Maastopyörä harkinnassa? Aloittelijan osto-opas

Rahkamuijan sähköpostiin tipahtelee toisinaan viestejä, joissa kysellään vinkkejä ja neuvoja maastopyörän ostamiseen. Joka kerralla olen yhtä pähkinöinä siitä, että joku aikoo ostaa pyörän, se on aina hyvä sijoitus! Niinpä päätinkin, että laadin yhteistyössä Rahkaäijän kanssa pienen oppaan siitä, mitä asioita kannattaa miettiä, kun pyörää lähtee valitsemaan. Tahtoisin huomauttaa, että alla oleva sisältää paljon subjektiivisia mielipiteitä, eikä kaikki asiat päde kaikilla.

Postauksen pääarkkitehti Rahkaäijä pahoittelee tekstin tulvaa mitä näytöllenne on tuleva valumaan, mutta maastopyörän ostaminen voi olla haastavaa ja siihen kannattaa perehtyä kunnolla. Eikä edes sen sporttikaupan ammattilainen, joka tarjoaa Nakamuran hienointa maastotykkiä neljäänsataan tiedä välttämättä kaikkea. Emme tosin mekään, mutta yritetään! Tässä tulee sellanen pläjäys, että kannattaa varmaan hakea eväät valmiiksi!

Täysjousitettu, jäykkäperäinen vai mikä ihme?
Rahkamuija puhuu usein jäykkäperämaasturista tai täpäristä. Ensimmäinen siis tarkottaa pyörää, jossa on jousitus vain etuhaarukassa ja jälkimmäisessä joustaa myös takapää. Molemmille pyörille on aikansa ja paikkansa ja molempia saa kevyempänä tai vähän järeämpänä versiona, riippuen jousituksen määrästä ja muista tekijöistä.

Yleisin jäykkäperäinen maastopyörä, eli xc-pyörä.

Yleisesti ottaen maastokäyttöön kannattaa valita täysjousto tai mahdollisesti läskipyörä, mikäli vain budjetti kestää. Täysjoustolla jousitus vaimentaa kaikki maastosta tulevat iskut, jolloin eteneminen on mukavampaa ja kevyempää. Renkaat myös säilyttävät paremmin pitonsa kun ne ovat koko ajan maassa kiinni ja voit käyttää pienempiä rengaspaineita ilman, että vanteet kolisevat kiville. Isoimmat erot noin ajamisen kannalta ovat, että pystyt ajamaan enemmän satulassa istuen (jäykkäperällä pitää melkein jokaista juurta varten nostaa perä penkistä), ja vaikka pitäisikin nostaa takamus satulasta, polkimien kautta koipiin tuleva tärinä ja iskut ovat paljon pienempiä. Tämän ansiosta maastossa ajaminen on paljon vähemmän alaselkää ja niveliä kuormittavaa ja jaksat ajaa paljon pidempään.

Perheen täysjoustomaasturit.

On olemassa myös tietenkin erilaisia mielipiteitä ja joidenkin mukaan jousitus ja vaihteet tuovat vain murheita ja turhaa monimutkaisuutta pyöräilyyn ja ainoa oikea maastopyörä on täysjäykkä yksivaihteinen. Rahkaperheen mielipide on kuitenkin, että ei riemulla rajaa kun täpärillä ajaa!

Maastopyörätyyppejä on kuitenkin yllättäen vähän enemmän kuin jäykkäperä ja täpäri. Tarkempaa genrevalintaa kannattaa lähestyä tulevan käytön kautta. Alla onkin listattu erilaiset maastopyörän käyttötarkoitukset karkeasti ja siihen sopivat pyörät. Eli valitse lausahdus, joka on lähinnä sitä mitä itse voisit tokaista ja valitse pyörä sen mukaan.

"Ihan vaan työmatkoja varten, että mahtuu talvirenkaat pyörimään ja on mukava ajella"
Jos maastopyörä hankitaan pääasiassa kaupunkiliikenteeseen paksujen renkaiden ja mukavan ajoasennon takia, kannattaa harkita täysjäykkää maastopyörää. Jäykkäetuhaarukka on kevyempi kuin jousitettu, eikä notku seisaaltaankaan poljettaessa. Täysin jäykälläkin maastopyörällä voi hyvin lähteä myös sinne metsäpoluille, meno ei ole vain tottumattomalle kovin mukavaa. Täysin jäykät maastopyörät ovat nykyään valitettavan harvinaisia ja jos pyörän haluaa ostaa Suomesta, niin on usein tyydyttävä jousitettuun etuhaarukkaan, vaikka sille ei olisi tarvetta.

"Ajattelin jotain helppoja polkuja ja pururataa lähinnä ajella"
Helppoon maastoajoon ja sekalaiseen käyttöön etujousitettu maastopyörä on melko varma valinta. Meno on jo paljon mukavempaa kuin täysjäykällä, etkä maksa turhaan täysjousitetusta pyörästä. Pelkästään etujousitettu pyörä on myös täysjousitettua pari kiloa kevyempi sekä aavistuksen tehokkaampi polkea.

"Mulla on kyllä jo toi hybridi työmatkaa varten eli en mää sillä tiellä ajais, ainakaan kesällä. Toisaalta en kyllä haluais ostaa hirveän kallista ja monimutkaista pyörää"
Tälläiseen käyttöön varsinkin aloittelijalle hyvä vaihtoehto on läskipyörä. Tuo maastopyörien uusin tulokas pulleine renkaineen tarjoaa varsin mukavat kyydit maastossa, varsinkin vähän rauhallisemmassa menossa. Läski ei myöskään vaadi niin paljoa rahaa ja huolen pitoa kuin täysjousto.

"Kyllä sillä tarkoitus olisi ihan metsässä ajaa, mutta en mää mitään downhill-pyörää kyllä tarvitse"
Jos maastopyörällä on tarkoitus ajaa pääasiassa maastossa, alkaa valinnan varaa olemaan todella reilusti. Itse lähestyisin asiaa siltä kantilta, että onko jossain ympäristössä "kiire" eli tarve ajaa kovaa tai pitäisikö jossain tilanteissa olla erityisen mukavaa ja helppoa.

Jos tarkoitus on ajaa xc- (cross country, eli se mitä on olympialaisissa, laihat kaverit trikooissa) tai vastaavia kisoja on pyörän oltava kevyt ja tehokas polkea. Tällöin on hyvä valita jokin lyhytjoustoinen (120mm tai alle) etu- tai täysjousitettu xc-pyörä. Tämän on myös hyvä valinta jos tahtoo ajaa kovakuntoisessa porukassa lenkkejä, eikä usko pysyvänsä mukana siirtymillä hieman raskaammalla pyörällä.

Jos taas aikoo ajaa omaksi huvikseen vain eikä ole tarkoitus ajaa kelloa vastaan on mukavin valinta hieman pitkäjoustoisempi, eli 130-160 mm joustava täysjoustopyörä. Täpäri tietenkin on vähän kalliimpi ja jos budjettia on alle 1600€ kannattaa tyytyä etujousitettuun pyörään, koska rahat eivät riitä kunnolliseen täysjoustoon. Korkeamman hinnan lisäksi täysjoustopyörä vaatii vähän enemmän pesua ja huoltoa, mutta ei nyt varsinaisesti riesaksi asti.

170 milliä tasoittaa elämän pieniä vastoinkäymisiä.

Joustomatkan lisäksi myös pyörän geometria vaikuttaa maastoominaisuuksin paljon ja aiheesta saisi jo toisen postauksenkin kirjoitettua. Hyvä nyrkkisääntö on kuitenkin, että mitä loivempi keulakulma pyörässä on, sitä helpommin se ylittää töyssyt ilman vaaraa kuljettajan lentämisestä tangon yli maahan. Loivempi keulakulma tekee myös pyörän käyttäytymisestä kovemmassa vauhdissa rauhallisempaa. Loivan keulakulman huono puoli on taas se, että se vaikeuttaa todella jyrkkien ylämäkien kiipeämistä. Kevyempään maastoon ja ylämäkien kipuamiseen suunnitelluissa xc-pyörissä keulakulma on usein jyrkempi kuin 70 astetta, sekalaiseen käyttöön tarkoitetuissa AM-pyörissä (all-mountain, eli niin kuin ylös ja alas vuorta) noin 68 ja alamäkivehkeissä 66. Kaksi astetta kuulostaa melko vähältä, mutta se vaikuttaa kuitenkin todella paljon ja esimerkiksi Rahkamuijalla ajotaidot paranivat noin 100% kun xc-kihnutin vaihtu all mountain-pyörään.
Loivemman keulan tuomia etuja voi matkia myös vaihtamalla lyhyemmän ohjaustangon kannattimen eli stemmin. Tämä tosin nopeuttaa myös ohjausta eli ei kannata liioitella tässäkään asiassa.

Ja sitten takaisin asiaan. Maastopyörällä, jossa on joustomatkaa noin 130-160mm ja keulakulma noin luokkaa 68 on aloittelijan ja kokeneemmankin kaverin helpompi ajaa kuin xc-pyörällä. Jos rahat riittävät, kannattaa ostaa täysjousto. Ja jos rahat eivät riitä, voi ostaa vähän pidempijoustoisen ja loivempikulmaisen jäykkäperän, ne ovat tosin vähän harvinaisempia (koska täpärit ovat niin hyviä) mutta ulkomailta löytää. Tälläinen pyörä ei ole juuri xc-pyörää raskaampi ajaa pururadallakaan ja renkaatkin vaikuttavat vauhtiin enemmän kuin näillä pyörillä on eroa.

"Ihan perus maastolenkkiä olis tarkotus heittää, mutta olis kiva käydä ajamassa vähän bikeparkissakin"

Jos mieli tekee alamäkeen niin järkevä pyörä valikoima alkaa sieltä all mountain -pyörien järeämmästä päästä. Rahkamuijalla on Radonissaan 150 mm edessä ja takana notkua ja keulakulma 68 astetta. Juuri tuon kevyemmällä pyörällä ei ole enään kiva rytyttää bike parkissa mäkeä alas, mutta tuolla pärjää jo ihan hyvin. Toisaalta Rahkaäijän yli 15 kg painavalla Santa Cruzillakin ajaa ihan ongelmitta sitä peruslenkkiä kesät talvet kun malttaa vain vaihtaa tilanteeseen sopivat renkaat.

Vähänkään painavampien kavereiden kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että tasamaakäyttöön tarkotetuissa iskareissa ei usein riitä tarpeeksi vaimennusta vauhdikkaaseen rinteen laskuun, vaan olisi hyvä, jos pyörässä olisi alamäkeen tarkoitetut iskarit. Tuossakin on tosin myös se toinen puoli, esimerkiksi Rahkaäijän Santacruzista löytyviä alamäkeen tarkoitettuja iskareita ei saa ruuvattua niin pehmeäksi kuin, joskus rauhallisella juurakko lenkillä tekisi mieli. Mutta parempi noin päin kuin se, että rinteessä loppuisi vaimennus kesken.


Minkä kokoinen runko?
Kun joskus kakarana puhuttiin pyörien koosta, vertailtiin lähinnä renkaiden tuumakokoo. "Siis häh, onks sulla viä 24"? Mullon hei 26"." Palaamme renkaiden tuumakokoon kohta. Olennaista on kuitenkin rungon koko. Sekä liian isolla, että liian pienellä pyörällä ajaminen on vaikeaa. Yleensä rungon koko ilmoitetaan tuumissa, esimerkiksi 18" tai vaatteista tutuilla kokokirjaimilla, kuten M tai L ja joskus myös senteissä. Senttimitoitusta näkee paljon maantiepyörien mitoituksissa. Koon ilmoittaminen vaihtelee valmistajien välillä, eikä koot välttämättä ole verrannollisia keskenään eri valmistajan mukaan, siksi kannattaa katsoa tarkemmista tiedoista myös rungon kokoa senteissä. Tuumakoot vaihtelee yleensä 12 tuumasta 22:een ja kirjaimet XXS-XL. Rahkamuijalla on molemmat maasturit kokoa 16"/S ja pituutta löytyy 169 senttiä pitkä ja Rahkaäijä on kahdeksan senttiä pidempi ja pyörien koot ovat  XC-Meridassa 18'' ja Santa Cruzin täpärissä L. (Santa Cruzista olisi mennyt muuten M-koko mutta lyhyemmällä stemmillä ohjaamo olisi jäänyt liian lyhyeksi).

Runkokoon valinta ja muu pyörän mitoitus on aikamoista rakettitiedettä, mutta melko lähelle pääsee usein valmistajan suosituksilla ja tilannetta voi aina paikata suuntaan tai toiseen vaihtamalla stemmiä ja säätämällä satulan paikkaa ja muuta sellaista.

Jos haluaa parantaa alamäkiominaisuuksia, usein lyhyt stemmi auttaa.

On kuitenkin helppoa ja hyödyllistä tarkistaa, että pyörän runko on sopivan korkuinen. Pituutta voi aina vähän säätää, mutta liian korkea runko on liian korkea. Rungon korkeus on helppo selvittää vertaamalla standover heightiä eli vakaaputken sitä kohta minkä päällä pyöräilijä seisoo laskeutuessaan satulasta seisomaan paikallaan pyörän päällä. Maastopyörällä pyöräilijän jalan sisämitan olisi hyvä olla vähintään noin 5 cm pidempi kuin pyörän standover heighti riippuen pyörän käyttökohteesta, jos käyttö on XC-puuhaa rankempaa voi tuota rakoa olla pari senttiä enemmänkin. Jos pääset hypistelemään pyörää livenä, tämä on helppo kokeilla nostamalla pyörä niin ylös että se osuu haaroihin ja katsoa jääkö renkaiden alle noin 5cm ilmaa.

Rungon korkeuden arviointi.

26", 27,5" vai 29"?
26'' on niin sanotusti perinteinen maastopyöränrengas ja 29'' on uusi isompi koko, ja 27,5" näiden tuore välimalli. 26"-koon renkaita on ajettu iät ja ajat tyytyväisenä. 26-pyörä on 29-pyörää ketterämpi kääntymään, sillä on helpompi pumpata töyssyistä lisää vauhtia ja vanteet ja siten koko pyörä on hieman kevyempiä ja tukevampia. Tämän lisäksi 26'' renkaita on varsinkin halvemmassa hintaluokassa edelleen ehkä hieman paremmin tarjolla. Jos tykkäät hyppiä ja pelleillä pyörälläsi, on 26'' tai 27.5'' todennäköisesti ainakin 29-kokoa parempi.
29-koolla on eräitä etuja 26 tai 27.5''-kokoon verrattuna. Isoin etu on 29-renkaan kyky ylittää esteitä. Renkaan ja vaikkapa kiven kohtauskulma on pienempi, jolloin rengas ylittää esteen helpommin sen sijaan, että se tökkäisi siihen. Eli hitaassa vauhdissa rengas ei tökkää esteeseen ja kovassa vauhdissa se rullaa paremmin. Tämän lisäksi 29-renkaassa maahan osuu suurempi pinta-ala renkaasta, jolloin saadaan parempi pito ja kantokyky esimerkiksi suossa tai lumihangessa.
Rahkaväellä on ainoastaan 26'' pyöriä johtuen kahdesta asiasta:
a) 26'' kokoisiin renkaisiin on käytetty varmaan 400 euroa, eikä kiinnosta ruveta uudistamaan rengasvarastoa jonkun muotivillityksen takia.
b) Rahkaväellä ei ole kiire kuin alamäessä, ja sielläkin on tärkeämpää pitää hauskaa.

Mutta jos rengasvalikoimaa ei vielä löydy kotoa, kannattaa asiaa harkita huolellisesti. Rahkaäijän suositus on ostaa työmatkalle, pururadalle ja XC-käyttöön 29''-kokoisella renkaalla varustettu pyörä ja down hilliin, freerideen ja muuhun vastaavaan hauskan.pitoon 26'' ja kaikkeen tähän väliltä oman harkinnan ja kavereiden suositusten mukaan joku kolmesta rengaskoosta. Lyhyiden kuskien (alle 165cm) kannattaa kuitenkin kuitenkin pysyä pienemmissä rengaskoissa.

Vaikka viime vuosina 26'' renkaat ovat kadonneet käytännössä kokonaan uusista vähänkään kalliimmista maastopyöristä kyse on lähinnä siittä, että ne eivät ole enään "muodissa". Ero 26'' ja 27.5'' tai 27.5'' ja 29'' pyörän välillä on niin pieni että muut seikat vaikuttavat jo helposti ajettavuuteen enemmän kuin rengaskoko. Eli esimerkiksi käytetty täysjousto 26'' renkailla on vielä ihan yhtä hyvä peli kuin kaksi vuotta sitten. Jäykkäperäisissä pyörissä isommat rengas koot kyllä ajavat ehkä vähän 26'' tuumaisten ohi.

Valinta on tehtävä huolella, koska ei huvita ostaa toista samanlaista kasaa eri koon renkaita.

Entäs ne läskipyörät? Onko ne mistään kotoisin?
Läskipyöriäkin alkaa olemaan ties minkä kokoisilla renkailla, mutta perinteinen läskipyörä on varustettu 26'' vanteilla ja noin 4-5 tuumaa leveillä renkailla. Tällöin renkaan ulkohalkaisija on samaa luokkaa kuin 29'' tuumaisessa maastopyörässä, koska renkaat ovat niin korkeat. On olemassa myös 27,5'' ja 29'' vanteilla varustettuja ns. "27,5+" ja "29+" pyöriä joissa on noin 3 tuumaa leveät renkaat ja ominaisuudet ovat täten läskipyörän ja tavallisen maastopyörän välistä. Nämä ovat kuitenkin vielä melko harvinaisia ja kalliita pyöriä.

Tässä keskitymme kuitenkin "tavallisiin" 26''x4-5'' renkailla varustettuihin läskipyöriin. Läskipyörä on ulkomuodostaan huolimatta yllättävän samanlainen ajaa kuin tavallinen maastopyörä. Varsinkin jos renkaat eivät ole aivan tyhjät hyvä läskipyörä rullaa tasaisella alustalla miltei yhtähyvin kuin tavallinen maastopyörä, eli sillä voi ihan hyvin ajaa kaverien kanssa samoja lenkkejä ilman pelkoa kyydistä tippumisesta. Tietenkin painavat renkaat tarvitsee aina repiä vauhtiin ja pyörän käytös ei ole ihan niin ketterää kuin tavallisella maastopyörällä, mutta ero ei ole järkyttävän suuri. Sanottaakoon kuitenkin, että jos maastoajo on lähinnä pururatojen kiertämistä veren maku suussa läski ei ehkä ole se paras pyörä...

Hyviä puolia läskipyörässä on ilmeisen lumi, suo, hiekka yms. pehmeiden paikkojen etenemiskyvyn lisäksi renkaiden jousto ominaisuudet ja loistava pito märälläkin kelillä. Läskipyörän rengas on jopa yli 10cm korkea ja oikeilla rengaspaineilla koko tuon matkan voi käyttää jousituksena, jolloin sinulla on yhtäkkiä 100mm joustava täysjousto pyörä allasi. Lisäksi läskipyörän rengas mukailee maastoa hitaassa vauhdissa paljon tavallista jousitusta herkemmin, jolloin pienet juuret ja kivet katoavat lähes huomaamattomasti renkaan sisään ja pyörä etenee käsittämättömän tasaisesti. Tämä on erityisen kätevää syksyn märillä ja liukkailla keleillä, jolloin renkaiden kyky mukailla maastoa ja kaivaa pitoa märästä juurakosta on aivan ylivertainen tavalliseen maastopyörään verrattuna.

Läskipyörän "jousituksessa" on tosin huonot puolensakkin. Tavallinen polkupyörän "jousitus" koostuu jousen lisäksi vaimentimesta. Jousi työntää rengasta koko ajan maata vasten sitä suuremmalla voimalla mitä syvemmälle jousitus on painunut. Kaikki tämä pätee myös läskipyörän renkaisiin. Läskipyörästä puutuu kuitenkin jousituksen toinen ja varsin tärkeä osa, vaimennus. Vaimennuksen tehtävä on vaimentaa jousituksen liikkeitä eli estää jousitusta painumasta pohjaan kovissa töyssyissä ja myös estää jousitusta palaamasta pohjasta liian nopeasti. Ilman vaimennusta jousistus toimii kuin pelkkä vieteri. Hitaassa vauhdissa pyörä voi hytkyä ja huojua miten sattuu ja kovassa vauhdissa pelkkä vieteri ei riitä estämään jousituksen pohjaamista isoissa töyssyissä.

Läskipyörä alkaakin kärsimään vaimennuksen puutteesta kovassa vauhdissa, jolloin pyörä tosiaankin tuntuu pomppivan vähän pitkin polkua ja vanteet saattavat kolista pitkin kiviä. Nämä ominaisuudet eivät tosin mitenkään yllätä pyöräilijää vaan ne alkavat pikku hiljaa tulla esiin vauhdin kasvaessa maastossa. Eli käytännössä läskipyörällä kyllä pärjää vaikka missä ihan yhtä hyvin kuin muillakin maastopyörillä, mutta joissakin teknisissä alamäissä saattaa tulla painettua vaan vähän enemmän jarrua. Todisteeksi läskipyörän alamäki kelpoisuudesta alta löytyy video.

Toisaalta läskipyörän "jousitus" ei vaadi lainkaan huoltoa ja se toimii niin paukku pakkasilla kuin kesä helteilläkin. Läskipyörä sopiikin mielestäni paitsi erinomaisesti talvipyöräksi niin myös erinomaisesti täysjouston korvikkeeksi vähän rauhallisemmalle kuskille ihan kaikkeen maastoajoon. Jos pyörällä aikoo ajaa lähinnä maastossa ja arvostaa mukavuutta ja helppokäyttöisyyttä niin läskipyörä sopii aivan hyvin ainoaksi maastopyöräksi.

Talvella läskipyörä taas on odotetusti aivan ylivertainen. Tai ehkä joskus lopputalven kovilla poluilla tavallinen maastopyörä on yhtä hyvä mutta keskimäärin talven yli läskipyörä on vaan helpompi ja mukavampi pyörä ajaa. Esimerkiksi talvena 2014-2015 ei ollut yhtään päivää, jolloin tampereen seudulla ettei läskipyörällä olisi päässyt helposti etenemään metsässä. Kun taas tavallisella pyörällä pitää rankimpien sateiden jälkeen odotella päiviä ennen kuin polut ovat yhtään ajettavassa kunnossa. Harvempaan asutuilla seuduilla tilanne on varmaan vielä enemmän läskipyörän eduksi kun polut tamppaantuvat hitaammin. Läskipyörä sopii myös loistavasti hyötyajoon talvella. Auraamaton/huonosti aurattu tie ei muuta auratuksi mutta eteneminen on paljon helpompaa kun pyörä menee suoraan eikä kampea koko ajan hangessa joka suuntaan. Läskipyörä ei tarvitse mielestämme nastarenkaita lumiseen vuodenaikaan, keväällä tosin polut saattavat olla niin jäässä paikottain, että läskikuskilta edellytettään vähän parempia ajotaitoja tai sitten niitä nastarenkaita. Mutta suuren osan talvesta pärjää ihan samoilla renkailla kuin kesänkin.

Joo ei hitto mää haluan tollasen läskin! Mikä mun kannattaa ostaa?!?!
Läskipyöriä alkaa olemaan nykyään kaikissa pyöräkaupoissa ja lähes joka pyörä merkiltä. Tällä hetkellä käytännössä kaikki läskit mitä oikeat pyöräkaupat (ei siis Prisma tai Intersport) myyvät ovat vähintäänkin kohtuullisia. Myös XXL:än White merkkiset läskit ovat kautta valikoiman ihan hyvin asiansa ajavia pyöriä. Nettikaupoista löytää varmaan etsimällä heikko laatuisiakin esityksiä mutta suurimpien merkkien läskipyörät ovat netistäkin ostettaessa ihan hyviä pyöriä.

Läskiä valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti renkaisiin ja vanteisiin sekä pyörän kokonaispainoon. Vaihtajat jarrut, yms. pikku osat ovat keskimäärin läskpyörissä ihan hyvällä tasolla ja niitä on halpa vaihdella myöhemmin jos vakio tavarat eivät miellytä. Vanteet ja renkaat sen sijaan ovat hyvin paljon pyörän ominaisuuksiin vaikuttava kokonaisuus ja kalliit vaihtaa. Huonot ja halvat renkaat saattavat todellakin pilata pyörän ja esimerkiksi rullaavuuden ero huonojen ja hyvien renkaiden välillä alamäkeen on jopa 25km/h vs. 30km/h. Kun olet valitsemassa läskipyörää kannattaa Googlesta tarkistaa mitä kyseisen pyörän renkaista ollaan yleisesti ottaen mieltä. Vanteita on vaikeampi päästä suoraan vertailemaan mutta, vähän kalliimpien pyörien vanteista voi löytää googlesta arvioita ja halvempien vanteita voi vähintään silmämääräisesti arvoida. Läskipyörän vanteissa tulisi olla kevennysreikiä, jotta vanteet eivät olisi turhan raskaat. Lisäksi eräät vanteet sopivat toisia vanteita paremmin tubeless-käyttöön, josta juttua myöhemmin.

Lisäksi kannattaa tarkastaa ettei pyörän paino ole paljoa yli 15 kilon. Halvinkin XXL:än pyörä painaa kaupasta tullessaan 15,4 kg hinnan ollessa alle 1000€ jolloin en keksi mitään syytä ostaa 20 kiloista unelmaa Prismasta.

Kelvollisien läskipyörien hinnat alkavat noin tuhannen euron kieppeiltä mihin saa esimerkiksi XXL:än halvimman pyörän. Näissä pyörissä vaihteet jarrut yms. ovat ihan kelvolliset mutta vanteet ja renkaat eivät välttämättä ole ihan parasta mahdollista tavaraa.

Jos rahaa laittaa vähän lisää alkaa noin 1500€ hinta luokkaan saamaan jo läskiä monelta eri merkiltä Näissä pyörissä myös renkaat ja vanteet alkavat olemaan vähän parempaaa tavaraa. Sekä laajempi valikoima mahdollistaa vähän tarkemmin juuri omaan käyttöön sopivan pyörän valitsemisen

Yli 2000€ hintaluokassa alkaa sitten olemaan jo tarjolla hiilikuiturunkoa, jousitusta ja todella kevyitä pyöriä. Varsinkin etujousitus läskipyörässä kesäkäytössä voi olla vielä perusteltavissa mutta ilmankin pärjää vallan mainiosti kun renkaat tasoittavat menoa jo niin mukavasti.

Jos olet ostamassa pyörää pääasiassa talvi käyttöön kannattaa kiinnittää huomio pyöriin, jossa on jo valmiina lähelle 5'' leveät renkaat tai vähintäänkin pyöriin, jossa moiset mahtuvat pyörimään. 5'' rengas kantaa lumella selvästi paremmin kuin 4'' rengas. Tämä tosin kostautuu kesällä traktorimaisempana käytöksenä. Jos haluat kaikista läskeistä läskimmän pyörän kannattaa valita pyörä, jossa on 5'' rengas asennettu 100mm leveälle vanteelle. Yleisin vanneleveys läskipyörässä on 80mm, jolle asennettuna renkaat ovat hieman kapeampia ja korkeampia kuin 100mm vanteelle.

Joo mää ostin nyt sen läskin! Kannattaako tälle tehdä jotain vai lähenkö vaan ajaan?
Koska hyvän läskipyörän tekee yleensä hyvä rengas ja vanne yhdistelmä kannattaa kaupan ratkaisua usein hieman parannella. Yleensä varsinkin halvemmat läskipyörät toimitetaan todella painavilla sisäkumeilla varustettuina. Tällöin pyörivät massat ovat tarpeettoman suuret ja sisäkumin ja renkaan välinen kitka on suurta. Tähän ongelmaan on kaksi ratkaisua.

Ensimmäinen ja helpompi taparatkaista tämä ongelma on ostaa 26'' downhill sisärenkaat niiden orginaalien tilalle. Tällä yksinkertaisellakin tempulla on mahdollista tiputta kiekkojen painoa noin puoli kiloa todella edullisesti. Tuollaisen puolen kilon eron jo oikeasti huomaa eli tämä kortti kannattaa todellakin pelata.

Toinen ja hieman vaikeampi tapa päästä eroon painavista sisäkumeista on tehdä pyöräänsä ns. tubeless renkaat. Tämä tapahtuu poistamalla pyörästä sisäkumit ja vannenauhta ja korvaamalla ne teipillä ja ns. "litkulla". Tähän operaation löytyy youtubesta ja monesta muustakin paikasta googlettemalla hyviä ohjeita. Myös osaava pyöräkauppa osaa myydä pyytäessä kaikki tarvittavat tarvikkeet ja neuvoa operaatiossa. Lopputuloksena on kevyempi pyörä, joka rullaa ja mukailee maaston muotoja hieman paremmpin kuin tuo yllämainittu kevyemmillä sisäkumeilla oleva. Lisäksi "litku" paikkaa pienet reiät itsestään ajaessa ja koska pyörässä ei ole enään sisäkumeja ne eivät voi puhjeta vaikka jokin kivi vähän löisi vanteelle maastossa.

Itse pyörän parentelun lisäksi kannattaa opetella säätämään rengaspaineet käytön mukaan. Tätä varten kannattaa ostaa pumpun lisäksi digitaalinen rengaspainemittari. Kun tavallisen pumpun mittari näyttää lukemat 0-10bar ja läskipyörässä sopivat rengas paineet ovat välillä 0,35-0,70 bar käy paineiden säätäminen pumpun mittarilla pian todella vaikeaksi. Jos edessä on pääasiassa maastoon suuntautuva lenkkin kannattaa paineet säätää siten, että renkaan joustosta käytetään mahdollismman suuri osa hyödyksi. Tämä paine riippuu renkaista, kuskista ja ajotyylistä. Kannattaa ehkä lähteä hieman liian suurista paineista tiputtamaan niin kauan, kunnes jossain suuremmissa töyssyissä tuntee vanteen silloin tällöin osuvan maahan. Jos pyörässäsi on sisäkumit kannattaa ajaa hieman tätä suuremmilla paineilla, mutta jos ajat tubeless-kumeilla voit pitää tämän paineen. Itselläni 4,8'' renkailla ja noin 90kg painolla tämä tarkoittaa takana 0,55 bar ja edessä 0,5 bar lukemia. Talvella voit laskea paineita tästä vieläkin mikäli koet sen tarpeelliseksi, koska juuret kivet yms. töyssyt ovat lumen alla. Jos luvassa on paljon tasaista siirtymä pätkää rullaa pyörä hieman paremmin kun laitat maastopaineita noin 0,2 bar suuremmat paineet. Vaikka tämä tuntuisi hieman vaikealta aiheelta vaivannäkö todellakin palkitaan huomattavasti paremmin toimivan pyörän muodossa.

Ja nyt takaisin "tavallisten maastopyörien" pariin.

Minkä merkkinen?
Uskokaa tai älkää, mutta maastopyörän merkki ei vaikuta sen käyttöominaisuuksiin. Toki on olemassa niin sanotusti parempia merkkejä, jotka ovat usein edelläkävijöitä esimerkiksi geometrian kehittelyssä. Tietyt merkit myös säilyttävät paremmin jälleenmyyntiarvonsa. Mutta pyörän merkki ei tarkoita välttämättä mitään suuntaan tai toiseen. Kun on tehty päätös siitä, minkä tyyppinen pyörä halutaan, alkaa kandidaatteja löytymään niin kalliimmista kuin edukkaimmistakin merkeistä. Tässä kohtaa kannattaa googletella vähän testejä eri vaihtoehdoista ja kysyä vaikka Fillarifoorumin keskusteluissa minkälaisia kokemuksia kyseisistä pyöristä on tai pääsisikö jonkun pyörää jopa vähän kokeilemaan.

Pari kertaa kun ollaan kavereille ja puolitutuille etsitty maastopyörää niin aina esiin tuntuu pomppaavan Bike Discountin Radon-merkkiset pyörät. Radonilta löytyy lähes joka rakoon perushyvä aloittelijan pyörä, hinnat ovat kohdillaan ja Rahkamuijan Radon Slidestä on vain hyvää sanottavaa, joten merkkiä on helppo suositella. Eli jos haluaa ulkomailta tilata halvalla hyvää, kannattaa tutustuminen aloittaa Radonin pyöristä ja vertailla niitä muihin vaihtoehtoihin. Radoneita on yleensä samalla rungolla vähän eritasoisilla osilla pari eri hinta vaihtoehtoa. Halvimmatkin ovat ihan käyttökelpoisia, mutta parilla sadalla eurolla saa aika monessa mallissa ihan hyvin vastinetta rahoilleen jos päätyy vähän parempaan malliin.

Mistä ostaa pyörä?
Kuten yllä jo mainittiin, hintatietoisen vaihtoehto on tilata pyörä ulkomailta, esim. Bike Discountista tai muualta Euroopasta. Muita isoja eurooppalaisia kauppoja mistä rahkaväellä on hyviä kokemuksia ovat Chain reaction cycles ja Wiggle. Tavarat tulevat kotiovelle ja usein noin viikossa. Pyörät ovat ohjaustangon ja satulan asentamista vaille valmiiksi kasattuja ja saat kaupan päälle kätevän pahvilaatikon, jossa pyörää voi kuljettaa esimerkiksi lentokoneessa.

Tuttu näky varsinkin talven pimeinä iltoina.

Toinen penninvenyttäjän ehdoton paikka hommata maastopyörä on Fillaritori. Käytettyjä pyöriä liikkuu kyseisellä sivustolla todella mukavasti kaikissa hintaluokissa. Kokemuksen mukaan halvimman pään pyörät eivät menetä hintaansa niin nopeasti, että niiden ostaminen käytettynä olisi yleisesti kovin kannattavaa, mutta mikäli haluat vähän hifimpää kalustoa, on Fillaritorilla usein ihan hyviäkin diilejä. Tällä hetkellä erityisesti muodin perässä liikkuvien endurokuskien joukkopako 26'' -kalustosta on luonot mukavasta tarjontaa täpäririntamalle. Käytettyä täysjoustoa ostaessa tarvitaan kuitenkin vähän enemmän tietämystä, että osaa suhteuttaa osien jäljellä olevan käyttöiän ja huollon tarpeen hintaan.

Yleisesti ottaen käytetty täysjousto on heti huollon tarpeessa ellei toisin ole mainittu, molempien iskarien huoltoon ja kevyeen voimansiirtoremonttiin kannattaa varata 350€ ja tuohon päälle noin 50% pyörän hinnasta arvonalenemaa ja suhteuttaa sitä pyyntihintaan. Poikkeuksena tähän ehkä tilanne, jossa rahaa on tuhannen euroa ja täpärikuume on kova. Hyväkuntoisia perustäpäreitä liikkuu sillon tällöin tuhannen euron hintaan, mutta tällöinkin pitää vähän tietää mitä on tekemässä. Hyvä vinkki tässäkin on kysyä Fillarifoorumilla onko hinta suurin piirtein kohdillaan jossain tiettyssä pyörässä.

Jos asiantuntemusta ei ole hirveästi ja ulkomailta tilaaminenkin jännittää vähän, kannattaa rohkeasti marssia paikalliseen pyöräkauppaan. Tai kannattaa siellä joka tapauksessa käydä, monesti jokin tuote saattaa olla jopa halvempi kuin ulkomailla ja onpahan huolto sitten lähellä, jos tulee jotain takuutöitä.
Pyöräkaupassakin kannattaa silti olla kriittinen, eikä niellä kaikkea myyjän suusta tulevaa ihan purematta. Jopa hyvänä pidetyissä kaupoissa on huonoja myyjiä ja hyvällekkin myyjälle voi sattua huono päivä, tällöin tuloksena voi olla väärän mallinen tai kokoinen pyörä. Varsinkin jos jäljellä on hieman puuttellisesti kokoja, niin kauppiaat saattavat sortua myymään väärän kokoisen, kun oikean kokoiset ovat loppuneet, mutta kaupat pitäisi saada aikaiseksi. Eli tarkista nyt ainakin tuo standover height -mitta ja vaikka valmistajan taulukosta pituussuositukset eri kokoisille pyörille. Jos nuo ovat räikeästi ristiriidassa myyjän kanssa, kannattaa kysyä vaikka fillarifoorumilta (tai Rahkaäijältä) minkä kokoinen pyörä olisi sopiva, tai mikä ei ainakaan sovi.

Toinen valitettava tapa, johon pyöräkauppiaat tuntuvat jostain käsittämättömästä syystä lankeavan on aloittelijoiden ja naisten vähättely. Alottelijan ja varsinkin naisen on turha ostaa yli 1000€ pyörää kun ei ole tarkoitus kuulema edes ajaa kilpaa. Kunnon myyjä kuuntelee minkälaiseen käyttöön pyörä tulee, eikä tarjoa automaattisesti sitä tuhannen euron etujousitettua xc-pyörää, mistä hän kenties saa parhaan katteen.

Kuinka kallis pyörä kannattaa ostaa?
Pyörää ostaessa olisi hyvä, että pyörä olisi kevyt, kestävä ja edullinen. Tosielämässä voit valita näistä kaksi tai joskus vain yhden. Jos haluat vain kestävän ja edullisen perusharrastajan pyörän niin etujousitettuun tai täysjäykkään on hyvä varata minimissään noin 800 euroa. Tähän hintaan pitäisi voimansiirron olla jo ihan käypää kamaa eli käytännössä kaluissa tulisi lukea SLX (Shimano) tai X7 (Sram) tai parempi (parempia ovat Shimanolta XT ja XTR sekä Sramilta X9, X0, XX ja XX1) jarrujen olisi hyvä olla hydrauliset (eli ei vaijerijarrut) ja mielellään jotakin merkkiä, esimerkiksi Shimano, Avid tai Elixir sekä keulassa olisi hyvä lukea FOX tai Rockshox. On olemassa muitakin hyviä iskunvaimenninmerkkejä, mutta Fox ja Rockshox ovat ne kaksi yleisintä, minkä takia niille on paras huolto- ja varaosatarjonta sekä niillä varustettujen pyörien jälleenmyyntihinta on huomattavasti parempi kuin harvinaisemmilla merkeillä.

XT-vaihtajaa silmänkantamattomiin.

Täysjoustossa on vähän enemmän osia ja täten myös hinta on hieman kovempi. Järkevät täysjoustot alkavat noin 1600 euron hintaluokasta, tähän hintaan tulisi saada samat osat kuin yllä on listattu jäykkäperään ja myös takaiskarin olisi hyvä olla FOX tai Rockshox.
Yleisin syy ostaa kevyempi pyörä on painonsäästö. Muutama ensimmäinen kilo pyörästä lähtee parilla tonnilla ja sen jälkeen rahaa täytyy käyttää enemmän. Jokainen voi itse miettiä paljonko on valmis maksamaan yhden kilon kevennyksestä ja paljonko omalla vyötäröllä on kenties euroja killumassa.

Muita järkevämpiä syitä maksaa lisää ovat seuraavat:

-Jousituksen lisäsäädöt. Halvimmissa iskunvaimenuksissa ei ole yleensä kuin esijännityksen ja paluuvaimennuksen säätö, kun taas kalliimman pään kamppeissa löytyy näiden lisäksi hidas ja nopea menovaimennus, sekä pohjaamisen ja ilmantilan tilavuuden säätöjä. Jos et ymmärtänyt näistä termeistä mitään, niin perus iskunvaimentimet riittävät todennäköisesti sinulle alkuun ihan hyvin. Yleensä huonosti säädetty on huonompi kuin tehtaan asettama yksi ja ainoa säätö

Menovaimennuksen säädöt, paluuvaimennuksen säädöt löytyvät keulan alaosasta.

-"Paremmista" materiaaleista tehdyt rungot. Edullisimmissa maastopyörissä on nykyään alumiinirunko, se on kevyt ja kestävä runkomateriaali. Alumiinirungot ovat kuitenkin hyvin "kovia" eli ne eivät jousta tai suodata mitään tärinöitä pois. Maastopyörässä tosin on usein jousitus tai edes isot renkaat pehmentämässä menoa mutta varsinkin jäykkäperäisessä maastopyörässä alumiinirunko voi tuntua hieman kovalta muihin materiaaleihin verrattuna. Kalliimissa pyörissä runko voi olla hiilikuidusta valmistettu, tällöin se on alumiinirunkoa jonkin verran kevyempi ja varsinkin jäykkäperäisen aavistuksen mukavampi. Myös titaanista ja hyvä laatuisesta teräksestä valmistetut rungot ovat alumiinirunkoa mukavampia.

-Erilaiset voimansiirtoratkaisut. Halvimmissa pyörissä on yleensä perinteinen 3x10-voimansiirto (= 30 vaihdetta), takana on siis 10 ratasta ja edessä kolme. Tämä on kuitenkin vähän painava ja hankalakäyttöinen ratkaisu. Kolmella eturattaalla kuski joutuu melko usein vaihtamaan eturatasta, mikä haittaa polkemista ja vie aivokapasiteettia. Jos rattaita on vain kaksi tai yksi, ei tarvitse etuvaihtajaan uhrata niin paljoa ajatusta ja on mahdollista käyttää erilaisia ketjunohjureita, mitkä pitävät ketjun paremmin rattaallaan, eikä se pääse esim. kivikossa tippumaan.

-Muut herkut. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Tarjolla on niin hissitolppaa, rungon sisällä kulkevia vaijereita kuin mitä erikoisempia säätömahdollisuuksia. Muista herkuista hissitolppa, eli napista nouseva ja laskeva satulatolppa puolustaa hyvin paikkaansa hyödyllisten kamppeiden listalla. Tämän apuvälineen kanssa ei tarvitse pysähtyä, kun meno äityy pahaksi ja tekisi mieli laskea hieman satulaa, vaan painallus napista riittää.

Reverb-hissitolppa.

-Paremmat vanteet. Vanteiden paino ja jäykkyys merkitsevän muun pyörän painoa ja tukevuutta paljon enemmän. Tämän takia kannattaa panostaa vanteisiin enemmän kuin esim. kalliimpaan takavaihtajaan. Vanteiden tarjonta on runsasta sekä eri merkki todella paljon ja siten vertailu on vaikeaa. Vanteiden painoja sentään pystyy yleensä googlettamalla vertailemaan. Helpoin tapa säästää painoa vanteista, tai pyörivistä massoista tarkemmin sanottuna on käyttää kevyempää ulkorengasta ja kevyttä sisärengasta tai tubeles-systeemiä (eli sisärenkaatonta rengas+vanne yhdistelmää).

Mitä muuta tarvitsen?
Pyörän lisäksi tarvitse polkimet (kyllä, ne eivät usein kuulu hintaan), ajovarusteet kuten kypärä, työkaluja ja vaihtorenkaita.

SPD-lukkopolkimet.

Polkimia on kahta tyyppiä, lukkopolkimia ja ns. flättipolkimia eli niitä tavallisia. Jos olet aloittelija, kannattaa ostaa molemmat polkimet samantien. Alkuun metsässä on muutenkin vaikea ajaa, eikä kannata opetella samaan aikaan maastoajoa ja lukkojen käyttämistä. Kun maastoajo alkaa sujua, voit ruveta käyttämään lukkopolkimia pikku hiljaa vaikeamassa ja vaikeamassa maastossa. Opettelu kannattaa, sillä lukoista on selvää hyötyä kaikissa olosuhteissa.
Ajovarusteita emme käy tässä tarkemmin läpi mutta ainakin kypärä, kengät ja hanskat. Lisäksi harkitsemisen arvoisia ovat erinäiset vaatteet sekä juomareppu.

Kypärää ei jätetä koskaan kotiin, kun lähdetään maastoon!

Työkaluja tarvitset vähintään tavallisen työkalusarjan, jossa on kuusiokolo, torx, hylsy ja kiintoavaimet, iskunvaimenninpumpun ja pumpun. Näiden lisäksi olisi hyvä olla mukana kulkeva kuusiokolo/yleistyökalu sekä pieni pumppu. Varaosina kannattaa olla ainakin sisäkumeja, paikkasarjoja/paikkaainetta, takavaihtajan kannatin sekä ketjulukko. Jos aiot itse huoltaa pyörää kannattaa ostaa yleisimmät pyöräilijän tarvitsemat erikoistyökalut sisältävä työkalusarja, ketjunkulumismittari sekä huoltoteline. Huoltoteline ei ole pakollinen mutta todella hyödyllinen lisäapu joka säästää tuhansilta kirosanoilta vuosien kuluessa.

Se minkälaiset renkaat pyörän alla pyörivät merkitsee todella paljon ja niitä kannattaa vaihdella kelien mukaan. Rahkääijä suosittelee ostamaan vähintään 3 rengassarjaa.  Yhdet niin sanotusti nopeat renkaat esimerkiksi X-king tai Racing Ralph. Näillä pysyt porukkalenkeillä joukon mukana ja pärjäät maastoajotapahtumissa/kisoissa joissa suurin osa matkasta on usein suht helppoa maastoa. Näiden lisäksi yhdet järeät mahdollisimman leveät (vähintään 2,4'', mikäli vaan mahtuvat pyörimään pyörässäsi) nappularenkaat syksyn mutaan, bike parkkiin ja alkutalven lumille.

Jos et halua käyttää paljoa rahaa renkaisiin ovat nuo kaksi sarjaa tärkeimmät. Kesällä on tosi turhauttavaa ajaa nappulat humisten hikihatussa porukan hännillä pururataa tai syksyn mutalenkeillä alkaa varmasti harmittamaan 2,1'' leveä melkein sileä rengas. Talvellakin pärjää yleensä noin kolmea viikkoa luukunottamatta tavallisella nappularenkaalla nastarengasta paremmin metsässä, eli nastarenkaita ei todellakaan ole pakko hankkia vaikka talvella haluaisikin ajaa. Niiden käyttöaika on siis melko lyhyt.

Vasemmalta oikealle: Hyvä perus nappularengas Nobby Nick, vähän rullaavampi xc-rengas X-king, Leo bengali, tassu luistaa parketilla.

Jos kuitenkin haluat nauttia koko talven ajan pyöräilystä tai ajat paljon kevyenliikenteen väyliä mitkä ovat usein paljon liukkaampia kuin polut tarvitset myös nastarenkaat. Tällä hetkellä markkinoilla on yksi nastarengas ylitse muiden ja se on Ice Spiker Pro (eli jääpikittäjä ammattilainen). Se rullaa paremmin kuin kilpailijansa, pitää jäällä parhaiten ja toimii myös pehmeässä lumessa miltein yhtä hyvin kuin paras nappularengas. Jos vain pyörässäsi mahtuu pyörimään kannattaa talveksi valita aina levein mahdollinen rengaskoko ja niin myös jääpiikittäjästä.
Kannattaa huomioda, että kun olet käyttänyt 160 euroa polkupyörän nastarenkaisiin niin niitä kannattaa vähän säästellä. Jotta nastarenkaasi pysyisivät hyvässä kunnossa, tulee ne ensin ajaa sisään noin 50km verran tasaisella alustalla suht varovasti.

Rahkaäijän erikoisniksi! Pistä eteen järeämpin nappularengas ja taakse kevyempi xc-kumi, saat eturenkaan pidosta hyvän luoton ajamiseen ja suuremman vierimisvastuksen aiheuttava takarengas rullaa silti mukavasti. Tällä kompolla selviää vähän märälläkin kohtuullisesti eikä tule porukka lenkillä hirveä hiki.

Tiivistelmänä tästä kaikesta voisi sanoa, että maastopyörän ostaminen ei ole yksinkertaista, mutta vaivannäkö kannattaa. Jos tuntuu, että mieleistä pyörää ei löydy sopivaan hintaan, kannattaa vielä säästää pari kuukautta, sillä väärän tyyppiseen pyörään ei kannata tyytyä, koska maastopyörä saattaa olla paras ystäväsi monta vuotta!

Ne, jotka luki kokonaan, huutaa hep ja kaikenlainen kommentointi ja lisäykset ovat paikallaan!