maanantai 11. heinäkuuta 2016

Ruissalon auringon alla

Mä olin kova Ruisrockin kävijä monta vuotta teini-iässä, mutta edellisen kerran olin poikennut ihailemassa Ruissalon maisemia vuonna 2009. Nyt heti perään 2016 päätin lähteä katsomaan näkyykö hanhia ja eksoottisia lehtipuita. Seuran rekrytoiminen mukaan oli mielenkiintoinen prosessi, kun seuralainen, jolle ostin lipun, ei päässytkään mukaan. Monen kieltäytyjän jälkeen sain huijattua mukaani Anninan, huippumuijan töistä. Eipä tiennyt Annina, mihin ryhtyi!
Mustat pilvet menomatkalla oli todellinen lupaus seikkailusta, kun mulla oli vain kesähepeneet mukana. Mikään ukkonen tai raekuuro ei kuitenkaan koskaan yltä Ruissaloon asti ja taivas tyhjeni vedestä jo matkalla. 
Lyötiin auto viralliseen Ruisrock-parkkiin, josta oikein maksettiin rahaa. Mulla on periaate, että en maksa pysäköinnistä, jollei ole pakko ja alkuperäinen suunnitelma oli lyödä auto jonnekin kauas puskaan ja polkea pyörällä mestoille. Heräsin kuitenkin todellisuuteen, kun pyöräparkki maksoi 4 €/per pyörä ja autoparkki 5 €/auto ja parkista pääsi ilmaisella bussilla kävelymatkan päähän. Ihan älytön juttu.
Kun saatiin auto parkkiin ja lähdettiin bussijonoon, muistin, että edellinen Ruissireissu oli tosiaan joskus viime vuosikymmenellä, koska kaikki muut festareille lähteneet näyttivät noin 16-vuotialta eli silloin viime vuosikymmenellä syntyneiltä. Vedettiin vaan aurinkolaseja syvemmälle päähän, ettei kukaan huomaa, että ollaan jo reilusti ylitetty täysi-iän kynnys.
Ruissaloon kävellessä molemmille tuli mieleen kaikki vanhat kävelyreissut festarialueelle ja sieltä pois ja niitä muistellessa kävelymatka sujui varsin rattoisasti. Portille oli ihan älytön jono, mutta ei se mitään, koska joka toisella oli mukana joku kannettava soitinpömpeli, josta tuli sekaisin niin Antti Tuiskut, kuin Teflon Brothersit. Siinä jonotellessa Robin veti keikkaansa Rantalavalla ja sekös harmitti, koska salaa vähän tykkään Robinista ja olisin halunnut nähdä sen shown. Kun vihdoin päästin alueelle sisään, nähtiin Olavi Uusivirran viimeinen biisi ja Robinin viimeinen biisi. Eihän sitä nyt enempää olisikaan tarvinut nähdä!
Iik, Robiiiiin! Vaikka ei Robinin musiikista tykkäisi, voi varmaan myöntää, että jäbä on tehnyt jotain oikein, kun on päässyt niin pitkälle. 
Festarialueen järjestys oli tietty ihan sotkettu sitten viime näkemän, mutta Annina väitti, että tällä pohjapiirroksella on menty jo vuosia. Pyh! Alkuun vaan pyörittiin alueella ja syötiin kehnot burritot ja ihmeteltiin sitä, kuinka kaikkien näiden lasten äidit on päästänyt pikkumussukkansa riehuun festareille.
Festarileivoksia, näitä ei ollut viimeksi.
Onneksi en sortunut mihinkään varmuuden vuoksi -farkkuihin ja itsepäisesti pistin kesähepenet ukkosvaroituksista huolimatta. 
Ihan uusi kokemus oli myös anniskelualueella hengailu, koska aikanaan oltiin ensin itse liian nuoria, ja sitten kun olisi itse päässyt, seuralaiset oli liian nuoria, eikä niitä viitsinyt hylätä sen takia. Ihan yhtä kännissä ihmiset on siellä anniskelualueella ja sen ulkopuolella, ei mitään eroa. Eli ihan sama meno aitojen molemmilla puolilla. Tajusin myös, että edellisellä kerralla Ruississa käydessä ei ollut sitä ongelmaa, että Whatsappit ei tullut läpi tai netti tökki Instagrammia päivittäessä. Silloin Nokialaisen akku kesti muuten varmaan koko viikonlopun. :D
Kalja-alueella, ollaan koviksia! Odotetaan selvästi, että taustalla näkyvät poliisit tulee vähän pamputtaan meitä. 
 Mulla ei ollut mitään pakko nähdä -bändejä, niin pyörittiin vähän siellä täällä katselemassa eri laulu- ja soitinyhtyeitä. Patti Smithin aikaan oikein parkkeerattiin nurmelle (siis kuivalle savelle) fiilisteleen lavalla heiluvaa mummoa. Hattu pois päästä, uskomaton nainen! Ikää 69,5 vuotta ja siellä se rokkaa lavalla ja saarnaa nuorisolle kapitalismin pahuudesta. Vetää melko sanattomaksi, kun miettii mitä ja millaisessa seurassa Smith on puuhaillut aikanaan, "Tehtiin poikien kans semmonen uus juttu, sanovat sitä punkiks."
Keikan aikana huomasi kyllä sen, että nykynuoriso ei tajua mistään mitään, koska Smithin keikkaa oli kuuntelemassa huomattavan vähän porukkaa. Meininki oli hieno, mutta silti!
Smithin Patti se siellä meuhkaa. 
Kotimatkalla, kun yritin pysyä hereillä ajaessa, funtsin tätä asiaa muutenkin, että miks rockfestareilla ei enää esinny rockbändejä? Jos vilkaisee esiintyjälistaa vuodelta 2006, oli kattaus puhtaasti rock-painotteinen. Jos vilkaisee esiintyjälistaa vuodelta 2016, useista kymmenistä esiintyjistä ehkä alle kymmenen voidaan laskea rock-yhtyeeksi. Tai jos muistelee vaikka YleX:n soittolistaa kymmenen vuoden takaa, oli kattaus vähän monipuolisempi kuin nykyään. Melkein naurattaa ajatus siitä, että YleX:n soittolistalle vois näinä aikoina päästä esimerkiksi Mokoman. CMX:n tai Kotiteollisuuden uudet sinkut, jotka oli aivan peruskauraa radiossa vielä edellisellä vuosikymmenellä. Mitä tapahtu? Mikä tätä ohjaa, kysyntä vai tarjonta? Onko kansan musiikkimaku tosiaan muuttunut kymmenessä vuodessa näin radikaalisti? Edelleen tehdään paljon rockia, rockpoppia ja heviä ja kaikkea siltä väliltä, mutta ei sitä missään enää kuule. Jos jollain on vastaus tähän asiaan, saa kertoa!
Kävin vähän leuttaan aikani kuluks...
...Ja sitten pojat liittyi mukaan!

Annina aikoo nauttia kivoista pojista ennen kuolemaansa! 
Mulla meni vähän aikaa, että pääsin yli siitä, että en oo enää 17-vuotias ja että Ruisrock ei oo enää kovin rock ja ihmiset pistää päällensä ihan ihme vaatteita festareille, mutta sitten kun pääsin sinuiksi näiden asioiden kanssa, alkoi olemaan hauskaa!
Itsehän käytän Koffia vain leuatukseen. (Hyvä toi jäbän ilme vasemmalla!)
Ihmispyramidi! Alueella pyöri myös yksisarvinen, jossa oli ihmisiä sisällä, mutta siitä en saanut kuvaa ja sekös harmittaa!
Ostin festarikorvikset, joista varsinkin vasemmanpuoleinen on niin yliampuva, että se korvassa ei mennä tapaamaan mummoa. :D
Annina halus nähdä Years&Yearsin keikan ja sitä suunnattiin katsomaan iltasella rantalavalle. Jokaisen ihmisen pitäis joskus kokea se fiilis, kun Ruisrockin Rantalavalla jammailee joku hyvä bändi ja heinäkuun ilta-aurinko lämmittää ja ohi lipuu iso Ruotsinlaiva. Siinä on vaan sitä jotain!
Annina otti hienon panorama-kuvan!
Etualalla näkyvä propellilippis oli todellinen hittiasuste.
Joskus voi harmittaa, kun ei ole ohi kulkevan laivan kyydissä, mutta eilen ei ollut se päivä, Laivailijoita harmitti, kun ne ei ollut Ruisrockissa. 
Olin kuullut aiemmin Years&Yearsilta ehkä kaksi biisiä radiosta, mutta bändi oli ihan yllätyskiva (vaikka laulaja näytti siltä, ettei ollut syntynyt edes silloin, kun edellisen kerran olin Ruississa) ja jammailtiin rannassa. Mun ei tarvi olla yhtään kännissä sitä varten, että sokka irtoo ja mun tanssimuuvit tallentui varmaan muutamankin kanssarokkaajan kameraan. Sain niin sanotusti rytmistä kiinni!
Bongasin väkijoukosta tuollaisen komean nuoren miehen juuri mun makuun ja pyysin sen yhteiskuvaan. Olin jo ihan unohtanut koko kuvan, kunnes Annina sen tänään lähetti mulle ja hetken nauroin niin, että melkein tukehduin.  Tässä kuvassa on kaikki täydellisen otoksen ainekset! 
Vuosien ja vuosien keikan jälkeen valuttiin kohti Niittylavaa, koska festarin viimeisenä siellä vetäisi keikan Macklemore & Ryan Lewis ja niiden Thrift Shop -biisi on mun ja Rahkaäijän ikisuosikki. Tän keikan aikana loputkin estot poistui ja bailasin erittäin villisti muutamien biisien aikana. Kävin haastamassa muita bilettäjiä dance offiin ja hetken aina tanssin sekopäisesti jonkun kanssa, kunnes siirryin seuraavan luo tai sekosin ihan itsekseni, Musta tuntuu, että M&RL teki encoren noin viis kertaa ja aina juhlat alkoi uudestaan. Erityisesti Can´t Hold Us räjäytti tunnelman kattoon tai siis taivaisiin. Ja tänään oon kuunnellut And we danced -biisin suunnilleen 50 kertaa. "And we had a really really really good time!"
Ja silloin kun en riehunut yleisössä, letitin Anninan veljen tukkaa. Ja kaikki tämä ihan selvinpäin!
Kun Macklemore ja Ryan oli saanut setin päätöksen, lähdin käppäilemään pois alueelta ja tunnelma oli edelleen tiivis, kun jonkun kannettavasta kaiuttimesta raikasi Antti Tuiskun Keinutaan ja sitä koko jono lauleskeli yhdessä.
Mulla on vaan niin hyvä mieli eilisestä, oli aivan huippuhauskaa ja kaikinpuolin mahtava päivä, just semmonen irtiotto mitä tarvitsinkin tähän kovaan työleirikesään. Ei ollut Ruisrock ihan sama kuin silloin seitsemän vuotta sitten, mutta annan anteeks, kun määkään en ole ihan sama. Nyt en ehkä odota seitsemää vuotta, että menen seuraavan kerran!

6 kommenttia:

  1. Tuskassa olisitte olleet turvassa pop-musiikilta!

    t: Jeesus Nasaretilainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jeesus vinkistä, luulin että itse käyt vain herätysjuhlilla!

      Poista
  2. Ihminen kommentoi tähän, ettei enää viitsis könytä paikalle juuri tuon musiikin muutoksen takia. Keski-ikäistä ei myöskään innosta paikalla olevat teinit. Ehkä se odottaa 70-vuotispäiviään, jolloin näihin kemuihin pääsee ilmaiseksi. Näittekö siellä paljon näitä sisään ilmaiseksi päässeitä senioreita? Luettiin lehdestä, että ainakin kansallisten senioreiden ryhmä olisi paikalla. On siellä joskus nähnyt huippunimiäkin kuten Nirvanan. Antti Tuisku -tyyli ei hehkuta.

    Ihmisestä oli kiva lukea tätä kirjoitustusta ja muistella omaa nuoruuttaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis näitä seniorifestarilaisia näkyi ihan useita! Juuri puhuttiin siellä, että toivottavasti Ruissi on vielä olemassa kun ollaan 70v. niin päästään ilmakseks. :D

      Poista
  3. Mukavaa että teillä oli hauska reissu! Haastoin sut sieluni hymyt-haasteeseen, jossa on tarkoitus kertoa mitkä asiat tekee just sut onnelliseksi :) https://lintusenkirjablogi.blogspot.fi/2016/07/sieluni-hymyt-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Vastaan tähän pikinmiten. Sulla oli kivoja vastauksia. :)

      Poista