Terveisiä Jamaikalta Falmouthista! Tiedän, että Suomessa jo kuumeisesti odotellaan kuulumisia Karibian risteilyltä. Nyt on risteilyn neljäs päivä menossa eli puolessa välissä ollaan.
Lähtöillan auringonpaisteessa.
Lauantaina aamulla tavattiin muutama meidän katsoja Fort Lauderdalessa, muun muassa 6- ja 7- vuotiaata Olivet ja Xavier, jotka oli piirtänyt meille tosi hienoa piirrustuksia. Tapaamisen jälkeen lähdettiin kävelemään satamaan, johon oli hotellilta noin 2,5 kilometrin matka. Matkalla taksikuskit tööttäilivät meille ja tarjosivat kyytejään, mutta me itsepintaisesti käveltiin ja nähtiin vain muutama muu, jotka matkustivat satamaan jalkaisin. Satamassa alkoi lentokenttämäiset rituaalit, joissa ensin luovutettiin pakaasit kantajamiehille ja sen jälkeen jonotettiin turvatarkastuksiin. Check-inissä meidän suomalaiset passit aiheuttivat runsaasti espanjankielistä spekulointia työntekijöiden keskuudessa ja kovalla tohinalla etsittiin leimaa, joka todistaa meidän maahantulon ja etenkin oleskeluajan. Pian päästiin nousemaan Harmony of the seas-laivaan ja hämmennyksen vallassa vaellettiin pääaukiolla ja kansilla. Hytit olivat valmiina vasta yhden aikaan iltapäivällä, joten meillä on tunnin verran aikaa syödä ja haahuilla.
Aurinko laski Miamin taa.
Iskettiin välittömästi kiinni legendaariseen Windjammer-buffettiin, josta liikkuu tarunhohtoisia tarinoita, niin hyvässä kuin pahassa. Metritolkulla lähes kaikenlaista ruokaa, salaattiatarvikkeita, hampurilaisvermeitä, intialaista, tacoja, lihaa, juustoja, leipiä, jälkiruokia ja leivoksia. Jos buffetista ei löydä mieluista syötävää, on vika käyttäjässä. Buffetin lisäksi hintaan kuuluu kymmenisen muuta ravintolaa, joissa saa mättää niin paljon kun ikinä sielu sietää ja napa vetää. Me ei olla vielä kokeiltu lisämaksullisia ravintoloita ja ei ehkä tulla kokeilemaankaan, koska tarjonta on muutenkin niin runsasta.
Harvinaista, lautasellani ei ole tacoja!
Lettuja ja sörsselit päälle!
Jos buffet vei jalat alta, niin teki myös meidän hytti. Valoisa ja tilava, kuin hotellihuone. Ei puhettakaan Ruotsin laivojen autokannen alla olevista kopeista. Kerran olen matkustanut Viikkarin paremmassa luokassa, jossa oli parisänky ja enemmän tilaa, mutta sekin kalpenee pahasti tämän rinnalla. Haluttiin panostaa parvekkeeseen ja se oli aivan oikea päätös. Juuri nytkin istun täällä aurinkotuolilla naputtamassa. Omalta parvekkeelta on myös mukava katsella satamasta lähdöt ja saapumiset. Meidän kansi on 6. ja tämä on hyvällä paikalla, aivan kuntosali vieressä, samoin rappuset. Ei puhettakaan, että täällä voisi käyttää hissiä, ne nimittäin pysähtyvät joka kerroksessa ja matka 15. kannelle kestää minuuttitolkulla. Niinpä me reippaina nuorina ihmisinä ollaan käytetty rappuja.
Osa meidän huoneesta. Ihan ovelta asti ei voinut kuvata, kun laukut on räjähtäneet levälleen!
Salilla ei ole vapaita painoja käsipainoja lukuunottamatta ja pystyn kyllä ymmärtämään miksi. Ensimmäisen iltana lähdettiin pumppaamaan auringonottolihaksia gymille ja se oli aivan täynnä porukkaa. Lisäksi isolle merelle päästyä tuuli yltyi melko navakaksi ja oli varsin tasapainoa harjoittava kokemus kyykätä käsipainojen kanssa, kun laiva huojui edestakaisin. Tangot ja levypainot olisivat siis enemmän kuin turvallisuusriski. Ollaan treenattu salilla kaikkina päivninä tätä lukuunottomatta ja ihan hyvän treenin saa tehttä, kun käyttää hieman mielikuvitusta. Sunnuntaina salin päälle ajettiin hissillä alimpaan kerrokseen ja sykittiin rappuset ylimmälle kannelle asti kolme kertaa.
Kutoskannen huvipuistossa.
Aika tällä ei todellakaan tule pitkäksi, salin lisäksi aika on kulunut muun muassa taidehuutokaupassa, venyttelytunnilla ja stand upissa. Venyttelyyn mennään myös tänään ja illalla on ohjelmistossa imitointi- ja laulushow. Ainakin stand up oli erittäin hillitön, yleisö kirjaimellisesti ulvoi naurusta. Kun ensimmäinen koomikko kysyi onko kukaan Pohjois-Amerikan ulkopuolelta, Rahkaäijä tietysti ilmottautui ja siitä seurasi värikäs kimara hupaisia vitsejä mieheni aksentista ja kaljusta. Jenkit ne ei yhtään osaa matkia kunnon rallienglantia vaa imitointi kuulostaa aina venäläiset aksentilta.
Taidehuutokaupassa. Eka taulu myytiin 37 000 dollarilla, mutta se oli varmasti jotain bluffia!
Säiden puolesta meillä ei ole käynyt mikään uskomattoman loistelias tuuri tällä reissulla, kun Floridassa oli poikkeuksellisen kylmä ja laivalla ollessa aurinko on näyttäytynyt vain hetkittäin. Lähtöpäivän iltana ja sunnuntaina kävi erittäin kova tuuli ja laiva keinui huolella. Oikeasti luulin, että maailman suurin laiva ei paljon puhureista välitä, vaan kyntää menemään. Sunnuntai-iltana venyttelytunnilla, joka oli aivan laivan keulassa, ohjaaja heitti kaikkia hupaisia vitsejä uppoamisesta, kun aallot ryskäsivät keulaan. Sunnuntaina ylin kansi oli myös matkustajilta kiinni kovan puhurin vuoksi. Ylimmällä aukiolevalla kannella kävi niin järjetön hönkä, että paikoin oli vaivalloista kävellä ja kaikista irtotavaroistaan sai pitää lujaa kiinni.
Neljä kertaa Silja Europan kokoinen laiva laiturissa Labadeessa.
Eilen laiva vietti kahdeksan tuntia maissa Haitin Labadessa, joka on Royal Caribbeanin oma satama, johon ei ole paikallisella väestöllä asiaa. Keli oli oikeastaan aika sopiva, +25 mutta aurinko loisti poissaolollaan (hehheheh). Etukäteen Suomessa ostin meille retket kahteen satamaan, eli tänne Jamaikalle ja ylihuomiseen kohteeseen Meksikon Cozumelille. Jo ensimmäisenä päivänä saatiin kuulla, että Jamaikan snorklaus- ja katamaraaniretki on peruttu, koska katamaraani on mennyt rikki. Otettiin sitten Labadeelle parin tunnin snorklaus ja sen oli määrä alkaa heti kahdeksan jälkeen, kun laiva saapuu satamaan. Juostiin aivan ensimmäisinä ihmisinä ulos laivasta ihan vain kuullaksemme, että snorklausretki on peruttu liian pahojen aaltojen takia. Voi räkä! Sataman puolella meri näytti ihan leppoisalta, mutta toiselle puolelle niemeä päästessä todellakin selkeni, minkä vuoksi retki on peruttu. Aallot olivat aivan hulluja, varmaan kolmemetrisiä! (Kuultiin äsken porealtaassa, että kaikkia muitakin retkiä oli peruttu tuulen vuoksi.)
Tuonne snorklaamaan? Jätetään väliin.
Nautittiin Labadeesta sitten muuten. Aamulla saimme olla lähin kaksin siellä, kun muut laiskamadot vielä nukkuivat laivassa. Kiertelimme niemeä ja koska ollaan tällaisia isoja lapsia, käytiin vesipuistossa, jossa oli kaikenlaisia täytettäviä liukumäkiä, esteitä ja kiipeilyjuttuja. Vähän kuin Kaukajärvellä kesällä! Tänään mietin, että miten onkin kädet ja hartiat niin kipeät, mutta kiipeiltiin esteiden päälle ihan tosissaan. Labadeessa oli myös paikallisia myyjiä, jotka myivät maalauksia, puutöitä, koruja, vaatteita ja muuta Haiti-kamaa. Yhden tällaisen myyjän kanssa kävin erittäin tiukan tinkauskeskustelun parista matkamuistosta ja tein mielestäni hyvä diilin. Se äijä varmaan mietti samoin, että tekipä hyvän kaupan ja sai turistilta rahat pois. Myyjämies oli erittäin taitava kaupanhieroja ja asiointi oli ilo! Myös Rahkaäijä teki shoppailuja ja sen jälkeen olimme valmiita palaamaan laivaan.
Löysin aivan järjettömän kokoisen simpukan! Heitin sen kuitenkin takaisin mereen, koska saarelta ei saa ottaa mitään luontoon kuuluvaa mukaan. Ei sinne jäisi muuta kuin hiekka rannelle, kun turistit veisivät kaiken.
Turistit imee ananascoctaileja.
Ihan tyhjä ranta puoli yhdeksältä aamulla. Veden alla oli tosi paljon kivikkoa, varpaat täynnä naarmuja.
Laivassa oli erittäin väljää ja mukavaa, kun muut pyörivät maissa. Tämä risteily on viimeistä luukkua myöten loppuunmyyty ja paatilla on yli 6000 asiakasta ja parituhatta miehistönjäsentä päälle. Voisi helposti uskoa, että ruuhkaa ja jonotusta muodostuu joka käänteessä, mutta näin ei itse asiassa ole. Meillä on aikaeron vuoksi melko aikainen rytmi ja ollaan heräilty päivittäin seitsemän maissa. Tämä tarkoittaa sitä, että ollaan joka paikassa aina muita ennen. Aamupalalle ei tarvitse jonottaa, kun menee ensimmäisten joukossa, lounaalla ja illallisella sama. Parhaimmillaan buffetissa ei ole monen pöydän säteellä yhtään ketään ja lähinnä tarjoilijoita on niin, että päät yhteen kolisee. Porukkaa täällä on varmasti joka maanosasta ja ihan kaikenlainen väki on lähtenyt risteilemään. On nuoria ja vanhoja pariskuntia, perheitä, kaveriporukoita ja koko suvun laumoja.
Pyyhekoira, joka oli ilmestynyt vahtimaan meidän hyttiä eräänä iltana.
Ostettiin rajattomat limsapaketit ja näistä ämpäreistä ollaan imailtu litratolkulla dieetti-colaa, kun Pepsi Maxia ei ole.
Tänään ensimmäisten joukossa astuimme myös Jamaikan maaperälle ja tämä kohde olisi ehdottomasti tarvinut sen retken, sillä itse satama oli ehkä vähän tylsä. Alkuun oli siisti turistialue, jossa oli timanttikauppa ja krääsäkauppaa joka lähtöön ja ajateltiin, että voitaisiin mennä kiertelemään varsinaista Falmouthia. Päästin turistialueen aidan ulkopuolelle ja saman tien oli joku tyrkyttämässä kaupunkikierrosta tai taksiajelua tai opastettua kävelyä. Kysyttiinpä meiltä jopa, että halutaanko ostaa kannabista. Kieltäydyttiin kohteliaasti. Meininki oli niin tungetteleva, että käännyttiin kymmenen minuutin jälkeen takaisin ja pyörittiin lähinnä sataman turistikaupoissa, joissa sai olla ja hengittää ihan rauhassa.
Jos se on tehty puusta, tällä kaverilla on se myynnissä.
Turistialueella oli siistiä ja rauhallista.
Älä tuo marihuanaa laivaan tai tulee sanomista!
Falmouthin kierroksen jälkeen palattiin laivaan ja käytiin kokeilemassa laivan vesiliukumäkiä. Liukumäkiä oli kolme ja yksi niistä oli suljettu, koska on liian kuuma (+31 astetta) ja kahden muun liukumäen luona oli radiopuhelinäijä pitämässä huolta, että lasketaan juuri oikeaan aikaan. Ei puhettakaan kylpylöistä tutuista liikennevaloista, joka kertoo, koska saa mennä. Liukumäkien jälkeen kylvettiin porealtaassa ja nautittiin pilvien takaa kurkistavasta auringosta. Sen jälkeen ollaan lähinnä syöty ja makoiltu hytissä ja käytiin tässä välissä uudestaan porealtaassa. Puolen tunnin päästä on jälleen venyttely, sen jälkeen meillä on pöytävaraus Solarium-nimiseen ravintolaan ja illalla vielä katsomaan showta. Me ei juuri tiedetä mitään tämän laivan yöelämästä, kun painutaan pehkuihin jo kympin aikaan. :D Huomenna on luvassa meripäivä, torstaina Meksiko ja perjantaina meripäivä ja lauantaina laiva on satamassa. Kunpa tämä voisi jatkua ikuisesti, täällä on ihmisen mukava olla ja elää!
Terveisiä Fort Lauderdalesta Floridasta! Huomenna hypätään Karibian laivaan, mutta kerrataan vähän vielä tapahtumia tähän asti ja niitähän riittää! Kuvat tältä päivältä, kuvatekstejä ei pysty askartelemaan puhelimella! Kaikki kirjoitusvirheetkin sen piikkiin!
Eilen torstaina siis lähdettiin, mutta keskiviikkona elettiin jo jänniä hetkiä. Rahkaäijä kävi hakemassa meidän autoon uuden akun, ettei auto hyydy lentokenttäparkkiin reissun aikana, mutta tällä akkumatkalla Volkkarissa alkoi sellainen öljyvalodisko, ettei tullut mieleenkään lähteä sillä autolla Helsinkiin. Olin jo ehtinyt maksaa lentokenttäparkin ja alkoi kova pähkäily mistä saadaan auto vai mennäänkö junalla. Sain parkin peruttua ja päädyttiin käyttämään VR:n palveluita.
Torstai-aamuna herätessä meidän risteilyn FB-ryhmä oli täynnä epätoivoisia risteilijöitä, joiden lennot oli peruttu Yhdysvaltojen koilliskulman talvimyrskyn takia. Vähän alkoi itseäkin hikoiluttamaan, että vaikuttaako meidän lentokuvioihin jotenkin, mutta kun oli suora lento Helsingistä Miamiin, vain lähtö- ja kohdekentän säällä on väliä, sama vaikka matkalla sataisi koiria taivaalta. (Okei, lentokoneen katolle mätkähtelevät koirat voisi olla melko outo kokemus.) Nyt ollaan saatu raporttia, että osan lennot ovat hoituneet, osalla tilanne edellee vähän auki. Olisi aivan hirveää myöhästyä laivasta, sydän särkyy niiden puolesta, joilla myöhästyvät lennot pilaavat loman.
Junailun jälkeen päästiin hyvissä ajoin kentälle ja mä nautin perinteiset lentokenttäeväät eli 6 kpl Burger Kingin mozzarella-tikkuja. Aina sama missä tahansa kentällä olin! Lennolla meillä oli mukavasti ikkuna- ja käytäväpaikka kaksin eikä tarvinut kiipeillä kenenkään yli vessareissulla. Muuten tuo valtameren yli lentäminen on kyllä raskasta sontaa, ei voi muuta sanoa. Epätoivo meinasi iskeä, kun lentoa oli takana kolme tuntia ja edessä kahdeksan. Eipä siinä auta muuta kuin lusia kakku pois ja olla iloinen, kun saa vihdoin tukevaa maata jalkojen alle.
Tuttuun tyyliin meininki rajatarkastuksessa oli tylyä ja jämäkkää, mutta rituaalit olivat nopeasti ohi. Oltiin kentältä ulkona noin puolessa tunnissa laskeutumisen jälkeen. Meillä on tässä Fort Lauderdalessa niin lyhyt aika, ettei otettu vuokra-autoa lainkaan, koska se on "helppoa ja huoletonta mennä taksilla". Kissan viikset sanon minä, ei morjesta mikä seikkailu oli sekin taksimatka.
Meidän taksikuski oli sellanen verkkainen rastafari, joka kaahaili kuitenkin tottunein ottein Miamin valtateillä. Löydettiin hotelli ja aioin maksaa taksin kortilla, koska taksin ikkunassa oli kuva suunnilleen kaikista maailman maksukorteista ja takapenkillä oli voimissaan olevan näköinen kortinlukija. Mutta kappas keppanaa kun tuli maksun aika, niin kortinlukija ei kuulemma toiminutkaan. Meillä oli käteistä tasan 68 $ ja taksimittarissa seisoi 82 rahaa. Siitä sitten etsimään pankkiautomaattia elikkä ATM:ää. Sellainen löytyi melko läheltä ja Lauri meni nostamaan rahaa. Ei tullut seinästä rahaa eikä muuten korttiakaan takaisin, koska automaatti söi meidän reissun ainoin credit-kortin täysin yllättäen ja varoittamatta. Veti kyllä vähän sanattomaksi, mitä nyt kaikki kotimaiset kirosanat siinä lueteltiin.
Ei muuta kuin taksilla hotellille takaisin katsomaan saisiko sieltä käteistä ja mä lähdin tällä kertaa kokeilemaan onneani. Ihan kerrasta ei nostaminen tästäkään automaatista onnistunut, koska hätäillessä löin tunnusluvun väärin. Toisella yrittämällä sain massia ja lähdin juoksemaan ulos taksille. Pääsin pihaan ja taksia saati Lauria ei näkynyt missään. Juoksin ympäri pihaa ja karjuin Laurin nimeä, mutta ei ketään missään. Kun koitin soittaa, puhelut katkesivat aina heti. Siinä 22 tunnin valvomisen jälkeen aivot kävi noin 3 prosentilla normaalista tehosta ja ainoa järkevä selitys, jonka keksin, oli se, että nyt se perkeleen Bob Marley on kaapunnut Laurin, koska ei saanut maksua kyydistään. Ihan pala kurkussa koitin soittaa Rahkamiekkoselleni ja viimein sain ukon kiinni usein minuutin jälkeen. Taksikuski oli lähtenyt ajamaan talon taakse?!? Kun auto palasi, nostettiin matkalaukut autosta ja löin rastatukalle setelit kouraan ja marssittiin hotelliin. Rahkaäijä sulki maksukorttinsa varmuuden varalta, kun ei yhtään tiedä mikä täällä on käytäntö automaatin syömien korttien kanssa. Menin tästä seikkailusta niin ylikierroksille, että oli ihan mahdoton saada unta, vaikka kello oli Suomen aikaan 7 aamulla ja puoliyö paikallista aikaa.
Aamulla käytiin nauttimassa hotellin pulla-aamupala ja lähdettiin vähän katselemaan laivoja ja rantaa ja käytiin lounalla merenelävä-ravintolassa, tuossa aikaisemmin onkin kuva mun lobster-leivästä. Täällä on suht viileä nyt, tänäänkin ylin lämpötila n. 15 astetta. Mutta ihanaa kun paistaa aurinko! Iltapäivällä käveltiin reilut 7 km Galleria-ostoskeskukseen ja sen jälkeen käytiin syömässä meidän lempiravintolassa Texas de Brazilissa, ihan paras! Takaisin päin ei jaksettu enää kävellä ja taksista sain jo tarpeekseni, joten otettiin rohkeasti bussi! Se meni oikein hyvin ja osattiin jäädä pois juuri hotellin kohdalla.
Huomenna aamulla tavataan muutama meidän katsoja ja sen jälkeen siirrytään satamaan. En malta odottaa laivaan pääsyä. Karibian vesillä pitäisi olla myös vähän lämpöisemmät kelit. Siitä tulee ihanaa!
Vuosi 2017 on niin eilistä, että en melkein edes muista mitä tein sinä vuonna. 2018 sen sijaan on niin tätä päivää! Joulutkin siinä meni ja pyhien ehkä ikimuistoisin (ja ehdottomasti tyhmin) tempaus oli vuodenaikaan sopiva kinkkuveto. Niin mikä oli?
Treeniohjelmassa seisoi selvin sanoin maastaveto ja päätettiin vähän hullutella Rahkaäijän kanssa joulun kunniaksi ja toteuttaa sikakyykky-henkinen kinkkuveto. Alkuperäinen sikakyykky menee niin, että treenin ensimmäinen sarja on 20 toistoa tyhjällä tangolla eli 20 kilolla. Sen jälkeen joka sarjaan lisätään painoa kymmenen kiloa ja vähennetään yksi toisto. Lopputulema on siis se, että viimeisessä sarjassa tehdään 210 kilolla yksi toisto ja treeni päättyy siihen. Mä tein tästä muutama vuosi sitten oman emakkokyykky-version, jossa ensimmäinen sarja oli 15x20 kiloa ja joka sarjaan vitonen lisää ja toisto vähemmän. Tämä treeni päättyi 90 kilon ykköseen. (Näistä kyykkytalkoista postaustäällä)
Rahkaäijä lähti rohkeasti tavoittelemaan alkuperäistä sikatreeniä maastavedossa ja mä vähän muokkasin treeniä sellaiseksi, että saan sen tehtyä. Päätin, että 120 kiloa on hyvä päätös rutistukselle, sen nostan minä päivänä tahansa. Laskin, että jos aloitan tyhjällä tangolla ja lisään joka sarjaan 5 kiloa päättyen markkakahteenkymppiin, ensimmäisessä tyhjällä tangolla tehtävässä sarjassa on 21 toistoa. Näillä siis mennään!
Vasemmalla mun treeni, oikealla Rahkaäijän. Taulukossa ensin kilot ja perässä toistot. En merkannut tuohon ollenkaan ensimmäistä sarjaani 21x20 kiloa.
60 kiloon asti tanko liikkui melko vaivattomasti ja sarjat oli lähinnä tylsiä. Ensimmäisten sarjojen aikaan mietin, että pistin viimeisen sarjan liian matalalle, olisiko sitä voinut hilata vielä vitosen ylöspäin? Mitä pidemmälle treeni eteni, sen raskaammaksi nostelu muuttui, vaikka toistot vähenivät. Jossain 80 kilon kohdalla ajattelin, että mihin sitä taas tuli ryhdyttyä?! Rahkaäijällä oli oma projektinsa meneillään, eikä vaikuttanut yhtään sen hauskemmalta.
Kun toistoja ja sarjoja alkaa olemaan olla riittävä määrä takana, ihan normaali treenipainokin tuntuu todella raskaalta. Yksi tämän koitoksen tiukimmista sarjoistani oli 6x95 kiloa. Seuraavaan vitosen sarjaan kaatuivat Rahkaäijän haaveet viedä sikaveto lävitse. 5x170 kiloa oli jo niin raskas ja viimeiset toistot rumia, että vikat viisi sarjaa eivät olisi päättyneet hyvin. Mä jatkoin vielä sitkeästi ja vitonen 100 kilolla tuntui vähän mukavammalta, sisuunnuin varmaaan Rahkaäijän keskeyttämisestä niin paljon. Seuraava sarja 4x105 kiloa oli taas pelkkää lyijyä ja volframia ja mietin, että miten oikein vedän viimeiset kolme sarjaa? Finaalikolmikkosarjat olivatkin henkisesti kaikkein tiukimpia. Kun takana oli jo yli 200 toistoa vetoa, jouduin todella tsemppaamaan, että lähdin tekemään viimeiset nostot. Kun sain toiseksi viimeisen kakkosen nostettua, päätin, että viimeinen ykkönen tulee ihan tahdonvoimalla. Ja niin tulikin, eikä edes ollut mikään ruma repäisy!
Voittajan on helppo irvistää!
Urakkaan meni lähes puolitoista tuntia ja tunsin jo koitoksen aikana, että tästä muuten tulee kaikki lihat kipeäksi. Ja oikeassa olin, seuraavana päivänä koko takaketju polvitaipeista niskaan oli aivan hakattu. Muut lihakset toipuivat hyvin, mutta takareidet olivat kipeänä neljättä päivää. Oli joulukinkku oikean mureana kerrankin! No kannattiko moinen hölmöilytreeni? Tuskin, mutta voi ainakin sanoa tehneensä! Kaikesta kärsimyksestä huolimatta jo mietiskelen, että miten tällaisen treenin voisi joskus toteuttaa penkissä. Siinä joutuisi ehkä tyytymään vain 2,5 kilon korotuksiin, hupi voisi muuten loppua melko lyhyeen.
Tanko viimeistä kertaa selkään vuonna 2017. Mulla on selässä kroonisesti sellaset kuivat ja nirhaantuneet kohdat siinä mihin kyykkytanko tulee. :D
Vuoden viimeinen treeni tehtiin eilen täpärästi vanhan vuoden puolella, kun lähdettiin salille vasta yhdeksän jälkeen. Rauhallista oli, ilmeisesti salitreeni ei ole yleinen tapa viettää uudenvuodenaattoa? Meillä on melkein oikeastaan perinne, että uv-aattona ei koskaan tehdä mitään erikoista ja parhaimmillaan mennään nukkumaankin jo ennen vuorokauden ja vuoden vaihtumista. Mä en yhtään välitä raketeista, niin senkään vuoksi ei tarvitse palella ulkosalla aattoiltana.
Tärkeintä on keskittynyt ilme, se on puoli kyykkyä!
Harjoitukset salilla jatkuu tänä vuonna samalla innolla kuin viime vuonna ja toivottavasti tulee hyvä, eheä ja nousujohteinen treenivuosi. En ole vielä oikein keksinyt mitään hullua tavoitetta tai haastetta itselleni täksi vuodeksi liittyen voimanostoon tai mihinkään muuhunkaan, mutta uskon vahvasti, että keksin sen kohta. Ajattelin jatkaa jo keväällä alkanutta alkoholitonta elämää vielä tämänkin vuoden, kun kahdeksan kuukautta meni niin helposti. Vuosi sitten asetin tavoitteeksi lukea vähintään 24 kirjaa vuonna 2017 ja se meni hienosti maaliin. Luin tänään loput parikymmentä sivua kirjasta, jonka aloitin joulukuussa ja tämä mukaan laskettuna niteitä tuli luettua 27 kappaletta, joista peräti kahdeksan kappaletta oli Jo Nesbon Harry Hole -kirjoja. Ajattelin pitää tämän 24 kirjan tavoitteen tänäkin vuonna, ja koska Nesboja on tuosta sarjasta lukematta enää kolme, pääsen ehkä vähän laajentamaan repertuaariani. Tai sitten löydän jonkun uuden sarjan, johon jumitan pahasti. Suosituksia saa ja pitää antaa!
Kolme (suomenkielistä) sanaa, jotka löydät tästä kuvasta ensimmäisenä, kuvastaa tulevaa vuottasi. Tein ihan ite tämän ja olen aika ylpeä nokkeluudestani.
Me lähdetään pian reissuun ja tällä hetkellä lähtöpaniikkia on tasan nolla (0) prosenttia. Meillä on kaikki työhommat hyvällä mallilla, muutama pikkujuttu enää, olen jo pakannut suurimman osan ja kämppäkin alkaa olemaan jo melko siisti kissanhoitajaa varten. Käyn jatkuvasti katsomassa lomalaskurista, että kuinka monta päivää ja tuntia vielä. En ole varmaankaan mitään reissua odottanut yhtä kiihkeästi koskaan. Edes 11 tunnin lentomatka ei ärsytä yhtään, kun tiedän pääseväni mun satumaahan Jenkkeihin ja risteilylle. Viisi vuotta sitten juuri tähän aikaan me oltiin häämatkalla Kaliforniassa ja olen fiilistellyt sitä vanhojen postauksia lukemalla (ensimmäinen Cali-postaustässä ja siitä kolme viikkoa eteenpäin) ja miettinyt, että olisinpa taas nuori ja vastanainut. :D Mutta kyllä mulle kelpaa olla vähän vanhempi ja pian risteilyllä!
Sitten pari kissakuvaa niitä odottaville! Leoko auttoi mua jääkaapin siivoamisessa viime viikolla. Tätä tämä on, kun jatkuvasti pitää puuhastella ihmisten kanssa ja tunkea joka paikkaan.
Leolla on tosi pöhkö tapa vaania Leokoa niin, että takatassut ovat jonkun korokkeen päällä, kuten tässä takan reunalla tai rappusten askelmalla. Siitä saa hyvät vauhdit hyökkäykseen!
Sain äitiltä joululahjaksi virkatun korin, mutta en valitettavasti itse pääse käyttämään sitä, koska Leo omi sen. Leoko taitaa olla vähän kade kaverin nukkumapaikasta.
Mahtavaa ja vahvaa uutta vuotta kaikille Rahkamuijan lukijoille!
Hain eilen maalta styroksia (??) ja ajelin kotiin päin ja mietin, että pitäskö tehdä sellainen perinteinen vuosipostaus blogiin, että onkos tänä vuonna ollut jotain erikoista. Jaa onko ollut?! Jos 2016 oli melko hysteerinen vuosi (siitä kertaus täällä), pisti 2017 vielä vähän paremmaksi, jos mahdollista.
Tammikuu
Heti vuoden alussa lennettiin Luoteis-Afrikan saaristoon eli Kanarian Lanzarotelle lomailemaan ja se oli aika nappi reissu. Hyvät ihmiset, älkää vaan jättäkö menemättä Kanarialle sen takia, että se on joidenkin hipsterien mielestä rahvasta, vaan menkää ja nauttikaa saarten ihanuudesta, kauneudesta ja lämmöstä!
Mojito maistuu!
Reissun jälkeen nautiskeltiin Suomen eksoottisesta talvesta ja sitä hyväksikäyttäen pistettiin eetteriin video, joka on tämänhetkisellä 17,8 miljoonalla katselulla meidän katsotuin video. Älytön juttu!
Tämän videon julkaisun aikaan meillä oli menossa erittäin salamyhkäinen ja outo projekti, joka sai päivänvalonsa helmikuun puolella. Kuun lopussa tuli myös sähköposti, että Hydraulic Press Channel on ehdolla Shorty Awards -gaalassa, löi vähän ällikällä sekin!
Helmikuu
Tahkottiin videoita täysiä ja otettiin kaikki ilo irti Beyond the Press -kanavan nosteesta. Kuvattiin Duudsonien kanssa ja reissattiin paljon ympäri Suomea työhommien merkeissä ja kävin katsomassa Helsingissä Disney On Ice -shown kummitytön kanssa.
Aina oli jotain sata pakkasta, kun kuvattiin Duudsonien kanssa.
Kuun lopussa päästiin pudottamaan kunnon pommi, kun julkaistiin 20th Century Foxin Logan -elokuvaa promoava video ja se sai upean vastaanoton ympäri maailmaa ja esimerkiksi leffan pääroolin näyttelijä Hugh Jackman jakoi videon omassa somessaan. Koko Logan-projekti on sellainen, että olen tallettanut sen ikuisesti sydämeeni ja hyväilen niitä muistoja siellä vanhuuteen asti, oli se niin poikkeuksellinen ja mahtava kokemus. Harmi vaan kun en voi jakaa näitä muistoja teidän tai juuri kenenkään muunkaan kanssa, vähän tarkkaa tuollaisen maailman suurimpiin kuuluvan leffastudion kanssa nämä asiat, että mistä saa puhua ja mistä ei. :D Parempi siis olla puhumatta mitään.
Muovailuvaha-Logan, joka ei koskaan päätynyt valmiille videolle asti. Hugh Jackmanin pyynnöstä tein myös muovailuvaha-Deadpoolin ja Jackmanin piti jakaa siitä videon somessaan, mutta jäbä huijas, ei jakanut.
Maaliskuu
Mitäpä muutakaan kuin videoita kovalla tahdilla ja Volkkarin kilometrimittari sai taas uusia lukemia monenkirjavista reissuista. Päätettiin myös tehdä vähän pidempi reissu huhtikuun puolella New Yorkiin, kun saatiin tieto, että HPC on Shorty Awardsin finaalissa. Maaliskuussa meillä ravasi kaikenlaista kameramiestä ja oli telkkariohjelman kuvauksia montaa sorttia. Kuun lopussa mun piti mennä huvin ja urheilun vuoksi nostelemaan voimanostokisoihin, mutta se jäi välistä, kun polvi muljahti muutamaa viikkoa ennen ja kyykky lakkasi maistumasta. Ai niin, tässä kuussa lyöttäydyttiin yhteen Sons of Explosion -kanavan Henrin ja Antin kanssa ja nämä on ehdottomasti hauskimmat äijät, joihin ollaan tänä vuonna tutustuttu.
Mulla ei ole jostain syystä maaliskuulta kuin muutama kuva puhelimen muistissa ja tämä on yksi niistä. Sietääkin säilyttää tätä kuvaa!
Huhtikuu
Kuun alku tehtiin vauhdilla duunia, että päästiin pääsiäisen aikaan karkaamaan Floridan lämpöön. Hikihän siinä tuli, kun Orlandossa lämpömittari näytti +32 astetta.
Reissussa ollessa päivänvalon näki koko alkuvuoden puuhattu mobiilipeli Hydraulic Press Pocket, jossa siis yllättäen murskataan tavaroita. Jos mun pitäisi antaa jollekin Vuoden tekijä ja muutenkin hyvä äijä -palkinto, menisi se ehdottomasti pelin koodanneelle Johannekselle. Uskomattoman taitava ja kunnianhimoinen nuori mies, hattu päästä! Floridasta lennettiin American Airlinesin punaisin siivin New Yorkiin, jossa käytiin pokkaamassa Shorty Awards -palkinto ja riipaisemassa vuosikymmenen kovin känni. Ristus mikä reissu! Ihan kuun viimeisinä päivinä saatiin kunnia kuvata video itse suurmestari Daruden kanssa.
Shorty-voitto oli mun vuoden kohokohta ja leuhkin sillä varmasti maailman tappiin asti. :D Mutta voi ainakin sanoa kerrankin, että kukaan muu Suomessa ei ole tuota saavuttanut.
Anni, Lauri ja Kuningas.
Toukokuu
Ehkä vasta toukokuun puolella olin toipunut rankasta Amerikan turneesta ja taas päästiin sorvin elikkäs editointiohjelman ääreen videoita väsäämään. Alkukesän teemana oli fidget spinnerit ja niitä tuli pyöriteltyä aivan riittämiin niin omissa sormissa kuin videoillakin.
Joku meidän katsoja oli askarrellut tällaisen.
Kuun puolessa välissä juhlittiin ensin mun synttäreitä ja sen jälkeen mobiilipelin miljoonaa latausta (nyt taitaa olla yli 3 milj. latausta.) Tästä innokkaat ja klikkiotsikon nälkäiset toimittajat uutisoi, että peli tuottaa tonnin päivässä (ehkä viitenä päivänä tuotti.:D) ja siitäkös kansan syvät rivit innostui. Jälkeenpäin olen muun muassa kuullut, että me leuhkitaan meidän rahoilla netissä, viitaten juuri tähän juttuun.
Miljoonan latauksen kakku
Toukokuussa aloitin kuukauden mittaisen pyöräilyhaasteen, jonka tarkoituksena oli ajaa pyörällä joka päivä vähintään 30 minuuttia. Tämä oli tosi hieno haaste ja onnitui hyvin, varmasti toteutan myös ensi vuonna!
Kesäkuu
Siinä oli muistaakseni parin päivän kesä heti kuukauden alussa ja nautittiin pyöräilystä ja valoisista kesäilloista. Tää oli tavallaan vuoden huonoin kuukausi, hermo oli aika kireällä molemmilla ja jostain syystä tungettiin kalenteriin vielä muutaman päivän reissu Ouluun juuri ennen juhannusta ja Ratareittä. Sillä reissulla pinna vasta olikin kireällä!
Ihan kivat kelit siä Oulussa oli, en valita!
Juhannuksena poljettiin tuttuun tapaan järkyttävässä vesisateessa Ratareisi-tapahtumassa, mutta kelit ei paljon haitannut, kun tunnelma oli niin aurinkoinen. Kesäkuun lopussa tulin jälleen uskoon, nimittäin annoin jälleen sieluni voimanoston jumalille ja yhtenä päivänä vaan päätin, että meikäläisen on korkea aika tehdä paluu kisalavoille ja treenata niin maanperkeleen kovaa!
Ratareisi crew 2017. Ei lisättävää.
Heinäkuu
Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi Tuska-festareilla ja tuntui mahtavalta moshata täysiä!
Sari ja mä Tuskassa. Tunnistaa, että on Suomen kesä, kun meikällä tuulitakki päällä.
Heinäkuun ajan meillä oli harjoittelija Atte, jonka kanssa löysin täysin saman taajuuden huumorissa ja läppä olikin erittäin tummasävyistä koko kuukauden. Kuvailtiin paljon videoita, mutta perinteisesti heinäkuussa niitä ei kato kukaan, että ihan sama vaikka olisi lomaillut koko kuukauden. :D Pääsin hyvin treeneihin kiinni ja nosteleminen oli pitkästä aikaa silkkaa nautintoa! Kesä ja varsinkin heinäkuu oli kuuminta matkailusesonkia ja meillä kävi vieraita ainakin Itävallasta, Kanadasta, Bulgariasta ja Venäjältä.
Rahkaäijä ja Kanadan Discovery. Myöhemmin syksyllä kävi Usan Discovery kuvaamassa.
Varmaan yhtenä päivänä tarkeni kyykätä hihattomassa ja heti piti ottaa kuva.
Elokuu
Kuun alun projektina oli saada mun alamäkipyörä tuunattua ja muutenkin kuntoon tulevaa Åren reissua varten. Olipa aikamoinen työmaa!
Tuli siitä aika hieno!
Elokuussa oli myös Tubecon ja Tubecon Industry Day, jossa jälkimmäisessä meillä oli keynote-puheenvuoro, jota kuumottelin etukäteen päivätolkulla. Puheenvuoro meni kuitenkin hienosti ja melko kiva fiilis jäi, kun ihmiset tulivat sitä jälkeenpäin kehumaan. Kun kaikki velvollisuudet kesältä oli hoidettu, lähdettiin aiheuttamaan pahennusta Åren ja Järvsön rinteisiin alamäkipyörien kanssa. Aivan mahtava reissu, siis ihan paras. Mutta ei enää ikinä lomaa elokuun lopussa, puhelin soi enemmän kuin koko kesänä, kun muut palasivat lomiltaan. Eli mitä tästä opimme, pidä loma heinäkuussa niin kuin muutkin!
Lomal... mäessä viimeinkin!
Elokuulta vielä eräs mielenkiintoinen juttu. Löysin muutaman mutkan kautta Facebookista valeprofiilin, jossa joku esitti olevansa minä. Vaivaa oli nähty, kuvia oli niin blogista, Instagramista kuin YouTube-videoiltakin ja tekstit tietysti suomeksi Google Translatella käännettynä. Oudointa tässä oli se, että profiilissa oli eräs kuva, josta olen melko 100% varma, että en itse sitä ole mihinkään someen laittanut. Profiili kuitenkin poistettiin nopeasti, kun ilmiannoimme sen, mutta vähän jäi erikoinen fiilis tästä vale-Annista.
Syyskuu
Heti Ruotsin kiertueen jälkeen alkoi tiivistahtinen syksy. Meille kävi vähän vahingossa niin, että oikeastaan kaikki tarjoukset menivät läpi ja lopulta oltiin aivan pulassa täyden kalenterin kanssa. Tässä kuussa ei tehty käytännössä mitään muuta kuin töitä ja treenejä. Kuun lopussa tuli myös varmistus, että me tuotetaan Monster Jamin väliaikashow yhdessä Myytinräjäyttäjien kanssa. Tätäkään ei olisi tapahtununut, jos ei oltaisi alkuvuodesta tutustuttu pommipoikiin Henriin ja Anttiin. Salilla kyykkäsin kauan himoitsemani sarjan 5x5x90 kg ja muutenkin oli sellainen tuntuma, että nyt on hyvä boogie treenien kanssa.
Alihankinta-messuilla syyskuussa.
Lokakuu
Kalenterikaaos sen kun jatkui ja näin jälkeenpäin tekee oikein pahaa katsoa lokakuun kalenteria. Otettiin ahneuksissamme yksi hyvä livekeikka lokakuulle, vaikka se ei yhtään olisi mahtunut mihinkään väliin ja se oli oivallinen ja tarpeellinen muistutus, että liika on liikaa.
Tämä oli sitä aikaa kun Helsingissä oli hirveetä ja piti vielä vetää painoa kisaa varten.
Veikkaan, että henkilökohtainen pohjakosketukseni koko vuonna oli juuri tällä reissulla Helsingissä. Satoi aivan saatanasti vettä koko ajan, eikä autolle meinannut löytää mistään parkkipaikkaa ja pysäköintiautomaatti oli jossain sadan kilometrin päässä ja meillä ei ollut mitään ruokaa ja seuraavien päivien keikat ahdisti, kun asiakkaan edustaja oli lievästi sanottuna kireällä tuulella, kun heitettiin prässi pelipaikoille ja sähköpostiin putoili ihan koko ajan jotain Monster Jamiin liittyvää vaatimusta ja Rahkaäijäkin oli huonolla tuulella. Siinä hetkessä kaikki oli vaan vähän liikaa. Vuoden pohjakosketuksen vastapainoksi tässä kuussa oli myös yksi vuoden parhaista hetkistä. Nostin aivan täydellisen voimanostokisan Porissa ja olen edelleen valtavan ylpeä penkki-, veto- ja yhteistulosennätyksistäni.
Ennen kisoja vähän karkkitankkausta Niinan kanssa!
Lokakuussa löysin meille myös mun unelmien talon, josta menin hetkeksi aivan sekaisin. Valitettavasti tämä päiväuneni ei vaan mahdu juuri nyt elämäämme mitenkään päin. Ehkä myöhemmin! Kuun lopussa meidän naamat oli noin joka toisella bussipysäkillä ja lehden keskiaukeamalla Monster Jam -mainoksessa.
Marraskuu
Siinä taas mietti alkukuusta, että kuka ääliö nää kaikki keikat ja projektit on mennyt myymään. Kiireestä huolimatta oli kuitenkin hyvä draivi ja fiilis päällä ja kuukauden aikana käytiin sekä maikkarin että Ylen aamu-tv:ssä, annettiin haastiksia sinne sun tänne ja vedettiin kolme kappaletta Monster Jamin väliaikashowta Hartwall Arenalla, käytiin Oulussa, taas Helsingissä, Rahkaäijä kävi vetäsemässä puheenvuoron Riikassa eräässä tapahtumassa sillä aikaa kun mä vedin nimmarit alle firman sijotusasunnon kauppakirjoihin ja kohta oltiinkin Orimattilassa ja taas Helsingissä.
Monster Jamissa huudattamassa yleisöä.
Mun henkilökohtainen saavutus marraskuulle oli, kun kävin viimeisen kerran tälle vuodelle hammaslääkärissä. Olin lykännyt hammaslääkärille menoa lahjakkaasti vuosien ajan, mutta aivan hullusta paniikista huolimatta sitten vaan menin ja hoidin legoasiat kuntoon parilla käynnillä. Suosittelen, siitä selviää kyllä.
Joulukuu
Suoraan sanottuna joulukuu on mennyt ihan syksystä toipuessa. Voin sanoa, että hieman on leppoisaa eloa lähinnä kuvata videoita ja editoida niitä yöpuku päällä ja lähetellä sähköposteja. Ollaan suunniteltu ensi vuoden kuvioita, toteutettu muutama tilaustyö, tehty videoita varastoon tulevaa lomaa varten ja treenattu rantokuntoon Karibiaa silmällä pitäen.
Hankin rantapallon jo valmiiksi reissuun.
Tätä vuotta on jäljellä enää vaivaiset yhdeksän päivää ja niistä peräti kolme tai neljä pidetään vapaata. Rahkaäijä piti tuossa syys-marraskuun aikana varmaan yhteensä neljä päivää vapaata. :D Todella kiva tällainen löysä eli normaali työtahti tähän loppuvuoteen, koska lomareissuun olisi vähän tympeää lähteä aivan ihmisrauniona. Pakko muuten kertoa, että mun tätä päivää ilostutti aivan valtavasti se, että Rahkaäijä voitti Royal Caribbean -varustamon joulukalenterista laivavierailun kahdelle. Päästään siis pällistelemään jotakin jättipaattia kun sellainen ankkuroidaan ensi kesänä Helsinkiin. Olen osallistunut kalenteriin joka päivä molempien nimellä, niin riemulla ei ollut mitään rajaa, kun voitto napsahti!
Ihan älytön vuosi. Mulle pitäisi aika monta Karibian risteilyä luvata, että vetäisin toisen samanlaisen putkeen. Vaatii välillä aika paljon kanttia, kun sekä topit että flopit on niin isoja. Ylipäätään kuitenkin niin hienoja ja ikimuistoisia kokemuksia ja upeita ihmisiä. On tosi kiitollinen olo, että olen päässyt tämänkin vuoden kokemaan ja vielä yhdessä Rahkaäijän kanssa. Mutta vaikka somesta tai blogista saa sen kuvan, että jatkuvasti reissua, glamouria ja pitkiä kuvauspäiviä siistien tyyppien kanssa, paljon on niitä hyviä arkihetkiä, kuten varmaan kaikilla. Juoruamista naapurin Niinan sohvalla, maailmanmenon päivittelyä mummun kahvipöydässä ja saunomista kissojen kanssa pyörälenkin jälkeen, sellasta tavallista. Sitä voisin haluta ensi vuonna ehkä vähän lisää.
Nyt Rahkaväki lähtee joulun viettoon ja koska mihinkäs pukki parrastaan pääsisi, on aattona pari joulupukkikeikkaa, vaikka yhtään ei pitänyt tänä vuonna tehdä. :D Mahtavaa joulua, nautihan pyhistä!
Kuten jokin aika sitten kerroin, me lähdetään tammikuussa lomalle. Käytin tunteja ja taas tunteja ja kävin läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat lomakohteet tältä planeetalta. Jokaisessa kohteessa tuntui olevan jommankumman mielestä jokin miinus tai puute, joka aiheutti kohteen hylkäämisen.
Olin jo aivan tuskainen ja pyörittelin jo mielessäni pyöräilylomaa Kuusamossa, joka tuntui olevan ainoa kohde, joka kävi molemmille. Ainoa miinus on, että siellä on tammikuussa noin 50 astetta liian kylmä. Yhtäkkiä näin kuitenkin valon ja ratkaisu oli aivan kirkkaana mielessäni, tästähän olen haaveillut aina! Ja mikä uskomattominta, se kävi myös Rahkaäijälle! Karibian risteily on juuri se, mitä me nyt tarvitaan! On lämmintä, on tekemistä, pääsee käymään monessa paikassa siirtymättä itse minnekään ja pääsee joka päivä syömään buffettiin. Meidän unelmaelämää! Tajusin tänään, että laivareissulla ei myöskään tarvitse ajaa autolla minnekään, joten säästymme lomilta tutuilta navigointinahisteluilta. :D
Kun kohde oli viimein päätetty, tein pitkällisen selvitystyön varustamosta, laivasta, lähtöajankohdasta ja kohteista. Lopulta mulla oli excel-taulukossa kolme Fort Lauderdalesta Floridasta lähtevää Royal Caribbean -varustamon risteilyä, joista valkkasin yhden edukkaimman hinnan ja suorien lentojen mahdollisuuden perusteella. Ei ainakaan kukaan voi väittää, että tuli heppoisin syin valkattua loma!
Tämä tässä on Tyyni valtameri. Se on jo nähty (ainakin rannalta), nyt on Karibianmeren vuoro.
Risteilyn ja lentojen varaamisen jälkeen suurin riemu vasta alkoi. Olen jo niin syvällä risteilyhulluuden valtameressä, että mua ei ongi täältä enää kukaan ylös. Lähtöön on vielä viikkoja, mutta tähän mennessä:
Olen tehnyt online check inin netissä ja varannut kaksi retkeä satamapysähdykiä varten, joita on kolme kappaletta: Labadee (Haiti), Falmouth (Jamaika) ja Cozumel (Meksiko). Lisäksi varattiin paikat muutamiin iltaohjelmiin laivalle ja luvassa on ainakin stand upia ja sirkusta. Ostin myös netin laivalle, koska ennakkoon ostettuna kaikki on vähän edukkaampaa.
Olen lukenut varmaan kaikki suomeksi kirjoitetut artikkelit ja blogipostaukset Harmony of the Seas -laivasta ja monesta muusta risteilijästä ja erittäin monia englanniksi ja ainakin katsonut kuvat parista ruotsinkielisistä jutusta.
Olen penkonut YouTubesta mielenkiintoisia videoita ja vloggauksia laivasta ja risteilystä.
Olen liittynyt Facebookissa ryhmään, jossa jutellaan kyseisen paatin risteilyistä ja perustanut ryhmän kaikille, jotka lähtevät samalla lähdöllä. Meininki meidän ryhmässä on melko kansainvälinen, seilaajia on tulossa ainakin Ruotsista, Irlannista, Jenkeistä, Kanadasta, Uudesta-Seelannista ja Australiasta.
Latasin puhelimeen Vacation Countdown -appin, joka kertoo sekunnin tarkkuudella ajan lennon lähtöön.
Latasin myös Ship mate -sovelluksen, joka on vähän kuin Facebook kaikille risteilyhulluille. Siellä voi jutella muiden samalle risteilylle lähtevien kanssa , katsoa kuvia risteilyistä ja satamista, lukea arvosteluita hyteistä, laivoista, kohteista, retkistä ja ruuasta ja katsella kansikamerasta, miltä laivoilla näyttää juuri nyt.
Näistä kaikista edellisistä olen lukenut noin tuhat keskustelua laivan juomapaketeista ja siitä, kannattaako niitä ostaa ja voiko laivalle tuoda omia limsoja mukaan. Sen verran olen viisastunut, että en aio ostaa juomapaketteja meille ja viedään omat Pepsi Maxit laivaan, koska paatilla on vaan Cokista tarjolla.
Olen osallistunut joka päivä varustamon joulukalenterinarvontaan, jossa voi voittaa lahjakortteja tai jopa risteilyn. Okei, olen osallistunut näihin myös Rahkaäijän puolesta tuplatakseni voiton mahdollisuuden.
Olen tehnyt listaa mukaan otettavista asioista, mutta pakkaamista en ole vielä aloittanut.
Olen nähnyt lukemattomina yönä unta laivalle lähtemisestä. Eräässä unessa odotettiin laivaan nousemista ja samaan aikaan oli lähdössä toinen laiva, Ovation of the Seas Austaraliaan. Voiko luonnehtia, että menee jo hieman äveriksi, kun muista täysin satunnaisen laivan nimen ja vielä jostain alitajunnasta pystyn kaivamaan, että se seilaa Australian suunnalla. Hoitoon!
Olen suunnitellut jo seuraavaa risteilyä, vaikka en ole päässyt vielä sinne ensimmäisellekään.
Opin, että mun hulluus on vielä täysin siedettävällä tasolla, kun noissa Facebook-ryhmissä ihmiset hehkuttaa laivareissujaan jouluksi 2019. Aamuja vaan sen loman odotteluun.
Jep, me ei todellakaan lähdetä ihan takki auki seilailemaan, jos se on musta kiinni! Rahkaäijä koittaa peittää huvittuneisuuttaa siinä onnistumatta ja lähes avoimesti nauraa tälle mun laivamanialle. Näkisin kuitenkin, että tästä on ollut pelkästään hyötyä, koska olen erittäin perillä monesta risteilyyn liittyvästä seikasta ja saanut monta hyödyllistä vinkkiä ja mikä tärkeintä, valmistautuminen on tuonut valtavasti iloa. Työpäivän jälkeen on ihana maadottaa sohvalle ja lukea vielä pari blogipostausta Karibian risteilyistä ja katsella vähän kuvia laivalta ja satamista.
Atlantin valtameri. Kiva sekin!
Lähdön odottaminen on piinallisen tuskaisaa, mutta joulu mukavasti lyhentää odotusta, kun siinä voi pari päivää leikkiä piirileikkejä ja ahtaa suklaata naamariin. Mun ei varmaan pitäisi edes sanoa tätä, mutta työhommatkin tuntuu olevan hyvällä mallilla, eikä meillä (ehkä mahdollisesti) tule perinteistä lomallelähtökaaosta viikkoa ennen lähtöä. Koputan puuta.
Jos lukijoiden joukossa on joku Karibian risteilyllä ollut, niin nyt on aika huutaa hep ja kirjoittaa niin maanperusteellisen pitkä kommentti, jossa kertoo ihan kaiken risteilystään. Nauttisin siitä!
Tähän viikkoon on mahtunut kyllä pyöräilykelejä joka lähtöön. Välillä on satanut lunta niin paljon kun taivaalta kerralla mahtuu ja puoli vuorokautta myöhemmin on viis astetta lämmintä ja joka paikassa on sohjoa ja jäätä.
Kuten kuvasta näkyy, lumimyrsky oli piiskaava ja armoton. Selvisimme silti.
Eilen me lähdettiin rehvakkaasti vähän pidemmälle läskilenkille vaan huomataksemme, että keli on hengenvaarallisen liukas. Poljettiin sata metriä kotipihasta, kun Rahkaäijä meinasi kaatua ja todettiin että liposaa on ja heti perään mätkähdin kyljelleni. Kymmenen kaatumispistettä, kun en ottanut kädellä vastaan, vaan kohtasin maapallon kankku edellä. Rahkaäijä näki tilanteessa heti hauskuuden ja kaivoi puhelimen esiin ja nappasi kuvan ennen kuin kömmin ylös.
Joo elikkäs miten täältä noustaan ylös kaatumatta uudestaan? Mun pyöräilykengät on vielä yhdensortin luistimet, joissa ei ole lainkaan pitoa.
Matka jatkui erittäin varovasti ja vähemmän rehvakkaasti. Kuten arvata saattaa, paksupyörässäni ei liiemmin ole nastarenkaita. Pari fatbiken nastanakkeja maksaa varmaan enemmän kuin äkkilähtö Kanarialle, niin muutaman liukkaan päivän takia ei viitsisi vaivautua. Yleensä metsässä ei ole liukasta suojakeleilläkään, mutta poluille pitää kuitenkin aina siirtyä teitä pitkin ja siellä liukasta riittää. Jos on kunnon talvi ja kolme kuukautta pakkasta putkeen, nastat on tarpeelliset vasta kevään suojakeleillä, mutta taitaa olla nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että lämpötilat sahaa vähän koko talven nollan molemminpuolin ja jäätä riittää.
Estepyöräily on nykyään muotilaji.
Jos tiellä oli pääkallokelit, metsässä oli loskakelit. Ei paljon rullannut fillari, vaikka kuinka polki, kun lumi oli pehmeää ja maa sen alla ihan märkää. Vähän aikaa jaksettiin jumppailla metsässä, mutta meidän suurlenkki typistyi lopulta tuntiin, kun me hienohelmat ei jaksettu enää liukastella jäällä tai kahlata sohjossa. Lähdettiin sitten kotiin syömään meidän eväsirtokarkit. Ei huono sekään! Välillä mietin, että muuttaisiko tästä Lappiin vai Espanjaan, että pääsisi näistä joulukuun vesisateista pois. Mielummin ehkä ensin mainittuun paikkaan, että olisi kunnon läskipyöräkelit!
Taivaaltako satoivat?
Oltiin jo lähellä kotia, kun Rahkaäijä bongasi maassa kaksi vitosen seteliä. Siinä ne vaan makasi ihan rauhassa vähän jo vettyneinä kävelytiellä, eikä ketään näkynyt missään. Vähän aikaa niitä ihmeteltiin ja kun omistajaa ei näkynyt, otettiin mukaan, etteivät kastu pilalle maassa. Kotona mun kurkkua rupesi kuristamaan, kun mietin, että ne oli ehkä jonkun lapsen viikkorahat ja nyt se jää ilman Lauantai-karkkeja, kun me vietiin sen omaisuus. Tai joku köyhä mummo oli lähtenyt ostamaan joulua kotiin ja tiputtanut rahansa ja nyt se ei saanut joulupalloja kuuseen. Olisiko sittenkin pitänyt jättää ne maahan odottamaan oikeata omistajaansa tai edes jotakin lasta, joka repeää riemusta löytäessään kymmenen euroa kadulta? Siinä vasta kysymys.
Kyykkäsin tänään tunnin. Olisi siitä ehkä vähän nopeamminkin selvinnyt, mutta laiskotti!
Tänään ei enää kokeiltu onneamme pyörien kanssa ulkona, vaan lähdettiin turvallisesti salille kyykkäämään. Tällä viikolla olen jo päässyt treenailemaan normaalisti flunssan jälkeen ja tästä se taas lähtee. Motivoiduin tänään myös, kun huomasin, että en olisi ollut edes viimeinen viikonlopun voimanoston SM-kisoissa. Ihan ei kymmenen parhaan joukkoon silti olisi omat tulokset riittäneet. :D
Kun kärki on jossain sadan kilon päässä, on vaan paras vertailla omiin tuloksiinsa. Ja sitähän voimanosto aika monille on, omien tulosten parantamista ja itsensä voittamista. Kaikki kun sinne mitalikolmikkoon ei millään mahdu.
Keksin tänään salilla vuoden hauskimman puujalkavitsin, joka oli pakko toteuttaa Paintilla.Monta rautaa tulessa. Höhööhöhöööhöhö!
Jään tänne nauramaan omille hauskoille jutuilleni ja toivotan kaikille mukavaa ensi viikkoa. Kaksi viikkoa jouluun!
