Yksikätinen penkkaaja ja muita taruolentoja

Ei ole kuulkaa enää riatloni mitään, koska mä vedin tänään svensklonin. Ajoin ensin autolla salille, siitä yliopistolle pyörällä, tein ruotsin tentin, taas vähän pyöräilyä ja sitten salitreeni. Huh! Mutta kohta olen virallisesti suorittanut virkamiesruotsin ja ei käy kateeksi niitä, jotka joutuu tän virkamiehen kanssa ruotsiksi tekemisiin.

Jag ska flyga!

Olin salilla jo iltapäivällä ja tunnelma oli mukavan seesteinen, mitä nyt radiossa soi Loop. Totesin kyllä, että taidan tästä lähtien käydä salilla ilman Rahkaäijää, koska kaikki miehet (useampi kuin yksi!) jutusteli mulle tänään niin reippaasti. Ensimmäisen kunnon penkkisarjan jälkeen eräs herrasmies jopa kehui, kuinka isoilla painoilla penkkaan. Koska painoa oli tangossa kuitenkin alle 50 kg, ensimmäinen ajatukseni oli, että herkeätkös kettuilemasta ja toisena ajatuksena päättelin, että nyt se kyllä kattoi kiekot jotenkin väärin. Vasta treenin jälkeen mietin, että mitäs jos se ihan oikeesti tarkottikin sitä?

Lisäsin itselleni käden, koska en näyttänyt kauheen kovalta penkkaajalta yksikätisenä.

Vaahtosin eilen Instagrammissa mun uudesta keittiövälineestä ja vaahtoon vähän lisää. Ostin Tupperware-kutsuilta kipon, jolla voi kokkailla munakasta mikrossa ja ajattelin, että otan riskin parinkympin hukkaan heittämisestä, jos se ei olekaan hyvä. Mutta se onkin PARAS! Voisin pussata ton Easy Delightin keksijää vaikka samantien, koska mun ei tarvii enää koskaa syödä munakasta, joka on ottanut pannulla vähän liikaa brunaa, kun en tajua ajoissa kääntää sitä. Ostin ton alunperin sillä ajatuksella, että vien sen töihin ruokataukoja varten, mutta joudun kyllä ostaan toisen sitä varten, liian hyvässä käytössä kotona.

Munia ja tomaatteja ennen ja jälkeen neljän minuutin mikropyörityksen. Meni "vähän" liikaa mustapippuria.

Me oltiin tässä iltana eräänä kävelyllä Vilusen entisellä maankaatopaikalla, josta kuulemma joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tulee puisto. Se on siis iso kasa maata moottoritien vieressä, mutta mun mielestä siinä on silti jotain spesiaalia. Mun ja Rahkaäijän ekana yhteisenä kesänä oltiin lennättämässä siellä leijaa ja sitten joku vanha papparainen tuli kysyyn, että ollaanko me leijaharrastajia. Kumpikin lennätti jotain Honkkarin kympin leijaa ensimmäistä kertaa sataan vuoteen ja vaan tyynesti nyökyteltiin, että juu, harrastajia ollaan.

Tällä kertaa ei tullut leijaa mukaan, eikä edes tuullut, mutta tällä kertaa olinkin kiviharrastaja. Löysin nimittäin tosta huikeesta kivikasasta superhienon kiven, mutta veikkaan, ettei sitä ole ihan jääkausi muokannut moiseksi.

Otin kiven tietysti mukaan ja reiät oli juuri sopivat kruunukynttilöitä varten. Pistin eilen illalla kolme kynttilää palamaan ja kysyin Rahkaäijältä, että mitä noi kynttilät sun mielestä symbolisoi. Vastaus yllätti jopa itseni kaltaisen suuren ajattelin. "No tossa vasemmalla on penkki, keskellä kyykky ja toisessa reunassa mave." Syvällistä.

Huomenna iltapäivällä lähdetään käymään Ratareisi ry:n kanssa Alastaron moottoriradalla vähän tsekkailemassa, että miltä siellä näyttää noin niin kuin juhannusta silmällä pitäen, siitä lisää myöhemmin Oltiin muuten uusimmassa Fillari-lehdessä!

Rahkalaskuri: 790

Tärkein nostolihas on pää

Olen nyt puolisen vuotta käyttänyt samaa saliohjelmaa. Ja se on pitkä aika se, yleensä ohjelmaan kyllästyy kolmen kuukauden jälkeen. Mutta 5/3/1 on huikea ohjelma!
Homman nimi on siis se, että ohjelmassa on neljä voimaliikettä (kyykky, mave, pena + esim. pystypunnerrus) ja neljänä päivänä käydään salilla ja jokaisena tehdään yksi voimatreeni. Kierto kestään neljä viikkoa, ekalla viikolla tehdään kolme vitosen sarjaa, tokalla viikolla kolme kolmosen sarjaa ja vikalla viikolla kolme sarjaa, ensimmäinen viidellä toistolla, toinen kolmella ja viimeinen yhdellä. Neljännellä viikolla tehdään kolme vitosen sarjaa tosi kevyesti. Painot kullekin viikolle ja sarjoille saa näppärästi laskurista, johon voi syöttää esim. ykkösmaksiminsa (=kuinka isoilla painoilla pystyt tekemään tasan yhden toiston). Jos tämä sönkötys ei täysin avautunut, joten konkretisoin asian tämän kierroksen maastavetosarjoillani.
Viikko 1
5x75 kg, 5x87,5 kg, 5+ x97,5 kg (plussa vikan sarjan perässä meinaa sitä, että voi tehdä niin monta kuin menee, tuolloin tein muistaakseni 6.)
Viikko 2
3x82,5 kg, 3x92,5 kg, 3+ x 102,5 kg
Viikko 3
5x87,5 kg, 3x97,5 kg, 1+ x 110 kg
Viikko 4
5x47,5 kg, 5x57,5 kg, 5x70 kg

Viime viikolla vähän väsytti kesken treenin.

Noiden voimaliikkeiden jälkeen voi jatkaa treeniä ihan miten tykkää, mutta esimerkiksi valmis pohja on Boring but big, jossa voimasarjojen jälkeen treeniä jatketaan vähän bodaustyylisesti, pitkää sarjaa ja sen sellaista. Käytännössä ohjelma on kaksijakoinen, yläkroppa kaksi kertaa viikossa (penkki- ja pystypunnerruspäivinä) ja jalat kaksi kertaa viikossa (kyykky- ja maastavetopäivinä).

Pointti tässä kaikessa on se, että olen päässyt tosi hyvin eteenpäin maastavedossa ja penkissä tällä ohjelmalla. Suurin syy on varmasti järkevä progressio eli painoja on tähän mennessä saanut lisätä joka kierroksella ja olen voinut luottaa siihen, että sarjat ovat kohtuullisen järkeviä, enkä ole jäänyt junnaamaan paikalleen. Kaikilla tämä ei varmasti toimi, mutta mulla toimii!

Tänään kävin reenaan irvistystä.

Tajusin myös ihan tässä lähiviikkoina, että ohjelma on lähes kokonaan poistanut kaikenlaisen painokauhun. Mulla ei tosiaan ole liiemmin koskaan ollut pelkoa siitä, että tulen muskelikimpuksi, lähinnä on huolettanut, että viekö tuuli mukanaan. Painokauhulla tarkoitan sitä, että tietyn rajan yli on vaikea päästä, koska yksinkertaisesti kantti loppuu, eikä pää jotenkin ole yhtään mukana. Ennen esimerkiksi maastavetosarjat kolminumeroisilla painoilla tai penkki yli 47,5 kilolla tuntui jotenkin ihan kohtuuttoman haastavalta. Riitti, että tiesi, että penkkitangossa on 50 kiloa, niin ei muuten varmasti noussut.
Nyt voin lukea ennen treeniä mun rakasta paperia, johon ohjelma on printattu ja sieltä omin silmin nähdä, että maastavetoa pitäisi tulla vaikkapa 102,5 kilolla kolme. Eikä se ole mikään hatusta vedetty lukema, vaan laskettu juttu. Muija, senkun nostat vaan!

Täysin asiaan liittymätön täytekuva taloyhtiön roskikselta. Joku haluaa luopua lasten rattaista, jääkiekkomailasta ja kameli-taulusta. 

En enää juurikaan pelkää epäonnistumisia treenissä. En tiedä liittyykö se millään tapaa tähän ohjelmaan vai ylipäätään henkisen kantin lisääntymiseen. Joskus kova sarja saattaa mennä aivan päin berberiä, koska on vaan tosi huono päivä, tai varvasta kutittaa tai Rahkaäijä naurattaa tai radiossa alkaa soimaan surkea kappale. Mutta ei sitä tarvitse pelätä, että ei onnistukaan, onpahan seuraavalle kierrokselle tai viikolle jotain petrattavaa. Mä olen viime aikoina päässyt jo ihan silläkin eteenpäin, että olen uskaltanut yrittää. Ja mitä sitten jos kympin sarja jääkin vajaaksi ja nousee vain kahdeksan? Ei se varmaan haittaa. Seuraavalla kerralla tulee jo varmasti yhdeksän.

Pelottaako isommat painot? Millä sä oot päässyt yli painokauhusta? Jännittääkö epäonnistuminen? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 558

P.S. Kannattaa kurkata ihan vaivihkaa siellä lehtihyllyjen välissä uusin Pyöräily+Triathlon -lehti. Siellä on meikä fillarin kanssa ja pieni pätkä ensi kesän kuumimmasta juhannustapahtumasta eli Ratareidestä!

Likaisia paljastuksia

Sain kahdestakin suunnasta haasteen, jonka juoni on sellainen, että ensin pitää kertoa 11 faktaa itsestään ja sen jälkeen vastata haastajan 11:n kysymykseen.
Faktat tulee tässä!
1. Tänään oli salipäivä ja treenistä ei tullut melkein mitään, kun mietin vaan koko ajan, miten yks jäbä salilla voi näyttää niin paljon Tauskilta, mutta bodattuna. Oikeesti. Yllättyisit, jos näkisit.

2. Ostin tänään puoli kiloa piparkakkutaikinaa ja aion syödä kaiken ihan lähipäivinä.
3. Tänään pärähti blogissa neljännesmiljoona katselua rikki. Yhtä monta tuhatta, kuin rahkapurkissa on grammoja!
4. Eilen alkuyöstä leikittiin kotibile-etsiviä ja jäljitettiin jostain kantautuvaa älämölöä. Lopulta sukellusvenemusiikkijumputus löytyi kuusi kerrosta alempaa, vaikkakin kuulosti siltä, että se olisi ollut seinän takana. Vanhana musta tulee kerrostalokyttääjä.
5. Huomenna ajattelin mennä espanjan uusintatenttiin. Että buenas tardes vaan.
6. Meidän asunto on tositosi sekainen yleensä aina, mutta tällä viikolla siivotaan, koska Team TEHO Sportin pikkujoulut on lauantaina meillä.
7. Tällä viikolla on palauttava viikko salilla, lasten painot siis käytössä voimaliikkeissä.
8. Jätän aina kaappien ovet auki. Mutta niin jättää myös Rahkaäijä, niin se ei haittaa kumpaakaan.
9. En osaa piirtää. Mutta kerran olin työväen opiston maalauskurssilla, jonne pakotin myös Rahkaäijän mukaan.

Ton maalasin siellä kurssilla. Elämäni onnistunein taideteos. En vieläkään voi uskoa, että ite tein sen.

10. Täysjoustomaasturin Reverb-satulatolppa hajosi huhtikuussa ja tossa se vieläkin odottaa lattialla, että joku lähettäisi sen takuuhuoltoon. Miten niin saamatonta porukkaa?
11. Tää olkoon kuvafakta. Toinen haastajista eli Kauramoottori läväytti ruutuun unohtumattoman yo-kuvansa, joten määkin laitan kuvan yo-juhlistani.

Sittenpä niiden kysymysten pariin! Ensin Ninnin kysymykset.
1. Mihin oot koukussa?
Internetiin. Aivan sairas koukku, puhelin tai tabletti on koko ajan kädessä kiinni.
2. Onko sulla treeniohjelma? Kuka tehny? Noudatatko sitä sataprosenttisesti?
Joo, mun salitreeniohjelman on suunnitellut toi Wendlerin Jimi tuolta Ameriikan maalta. Ja itse olen vähän modannut ohjelmaa.
3. Mihin aikaan päivästä yleensä treenaat?
Silloin kun on aikaa, vain pakon edessä aamuisin, muuten illalla.
4. Kuunteletko musiikkia treenatessa? Millaset kuulokkeet?
Kuuntelen sitä, mitä salin soittimesta tulee. Viime aikoina on tullut jääkiekkoselostusta, mutta olen ihan vaivihkaa vaihtanut sen Lamb of Godiin. Rahkaäijä kuuntelee kuulokkeilla musiikkia ja on sikaärsyttävää, kun mun tsemppaukset menee aivan hukkaan, kun se ei kuule niitä.
5. Joululahjatoiveesi?
Ostan ehkä itelleni töistä pyörivän tarjottimen, ja paketoin sen. Se on vaan niin kiva, vaikka en yhtään tiedä, mitä sillä tekisin.
6. Onko joulun pyhät lepoa vai hyvää treeniaikaa?
Todellakin juuri parasta treeniaikaa! Silloin ei salilla ole paljon muita. Viime jouluaattona lähdettiin heti aamusta pyöräilemään ja Rahkaäijä, intiaaninimeltään suunnistava haukka, oli taas aivan varma reitistä ja eksyttiin metsään. Päästiin kuitenkin pois.
7. Lempivälipala?
No rahka tietenkin!
8. Miten kuljet työ/koulumatkasi?
Kouluun menen bussilla tai pyörällä, töihin bussilla, pyörällä tai autolla. Ei tule kyllästymistä, kun vaihtelee kulkuvälinettä!
9. Kaukaisin paikka, mihin olet reissannut?
Kaliforniassa poikettiin viime talvena. Varmaan vieläkin puhuvat siellä meistä. Ajateltiin, että pistetään Montereyhin Point Pinosin majakkaan joulukortti, kun siellä oli niin mukavaa väkeä.

Mulla on koko ajan niin järjetön Jenkkeihin lähtö -kuume, ettei ole enää edes hauskaa!

10. Maantie- vai maastopyörälenkille?
Vois vähän rengas livetä tuolla asfaltilla, eli maastolenkille. Mutta juuri eilen suunnittelin, että kohta ostan vihreän maantiepyörän.
11. Analoginen vai digitaalinen kello?
Analooginen on kivempi!

Kauramoottorin kyssärit
1. Mikä on paras vuodenaika?
Mokoman eräässä kappaleessa sanotaan, että talvi on pitkä ja sisältää kesän, mutta tykkään eniten siitä kesästä, joka joskus ilmestyy ikuisen talven keskelle.
2. Onko pyörässäsi valot vai oletko valoton ninja?
Mä oon valollinen ninja!
3. Mitä lisäravinteita käytät?
Palkkaria, heraa, d-vitskua, toisinaan magnesiumia, aina muistaessa kreatiinia ja satunnaisesti BCAA:ta.
4. Tee vai kahvi?
Tee. Kahvi on enemmän sellainen aikuisten juttu.
5. Uskotko joulupukkiin?
Totta kai.
6. Huonoin näkemäsi elokuva?
Ihan en kokonaan pystynyt katsomaan, mutta vastaan silti Antichrist. Mitä helvettiä oikeesti? Suosittelen haasteista pitäville.
7. Suosikkiurheilijasi?
Symppaan jotenkin tosi paljon Matti Lehikoista, joka ajaa fillarilla kovaa mäkeä alas. Hullu ja kova äjjä!
8. Oletko käynyt Heurekassa?
Joo, monta kertaa! Ihan paras paikka!
9. Monetko urheilukengät omistat?
Kolmet, lenkkarit, pyöräilykengät ja salikengät.
10. Osaatko solmia kravatin?
En enää. Joskus yläasteella, kun olin ernu (=erilainen nuori, jos joku ei puhu vuotta 2004) niin sillon joskus pidin kravattia ja osasin kai tehdä solmun.
11. Xbox, Playstation vai Wii?
Ööö, varmaan pleikkari. Nauroin aamulla aivan hemmetisti, kun tuli uusi Verkkokauppa.comin mainoslehti ja niillä oli koko sivun mainos, että 29.11 on älä osta mitään -päivä ja että turha ostaminen on tyhmää. Sitten seuraavalla aukeammalla on koko sivun mainos, että uusi pleikkari ilmestyy 29.11. Silloin ei ainakaan Verkkiksestä osta kukaan mitään.

Mää en tapojeni mukaan haasta ketään. Rahkaäijä muuten laski, että jos jokainen haastettu haastaisi 11 ihmistä, eikä samaa ihmistä saisi haastaa uudestaan, jokainen suomalainen olisi saanut haasteen noin kuuden kierroksen jälkeen ja jokainen maailmassa noin kymmenen kierroksen jälkeen. Ei paha.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 555

Punaviinikastike on hyvä latari!

Oikein isänpäivän kunniaksi vaihdettiin pakastevihannekset ja päiväyskana kunnon ruokiin ja lähdettiin vanhempieni luo kokkailemaan.

Äitini tekemän juustoisen kasvissosekeiton jälkeen oli tarjolla Rahkaäijän paistamia hevosen ulkofilepihvejä ja mun suurimmaksi osaksi keittelemää punaviinikastiketta. Olin epäileväinen soosin suhteen, koska punaviini on yleensä melko inhaa litkua, mutta kastikkeesta tuli huippuhyvää! Alkoholin haihtumisella ja hullulla määrällä valkosipulia ja yrttejä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Myös pihvit onnistui hienosti.

Me syödään hevosta muutenkin jonkun verran, jauhelihaa on toisinaan vakkarimarketissa tarjolla, eikä se ole hinnalla pilattu, reilu kuusi euroa kilo. Myös tänään maisteltu savupaisti on aivan megahyvää ruisleivän kanssa. Ja tämä ei nyt ole mikään hevosenlihaprovo, jolla yritän saada eläisten ystävät takajaloilleen (vai kavioilleen, heheh!) vaan olen ihan tosissani, aivan hyvää lihaa.
Kahden eri kahvipöydän jälkeen on taas ladattu kaikkea makeaa ainakin pariksi viikoksi. Ilmeeni viimeisen suupalan jälkeen.

"Ottaako Anni vielä seitsemännen pala kakkua?"

Kuva on mahdollisesta todenperäisyydestään huolimatta otettu kuitenkin tänään salilla, kun eläydyin treeniin oikein tunteella. Polviongelman takia kyykky ei suju vieläkään, mutta ei se asia jauhamalla parane. Teinkin monta pitkää sarjaa maastavetoa, etuheilautuksia kahvakuulalla ja etureisikoneella päälle. Ja nyt vasta muistin, että pohkeet unohtui! Hups.

Huomaa megalomaaninen painopakka.

Että mää nautin, kun sai oikein kunnolla puurtaa, hiki ja tärinä oli taattu, vaikka liikkeitä ei ollut montaa. Nyt mulla on pitkästä aikaa sellainen fiilis, että tästä lähtee taas jalkatreenitkin kunnon nousuun! Mielikuvitusta ja viitseliäsyyttä vähän peliin, niin saa hyvin treenin, vaikka polvi estääkin jotkin liikkeet.

Oi kristallipallo, kerro voitanko ensi viikolla lotossa? Jessss!

Rahkaväki sai tänään oikein Ameriikan tuliaisena hienon vempeleen. Se on biljardipallo-kristallipallo! Joo-o, kun mieleen tulee jokin askarruttava kysymys, voi vain ravistaa palloa ja pienellä näytölle ilmestyy vastaus. Pallo ei tunnu välittävän lainkaan kysymyksen kielestä, se ymmärtää kaikkia kieliä ja se antaa aina varman vastauksen. Aikamoinen oraakkeli! Olenko mä vähän turhan innoissani alkeellisesta lelusta? En suinkaan. Mää lupaan kysyä kristallipallolta myös kaikki kysymykset, jotka tulee kommenttiboksiin, 114 % varma vastaus on taattu! Eikä maksa mitään, happy hour!

Nyt taidan lähteä sängyn pohjalle henkisesti valmistautumaan hulinantäyteiseen ensi viikkoon. Pahoin pelkkään, että tiistainen espanjan tenttini ei tule menemään kovin hyvin. En uskalla kysyä biljardipallolta! Hauskaa viikkoa!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 533

Lepopäivän politiikkaa

Eilen tein paluun HH Gymille, heti ovesta sisään tullessa tuli mieleen viime kesä. Päivät painettiin duunia ja illat podattiin. Se oli ihanaa aikaa se! TTY:n sali on koko syksyn ollut iltaisin niin ruuhkainen, että salin vaihto oli lopulta helppo päätös, etenkin kun kesäsaliamme olikin jo aika ikävä.

Mulla oli treffit Lee Priestin kanssa.

Mutta tänään ei podata vaan, levätään. Juttelin viime viikolla puhelimessa fysioterapeutin kanssa polvestani ja fyssari oli huolissaan, että pidänkö lainkaan lepopäiviä. No totta kai pidän ja ihan joka viikko, mutta eikö joku sitten pidä? Jäin kelailemaan enemmänkin tätä lepopäiväasiaa.

Mulla on ollu nyrkkisääntönä, että joka viikossa pitää olla vähintään yksi lepopäivä. Kesällä saattoi harvoin käydä niin, ettei viikkoon mahtunut yhtään lepoa, kun pyöräilyinnostus oli parhaimmillaan, mutta yleensä yritän tämmätä lepäilyt vähintään viikon välein. Joku voi siellä nyt mietiskellä, että toi akka on joku neuroottiinen urheiluhullu, niin haluaisin korostaa, että sporttailuakin on niin monenlaista. Treenin intensiteetti vaihtelee ja monesti pyörälenkit on ihan lähinnä maisemien katselua ja kevyttä rullailua, ei juuri kävelyä raskaampaa.

Pidän lepopäivän silloin kun siltä tuntuu, joka viikko ei ole siis vakiona sunnuntain pyhälepoa. Systeemi on toiminut ainakin mulla hyvin, treenittömän päivän voi pitää omien aikataulujen mukaan (eli silloin, kun ehtii levätä vain yöllä) ja itseään on pakko kuunnella, kolottaako ja väsyttääkö? Olisiko taukopäivän paikka? Varsinkin nyt, kun salitreenien kanssa on menty 2 treeniä, 1 välipäivä -systeemillä, viimeistään neljän salin jälkeen tekee mieli vähän huilata.

Lepopäivä tarkoittaa sitä, että en treenaa salilla, pyöräile tai juokse (ihan niinku muutenkaan juoksisin nykyisin...), venytellä saatan, mutta vähän liian usein se "unohtuu". Hyi minua, soo soo! Olisikin ehkä parempi nimetä se venyttelypäiväksi, jotta edes joskus tulisi venyteltyä. Tein aiemmin syksyllä pyhän lupauksen, että venyttelen vähintään neljä kertaa viikossa, mutta se on nyt jäänyt vähän haaveeksi, nolo myöntää. Pilatesrullan kanssa sentään olen vähän tehnyt lähempää tuttavuutta. Ehkä aloitan uuden venyttelyelämän vuoden vaihteessa?

Ja mikä parasta, kun aikaa ei kulu salille lähtöön, itse treeniin ja siitä palautumiseen, illassa onkin yhtäkkiä pari tuntia lisää. Eikä "ylimääräistä" aikaa ole ainakaan mulla koskaan liikaa, saattaa saada vaikka jotakin hyödyllistä aikaan!

Mikä on sun lepopäiväpolitiikka? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 525

La chica es bonita

Buenas tardes!
Uno, dos, tres... Kuten nokkelimmat arvata saattaa, Rahkamuija aloitti tänään ihan ensimmäisen kurssinsa espanjaa! Sain inspiraation kielen opiskeluun taannoisella Kalifornian reissulla ja kun kerran yliopistossa saa ilmaiseksi kursseja käydä, ajattelin ottaa haltuun muutamat turistifraasit ja muuta hyödyllistä. Seuraavalla kerralla voisinkin pyytää opettajaa kertomaan, miten voin salilla mahdollisimman uskottavasti karjua vaihtareille, että pistävät painot takaisin paikalleen käytön jälkeen.

Ostin eilen Lidlistä uudet sappaat...

Eilen kävin väntäämässä penkki-yläruumistreeniä ja ihan treenin lopussa paikalle pöllähti hienoa väkeä kuohuviinilasit käsissä. He eivät suinkaan tulleet juhlimaan menestyksekästä penkkipäivääni, vaan uuden salin avajaisia. Onneksi oma treenini oli jo lähes ohi, koska vieressä kyttäävä pukumies ei varsinaisesti ole mikään treenitehoja nostava tekijä. Ellei se pukumies ole tosi komea.
Mutta jokatapauksessa,  nyt sekä rintalihat, että selkälihat on hyvin treenatun oloiset ja se on pääasia. Keskiviikon treenin jälkeen alkaa taas 5/3/1-ohjelman palauttava viikko. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa ohjelman aikana, että se tulee ihan tarpeeseen, voimasarjat on tullut tehtyä melko tunteella.

...ja mää rakastan niitä!

Tänään korkkasin mun koulumatkapyöräilykauden kesän jälkeen ja jo eilen illalla laitoin tohkeissani kypärää, vaatteita ja muuta tarpeellista aamua varten valmiiksi. Optimistisesti viikkasin valmiiksi capri-pituiset housut ja se vähän kadutti kello 7.26, kun ulkona oli kuusi astetta lämmintä. Sormetkin meni vähän kohmeeseen!

Koulu/työmatkapyöräily on ihan oma maailmansa. Tärkeintä ei ole perille pääsy vaan matka, jonka aikana on mahdollista ohittaa lukemattomia muita pyöräilijöitä. Ja mikä vielä olennaisempaa, kukaan ei saa päästä ohi. Eli vauhti on mahdollisimman tappava (Jep, kerran törmäsin pyörällä mummoon, mutta mummo jäi henkiin.), mutta sitten perillä ehtii lepäillä ja funtsia maailman menoa tarkemmin. Olen ehkä ennenkin sanonut tämän, mutta mua ei pätkääkään kiinnosta osallistua minkäänlaisiin pyöräilykilpailuihin, mutta koulumatkatempo on aika viihdyttävää puuhaa ja siinä taistelen voitosta verisesti!

Tulispa ihan vähän sadekeliä!

Tänään yritin ihan tosissani ostaa kirjaa espanjan kurssille, mutta sen sijaan eksyinkin taas urheiluvaateosastolle ihan vähän sovittelemaan trikoita ja paitoja, jotka ajaa tärkeysjärjestyksessä koska vaan sikakalliin koulukirjan ohi. Kroonisesti sekaiseen vaatekaappiin ei tullut yhtään enempää täytettä, mutta huomasin yhden housu-poliittisen asian. Ennen salitreeniurani alkua housut olivat yleensä aina kokoa M, sitten treenailun ja vähän optimaalisemman safkailun jälkeen S-kokoiset pöksyt olivat passelimmat, mutta nyt ollaan taas siinä pisteessä, että M-kokoiset pöksyt menee paremmin jalkaan. Eikä syynä tällä kertaa ole vyötärölle jääneet kesäjätskit, vaan reidet! Saattaa siellä reisissä niitä kesägrillauksiakin olla, mutta pitäisin ylipäätään positiivisena ilmiönä. Isommat jalat = enemmän voimaa ja lihasta. Näin sen täytyy olla!

Tänään mää otan uuden yrityksen sen paljon puhutun pilateksen kanssa ja lähden sinne rennosti tekemään niitä liikkeitä, enkä hengittelemään. Kyllä siitä hyvä vielä tulee!

Eiks oo hieno saappaat, häh? Onko pukumiehet komeita? Onko palauttavissa viikoissa mitään järkeä? Ohitatko pyörällä kaikki vai ohitetaanko sut? Kiristääkä housut? Tai vanne päätä? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 420

Savolainen naimakauppa

Kun Rahkaväki lähtee reissuun, silloin on auto ihan täynnä ja polkupyörät mukana.

Niin oli tänäkin viikonloppuna, kun lähdettiin kohti Etelä-Savoa ja Villen ja Sannan häitä. Perjantaina heitettiin romut autoon, napattiin Prismasta puolentoista kilon mansikkalaatikko autoevääksi ja huristeltiin melkein matkan puoleen väliin Asiakkalaan ja pistettiin leiri pystyyn Karisalmen sillan kupeeseen. Juuri perjantai-iltaa varten maantiepyörätkin lähtivät mukaan ja puolitoista tuntia rullailtiin rauhalliseen tahtiin. Melkosen upea paikka tää Suomi aurinkoisena kesäiltana!

Rahkatauko ennen pyörälenkkiä

Ainakin 50 km/h!!!

"Toi talo mulle kiitos!"

Leuatus Asikkalan kirkolla

Leuatus Karisalmen sillalla

Majapaikkana reissussa oli tietenkin meidän pakettiauto, iltasafkat grillattiin kertakäyttögrillillä ja raikkaan kylvyn tarjosi Päijänne. Todella toimiva setti helteisenä päivänä, tihkusateessa olisi saattanut kaivata hotellisänkyä ja lämmintä suihkua.

Ylellisesti sisustettu, tilava sviitti moottoroidulla king size -vuoteella

Aamulla ei todellakaan tarvinut jäädä pohdiskelemaan elämän syvintä olemusta järvimaisemiin, koska oltiin tehty melko optimistinen arvio ajoajasta Puumalaan ja vähän kiirehän siinä tuli. Tukkapesu järvessä ja rahkaa naamariin ja menoksi! Lopulta oltiin hyvissä ajoin paikalla, kun Rahkaäijä pisti rallikuskin taidot peliin ja turbo hehkui koko matkan.

Häät olivat yhdestä syystä täysin ennenkokemattomat. Ystäviemme Villen ja Sannan lisäksi samalla kertaa naimisiin menivät myös Villen sisko ja tämän mies. Oli meinaan savolaiset pistäneet viimestä päälle komeat juhlat pystyyn! Kirkolta siirryttiin juhlapaikalle kahdella laivalla, meidän paatti oli 106-vuotias höyrylaiva Wenno. Muutaman tunnin seilailun aikana aurinko porotti todella kuumasti ja selkähän siinä kärvähti pahemman kerran. Enkä ollut ainoa, päivän väri oli ravunpunainen olkapäissä ja naamoissa.

Kuvasta bongattavissa monta olkapäätä ja kaljua, jotka saivat uuden värin matkalla

Hymyillyttää, vaikka juhannuskoivu tunkee suuhun

Myös Hervantaa edustava Juho on miettinyt päivän asun aurinkolaseja myöten

Leuatus höyrylaivalla

Taikuri ja sen hassut narutemput

Tuplahäät olivat kerrassaan hienot! Ruokaa, juomaa, hyvää seuraa, musiikkia ja naurua (ja hyttysiä!!) riitti ihan yöhön saakka. Tanssilattialla oli sen verran kuumat tunnelmat, että vielä ennen nukkumaanmenoa oli pakko käydä järvessä vilvoittelemassa.

Sika, sen perää maistetaan!

Tää oli vasta eka satsi!

Hääparit saivat asianmukaiset tohvelit

Voisko mulle joku vihdoin kertoa mikä tää littipeukkujuttu on?:D

Yllätystaivutus!

Nyt neidit valmiina, kohta pääsee joku naimahommiin, kun kimppu kopsahtaa syliin

Myöhäisillan leuatus

Hervannan höpönassut saivat toisensa

Aamu valkeni aivan liian aikaisin, mutta onneksi sauna oli kuumana ja possuakin vielä vähän jäljellä. Ajomatka kotiin oli pitkä ja poikettiin noin kolmella huoltoasemalla katsastamassa ruokavaihtoehtoja, mutta vasta vanha kunnon aakkosravintola täytti toiveet ja elvytti nääntyvää matkailijaa. Kotiin päästessä olin aivan valmista kamaa unten maille, mutta päädyttiin kuitenkin salille. Penkkaamalla se väsymys lähtee!

Uusi lempparilaitteeni salilla

Viiden työpäivän jälkeen koittaa kesäloma osa yksi, jota jo innolla odotan. Tämä oli kyllä sellainen viikonloppu, josta voi imeä energiaa niihin puuduttaviin työpäiviin tai synkkiin syysiltoihin! Laskeskelin, että meikä on lyhyen elämänsä aikana käynyt tsekkaamassa yli 15 hääpirskeet ja Savon sankarit todellakin ylsivät ihan kärkikastiin juhlineen, Rahkaväki kiittää!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 300(!!)