sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Varastetun tavaran kauppaa ja kowaa treeniä

Tänään meitä huutokauppafanaatikkoja hellittiin, kun keskustassa järjestettiin poliisihuutokauppa, tarjolla löytötavaraa ja vähän varastettuakin. Polkupyöriä oli tarjolla yli 70 kappaletta, ja kaikille löytyi uusi omistaja. Muutakin tavaraa oli myynnissä, auton renkaista kalastusvälineisiin. Pitäydyimme tällä kertaa vain seuraamaan markkinatunnelmaa, hyvä niin.
"Vaimolleko huudat? Juu, kolmannen kerran ja kymmenen euroa!" Pyörän todellinen tarve tuntui lisäävän mahdollisuuksia voittoon.


Nämäkin saivat uuden kodin...
...Ja tästäkin epämääräisestä kasasta joku jotain tarjosi
Jottei Rahkamuija valuis ihan materiaaliseen pölötykseen, oli tänään tarjolla myös hengen ravintoa kuntosalilla. Tein ensin maastavedon, kokeilin tällä viikolla ekaa kertaa pyramidityyppistä mavetreeniä ja se tuntui ihan hyvältä systeemiltä. Esimerkiksi 5x5 samoilla painoilla on tosi näännyttävää, mutta kun joka sarjaan voi vähän lisätä painoja ja setit ovat eri pituisia, pysyy homma mielekkäänä. Aloitin 60 kilosta, jolla paukutin kahdeksan toistoa, edeten 10-5 kilon välein 95 kiloon, jolla tein muutaman ykkösen. Sarjoja tulee monta, mutta kaikkia ei tarvitse tehdä loppuun, etenkin pidemmissä sarjoissa pari toistoa pitää jättää "varastoon".
Tein lisäksi pari settiä suorin jaloin mavea, jota teen harvemmin, osin siksi, että takareidet tuhoutuu sen jälkeen aivan järkyttävällä tavalla moneksi päiväksi.

Koska salilla ei lisäkseni ollut kuin yksinäinen hauiksen pumppailija, kehtasin kokeilla leuanvetoa lisäpainoilla. 5 kilolla tein kolme nihkeää ja 2,5 kilolla (ei kukaan varmaan käytä niin turhaa lisäpainoa) tein kaksi neljän vedon settiä. Vaatii vähän harjoittelua (=voimaa) vielä. Vatsat tuhosin taljalla ja istumaannousuilla.
Salilla meni taas reilusti yli tunti, kun uusin Fit piti lukea (kröhöm, paska lehtihän se on, kuten tuli todettua), ja siellä sanottiin, että parin kuukauden treenin jälkeen pitäis pystyä tekeen 8-10 kilon dumppeleilla hauiskääntöä. Olen viime ajat tehnyt haban tangolla tai mutkatangolla, mutta nyt kokeilin käsipainoilla, josko pääsisin eteenpäin kympistä ja hyvin se sujui kakstoistapuolikkaillakin. Vikan sarjan tein kuitenkin pahamaineisilla kympeillä, kun tekniikka alkoi vähän kärsiin.

Tää viikko oli mainio, tällaisia lisää! Ens viikkokin muuttuu mainioksi tiistain kohdalla, kunhan sosiaalipolitiikan tyhmä tentti on selätetty. Sitä odotellessa.

Kaupunkienduroa

Syyskuun viimeiset valoisat tunnit oli liian hyviä hukattavaksi sisällä, joten otettiin jälleen kerran pyörät alle ja pelleiltiin ympäri kylää. Mä pelleilin vähän enemmän, Lauri taas munkin puolesta...
Toi sorsien määrä oli hämmentävä!
Mun pyörässä on timantteja.:))
Testailin Laurin pyörää, joka on täysjousto. Omalla pyörällä hyppiminen jännitti lukkopolkimien takia, vaikka Lauri lohdutti, että kaatuessa pyörä ei ainakaan huku, kun on jaloissa kiinni. :D
Psykedeelinen Hervanta

Lunta voi sataa vaikka sitten, kun mä oon Kaliforniassa, mutta tää kirpee, ihana (pyöräily)syksy vois jatkua loputtomasti!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Viikonlopun (täys)kaadot

Syksy piinaa kuntoilijaa. Tänään todellinen silmäkarkki eli ruska houkutteli kevyelle maantielenkille, mutta siitä totta tosiaan tuli kevyt, kun alkoi kiusallinen tihkusade. Rullailtiin vaan Hervantaa ympäri ja kummasteltiin maailman menoa. Taajamassa saa hyvää harjoitusta maantiellä ajoon autojen seassa. Kun pyörällä ajaa liikenneympyrään, autoilijat eivät tiedä miten päin pitäisi olla. Vauhdilla vaan läpi, niin aiheuttaa mahdollisimman vähän hämmennystä.
Nää keskenään samanlaiset pyöräposeerauksert ei lopu ikinä.:D
Kun odotin hissiä pyörän kanssa lenkin jälkeen (maantiepyörät majailee siis pysyvästi sohvan vieressä...), joukko juhlatunnelmissa olevia herrasmiehiä viritteli kovasti pyöräkeskustelua ja todettiin "taidat harrastaa, lukkopolkimista näkee". :D Innostun aina, jos joku kiinnostuu pyörästäni tai ottaa muuten vaan fillaroinnin puheeksi. Koitan vähän hillitä, etten suu vaahdossa messua pyöräilyn ihanuudesta. Teen sitten sen täällä blogissa, heh.
Viikon salitreeneistä viimeinen on huomenna edessä, luvassa mavee ja selkää, odotan oikeasti innolla!
Eilen sen sijaan oli kaatopäivä, Rahkaäijä halus ihan välttämättä keilaamaan ja parisuhteen vuoksi uhrauduin viskomaan järisyttävän huonot tulokset tauluun, kuten kuva todistaa. Mutta sain henkisen voiton, lukiossa liikunnanopettaja sanoi, ettei voi keilata hameessa. Rikoin taas itse tätä sääntöä ja huomasin, että melkein kaikilla pro-keilamummoilla oli hame. Hah! Sain muuten ainoan täyskaadon, kun heitin pallon jalkojen välistä...
Vielä yksi juttu, joka on ihan pakko kertoa. Äitini ilmoitti juhlallisesti viime viikolla, että häälahjamme on valmis. Tänään vihdoin se kotiutui ja ai herranjestas, että onkin upea lahja!
120 cm levee sänky kahdella aikuisella ihmisellä, wtf?
Ja vielä pehmoleluja, joku roti ny!
Kuvassa oleva päiväpeitto on tehty yli neljästäsadasta virkatusta palasesta ja homman äitini aloitti jo tammikuussa. Ei ole ainakaan ollut vapaa-ajan ongelmia! Huhhuh, ei voi muuta kun nostaa ison peukun pystyyn. Hieno, vai kuinka? Ja täsmällään oikean värinen meille.


tiistai 25. syyskuuta 2012

Pölinäpostaus

Päiväni on ollut haasteiden sävyttämä, mm. astianpesukone poltti kolme sulaketta peräkkäin. Niitä muita haasteita ei sitten tainnut ollakaan, eli mainio päivä! Kaiken "tenttiin lukemisen" lisäksi poikkesin salilla tekemässä kyykky-penkki -treenin (sisälsi se lisäks kaikkee pikku näppäilyä, kuten olkapäät) ja salilla on remontti ja se raivostuttaa, ahdasta ja esteettisesti ikävää. Etureidet oli pakko tuhota puhtaasti kyykyllä, kun prässi ja muut jalkavehkeet on piilotettu remontin ajaksi johonkin. Mutta ilmeisesti onnistuin siinä kohtuullisesti.
Salin jälkeen fillaroin vielä luennolle. Pyöräily todellakin maistuu tällä hetkellä. Vaihdoin (joojoo, kato ku mää ne ite vaihdoin, Lauri vaihto) maastopyöräänkin lukkopolkimet ja koulumatkat taittuu vieläkin vauhdikkaammin. Pyrin pitämään niin sanotun työmatkatemmon, joka siis tarkoittaa sitä, että hinnalla millä hyvänsä kaikkien muiden pyöräilijöiden ohi. Rauhallinen dippadappa-ajelu ei multa onnistu. Lisäks en salli sitä, että joku muu ohittaa mut pyörällä (mopoauto on ok). Jokainen ohittaja julistaa tietämättään pienimuotoisen sodan, ja alkaa hirveä repiminen, että pysyisin perässä. Fiksua, eikö?
Tänään kylläkin meinasin kompastua omaan vauhtinokkeluuteni, kun poljin raivokkaasti seisaallaan jonkun muorin ohi ja vaihde ei ollutkaan paikallaan. Ilman lukkopolkimia olisin lentänyt kaaressa katuun ja huomenna Tiimarissa olis tehty ennennäkemättömät Halloween-ennakkomyynnit, kun myyjä naama olisi ollut omasta takaa teeman mukainen.
Pyöräily oli kivaa viime keväänäkin, vielä noin inspiroivassa sinivuokkojen
täyttämässä maisemassa!
Ainoa paha turn-off Hervannassa asumisessa on (jotkut sivistymättömät keskustahipsterit saattais keksiä muitakin miinuksia), että kotiin on aina ylämäki. Tänään parin kilometrin näännytysmäki kului rattoisasti, kun harjoittelin ilman käsiä ajamista. Vielä en myönnä osaavani.

Päivällä kokkailtiin perunamuusia ja herkkupaistia. Herkusta en nyt niin tiedä, mutta paistia kuitenkin. Perunamuusi ei varsinainen kuulu top3-lemppareihini, ei edes perunaruuissa, mutta menee paremman puutteessa alas. Nykyään olen melko tarkka siitä, että syön ainakin arkisin kaksi "kunnon" ruokaa päivän aikana, ei se kolmaskaan varsinanen virhe ole.:D ja tässä kahden hengen syöppötaloudessa ruokaa kuluu, niin kikkailu on turhaa, kallista ja aikaa vievää, siksi esimerkiksi perunamuusi on helppo lisäke ja sopii monen kanssa. Ja ylihuomenna siitä tekee nopeesti perunarieskaa!
Suurimman osan tilasta tossa mun oppikirjojen mukaisessa lautasmallissa vie kermaviilidippi. Ihan vaan sen takia, että voisin aina dipata aivan kaiken mitä syön. Menee perunamuusikin paremmin alas sen kanssa, varsinkin sellainen kökköinen.
Voin ihan rehellisesti tunnustaa, että luitte (jos ikinä pääsitte tänne asti) maailman turhimman blogipostauksen, mutta turhallekin pölinälle on varmaan bittiavaruudessa tilaa!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Lajitestissä hitsaus

Tänään kaapattiin Rahkaäijän kanssa käyttöömme sukukonepaja ja puuhailtiin vähän miesten hommia. Ööö, mitä, kaipaa ehkä selitystä. Meillä on eteisessä ollut Laurin tekemä avainnaulakko, mutta koska avaimia suorastaan tulvii jostain lisää, oli naulakko vähän laajennuksen tarpeessa. Joku voi nikkaroida kivan naulakon puusta, me käytettiin vähän rälläkkää ja auton kokosta porakonetta.
Mä myös vähän kokeilin hitsausta ja voin luvata, etten kokeile ihan heti uudestaan, huhhuh..
Vähän kylläkin harkitsin, että vaihdan akateemisen urani mukaviin haalareihin ja lepposiin poraushommiin.
"Eiks se ollu tää vihree nappula?"
Pieni tyttö ja iso kone
Tein itse ja säästin! Maali päälle ja avot! Rahkaäijä lupas tuotteelle vuoden takuun.
"Nyt sitä kahvitaukoo, johan tässä on painettu!"
Iltapäivällä keli oli edelleen kerrassaan hirveä ja se olikin todella hyvä syy lähteä kirmailemaan ympäri Suolijärveä mutaista polkua pitkin, joka oli ansoitettu niljakkailla juurilla ja kivillä. Tykkään juosta maastossa, se vapauttaa kovan vauhdin paineesta ja vaatii tarkkuuttaa, asfaltilla juokseminen on välillä todella näännyttävää. Suurimpia (maastojuoksu)saavutuksiani onkin kolmas sija koulujen välisissä maastojuoksukisoissa ala-asteella. Tai saatoin tarkemmin ajatellen olla vasta kuudes ja osanottajiakaan ei tainnut jonoksi asti olla. Mutta sen muistan, että olin todella tyytyväinen suoritukseeni! Päivän Suolijärvi-kiertueesta syntynyt uhkaava katabolia paikattiin köyhillä ritareilla, mansikkahillolla ja vaniljavaahdolla, mmm...
Päivän palkkarit
Tämän viikon salit ovat jo onnellisesti takanapäin ja voin vain todeta, että ensi viikolla uudella draivilla. Tää ei ollut mun viikko, mutta onnistuneet treenit tuntuu jatkossa paremmilta, kun on vähän huonojakin tehnyt!
P.S. Tuolla kylillä puhutaan sellasia villejä juoruja, että joku saattais Rahkamuijaa anonyyminäkin lukea, kommentoikaa ihmeessä!:)

torstai 20. syyskuuta 2012

Rahkamuija ja maastaveto

Minulla ja maastavedolla on erikoinen suhde, joskus meillä menee tosi hyvin, mutta toisinaan synkät pilvet varjostavat suhdettamme. Tämä on avoin ja kaunistelematon tilitys tästä erikoislaatuisesta suhteesta.
Ensimmäisen kerran kohtasin maastavedon (tuttujen kesken mave vaan), kun Lauri löi käsipainot eteen ja käski nostella. Mitä siihen sanoi Anni? "Vähän tää on tyhmää ja inhottavan tuntusta, en pidä. Ei enää ikinä uudestaan." Jälkeenpäin aatellen tyhmäähän se olikin käsipainoilla. Jatkoin maveuraani oikein tangon ja levypainojen kanssa viime syksynä, kun TTY:n äijäsalin ovet avautuivat minullekin. Alussa oli tietysti aikas nihkeetä ja vaikeeta, mutta uudenvuoden aattona nostin helpon 100 kiloa ja silloin ehkä silmäni aukesivat, että hei, tämähän on hauskaa ja en lopeta tätä, vaikka en ihan osaa. Keväällä nappasin 110 kg, muistaakseni vielä jonkun pyörälenkin jälkeen, ja sen koommin en ole uskaltanut kokeilla, vaikka sarjapainot on kasvanut ja tekniikka varmasti parantunut. Tänä kesänä oon saanut jopa jalat puuhaan mukaan, ettei selkä tee kaikkea työtä, auts... En halua edes ajatella tuon ekan satasen tekniikkaa, siinä on varmasti katsojienkin välilevyt lennähtäneet seinään. Sen jälkeen yritin myös harjotella vetoremmien käyttöä, mutta en saanut ikinä niitä sopivan kireelle. Erään kerran eräs nimeltä mainitsematon tositosikova kisanostaja mutisi touhuani katsellessaan, ettei kukaan alle 300 kiloa nostava tarvitse remmejä ja totesin, et antaa olla. Nykyään käytän mankkua ja ristiotetta, otepuolia vaihdellen, ettei tuu epätasakokosia epäkkäitä, hehe.
Vastaote ja asento luokkaa älä kokeile kotona...
Salitreenit, jotka sisältävät maastavetoa, alkavat aina sillä, koska tarviin ihan kaiken käytettävissä olevan energian, raivon ja latauksen siihen. Tiedän, että esimerkiksi tässä kaksijakoisessa pystyn hyvin treenaamaan selän vasta maven jälkeen, mutta toisinpäin vois olla fiilis jo liian väsynyt. Mikään ei voi myöskään pilata treenipäivää yhtä tehokkaasti kun huono mavetreeni. Esimerkiksi taannoin lattiaan jäänyt 90 kg murskasi päivän hyvän meiningin täysin. Vaikutus on myös päinvastainen, onnistuneen treenin jälkeen leuhkuudella ei ole rajaa. Ja voin kertoa, että pääni saattoi hieman täyttyä keltaisesta nesteestä joitakin viikkoja sitten kun aikuinen mies kehaisi mun maverautoja vakuuttaviksi.

Minkä takia maastaveto kiihottaa ja kiehuttaa mieltäni? Miksei yhtään kyykky tai penkki? Oon ihan kaikessa suurien linjojen ystävä, en pidä pienestä näperryksestä ja tämä koskee myös salitreenejä. Joku voikin ehkä arvata, ettei esim. takaolkapäitten  treenaminen paljon maistu. Rahkaäijä osasi salikoukutuksen heti alusta ja ensimmäinen ohjelmani olikin Arskan GoldenSix, isoja perusliikkeitä, siitä se lähti.

Aloitin kyykyn tekemisen vasta alkuvuodesta ja siinä on vielä paljon sisäistettävää ja penkki, se nyt ei vaan oo varmaan mua varten. Seliseli. Mielestäni on kuitenkin epäillyttävää panostaa rintatreeniin kohtuuttomasti. Kyllähän naisella iso ja tiukka perse on paljon siistimpi kun vakuuttava rintakehä, onhan siellä jo tissit.:D Ja aina kun huudellaan sitä kaveriporukan salilla kävijää johonkin voimanponnistukseen, on suoritus varmasti lähempänä maastavetoa kuin punnerrusta tai vaikkapa reidenlähennystä. Onhan se nyt siistiä olla voimakas!

Maastaveto on myös opettanut mulle (toivottavasti) jotain keskittymisestä, päin helvettiähän se menee jos ei oikeesti keskitä koko fokustaan siihen, mitä on tekemässä. Joskus tietysti on päiviä, ettei kovakaan keskittyminen auta.
Mun mielestä on myös siistiä, kuinka kovaa hommaa maastaveto on. Siinä tulee hiki, joutuu irvisteleen ja nostaan painavia asioita puoliväkisin ja jälkeenpäin on paha olo. Eikös kuulostakin mukavalta? Muutenkin jalkatreenit palkitsee raskaudellaan, kovan treenin jälkeen voi tyytyväisenä todeta, että tähän ei pysty kun kovat muijat. Ja parasta siinä on, että tarmokaalla työllä kaikista muijista voi tulla kovia muijia. Kovia nostoja!

Loppukevennyksenä vielä sunnuntaina lehdessä ollut hienohko maveotos.
Deadlift love story. Siistein hääkuva ikinä? No todellakin!

maanantai 17. syyskuuta 2012

Lomonosovin jääkarhut

Sunnuntaille oli suunnittella kunnianhimoinen maantiepyörälenkki, mutta kipeitten kurkkujen takia suunnitelma haudattiin ja tilalle tuli huutokauppareissu. Lähdimme Mouhijärvellä suurin odotuksin ja rehvakkain elkein. Paikan päälle päästessä vallitseva tunnelma oli pettymys, tavaraa oli melko vähän ja se oli joko ihan roskiin valmista roinaa tai venäläistä posliinia. Oli kippoa, kappoa, koiraa ja kirahvia. Pelkäsimme, että hinnat karkaa ihan pilviin, jos paikalla sattuu olemaan posliinifaanatikkoja. Noh, pelko osottautui vääräksi ja pian bongasimme posliinieläinten joukosta jääkarhuja. Lauri muisti isänsä kirjahyllyssä komeilevan pari istuvaa jääkarhua ja kohta saimmekin puhelintoimeksiannon huutaa mukaamme isot seisovat jääkarhut. Posliinieläimet eivät juuri kiinnostaneet huutokauppakansaa ja isot Lomonosovin jääkarhut pääsivät mukaamme 50 euron kappalehintaan, voisin jopa väittää, että melko halvalla. Lisäksi huusimme vielä "vauva"jäärkarhun mukaan jengiin.

Jääkarhut miellyttävät myös omaa silmääni yksinkertaisessa ylväydessään. Harmi vaan, että tuollaiset hienoudet eivät ihan pääse oikeuksiinsa, jollei niillä ole kunnon tilaa, joten meille ne eivät oikein voisi muuttaa. Rahkaäijä seniorin jääkarhukokelma sai mainion täydennyksen ja me hyvää harjoitusta huutokauppakamppailuihin.
Ohessa vielä veret seisauttava päivän asu -kuva, joka kilpailee tyylikkyydessään vuoden prätkämimmi -palkinnosta.:D
Tyylilyyli ja syksyn hitti bikertakki, eiku mites se meni...

perjantai 14. syyskuuta 2012

Reipasta ruokaa viikonlopuksi

Mun mielestä ruokapostaukset on yleensä melko tylsiä ja nyt sorrun tähän tylsyyteen itekin. Mutta siihen on ihanainen syy, nimittäin itämainen lohi! Tai itse asiassa, ei tää ole itämaista nähnykään.
Oon ihan täynnä kaikkia uunilohia ja paistettuja ja savustettuja lohia, mutta tää resepti uppoo. Alunperin tais olla jossakin Fit-lehdessä, mutta tästä on tullut melkein eri ruoka, koska köyhyys käskee. Ensimmäisen kerran, kun suunniteltiin tekevämme tätä, tuo todellinen talousnero Lauri nurisi koko Citymarket-reissun, kuinka kalliita kaikki aineet tähän lohisafkaan on. Noh, lopputulema oli se, että kaikki ihanaiset kasvikset, kuten paksoi ja sokeriherneet jäi pois, ja lohen alle meni alkuperäisistä ehdotelmista vain paprika ja kevätsipulin korvaava purjosipuli.:D Tällä köyhäilyversiolla ruoka on jatkossakin tehty monta kertaa ja nää ainekset taitaa kaikki löytyä lähikaupasta. Monia lohen valmistaminen pelottaa, mutta ei siinä ole mitään kauhistuttavaa ja tarjouksesta sitä löytää halvemmalla kuin kanaa.
Itsehän käytän tässä pilkkomisvaiheessa viiltosuojahanskoja, ettei satu
mitään ikäviä turmia.:D
Osta näitä kaupasta:
2-3 paprikaa
yks purjosipuli
halpaa lohta niin paljon kun aiot syödä
pari chiliä (ei pakollisia, jos ei maistu)
pieni pätkä tuoretta inkivääriä (ostin n. 4 cm pätkän sitä, maksoi 5 senttiä)
yks lime (pese hyvin, ennen kuin raastat kuoren)
seesamiöljyä (huonompaa hiihtokenkää, jos ei seesamin voimakkaasta mausta tykkää, ite voisin vaikka juoda  tätä suoraa pullosta.:D)
50-100 gr cashewpähkinöitä, mitä enemmän sen parempi
korppujauhoja (jätä pois, jos harrastat jotain karppauspelleilyä)
korianteria (tuo lisää itämaishenkisyyttä, itse en käytä)
soijakastiketta

Pilko öljyttyyn uunivuokaan paprikat, sipuli, chilit, inkivääri ja mahdolliset lisäyllätykset, mitä keksit, esim. joku kaali toimii varmaan hyvin. Hakkaa pähkinät pieneks (tehosekottimella tulee mukavaa jauhoa) ja lisää niiden sekaan pari ruokalusikallista korppujauhoja, raastettu limen kuori ja 1/2- 2 rkl seesamiöljyä ja sitten pieneks silputtu korianteri.
Siinä ne omega-kolmoset pötköttää!
Heitä lohi (josta on nahka poistettu) uunivuokaan kasvisten päälle. Sitten tuo ihanainen pähkinätahna, jota sitäkin vois vetää ihan sellasenaan, levitetään lohen päälle. Koko komeuden päälle voi vielä vähän pirskotella seesamiöljyä. Sitten seuraa piinallisin vaihe, kun täytyy nälkäsenä odottaa, että ruoka kypsyy uunissa (200 astetta) puolisen tuntia, kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella tuohon aikaan jos lohifile on kovin ohut tai paksu. Mutta onneks sitä voi välillä vähän vilasta, näyttääkö kypsältä. Kun lohi on poistettu uunista, päälle voi vielä lorotella soijakastike-limen mehu -sekotuksen. Ja eikun  syömään!

Kiinnostiko ruokapostaus ketään? Onko lohi hyvää? Iskeekö seesami? Miten maailma makaa? Kerro!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Megatreeni

Eilinen sali on melkoinen farssi, maveraudat jäi lattiaan ja vatsatkin unohtu tehdä. Tänä aamuna puhkuinkin  uutta raivoa salille lähtiessä ja uhkasin murskata kaikki salin raudat.
Alkuun tein maveykkösiä 95 kilolla, että mun itsetunto palautuis ja onnistuisin varmasti. En tiedä mikä mättäs eilen, 90 kiloa oli ylitsepääsemätön vastus, ihan käsittämätöntä. Ehkä pitäis pyöräillä vähemmän ja syödä vieläkin enemmän. Olen laatimassa syväluotaavaa analyysia mavesuhteestani, mutta siinä voi vähän kestää, koska avaan sieluani huolella.:D
Maastavedon jälkeen runtelin etureidet etukyykyllä, joka tuntuu muuten kulkevan mukavasti, kunhan ei niistä painoista puhuta mitään, hehheh.
Tälläkö kasvaa isot epäkkäät?
Penkki se sen sijaan ei taas kulkenut, mutta syytän siitä miestä, joka edessäni heilui kahvakuulan kanssa vimmatusti, eikä ihan liian usein nostanut housujaan. Mutta ei siitä sen enempää, penkin perään tein vielä kolme settiä punnerruksia. Joskus en uskonut, että punnerruksia voi tehdä niin, että nenä melkein osuu lattiaan. Onneksi se asia ei riipu uskosta, vaan harjoittelusta.
Yleensä vaadin hoviapulaistani auttamaan ensimmäisen noston pystypunnerruksessa, ettei hyvät voimat valu hukkaan, mutta tällä kertaa oli pakko saada 14 kilon dumppelit ihan ite ylös ja onnistuin siinä tarvittavat kolme kertaa. Tein vielä muutaman setin pystysoutua taljalla ja en aio enää tänään nostaa käsiäni pään yläpuolelle, sen verran tuli tuhoja. Oikeestaan, ne varmaan roikkuu velttona sivuilla koko päivän.
Tein vielä eilen unohtuneet vatsat ja vähän dippejä. Dipit on kyllä todellinen Luciferin lahja maailmalle, mutta tehokas sellainen. Vaikka niitä ei vielä kovin syviks voi kutsua, uskon, että tässäkin ahkera työ palkitaan.
Mustalla lautasella ihan mikä vaan näyttää herkulliselta.
Tein äsken munakkaan, johon laitoin nakkien seuralaiseksi kesäkurpitsaa. Kuulostaa perin kurjalta, mutta  olikin oikeasti hyvää! Toisinkin kuin menneisyyden kokeilu katkarapu-aurajuustomunakas, yöööh...
Annoin varmaan kaiken tälle päivälle varatun effortin salilla, kun nyt on uskomattoman löysä fiilis. Mutta onneksi loput päivän panostuksista on lähinnä henkisiä, kuten matka Löytöliiteriin.:D

maanantai 10. syyskuuta 2012

Muutama kuva Rahkaväen häistä

Viikonlopun aikana katselin vesisateessa ralleja  ja harrastin maakuntamatkailua maantiepyörän päällä reilun 60 kilometrin edestä. Näistä merkkipaaluista ei tietenkään ole kuvia, mutta sen sijaan muutaman viikon takaisista Rahkaväen häistä on pari otosta. Kolme ensimmäistä kuvaa on eilisestä hääkuvaussessioista, jotka totta kai räpsittiin mm. kuntosalilla!

Virallinen hääkuva?:D






Vihkiminen oli 24.8 Tampereen maistraatissa ja itse tapahtuma oli noin kolmessa minuutissa ohi, kysyinkin Laurilta, että joko se meni. Paikalla oli vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset ja tämän seurueen kanssa jatkoimme juhlaa ravintola Coussiccassa (kannattaa joskus poiketa, jollei ole tuttu paikka).

Joku voikin ehkä arvata, etten halunnut mitään prinsessapäivähömpötyksiä häistä (kimpunkin nappasin mukaan kukkakaupan kylmäkaapista matkalla maistraattiin) ja näin pienissäkin häissä oli melko paljon hoidettavaa, joten olen äärimmäisen tyytyväinen järjestelyyn, johon päädyttiin.  Ja sitä paitsi, se jännitys meinas viedä järjen...
Seuraavana päivänä tarjottiin maistuvaa ruokaa ja vielä parempaa kakkua muille sukulaisille.
Ihan itte maalasin kyltin!

Kakkukin on ihan itte tehty ja koriste vuodelta -90
Lahjaks kaikkea mahdollista värikynistä lakioppaaseen.:D
Juhlat oli kivat, mutta oon myös tyytyväinen, että ne on pidetty. Ja näin parin viikon kokemuksella suosittelen myös avioliittoa kaikille, se vasta kivaa onkin!

torstai 6. syyskuuta 2012

Torstain terävimmät

Kohta Rahkamuija varmaan muuttuu Merida-muijaksi, koska olen nyt niin pyöräilyn pauloissa. Voisin pyöräillä ihan koko ajan ja joka paikkaan. Ainoa, mutta paras anoppini lahjoitti lukkopoljinkenkänsä mulle kannustavina saatesanoinaan, että kuinka koko ajan on polvet mustelmilla, kun lukot on niin hankalat käyttää. Innostuin tästä kovin ja pitkän (henkisen) taistelun jälkeen eilen Rituun vaihdettiin lukkopolkimet ja eikun baanalle! Koska odotukset onnistumisesta oli täysin nollassa, lukkopolkimien käyttö ylitti kaikki odotukset. Pysyin pystyssä ja pyörä lensi entistä vauhdikkaammin eteenpäin Hervannan illassa.
"Huuuuiiiiiiii!"
Nyt viikon kokemuksella maantiepyörällä ajo on melko erilaista kuin maastapyörällä. Alkuun maantietsykkeli tuntui todella huteralta ja yhdellä kädellä ajaminen oli jo melkein itsetuhoisan näköistä. Maastopyörässäni on levyjarrut, jotka pysäyttävät pyörän kuin seinään tarpeen tullen, joten Ritun vannejarrut tuntuvat tosi jähmeiltä ja huonosti jarruttavilta. Mutta kunhan tästä vauhtiin päästään, jarruja ei varmaan enää tarvitakaan...
Pyöräilyvarustukseni tarvitsee ehdotonta päivitystä, maastokypärähän ei ollenkaan käy maantieajeluihin, samoin Bilteman crossihanskat on vähän turnoff. Ajattelin oikein repäistä ja tilata ehkä DealExtremestä pyöräilykuteet, hintaa tälle panostukselle tulee ehkä noin parikymmentä euroa.
Taas kerran myös lempivaatekauppani eli Lidl yllätti iloisesti ja rynnistin kyynerpäätaktiikalla apajille heti aamusta ja poistin perin tyylikkäät juoksu/pyöräilyhousut ja teknisen paidan. Joo, naurakaa vaan, mutta Lidlin urheiluvaatteista löytyy aitoja helmiä. Ja halpaakin on!
Päivän asu. Vaatteet Lidlistä ja kurkipotku kuvaajaa kohti.
Kuten tarkkasilmäinen voi huomata, pyörä majailee olohuoneessa, toinen ruokapöydän takana.
Tälle tyylikkäälle ja uskottavalle urheiluvarustukselle tuli hintaa 17,98 € ja olen todella tyytyväinen. Syy, miksi en vanno parempien (=kalliimpien) lenkkikuteiden nimeen, on se, että en vain yksinkertaisesti henno käyttää kalliita vaatteita, kun möyrin tuolla mudassa pyörällä. Pelkään, että ne menee pilalle, vaikka käyttöönhän ne on tarkoitettu.
Vaihdoin saliohjelmaa taas kerran, kun kolmijakoinen tuntui tosi nihkeältä ja viikon rytmittäminen oli hankalaa, kun koko ajan oli joku paikka aivan mäsänä. Kaksijakoinen on lempparini ja siihen taas palasin ja nyt reeni tuntuu kulkevan mainiosti, mutta siitä lisää tuonnempana! Asunnossamme leijailee juuri aivan ihana pastakastikkeen tuoksu ja se onkin lupaus tulevasta ähkystä. Sen voimalla todellakin jaksaa reenata!