sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Oops I did it again!

Eilen rauhallinen piparikakkutalon leipomishetki kummitytön kanssa päättyi karulla tavalla, kun tää kummitäti potkas jalkansa seinän kulmaan. Tiesin melkein heti, että nyt meni jotain rikki ja ekaan puoleen tuntiin en uskaltanut ottaa sukkaa pois, kun pelkäsin nähdä miltä siellä näyttää. Turmajalan "nimetön" varvas ei tosiaan näyttänyt kovin riemukkaalta. Tänään lääkärisetä totesi, että se näyttää niin murtuneelta, ettei tarvi edes kuvata. Tämän diagnoosin mäkin pystyin tekemään näin kolmannessa varvasmurtumatapauksessani. Tällä tahdilla onnun samasta syystä vielä ainakin kymmenen kertaa elämäni aikana. Varokaa vaan kaikki seinän kulmat ja sängynjalat, mä voin iskee millon vaan! Dr. Rahkaäijä antoi mulle lisäksi diagnoosin RHH:sta eli raajojen hahmotushäiriöstä ja lääkkeenä tähän krooniseen vaivaan kuulemma on turvakengät jalassa yötä päivää sisällä ja ulkona. Kannatan!
Kävelen tällain jalat ilmassa, niin ei satu yhtään!
Meillä oli liput eiliselle Mokoman keikalle Klubille ja pitkään ja hartaasti mietittiin, että jätetäänkö väliin, kun meikä on ihan rampa. Mutta koska appiukolla on kaikki mitä ihminen tarvitsee ja ei tarvitse, sen varastosta löytyi myös kyynersauvat. Niinpä kepiteltiin Klubille ja mää löin tahtia lattiaan kepeilläni koko keikan. Ihan vaan kaikille sinkkunaisille vinkiksi, jaloa ritaria löytyy baarissa joka nurkasta, kun linkuttaa keppien kanssa paikalle ja pitää naamalla sellasta surkean viettelevää ilmettä. Mulla ei ollut edes ollut sellasta ilmettä ja silti oltiin jatkuvasti tarjoamassa tuolia keikan aikana ja apua narikkajonossa.
Jouduin jättään pitissä riehumisen väliin. Mutta keikka oli silti hyvä!
Ihan kun ei muuten olisi ollut jo tarvetta särkylääkkeelle, tänään vielä kaaduin keppien kanssa ulkona liukkaalla asfaltilla ja terveen jalan polvi otti osumaa maapalloon. Au! Mutta kaikkein pahinta tässä on se, että mun ainoot ehjät farkut hajosi tapaturmassa, eli joudun housukaupoille. Se on melkein yhtä hauskaa kun Mehiläisen lääkäri vääntelemässä murtunutta varvasta. Tulen nauttimaan joka hetkestä.
Anoppi oli vetässy mulle jostain vuoden -94 kaikki Kuluttaja-lehdet, parasta! Näiden parissa aika kuluu.
Mutta ei tässä nyt oikeesti mitään hätää ole, ens viikon saikkupäivinä taidan tehdä joulukortit ja ehdin vihdoin katsomaan Netflixistä Lillehammerin toisen tuotantokauden. Ainoa pitkä miinus koko jutussa on se, että tulevana lauantaina on meidän salilla voimanostokisat, joihin olen ainakin henkisesti valmistautunut viimeiset kolme kuukautta. Niistä saattaa tulla mun osalta vaan penkkikisat, mutta mihin niitä varpaita mavessa tarvitaan hä?
Jotta kaikki Leksojen ystävät pysyy rauhallisina, lähetän kissojen puolesta uneliaat terveiset, että Leo(ko)-uutisia luvassa jälleen ensi viikolla!
Mutta mitä opimme tästä kaikesta? Piparin leipominen on paljon vaarallisempaa, kun esimerkiksi maastopyöräily, koska pyöräillessä multa ei ole (vielä) koskaan murtunut luita.

20 kommenttia:

  1. Auts. Varpaan kolautus ilman murtumaakin aiheuttaa infernaaliset kivut (ja kiroilut). Veikkaan, ettei ihan ilman rumia sanoja tuosta selvitty... Mistä se muuten johtuukin, että keppien kanssa kyllä saa sääliä mutta mun käsisiteen kanssa ei yhtään. Kerran yks mummo auttoi kaupassa mutta that's it. Tai voi olla, ettei sitä mustaa kantosidettä vaan erottanut mun mustasta hupparista. Olis pitänyt päällystää se pinkiksi. Tsemppiä toipumiseen ja Netflixistä suosittelen kotimaista sarjaa Kimmo, jos ei oo aiemmin tullut katsottua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin tosiaan myöntää, että muutama ruma sana tuli. Miten niin pieni osa ihmisestä voi olla niin kipee!
      Pinkki kantoside ja jatkuva voivottelu olis varmasti tehnyt tehtävänsä. Ykskätisenä elämä on varmasti yllättävän hankalaa! Mää pistän ton Kimmon mieleeni, koska näin yhden saikkupäivän jälkeen oon jo totaalisen tylsistyny. :D

      Poista
  2. Paranemisia kovasti, tiedän miltä tuo tuntuu kun varvasta sattuu...

    Joskus vuosia sitten silloin kun tuli kuntosalilla käytyä lähes päivittäin, muistan vielä kun juttelin työkaverin kanssa ja kävelin samalla enkä katsonut eteeni ja potkaisin levytankoa sen verran että pikkuvarvasta sattui aika ilkeästi...
    No heti kenkä pois jalasta ja katsomaan miltä varvas näyttää, eri näkynyt mitään ihmeellistä, mutta sattui. Myöhään illalla (oli joku perjantai) katsoin kotona uudelleen ja varvas olikin jo lähes violetin värinen, ei huvittanut illalla soitella lääkärille ja eikä viikonloppuna ja seuraavat pari kolme viikkoa aina kun varvas osui johonkin vaikka vain kenkään kun kävellessä jalkoja nosteli sattui, ei vaan tullut mentyä lääkäriin ja myöhemmin selvisi että pieni murtuma siinä varpaassa oli ollut.
    Parani ilman teippausta ja lepoa, vaikka hyvä teippaus olisi varmasti auttanut liikkumista.

    "off topic" sen verran että sairaslomaa on joskus tullut pienemmistäkin murheista, tikku sormessa tai vaikkapa haava sormeen ja tikkejä säilykepurkkia avatessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on vähän vaikee uskoa kuinka helposti varvas voi murtua. Mutta eipä siitä lääkäristä varsinaisesti mitään iloa ole, kun ei se mitään voi tehdä. Mun lääkäri kylläkin teippas tuon varpaan tosi hyvin!

      Mutta eipä sille mitään voi jos työkyky lähtee jonkun ihan turhan takia, pienikin haava haittaa aika paljon tietyissä töissä!

      Poista
  3. hahaa, sillon muuttokuormaa purkaessa pudotin vahvistimen varpaalle enkä myöskään uskaltanu ottaa sukkaa pois kun pelkäsin miltä se näyttää :D ihme logiikka, antaa siellä sukassa pyöriä vaan ja niin kauan ku ei nää miten pahasti kävi nii kaikki ok... mun varvas onneksi säilyi ehjänä, sai vaan vähän väriä. paranemisia sun varpaalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varvasvamma on jotenkin vähäisempi, jos sitä ei tartte nähdä. :D Pieni väri aina vähän piristää, kunhan se ei oo violetti!

      Poista
  4. Mokoma kulmanryökäle! Vitsit, potkastu varvas on pahin eikä multa ole edes koskaan murtunut mitään. Ihan perseessä vihlasee, kun edes ajattelee sitä kipua!

    Onpa mukava ajatus, että te olette pyörineet Mokoman keikalla samaan aikaan, kun me oltiin katsomassa Bathoryn tribuuttimeisinkejä täällä! Jee. :) Täällä ei kamalasti ole mörköjä, mutta nyt ne oli varmaan kaikki saatu saman katon alle ja oli tosi kotoisaa! Eikä kenenkään tukka syttynyt tuleen, vaikka lavalla oli kaksi kynttelikköä, bestest.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta hei sano, uhkasin et poistan sen kulman moottorisahalla kostoks!
      Kyllä se on vaan mukavaa päästä samanhenkisten seuraan! Niitten kannattaa hakee Ikeasta vähän led-kynttilöitä, niin tukka säästyy jatkossakin. :D

      Poista
  5. Auts! Tarviikin olla itse tarkkana joulutorttujen kanssa, kun tuntuu olevan tapaturma-altista tää jouluhössötys :)
    Nuo kepit on kyllä kans vaaralliset, mikäli niistä ei saa napsautettua sellasia piikkejä sieltä pohjasta. Mut ei tuo sun "keppijumppakaan" näytä kovin turvalliselta :D
    Toivottavasti löytyy uudet housut. Yleensä se vaan on shoppailunvihaajilla sellainen taito, että ei niitä pökiä löydy ainakaan silloin kun oikein etsii ja tarvii :)

    Leoko selvästi haluaa tuplavarmistaa pitämällä iso-Leon päästä kiinni, että kaveri on varmasti lähellä. Eihän sitä tiedä vaikka se kohoileva lämmin alusta pään alla olisikin vaan sohvatyyny :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnetusti pahimmat tapaturmat tapahtuu aina kotona. En suosittele jouluhössötystä kenellekään!
      Mun kepeissä on piikit, mutta ne ei vaikuttanut kauheen vakailta ja turvallisilta kun ei ole lunta. Eikös keppijumppaa just suositella, että se antas vireyttä mielelle ja ruumiille? :D

      Leoko ei nuku nykyään enää melkein ollenkaan yksin, kun aina pitää päästä "isoveljen" suojelukseen. Ja Leo pitkämielisesti hyväksyy, vaikka toinen nukkuis sen naaman päällä. :D

      Poista
  6. Mulla nyrjähti nilkka viime viikon tiistaina, kun keskiviikkona piti lähteä Helsinkiin työhaastatteluun.. eh.. Vähän piti ajella taksilla, mutta niin vaan kävin siellä :D Jalka sai lepoa vasta lauantaina kunnolla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno selittää työhaastattelussa, että en mää oikeesti tällain onnu, enkä nyrjäytä nilkkoja jatkuvasti. :D Toivottavasti meni hyvin! Nyt vaan lepoo nilkalle!

      Poista
  7. Ouuu. Hatunnosto asenteesta ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on jo vallan hyvä mieli, kun kävin tänään vähän kokeilemassa salilla ja päätin, että lauantaina nostan kisoissa!

      Poista
  8. Auts, potkin jatkuvasti varpaita johonkin mutta ei oo onneks koskaan vielä hajonnut mitään. Voiko tolle oikeastaan tehdä yhtään mitään muuta ku lepuuttaa? Miten pitkä saikku?

    Onko muuten teidän puljussa lauantaisin mitään järkevää safkaa vai pitääkö ottaa omat kanaparsa-orthexit mukaan? En ole siis itse menossa mutta roudaan innokkaita shoppailijoita sinne samalla kun matkaan Lempäälään painonnostokauden huipennukseen!

    Tsemppiä rahkaperheelle kisoihin, olkoon rauta kevyttä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon varmaan kans joku Euroopan mestari varpaiden lyömisessä, mutta onneks ihan joka kerta ei murru varvasparat. Ei sille voi oikein muuta kun lepuuttaa. 6 päivän saikku, nyt tää menee tällain jo kotioloissa, kun ei juuri kävele, mutta voi olla, että protestois kahdeksan tunnin kävelystä.

      Eiköhän sieltä "meidän puljusta" sullekin jotain syötävää löydy. :D Yks päivä siellä oli hei kehonrakentaja Kille Kujalakin syömässä! En tiä, vetikö lihapullat vai mitkät.

      Kiitoksia, kuulin just, että lauantaina rauta menettää vetovoimansa maahan ja mikään ei paina mitään!

      Poista
  9. Oh god. Varvas on niin paha. Mä potkasin saman varpaan ihan lyhyen ajan sisällä niin monta kertaa vessan oveen, et meinasin ottaa oikeesi koko oven pois :D Ihmettelen kovasti, et se murtunu tai revenny itrti tai mitään, ku niin paljon sitä pieksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhee, hirvee loppumaton varpaan potkimispainajainen. :D Mun mielestä meidän kaltaisille toheloille pitäisi rakentaa sellasia esteettömiä koteja, joissa ei ole ovia, eikä kulmia joihin varpaat voi lyödä!

      Poista
  10. Apua! Taas huomaa miten helposti voi menettää kävelykyvyn. Ainakin hetkellisesti. :( Paljon tsemppiä saikulle, ainakin nykyään on netflixit sun muut eikä tuu aika tylsäksi. Pitäis varmaan itekkin tehdä joulukortit, ne kun unohtuu joka vuosi lähettää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin heti tapahtuneen jälkeen ihan järkyttynyt siitä, etten pystynyt ollenkaan astuun jalalla, mielummin hyppi yhdellä jalalla! Netflix on kyllä pelastanut nyt tosi paljon, se on jotenkin paljon armollisempaa kattoo koko päivä Netflixistä jotain kun roikkua tietokoneella. :D
      Hei vielä ehtii lähettään kortit!

      Poista