Rahkamuijan asuntomessu-spesiaali

Moni varmaan miettii, että pitäisikö lähteä Jyväskylään asuntomessuille, mutta säästän kaikilta vaivan ja kerron parhaat palat, niin kenenkään ei tarvii lähteä sinne ruuhkaan pällistelemään kolmekymmentä samanlaista olohuonetta.

Alueella olleella lintujen asuntomessuilla oli tuoreita näkemyksiä olohuoneista.

Rahkaäijää oli vähän vaikea taivutella mukaan asuntomessuille (justhan sitä kaks vuotta sitten käytiin!), mutta sain onneksi kampitettua mukaani työkaverini Päivin. Heti kärkeen tehtiin hirvittävä amatöörivirhe ja kurvattiin viralliseen messuparkkiin, joka laihdutti lompakkoa kahdeksalla eurolla ja jälkeen päin huomattiin, että 100 metrin päässä olevan Prisman parkkipaikat olisivat olleet ilmaisia ja kiekottomia.
Sikakalliilta parkkialuleelta lähti turistibussi kohti asuntomessu-aluetta ja kun oli maksettu ittemme ineen, ensimmäisenä köllähdettiin messuteltassa olleelle neljän tonnin sänkyyn ja firman myyjä alkoi heti hieromaan kauppoja sängystä meidän kanssa.
- Joo, ei tartteta kiitos, voidaan ostaa kaikki sängyt Ikeasta.
- Niin, mutta siellä ei myydäkään mitään testivoittajia.
- Mutta siellä myydään hintavoittajia.
Anni vs. sänkymyyjä 1-0.

Löysin heti puutarhanäyttelystä pihan, joka oli mun mieleen!

Satamassa oli kasvimaa...

Joka oli luotu leuatusta varten!

Koska me oltiin kapinallisia, kierrettiin alue "väärään" suuntaan ja alotettiin 13-kerroksisesta kerrostalosta alueen perällä. Talo oli ihan meren... eikun siis Jyväsjärven rannalla ja ylös pääsi "elämyshissillä", joka oli rämisevä ja tärisevä rakennushissi. Hieman jännitin, että synnyttääkö vieressäni seisova jalkapallomahainen nainen nousun aikana.

Elämyshissistä oli tarjolla vain näköaloja vain hyvin rajoitetusti pienistä rei´istä.

Ylhäällä ensimmäisestä kämpästä alkoi neljä tunnin jatkuva huokailu "Ah, tää on tosi ihana. Tän kyllä ottaisin meille".

Mieti, jos kuumana päivänä avaisi ton koko lasiseinän ja sitten vahingossa keikkuisi tolla tuolilla ja horjahtaisi taaksepäin.

Täällä varmaan hiotaan pisneksiä viskin ja sikareiden kanssa. 

Bond-tyttö valmiina!

Minkä takia meidän parvekepuutarha ei näytä tältä?

Tämmösen yhden voi toimittaa Tampereelle kiitos!

Mahtuukohan esimerkiksi Ice spiker pro -renkaat  tähän telineeseen?

Porokolarin sattuessa tulisi rumaa jälkeä. 

Jaa täällä on muitakin! Ja keskelle käytävää oli tietysti pakko jäädä aina sitomaan kengännauhoja, kaivamaan nenäänsä tai ottamaan valokuvia tapetin kuvioinnista.

Hei onks monta taloo vielä jäljellä?!?

Testasin täysistunto-ominaisuuksia. 4/5.

Tällä jäbällä oli messujen paras työ!

Näin itseni niin vahvasti tällaisessa riippukeinussa torkkumassa voimaunia ennen reeniä, että oli pakko ostaa samanlainen. Tietenkin vihreä-turkoosina!

Päivi ehdottomasti kielsi mua menemästä tuonne altaaseen, vaikka siitä olisi saanut niin hyvän kuvan!

Öörrrrr!

Kukaan ei varmaan huomaa, jos vaan jään tähän?

Ei enää löylyä!

Pylly pystyyn ja puttaus kohdalleen!

Meillä tossa roikkuis kaikki sukat.

Etukäteen mua kiinnosti kaikki mahdolliset kotikuntosalitoteutukset, joita messutaloihin oli tehty. Muistaakseni kolmesta löysin jonkinlaisen kuntosalivirityksen. Muutamassa se oli tuollain kaappi, jonka avaamalla sai esiin monitoimihärpäkkeen. Mä en ihan vielä tavottanut sitä ajatusta, että jos pistetään 600 tonnin talo kaikilla herkuilla ja sinne halutaan myös kuntosali, niin miksi pitää tyytyä tollaseen rimpulaan kaappiviritelmään?

Tadaa!

Koottava kahvakuula, jännä!

 Yhdessä talossa oli kuitenkin kuntoiluhuone, jonka määkin kelpuuttaisin! Pienillä lisämauisteilla tietenkin.

Koska liikkeellä oli kaksi Ikean tätiä, piti tietysti bongata kaikkea mahdollista sinisestä laatikosta haettua.

Astioita ja muita keittiötarvikkeita...

Petivaatteeita ja päiväpeittoja...

Mattoja...

Ja muovituoleja. Näistä en sano mitään.

Neljänkymmenen kohteen jälkeen kaikkeen uuteen ja hienoon turtui ja viimeiset talot lähinnä juostiin läpi ja jätettiin yläkerrat väliin. Suurin osa taloista oli sellasia, että voisin muuttaa vaikka heti, mutta silti ei voi kun ihmetellä, että kuka ne kaikki 300 neliötä siivoaa ja kuinka helposti pankista saisi 650 000 euron lainan? Ja eikö 10 neliön vaatehuoneessa voisi kolttujen sijaan säilyttää vaikka polkupyöriä?

Peiliselfie joka talossa. Hyvä reissu, mutta tulipahan tehtyä!

Rahkalaskuri: 926

Neitsytmatka

En enää ikinä lyö vetoa. Ei mennyt rahat, mutta tämä oli varmasti kirvelevämpi tappio, jos mahdollista. Löin Rahkaäijän kanssa vetoa jalkapallon MM-kisojen voittajasta ja mää hävisin, joten puunaan vessan ja kylppärin kiiltävän hohtavaan muuttokuntoon. Suosituksia hyvistä vessanpesumyrkyistä otetaan vastaan!

Kun Saksa teki maali, samaistuin vahvasti Herra Hakkaraiseen.

Maaliskuun 16. päivä ostin uuden maantiepyörän ja vihdoin eilen, heinäkuun 14. päivä sain sen ajoon. Kolmannesvuosi katoaa yllättävän nopeasti!  Rahvèlon  maalaminen oli pitkä, työläs ja kallis projekti ja pyörän kokoaminen vei aikansa, kun sitä tehtiin pieniä pätkiä kerrallaan ja lopulta vielä katkesi vaihdevaijeri. Mutta nyt se on ajokunnossa ja voi vitsi, että se on ihana ajaa! Stemmi on liian pitkä ja satulaan tarvii hakea vielä kunnon säädöt, mutta silti se lentää eteenpäin. Polkematta.

Messukylä gangsta hood!

Rahvèlon neitsytmatka suuntautui Kangasalle. Vehoniemessä ei valitettavasti tarjoilla munkkeja enää iltayhdeksältä, joten poikettiin Kaivannon kanavan vieressä olleessa kahvilassa. Munkeille plussaa ohukaisesta muodosta, joka takaa erittäin rasvaisen olemuksen!

Vähän sokeria koneeseen, niin taas kulkee!

Sitten pieni kypäräsaarna. Jokainen pyöräilija, joka tulee vastaan ilman kypärää, on mun silmissäni potentiaalinen ehdokas Darwin-palkinnon saajaksi. Mä en keksi yhtäkään syytä, minkä takia kypärää ei voisi käyttää ja jos sen käyttö ei kiinnosta, niin sitten ei kannata ajaa pyörällä. Lyhytkään matka ei ole mikään syy, koska ei se kysy matkan pituutta milloin kolisee. Eikä myöskään se ole mikään syy, että osaa ajaa pyörällä tai polkee vaan hiljaa, koska joku muu voi mokata, auto tulee kylkeen tai säntäilevä muksu hyppää eteen. Tai kesäsandaali lipeää polkimelta ja polkija lentää tangon yli kaaressa kyljelleen maahan, kuten mulle kävi kerran lapsena. Silloin oli kypärä ja se oli aikamoisilla naarmuilla kaatumisen jälkeen. Sen jälkeen Anni on pitänyt kypärää ja pitää myös jatkossa. Ja huomauttelee kypärättömyydestä myös muille. Ja joskus joku haluaa nyt nillittää, että ei kypäräkään aina pelasta, niin samalla argumenttilla voi ottaa pois laivoista pelastusveneet ja lentokoneista laskuvarjot, koska nekään ei aina pelasta.

Rahkaäijä osti multa  Rahvèlon mukana tulleet vanteet ja onhan ne nyt aika päheen näköiset! 

Tämmösiä kuvia tulee, kun kameran linssi on hiestä kostea. 

Kypärät päässä me poljettiin Kaivannosta pienen lenkin kautta Jankaan, koska tiedettiin, että siellä on kauppa, joka armeliaasti myy jäätölöö aina ilta yhteentoista asti. Mä asuin useamman vuoden Jankassa ja mentiinkin syömään jätskit leikkipuistoon, jossa fiilistelin vanhoja aikoja. Silloin puistossa kylläkin tehtiin jotain muuta, kuin syötiin jäätelöä pyörälenkin tauolla...

No ei oikeasti ihan noin montaa kerralla!

Rahkaäijä söi kaktusjäätelöä  ja ennakkoluuloistani huolimatta se olikin aika hyvää!

Vaikka nykyään kaikki lihaskuntoreeni on kovassa huudossa ja sitä itsekin teen, niin kyllä musta on hienoa, että on myös kestävyyskuntoa. Vaikka en ollut ajanut maantiepyörällä kunnon lenkkiä sitten viime syksyn, tollanen kolmen tunnin rauhallinen iltalenkki meni tosi mukavasti ja kevyesti. Johtunee varmaan siitä, että muilla pyörillä on tullut hinkattua senkin edestä.

Veikkaan, että monella on airoopista liikuntaa kohtaan pieni kauhu, koska se aloitetaan tauon jälkeen aina hirveällä höökillä ja sitten tuntuu tosi pahalta ja aina on muka pakko mennä täysiä. Ja sitten vielä sekin, että viime aikoina airoopinen on saanut leiman pakollisen pahana, jota täytyy tehdä, kun laihduttaa. Ja mieluiten aamuisin tyhjällä vatsalla. Totta kai se juoksu ja pyöräily tuntuu aivan karmeelta, kun revitään suoraan sängystä lenkille ja ruokaa syödään niin vähän, että energia ei millään riitä enää airoopiseen. Mutta kyllä hyvä kestävyyskunto palkitsee ja tekee arjestakin aika tavalla helpompaa!

Halpa kesätatska!

Tänään oli kyllä Rahkamuijalle aivan ennenkuulumaton saarnavaihde päällä, mutta menköön tämän kerran! Mutta mitä mieltä just sää oot? Voittiko oikea maa potkupallokisat? Onko graffitit hienoja? Käytätkö kypärää? Onko Herra Hakkaraisella jotain vakavampia ongelmia unissakävelynsä kanssa? Mikä on paras jätski? Kannattaako kestävyysurheilu? Kerro! Sinä siellä, sua tarkoitan!

Rahkalaskuri: 922

Hullu lehmä

Tänään piti olla reenivideon aika, ja siitä kuvattiinkin alkupölinät ja osa reenistä, mutta sitten meille tuli Rahkaäijän kanssa vakavia erimielisyyksiä videon taiteellisesta linjasta ja projekti päättyi dramaattisesti huutoon "Ei sitten saatana tehdä sitä videoo, kun mikään ei kelpaa!!" ja loppu jäi kuvaamatta. Luovuus tekee tämmösistä suurista taiteijoilijoista hyvin räiskyviä, mutta päänäyttelijä ja ohjaa-kuvaaja ovat jälleen hyvin lämpimissä väleissä. Koitan nyt siis saattaa videon sanalliseen ja still-kuvalliseen muotoon.

Palvelu kieltämättä pelaa, koska tämmönen setti odotti, kun saavuin tänään töistä kotiin. 

Rahkaäijä yllytti mut kokeilemaan uutta saliohjelmaa ja ensimmäisen viikon treenit on nyt tehty. Meillä on kovassa kulutuksessa useat podipiltninki-aiheiset Youtube-kanavat ja yhdeltä näistä suurista Youtube-guruista Rahkaäijä sai inspiraation Madcow 5x5 -ohjelmaan. Tiivistetysti kyseessä on yksijakoinen ohjelma, ja treeni tehdään kolme kertaa viikossa ja pääasiassa vitosen sarjoja. Mun ehdotonta heikkoutta eli kyykkyä tulee usein ja maastavetoa vaan kerta viikkoon, joten tämä ohjelma voisi vähän tasapainottaa näitä kahta. Lähdin nyt ensimmäisellä viikolla aika varovasti liikkeelle ja silti reidet ja perperi on jumissa nyt kuudetta päivää, kun koko ajan kyykätään. Raportoin myöhemmin, miten ohjelma toimii. Ellei sitä ennen iske hullun lehmän tauti!

Hullu kyykkylehmä. Lat. Isomus persemys. Suosittu seuraeläin, mutta hoito haastavaa, kaipaa jatkuvasti ihailua, ruokaa ja pakara-reisihierontaa. Lemmikiksi ottamista kannattaa tarkoin harkita.

Muhun on kyllä tarttunut sellanen hullun kissanaisen tauti, ettei mitään järkeä. Illalla viimeisenä selaan netistä kissajuttuja ja aamulla ensimmäisenä mietin kissalle nimeä. Rahkaäijä taisi tänään keksiä sen nimen ja meikä menee tiistaina Jyväskylään katsomaan, että olisiko se kaveri nimensä veroinen.  Varmaan jokainen ihminen kotona, töissä ja kylillä tietää, että menen katsomaan pentua, koska olen siitä tänään aika huolellisesti tiedottanut kaikille, jotka suinkin ovat suostuneet kuuntelemaan. Siitä en ole ihan varma, että miten pystyn jättämään seitsemän viikkoa vanhan pennun vielä sinne, etten kaappaa sitä povariin mukaan. Pentujen kuvia voi käydä ihastelemassa täällä.

Penkkikissa. Lat. Painomus maksimus. Melko yleinen ja populaatioltaan yhä kasvava laji, jota voi tavata monilla kuntosaleilla ympäri Suomen. Joskus ärhäkkä, mutta yleensä kesytettävissä.

Tämmösillä keleillä on ihan äärimmäisen vaikea pysyä sisällä ja pois pyörän selästä. Tällä viikolla on nyt tullut hinkattua Sappeen rinteitä suunnilleen seitsemän tuntia ja nytkin olen huomaavinani, että koko päivän pilvisyyden jälkeen olisi tarjolla ilta-aurinkoa pienelle pyörälenkille. Mää luulen kuitenkin, että keskityn olennaiseen, eli syömiseen ja nukkumiseen, että taas huomenna pyörä kulkee sutjakasti. Tää on paras kesä ikinä!

Kun näitä kahta asiaa miksaa sopivassa suhteessa, niin ei voi mennä mikään pieleen. 

Rahkalaskuri: 919

Kusitiistain parhaat

Aurinkoista aamua! Sappeessa on tiistaisin niin sanottu kusitiistai (oikeesti kyseessä on kymppitiistai, mutta Rahkaäijän lapsuudessa laskettelupiireissä päivä tunnettiin kusi- tai ambulanssitiistaina aloittelijoiden paljouden vuoksi. Silloin joskus se kylläkin oli 10 mk/tunti), jolloin mäkeen pääsee kolmeksi tunniksi kympillä. Koska mulla ja Rahkaäijällä oli eilen juuri sopivasti puolikas vapaapäivä, lähdettiin ajamaan kus.. eikun siis kymppitiistai-hinnoilla rinteeseen.

Mua on joskus ärsyttänyt tai lähinnä harmittanut, jos joku seuraamani bloggaaja aloittaa jonkun uuden jutun ja puhuu siitä paljon, enkä mä enää yhtään tiedä mistä se puhuu, kun asia ei ole mulle tuttu. Mä olen nyt kevyesti innostunut tästä freeride-jutusta, mutta se ei varmaankaan ihan kaikille aukene, mitä se tarkoittaa. Saatiin eilen lainaan Rahkaäijän isän Sony-actionkamera, joka hankittiin kalastusreissuja varten (että kaikki varmasti uskoo, minkälainen mötkö sieltä nousi, vaikkakin hyppäsi veneestä karkuun) ja se kuvasi lähes koko ajan Rahkaäijän kypärän päältä. Kuvaaja-leikkaaja-ohjaaja taas vähän innostui, eikä millään malttanut karsia mitään hauskaa pois, joten video on nyt varsin pitkä. Jos kesäpäiväsi on liian lyhyt seitsemän minuutin pläjäyksen katselulle, ensimmäinen kolme minuuttiakin valaisee harrastusta melko paljon. Tämä oli mun kolmas kerta bike parkissa ja mun edesmennyt 60-vuotias kilpikonnakin oli vauhdikkaampi liikkeiltään, mutta kohta jo menen kovaa!

Vajaa kolme tuntia pyörän päällä jumppailua rinteessä vei mehut naisesta ja miehestä ihan totaalisesti ja ihan vaan palautumisen vuoksi oli pakko käydä vetämässä kiinalaisessa buffet. Sammonkadun New Garden on varmaan paras kiinalainen Tampereella!
Ihan vaan huvin ja harjoituksen vuoksi varmaan perjantainakin pitää lähteä autoilemaan kohti Sappeeta. Liikuntaseteleiden hyötykäyttöä!

Rahkalaskuri: 911

Jotain, mitä odottaa

Kesäillat on liian hyviä tuhlattavaks mihinkään turhaan. Ja turhaa on kaikki muu paitsi pyöräily. Eilen kun tulin kotiin töistä, maastopyörät odottivat lähtövalmiina ja lähdettiin pienelle iltaseikkailulle kohti Kangasalaa. Iltaseikkailu kesti yli kolme ja puoli tuntia, mutta väliin mahtui useampi evästauko, valokuvailua, leautusta ja muuta pelleilyä. Kuvasato on siis kotoisin retkeltämme.

Mitäpä muuta kuuluu elämään kun iltaisia pyörälenkkejä? No esimerkiksi sellanen pikku juttu, että me muutetaan! Hervannan herttuatar vaihtaa kreivikuntaa ja uusi titteli loppukesästä lähtien Messukylän markiisitar. Kerrostaloelämä jää taakse ja aiemmin suhtauduin töissä puutarhakalusteisiin hyvin ammatillisesti, mutta eilen katselin niitä aivan uusin silmin ja suunnittelin jo pihan täyteen riippukeinuja ja rottinkikalusteita.

Tässä muutossa on yksi aivan spesiaali lisämauste. Rahkaäijä on jonain heikkona hetkenä mennyt lupaamaan, että kun muutetaan isompaan asuntoon, meille muuttaa myös kissa tai kaksi. MÄ SAAN VIHDOINKIN KISSAN!! Ainakin toinen kateista tulee luultavasti olemaan abessinialainen ja olen jo muutamaa kasvattajaa ahdistellut kiihkeillä pentu mulle! -viesteillä. En vois ehkä olla enempää innoissani! (Ja tähän väliin yksi kuva abessinialaisesta. Yleensä ne ei tollain mökötä.)

Ja takaisin pyöräretkikuviin.

Mua ei ihan hirveästi houkuta muuttorumba itsessään, mutta lähitulevaisuudessa odottava uusi koti ja kissa motivoi huomattavan paljon. Keksittiin myös pieni lisämotivaatio hoitaa muutto elokuun loppuun mennessä pois. Voitin tosiaan taannoin firman naamiaisissa paras puku -palkinnon, joka oli 200 euron arvoiset lentoliput. Melkein jo luovutin, kun en keksinyt mitään hauskaa paikkaa, mihin halpalentoyhtiöt lentäisivät, mutta hauskojen sattumusten kautta tajuttiin, että Ryanair lentää Milanoon, josta on vain kivenheitto Alpeille. Ja siellä riittää ajettavaa maastopyörille. Aluksi suunniteltiin lähtevämme Pila Bike Parkiin, mutta huomattiin, että toisessa suunnassa olisi Livigno, jossa on Mottolinon bike park. Päätöksen sinetöi se, että tajuttiin, että Livigno on juuri se paikka, jossa järjestetään Nine Knights -tapahtuma, josta tehtyä videota ihailimme pari päivää aikasemmin.

Mulle voi myydä oikeasti melkein mitä hyvänsä, kunhan tekee siitä hyvän videon ja näyttää sen mulle. Eli nämä kaksi ritaria lähtevät elokuun lopussa Livignoon ottamaan mäkiä vähän haltuun. Jätän noi backflipit ehkä muille, mutta muuten ajattelin polkea neljä päivää mahdollisimman paljon.

Aina pitää olla jotain, mitä odottaa ja nyt on vaikka mitä!

Rahkalaskuri: 908

Ykkösviikko

No niin, nyt mää tiedän kuinka vahva oon. Kokeilin siis tämän hetkiset voimanostoykköset tällä viikolla ja nyt on jälkipuinnin aika. Maanantaina penkkasin, keskiviikkona kyykkäsin ja tänään vedin maasta. Vähän tyhmä järjestys ja liian kireä tiukka aikataulu, kohta selviää miksi.

Penkin edellinen enkka oli 55 kiloa talvelta. Sarjat on luvanneet 60 kilon ykköstä, mutta tässä välillä 57,5 kiloa on jäänyt useamman kerran rinnalle. Aika tavalla jännitti, että saanko sitä edes nyt ylös, mutta tuli. Jes! Hitaasti, mutta nousi kuitenkin. Ei tää ole mikään nopeuskisa! En luota kehenkään muuhun varmistajaan penkissä, kuin Rahkaäijään. Joku muu olisi saattanut erehtyä nyppäämään kiinni tangosta, kun se pysähtyi ja siitä olisi tullut iso huuto. 60 kiloa on lähempänä kuin koskaan! Kyllä se vuoden loppuun mennessä tulee.

Belfie ennen kyykkyä.

Keskiviikkona jouduin kyykkäämään ilman tsemppaajaa, mutta se oli onneksi puhelimen päässä jatkuvasti antamassa uskonvahvistusta. Mun kyykkäyshistoria on lyhyt ja surkea ja se ei ole vaan koskaan sujunut erityisen hyvin verrattuna mihin tahansa muuhun. Tekniikan kanssa on ollut hakemista ja talvella olin kuukausitolkulla kyykkäämättä polvien takia. Siellä ne rustot edelleen murenee atomeiksi, mutta koska kyykky ei pahenna tilannetta, teen sitä sen verran kun hyvältä tuntuu.
Edellinen ykkönen oli jostain reilun vuoden takaa 70 kiloa ja en ollut erityisen luottavaisin mielin, että se olisi siitä pahemmin kohentunut. Vanha ennätys nousi hitaasti, mutta varmasti ja samoin 75 kg. Langan toisessa päässä Rahkaäijä painosti kehotti pistämään vielä vähän lisää malmia ja 77,5 kilosta tulikin uusi enkka. Syvyys oli vähän niin ja näin, mutta olen tosi tyytyväinen, että tässä päästiin vähän eteenpäin.

Rahkaäijän tanko tänään. Melkein sokeudun, kun toi näyttää niin hirveeltä.

Olin päättänyt jo maanantaina, että perjantaina otetaan sitten mave ja eihän sitä enää voinut perua, kun oli kerran päätetty, vaikka jalat oli aamulla niin kipeät, että hyvä kun vessanpöntöltä pääsi ylös. Luotto oli kuitenkin ääretön ja ajattelin, että nostan ainakin 130 kiloa. Jo sadankympin kohdalla ahteri tärisi niin, että ajattelin ettei lupaa hyvää. Otin suoraan 120 kiloa ja se oli kehnoin nosto ikinä. Semmonen krosvitti fails-videoilta tuttu jalkoja pitkin hivutus ihan pyöreellä selällä. Ei näin. Silti halusin pistää lisää tankoon ja seuraavassa nostoyrityksessä oli 127,5 kg. Nimenomaan yrityksessä, tanko nousi peräti sentin tai kaksi lattiasta, mutta ei mitään mahdollisuuksia nostaa sitä ylös yhtään mitenkään päin, vaikka tekniikka pysyi kasassa. Maastavedossa on siis voimassa edelleen talven ennätys 125 kiloa. Maven sakkaaminen harmittaa yllättävän vähän tai lähinnä ei ollenkaan, koska tiedän tasan tarkkaan, että toisena päivänä tuoreilla jaloilla 127,5 kg nousee takuulla. Revanssi vaikka loppukesästä. Ja niin, ettei yhtäkään liikettä rassaa edelliset reenit.

Tässä lyhyt videokooste kaikista liikkeistä. 

Mitä jatkotoimenpiteitä tämä viikko aiheuttaa? Penkissä samaan malliin ja tekniikkaa entistä paremmaksi, niin kohta mulla on se 60 kiloa. Kyykyssä ei auta mitkään taikatemput, on vaan kyykättävä. Uskoisin, että vuoden sisällä potentiaalia on varmasti 10-15 kiloa isompaan ykköseen, kun vaan tekee kyykkyä sitkeästi ja saa sen tuntumaan hyvältä. Maastavedossa olen ehkä vähän jämähtänyt sarjoissa mukavuusalueelle. Onhan se kiva lesoilla, että tekee satasella kolmetoista, mutta annas olla kun pitäisi tehdä vaikka 115 kilolla kolmonen. Eli maveen enemmän epämukavia rautoja. Kyllä näillä lähtee!

Rahkalaskuri: 906