Reissu toteutettu yhteistyössä Näsijärvireitti-hankkeen kanssa.
No niin, nyt mää vihdoin ehdin istua alas ja tarinoida yhdestä kesän hienoimmasta jutusta. Mä luin jo alkukesästä Aamulehden Moro-liitteestä
Näsijärvireiteistä, ja silloin Moro arpoi kolme paria testikuskeja ajamaan jonkun reiteistä ja huokailin itsekseni, että määkin haluan. Näsijärvireitti-hankkeen tarkotuksena on siis tuoda tunnetuksi polkupyöräilijöille tehtyä rengasreitistöä Näsijärven ympäristössä ja samalla tietenkin buustata paikallisia yrittäjiä, palveluita ja kohteita. Mua ja
Pirkkalan parasta bloggaajaa
Jaanabaa pyydettiin muutama viikko sitten testipolkijoiksi jollekin reiteistä ja mun ei ainakaan tarvinut kahta kertaa miettiä, että lähdenkö. Totta munamankelissa lähden!
 |
| Junalla mennään! Kiva kun VR on vaihtanut noi junansa värit ihan mun pyörään sopivaksi, tykkään! |
Me saatiin Jaanan kanssa aika vapaat kädet suunnitella reitti ja valita kohteet. Näsijärven ympäri menevä
Rantatie-reitti olisi muuten ollut varma valinta, mutta mä en syttynyt sille, koska olen veivannut etenkin järven länsipuolen tiet noin tuhat ja yks kertaa aiemminkin. Olisi ollut tosi hauskaa yhdistää reissuun laiva, mutta Tarjanteen seilauspäivät ei yhtään sopineet meidän kiireisten bisnesnaisten aikatauluihin, mutta pian keksittiin, että junallakin pääsee! Valittiin siis
Reitti 66 vähän muokattuna ja se oli loistava valinta!
 |
| Juu juu, Juupajoella ollaan! Onkohan missään Eipäjokea? |
Tiistai-aamuna Tampereen rautatieasemalla hortoili kaksi naista maantiepyörien kanssa. Mehän siellä! Opiskelijalta Tampere-Juupajoki -matka kustansi vajaan vitosen plus toinen mokoma pyöränkuljetusmaksua. Halpaa kun saippua! Junamatkan riemua kesti hyvin rajallisen ajan, koska reilun 40 minuutin päästä oltiin jo Juupajoella. Hyvä, että ennen tätä reissua edes tiesin missä on Juupajoki tai että siellä pysähtyy juna, mutta nyt tiedän!
 |
| Käytiin syömässä Naapurin eväät. |
Koska matkustamista oli takana jo ainakin tunti, hyökättiin heti ensimmäisenä paikalliseen lounasravintolaan eli
Naapuriin, jossa oli tarjolla stående bord huokeaan kahdeksan euron hintaan. Siellä me ja noin kymmenen työmiestä vedettiin riisiä ja kanakastiketta nälkäisiin mahoihimme. Melkein teki mieli jäädä odottamaan iltaa, kun estradilla olisi vedetty Aikuinen nainen ja muut karaokehitit, mutta maantie oli kuuma.
 |
| Jaana on menossa rotkoon. |
Koska maha oli täynnä Naapurin ruokaa, ei pyöräileminen olisi heti ollut viisasta, mutta onneksi ihan kulman takana oli parikin hyvää kohdetta turisteille. Lyötiin pyörät lukkoon, vaihdettiin kengät ja lähdettiin patikoimaan Korkeakosken rotkolle, jossa mutkitteli parin kilometrin kävelyreitti vehreän, vihreän ja jylhän metsän keskellä.
Kun olimme eräjormailleet tarpeeksi, seuraava kohde olikin aivan kulman takana.
Koskenjalan museo on vanha kenkätehdas, jossa toimii nykyään kenkämuseo ja galleria. Kuten nimi antaa vihjettä, kenkämuseossa oli varsin runsaasti kenkiä! Oli ihan tavallisia vanhoja kenkiä ja sitten oli julkkiskenkiä, kuten Mauno Koiviston ja Paula Koivuniemen popot.
 |
| Hööhöö, sain monoa! |
 |
| Kengänkoko taisi olla 47. |
 |
| Pula-ajan polkupyörä ja puiset renkaat. Kerrankin hyvä pistosuojaus! |
 |
| Oih! Saikohan hän koskaan vastausta? |
 |
| Jaa, että Tauno Palo ja Ansa Ikonen on nähty yhdessä tansseissa, johan nyt! Ai, tää olikin joku neulontaohjelehti. |
Kenkämuseon jälkeen päästiin varsinaiseen pääasiaan, eli pyöräilyyn, kun polkaistiin maantiemankeleiden nokat kohti Ruovettä. Heti alusta asti oli selvää, että lomalla tässä ollaan, joten pyöräilytahti on rauhallinen ja pysähdytään usein ja kuvataan ja ihmetellään vieraita maisemia. Jo kuuden kilometrin päässä tuli vastaan
Kallenaution Kievari. Kievari tarjosi oivallisen mahdollisuuden pitää pieni juomapullojen täyttötauko ja siinä ohessa syötiin vähän jätskiä. Pihapiiristä löytyy kahvilan lisäksi museo ja kauppa, jossa myytiin muuan muassa kunnon puujalkoja erittäin kilpailukykyiseen hintaan. Ja tietysti muitakin käsitöitä, mutta puujalat oli parasta!
 |
| Kallenaution kievari oli ihan 66-tien varressa. |
 |
| Jäätelön lisäksi söin kotitekoisen lakritsitikkarin... |
 |
| Ja Jaana hörppi kahvia. |
Kun jätskit oli tuhottu ja pullot täytetty, jatkui matka kohti Ruoveden keskustaa. Siellä pidettiin lyhykäinen kauppatauko ja sen jälkeen poljettiin parikymmentä kilometriä päivän pääkohteeseen.
 |
| Eväät. Noi paahdetut mantelit on suunnilleen parasta naposteltavaa, mitä tiedän. |
 |
| Olen ihan heikkona kaikkiin salmiin, niemiin ja saariin ja ylipäärään järviin. Syvinkisalmi oli upea! |
 |
| Perillä. "Tuolla mökeissä asuu varmaan jotain eläimiä." Tai sitten Anni ja Jaana asui siellä yön. :D |
Ensimmäisen päivän päätepiste oli
Ylä-Tuuhosen maatila, josta meille oli varattu majoitus. Pihassa meitä ensimmäisenä tervehti Hulivili-koira ja pian myös talon emäntä ja isäntä. Kun emäntä lähti kokkailemaan meille, istuskeltiin raukeina pihassa ja kuunneltiin hiljaisuutta. Vaikka meikäkin on ihan maalta kotoisin, on kaupunkivuosina turtunut jatkuvaan taustameluun ja ensin tuntui, että Ylä-Tuuhosen pihassa vallitseva hiljaisuus melkein sattuu korviin. Lähinnä kuului hyönteisen ininää ja välillä lammas määkäisi jonkun tärkeän mielipiteensä, mutta muuten oli aivan hiljaista. Ah!
 |
| Ylä-Tuuhosen päärakennus. Kelpaisi asua! |
 |
| Hei rapsuta mua vähän, jooko! |
 |
| Mutta mua et rapsuta, lähden karkuun! |
 |
| Ai että tämä maistui pyöräilyn jälkeen! |
Tilan isäntäväki oli aivan viimeistä päälle ystävällistä väkeä, ja he kertoilivat meille muun muassa tilastaan, lampaista ja Syvinkisalmen lossista. Syvinkisalmella on kuvattu Ylen Lossi-televisioelokuva ja se oli aikansa suurtapahtuma ja koko kylä oli paikalla kuvauksissa. Toisinaan lossikuskit kylläkin olivat vähän kännissä. Hauskoja tarinoita!
 |
| Olin nössö, enkä mennyt oikeesti uimaan. |
 |
| Määä! |
 |
| Kaksi Rahkamuijaa! Siinä olisi Rahkaäijällä kestämistä. |
 |
| Hulivili oli huomiota vailla ja paarmatkin sitä yritti kiusata. |
Yösijana meillä oli vanha vaateaitta, joka oli pieni mökki niityllä ja luultiinkin ensin, että se on joku lampaiden mökki. Vaateaitassa oli mukavan viileää(!) ja pitkän päivän jälkeen yhdeksän tuntia unta palautti aika hyvin.
 |
| Jaana vahtii meidän mökkiä. |
 |
| Moro! |
Keskiviikko-aamuna aamupala veti aivan vertoja hotelliaamupalalle ja me ei varsinaisesti kursailtu turhia ruokapöydässä, kun tiedettiin, että on pitkä pyöräilypäivä tulossa. Meidän alkuperäiseen suunnitelmaan kuului ravintola
Helvetinportti Helvetinkolun kansallispuiston läheisyydessä. Siellä olisi nähnyt strutseja ja villisikoja ja niitä olisi ollut tarjolla myös hampurilaisen välissä, mutta suunnitelma vaihtuikin lennosta aikataulusyistä ja poljettiin Ruoveden keskustan kautta Muroleen kanavalle.
 |
| Jätskitauko Ruovden laivarannassa. Sielläkin on muuten ravintola! |
 |
| Pyöräilijärouvat poseeraa, kun joku setä otti kuvan. |
 |
| Kurun perällä ei nähtävästi olla erityisen Ylöjärvi-myönteisiä. :D |
Mä oon käynyt
Muroleen kanavalla viimeksi joskus vuonna lankapuhelin ja sen jälkeen kanava on kokenut selvästi jonkinlaisen kasvojen kohotuksen! Joskus oli vaan joku kämänen pubi, nyt oli ravintola, kahvila ja Minetin jäätelökioski. Kanavalla ihmeteltiin ohi meneviä veneitä ja siirtyvää siltaa ja juuri kun oltiin valmiita lähtemään eteenpäin, matka katkesi, koska silta aukesi taas ja kanavaan puksutti itse S/S Tarjanne. Meidän kohtaloksi siis jäi odotella laivan lähtemistä ja siinä ehdittiikin jo suunnitella uutta reissua, jolla voisi tulla Tarjanteella Ruovedelle. Ja mää suunnittelin isoa pankkilainaa, että voisin ostaa itselleni pienen laivan tai edes veneen. (Rahkaäijän kanssa juuri eilen päätettiin, että viimeistään parin vuoden päästä vuokrataan Saimaalta iso vene viikoksi.)
 |
| Tommonen Hiski-vene mulle! |
 |
| Tarjanne oli täynnä kesäkansaa. |
Mitä varsinaiseen pyöräilyyn tulee, matka taittui yllättävän kevyesti, kun joi jatkuvasti ja pysähtyi usein. Suunniteltiin reitti niin, että 20-30 kilometrin välein oli paikka, jossa pystyi täyttämään juomapullot ja siinäkin välissä pysähdyttiin yleensä ainakin kerran. Keskiviikko mittari näytti suunnilleen kolmeakymppiä, joten juominen oli aivan ehdottoman tärkeää. Muutenkin kun lomareissussa ollaan, ei tosiaankaan ole tarkoitus tehdä mitään keskinopeusennätyksiä, vaan polkea voi ihan rauhassa. Pitkäkään matka ei tunnu lainkaan pahalta, jos matkalla on tarpeeksi pysähdyspaikkoja ja evästys on kunnossa.
 |
| Rypsi vai rapsi? Miten ne erottaa? |
Päivän ruokapaikaksi valittiin
Maisansalo, koska se oli sopivassa kohdassa matkan varrella ja Rahkaäijä oli kehaissut, että siellä on hyviä hampurilaisia. Muroleen kanavalta sinne tuli matkaa vähän reilu 30 kilometriä pienempiä teitä ajallen ja nälkä oli aivan jäätävä perille päästessä!
 |
| Nälkäiselle polkijalle tää kyltti oli jo puoli ruokaa! |
 |
| Ruoka tuli, kamerat esiin! |
Maisaan oli tullut syömään muitakin, joten odottelimme ruokaa hetken, mutta se oli ehdottomasti odottamisen arvoista! Mä pyysin kanahampurilaiseeni mozzarellan tilalle vuohenjuustoa ja myös sain sen, eikä siitä tullut lisälaskua. Hyvää palvelua! Myöhäisellä lounaalla me kiskottiin vettä niin paljon kuin tarjoilija sitä jaksoi pöytään kantaa ja vielä lähtiessä pyydettiin pullot täyteen. Huomionarvoista on muuten se, että joka paikassa vesipullot täytettiin ilomielin, eikä kukaan käskenyt lähteä vessaan täyttämään.
 |
| Pistä täyteen hanasta! |
 |
| Näillä keleillä vesi on hyvää myös ja terveellistä myös pullossa. |
Maisansalosta oli enää muutama polkaisu eli reilu parikymmentä kilometriä reissun päätepisteeseen. Tai muutamalta polkaisulta se enää tuntui, kun kilometrejä oli takana lähemmäs sata. Päätepiste oli Aitolahden kirkko, joka tulikin eteen ihan yhtäkkiä puskan takaa ja pihassa meitä odotti jo noutaja eli Jaanan mies Juha.
 |
| Ou jee, me tehtiin se! |
Yhteensä reissulla kilometrejä kertyi suunnilleen 160, mutta olo ei tuntunut yhtään siltä. Lähinnä tuntui, että oli ollut kesälomareissulla ja talvea varten on vaikka mitä muisteltavaa. Sitten kun mua marraskuussa pahemman kerran ketuttaa pimeys ja räntäsade, siirrän ajatukseni Ylä-Tuuholan tilan rantaan tai Teiskon keltaisille pelloille, niin ei nypi varmasti enää yhtään niin paljon.
Näsijärven ympäriltä löytyy mielettömästi hienoja maisemia, hyväkuntoisia reittejä ja paljon nähtävää ja koettavaa, joten kovin kauas ei tarvitse lähteä, kun saa jo näin hienon kesälomareissun aikaan. Voin ihan vilpittömästi sanoa, että Näsijärvireitit-hanke on suunnilleen parasta mitä täällä päin on tapahtunut pitkään aikaan pyöräilyn saralla!
Näsijärvireitti
Facebookissa
Jaaban Liikuntapäiväkirja-blogi
Facebookissa
Meikän blogi
Facebookissa
Tykkää, mistä tykkäät! Meikä kiittää ja kuittaa tältä päivältä. Ens viikolla aloitetaan muutto ja sekös vasta on hullua. Hyvästit Hervannalle. Adios!
