemaan Leo Kouvolasta. Siinä vaiheessa jo tiesin, että syyskuun alussa meille tulee abessinilainen pentu, joten sille oli saatava kaveri.
Leon ensimmäinen edustuskuva.
Leo on yksi erikoisimmista ja mahtavimmista kissoista, joita olen koskaan tavannut ja oli aivan super, että sain juuri sen meille. Leokosta nyt puhumattakaan! Jos mun nyt pitää äänestää vuoden parasta juttu omassa elämässäni, niin ne on kissat. Nyt tuntuu, kun ne olisi aina meillä ollut, mutta voi sitä riemun määrää, kun yhtäkkiä musta tulikin kahden kissan omistaja vuosin mankumisen (ei sentään maukumisen, heheh!) jälkeen.
Ääk, ei kai Leoko oikeasti ole ollut noin pieni? Nyt se on suunnilleen tuon takana olevan laivan kokoinen. 
Loppuvuoden olen lähinnä nautiskellut kissojen seurasta, treenannut ja tehnyt töitä. Kun kerran aloitin tämän hehkuttamisen, niin voisin vielä kertoa senkin, että otin eilen mavessa 110 kilolla kutosen ja joka toiston jälkeen pysäytys. Ai että, tuntui hyvältä! Lisäksi tykkään tosi paljon mun töistä ja pyöräilykin on ihanaa! Ja Rahkaäijää rakastan. Oliko vielä jotain? Joo. Kiitos, kun olet lukenut Rahkamuijaa koko vuoden tai edes yhden kerran, jatketaan kaikilla höpöhöpöjutuilla taas ensi vuonna. Heippa!

16 kommenttia:

  1. Hieno vuosi tosiaan ollut ja mukava että tuli itsekin oltua Juhannusjutussa mukana.
    Jos ratareisitapahtuman tuloksista tekisi maraton taulukkoa niin tulevan 2015 juhannuksen jälkeen muutama polkija saattaa saada jo yli 1000km täyteen kahden juhannuksen aikana.

    Kissoista vielä tuplaplussat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ens juhannuksena taas!
      Hyvä idea, täytyykin alkaa ylläpitämään sellaista pitkän ajan tilastoa. Enää muutama vuosi lisää, niin joku rikkoo 10 000 kilometriä. :D
      Kissat oli kyllä aikamoinen vuoden kruunaaja!

      Poista
    2. Yksi omia vuoden kokokohtia ratareiden lisäksi oli tämä (huomaa tässäkin kypärä päässä, joten turvallista on)
      https://www.dropbox.com/s/g49tw0riscbnlh3/VTS_02_1.mp4?dl=1

      Poista
    3. Vähän mahtavaa, wau! :D Olisin kyllä vähän pelännyt, että mätkähdän tonne puroon! Mistä toi oli?

      Poista
    4. SyysLokakuun vaihteessa Nepalista The Last Resort paikan nimi joki taitaa olla Bhote Kosi, sillalta jokeen 160 metriä matkaa, melkein tähän olikin kiva lopettaa Peking - Tiibet - Nepal matka

      Poista
    5. Onko kyllä varmasti ollu ikimuistonen matka ja huikeet maisemat!

      Poista
  2. En ole ehtinyt ihan kaikkia postauksia lukemaan ja tämä olikin hyvä katsaus menneeseen vuoteen. Sun jutut on aina yhtä viihdyttäviä. :)

    Ja hieno toi teidän tapahtuma! Mä kun olen tällainen yllytyshullu niin näin jo itseni polkemassa mun 7-vaihteisella Helkamalla tuolla radalla. :D

    Mukavaa loppuvuotta! Mä otankin ensi vuoden tavoitteeksi päästä samanlaisiin mavetuloksiin kuin sinä. Idoli! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli itellekin hyvä muistutus kaikista tapahtuneesta. :D
      Joo hei, todellakin tulet veivaamaan kierroksia! Kyllä siellä useampi kymmenen kierrosta ajettiin vaihteettomalla Jopolla. Eihän siellä ole mihinkään kiire. ;) Ja Alastaro taitaa olla kohtuullisen lähelläkin!

      Kiitos samoin! Ja just hei kattelin Instasta, että hyvinhän se sun mave etenee!

      Poista
  3. kai sitä voi todeta elävänsä blogielämää, jos niin vain on? :) Ihan hyvä, jos netin kaikki pienet pahantoivojat saavat vähän harjoitella toisen puolesta iloitsemista.

    Kissat (tai varmaan lemmikit ylipäätään) kyllä nostaa elämänlaatua ihan sikana (vai kisuna? haha). Mä olin vielä yksin asusteleva sinkku, kun hankin kissani, ja niistä sai ihan mielettömästi iloa iltoiihin. Eli uskon helposti, että kissat ovat sun vuoden paras juttu. On ne mullakin. Joka vuoden joka päivä.

    Ja vannon, että kirjoitettuani edellisen lauseen, toinen hyppäsi mun syliin ja alkoi kehrätä. <3 Nyt on vaikee kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, ja mulle ainakin tulee hyvä fiilis, jos joku ihan vilpittömästi sanoo olevansa tyytyväinen elämäänsä ja kokeneensa hyvän vuoden. :)

      Mulle on jäänyt mieleen se, kun kommentoit joskus, että kissat nostaa elämänlaatua. Uskoin sen jo sillon, mutta en tiennyt mitä se ihan konkreettisesti tarkottaa. Mulla ne tuo etenkin aamuihin energiaa, kukaan ei voi olla aamuäkäinen, kun pojat kuorossa huutaa ruokaa ja kiehnää olkapäällä. :)

      Poista
  4. Paljon sitä kerkee kun koko ajan tekee. Ei sitä tajuakaan kuinka paljon olet kerenny säätämään kun vaan lukee postauksen kerrallaan. :)

    Nauratti niin toi liekeissä oleminen tuosta kandityöstä, muistan kun itse joskus sata vuotta sitten vouhkasin kauppiksen näyttötyöstä, aiheena niinkin monivivahteinen ja värikäs kuin vakuutusyhtiöiden riskitekijät tai muuta vastaavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina valitan kuinka laiska olen ja mun elämässä ei tapahdu mitään, niin tää oli oikein hyvä muistutus itsellenikin. :D

      Se on varmaan joku mielen suojamekanismi innostua ihan ihmeellisestä aiheesta, jos siitä kerran on työ tehtävä. Muuten aivot sulais kokonaan pois!

      Poista
  5. She's mean, she's green, she's lifting machine! Miau'htavan hieno vuosi ollut teillä, vähänkö jännää miten siistiä on ens vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijai, sitten kun joskus meen jonnekin maastavedon universuminmestaruuskisoihin, niin toi on mun virallinen kannustushuuto. :D
      Muakin ihan jännittää, toivottavasti hyvää vuotta ei tasapainoteta perään yhdellä huonolla!

      Poista
  6. Mulla olisi yksi unelma jonka haluisin toteuttaa ensi vuonna! Eli tuleeko vielä voimanostokurssia? Tahtois päästä mukaan! Missasin noi edelliset kun löysin tän sun ihan mahtavan ja superhypermotivoivan blogin vasta hetki sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä juttelin taannoin voimanostoseuran äijien kanssa tästä ja ne lupaili, että keväällä kunhan kisakausi on ohi, niin vois olla uusi kurssi, jos kiinnostuneita on. :) Eli menee varmaan huhtikuulle, mutta eiköhän me se järkätä!
      Ja ihan tässä punastuu vuolaista kehuista, kiitos paljon ja kiva kun luet! :)

      Poista