tiistai 11. helmikuuta 2014

Niin kävelijä vastaa kun sille huutaa

Lähdettiin aamulla Rahkaäijän kanssa vähän ulkoiluttamaan itsemme ja de gröna -pyöriä metsään.  Lumi on mystisesti kadonnut tai ainakin vähentynyt huomattavasti tässä muutaman päivän aikana, joten ajokeli oli sanalla sanoen jännä. Sohjo, jää ja melkein paljas maa vaihteli.
Myös Google+ on sitä mieltä, että Tampereella on liian vähän lunta ja ystävällisesti lisäsi hieman lumisadetta kuvaan. Koskahan se alkaa kirjoittaa blogitekstit mun puolesta?
Ajettiin Suolijärveltä Särkijärven jäälle ja rannassa käytiin kiihkeät neuvottelut siitä voiko jäälle edes mennä, koska koko järvi näytti ihan mustalta ja jään päällä oli kolme senttiä vettä. Rahkaäijä kuitenkin vannotti jään kestävän ja vakuudeksi tunki kätensä pilkkireikään ja okei, jäätä oli ainakin 20 senttiä.
Tuleeko kohta kylmä kylpy?
Silti koko matkan suunnittelin miten saan evättyä perinnön avio-oikeuden Rahkaäijältä, jos jää sittenkin pettää ja painun pyörineni pohjaan. Vaikka järki sanoo, että ihan turvallista on, niin silti kauhistutti. Jäällä kuuluu olla lunta, enkä halua nähdä siitä läpi!
"Ootas, täytyy välillä vähän feisbuukata ja tsekkailla mailii... Eikun siis kattoo karttaa!"
Ajettiin jotain Rahkaäijän itte keksimää spesiaalireittiä Lahdenjärvelle ja siitä Vuorekseen ja takaisin Suolijärvelle. Rantapolku oli pehmennyt huomattavasti verrattanu menomatkaan ja muutkin ulkoilijat olivat ryömineet jostain koloistaan esiin. Polulla tuli vastaan peräti kolme seuruetta, joilla oli mukana koira tai useampi, mutta tällä kertaa ei tullut mitään selkkauksia. (Paitsi että yksi höntti, sulonen pentu pelkäsi pyöriä. :D) Muutaman kerran on käynyt niin, että koira juoksee jo kaukaa viereen räksyttämään tai vaihtoehtoisesti spurttaa perään vimmatusti haukkuen, vaikkakin ihan iloisin tarkoitusperin. Mutta koska en ole mikään koirakuiskaaja, niin en varsinaisesti tiedä koska se haluaa tulla vaan moikkaamaan ja koska puremaan, ja vieraat, haukkuvat koirat on ollut mulle aina vaikea pala purtavaksi. Siksi kaikki koirakohtaamiset ei ole erityisen miellyttäviä mun mielestä. Jos omistaja pysähtyy ja ottaa koiran kiinni, kun ollaan tulossa pyörällä kohti, on mun mielestä aivan kohtuulista taluttaa pyörää ohi. Ja vielä jopa kiittää tien antamisesta.
Tässä mäessä edes 2,4" renkaat ei ollut riittävän leveät, läskipyörä olis tarvittu!
Rahkaäijä oli tässä taannoin kohdannut pyörälenkillä naishenkilön, jolla oli koirat mukana ja nainen oli tuhahtatunut Rahkaäijän ohi mennessä, että "on sullakin vaikeet harrastukset!". Eihän tuossa oikein voi sanoa muuta kuin, että kiitos samoin. :D Jopa tällaisessa metropolissa, kuten Hervanta, aivan varmasti riittää kaikille tilaa metsässä. Ihan turha provosoitua koirista, pyöristä, lapsista, ufoista tai mistään muustakaan, mikä osuu omalle tielle. Ja sitä paitsi, verenpaineen nousu on epäterveellistä!

Tähän mennessä olen tehnyt havainnon, että herkimpiä hermostumaan ovat vanhemmat rouvashenkilö, joille jokainen metsässä ajava pyöräilijä on henkilökohtainen loukkaus. Viime viikolla lenkillä tuli vastaan eräs rouva, joka vastaantullessaan asettui X-asentoon polulla ja ilmoitti, että pyörätie loppuu tähän (ja kuinka me vaan härskisti käytetään hyväksi kävelijöiden tallaamia polkuja. Aika paha hei!). Mun täytyi melkein purra kieleni poikki, etten lohkaissut mitään epäkypsää kommenttia, joka liittyy esim. väärään paikkaan joutuneesta hiekasta. Hyppäsin vaan pyörän päältä pois ja toivotin hyvät päivänjatkot.
Leuatus pienellä lisäpainolla.
Mun mielestä pyöräillessä(kin) kannattaa muistaa se, että samalla kun edustaa itseään, edustaa myös kaikkia muita pyöräilijöitä. Jos tuolla polulla ajaessaan melkein kaahaa jonkun koiran päälle tai haistattaa paskat valittajalle, ei se kelaile myöhemmin, että olipas syvältä tuo pariskunta vihreillä pyörillään, vaan se kelailee, että aivan berberistä noi kaikki maastopyöräilijät. Ja mitä harvinaisempi harratus, sitä vähemmän kannattaa antaa itsestään (ja koko porukasta) huonoa kuvaa.

Rahkalaskuri: 683

24 kommenttia:

  1. Mää en kans tajua miksi pitää hiiltyä kanssaihmisten touhuista. Kyllä täällä mahdutaa olemaan ja tekemään ittelle kivoja asioita kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, mahtaa olla elämä vaikeeta, jos tarvii ottaa pulttia jopa metsässä!

      Poista
  2. Koirat on kyllä pelottavia.
    Tai siis, mulla on koira, eikä koskaan tiedä minkä pyörän kimppuun se hyökkää. Siksi me kyllä ulkoillaan visusti kytkettynä. Välillä vain ei mahda mitään, kun pitkässä lieassa juoksee.
    Anteeksi siis kaikkien koiranomistajien puolesta kaikille pyöräilijöille :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks vaan pieni osa on pelottavia. :D Kerran rullaluistelulenkillä joku mies (tahallaan) ei ottanut koiraa lähelleen kun menin ohi ja sitten se dogi hyppäs kohti ja mää melkein kuolin sydäriin ja sitä miestä nauratti kauheesti. Sillon teki mieli vähän avautua!

      Poista
  3. Itehän monesti pääni sisällä kiroilen, ku teinilauma valtaa koko pyörätien tai koira hyökkää nilkkaan kiini ja mitä näitä nyt sattuu...ja pääs kerran ärräpää ihan ääneenki ku koira hyökkäs yllättäen pyörän eteen. Äkillisissä tilanteissa on vaikia yrittää pysyä rauhallisena, mutta auttaa kovasti ku vähän höllentää pipoa jos etukäteen näkee, että vastaan on tulossa mahdollinen ongelmatapaus. Ja ehkä vähän hymyilee. Ja tämä auttaa kans: http://imgur.com/gallery/VUh6swv Melkein pitäs printata ja laittaa vaikka ulko-oveen. :)

    Tuo X-rouva on kyllä aika tapaus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogger luuli, että tää oli roskapostia, mutta pelastin kommenttisi roskapostimapista tänne!

      Se on kyllä oikeesti paha, jos joku on vallannut koko pyörätien ja yrittää päästä fiksusti ohi ja joku kokee kellonkin soiton jotenkin aggressiivisena toimintana. Silti vähän rinkutan kelloa! Mä yritän kanssa aina hymyillä tosi leveesti, että en näyttäis miltään riidanhaastajalta, tai ainakaan kukaan ei kehtaa ruveta haastaan riitaa! Toi kuva on niin hyvä, vois tosiaan printata ja vaikka jakaa kaikille vastaantulijoille. :D

      Poista
  4. Hyi, mä en olis tolle jäälle uskaltanut! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin sai melko kauan taivutella! Kelailin koko matkan myös, että onko pyörässä irto-osia, jolla voi yrittää pelastaa toista. :D

      Poista
  5. Kaikenlaista porukkaa. Kerran jouduin juoksemaan melkein ojassa, kun halusin juosta pientareella ja vastaantuleva jalankulkija rouva oli sitä mieltä, että on oikeanpuoleinen liikenne :-D. Mä olen monta kertaa antanut maastopyöräilijöille / maastopyöräilijälle tietä lumisella polulla. Ovat ajaneet ohi ja siksi mä sitä tietä olen antanutkin. Mitä nopeammin menevät ohi, sitä vähemmän sähellystä koirien kanssa. Ts. eivät sähellä ollenkaan, jos joku ajaa ohi, mutta kävelijä saattaa jo olla paljon mielenkiintoisempi. No, ehkä pyöräilijätkin ovat päätelleet, että ohi voi ajaa, kun koirat kerran vaan istuvat hangessa ja katsovat pää kenossa ääneti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouduin kans viime kesänä väistään rullaluistimilla melkein ojaan, kun vastaantulleet maantiepyöräilijät oli sitä mieltä, että he voivat ajaa rinnakkain ja mää saan väistää. Tuo on kyllä hyvä pointti, että tulee vähemmän häslinkiä, jos vaan ajaa ohi. Suolijärvellä on tosi paljon pitkospuita, että niiden kohdalla melkein täytyy taluttaa, muuten tulee vähän ahdasta. Usein kun näkee ite jo kaukaa, että koira on varmaan huomannut pyörät, mutta omistaja ei, niin melkein sen omistajan takia himmaa myös, ettei se säikähdä tai koirat lähde lapasesta, jos tulee ihan selän takaa yhtäkkiä.

      Poista
  6. Mun koira pelkää kaikkia epäilyttävästi käyttäyttyviä, eli haukkuu ne. Mut katsonkin aina millä mielellä se on vastaantulevia ottamassa vastaan ja nappaan vierelle, jos se näyttää olevan avaamassa sanaisen arkkunsa. Se kyl varmaan dissaisi polulla pyöräileviä. Se on niin konservatiivi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä, että tässä modernissa maailmassa on vielä vanhanaikaisia koiria, jotka eivät hyväksyä kaikkia uusia hömpötyksiä. :D Mua ei koskaan haittaa, jos koira haukkuu, mut se haittaa jos se haukkuu ja lähtee perään/kohti, sillon en tiedä mitä sillä on mielessä!

      Poista
  7. Joo siitähän ne valittajat ja X:si heittäytyjät :D saa vaan enemmän törinää töttöröön jos niille alkaa takasin sanomaan! Tai vähintäänkin tulee kirpakoita tekstareita aamun lehteen :) Se on aina hyvä muistaa ettei se maksa itselle mitään jos käyttäytyy tollaisissa tilanteissa fiksusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä saa loppupäivän tapella, jos lähtee samaan valitukseen mukaan. Ja jos vastaa ihan vaan ystävällisesti, voi toinenkin osapuoli tajuta, että oma rutina oli vähän turhaa. Vaikka tekstaripalstat onkin lehtien suola, ei sinne itse halua joutua. :D

      Poista
  8. Piti tulla sanomaan että tänään smithpenkkiä tehdessä pääsi huutonaurut edellisen postauksesi takia :D Sarja jäi kesken ja sain pelottavia katseita muilta treenaajilta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Vähän hyvä! Toivottavasti sulla oli hyvä varmistaja, ettei jäänyt tanko rinnalle. ;)

      Poista
  9. Asettuvatkohan X-asentoon myös motocross pyörien eteen? Epäilen.. Mielestäni pyöräily kelpaa vielä ihan hyvin noille kävelyreiteille, crossailusta voisin olla eri mieltä. Ja pikku mankeilla ajavat teinit ajelevat ihan surutta Hervannan maastoreittejä muutenkin, vaikka on kyltein kielletty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mää en olekaan huomannut, että täällä harrastetaan moista laittomuutta! Oikeesti ei oo tosiaan mopojen paikka noilla ulkoilureiteillä. (Rahkaäijä tunnusti tän kommentin kirvoittamana, että on joskus teininä myös ajanut skootterilla pururatoja pitkin öisin. Soosoo!)

      Poista
  10. Pyörätie loppuu tähän-mummo :D :D Haha. Siinä otettiin oikeutta omiin käsiin tavalla josta kyllä tykkään mutta tässä tapauksessa ihan aiheetta. Näitkö sen videon jostain mummelista joka jossain Vantaalla tärveli pyörätielle pysäköidyn auton?

    Grandmas with Attitude yo yo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muori oli kunnon oman elämänsä kapinallinen. :D Joo, taidan muistaa. Se ei varmasti olis asettunut X-asentoon meidän eteen, vaan ehkä kumartunut palvomaan meidän pyöriä!

      Poista
  11. Kangasalla on tehty harjulle niin hiihtolatuja, maastopyöräreittejä kuin ratsastusreittejäkin niiden kävelypolkujen lisäksi ja tänään jouduin tasailemaan sykkeitäni kun fillaristi tuli reippaalla vauhdilla vastaan ratsastuspolulla kelloa kilisyttäen. Valitettavasti se mun 600kg hevosmopo on siinä tilanteessa se, joka selviää pienimmällä vammalla jos yhtyeentörmäys tulee. Kirosin ensin kaikki maastopyöräilijät alimpaan helvettiin ennen kuin pystyin miettimään että tää oli kyllä ihan eka tapaus joka mun kohdalla siellä törttöilee, sen sijaan ne fiksuimmat tapaukset tulee viikottain vastaan ja moikkaa aina iloisesti ja himmailee vauhdin joko kokonaan seis tai ainakin rauhalliseksi. Ehkä mä painan nyt mieleeni vain sen, että se yksi tyyppi oli täysi idari, mutta ne loput tyypit on yhä edelleen kivoja metsän käyttäjiä kuten määkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän aikaa sitten pohdinkin, että miten tuun sillain fiksusti takaa ohi hevosesta pyörällä? Onks se parempi himmata ja vaikka huikata, että tullaan ohi, että se ratsastaja huomaa vai onko se hevonen jo aiemmin huomannut/kuullut meidän tulevan eikä oo moksiskaan? Kun en tosiaankaan halua, että se hevonen säikähtää, en halua olla silloin lähellä. Ja tosiaan, kuulostaa typerykseltä, joka ei vaan osaa käyttäytyä, muakin jo suututtaa tommonen!

      Poista
    2. Fiksuin olisi nimenomaan himmailla ja huikata että on tulossa. Hevonen ei näe suoraan taakse ja pakoeläimenä niiden reaktiot on välillä aika mielenkiintoisia. Ja vaikka hevonen kuulisikin teidät, niin se ratsastaja voi vielä olla varsin tietämätön. Kun ratsastaja sitten sattuu pelästymään, tartuttaa se johtajana sen fiiliksensä siihen pakoeläimeen ja taas mennään..
      Hevonen lähtee myös aika herkästi kilpailemaan, niin ohittaminen pokkana voi tuottaa tuloksen että otat kiihdytyslähtöä sen puolen tonnin elukan kanssa. Ei ihan paras vaihtoehto sekään jos ei halua kasvojen / pyörän hiekkapuhallusta :D

      Äkilliset ääret (pyörän kello, sireenit, jne.) on toisille hevosille tosi paha paikka, mutta ihmisen ääni on suurimmalle osalle tuttu. Eli huikkaamalla esim. "Moi! Ohi tultaisiin" Saat todennäköisimmin kiitosta tai vahtoehtoisesti vinkin siitä ettei kannata ajamalla ohittaa ennen kuin hevonen on sut reilummin nähnyt.

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista