keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Sporttilomalla

Kun Rahkaväki lähtee lomalle kotimaahan, pitää kolmen kriteerin täyttyä. Nämä kolme ehtoa ovat hyvä sali, hyvää ruokaa ja lämmintä vettä. Kaksi jälkimmäistä on helposti saatavilla monessa kylpylässä, mutta hyvä sali tuntuu olevan mahdotonta yhdistää niihin. Yksi takuuvarma lomapaikka näillä ehdoilla on kuitenkin olemassa ja se on Peurunka. Me ollaan jo useamman kerran käyty ottamassa lepoa Peurungassa eri kokoonpanoilla ja nyt kun muutto saatiin viimein päätökseen, oli just sopiva aika lähteä. (Alunperin meidän piti olla viime viikonloppu Italiassa pyöräilemässä, mutta laskeskeltiin, että siitä tulee liian kallis reissu, niin vaihdettiin kohde Saksaan, mutta päädyttiin perumaan se, kun muuton kanssa oli hirveetä hässäkkää. Mutta kyllä Laukaa ihan Saksasta käy!)
Pienet tuuletukset,  kun vanha kämppä on tyhjä ja siivottu jokaista nurkkaa myöten.
Lähteminen ei erityisesti ole meidän vahvuuksia ja sunnuntai-aamu oli ihan kaaosta, kun huollettiin pyöriä ja pakattiin tavaraa autoon. Joku amatöörilomailija voisi kuvitellla, että kahden vuorokauden reissulle riittää mukaan vaihtovaatteet, mutta oikeasti totuus on, että pakettiauto oli jokseenkin täynnä, kun auto starttasi pihasta.
Peurunkaan ei voi oikein mennä, jos ei poikkea Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä. Käyttäydyimme sivistyneesti ja ostimme matkaevääksi vain ihan pienet lakupötköt. Se riittää, kun on ensin vetänyt kaksin käsin tarjolla olevia maistiaskarkkeja.
Ihan kun joku olisi mukiloinut hyvän ystäväni Pandan vasenta silmäkulmaa lommolle. 
Karkkitankkausta ei kuitenkaan tehty turhaan, koska heti Peurunkaan päästessä piti mennä vähän koekuormittamaan kuntosalin tankoja. Saleja löytyy kylpylästä useampikin, mutta meidän valinta on alakerran kellarisali, jossa on kaikki mitä itseään kunnioittava voimailija tarvitsee. (Paitsi lisäpainovyö leuanvetoon.) Sali on ollut mulle suotuisa aiemmin, koska viime talvena nostin siellä mave-enkan 125 kiloa ja sen aikaisen penkkiennätyksen 55 kiloa. Tähdet oli selvästi taas oikeassa asennossa Keski-Suomen taivaalla, koska penkkasin sen enempiä ajattelematta 52,5 kilolla vitosen sarjan ja kyykyssä 70 kilolla myös vitosen.
Täällä saa olla ihan rauhassa, mummot podaa jossain muualla!
Kyykky on mennyt kovalla kohinalla eteenpäin viime talven kyykkäystauon jälkeen ja vakoilin salivihkosta, että toukokuun alkupuolella olin tehnyt viimeisinä "kovina sarjoina" vitosen 50 kilolla. Kun tulevaisuudessakin tulee aina 20 kiloa lisää neljän kuukauden aikana, niin olen ihan tyytyväinen progressioon!
Rahkaäijä kokeili tämän sarjan lopussa miten lattia kolisee, kun tangon pudottaa selän kautta alas. Hyvin kolisi!
Tunnettu totuus on, että lihakselle tulee paha mieli, jos se ei saa ravintoa, joten salin jälkeen mentiin katsastamaan seisovan pöydän antimia. Melkein pystyin näkemään henkilökunnan hikikarpalot, kun pelkäsivät meidän syövän koko ravintolan konkurssiin. Meidän syömisen lahjoilla on ihan turha mennä mihinkään ala carteen pahoittamaan mieltään pienistä annoskoista ja buffet on vaihtoehto numero yksi lähes aina, kun mennään ulos syömään.
Rahkaäijä tekee syntiä, lettujen väliin suklaamoussea ja vaahtokarkkeja.
Myös seuraavana päivänä oli urheilullista lomaohjelmaa tarjolla. Rahkaäijä oli katsonut meille maastopyöräreitin valmiiksi ja niinpä viritettiin pyörät ja pohkeet iskuun heti aamupalan jälkeen. Lähimaastoissa järjestettiin toukokuussa Peurunka MTB Nelisatanen -pyöräilytapahtuma ja ihan mielenkiinnosta ajettiin kisareitti. Nelisatanen-nimi tulee siitä, että parinkymmenen kilometrin reitillä on neljä nousua, joiden korkeusero on 100 metriä. Tämä ei vielä soittanut kelloja ja ajateltiin, että lenkkiin menee varmaan puolitoista tuntia ja voidaan ajaa vaikka toinen kierros, jos ajohaluja riittää.
Vielä naurattaa!
Aika pian kävi kuitenkin selväksi, että nyt ei olla muuten missään sunnuntailenkkimaastoissa. Ajan nyt neljättä kesää maastopyörällä ja kaikenlaisia reittejä on tullut koluttua, mutta tämä Nelisatanen oli ehdottomasti rankin reitti, jolla olen koskaan ajanut. Mäet oli aivan hulluja (osaa ei ollut mitään mahdollisuuttakaan ajaa ylös) ja jokaisen ylämäen jälkeen laskettiin alas, että kohta taas päästiin kiipeämään ylös.
Ylämäkeä silmän kantamattomiin.
Jos lukijoissa on hirvenulkoiluttajia, niin olisi ihan kohteliasta ottaa jätesäkki mukaan lenkille ja kerätä hirven jätökset sinne, eikä jättää niitä keskelle polkua!
Vaikka pidänkin itseäni kohtuullisen sitkeänä mäkien kiipeäjänä, kahden tunnin jälkeen olin ihan loppu ja viimeinen, jyvät akanoista -tyyppinen mäki kirvoitti jo kyyneleet silmäkulmaan. En jaksa enäää!
Joo kato kun mää ajan tän ylös.
En ala!
Viimein kahden tunnin ja 22 minuutin jälkeen Nelisatanen oli möyritty läpi. Ei lähdetty toiselle kierrokselle, vaan mentiin pullakahville. Vaikka lenkki oli aivan järjettömän rankka, oli hieno kokemus ajaa kisareitti läpi. Lenkin jälkeen tutkailtiin kisan aikoja ja ilokseni huomasin, että en olisi edes ollut naisten sarjan viimeinen!
Perillä! Nyt sitä palkkaria tai ehkä menehdyn.
Pulla ja puolikas donitsi mieheen!
Peurungassa on paljon ohjattua vapaa-ajan ohjelmaa ja melkein joka kerralla ollaan menty jotakin ohjelmaa kokeilemaan. Viimeksi oltiin isommalla porukalla jousiampumassa, sitä edellisellä kerralla keilaamassa ja tällä kertaa oli tarjolla rentoutusta. Huijasin Rahkaäijän mukaani ja niimpä me ja kaksi mummoa osallistuttiin rentoutukseen, joka käytännössä tarkoitti 20 minuutin päiväunia. Ei paha!
Pyörälenkiltä tarttui mukaan myös mittava joukko hirvikärpäsiä, joita nujersin hengiltä koko illan. Hirvikärpänen napakasti sormien väliin ja pyöräytys. Hellemmällä otteella veijari pääsee karkuun.
Se toinen sali. Kiva niille, jotka tykkää treenailla laitteilla.
Eilen käytiin vielä vähän salilla tekemässä pumppailuhenkistä treeniä ja uimassa ja sen jälkeen oli aika jättää lomakohde taakse. Meillä on Jyväskylässä vakkari-thaimaalainen nimeltä Muang thai, jossa käydään aina syömässä, mutta kauhuksemme huomasimme, että se on juuri tiistaisin kiinni. Paniikissa selasin eat.fi-sivustoa läpi koko matkan Laukaasta Jyväskylään ja yritin löytää korvaavaa ruokapaikkaa. Päädyttiin syömään Kaow thai -nimiseen raflaan, jonka seisova pöytä oli aivan kohtuullisen hyvä. Jos pitäisin ruokablogia, kirjoittaisin varmaan ravintola-arvosteluita itämaisista ravintoloista ja etenkin Tampereen kiinalaisista.
Soosit 3/5. Nykyään tuntuu olevan muotia, että kaikki itämaiset ravintolat tarjoaa sushia lounaspöydissään. Mutta moni sushi päältä kaunis. Eräässä lahtelaisella kiinalaisessa sushin sisään oli rullattua makkaraa. Kyllä, jotain HK:n sinistä.
Kun kerran pyörät oli vaivalla pakattu mukaan, ajettiin samalla vaivalla aina Sappeeseen asti, jossa oli justiinsa sopivasti kymppitiistai ja halvat hinnat. Vaikka mulla oli omakin pyörä mukana, sain halvoista hinnoista inspiraation vuokrata alamäkipyörän. Oma Radon ei tosiaan ole mikään alamäkitykki, joten oli hauska kokeilla onko pyörällä jotain väliä ajotuntuman kannalta.
Päivän pelinä Scott Gambler, täysverinen downhill-pyörä.
Oon aina miettinyt, että miks kaikki pitää sellasia laskettelulaseja fullface-kypärän kanssa, mutta se johtuu siitä, että ilman niitä näyttää hamsterilta.
Pari ensimmäistä laskua olin aivan purjeissa pyörän jarrujen kanssa, jotka olivat niin herkät, että pyörä tuntui pysähtyvän kuin seinään pienestäkin jarrujen hipaisusta. Pikkuhiljaa balanssi kuitenkin löytyi ja muutaman tunnin jälkeen sain jo mukavasti vauhtia menooni. Pienen tauon jälkeen ajaminen oli aivan hurjan rankkaa, ja reidet ja kädet oli aivan ylikypsää spagettia päivän päätteksi.
S-linja. Muuten kiva reitti, mutta yhdessä kohtaa mulla menee pupu pöksyyn ja on pakko taluttaa.

Rahkaäijä on aika hurja menijä rinteessä, eikä ole tainnut olla paikalla silloin kun itsesuojeluvaistoa on jaettu.
Ihan koko kolmea tuntia ei jaksettu jumppailla rinteessä, kun päivä jo vähän painoi ja joka paikkaa kolotti. Mulle jäi kuitenkin ihan hirveä ajovimma ja selailin jo kalenteria, että vieläkö ehtisi Sappeeseen tänä syksynä.
Tää on ihan lempipaikka!
Vaikka meidän loma ei pituudellaan huimannut, oli se ihan taattua timanttia loppuun asti. Kaikkea kivaa tekemistä ja paljon myös hotellihuoneessa lötköttämistä. Mutta kivaa oli myös päästä takaisin kotiin Leon luokse. Vihdoin lauantaina Leo saa riehumiskaverin, kun Leoko muuttaa meille! En malta odottaa, enää kolme yötä!

10 kommenttia:

  1. Mut hei, meitä kaikkia kiinnostaa että mikä oli aika Peurungan liukumäessä?

    VastaaPoista
  2. Mitä kiinalaista tai muuta itämaista ravintolaa suosittelisit Tampereelta (keskustasta mieluiten)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomiokirkonkadun "pikkukiinalainen" on hyvä, jos haluaa listalta ruokaa. Jos taas suunnataan seisovaan pöytään, käydään yleensä Sammonkadun kiinalaisissa, Pikku pandassa ja sitä vastapäätä olevassa pienemmässä raflassa, joka meillä päin kulkee nimellä "kaikkee lisää", koska omistajarouva hokee sitä jatkuvasti. :D
      Tammelan torin vieressä olevasta Borneosta olen kuullut kehuja monelta suunnalta, mutta yrityksestä huolimatta ei olla vielä päästy testaamaan sitä. Intialaista tarjoava Nanda devi on varmaan hyvä, jos tykkää tulisesta, mutta mulle siellä oli aivan liian hottia ruokaa!

      Poista
    2. Kiitos! Nanda devin lounasbuffet onkin jo kerran testattu ja itse tykkäsin siitä. Ruokalajeja oli useampia tarjolla ja osa oli miedompia, osa sitten niitä tosi tulisia. :D Borneo täytynee joskus testata...

      Poista
    3. Mä söin Nanda Devissä liikaa ja liian tulista ja tuli niin huono olo, että epäilin, etten enää koskaan pysty syömään mitään. :D Me kertaalleen jo käytiin kääntymässä Borneon ovella muutama viikko sitten, mutta se ei ollutkaan maanantaisin auki.

      Poista
  3. Missä kissa oli teidän loman ajan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona ja sillä kävi täällä hoitaja.

      Poista
  4. Joko olen mentetänyt järkeni tai sitten tämä oli erityisen hauska postaus! Kiitos nauruista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sallit, niin veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. ;) Ei vaan, kiitos itsellesi!

      Poista