maanantai 22. joulukuuta 2014

Lyhyimmän päivän pitkä pyöräily

Ihan sen kunniaksi, että eilen oli vuoden lyhin päivä, me lähdettiin vielä pimeän aikaan pyörälenkille ja lenkin aikana aurinko nousi. Olen suuri tsympoolien ja ennustusten tulkitsija, niin tämä varmasti tarkoittaa sitä, että nyt alkaa päivä pidentyä ja aurinkoa nähdään enemmän! (Jälkihuomautus: Eikun talvipäivänseusaus onkin vasta tänään, mutta eilenkin oli tosi pimeetä!)
Tosipyöräilijä tulee aina autolla paikalle!
Rahkaäijä ja paras talvipyörä.
Pyörälenkeille lähtö helpottui aika paljon sen jälkeen, kun muutettiin isompaan asuntoon ja pyörät ja kaikki tarvikkeet sai oman huoneen. Silti lähtövalmistelut on kaiken alfa ja omega. Edellisenä iltana päätettiin, että auto starttaa pihasta 7.30 ja se ei varmasti olisi lähtenyt vielä tuntia myöhemminkään, jollei illalla olisi laitettu vaatteita ja pyöriä valmiiksi.
Sieltä se aurinko nousee ja kohta on jo juhannus!
Ajettiin auto lähemmäs Kangasalaa ja lähdettiin polkemaan voimalinjaa pitkin Kangasalle päin. Noin kuvainnollisesti polkumme oli tällä kertaa kuorrutettu vähän isommilla kivillä. Suurin ärsytys oli mun polkimet ja klossit, jotka ei yhtään kohdanneet ja kun on tottunut ajamaan lukoilla, on tosi vaikea päästä liikkeelle tai ajaa poluilla ilman niitä. Rahkaäijä oli läskillä liikenteessä ja viipotti aina noin puoli kilometriä edellä ja mä tulin kiroillen perässä. Metsässä oli vielä tosi märkää ja samalla liukasta, joten ajo-olosuhteet oli vähän haastavat. Mä myös pannutin eli mätkähdin eli kaaduin alamäessä (melkein heti ylläolevan kuvan ottamisen jälkeen) ja löin polveni jonnekin kantoon tai kiveen tai mitä näitä kovia juttuja siellä metsässä on. Vähän siinä tuli itkua silmään, mutta jatkettiin eteenpäin sitkeästi.
Evästauko!
Rauski vähän keulii. Pyörässä oli Nobby Nick -renkaat. Mountain Kingit olisi olleet paremmat.

Mutaa oli niin, että ei edes melkein venttiiliä näy!
Meillä oli kunnianhimoisena tavoitteena ajaa Vehoniemeen asti, mutta aikaa oli käytettävissä kolme tuntia, niin päästiin Kangasalan Kuohunharjun päälle ja sitten käännyttiin takaisin ja ajettiin vielä pääasiassa kevyen liikenteen väyliä takaisin autolle. Alkuperäinen suunnitelma olisi varmaan vienyt suunnilleen kuusi tuntia. Ensi kerralla sitten!
Kesällä kaikki vihaa kaisloja, mutta talvella ne on kauniita.
Vielä ei kannata mennä pilkille.
Sää oli ihan superhieno ja mahtava fiilis pistää pyörän lamput sammuksiin, kun aurinko nousi. Reittimme vei yhden maalaistalon pihan läpi ja siellä oli jotenkin tosi jouluinen tunnelma ja kaiken kruunasi pihalla olleet hevoset. Meinasin jäädä kuvailemaan hevosia, mutta talon isäntä oli pihassa, niin en tiedä onko kuinka ok, jos sunnuntai-aamuna yhdeksältä erikoiset hiipparit lamppujen kanssa kuvaa hevosia.
Menetin hermot pyörääni ja polkimiin, joten kaappasin läskin ja Rahkaäijä sai polkea vähän aikaa mun pyörällä.
Löysin majan! Sieltä oli oikein järvinäköalat.
Ei ihan tarkkaan muistettu, että mihin jätettiin auto parkkiin, jossain siellä tiellä se oli Kangasalan ja Tampereen välillä ja meinasi jo uskoa loppua, kun poljettiin autolle päin, eikä sitä meinannut ruveta löytymään. Siinä autoa etsiessämme kaaduin taas vaihteeksi, tällä kertaa ihan suoralla tiellä, kun painoin tuntemattomasta syystä etujarrua. Osasin kuitenkin kohdata maapallon juuri oikein ja tulin kankku ja takareisi edellä tonttiin, enkä ottanut kädellä vastaan. Ei sattunut oikeastaan ollenkaan ja itkun sijasta nauroin ihan hysteerisesti omalle koheloinnilleni.
Kuvassa ei näy karmea vastatuuli.
 Lenkille tuli ajallisesti mittaa 2 tuntia ja kolme varttia, matkasta ei ole mitään tietoa, mutta luultavasti varsin vähän, kun keskinopeus oli aika maltillinen. Vaikka kalusto ja maasto heitti pieniä haasteita eteen, nyt jo ainakin tuntuu, että oli aika mukava lenkki. Lyhytkin aika kultaa pyöräilymuistot. Tulisi nyt vaan joku kunnon pakkasjakso, niin ei tarvitse enää kierrellä metsässä valtavia vesihautoja.
Päivän kalusto. Olispa mullakin läskipyörä!
Ja sitten seuraa kaikille aiheellinen muistutus. Kypärä päähän, kun ajetaan pyörällä! Mää en keksi yhtäkään syytä, minkä takia kypärää ei käytetä ja varsinkaan se ei ole mikään syy, että pipo ei mahdu alle. Sitten hankitaan sellainen pipo, joka mahtuu tai sitten ei ajeta pyörällä. Viime viikolla eräs meidän läheinen kaatui pyörällä liukkaalla kelillä (nastat oli), eikä ihan naarmuitta selvitty, mutta en edes halua ajatella mitä olisi käynyt, jos kypärää ei olisi ollut. Sitä kypärää ei muuten enää tarvitse käyttää, sen verran kolhuinen ja halkeillut se oli. Pyöräilykypärä päähän niinku olis jo!
Pitäisikö koristella vihreillä muovitimanteilla?
Joo ja sitten mun uuteen rannekoruun! Työpaikalta tuli tosi kiva joululahja eli Polarin Loop-aktiivisuusranneke. Ranneke näyttää päivän aikana kertyneet askeleet ja kulutetut kalorit ja kertoo, kuinka paljon  pitäisi vielä liikkua, että aktiivisuustavoite tulisi täyteen. Kaikkia lisäherkkuja olisi tarjolla, jos hankkii sykevyön ja/tai mobiilisovelluksen, mutta näihin en ole vielä ehtinyt perehtymään.
Aamulla oli 602 askelta. Kävelen unissani.
Mä en pääse yli siitä, että ranneke näyttää vähän joltain ehdonalaispannalta, joka antaa sähköiskun, kun poistuu kotoa. Se on kuitenkin ihan kivan ja huomaamattoman tuntuinen kädessä ja kellonkin siitä saa katsottua. Mutta mä en ole vielä ihan vakuuttunut tästä askelmittaritoiminnosta. Nytkin tässä blogia kirjoittaessa on tullut useampi sata askelta. Eilen illalla vajaan kolmen tunnin pyöräilyn ja kuuden tunnin työpäivän jälkeen ranneke kertoi, että olen kävellyt 25 000 askelta. Perjantaina pyöräilin salille, tein treenin, pyöräilin töihin, kävelin töissä seitsemän tuntia ja imuroin vielä vähän kotona, niin silloin mittariin kertyi tuo 24,3K askelta.
Matkana tämä olisi vissiin jotain 17 kilometriä. 
Kalorimittari sen sijaan antoi molempina päivinä kulutukseksi suunnilleen 2300 kaloria. Se ei mun mielestä ihan mätsää noiden askeleiden kanssa. Ainakin eilen vain tuo määrä kaloreita pyöräilylenkin ja työpäivän jälkeen olisi ollut lähinnä kehno ja nälkäinen vitsi. Ajattelin kuitenkin, että voisin tähän jossakin vaiheessa hankkia sen sykevyön, niin toiminnoista saisi varmaan enemmän irti. Salillakaan ei tule askeleita, joten se ei ole liikuntaa, mutta sykevyö voisi olla vähän eri mieltä.  Luulen, että monen pukinkontista kuoriutuu tämä ranneke tänä jouluna, joten olen innokas kuulemaan muidenkin kokemuksia!
Nyt alan virittäytymään jouluun ja tonttutytön rooliin ja vielä pitää etsiä jostain kaapista Rahkaä... eikun siis joulupukin pyhävaatteet!
Tonttu ja pukki toivottavat kaikille hyvää joulunaikaa, kiltti pitää olla ympäri vuoden!

8 kommenttia:

  1. Mukavan tuntuinen retki. Olin jo kirjoittamassa kovasta tuulesta kommenttia mutta onneksi luin jutun vielä uudelleen ja eihän tuulesta ollutkaan mainintaa.
    Ulkomaiden pyöräilykohteeksi voisi suositella Islantia kolminkertaisella kokemuksella ja siellä sitten tuuli saattaa joskus puhaltaa kovasti, niin paljon että sen jälkeen Suomen vastatuulet vain naurattavat :-)

    Löytyykö renkaista lähikuvaa, loppuviikolla tullee omaankin maastopyörään nastarenkaat kunhan vain tulisi liukastakin tai sitten ajellaan retkipyörällä jos kelit ei liukkaat.

    Voihan tuo askelmääräkin olla 209 jos katsoo väärästä suunnasta.

    kypärä on käytössä ollut sen jälkeen kun kilometrikisan palkinto oli kypärä, ei paina eikä edes huomaa että onko se päässä.
    Joskus monta monta vuotta sitten talvella ei ollut kypärää ja pyörä lähtikin alta pois tietä ylittäessä ja pari tikkiä lääkäri laittoi silloin leukaan, tuota kolhua ei kypärä olisi auttanut.

    Mitähän vielä... Hyvää Joulua myös nelitassuisille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitikin lisätä että lahjapaketista voi löytyä polvisuojat, onneksi ei tullut pahempia kolhuja kuitenkaan.
      Matkamittarit kuntoon, sehän on melkein jarruja tärkeämpi varuste pyörässä :-)

      Poista
    2. Voin vaan kuvitella, miten jossain Islannissa tuulee, meidän tuulet on niihin verrattuna pieniä hönkäyksiä. :D

      Rengasita löytyy kuin löytyykin lähikuvaa! Täällä vertailin lumelle sopivia renkaita http://rahkamuija.blogspot.fi/2014/01/talvipyoraily-spesiaali.html

      Se on totta, että aina kypärä ei pelasta, mutta ainakin voi välttää pahimpia päävammoja. Sellainen full face -motocrosskypärä suojaisi tietysti enemmän. :D Ja polvisuojat olis varmasti mulle tarpeen!

      Hyvää joulua Jarmo!

      Poista
    3. Täällä tulivat nastarenkaat 23.päivä ja nyt kahden päivän aikana tullut toistaiseksi 65km ajettua-
      Edessä: Nokian Gazza Extreme 294 54-622 nastarengas
      Takana: Schwalbe Ice Spiker Pro Evo 57-622 nastarengas

      Olinhan minä tuon talvipyöräilyjutunkin lukenut, näytti niin tutulta kun äsken katselin sen uudelleen

      Poista
  2. Joku joskus totesi, että tuo loop pitää olla aina napakasti ranteessa ettei esim ota askeleiksi käsien liikettä kun naputtelee koneella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo sitä ainakin kolme kertaa lyhentänyt, mutta vieläkin taitaa olla varaa ottaa pikkupätkä pois, jotta ei hölskyisi. Hyvä vinkki!

      Poista
  3. Reippaita ootte. Mua ei sais pyörän selkään ennen kevättä, sen verran pelottaa kaatumiset. Hyvä ettei sulle ja polvelle käyny pahemmin.
    Mä en ole vielä kauheen innostunu noista aktiivisuusrannekkeista, kun tuntuu vähän karvalakkimalleilta nuo nykyiset vielä. Ahdistaa myös ajatus sykevyöstä puristamassa läpi vuorokauden.. Mut eipä varmaan kauaa mene että niistä saadaan kunnollisia.

    Tonttu- ja pukkipuvuista täys kymppi! Ei pitäisi lastenkaan pelätä :) Ja jos kyllästyt punaiseen hiusväriin, voit huoletta vaihtaa vaaleampaan, sopii meinaan hyvin :)

    Hauskaa ja rauhallista joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvipyöräily on vähän sellainen oma lajinsa, mutta ihan turvallista, kun varusteet ja maasto on kohdallaan. Mä oon yrittänyt ottaa sellaisen asenteen, että kaatumisia tulee kuitenkin, pitää vaan koittaa mätkähtää oikein ja pitää kypärä päässä. :)
      Ihmettelen kans, että jos ihminen osaa mennä kuuhun, niin miten ei osata tehdä kunnon ranneketta, joka osaisi esim. mitata sen sykkeen. Ehkä vielä joskus!

      Oli kyllä kiva aatto taas! Rankkaa, mutta hauskaa hommaa tuo pukkeilu! Ja kukaan ei oikein tainnut pelätäkään. Tiedän sitten, että tuo oljenvaalea lettityyli voisi olla mua varten, jos luovun punaisesta. :D

      Kiitos samoin Mari!

      Poista