Tässä yhtenä päivänä pidettiin vähän kevyempi työpäivä, koska sekä takana että edessä on aikamoista tykitystä. Lähdettiin keskellä päivää pyöräilemään ja tuli ihan vanhat, hyvät ajat mieleen.
Tämä oli vielä sitä aikaa kun talvi ei ollut vielä yllättänyt koko Tamperetta.
Opiskeluaikaan Hervannassa asuessa elämä oli jokseenkin leppoisaa ja ne vähäisetkin luennot oli helppo skipata sillä syyllä, että on upea keli ja pakko päästä pyöräilemään yhdessä. Tälläkin kertaa yhdessä pyöräileminen tuntui aika luksukselta, koska sähköpyörä on melkein pilannut meidän parisuhdepyöräilybisnekset. Rahkaäijä osti sähkömaasturin keväällä ja sen jälkeen miestä ei ole paljon näkynyt. :D No okei, on sitä näkynyt, mutta ei pyöräilemässä mun kanssa maastossa. Kovasti se houkuttelee muakin ostamaan sähköpyörän, mutta hyvä maasturi maksaa miljoonan ja toisekseen luulen, että Rahkaäijä ajaisi edelleen yksin, koska mulla ei kantti kestäisi pommittaa kahtakymppiä polkupyörällä metsässä.
Hyvinhän se menee ilman sähköjäkin!
Nyt olimme kuitenkin läskeillä liikenteessä ja hyvin sekin rullasi polulla ja Rahkaäijäkin myönsi, että oli kivaa pitkästä aikaa ajaa vaimon kanssa. Fillaroinnin jälkeen tehtiin vielä vähän töitä, mutta ne oli pakko lopettaa ajoissa, koska kuntosali kutsui. Kirjaimellisesti kutsui, koska muutama viikko sitten jossakin kauppakeskuksessa meistä tuli ankaran myyntityön uhreja ja päädyttiin ottamaan ilmainen tutustuminen Fressi Sykkeelle keskustaan. Aika paljon saa virrata vettä Tammerkoskessa ennen kuin Vuohensillat vaihtaa salia, mutta aina on supermielenkiintoista käydä tsekkaamassa uusi kuntosali. Lomallakin osa hohtoa on käydä paikallisella salilla haistelemassa, että mikä meininki.
Mun kaveri Sari antoi meille joululahjaksi(!?) tiimipipot.
Kyykkypäivä joka päivä.
Kovien myyntipuheiden jälkeen päästiin vihdoin treenaamaan. Ollaan käyty Sykkeellä kerran kaverin kanssa ehkä kolmisen vuotta sitten ja kauppakeskus-ständillä myyjillä oli kovat puheet, että on tullut paljon hienoja uudistuksia. Ainakaan uusia tankoja tai painoja eivät olleet pahemmin ostelleet. Yhden Leokon tangon löysin yläkerran punttisalilta. Mun sydäntä riipii, että ostetaan nurkat täyteen wattbikeja, porraskoneita ja olkapääkoneita ja sitten tangot on ihan mitä sattuu ja 20 kilon painot ei varmastikaan painaa enää kun 19 kg, kun ne on niin kuluneita. Yhden wattipyörän hinnalla saisi viisi kappaletta Leokon voimanostotankoja.
Painot hölskyy tangossa, kun ne on niin kuluneita.
Mulla on voimanostolasit aika syvällä päässä ja en oikein osaa arvioida salia muuten kuin, että voiko siellä kyykätä ja penkata ja millaset tangot on. Muuten tuolta salilta löytyi kyllä kaikki mitä voi ikinä keksiä tarvitsevansa ja jos ei pistä painoarvoa sille penkkaako voimanosto- vai painonnostotangolla, oli tuo aivan kelpo gymi!
Salin jälkeen lähdettiin Rahkaäijän isälle lämmittämään saunaa ja moikkaamaan Luka-kissaa. Tämäkin oli tällainen vanhan hyvä ajan juttu, koska Hervannassa asuessa meillä ei ollut omaa saunaa ja käytiin tosi usein saunomassa Rahkafaijalla. Nyt meillä on ihan oma sauna, mutta edelleen lyömättömänä etuna appiukolla on tarjolla jättimäinen tv ja pehmeä sohva ja usein myös jätskiä pakkasessa. Meillä ei ole telkkaria, sohvakin on aika epämukava ja pakkasessa on vaan karjalanpiirakoita ja pakastevihanneksia.
Vanha tuttu työnjako, Rahkaäijä lämmittää saunan ja mä paijaan kissaa. Jos katson tätä kuvaa viiden vuoden päästä, olen luultavasti melko varma, että tämä on jostain vuodelta 2011, silloin istuin tuossa kylppärin lattialla joka viikko ihailemassa saunaa lämmittävää Rahkaäijää.
Joskus mä haikailen, että olispa ihanaa asua vielä Hervannassa pienessä opiskelijakämpässä, löysäillä kaikki päivät kotona tai luennolla ja lähteä kesken päivän pyöräilemään ja ostaa ale-kanaa Duon S-Markestista leppoisan Tiimari-työpäivän jälkeen. Unohdan näissä haaveissani kuitenkin sen, että meidän asunto oli niin pieni, että nukuttiin olkkarissa, kun pyörät oli makuuhuoneessa ja usein oli tosi kiire, kun molempien piti hoitaa sekä koulu että työt, eikä mulla ollut edes kissoja silloin Kyllä nyt on monta asiaa paljon paremmin! Entisiä aikoja saa kyllä muistella, kunhan ei jää niihin liikaa jumiin, niin hyvässä tai pahassa.
Luka on ocicat ja sillä on maailman hirvein ääni. Siis todella kova naukuminen, joka on enemmänkin kärsivää rääkymistä.
Tänään on luvassa vielä hurjempi nostalgia-trippi, koska mä ja Niina mennään Pikku G:n keikalle! :D :D :D Siitä tulee vähän liian hauskaa! Vuonna 2003 olin viidennellä luokalla ja kuuntelin Eminemin The Eminem Show -levyä kotona jatkuvasti ja mun kaverilla oli Pikku G:n Räjähdysvaara-levy ja sitä luukutettiin siellä ollessa yhtenään. Tämän päivän olen fiilistelyn vuoksi kuunnellut Räjähdysvaaraa ja voi vitsit mitkä lyriikat ja biitit! Luulen, että Pikku G:n Romea ja Julia -kappale on vähän sellainen sukupolvikokemus ja ihan kaikki mun ikäluokkaa olevat tietää biisin. Ainakin luulen niin, korjaa ihmeessä, jos et ole ikinä kuunnellut Pikku G:tä! Tänään on Räjähdysvaara, vanhojen hyvien aikojen kunniaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti