Ensimmäinen maantieajelu ja viimeinen selkätreeni

Maaliskuu vetelee viimesiään, mutta kevät hidastelee. Sekös kiristelee pyöräilijän hermoja!  Rahkaäijä kuuli kyliltä villejä huhuja, että Kangasalla päin on mystinen paikka, johon kesä on keulinut etuajassa ja tie odottaa maantiepyöräilijää. Suuresti huhua epäillen pukeuduttiin paksusti ja heitettiin fillarit rahkabiiliin ja lähdettiin etsimään salaperäistä tienpätkää.

Kotipiha on niin jäässä, että pyöräilykengillä ei pysy edes pystyssä. Ja jossain voi jo muka ajaa?

Päästiin salaisille (Kangasalta Valkeakoskelle päin johtava tie) kaahailumestoille ja totta se oli! 25 kilometriä täysin sulaa, kuivaa ja tasaista asfalttia! Vieläkin vähän epäuskon vallassa lähdettiin ajelemaan kohti Valkeakoskea ja pyörä lensi eteen päin ihan itsekseen. Kun koko talven on polkenut pyörillä, jotka muistuttavat panssarivaunuja, oli maantiepyörän keveys ihan käsittämätöntä. Alkumatkasta nauroin ääneen, oli niin hauskaa ja lumiset pellot oli vähän absurdi näky omaan puuhaan nähden.

Lobsterit on aivan sopivat hanskat maantielenkille?

Ajeltiin vähän aikaa ja sitten käännyttiin takaisin, matkaa tuli yhteensä reilu parikymmentä kilometriä. Ja tulipa vastaan joku muukin fillaristi. Alkumatkasta oli aivan raivokkaan kuuma, kun puin hurjan kasan vaatteita päälle, mutta ennen autolle pääsyä tulikin melkein jo vilu. Rahkaäijä myös valitteli, että maantiekengät on vähän vilpoisat, itselläni ei varpaita palellut, kun ajelen maastokengillä (kröhöm, tyylirikko!). Vielä on matkaa Pirkan Pyöräily -vauhtiin, mutta ei ajo aivan epätoivoiselta tuntunut!

Kellojen siirto tuntuu lyhentävän päivää ikävän paljon ja pian pyörälenkin jälkeen lähdinkin salille tekemään Muscle Challengen viimeistä selkätreeniä. Salilla oli lähes unelias meininki ja vähän huoletti, että lötköilyilmapiiri tarttuu muhunkin. Treeni lähti kuitenkin yllättävän jouhevasti käyntiin ja viimeisen treenin kunniaksi oli pakko yrittää vähän keulia painoissa. Pull down taljassa, ylätalja, kulmasoutu, alatalja ja tempausote-mave oli selkätreenin sisältö. Vasta viime viikkoina olen tajunnut jotain olennaista alataljasta, siinä ei todellakaan tarvitse tehdä painojen kanssa mitään maailmanennätystä, kunhan pitää tekniikan hyvin kasassa, uhh!

Tänään oli melko itsekritiikitön salitukkatyyli, ellen sanoisi

Olkapäiden kimppuun päästessä tartuin rohkeasti rikkinäisiin 16 kilon dumppeleihin. Päätin, että toinen ei lahoa päähäni kesken sarjan, koska ennenkään ei ole käynyt niin, mutta olkapäähän siinä melkein muljahti kun käsipainon toinen pää skeittali kahvassa edestakaisin. Luovutin ja pumppasin toisen sarjan 14 kilon käppäreillä. Sain tänään vipareilla ja takaolkapää-heilutuksilla erityisen hyvää tuntumaa, jes!
Huomenna ajattelin rohkeasti testata jonkin sortin kyykkymaksimia, painoa en lähde ennustamaan, kun en ole aiemmin ykköstä kokeillut. Kyllä nyt ainakin oma paino menee, sen lupaan itelleni!
Onks sulla ollu munakas pääsiäinen? Houkuttaako kuiva asfaltti kulkijaa jo? Onko parempi pitää tekniikka kasassa, vai harrastaa rautarunnausta? Kerro ny!

Rahkalaskuri: 147

Monta kuvaa ja yksi video

Postaus on kädenojennus etenkin kaikille (mies)puolisille lukijoille, joilta on tullut palautetta, että tekstiä ei millään jaksaisi lukea, mutta kuvat on ihan kivoja!

Rahkaäijä ja Rahkaveli

2006/2013

Rahkaveljen näkemys harrastuksestani, kevyt RHP?

Tämän aamun pyörälenkki, tästä sukellettiin metsään pariksi tunniksi!

Rauski loistaa kilpaa auringon kanssa

"Hmmm, me ollaan eksytty, mutta sitä en kerro vielä Annille"

Kaverit lähti yhdessä metsään

Polkua on ihan loputtomasti

Sciurus vulgaris ja käpy

Löytyi niin mehukas spotti, että oli pakko pysähtyä leuattamaan!

Ei ollu jäällä ruuhkaa

"Kato hei, keulin koko järven poikki!"

Loppuverryttelyt Suolijärven "lihasrannalla"

Mikä eläin? Icespiker pro

Rankan lenkin jälkeen on kiva käydä suihkussa

Rahkaäijä goes enduro, erityisesti viimeisen hypyn loppuhuipennus sykähdyttää!

Tipu vs. tipu 1-0

Max

Rahka goes piirakka

Uskomattoman nerokas aprillipila, hetken jo uskottiin ja intoiltiin kattosaunasta!

Pääsiäinen on yks neljän päivän sunnuntai, leppoisa elämä jatkukoon vielä pari päivää, mutta huomenna on onneksi salipäivä!

Rahkalaskuri: 145

Kiirastorstain hartaimmat

Kiirastorstaini on harras. Koko aamun sovitin syntejäni koulutöiden parissa. Sitten nautin viimeiseksi ehtoolliseksi jauhelihaa, makaronia ja hemapaa ja sen jälkeen lähdin pääsiäisvaellukselle kohti Jerusalemia, eikun siis salia. Kun pääsin ristille, eikun siis salille, huomasin onnekseni, että muut olivat jo vaeltaneet pois tai tehneet ylösnousemuksen, sillä sali oli lähes tyhjä. Vain muutama opetuslapsi, eikun siis truupodari oli paikalla nostamassa käsiään taivasta kohden, eikun siis penkkaamassa ja taisipa joku Raamattuakin, eikun siis Bodausta lukea. Hetken heiluin palmun lehden, eikun siis kahvakuulan kanssa ja sitten rupesin toimeen.

Tein syntiä, vatsalihaksia nostolavalla!

No niin ja sitten asiaan! Päivän epistola eli treeni piti sisällään tuttua takareisihuttua. Reisikoukistuksen ja suorin jaloin maven tein superina ja jo toisen sarjan kohdalla koko alaruumis tärisi aika uhkaavasti. Maastavetohan ei kuulu MC-ohjelmaan ollenkaan, mutta en millään jaksanut ruveta purkamaan sjmv-tankoa heti, joten nypin muutamat lyhyet setit mavea ihan huvin vuoksi. Viimeiseksi nostin kerran satasen, ihan vaan sen takia koska pystyn siihen. Ja se tuntui taas niin mukavan helpolta! Mulla on takareisissä sellanen kutina, että ennen kesää tehdään vielä uusi mave-ennätys.

Mun tärkeääkin tärkeämpi poni-salivihko oli vähän jakautunut...

 Jatkoin treeniä prässillä ja yritin saada tuntuman nimenomaan takareisiin. Hankalaa on, pyllyyn menee! Prässi on mielestäni vähän yliarvostettu juttu (joojoo, kaikki missä en ole hyvä, on yliarvostettua). Aivan järkyttävän ikävän tuntusta nähden hyötyyn. Ei mulla koskaan meinaa kyykyssä räjähtää suonet päästä, mutta silti siinä saa paljon paremman tuntuman, kun prässi menee aina vähän runttaamiseksi. Olenko vääräuskoinen ja vielä pääsiäisen kynnyksellä?

...mutta ei hätää! Vähän teippiä, niin ponit on entistä ehompia!

En muista koska viimeksi olen tehnyt minkäänlaista vatsalihastreeniä, sairastelusta ja muusta löysäilystä johtuen. Korjasin asian ja tänään tein! Rikoin kaikki kirjotettuja ja kirjottamattomia sääntöjä ja tein vastalihakset nostolavalla. Päädyin tähän ratkaisuun, koska sali oli melkein tyhjä, vieressä oli hyvin  nostotilaa ja peili oli kivasti lähellä. Aidosti typerän etikettirikkomuksen havaitsin alkuviikosta salilla. Jokainen kylän teekkari oli tullut penkkaamaan/mavettamaan/kyykkäämään ja kaikki tangot ja kyykkypaikat olivat käytössä. Ja sitten toisessa kyykkyhäkissä tehtiin hauiskääntöä. Kohteliaasti kävin hoputtamassa poikia ja pääsinkin pian kyykkäämään, mutta haloo nyt oikeesti! Kaikkia ihmisiä ei sittenkään ole varustettu muiden ihmisten huomiointitutkalla, koska mielestäni on melko ajattelematonta pumpata hauista kyykkyhäkissä ruuhka-aikaan. Ei hauistreeni ole yhtään vähäpätöisempi  (no eipä!) kuin kyykky, mutta kaiken järjen mukaan hauiskääntötanko pitäisi pystyä nostamaan lattialta, mutta kyykkytankoa on ainakin mun melko hankala taikoa lattialta niskaan. Saa olla eri mieltä, mutta mää en vaan tajua!

Uskomatonta, mutta totta, mulle ei napsahtanut pääsiäislauantai-nakkia töihin (mikä tietää kylläkin juhannus- ja uuden vuoden aaton nakkeja...) ja tiedossa on neljä lomapäivää. Rahkaväki aikoo ainakin ajaa pyörällä, käydä salilla ja syödä hyvin, eksoottisia suunnitelmia siis! Munarikasta pääsiäistä kaikille!

Tyttötreeniä ja tyttövaatteita

Huh huh, itsensä voi ylittää muutenkin kuin urheilussa. Onnistuu esimerkiksi pitämällä myyntipuhe konepajateollisuudesta viisipäiselle asiantuntijaraadille Liiketoimintasuunnitelma-kurssilla. Pepsi Max ja sauna on oiva palkinto tästä suorituksesta, johon en uskonut edes muutama vuosi sitten joutuvani.

Varsinaisesta riman alituksestakaan ei voida puhua päivän salitreenin osalta. Otin penkkivarmistajakseni mukaan kerrankin jonkun muun kuin Rahkaäijän ja tänään podattiin tyttöjen kesken. Milja teki penkki-kyykky -treenin ja mä Muscle Challengen toiseksi viimeiseen rinta-ojentaja-haba -treenin. En ole koskaan pahemmin stressannut siitä, että penkki ei etene, mutta hiljalleen sarjapainot voisi nousta sieltä reilusta neljästäkympistä. Milja halusi kokeilla penkkimaksiminsa muutaman kuukauden penkkiharjoitusten jälkeen ja neljäkymppiä nousi helposti. Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä ja mä sain hyvän lisäpotkun penkkitreeneihin, muutenhan `opetuslapseni` ottaa mut ihan kohta kiinni.;)

Sain tosi hyvän tuntuman ojentajiin, vaikka en dippejä pääsytkään tekemään rikkinäisen dippitelineen takia. Hauikset tuhosin kolmella hauiskääntö-hammer -superilla. Vaikka en tässä MC-ohjelman aikana ole aivan täysin lämmennyt super-sarjoille, haboissa ne kyllä toimii! 

Hermostunutta naurua ennen sarjan alkua

Öääärröörrrrggghhhh!

Todistettiin myös Miljan kanssa taas, että osa salitreenin "vaikeudesta" on ihan puhtaasti pään sisällä. Milja epäili kovasti etukyykkyään ja väitti sen vähintään näyttävän tyhmältä. Eikun kyykkäämään ja lopuksi yhteen ääneen totesimme, että sehän menee hyvin! Ei kaatunut eteenpäin, eikä ollut tyhmän näköistä tai mikään naurettava, vajaa pyllistys. Jos oma onnistuminen ilahduttaa, kuinka iloiseksi voi tullakaan toisen hyvästä suorituksesta!

Tämänkin tyylin tarjosi Liiteri!

Tänään olin heti aamusta Lidlissä kärkkymässä pyöräilyvaatteita. Roinaosastolla pyöräilytavaroiden kimpussa kuhisi jo sankasti kansaa, mutta sain haltuuni pyöräilyshortsit, paidan ja lasit. Erityisen tyytyväinen olin laseihin, Rahkaäijä osti aikoinaan Lidlin urheiluaurinkolasit ja hehkutti niitä moneen kertaan, ennen kuin hukkasi (yllätys...) ne. Nyt sain omat ja oikein kahdet lisälinssit mukana ja hintaa taisi olls peräti kahdeksan euroa. Rahkaäijä investoi uusiin laseihin ja ajohanskoihin. Mä tykkään kovasti Lidlin urheilutavaroista ja -vaatteista, niissä on hinta-laatu -suhde kohdallaan ja olen ehkä vähän epänainen (tai peräti mies, niin kuin eräässä kommentissa epäiltiin), koska en jotenkin jaksa panostaa hintaviin ja hienon värisiin jumppailuvaatteisiin. Treenipaitakokoelmani voisi suorastaan sattua sporttivaateintoilijoiden sydämeen, muutamasta mustasta treenitopista ja parista vihreästä paidasta ei saisi kovin kattavaa treenivaatepostausta.:D

Rahkalaskuri: 137

Lokarit on neideille!

Pyörässä lokareita käyttää vaan nössöt, koska on tosi khuul olla kouluun tullessa alusvaatteita myöten läpimärkä ja naama kurasta harmaa! Häh, ei ole vai?

Lasit toimii työmatkatempokisan salaisena aseena, ne hämää vastustajan!

Edellisessä postauksessa taisin uhota, että ilman nastarenkaita ajaminen on hengenvaarallista, mutta koska mulla on vain yksi pari nastarenkaita ja ne on Radonissa, oli pakko pärjätä ilman. Huomasin, että ilman nastoja ei ollutkaan hengenvaarallista, se sisältää ainostaan korkean riskin kaatumiseen (kolme läheltä piti-tilannetta) Lukot vaan irti pahimmissa jääsohjo-kohdissa ja kieli keskellä suuta! Paluumatkalla en enää jaksanut väistellä lätäköitä, vaan suorastaan tähtäsin niihin.

Meridakin oli ihan ravassa. Huomaa arskoihin mätsäävä lukko!

Kaikki tuo sulaa eteisen lattialle <3

Vaikka kura jäätyi kiinni pyörään ja takkiin ja ahteri vaipui antartikseen tilaan, tuntui tänään jo ihan selvästi oikealta keväältä. Tuli oikein wannabe-pyöräilijän sydämeen hyvä olo, että pian päästään ajamaan kuivilla teillä. Tiistai on toivoa täynnä!

Rahkalaskuri: 136 (Valion rahkan yllättävä loppuminen kaikista kaupoista varjostaa onneani.)

Rouva vihreä ja hyvä heräteostos

Vihdoin sain täpäriin nastarenkaat, ite en ihan jaksanut niitä vaihtaa, niin Rahkaäijä ritarillisesti hoiti homman. Kelit alkaa olemaan sitä luokkaa, että ilman nastoja meno on vähintään hengenvaarallista.

Vihreän pyörän vanteista paljastui iloinen yllätys, vihreät vannenauhat!

Jalat otti itteensä aika kovaa torstain ja perjantain reeneistä ja koskaan ei ole koivet olleet yhtä kipeät, kuin eilen. Jos olisin tiennyt tulevat kivut, olisin ottanut etenkin etureisi-treenin vähän iisimmin. Ei juurikaan naurattanut, kun joka askeleella sattui ja tuolilta oli äärimmäisen työlästä nousta. Mutta kuten ennenkin todettu, tyhmää nurista itse aiheutetusta kivusta! Rahkaäijä väitti, että kevyt pyöräily avaa jalkoja (NOT!) ja lähdettiin taas kiertämään Suolijärveä täpäreillä.

Rouva vihreä harrastamaan lähdössä

Rahkaäijän arskalasit oli vielä räikeämmät, jos mahdollista

Upposin hankeen ja sekös nauratti!

Tänä aamuna jalkaolot olivat jo paljon vetreämmät ja heti formuloiden jälkeen(!?) lähdettiin  tsekkamaan Tormnent ´13 -messut Pakkahuoneelle. Protskupatukoiden maistiaisilla ja ilmaisilla kokeilu-salijäsenyyksillä ei ollut mitään rajaa, nyt olisi mahdollisuus mennä tsekkaamaan GoGo, Powerhouse Gym ja Polte. Etenkin jälkimmäisen mainostetut 42 kyykkypaikkaa ja 80 leuanvetopaikkaa kiinnostaisi!
Lisäksi mukaan tarttui melkoinen  heräteostos, jota olin kuitenkin jo pidemmän aikaa harkinnut...

Vibram fivefingersit salikengiksi! Olen jo monta vuotta pyöritellyt ajatusta barefoot-kenkien hankkimisesta ja nyt osui tilaisuus testata popoja ja hyvä tarjous kohdalle, joten kovin kauaa en joutunut harkitsemaan. Oudokseltaan etenkin vasemman jalan varpaat on hankala saada omiin koloihinsa, mutta kengät tuntuu tosi hyvältä jalassa. Odotan innolla, että pääsen kyykkäämään ja juoksemaan nuo jalassa, sitten mahdollisesti lisää raporttia aiheesta.

Vibramit oli jo tänään jalassa selkätreenissä ja yritin alta kulmien katsella, ihaileeko kukaan niitä (miten niin pitäis keskittyä enemmän omaan treeniin?), mutta en ainakaan kuullut suurempia kateuspuhinoita. Treenistä sen sijaan oli jo poissa kaikenlainen löysäilypuhina ja selkälihat sai kyytiä. Rikoin ohjelmaa vastaan sen verran, että en tehnyt kaikkia selkäliikkeitä superina, ainoastaan kulmasoudun ja alataljan. Tempausote-mave jäi myös tekemättä, takareidet ei kaipaa yhtään enempää raunioitumista. Olkapääliikkeiden kohdalla jotenkin ihan unohdin kaikki supersarja-jutut, mutta 15 kilon dumppelit nousi pystypunnerruksessa taas ihan kevyesti. Päälle vielä vipareita oikein huolella ja takaolkapäitä, niin olin tyytyväinen!

Loppupäivä kuluu vahvasti ruokaa sulatellessa, siitä huolen piti Coussiccan sapuskat. Etenkin Rahkaäijän pinnaa kiristelee liian pienet ravintola-annokset ja sen takia Coussicca onkin ihan kantapaikka, sieltä ei nälkäisenä lähdetä! Ruokien jälkeen oli pakko todeta taas vanha lempisanontani. "En syö enää ikinä mitään. Paitsi illalla rahkan."

"Ota nyt jo se kuva, että pääsen tuhoamaan paistinpannullisen maksaa!"

Rahkalaskuri vuoden alusta: 133

Flunssa takana, elämä edessä.

Nyt on liikuntakielto lusittu ja flunssakin toivon mukaan selätetty tältä keväältä. Muscle Challengea on vielä kaksi ja puoli viikkoa jäljellä, mutta tuumailin, että hyppään mukaan vasta sunnuntaina ja treenasin eilen ja tänään koko ruhon kahdessa osassa. Ajattelin, että avaan pelin kivalla treenillä ja teen ihan fiiliksen mukaan. Suorin jaloin mavee, vähän prässiä ja selkätreeniä ja muodon vuoksi habaakin. Eli tälle päivälle jäi penkki ja muut ei-niin-inspiroivat liikkeet ja julmetut tuskat eilisestä treenistä.

Kyykystä ei tarvinut uneksia näillä takareisillä, mutta etukyykkyyn sentään taivuin ja siinä tuli ihan ennen kokematon hiki ja taisi se vähän etureisiinkin käydä. Penkkimotivaatio ei ollut päässyt räjähtämään erityisiin huippulukemiin salitauolla ja se tuottikin erityistä tuskaa, mutta väänsin väkisin. Jonkin aikaa sitten leijuin täällä(kin) 17,5 kilon pystypunnerruskäppäreillä, mutta tänään edes 14 kilon dumppelit eivät nouseet, 12,5 kg oli aivan sopivat. Äkkiäkös muutamassa viikossa pystypunnerruspainoihin tulee kevyt kymmenen kilon pudotus.:D Mutta vetoan siihen, että penkki söi olkapäävoimia ja tästä on suunta vahvasti ylöspäin!
Joka tapauksessa salille pääseminen tuntui ihan mahtavalta, uskonkin, että MC:n viimeisillä kahdella viikolla on motivaatio enemmän kuin kohdallaan. Toiseksi viimeisen viikon ohjelmassa lukee, että kaikki saman lihasryhmän liikkeet tehdään superina, mutta en ole aivan varma tästä, kun viimeiset kolme-neljä viikkoa on treeniviikot ollut aika repaleisia. Ehkä tyydyn vaan tuplasarjoihin!

"Hihii, hitsin kivaa tää pukuhuonekuvailu ja palkkari on naminamipusipusi...

...apua, äkkiä kamera pois, joku tulee!" Ilme on (valitettavasti) ihan aito, eikä lavastettu.

Myös maantiefillarointikuume kasvaa päivä päivältä suurempiin lukemiin, mutta kuten kaikki on tainnut huomata, lumet sulaa joskus vapun jälkeen juhannukseksi, että vielä on tyydyttävä vaan maastopyörän tarjoamaan kyytiin. Eilen kävin himokkaasti Stadiumin kuvaston innoittamana kyselemässä kivan värisiä pyöräilyvaatteita, mutta niitä ei Koskikeskuksen liikkeessä ollut. Mutta ei hätää, ensi viikolla lempiurheiluvaatekauppaani, eli Lidliin tulee pyöräilykuteita. Silloin olen kärppänä paikalla!;)

Rahkalaskuri: 126

Haaste: viikon menu

 Nyt olisi aika haasteikasta meininkiä luvassa, sillä Minttu heitti meikälle haasteen, joka kuuluu näin.

kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
- jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
- 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
- kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
- laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

 Koska multa pyydettiin muutenkin ruokaa liittyvää juttua, laajennan tätä vähän tämän viikonkin ulkopuolelle. Karsastan jotenkin postauksia, jossa jaetaan muka-pettämättömiä vinkkejä salitreenaajan ruokailuun asiantuntijan elkein, vaikka kaikki asiantuntemus olisi imuroitu viime viikolla jostain Demi.fi:stä. Siksi kirjottelinkin vaan siitä, miten itse teen, en siitä, miten kaikkien tulisi tehdä.
Sekaan heittelen viikon safkakuvat.

Keskiviikko. Töihin evääksi jauhelihaa ja makaronia kera punaisen peston ja kurkkua ja tomaattia.

Syön aika perusfiksusti, tarpeeksi ja usein. Yli neljän tunnin ruokailuvälit täytyy olla hyvin perusteltavissa, kolme tuntia ja taas ruokaa on aika hyvä tahti mulle. Aamupala, kaksi aikalailla lautasmallin mukaista lämmintä ateriaa, pari proteiinipitoista välipalaa ja iltapala. Tämän systeemin olen sisäistänyt kunnolla vasta viimeisen vuoden aikana. Vuosi sitten aloin syömään lihaa monen vuoden tauon jälkeen, ensin ajattelin pysytteleväni vain kanassa, mutta porsaan ribsit muuttivat mieleni.  Tämä osui muutenkin aikaan, jolloin rupesin miettämään, että saanko tarpeeksi proteiinia eikä paluuta enää ollut.

Torstai. Olin kipeänä, eikä ruoka maistunut, siksi söin vaan yhden hampurilaisen.

Olisin mielelläni taitava kasvisruokakokki, mutta koska en ole kokki lainkaan, olin ihan älyttömän huono tekemään mitään kunnollisia kasvisruokia. Aika paljon söin mm. makaronia peston kanssa.  Vaikka lihansyönti onkin mulle aika kompromissi, valitsen sen silti, koska tiedän syöväni paremmin. Rahkaäijä laittaa yleensä meillä ruuan ja itse osallistun korkeintaan riisinkeittoon. Tämä työnjako sopii molemmille oikein hyvin.

Perjantai. Ruoka ei maistunut oiken vieläkään, jauhelihaa ja riisiä ja vähän rehuja. Onneks söin kuitenkin ruuan jälkeen jäätelöä, niin energiavaje ei päässyt yllättämään.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, aamupala tuotti monta vuotta aivan ylitsepääsemättömiä ongelmia, ei vaan maistunut ja tuhti aamupala yökötti.  Nykyään aamuisin uppoaa kahdesta neljään ruisleipää (satunnaiseti myös puuroa, mutta menee raivotttuvan kauan aikaa, kun kaksi ihmistä kokkaa puuroa mikrossa. Ja kattilassa keittely, hyvä vitsi!) ja rahka marjoilla tai mehukeitolla.

Lauantai. Silja tekemää aivan ihanaa bataattikeittoa ja halloumia seassa, mmm!

Ruokahaluni on etenkin nykyään aivan omaa luokkaansa, vaikka olen aina ollut kova syömäri. (mm. Rahkaäijä sanoi mulle viikon seurustelun jälkeen, että oot muuten tosi kova syömään...) Ravintolassa oman annoksen syötyäni alan haaveilevasti katselemaan muiden lautasia ja hienovaraisesti vihjailemaan, että mahdatkohan syödä kaikkia ranskalaisia. Nykyään suhtautumiseni ruokaan on hyvin mutkaton ja tasapainoinen, vaikka aina se ei ole sitä ollut (kenelläpä olisi ollut?) ja sellainen perusjärkevä syöminen tulee selkärangasta. Mä en todellakaan sylje herkkuja päin, miksi luopuisin sellasista asioista, joista nautin? Ei makeaa tarvitse vetää niin paljon, että tulee paha olo, mutta ei totaalikieltätyminen olisi mun juttu ollenkaan. Tällä hetkellä meillä on menossa Rahkaäijän kanssa karkkilakko, mutta kyseessä on myös pieni veto. Rahkaäijä jo kerran rikkoi lakkoa, kun muka "unohti".

Sunnuntai. Jauhelihaa ja riisiä ja rehuja.

Meillä on keittiössä Clas Ohlsonilta hankittu keittiövaaka, mitä päivittäin käytetäänkin. Jos ihan sen takia,  että paistetut lihat voi jakaa annoksiin ja pastaa tai riisiä tulee syötyä riittävästi. Jos pastaa lappaa silmämääräisesti, tulee sitä yleensä vähän alakanttiin.  En siis syö kaikkia ruokia vaa´an kautta, mutta lämpimien ruokien kanssa se auttaa paljon. Ja mulle tulee mahtipontinen olo, kun huomaan, että morjes, mun lautasella on muuten puoli kiloo ruokaa!:D

Maanantai. Kanaa, paahtoleipää ja tomaatti-kukkakaali-avokado-viinirypäle -salaattia.

Lisäravinteistakin kyseltiin, joten niistäkin nyt samaan syssyyn. Saliurani alussa en käyttänyt palautusjuomia, koska "mömmöt" epäillytti. Rahkaäijä kuitenkin lämpimästi suositteli ja aloitinkin palkkarin hörppymisen Massin minttu-suklaasta. Ensimmäisinä kertoina nielin palautusjuoman lisäksi melkein myös oksennusta, oli se niin pahaa. (Vieläkään en mitään minttu-suklaista mielelläni nauti, kiitos Massin.) Minttu-suklaan jälkeen kokeilin kuitenkin suklaan makuista ja se upposi jo paljon paremmin. Tokihan ilman palautusjuomaakin voi pärjätä, mutta laiska ihminen kun olen, koen sen tosi helpoksi vaihtoehdoksi. Kun treenin jälkeen on vetänyt palkkarin, ei tarvitse heti rynnätä kotiin syömään. Nyt palautusjuoma tuntuu ihan ehdottomalta jutulta ja jos se onkin unohtunut kotiin, tunnen oikein treenin jälkeen, kuinka kaikki lihakset surkastuvat pois.:D  

Aina välillä olen käyttänyt latausjuomia ennen treeniä, mutta nyt sellaista ei ole käytössä. Toiset ovat tuntuneet toimivan, toiset ovat lähinnä aiheuttaneet hallitsematonta lisäenergisyyttä, joka ei kuitenkaan ole kohdistunut treeniin. Lisäksi käytän melko usein heraproteiinia, se on helppo ottaa mukaan vaikka kouluun ja imaista naamariin, kun koulun liharuuassa on proteiinia 4 g/100 grammaa... Sitäkin ilman varmasti pärjäisi, mutta herajuoman helppous houkuttaa. Minttu-suklaa ei maistu tässäkään, mutta choc-peanut on aivan ässä! Jo näinkin kevyt lisäravinnevarustus saattaa asiaa tuntematonta kauhistuttaa, mutta kysessä on kuitenkin vaan ravintoaineet jauhomuodossa, ihan samoja on ruuassa. Mutta olennaista mun mielestä on kuitenkin, että perusruokavalio kuntoon, sitten vasta lisäravinteita.

Tiistai. Jauhelihaa ja riisiä ja samaa salaattia ilman kukkakaalia. Mustalla lautasella tommonen ruma ruokakin näyttää kauniilta.

Viikon ruokakuvista voi huomata yhden trendin, jauheliha ja riisi. Tämä selitty sillä, että kahmimme jostakin tarjouksesta jauhelihaa ihan urakalla, joten sitä on syöty nyt paljon. Yleensä meillä syödään himpun verran enemmän kanaa, kuin jauhelihaa. Mutta arkiruoka on viime aikoina ollut pitkälti jauhelihaa tai kanaa pastan tai riisin kanssa. Myös kanasalaatti on suosittua meillä päin. Olen viime aikoina löytänyt herne-maissi-paprika -pakastesekoituksen ja pakastemaissin. Ne sopii tosi hyvin riisin ja jauhelihan kanssa, eivätkä varsinaisesti ole hinnalla pilattuja! Välillä täytyy tsempata, että tulee syötyä tarpeeksi kasviksia ja muistaa ostaa niitä jääkaappiin. Tällä hetkellä kukkakaali ja avokado rulettaa, porkkanaan olen totaalisen kyllästynyt.

Ja vielä viikon jälkkärivinkki, Minttu uumoili jotakin rahkaherkkua, mutta vedänkin ässän hihasta ja tarjoilen banaaniherkkua. Hyvin simppeli homma, banaani halki pystysuunnassa ja pannulle(laiskempi yksilö paahtaa mikrossa!), päälle vähän kardemummaa ja kun se on mukavasti pehmennyt, nautiskele vaniljavaahdon tai jäätelön kanssa! Petollisen hyvää, terttu banaaneja ei tekisi tiukkaa!

Laitan tämän aikuisten ketjukirjeen eteenpäin Minnille, Saralle, Ellulle , Kauramoottorille ja Natalialle. Olisin voinut haastaa vaikka kaikki, joiden blogeja luen, mutta yritin valkkailla vähän erilaisia blogeja, jotta voisin lukea erilaisista menuista!

Virallinen rahkalaskuri muuten saapui tänään!