Apina ja gorilla kävelivät torilla

Tampereen Laukontorilla järjestetään kalamarkkinat kaksi kertaa vuodessa ja meillä on ollut perinteenä käydä syömässä muikut joka kerta, eikä tämänkään syksyn markkinat ollut poikkeus. Messukylästä on vain muutama polkaisu (nelisen kilometriä) keskustaan ja eilen aamulla otettiin Meridat alle ja lähdettiin kylälle.

Päivän pääkohteet.

Ratinassa oli paljon tosi rumia urheilullisia ralliautoja, kun oli Pirelli-ralli.

Kotikaupunkini ompi Tampere.

Anteeksi nyt vaan, mutta kalamarkkinoilla on ilmiselvä kartelli kalan hinnasta. Täsmälleen saman kokoinen muikkurove on kahdeksan euroa joka ikisessä kojussa ja luulen, että sen kalakauppiaan teltta palaa "ihan vahingossa", joka kehtaa muun hinnan pistää. Mutta muikut on saatava, joten taalat tiskiin!

Arrr, muikkua huuleen!

Laukontorilla on nykyään viimestä päälle komeeta taidetta seinässä!

Toi pöllö!

Samalla reissulla pyörähdettiin myös keskustorin maalaismarkkinoilla. Maalaistunnelma on ilmeisesti vähän muuttunut sen jälkeen, kun mää maalta muutin, koska suurin osa kauppiaista oli jostain Aasian suunnalta ja ne myi vaatteita, joihin oli saatu yhdistettyä samaan vaatekappaleeseen neonvärit, leopardikuosi ja bling bling-timantit. Eikun navettaan! No oli siellä oikeesti jotain koppakauppiastakin ja sitten yksi, joka myi struudeleita. Koska oltiin ajettu ainakin vartti pyörällä, niin piti saada struudelinköntit mieheen. Rahkaäijä otti omenatäytteisen ja mää nougat-marsipaanitäytteisen. Valitsin kyllä ihan väärin, koska Rahkaäijän siivu oli noin kolme kertaa suurempi ja mun oli vielä niin kuiva, että se oli varmaan leipastu joskus Itävalta-Unkarin hajoamisen aikoihin. Neljä euroa olisi voinut tietysti käyttää fiksumminkin.

Miksi toi mun on noin pieni?

Jos haluat varastaa pyörän, niin saat viedä kerralla sitten molemmat ja tolppakin tulee mukana.

En olekaan ikinä ennen huomannut, että puluilla on tollanen tyylikäs violetti huivi kaulassa.

Me tehtiin tänään aamupäivällä nopea pikavisiitti Seinäjoelle ja haettiin sieltä pyöräperheeseen uusi jäsen, oikein Rahkaäijän pitkäaikainen päähänpinttymä. Huomenna täytyy lähteä vähän koelenkille ja sen jälkeen lisää tästä pyörästä, joka me jo nimettiin Lumikiksi.

Ohukainen ja paksukainen.

Sen verran jo ehdittiin testaamaan Lumikkia, että polkaistiin pyörillä salille. Pitkään arvottiin, että sali vai pyörälenkki, mutta ei salipäivästä niin vain luisteta. Me käydään nykyään Rahkaäijän kanssa yhdessä salilla ehkä kerran viikossa, kun aikataulut menee niin ristiin ja nyt olikin ihan luksusta päästä yhdessä podaamaan. Ja kerrankin oli kuvaaja paikalla!

Mites nää varpaat nyt tykkäis olla?

On vaan ihan parasta, kun saa rauhassa ilman kiirettä reenailla yhdessä ja toinen osaa sanoa juuri ne oikea tsemppaussanat, kun sarjan viimeinen kyykky on vielä jäljellä. Kukaan ei myöskään osaa varmistaa penkkiä yhtä hyvin kuin Rahkaäijä (ei sekään aina...) ja sen pullosta voi varastaa vettä, jos oma pullo on kotona. Parisuhdepodaus on parasta!

Mää en oikeesti penkkaa tässä, vaan se on mun stunt-näyttelijä.

Penkissä on ollut pari viimeistä treeniä ihan ihmeellisiä haasteita ottaa tanko telineestä. Olen yrittänyt saada jaloista enemmän tukea siirtämällä niitä vähän eteenpäin, kun ennen ne oli lähempänä pakaroita, mutta nyt en enää saa tankoa telineestä järkevästi. Viikko sitten munasin tämän takia 60 kilon ykkösyrityksen, jonka piti olla ihan läpihuutojuttu. Ehkä hilaan jalat sinne missä ne oli aiemmin tai mietin koko aloitusasennon uudestaan.

Tykkään tämmösistä rouheista koruista!

Vähäisten leuanvetorimpuilujen jälkeen Rahkaäijä näytti mulle uuden selkäliikkeen, joka pamahti kohteeseen heti ensimmäisellä toistolla. Eli alataljan jalkatukea vasten polvet ja siitä vedot, ah kun tuntuu makoisalta! Mää oon tosi laiska keksimään tai kokeilemaan mitään uutta salilla, mutta se on aina kivaa, kun saa jotain uutta liikerepertuaariin.

Rahkaäijä muistuttaa erehdyttävästi viikinkiä parrassaan ja rikkinäisessä paidassaan.

Tiedätkö mikä on parasta? Se kun maanantai on vapaapäivä, niin saan sunnuntain tuplana! Tämä sunnuntai oli ihan minuuttiaikataulutettu, mutta huominen valesunnuntai on sellanen, että makaan kissat kainalossa sohvalla koko päivän!

Väkisin vaan!

Mä ja Rahkaäijä sovittiin maanantai-aamuna, että illalla mennään ajamaan maastopyörällä, vaikka taivaalta tulisi puolikkaita koiria. Lopulta kuitenkin satoi vaan vettä, ja renkaiden vaihtaminen ja sadevaatteiden etsiminen oli liian suuri ponnistus ja päädyttiin äärimmäiseen vaihtoehtoon. Me lähdettiin juoksemaan! 

Ilman tumppuja ei ollut mitään asiaa ulos. Jouduin kuitenkin luopumaan tumpuistani kesken lenkin, koska Rahkaäijä tunki ne housuihinsa pakaranlämmittimiksi.

Silminnäkijähavaintojen mukaan Rahkaväki on nähty viimeksi juoksemassa toukokuussa Extreme Runissa. Siitä onkin jo muutama kuunkierto vierähtänyt ja lenkkarit on pysynyt tiukasti kaapissa. Rahkaäijä ei juokse, koska se ei pidä juoksemisesta ja mää en juokse, koska se tuntuu polvissa aivan kamalalta (selitys täällä). Tästä huolimatta lähdettiin väkisin juoksemaan kohti keskustaa.

Kotikadun jalopuut alkaa kellastua.

Juostaanko samantien Kalaan asti?

Hervannassa asuessa me juostiin Suolijärveä ympäri, ja nyt Suolijärven virkaa toimittaa Iiidesjärvi, pari kilometriä pitkä lätäkkö keskellä Tamperetta. Iidesjärvessä viihtyy kaikenlaiset vesitirpat, mutta huhujen mukaan siellä ei kannata liiemmin uida tai kalastaa, koska siellä asuvilla kaloilla on kuusi silmää ja viisi kättä, kun järvi on vuosien aikana vähän rehevöitynyt. Mutta juosta Iidesjärven ympäri voi ja siitä tulee noin kuuden kilometrin kierros. 

Kesken lenkin alko niin sylettää, että oli pakko juosta tavarajunan alle.

Järven toiseen päähän meni oikein kivasti, mutta sitten oli pitkään ihan hiljaista ja lopulta hiljaisuuden katkaisi Rahkaäijä: "Nyt tää muuttui vähän katkeraksi." Vaikka olisi kohtuullinen aeroobinen kunto, oudokseltaan juokseminen tuntuu melko epämukavalta. Me kuitenkin sitkeästi jatkettiin hölköttelyä vesisateessa ja askel kerrallaan järven toinen pää ja koti lähestyi. 

Öööörrgh, olen järvihirviö!

Kun vihdoin saavutettiin kotikatu, oli pakko halata sen kunniaksi, että lenkki oli ohi ja kohta pääsisi saunaan. Saunaa lämmittäessä Rahkaäijä lausui suuren viisauden. "Parhaalta tuntuu reenin jälkeen, joka on ollut ihan hirveä, eikä sen reenin jälkeen, joka on ollut hyvä." Siinä on totuuden siemen meille kaikille pureskeltavaksi. Lenkin aikana polviin ei ihan kohtuuttomasti sattunut, mutta voi pojat miltä tuntui lenkin jälkeen ja eilen! Mää en paremmin osaa kuvailla tuntemusta, kuin että mun polvet olis sata vuotta vanhat ja tosi kuluneet ja jokainen liike tekee niistä vielä raihnasemmat. Muutaman päivän jälkeen se aina helpottaa, mutta pitäyden silti mielummin pyöräilyssä, joka on huomattavasti ystävällisempää polville. Silti olen vähän ylpeä meistä, kun sitkeesti juostiin sateessa ja viimassa.

Ja sitten vanhuuden vaivojen valituksesta muihin aiheisiin! Mulle tulee Fit-lehti, vaikka en ihan erityisesti pidä siitä, mutta puhelinmyyjät naruttaa mut aina tilaamaan sen lupaamalla kivoja kaupanpäälisiä. Eilen tuli uusi numero ja vähän nauroin räkäsesti eräälle kansijutulle. 

Jutussa paljastettiin 5 tehotonta liikettä salilla ja stop the press! Yksi niistä oli lähentäjälaite! Nyt oli kyllä semmonen uutispommi, että tästä shokista toipumiseen menee varmasti viikkoja. Ja mikä parasta. tämän liikkeen tilalle ehdotettiin sumomaastavetoa! Älä ny, voisko mave oikeesti olla parempi vaihtoehto, kun lähentäjälaite? Nyt varmasti jokaisella salilla heitetään lähentäjälaite mäkeen ja tilalle hankitaan sumomavelaite. Eikuh? Ihan oikeesti tulee välillä pientä myötähäpeää, kun lukee noita Fitin juttuja, ne on valitettavan usein täynnä sellasta stereotyyppistä naisten salilla -juttua ja samat jutut vähän eri sanoin kiertää vuodesta toiseen. Mutta toki väliin mahtuu ihan järkevääkin juttua. Mutta ei kovin usein.

Tiedän, että kaikki odottaa kieli pitkällä jotain kissajuttuja ja saamasi pitää! 

Leoko ja Leo, ihan parhaat kaverit!

Ensimmäiset pari päivää Leo tuntui suorastaan loukkaantuneelta meille, kun tuotiin pieni punanen rääpäle häirisemään sen rauhaa. Leo pöllytti Leokoo välillä aika kovillakin otteilla, mutta nyt arvojärjestys taitaa olla selvillä ja kissat tuntuu olevan joka päivä läheisempiä keskenään. Jatkuvasti on menossa pieni skaba ja molemmat hakeutuu koko ajan tassutusetäisyydelle. Erityisesti Leo huolestuu heti, jos ei löydä Leokoa ja alkaa märisten etsiä pentua. 

Rahkaäijä nappasi kuvan kesken painimatsin ja tämä on ehkä kaikkien aikojen lempikuvani.

Paras leikki on sellanen, että Leoko menee pahvilaatikkoon tai kauppakassiin piiloon ja Leo päivystää ulkopuolella ja yrittää myös päästä sisälle huonoin tuloksin. Mitä sitä nyt kalliita leluja ostamaan, kun kaikkein viihdyttävin lelu on S-Marketin euron kestokassi!

Tosta saat vähän tassua!

Ja hammasta kans!

Ja mitä tulee palvelusväen fiiliksiin, niin en voisi varmaan enää onnellisempi olla näistä kissoista! Leo-tiimistä on niin paljon iloa ja riemua, että hiekkalaatikon siivoaminen ei paljon paina ja kovin paljoa en edes kiroillut, kun yhtenä iltana astuin kissanoksennukseen. Nää on aivan huippuja katteja ja ollaan molemmat todettu, että näin tämän kuuluu ollakin. Rahkaäijäkin on varsin kissamyönteinen nykyään ja lähettelee mulle töihin kuvia poikien toilailusta. Kaikki kissat on ihan mahtavia, mutta Leoko ja Leo on ihan spesiaaleja tapauksia ja just meille sopivia!

Hieno kissa ei juo mistään kupista lattialta, vaan lasista pöydältä.

Leo tuli mun kans suihkuun eilen, mutta märkä turkki ei haittaa sitä yhtään.

Leoko on kunnon mammanpoika ja tunkee syliin vähän joka kääntessä.

Rahkaäijä sano, eilen että sen aivot menee pilalle, kun lässytän niin paljon nykyään, mutta sen on varmaan parempi käyttää korvatulppia, koska tämä lässytys ei ole ihan nopeasti loppumassa. :D

Ei menny ihan lapaan

Meillä oli tänään, siis sunnuntai-aamuna, kello herättämässä 5.01. Keskustelu, jonka kävimme molempien herättyä.

- Ollaanko me oikeesti heräämässä jo nyt?
- Ei olla.
- Hyvä.
Otettiin uus yritys puoli seitsemän aikaan ja viritettiin pömpelit Amerikan taajuudella juuri sopivasti, kun 50. Mister Olympia -kilpailussa oli käynnissä miesten vapaaohjelmat. Lähetys sekoili just kun Kai Greenen piti tulla lauteille ja alkoi pelittämään vasta, kun Phil Heathin vapari oli loppusuoralla. Mutta sen jälkeen olikin hyvä aika vetää pulled porkia aamupalaksi, kun jaettiin vuoden parhailla mömmöille ja naiskisailijoille pystejä.

Lihaa leivän välissä ja näytöllä.

Mää oon aina ollut Kai Greenen naisia ja niin tulen jatkossakin olemaan, ja voittajien selvittyä vähän mietin, että tämänkö takia oikeesti heräsin. (Rahkaäijä sen sijaan mässäilee tällä Heathin voitolla varmaan seuraavat kolme kuukautta.) Vähän myös ihmeteltiin Wolfin neljättä sijaa, vaikka olis ollut kirkkaasti kolmas ja punaniska-Warrenin olisin rankannut vasta jättikoipi-Ramyn jälkeen. Meillä on liput parin viikon päästä oleviin Nordic Pro -kisoihin ja toivottavasti äijät on kuosissa vielä sillonkin.

Yleensä pidän kaikki tylsät ja ikävät asiat blogin ulkopuolella, mutta nyt en pysty, kun tälle kiehumiselle ei vaan tule loppua. Me muutettiin siis nyt loppukesästä pois Hervannasta, asuttiin 3,5 vuotta kaksiossa legendaarisessa Mikontalossa. Tampereen opiskelijasuntosäätiön (TOAS:in) Mikkis on rempattu joskus vuonna 2008 ja meidän muuttaessa kaksioon (vähän aikaa ehdittiin asua yhdessä Rahkaäijän yksiössä samassa talossa) kämppä oli ihan perussiisti ja hyväkuntoinen, eteisen kaapeista kylläkin löytyi vähän koiran karvaa, mutta ne oli nopeasti imuroitu. 

Meillä oli asunto elokuun loppuun asti ja muuttotarkastus tehtiin 28. päivä, jolloin meillä oli vielä osa tavaroista sisällä ja ainoastaan pesuhuone ja makkari oli siinä vaiheessa kertaalleen siivottu. Muuttotarkastuslomakkeeseen oli rastittu siivottavaksi kaikki mahdolliset kohdat lähtien liesituulettimen rasvasuodattimesta ja leikkuulaudasta, vaikka moisia ei edes ollut koko asunnossa. Ei siinä mitään, päätettiin, että hoidetaan tämä nyt kunnolla, ettei tule mitään sanomista ja viimeiset päivät siivottiin ja kuurattiin aivan hulluna ja kaapattiin vielä anoppikin orjatyövoimaksi. Noin suunnilleen jokainen neliösentti seinästä ja lattioista pestiin kloorilla ja keittiön kaapit hinkattiin maagisella Universal Stonella. Lisäksi Rahkaäijä kittasi umpeen eteisen seinässä olleen reiän (joskus yritettiin pistää pyöräteline seinään kiinni, mutta kappas vaan seinässä olikin jotain siirtolohkareita ja palanen seinää putosi irti.) ja kaikki taulujen paikat ja muut vastaavat seinässä olleet reiät paikattiin. Kun saatiin homma pakettiin, taputettiin itseämme olalle, että kylläpä tuli hyvä ja kelpaa seuraavan muuttaa sisään. Nuolaistiin ilmeisesti ennen kuin tipahti.

Mitä hyvää sipulista valmistuu Mikkis-keittiössä elokuussa 2013?

TOAS muisti meitä pian sähköpostilla, jonka mukaan seinät, lattiat, keittiön kaapit ja jääkaapin alunen on siivoamatta. Okei, jääkaapin alusta ei tullut mielenkään siivota, mutta väitettä muiden paikkojen likaisuudesta en osta yhtään. Otin kohtuullisen kuuman linjan TOASille ja selvisi, että näiden lisäksi myös seinän reikä pitää paikata ja astianpesukonekaappi oli asennettu huonosti. Astianpesukonekaappi asennettiin juuri niin, kuin se oli meidän tullessa ja sitä ei voinut paremmin asentaa, kun asuntopesukoneen pistorasialle menevä söhköjohto oli asennettu alunperin väärin. Muuttotarkastukset tekee ulkopuolinen firma, eikä TOASin työntekijällä tietenkään ollut mitään hummaa, miltä asunto oikeasti näytti.

Tällä viikolla tipahti sähköpostiin erittely siivous- ja korjauskustannuksista ja se oli kepeät 366 euroa. Kaikkein uskomattomin juttu kustannuserittelyissa oli seinien maalaus, joka oli maksanut 177 euroa. Siis oikeesti, seinien maalaus? Mä voin käsi sydämellä vannoa, että siellä ei todellakaan olisi tarvinnut pestä tai saatika maalata seiniä. Mä oon hyvin vihanen ja hämmentynyt tästä asiasta ja jopa ehkä hiukan häpeissäni, ei me olla niitä ihmisiä, joiden jälkeen pitää vuokrakämpän seinät maalata. 

Mielestäni oletusarvo vuokra-asuntoon muuttaessa on se, että se on siisti ja hyväkuntoinen, mutta ei kukaan varmaan odota, että opiskelija-asunto pitää olla pintaremontoitu edellisen asukkaan rahoilla. Meidän takuuvuokra oli 400 euroa ja meidän talous ei onneksi kaadu siihen, ettei saada siitä nyt juuri mitään takaisin. Toisin voi olla jollain yksinasuvalla, työssäkäymättömällä opiskelijalla, jolle tuollanen 400 euron menetys voi olla kevyt taloudellinen pommi. Jos voisin kelata ajassa taaksepäin, ottaisin asunnon ihan jokaisesta nurkasta kuvan 17. tammikuuta 2011, kun asuntoon ensi kertaa menin ja samoin elokuun viimeisenä päivänä. Ja voisin lyödä vetoa, että niissä kuvissa ei ole niin suurta eroa, että seinät pitää maalata. Totta kai asunnot kuluu, kun niissä asutaan, mutta joku roti sentään!

Mä olen nähnyt useammankin TOASin kämpän, jossa kaverit on asuneet ja nyt vähän ihmettelen, että kaikki seinätkö ne meinaa jatkossa maalata? Siivouskriteerit ovat ilmeisesti vähän muuttuneet vuosien aikana ja tämän kokeneena se tuntuu jo vähän kohtuuttomalta. Mä ajattelin aiemmin, että tällasta perseilyä voidaan harrastaa yksityisten vuokranantajien taholta, joita ei valvo kukaan mutta ilmeisesti se onnistuu myös opiskelija-asuntosäätiöltä, jota ei ilmeisesti yhtään hävetä pumpata opiskelijoiden rahoja alihankintafirmoilleen. 

Haluan kertoa tän asian ihan senkin takia, ettei ole yhtään liioiteltua ottaa tarkkoja kuvia asunnosta sinne muuttaessa ja sieltä lähtiessä, jos tulee vuokranantajan kanssa erimielisyyksiä. Me hävittiin nyt tää peli ja odottelen innolla, että saadaan 34 euroa takuuvuokrasta takaisin. Jos vaikka klooria ostaisi?

Koukussa

Koska haluan olla rehellinen, niin mulla on nyt vähän kerrottavaa. Mulla on riippuvuus, joka on lähtenyt täysin käsistä. Olen ollut vuosia satunnainen viihdekäyttäjä, mutta tänä kesänä kaikki muuttu. Miedän muutto taisi olla käänteentekevä juttu. Oli muuttostressiä ja siinä kaiken keskellä piti saada nopeesti helpotusta ja vanha tuttu tuli taas kuvioihin. Se oli menoa sitten ja nyt käyttö on oikeastaan jokapäiväistä. Haluisin jo päästä irti, mutta koko ajan pitää saada vaan suurempia ja suurempia annoksia, kun mikään ei tunnu riittävän.

Olen koukussa. Tortillakoukussa. Ennen tortilloita syötiin vaan viikonloppusin ja nykyään ne on näppärä arkiruoka. Mutta eiks ne oo jäätävää mättöähkyruokaa? Ei välttämättä, kun pysyy kohtuullisissa annoksissa. Nopeesti laskettuna yhdessä täysjyvälätyssä, jonka päällä on kanaa, hemapaa, tomaattia, soosia ja kermaviilia, on protskua 25 g, hiilaria 45 g ja rasvaa 9 g (kuitua myös hyvin, mutta unohdettiin laskea se).. Ei varsinainen konkurssi makrojen suhteen, jos se jotakuta huolettaa. Yleensä vedän pari lättyä lisukkeineen, niin se on aivan passeli lounas. (Toim. huom. En pidä makroista tai kaloreista minkään sortin kirjaa, mutta arvaus on, että hiilareita menee luokkaa 250-300 grammaa päivässä, että eihän toi tosiaan mikään karppaajan ateria ole.)

Mutta koukku on tosiaan nyt armoton. Ei ole kauheen vaikea valita keittääkö kanan seuraksi pastaa vai heittääkö lihat ja rehut lätylle. Musta vähän tuntuu, että tortillat ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä ruokaa, silloin kun syödään "terveellisesti", mutta mää voin olla se musta lammas, joka ei syö kvinoaa. Että jos Santa Maria tai La Costena on kiinnostunut blogiyhteistyöstä, niin meidän takapihalle voi köydä kippaamassa täysperävaunullisen tortillalättyjä ja salsasoosia.

Tyhjien purkkien vuori kurkottaa kohti taivaita.

Ja sitten jotain, mihin en koukuttunut ainakaan ihan kerrasta. Mua pahempaa mainosten orjaa saa hakea, ja koska näin mainoksen Valion uudesta rahkajuomasta, niin mun oli pakko ostaa sitä heti. Rahkamuija ei kuitenkaan saanut mitään rahkagasmia tästä uutuudesta. Se maistuu ihan maidon ja rahkan sekotukselta ja sitä se hyvin pitkälti onkin.

Yhden hörpyn join sellaisenaan ja lopun sekoittelin banaanin ja mustikoiden kanssa jonkinlaiseksi smoothieksi ja siinä se tietenkin toimi ihan hyvin kuin maito ja rahka. Mutta koska jaksan sen verran kävellä kaupassa, että haen kärryyn erikseen rahkan JA maidon, niin tälle tuskin tulee käyttöä. Paitsi, että tää voisi olla ihan käyttökelpoista hätävarapalkkarina, jos sellainen on äkkiä kookaupan Väiskiltä saatava. Mutta silti on paljon khuulimpaa juoda litra maitoa suoraan purkista!

Nyt lähden katselemaan unia loputtomista tortillalättyvuorista ja Niagaran putouksen lailla valuvista salsasoosilähteista ja valmiiksi pilkotuista tomaateista. Ruokaisaa loppuviikkoa!

Kattimaisuuksia

Kaunista sunnuntai-iltaa! Kaikki talon miehet vetäyty sohvalle nukkumaan päikkäreitä, niin nyt on mun hyvä aika suoltaa lisää täytettä internettiin. Tänään haettiin myös vähän lisää talon täytettä huutokaupasta. No oikeesti ei ostettu juuri mitään! Rahkaäijä osti vuoden -58 Tekniikan maailmoja ja mää ostin bambusta tehdyt tikkaat. Mulla oli niistä pieni huutoskaba vieressä istuvan ukon kanssa, mutta mää vein voiton ja äijä kuiskas mulle sen jälkeen, että "sää sait ne kun oot niin mukava likka." Näin tässä 16 euron sijoituksessa vahvan potentiaalin kissojen kiipeilypuun osaksi. Kun vähän päällystää tikkaita vaikkapa köydellä, pitää tassu siinä paremmin.

Mulla on muutenkin mielessä viis vaille sata projektia ja ideaa, joita voitais tänne uuteen kämppään tehdä. Osa jää ihan varmasti vaan ajatuksen tasolle, mutta yksi jo toteutettiinkin. Rahkaäijä oli jossakin nähnyt. että vanhasta auton renkaasta oli tehty kissalle nukkumapaikka ja jostain kumman syystä meillä on vanhoja moottoripyörän ratarenkaita vaikka muille jakaa. Vähän väriä paukkupullosta ja virkkuukoukku käteen, niin kohta meillä olikin jo kissanpesä. Renkaan sisään laitoin pehmusteeksi vanhoja lakanoita.

Ei kovin kaunis olohuoneen koristus. Vielä.

Porausammattilainen työssään. 

Morjes kuinka hieno! Paitsi, ettei Leo tykkää siitä.

Mutta Leoko tykkää!

Sen lisäks, että multa sujuu nyt hyvin nää kotoiluhommat, myös salihommat sujuu! Mulla on tässä viikon, parin aikana ollut sellanen olo, että nostan kaiken, mitä tankoon kehtaa pistää. Perjantaina penkkasin iltapuhteiksi 4x55 kg ja kyykkäsin 3x72,5 kg ja molemmista olen aivan iloinen. Näkisin, että penkissä kuudenkympin ykkönen on ihan otettavissa jo.

Perjantai-iltana tyylikkäästi podaamassa.

Mulle heitettiin salilla, että kannattaisi huvin ja harrastuksen vuoksi osallistua opiskelijoitten voimanoston SM-kisoihin marraskuussa. Se kiinnostaisi aika paljon, koska joka tapauksessa ajattelin joulukuussa osallistua meidän salin voimanostokisoihin, niin kai kahdet kisat menis ikään kuin samalla vaivalla. Mutta toisaalta en tiedä, haluanko sittenkään ihan SM-kisoista alottaa kisauraani. :D Sitä paitsi suunnilleen saman verran penkkaavat ja maastanostavat naiset kyykkään yleensä 15-25 kiloa enemmän kun mää. Mietin vielä. Olen sellanen tekis mieli, mutta kun ei -tyyppi toisinaan, niin päätökset on vaikeita!

Mun uudet reenikalsarit on parhaat! Vaikkakin salilla jo epäiltiin, että oon nylkenyt kissat niihin.

Meillä syödään Fastin proteiinipuddingia ja tässä päivänä eräänä bongasin kaupasta saman lafkan proteiinipannarijauhetta. Se oli mulla jo ostoskorissa ja mutta sitten mietin, että miksi syödä kallista proteiinipannaria, kun voi syödä ihan tavallista pannukakkua? Kun syö muutenkin paljon, niin proteiinit tulee varmasti täyteen, ettei sitä tarvii enää pannukakkuun tunkee. Perjantai-iltana tehtiin uunipellillinen pannaria ja se ei pahemmin ehtinyt jäähtymään, kun se oli jo syöty.

Pannukakun ja mansikkahillon pyhää liittoa ei voi mikään pilata.

Huippusalainen ja melko vähärasvainen resepti, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle jo satojen vuosien ajan löyty netistä.

Kissat jo vähän yritti keulia tuolla aiemmin, mutta nyt alkaa viralliset Leo(ko)-uutiset!

  Tulitauosta huolimatta taisteluita!

Kolmas maailmansota on levinnyt myös Messukylään, jossa toisiaan vastaan taistelevat Kouvolan vahva Putin eli Leo ja Jyväskylän separatisti eli Leoko. Alkuviikosta nähtiin rajuja ja äänekkäitä yhteenottoja, mutta loppuviikosta taistelu on ollut jo hyvin leikkisää ja molemmat ovat painissa mukana. Vaikka Leo onkin yleensä hyökkäävä osapuoli, tulee Leokon suunnalta taitavaa provosointia ja tassulla naamaan lätkimistä. Toisinaan ulkopuoliset rauhanneuvottelijat ovat menneet taisteluihin väliin, koska asetelma on hieman epäreilu, kun toinen painaa 2 kiloa ja toinen 5 kiloa.

Välillä täytyy ottaa vähän lepoa, että jaksaa taas taistella.

Leokon pohjaton maha vetää mitä tahansa!

Jo viime viikolla liikkui villejä huhuja rahkakatista, mutta nyt kuvat todistavat väitteet todeksi! Leoko ei ole erityisen merkkiuskollinen, vaan niin Valio kuin Erhmannkin kelpaa.

Leoko on tähän mennesä käynyt maistelemassa palvelusväen lautaselta rahkan lisäksi riisiä, juustoa, hernemaissipaprikaa, kanaa ja jopa leipää. Pentu söisi ihan mitä tahansa jos sitä ei yhtään rajoittaisi ja etenkin kuinka paljon hyvänsä. Kun oma ruokakuppi on saatu tyhjäksi, siirrytään Leon kuppia tyhjentämään. Sillä ei myöskään ole väliä, kuinka paljon ruokaa on tarjolla, koska kaikki syödään. Talon uusi motto onkin, että syö ruokasi, tai Leoko syö sen!

Saunakissa nauttii lämmöstä -katso rohkea kuva saunasta!

Leokosta on kuoriutunut todellinen elämästä nautiskelija, koska ruuan lisäksi nuori herra tykkää saunasta. 

Hei, laita se ovi kiinni nyt tai lämpö karkaa!

Leoko tulee saunaan meidän kanssa ja loikoilee lauteilla ja kun on aika mennä vilvottelemaan, se saa valjaat ympärilleen ja mennään kaikki kolme istuskelemaan pihakeinuun. Leoko tietää jo mikä meininki on saunaulkoilussa ja istuu ihan rauhassa sylissä, kunnes on taas aika mennä saunaan. Ja se on viimeinen meistä, joka saunasta lähtee! Toivomme, että myös Leo ymmärtäisi jossain vaiheessa saunan ihanuuden ja liittyisi seuraamme.

Leo(ko)-uutiset kiittää jälleen lukijoita ja toivottaa kissamaista ensi viikkoa! (Ja jos luulit, että olet ainoa, jolta menee sekaisin, että kumpikos nyt oli Leo ja kumpi Leoko, niin et ole ainoa. Meillä noin joka toinen lause alkaa sanoilla "Leoko... eikun siis Leo, eikun Leoko!".)