keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Rampakyykky ja Amazon-löytö

Olen tosi kiitollinen ja iloinen, että murtuneena on vain yksi varvas eikä vaikka sääri, sillä eipä tämä tunnu haittaavan elämää ihan kohtuuttomasti. Kävelyä vähän, mutta kickbikella pääsee ja Rahkaäijä kantaa reppuselässä!
Kipeä jalka hengailee ja terve potkii. Paljon nopeampaa ja näppärämpää, kuin ontuminen tai kepeillä koikkelehtiminen!
Eilen kävin tekemässä loppuun yläkroppatreenin, joka jäi kesken maanantaina. Samalla pohdiskelin jalkatreenin mahdollisuutta ja totesin, ettei sekään ole mitenkään täysin pois pelistä.
Tänään lähdinkin toiveikkaana kokeilemaan jonkin sortin sovellettua jalkatreeniä. En alottanut enempää enkä vähempää kuin etukyykyykystä. Ensin kokeilin pelkällä kepillä ja kun ei tuntunut pahalta, siirryin tankoon ja lisäisilin painoja pikkuhiljaa. Kun jalka kuitenkin kestää seistä päällä, ei kyykkäämisessä ollut mitään ongelmaa.
SJMV-painoissa vähän nössöilin
Lisäksi tein tosi leveää prässiä (kantapäillä), suorinjaloin maastavetoa ja takareisikonetta. Aivan kelvollinen reeni! Huomasin myös, että soutulaitteella on hyvä tehdä aeroobista niin kauan kun juoksu on pahasta ja pyöräilykenkä ei mahdu jalkaan. Tuli kyllä tosi iloinen olo, kun huomasin, ettei mun pelkästään tarvikaan istua sisällä ja odotella varpaan ryhdistäytymistä. Tekee meinaan terää sielulle ja ruumiille!

Iloista mieltä tarjosi myös postipaketti, jota odottelin hartaasti. Revin paketin heti Postissa auki ja sain justiinsa sitä, mitä pitikin!
Olen metsästänyt vihreää maastokypärää siitä asti, kun helmikuussa ostin vihreän täysjoustomaasturin. Kun yhdistää nirsoilun ja nuukailun, ei juuri oikean kypärän löytäminen ole ihan helppoa. Vihdoin bongasin tämän Kalin kypärän Amazonista ja pistin tilaukseen. Hintaa kypärällä oli 49 dollaria plus (kalliit) postikulut, eli yhteensä pulitin noin 60 euroa kaunokaisesta. Kunhan pääsen yhtä aikaa ulkoilluttamaan sekä pyörää, että kypärää, halkean ehkä limenvihreästä ylpeydestä!

Me ollaan Rahkaäijän kanssa varsinaisia toiminnan miehiä ja naisia, joten nyt meidän Ratareisi-tapahtumalla on jo Facebook-sivutkin. Paas kuule osallistuen!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 361

P.S. Team TEHO Sportilla oli tänään ihan jäätävä kuntopiirimeininki Pyhäjärven rannalla, mutta siitä lisää huomenna!

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa!

Paljon on ehtinyt tapahtumaan edellisen postauksen jälkeen ja se oli vasta eilen. Ei mitään kovin dramaattista, mutta pieniä ja ihan hulluja juttuja!

Eilinen iltapäivä ja alkuilta meni lapsekkaaseen tohkeiluun (siitä lisää kohta) ja salille päästiin vasta seitsemän aikoihin. Edellisestä salitreenistä oli viittä vaille sata vuotta (no ainakin yli neljä vuorokautta) ja ihan piti treenivihosta tarkistaa, että mikä on päivän epistola. Penaa ja haukkaa! Penkissä irtosi oikein kivasti voimasarjat ja niiden jälkeen tarkotuksena oli pumppailla vielä näännyttävä 5x10.
Sarjat loppuun vaikka väkisin!
Vekslasin painojen kanssa, kympit telineeseen ja vitoset tankoon. Toista vitosen kiekkoa laittaessa ote herpaantui ja limppu lähti uhkaavasti syöksymään kohti maapallon pintaa vetovoiman houkuttelemana. Eihän salin lattia paljon yhdestä minikiekosta kärsi, isot pojat paiskoo joka päivä lattiaan paljon suurempiakin punnuksia. Mutta kun mun pikkuvarvas sattui olemaan tulilinjalla. Ensin sattui ihan vähän ja ajattelin, ettei kova muija tämmösistä hetkahda, en jaksa ottaa kenkää pois ja katsoa miten kävi.

Otin vielä Rahkaäijän maastavedon videolle, ennen kuin oli pakko kiskoa Vibrami pois jalasta ja kurkata, millasta jälkeä tuli. Aika murheellinen näky siellä odotti. Varpaan ympärys oli jo ehtinyt vaihtaa väriä punamustaksi ja turvotus nousi kovaa vauhtia. Kylmäpussia varpaalle ja hetken ihmeteltyäni tein penkkisarjat loppuun ja vielä muutamat leuanvedot päälle, mutta sitten teki mieli lähteä vaan kotiin.
Oli vähän rankka reeni
Siinä kaikessa varvashässäkässä unohdettiin kamera HH-Gymin eteiseen kenkätelineeseen ja vasta illalla havahduttiin etsimään sitä. Rahkaäijä oli aivan varma, että kamera on salilla, vaikka kovasti yritin inttää vastaan. Sieltä kenkätelineestä se sitten löytyi puoli yksitoista illalla. Luottamus kesäsaliamme kohtaan kasvoi entisestään. Kalliimman puoleinen pokkari ei häviä mihinkään, vaikka sen jättää kolmeksi tunniksi salin eteiseen, josta kuka tahansa treenaaja voi sen poimia matkaansa.
Rahkaäijä tilasi Roselta uuden satulatolpan ja jotain muutakin kamaa, niin lähettivät kaupan päälle megakivan rahkakulhon. Rahkamuija likes!
Tänään katsoin parhaimmaksi mennä varvaslääkäriin ja tohtorisetä oli sitä mieltä, että koipi pitäisi kuvata. Niinpä varpaat pääsivät poseeraamaan röntgeniin ja kuvista näkyi, että pikkuvarvas on murtunut. Loppuviikon olen (taas) saikulla ja konkkailen edestakaisin kepeillä ja ilman.

Pakko sanoa, että lääkärireissu sujui tosi hienosti. 1,5 tunnin sisällä kävin lääkärissä Hervannassa, röntgenissä Hatanpäällä ja sain vielä diagnoosinkin. Ei todellakaan mitään nillittämistä julkisen terveydenhuollon surkeudesta, päinvastoin!

Onneks se oli vaan vitosen kiekko!
Eikä siinä vielä tosiaan kaikki, sitten siihen tohkeilun aiheeseen. Kumpikaan ei ole päässyt lainkaan yli viime postauksessa väläyttämästäni Ratareisi-ideasta. Meillä on yhteinen sanonta, että tehdään asioita "kännissä ja läpällä", eli ei todellakaan tosissaan, vaan ihan kokeilumielessä ja ilman paineita onnistumisesta. Eilen sitten vilkuiltiin ihan kännissä ja läpällä eri ratojen varauskalentereita ensi kesälle. Käytännössä joka ikinen viikonloppun vapusta syyskuuhuun asti ovat jo varattuja kaikilla radoilla. Alastarolla ainoa vapaa viikonloppu oli juhannus, mutta silloin rata oli merkitty suljetuksi. Rahkaäijä epäili, että rata saattaa olla suljettu melusyistä (juhannusrauhaa mökkiläiselle yms., ei pärinää radalla) eikä vain lomien takia. Pohdinta johti siihen, että pistettiin sähköpostilla ihan kännissä ja läpällä kyselyä radan vuokraajalle, että voisiko juhannuksena päästä radalle ajamaan polkupyörillä, jos saadaan aikaiseksi jonkin sortin pyöräilytapahtuma. Mitä vastaa vuokraaja? Se on tosi hyvä idea! 

Myöntävän vastauksen jälkeen oli pakko ruveta pyörittelemään ajatusta jo vähän vakavamminkin, kuin vain kännissä ja läpällä. Rahkaäijä perusti eilen Fillarifoorumilla keskustelun aiheesta ja sinne onkin joitakin ajatuksia jo tapahtumasta tullut (ja lisää saa heittää!). Vähän on nihkeilyä ilmassa, juhannus on kuulemma huono aika ja Alastaro liian tasainen. Mutta siitä huolimatta tässä olisi nyt loistava mahdollisuus järjestää Suomessa ennennäkemätön tapahtuma. Ja mitäs jos tekisit juhannuksena välillä jotain muuta, kun menisit sinne äitin tädin serkun mökille, missä on tarjolla vaan hiekkasia lettuja ja huonoo haitarimusiikkia? Ja jos homma on haitarimusiikista kiinni, eiköhän me Spotifysta sellastakin löydetä varikkoviihdykkeeksi.

Kuten arvata saattaa, Rahkaäijän oli pakko väsätä jo pieni video aiheesta!

Nyt ollaan siinä pisteessä, että jos vuokra saadaan neuvoteltua järjelliseen tasoon (mikä on täysin mahdollista, koska muuten rata olisi tyhjillään), jonkinlainen pyöräilytapahtuma pidetään juhannuspäivänä 2014 Alastaron moottoriradalla. Jos kukaan ei oikein tunnu innostuvan, eikä saada järjestelyihin apua, tulee tapahtumasta sitten vähän pienemmän porukan karkelot, mutta korostan, että tässä on mahdollisuus vaikka minkälaiseen spektaakkeliin, jos idea ottaa tuulta alleen. Mutta mää ainakin haluan ajaa ihan sikana yhden vuorokauden!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 359

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Varikkotytön suuri oivallus

Rahkaäijä sanoin eilen mulle, että olen oudon värinen. Se on rusketusta, kultaseni! Outoa se onkin, sillä olen yleensä ympäri vuoden viehkeästi kalkkunafileen värinen. Mutta väri voi tarttua kalkkilaivan kapteeniinkin, jos hengailee kaksi päivää ulkona Pohjanmaan paahtavan auringon alla.
Tällainen tientukko nähtiin viikonloppuna Pohjanmaan teillä
Reissuun lähtemisessä kaikkein pahinta on se lähteminen. Hirvee ressi, onko kaikki tavarat mukana ja muutenkin kovaa sähläystä. Olen vasta tyytyväinen, kun pääsen autoon eikä enää tarvitse hakea mitään mistään tai käydä tankkaamassa tai asentaa peräkärryä paikalle tai muuta hermoja repivää.
Kuuden tunnin matkan ja taukojen jälkeen päästiin vihdoin perille Veteliin, Kemoran moottoriradalle. Heti ensimmäisenä pyörät pois autosta ja radalle!


Kemoran moottorirata on noin 2,7 kilometriä pitkä ja asfaltti oli oikein mukavassa kunnossa. Radalla ajaminen sopi mulle tosi hyvin, kaikki maantiellä olevat häiriötekijät kuten autot ja jyrkät mäet puuttui kokonaan. Mikään ei siis voinut estää vauhdin hurmaa!
Potkulauta on aika ehdoton varikolla, jos kävely ei kiinnosta
Illalla kruisailtiin leppoisasti kahdeksan kierrosta ja sitten alkoi tulemaan jo kylmä, kun aurinko laski.
Viikonlopun ruokasuunnitelmana oli grillata safkat, mutta aikomus kariutui jo heti perjantai-iltana, kun Rahkaäijän vanha uskollinen ystävä sähkö-Simo käräytti vastuksensa poikki.
Hups!

Tätä mieltä mä oon!
Lauantaina heräsin jo puoli kahdeksan jälkeen ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin loikkasin Ritun selkään ja lähdin radalle. Alkuhuumassa tuli tietenkin ajettua vähän turhan vauhdikkaasti ja kahdeksan ensimmäistä kierrosta meni täydellisellä apinan raivolla. Loput kierrokset yritin ottaa vähän rauhallisemmin ja kun oli moottoripyörien aika päästä radalle, oli mulla kasassa 14 kiekkaa, joka tekee 38 kilometriä. Minkään sortin nopeusmittaria mulla ei ollut, mutta ajan perusteella arvelin keskivauhdin olleen noin 30 km/h.
Varikkopilttuu-leuatus
Kun Rahkaäijä oli saanut tarpeekseen radan kiertämisestä motskarilla, laitettiin kamat kasaan ja siirryttiin vähän etelämmäs Kurikkaan Botniaringille. Rata on vasta muutama viikko sitten avattu laajennuksen jälkeen, joten otettiin uusiin kurveihin tuntumaa heti illalla, meikä rullaluistimilla ja Rahkaäijä pyörällä.
Uusi rata on suorastaan näännyttävän pitkä, neljä kilometriä ja pari metriä päälle. Mutta radalta ei löydy yhtäkään mäkeä ja uusi asfaltti oli lähes virheetön. Eipä ole varmasti vaikea arvata, kuka oli taas aamulla ennen yhdeksää fillaroimassa. Aloitin taas liian kovaa (ettei rataa kiertänyt rullasuksimies saa mua kiinni), mutta tein neljän kierroksen jälkeen varikkopysähdyksen ja tankkasin muutaman Pantteri-karkin, niin taas kulki. Sunnuntaina kierroksia tuli kymmenen eli 40 kilometriä.
Viikonlopun aikana kahta eri rataa tuli siis kierrettyä suunnilleen sata kilometriä.
Kyllä Ehrmanniakin syö, kun on kovasti nälkä lenkin jälkeen
Kun en ollut pyöräilemässä, hengailin varikolla, luin lehtiä ja katselin motskareiden menoa. Melko booring, mutta oli aika kivaa olla tekemättä mitään järkevää. Mutta kaikille varikkoelämästä haaveileville voin paljastaa, että on aika rasittaavaa kuunnella kaksi päivää sitä hirveää meteliä, jota auttamatta syntyy, kun radalla on yhtä aikaa yli parikymmentä moottoripyörää. Kotimatkalla olikin ihanan hiljaista!
Botniaringin varikko, ajajakokous ennen ajopäivää menossa oikeassa alalaidassa

Ei mennyt kaupaksi, varsinkaan kun kyseinen pyörä otti pienet lennot lauantaina Kemoralla

Varikkovahti

Rahkaäijä ja ruutulippu on kavereita
"Pum, ammun sua tällä infrapunamittarilla!"
Rahkaäijä selvisi taas kaksi ajopäivää kaatumatta ja muutenkin koheltamatta, mutta viikonlopun suurin voitto oli kuitenkin kuningasidea, joka tuli perjantai-illan lenkillä. Moottoripyöräilijöille järjestetään muutaman vuoden välein Rataperse-tapahtumaa. Tarkoituksena on ajaa 1000 mailia rataa ympäri ja aikaraja on vuorokausi. Rahkaäijä haaveili tästä koitoksesta, kun poljettiin radalla ja silloin valo syttyi päässäni. Pyöräilijät tarvitsevat myös jonkun ajotapahtuman moottoriradalla! Kuinka siistiä olisi tavoitella vaikkapa Ratareiden arvonimeä polkemalla vaikka viisikymmentä tai sata kierrosta rataa ympäri. Vaatii kuntoa ja myös melko paljon henkistä kanttia. Se on sitä samaa tietä ja maisemaa ihan koko ajan.

Rataa ei tarvitse sulkea muulta liikenteeltä tapahtuman ajaksi ja 15 metriä leveällä baanalla riittää ohittelutilaa ja voi vaikka ajaa aivan ennennäkemättömän leveässä telaketjussa! Pyörittelin ajatusta päässäni koko viikonlopun ja tulin siihen tulokseen, että tälläinen tapahtuma ei voi olla kohtuuttoman hankala järjestää. Rata vuokralle vuorokaudeksi, pyöräilijöille jonkinlaisen ajanotto/kierros-chipit mukaan ja radalle ja määrätyssä ajassa (oli se sitten vuorokausi tai vähemmän riippuen radan pituudesta ja kierroksien määrästä) on saatava urakkansa tehtyä. Urakan jälkeen maalissa saa tietenkin Ratareiden arvonimen.

Mun mielestä idea on varsin hauska ja jos se on sitä myös muiden mielestä, voisi se olla ihan toteuttamiskelpoinen. Olisiko Suomessa kysyntää vielä yhdelle, mutta radikaalisti erilaiselle pitkän matkan pyöräilytapahtumalle? Onko ideassa jonkinlaista potentiaalia? Kertokaa ihmeessä, mua kiinnostais kovasti!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 357

torstai 25. heinäkuuta 2013

Tiukkaa torstai-settiä

Tänään aukesi kuukauden remontin jälkeen meidän kylän Lidl. Kyynerpäille olisi ollut käyttöä, kun Hervannan mummoille tarjoiltiin ilmaista kahvia ja kuivakakkua. Mayhemia ja deathia oli tarjolla myös upouuden paistopisteen edessä, mummot taisteli croissanteista kuin alennuskahvipaketeista konsanaan! Meikä osti sivistyneesti vaan "roskasämpylöitä", jotka oli niin hyviä, että oli pakko hakea toinen kierros töiden jälkeen.
Mutta joka tapauksessa, Rahkaväen lempikauppa on taas auki ja sekös vasta tekee iloiseksi!

Eilen ja tänään reenirintamalla on vahvasti ollut aiheena kuntosali. Viikonloppuna en aio tehdä muuta kuin ajaa maantiepyörällä aivan perkeleesti, joten punttitreenin aika oli nyt.
Oon niin sikaylpee tästä kuvasta, kerrankin samaan kuvaan osui sekä iso käsi että hyvä ilme!
Eilen vedin HH Gymillä oikein makoisan yläruumistreenin, johon kuului miljoona sarjaa military pressiä, alataljaa, ojentajaa, hauista ja takaolkapäitä. Boring but bigin perussettiä siis! Militaaripressi on mun ihan uus feiforitti, tuntuu pahalta ja menee olkapäihin, laatutavaraa!
Kohta lähtee!
Tänään oli tiukka herätys, kun oltiin sovittun ystäväni Miljan kanssa salitreffit heti aamuksi. Maastaveto ja kyykky on suunnilleen viimeisiä asioita, joita haluan tehdä aamulla ennen kahdeksaa, mutta siihen nähden rauta liikkui ihan kivasti, varsinkin mave. Maastavetoa tein lämmittelyt mukaan lukien yhteensä kahdeksan sarjaa ja kyykkyä saman verran.
Ja taas lähtee!
Muuten olin ihan tyytyväinen treenin antiin, mutta kyykkääminen oli vähän nihkeetä. Tekniikassa riittää vielä paljon hiottavaa. Ja venytelläkin vois, niin olis meno vähän sujuvampaa. :D

Kävin äsken kääntämässä maantiepyörällä kaupungissa ja se vasta nihkeetä puuhaa onkin. Täysin lietsomatta mitään autolijat vastaan pyöräilijät vastaan kävelijät vastaan muu maailma -sotaa totean vain, että kaikilla olisi paljon mukavampaa ja turvallisempaa liikenteessä, jos pidettäis ne silmät auki ja keskitytään siihen mitä ollaan tekemässä, on se sitten fillarointia, autolla ajamista tai omalla kaistalla kävelyä. Koomailun, kaikenlaisen pelleilyn ja sekavan hortoilun voi sitten hoitaa jossain muualla. Mulla on onneks tosi kova ääni, enkä pelkää käyttää sitä, joten yleensä karjun koomailijat hereille.
Tällä hetkellä puna- ja mustaherukat rulettaa tosi kovaa rahkan lisukkeena. Steviaa vähän joukkoon ja naamariin!
Huomenna tosiaan lähdetään Rahkaäijän kanssa kohti Veteliä ja Kemoran moottorirataa. Siellä Rahkaäijä kruisailee lauantai-päivän, jonka jälkeen siirrytään sunnuntaiksi vähän etelämmäksi, Jurvan Botniaringille. Mukaan lähtee jäätävä kasa tavaraa (pakettiauto ja peräkärry toivottavasti riittää!) mukaan lukien maantiepyörät. Viihtyisän kiikarimajoituksen (nolla euroa, nolla tähteä) tarjoaa taas kerran pakettiauton takaloossi. Vallan mielenkiintoinen Pohjanmaan roadtrippi tulossa siis Rahkaväelle.

Hauskaa viikonloppua jo vähän etukenossa!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 347

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Sitä, tätä ja rahkalaskuria

Viime päivinä tapahtunutta
  • Sunnuntaina uhottiin, että tuhotaan Marusekin sushibuffet-pöytä heti salitreenin jälkeen, mutta pöytävaraushan sinne olisi pitänyt olla. Uusi yritys joskus myöhemmin.
  • Maanantaina Rahkaäijä teki melko kalliin vatsalihas-vörkautin, kun vartalonkiertoja tehdessä kännykkä sattui olemaan levypainon tulilinjalla. Rahkaäijä kehtasi kuitenkin vielä ihmetellä iskunkestävän luurinsa heikkoa staminaa, vaikka arvatenkin näyttö ei kestä, jos sitä mäjäyttää 20 kilon limpulla.
  • Samaisena päivänä ensimmäistä kertaa todella nautin maastavedon 5x10 setistä ja 65 kilolla homma sujui yllättävänkin hienosti. 
  • Eilen käytiin juoksemassa Suolijärven maisemissa Jaanaban ja härren kanssa. Huomasin taas, että jos mun joku juoksija pitäisi olla, niin olisin maastojuoksija. Se on hauskaa se! 
Leuattaakin olen ehtinyt, todisteena onnistunut mäntyleuatus. Mutta mitä tapahtuu leuatuksen jälkeen?
Seuraa haastava pudottautumisvaihe, joka yleensä päättyy ihan hyvin
  • Vanhojen miesten taholta tulleet iskuyritykset töissä ei ota loppuakseen (muutamia kuukausia sitten eräs gentleman olisi halunnut haistella mun tukkaa).
               Mää: Hei, etsittekö jotain?
              Siististi pukeutunut vanhempi herra: Joo, seuraa... Ja perään viekas silmänisku

  • Tällä viikolla ollaan myös hartaudella suunniteltu tulevan viikonlopun roadtrippiä, joka tällä kertaa suuntautuu Pohjanmaalle, Kemoran ja Botniaringin moottoriradoille. Mää otan reissun ihan auringonoton ja etenkin maantiepyöräilyn kannalta. Etenkin Botniaringin upouusi asfalttipinta on varmaan aika mainio tempoilualusta!

Edelliseen synttäripostaukseen (on meinaan aika siistiä, että Britannian kruununprinssi sai syntyä niinkin hienona päivänä, kuin Rahkamuija-blogin vuosipäivänä!) tuli kyselyitä salaperäisen rahkalaskurin syvimmästä olemuksesta. Voinkin nyt vähän valottaa tätä tieteellistä laskumenetelmää. Rahkalaskuri on lähtenyt käyntiin vuoden alusta, tarkemmin ottaen 17. tammikuuta, kun palattiin takaisin Kalifornian kiertueelta.
Tämän aamun tilanne
Rahkalaskurin virallinen yksikkö on 250 gramman rahkapurkki ja yleensä se on lajia Valion pehmeä maitorahka. Klikkaan rahkalaskuriin siis yhden lisää joka kerta, kun avaan jääkaapin ja otan sieltä rahkan syömistarkoituksessa. Ja jos jostakin syystä mahaan menee Lidlin puolen kilon laastipurkki, se tietää kahta klikkausta laskuriin. Rahkalaskurista on rajattu pois kaikenlaiset ns. höntsyrahkat (mm. anopin tekemät mansikka-persikka-suklaajäätelö-rahka), joista on vaikea sanoa, että montako rahkaa upposi. Tähän mennessä ei ole myöskään laskettu rahkalettuihin menneitä rahkoja. Eli laskuria varten syödyn rahkan määrä tulee olla siis melko tarkasti tiedossa. Ihan absoluuttinen ei ole rahkalaskurikaan, joskus on saattanut klikkaus unohtua, mutta väitän, että tällä hetkellä mennään noin kolmen rahkan tarkkuudella oikessa lukemassa. Tahtia pitäisi vähän kiristää, jos meinaa saada alkuperäisen ennustukseni 700 rahkaa täyteen!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Tarjolla virtuaalikakkua ja kahvia! Rahkamuija 1 v.

Kaikki alkoi tasan vuosi sitten. Ihan tavallisena aamuna rahka olikin radioaktiivista.
Tämän seurauksena tavalliset hervantalaiset Anni ja Lauri muuttuivat Rahkamuijaksi ja Rahkaäijäksi. Sen jälkeen mikään ei ollut enää tavallista, vaan tyhmiä tempauksia ja erikoisia poseerauksia riittää loputtomasti ja kaikki on vielä internettiinkin pakko tunkea.
Rahkamuija ja Rahkaäijä - lihaskasvun ja mustikkarahkan puolesta jo vuodesta 2012
On kyllä ollut varsin tapahtumarikas ja hauska blogivuosi ja siitä on kiittäminen myös teitä kaikkia, hyvät lukijat!
Vuosi sitten aloitin blogin kirjoittamisen tarkoituksena tehdä sellaista blogia, josta itse pitäisin. Salitreenejä, fillarijuttuja ja muuta meidän elämää melko rennolla otteella. Vaikka itse sanonkin, olen aika hienosti tässä missiossani onnistunut. Pidän siitä omaperäisestä twististä, joka tässä blogissa on ja olen tosi ylpeä siitä, millainen blogi Rahkamuijasta on tullut. Seison täysin blogini takana, enkä koe hämmennyksen tunteita, kun kuulen, että joku puolituttu on käynyt blogia lukemassa. Saa lukea! Melko väkisin vuodessa tulee kerrottua elämästään kaikenlaista, mutta koskaan ei ole tarvinut jälkeenpäin katua liikoja paljatuksia tai typeriä avautumisia.
Ota hei vähän kakkua, kahvia saa keittiöstä!

Alkuaikoina Rahkaäijällä oli ehkä hieman vähäisempi rooli blogissa, mutta koska kyseessä on vallan hersyvä ja omintakeinen persoona, on näkyvyys vuoden aikana vähän lisääntynyt. Ja Rahkaäijällä on kiistatta oma roolinsa blogin teossakin, mies on ehtymätön ideariihi, paras (ja pahin kriitikko) ja tärkeä (mutta kärsimätön) valokuvaaja. Välillä kotonamme on melko riehakas tunnelma, kun molemmat spekuloivat yhtä aikaa kirjoituksen alla olevaa postausta. Toisinaan ei meinaa malttaa mennä nukkumaan, kun yhdessä pohdimme jonkin hauskan blogijutun toteuttamista. Joskus ihan alkuaikoina meinasin vihoissani poistaa koko blogin, mutta on täysin Rahkaäijää kiittääminen, ettei näin käynyt.

Ilman blogia olisi myös monia juttuja jäänyt kokematta. Blogikollegoista on tähän mennessä tullut tavattua muun muassa Jaanaba, Kauramoottori, Mirjam ja Katja ja se on tosi kiva juttu! Epäsuorasti blogin ansioita on myös Rahkaäijän muutaman viikon takainen riatloni-debyytti ja mahtavaan Team TEHO Sportiin mukaan pääseminen.
Juhlatuuletus
Mun ei tarvitse kauaa miettiä omaa lemppariani Rahkamuija-postausten joukosta, se on ehdottomasti leuatuskokelma Kaliforniasta. Voin paljastaa, että tällaisella kärsimättömällä ihmisellä oli kovia vaikeuksia olla spoilaamatta juttua etukäteen blogissa, kun uusia ja khuuleja leuatuskuvia kertyi. Katselukertojen perusteella lukijoiden suosikkeja on ollut viime kuukausien hölmöilyt TREINING LAIFSTAIL, jatko-osa RATKESIN KYYKKÄÄMÄÄN ja paint-taideteos Kuntosalin vakiokävijät. Se mikä yhdistää näitä kaikkia päättömyyksiä, on ollut se, että jokaisen kohdalla olen miettinyt, että kehtaako tämmöstä kuraa edes julkaista. Ilmeisesti monella muullakin on yhtä surkea huumorintaju kuin Rahkamuijalla. ;)

Viime syksynä Rahkamuijan ekan treenivideon aikoihin lukijoita oli bloggerin kautta muistaakseni noin 15, nyt 107. Ihan ihmetyttää, että mistä kaikki ovat kyytiin tulleet. Se olis muuten kiva kuulla! Meille on muodostunut Rahkaäijän kanssa tavaksi, että se joka huomaa uuden lukijan tulon ekana, tiedottaa siitä toiselle. Onhan se nyt aika lapsellista tiedottaa toisella Whatsupissa, että blogilla on uusi lukija, mutta olen oikeasti tosi iloinen jokaisesta uudesta lukijasta tai Bloglovin-seuraajasta tai Facebook-tykkäyksestä. Samoin olen vieläkin joka kerta innoissani jokaisesta kommentista, joka blogiin tulee. Kaikki kommentit luen ajatuksella ja yritän myös vastata ajatuksen kanssa. Monta kertaa olen nauranut vedet silmissä kommenteille eikä koskaan ole tarvinut itkua vääntää, siitä iso kiitos!


Vielä kertaakaan ei ole tullut totaalista tympääntymistä blogin pitämiseen, uutta (tai vanhaa) jutunjuurta löytyy aina jostain. Täysin laatukriteerien ulkopuolella olevaa juttua on luvassa siis jatkossakin! Ehdotankin, että jokainen korkkaa tänään mieleisensä rahkan Rahkamuijan blogin synttäreiden kunniaksi. Kippis!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 339

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kokovartalourheilua ja ruma satulalaukku


En tiedä, onko mulla sielunkumppaneita, mutta kyykkääminen on oikeesti aika hirveetä, kamalaa, raskasta ja hapottavaa, mutta silti niin ihanaa. Mutta viikon toisen jalkapäivän 5x10 kyykkyä on niin brutaalia, että se kallistuu huomattavasti enemmän sinne hirveyden puolelle. Kolmannen sarjan jälkeen olisi jo ihan valmis lähtemään kotiin, mutta turha toivoa. Enää kakskytä kertaa helvettiin ja takaisin.
Kiekkojen painoista viis, kunhan kaikki on samanvärisiä!
Eilen oli pakko vähentää painoa 2,5 kiloa toisen sarjan jälkeen, koska muuten olisi loput sarjat ollut säälittävän vajaita, joko pituudeltaan tai syvyydeltään. Ja ainakaan syvyydestä ei tingitä!
Luovuttaa ei voinut, koska samassa huoneessa treenaili kaksi äjjää, joilla molemmilla oli selässä leveyttä noin kyykkyhäkin verran ja hauikset oli mun pään kokoisia. Vaikka ei sellaset taida syödä dieetillä tämmösiä pikkutyttöjä palkkariksi, oli pakko vetää ihan täysiä ja ottaa vielä naamalle mahdollisimman ruma ilme.
Tänään sitten sattuukin vähän joka paikkaan ja etenkin etureisiin. Aamupäivällä päätettiin kuitenkin lähteä vähän ajelemaan maastopyörillä, koska tuuliset maantiepyörälenkit on tältä kesältä jo nähty. Pidemmän aikaa ollaan Rahkaäijän kanssa kirottu, että koskaan ei ole tarpeeksi vetoketjutaskuja vaatteissa, kun pitäisi lähteä fillaroimaan. Avaimet, puhelimet ja kamera joutuu milloin minnekin urheilurintsikoihin talteen, joten jonkinlainen satulalaukku pyörään olisi pop.
Suorin reitti Biltemaan käy metsän kautta
Maastolenkki suuntautukin Biltemaan, jokaisen nuukan pyöräilijän lempikauppaan. Reitti oli kaikkea muuta kuin suora ja nopea, ja koluttiin pyörillä useampikin metsäpolku. Järeällä täysjoustomaasturilla ajeleminen on parasta mitä metsässä voi tehdä housut jalassa. Ja vaikka ilman housujakin, jos tykkää. Vaikeammat pätkät oli taas ihan totaalista kokovartalourheilua, joka hetki oli pakko keskittyä ettei kapsahda katajaan tai törmää kiveen. Pyörän pomppiessa kivien ja kantojen yli tunsin tuskallisesti eilisen treenin jaloissa ja keskivartalossa.
Rahkaäijä on tainnut katsoa vähän liikaa Danny MacAskills´in khuuleja videoita
Koskaan ei pitäisi luottaa minkään sortin laukun ostamista miehen hoidettavaksi. Se nähtiin taas tänään. Jäin vahtimaan pyöriä, kun Rahkaäijä meni shoppaamaan satulalaukkuja ja sanoi vielä mennessään että "ostan vaan yhden jos on kallis tai ruma". Mutta ilmeisesti halpa hinta voitti ja tuliaisena oli kaksi pöyristyttävän rumaa satulalaukkua. Ei Bilteman sininen väri vielä mitään, mutta kun niissä myös lukee Biltema! Mun silmät vuosi verta, kun jouduin asentamaan hivelevän vihreään pyörääni moisen rumiluksen. Joku roti käytännöllisyydelläkin! Mutta onneksi mulla on kiikarissa uusi, uskomattoman hieno maastokypärä. Kunhan saan sen, kukaan ei edes huomaa kolmen euron rumilusta, joka roikkuu satulan alla.
Autoteema-satulaukku 2,99 €
Palattiin kahden viikon jälkeen kotiin talonmiehen hommista ja pakko sanoa, että oma koti kullan kallis. Oma sänky on vaan maailman paras. Mutta pieni miinus on kuitenkin se, että meidän kaupunkipuutarha ei varsinaisesti lähtenyt huikeaan kukoistukseen meidän poissaollessa. Tarkemmin ottaen kaikki elävä on nyt kuollutta. Ens kesänä sitten uutta yritystä!
Eiköhän tuo vielä vähän vihertävä ruohosipulikin kohta luovuta!
Rahkalaskuri vuoden alusta: 336

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Lähtöpassit lorvikatarille

Eilen meininki oli tää...
... Ja tänään tämä.
Yleensä ikienerginen Rahkamuijakin taitaa olla ihan tavallinen kuolevainen, koska eilen iski niin hirvittävä lorvikatari eli laiskottelu ettei sohvalta ollut kertakaikkiaan mitään mahdollisuutta päästä ylös. Työpäivän jälkeen keksin tuntikaupalla tekosyitä miksi en voi lähteä lenkille tai pyöräilemään, enkä lopulta tehnyt yhtään mitään.
Tänään laiskotus oli onneksi jo muuttanut muille maille ja oli justiinsa oikea päivä kunnon yläruumiin podauksella!
Vähän aikaa sitten kommenttiboksissa vinkattiin, että Weiderin 5/3/1 -ohjelman neljäs liike eli pystypunnerrus kannattaisi tehdä military pressinä eli pystäri tangolla ja otin vinkistä vaariin. Veikkaan, että oli fiksu idea pestä tukka jo tänään, huomenna ei taida kädet nousta enää niin korkeelle. Ainakaan ilman armotonta valitusta.
En ole aiemmin tangolla tehnyt eli tietysti oli vähän hakemista homma, mutta tuntuma löytyi yllättävän hyvin. Tein liikkeen istualtaan, koska tunsin sen jotenkin luontevammaksi kuin seisten. Seisten tehdessä pää tuntuu olevan tiellä! Ainakin seuraavat neljä viikkoa tällä liikkeellä. Odottelen olkapäiden ennenkokematonta kasvupyrähdystä!
Kasvupyrähdystä vauhdittaa myös useamman kerran viikossa nautitut kanapurilaiset, joita grillailtiin tänäänkin. 
Kuten tavallista, olkapäiden jälkeen veivasin vähän (=viisi sarjaa) alataljaa ja ojentajat ja hauikset tein superina taljassa. Ojentajiin oli vähän vaikee saada tuntumaa miljoonan pystärisarjan jälkeen, mutta hauis hammer-otteella toimi!
Polvi menee päivä päivältä parempaan ja maanantaina kyykkäilyssä ei ollut mitää ongelmaa. Enemmän se taitaa ottaa itteensä, kun seisoo ja kävelee työpäivän ajan. Kun ei ole pahentunut, niin taitaa olla ihan ohimenevää pikkukiusaa!

Nyt on jo puolitoista viikkoa takana kissavahtina, eikä vieläkään katit raivostuta, vaikka töistä tullessa saattaa keittiön lattialta löytyä mehevä puoliksi syöty päästäinen. Mää haluuuuun oman kissan! Heti!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 330

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Hyvä lenkki, huono penkki

Kesäloman ensimmäinen osa vetelee aivan viimeisiään, mutta en ole lainkaan suruinen, lisää on luvassa elokuussa ja mukava oli tämäkin viikko.
Viikon salitreenit jäi säälittävästi kolmeen, koska sain torstain yhteislenkiltä riesakseni vähän kipeähkön polven, joka ei vieläkään ole aivan iskussa. Polvi tuntu turvonneelta ja kyykkyyn meneminen oli hankalaa, joten yksi jalkatreeni jäi välistä, mutta eipä tuo haittaa mitään!
Ostin Tigerista kahdella eurolla pikkusen siistin kellon Rauskiin. Oon kuullut vähän juttua, että on suorastaan rikos pistää täpäriin kello painoksi, mutta arvaa mitä? Mä laitan kellon jos haluan!
Tänään pistettiin kroppaa likoon ja vaihdettiin jäykkäperäsiin maastopyöriin kesärenkaat. Joo-o, niillä on taidettu ajaa viimeksi huhtikuussa, joten olikin korkea aika ulkoilluttaa Meridoita. Tää on näitä ensimmäisen maailman ongelmia, niin monta fillaria, ettei kaikilla ehdi millään ajaa!
Kaksipyöräisiä joka makuun!
Pidemmän aikaa on ollut puhetta, että täytyy käydä tsekkaamassa kohuttu uittotunneli (pitkä tunneli maan alla, sitä pitkin on näppärä siirtää vene Pyhäjärvestä Näsijärveen tai toisin päin). Ajeltiin lepposasti keskustan läpi ja Nässyn rantaa tunnelille ja harjun toista puolta kotiin.
Leuatus uittotunnelin Pyhäjärven päädyssä
Tunneli oli aika khuul, pitkä kun mikä ja melkein hirvitti sukeltaa pyörällä pimeyteen kohti kylmää ja kalseaa tunnelia. Rahkaäijä nimesi luolan hinnat alkaen -tunneliksi, koska pohja oli vähän epätasainen ja urilla, odotti varmaan jotain asfalttipohjaa ja kaupan päälle vielä ovimiestä tervehtimään tunnelin suulla. Uittotunneli näytti muuten olevan varsin suosittu turistikohde näin sunnuntaina, halvat on tamperelaisten huvit!
Jätskitauko on paras tauko
Pyöräretki kesti aika tarkkaan pari tuntia ja D.I.Y.-kanahampurilaisten jälkeen oli vielä voimia lähteä salille penkkaamaan. Sunnuntai-iltapäivä on ilmeisen epämuodikas treeniajankohta, koska salilla ei ollut juuri ketään. Olen alkanut vähän epäilemään, että tietyt kanssapodaajat asuvat HH-Gymillä, koska ne on aina treenamassa kun tulen paikalle ja jäävät sinne, kun lähden. Mutta tänään nämä vakiasukkaatkin puuttuivat!
Tärkeintä ei ole voitto, vaan kunnon psyykkaus
Penkkipunnerrus ei varsinaisesti ole mikään strong point osaamisalueessani, mutta nykyään suhde on jo ihan terveellä pohjalla ja puhdas vihaaminen on vaihtunut kohtuulliseen sietämiseen. Erehdyin luulemaan, että tänään on hyvä päivä koittaa penkkimaksimi ja vanhat ennätykset paukkuu ja galaksit räjähtää ja vaikka mitä, mutta olin väärässä. 50 kiloa nousi, eikä edes mitenkään vaivalloisesti, mutta sen jälkeen 52,5 kg jäi rinnalle eikä liikkunut siitä mihinkään. Ensin vähän harmitti, koska nyt pitäisi olla tekniikan parempi ja naisen vahvempi, mutta lisää reeniä vaan. On tosiaan ehkä oikeasti jonkun sikabulkin aika, että penkki nousis sillä massalla.;)
Hnghhh!
Joku lukija muistaakseni pyysi jo jonkin aikaa sitten jonkinlaista liikuntapäiväkirjaa ja joka viikko mietin, että nyt teen semmosen. Mutta joka sunnuntai havahdun, että en muuten yhtään muista mitä olen alkuviikolla tehnyt. Salitreenien määrä on yleensä aina vakio, niin ne juuri muistaa, mutta pyörähöntsäilyt ja muut sellaset tuppaa pahasti unohtumaan. Ensi viikolla voisin vaikka kokeeksi kirjoittaa treenit ylös ja listata myös tänne. Rehellisesti en edes tiedä, tuleeko tällä hetkellä liikuttuja tunteja viikossa kuusi vai kymmenen vai jotain siltä väliltä, joten jonkinlainen kirjanpito voisi sivistää myös itseäni! Tai onko niillä tuntimäärillä edes mitään väliä, kunhan itellä on fiilis, että tällä viikolla liikuttiin ihan sopivasti?

Rahkalaskuri vuoden alusta: 326