Hain eilen maalta styroksia (??) ja ajelin kotiin päin ja mietin, että pitäskö tehdä sellainen perinteinen vuosipostaus blogiin, että onkos tänä vuonna ollut jotain erikoista. Jaa onko ollut?! Jos 2016 oli melko hysteerinen vuosi (siitä kertaus täällä), pisti 2017 vielä vähän paremmaksi, jos mahdollista.
Tammikuu
Heti vuoden alussa lennettiin Luoteis-Afrikan saaristoon eli Kanarian Lanzarotelle lomailemaan ja se oli aika nappi reissu. Hyvät ihmiset, älkää vaan jättäkö menemättä Kanarialle sen takia, että se on joidenkin hipsterien mielestä rahvasta, vaan menkää ja nauttikaa saarten ihanuudesta, kauneudesta ja lämmöstä!
Mojito maistuu!
Reissun jälkeen nautiskeltiin Suomen eksoottisesta talvesta ja sitä hyväksikäyttäen pistettiin eetteriin video, joka on tämänhetkisellä 17,8 miljoonalla katselulla meidän katsotuin video. Älytön juttu!
Tämän videon julkaisun aikaan meillä oli menossa erittäin salamyhkäinen ja outo projekti, joka sai päivänvalonsa helmikuun puolella. Kuun lopussa tuli myös sähköposti, että Hydraulic Press Channel on ehdolla Shorty Awards -gaalassa, löi vähän ällikällä sekin!
Helmikuu
Tahkottiin videoita täysiä ja otettiin kaikki ilo irti Beyond the Press -kanavan nosteesta. Kuvattiin Duudsonien kanssa ja reissattiin paljon ympäri Suomea työhommien merkeissä ja kävin katsomassa Helsingissä Disney On Ice -shown kummitytön kanssa.
Aina oli jotain sata pakkasta, kun kuvattiin Duudsonien kanssa.
Kuun lopussa päästiin pudottamaan kunnon pommi, kun julkaistiin 20th Century Foxin Logan -elokuvaa promoava video ja se sai upean vastaanoton ympäri maailmaa ja esimerkiksi leffan pääroolin näyttelijä Hugh Jackman jakoi videon omassa somessaan. Koko Logan-projekti on sellainen, että olen tallettanut sen ikuisesti sydämeeni ja hyväilen niitä muistoja siellä vanhuuteen asti, oli se niin poikkeuksellinen ja mahtava kokemus. Harmi vaan kun en voi jakaa näitä muistoja teidän tai juuri kenenkään muunkaan kanssa, vähän tarkkaa tuollaisen maailman suurimpiin kuuluvan leffastudion kanssa nämä asiat, että mistä saa puhua ja mistä ei. :D Parempi siis olla puhumatta mitään.
Muovailuvaha-Logan, joka ei koskaan päätynyt valmiille videolle asti. Hugh Jackmanin pyynnöstä tein myös muovailuvaha-Deadpoolin ja Jackmanin piti jakaa siitä videon somessaan, mutta jäbä huijas, ei jakanut.
Maaliskuu
Mitäpä muutakaan kuin videoita kovalla tahdilla ja Volkkarin kilometrimittari sai taas uusia lukemia monenkirjavista reissuista. Päätettiin myös tehdä vähän pidempi reissu huhtikuun puolella New Yorkiin, kun saatiin tieto, että HPC on Shorty Awardsin finaalissa. Maaliskuussa meillä ravasi kaikenlaista kameramiestä ja oli telkkariohjelman kuvauksia montaa sorttia. Kuun lopussa mun piti mennä huvin ja urheilun vuoksi nostelemaan voimanostokisoihin, mutta se jäi välistä, kun polvi muljahti muutamaa viikkoa ennen ja kyykky lakkasi maistumasta. Ai niin, tässä kuussa lyöttäydyttiin yhteen Sons of Explosion -kanavan Henrin ja Antin kanssa ja nämä on ehdottomasti hauskimmat äijät, joihin ollaan tänä vuonna tutustuttu.
Mulla ei ole jostain syystä maaliskuulta kuin muutama kuva puhelimen muistissa ja tämä on yksi niistä. Sietääkin säilyttää tätä kuvaa!
Huhtikuu
Kuun alku tehtiin vauhdilla duunia, että päästiin pääsiäisen aikaan karkaamaan Floridan lämpöön. Hikihän siinä tuli, kun Orlandossa lämpömittari näytti +32 astetta.
Reissussa ollessa päivänvalon näki koko alkuvuoden puuhattu mobiilipeli Hydraulic Press Pocket, jossa siis yllättäen murskataan tavaroita. Jos mun pitäisi antaa jollekin Vuoden tekijä ja muutenkin hyvä äijä -palkinto, menisi se ehdottomasti pelin koodanneelle Johannekselle. Uskomattoman taitava ja kunnianhimoinen nuori mies, hattu päästä! Floridasta lennettiin American Airlinesin punaisin siivin New Yorkiin, jossa käytiin pokkaamassa Shorty Awards -palkinto ja riipaisemassa vuosikymmenen kovin känni. Ristus mikä reissu! Ihan kuun viimeisinä päivinä saatiin kunnia kuvata video itse suurmestari Daruden kanssa.
Shorty-voitto oli mun vuoden kohokohta ja leuhkin sillä varmasti maailman tappiin asti. :D Mutta voi ainakin sanoa kerrankin, että kukaan muu Suomessa ei ole tuota saavuttanut.
Anni, Lauri ja Kuningas.
Toukokuu
Ehkä vasta toukokuun puolella olin toipunut rankasta Amerikan turneesta ja taas päästiin sorvin elikkäs editointiohjelman ääreen videoita väsäämään. Alkukesän teemana oli fidget spinnerit ja niitä tuli pyöriteltyä aivan riittämiin niin omissa sormissa kuin videoillakin.
Joku meidän katsoja oli askarrellut tällaisen.
Kuun puolessa välissä juhlittiin ensin mun synttäreitä ja sen jälkeen mobiilipelin miljoonaa latausta (nyt taitaa olla yli 3 milj. latausta.) Tästä innokkaat ja klikkiotsikon nälkäiset toimittajat uutisoi, että peli tuottaa tonnin päivässä (ehkä viitenä päivänä tuotti.:D) ja siitäkös kansan syvät rivit innostui. Jälkeenpäin olen muun muassa kuullut, että me leuhkitaan meidän rahoilla netissä, viitaten juuri tähän juttuun.
Miljoonan latauksen kakku
Toukokuussa aloitin kuukauden mittaisen pyöräilyhaasteen, jonka tarkoituksena oli ajaa pyörällä joka päivä vähintään 30 minuuttia. Tämä oli tosi hieno haaste ja onnitui hyvin, varmasti toteutan myös ensi vuonna!
Kesäkuu
Siinä oli muistaakseni parin päivän kesä heti kuukauden alussa ja nautittiin pyöräilystä ja valoisista kesäilloista. Tää oli tavallaan vuoden huonoin kuukausi, hermo oli aika kireällä molemmilla ja jostain syystä tungettiin kalenteriin vielä muutaman päivän reissu Ouluun juuri ennen juhannusta ja Ratareittä. Sillä reissulla pinna vasta olikin kireällä!
Ihan kivat kelit siä Oulussa oli, en valita!
Juhannuksena poljettiin tuttuun tapaan järkyttävässä vesisateessa Ratareisi-tapahtumassa, mutta kelit ei paljon haitannut, kun tunnelma oli niin aurinkoinen. Kesäkuun lopussa tulin jälleen uskoon, nimittäin annoin jälleen sieluni voimanoston jumalille ja yhtenä päivänä vaan päätin, että meikäläisen on korkea aika tehdä paluu kisalavoille ja treenata niin maanperkeleen kovaa!
Ratareisi crew 2017. Ei lisättävää.
Heinäkuu
Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi Tuska-festareilla ja tuntui mahtavalta moshata täysiä!
Sari ja mä Tuskassa. Tunnistaa, että on Suomen kesä, kun meikällä tuulitakki päällä.
Heinäkuun ajan meillä oli harjoittelija Atte, jonka kanssa löysin täysin saman taajuuden huumorissa ja läppä olikin erittäin tummasävyistä koko kuukauden. Kuvailtiin paljon videoita, mutta perinteisesti heinäkuussa niitä ei kato kukaan, että ihan sama vaikka olisi lomaillut koko kuukauden. :D Pääsin hyvin treeneihin kiinni ja nosteleminen oli pitkästä aikaa silkkaa nautintoa! Kesä ja varsinkin heinäkuu oli kuuminta matkailusesonkia ja meillä kävi vieraita ainakin Itävallasta, Kanadasta, Bulgariasta ja Venäjältä.
Rahkaäijä ja Kanadan Discovery. Myöhemmin syksyllä kävi Usan Discovery kuvaamassa.
Varmaan yhtenä päivänä tarkeni kyykätä hihattomassa ja heti piti ottaa kuva.
Elokuu
Kuun alun projektina oli saada mun alamäkipyörä tuunattua ja muutenkin kuntoon tulevaa Åren reissua varten. Olipa aikamoinen työmaa!
Tuli siitä aika hieno!
Elokuussa oli myös Tubecon ja Tubecon Industry Day, jossa jälkimmäisessä meillä oli keynote-puheenvuoro, jota kuumottelin etukäteen päivätolkulla. Puheenvuoro meni kuitenkin hienosti ja melko kiva fiilis jäi, kun ihmiset tulivat sitä jälkeenpäin kehumaan. Kun kaikki velvollisuudet kesältä oli hoidettu, lähdettiin aiheuttamaan pahennusta Åren ja Järvsön rinteisiin alamäkipyörien kanssa. Aivan mahtava reissu, siis ihan paras. Mutta ei enää ikinä lomaa elokuun lopussa, puhelin soi enemmän kuin koko kesänä, kun muut palasivat lomiltaan. Eli mitä tästä opimme, pidä loma heinäkuussa niin kuin muutkin!
Lomal... mäessä viimeinkin!
Elokuulta vielä eräs mielenkiintoinen juttu. Löysin muutaman mutkan kautta Facebookista valeprofiilin, jossa joku esitti olevansa minä. Vaivaa oli nähty, kuvia oli niin blogista, Instagramista kuin YouTube-videoiltakin ja tekstit tietysti suomeksi Google Translatella käännettynä. Oudointa tässä oli se, että profiilissa oli eräs kuva, josta olen melko 100% varma, että en itse sitä ole mihinkään someen laittanut. Profiili kuitenkin poistettiin nopeasti, kun ilmiannoimme sen, mutta vähän jäi erikoinen fiilis tästä vale-Annista.
Syyskuu
Heti Ruotsin kiertueen jälkeen alkoi tiivistahtinen syksy. Meille kävi vähän vahingossa niin, että oikeastaan kaikki tarjoukset menivät läpi ja lopulta oltiin aivan pulassa täyden kalenterin kanssa. Tässä kuussa ei tehty käytännössä mitään muuta kuin töitä ja treenejä. Kuun lopussa tuli myös varmistus, että me tuotetaan Monster Jamin väliaikashow yhdessä Myytinräjäyttäjien kanssa. Tätäkään ei olisi tapahtununut, jos ei oltaisi alkuvuodesta tutustuttu pommipoikiin Henriin ja Anttiin. Salilla kyykkäsin kauan himoitsemani sarjan 5x5x90 kg ja muutenkin oli sellainen tuntuma, että nyt on hyvä boogie treenien kanssa.
Alihankinta-messuilla syyskuussa.
Lokakuu
Kalenterikaaos sen kun jatkui ja näin jälkeenpäin tekee oikein pahaa katsoa lokakuun kalenteria. Otettiin ahneuksissamme yksi hyvä livekeikka lokakuulle, vaikka se ei yhtään olisi mahtunut mihinkään väliin ja se oli oivallinen ja tarpeellinen muistutus, että liika on liikaa.
Tämä oli sitä aikaa kun Helsingissä oli hirveetä ja piti vielä vetää painoa kisaa varten.
Veikkaan, että henkilökohtainen pohjakosketukseni koko vuonna oli juuri tällä reissulla Helsingissä. Satoi aivan saatanasti vettä koko ajan, eikä autolle meinannut löytää mistään parkkipaikkaa ja pysäköintiautomaatti oli jossain sadan kilometrin päässä ja meillä ei ollut mitään ruokaa ja seuraavien päivien keikat ahdisti, kun asiakkaan edustaja oli lievästi sanottuna kireällä tuulella, kun heitettiin prässi pelipaikoille ja sähköpostiin putoili ihan koko ajan jotain Monster Jamiin liittyvää vaatimusta ja Rahkaäijäkin oli huonolla tuulella. Siinä hetkessä kaikki oli vaan vähän liikaa. Vuoden pohjakosketuksen vastapainoksi tässä kuussa oli myös yksi vuoden parhaista hetkistä. Nostin aivan täydellisen voimanostokisan Porissa ja olen edelleen valtavan ylpeä penkki-, veto- ja yhteistulosennätyksistäni.
Ennen kisoja vähän karkkitankkausta Niinan kanssa!
Lokakuussa löysin meille myös mun unelmien talon, josta menin hetkeksi aivan sekaisin. Valitettavasti tämä päiväuneni ei vaan mahdu juuri nyt elämäämme mitenkään päin. Ehkä myöhemmin! Kuun lopussa meidän naamat oli noin joka toisella bussipysäkillä ja lehden keskiaukeamalla Monster Jam -mainoksessa.
Marraskuu
Siinä taas mietti alkukuusta, että kuka ääliö nää kaikki keikat ja projektit on mennyt myymään. Kiireestä huolimatta oli kuitenkin hyvä draivi ja fiilis päällä ja kuukauden aikana käytiin sekä maikkarin että Ylen aamu-tv:ssä, annettiin haastiksia sinne sun tänne ja vedettiin kolme kappaletta Monster Jamin väliaikashowta Hartwall Arenalla, käytiin Oulussa, taas Helsingissä, Rahkaäijä kävi vetäsemässä puheenvuoron Riikassa eräässä tapahtumassa sillä aikaa kun mä vedin nimmarit alle firman sijotusasunnon kauppakirjoihin ja kohta oltiinkin Orimattilassa ja taas Helsingissä.
Monster Jamissa huudattamassa yleisöä.
Mun henkilökohtainen saavutus marraskuulle oli, kun kävin viimeisen kerran tälle vuodelle hammaslääkärissä. Olin lykännyt hammaslääkärille menoa lahjakkaasti vuosien ajan, mutta aivan hullusta paniikista huolimatta sitten vaan menin ja hoidin legoasiat kuntoon parilla käynnillä. Suosittelen, siitä selviää kyllä.
Joulukuu
Suoraan sanottuna joulukuu on mennyt ihan syksystä toipuessa. Voin sanoa, että hieman on leppoisaa eloa lähinnä kuvata videoita ja editoida niitä yöpuku päällä ja lähetellä sähköposteja. Ollaan suunniteltu ensi vuoden kuvioita, toteutettu muutama tilaustyö, tehty videoita varastoon tulevaa lomaa varten ja treenattu rantokuntoon Karibiaa silmällä pitäen.
Hankin rantapallon jo valmiiksi reissuun.
Tätä vuotta on jäljellä enää vaivaiset yhdeksän päivää ja niistä peräti kolme tai neljä pidetään vapaata. Rahkaäijä piti tuossa syys-marraskuun aikana varmaan yhteensä neljä päivää vapaata. :D Todella kiva tällainen löysä eli normaali työtahti tähän loppuvuoteen, koska lomareissuun olisi vähän tympeää lähteä aivan ihmisrauniona. Pakko muuten kertoa, että mun tätä päivää ilostutti aivan valtavasti se, että Rahkaäijä voitti Royal Caribbean -varustamon joulukalenterista laivavierailun kahdelle. Päästään siis pällistelemään jotakin jättipaattia kun sellainen ankkuroidaan ensi kesänä Helsinkiin. Olen osallistunut kalenteriin joka päivä molempien nimellä, niin riemulla ei ollut mitään rajaa, kun voitto napsahti!
Ihan älytön vuosi. Mulle pitäisi aika monta Karibian risteilyä luvata, että vetäisin toisen samanlaisen putkeen. Vaatii välillä aika paljon kanttia, kun sekä topit että flopit on niin isoja. Ylipäätään kuitenkin niin hienoja ja ikimuistoisia kokemuksia ja upeita ihmisiä. On tosi kiitollinen olo, että olen päässyt tämänkin vuoden kokemaan ja vielä yhdessä Rahkaäijän kanssa. Mutta vaikka somesta tai blogista saa sen kuvan, että jatkuvasti reissua, glamouria ja pitkiä kuvauspäiviä siistien tyyppien kanssa, paljon on niitä hyviä arkihetkiä, kuten varmaan kaikilla. Juoruamista naapurin Niinan sohvalla, maailmanmenon päivittelyä mummun kahvipöydässä ja saunomista kissojen kanssa pyörälenkin jälkeen, sellasta tavallista. Sitä voisin haluta ensi vuonna ehkä vähän lisää.
Nyt Rahkaväki lähtee joulun viettoon ja koska mihinkäs pukki parrastaan pääsisi, on aattona pari joulupukkikeikkaa, vaikka yhtään ei pitänyt tänä vuonna tehdä. :D Mahtavaa joulua, nautihan pyhistä!
Kuten jokin aika sitten kerroin, me lähdetään tammikuussa lomalle. Käytin tunteja ja taas tunteja ja kävin läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat lomakohteet tältä planeetalta. Jokaisessa kohteessa tuntui olevan jommankumman mielestä jokin miinus tai puute, joka aiheutti kohteen hylkäämisen.
Olin jo aivan tuskainen ja pyörittelin jo mielessäni pyöräilylomaa Kuusamossa, joka tuntui olevan ainoa kohde, joka kävi molemmille. Ainoa miinus on, että siellä on tammikuussa noin 50 astetta liian kylmä. Yhtäkkiä näin kuitenkin valon ja ratkaisu oli aivan kirkkaana mielessäni, tästähän olen haaveillut aina! Ja mikä uskomattominta, se kävi myös Rahkaäijälle! Karibian risteily on juuri se, mitä me nyt tarvitaan! On lämmintä, on tekemistä, pääsee käymään monessa paikassa siirtymättä itse minnekään ja pääsee joka päivä syömään buffettiin. Meidän unelmaelämää! Tajusin tänään, että laivareissulla ei myöskään tarvitse ajaa autolla minnekään, joten säästymme lomilta tutuilta navigointinahisteluilta. :D
Kun kohde oli viimein päätetty, tein pitkällisen selvitystyön varustamosta, laivasta, lähtöajankohdasta ja kohteista. Lopulta mulla oli excel-taulukossa kolme Fort Lauderdalesta Floridasta lähtevää Royal Caribbean -varustamon risteilyä, joista valkkasin yhden edukkaimman hinnan ja suorien lentojen mahdollisuuden perusteella. Ei ainakaan kukaan voi väittää, että tuli heppoisin syin valkattua loma!
Tämä tässä on Tyyni valtameri. Se on jo nähty (ainakin rannalta), nyt on Karibianmeren vuoro.
Risteilyn ja lentojen varaamisen jälkeen suurin riemu vasta alkoi. Olen jo niin syvällä risteilyhulluuden valtameressä, että mua ei ongi täältä enää kukaan ylös. Lähtöön on vielä viikkoja, mutta tähän mennessä:
Olen tehnyt online check inin netissä ja varannut kaksi retkeä satamapysähdykiä varten, joita on kolme kappaletta: Labadee (Haiti), Falmouth (Jamaika) ja Cozumel (Meksiko). Lisäksi varattiin paikat muutamiin iltaohjelmiin laivalle ja luvassa on ainakin stand upia ja sirkusta. Ostin myös netin laivalle, koska ennakkoon ostettuna kaikki on vähän edukkaampaa.
Olen lukenut varmaan kaikki suomeksi kirjoitetut artikkelit ja blogipostaukset Harmony of the Seas -laivasta ja monesta muusta risteilijästä ja erittäin monia englanniksi ja ainakin katsonut kuvat parista ruotsinkielisistä jutusta.
Olen penkonut YouTubesta mielenkiintoisia videoita ja vloggauksia laivasta ja risteilystä.
Olen liittynyt Facebookissa ryhmään, jossa jutellaan kyseisen paatin risteilyistä ja perustanut ryhmän kaikille, jotka lähtevät samalla lähdöllä. Meininki meidän ryhmässä on melko kansainvälinen, seilaajia on tulossa ainakin Ruotsista, Irlannista, Jenkeistä, Kanadasta, Uudesta-Seelannista ja Australiasta.
Latasin puhelimeen Vacation Countdown -appin, joka kertoo sekunnin tarkkuudella ajan lennon lähtöön.
Latasin myös Ship mate -sovelluksen, joka on vähän kuin Facebook kaikille risteilyhulluille. Siellä voi jutella muiden samalle risteilylle lähtevien kanssa , katsoa kuvia risteilyistä ja satamista, lukea arvosteluita hyteistä, laivoista, kohteista, retkistä ja ruuasta ja katsella kansikamerasta, miltä laivoilla näyttää juuri nyt.
Näistä kaikista edellisistä olen lukenut noin tuhat keskustelua laivan juomapaketeista ja siitä, kannattaako niitä ostaa ja voiko laivalle tuoda omia limsoja mukaan. Sen verran olen viisastunut, että en aio ostaa juomapaketteja meille ja viedään omat Pepsi Maxit laivaan, koska paatilla on vaan Cokista tarjolla.
Olen osallistunut joka päivä varustamon joulukalenterinarvontaan, jossa voi voittaa lahjakortteja tai jopa risteilyn. Okei, olen osallistunut näihin myös Rahkaäijän puolesta tuplatakseni voiton mahdollisuuden.
Olen tehnyt listaa mukaan otettavista asioista, mutta pakkaamista en ole vielä aloittanut.
Olen nähnyt lukemattomina yönä unta laivalle lähtemisestä. Eräässä unessa odotettiin laivaan nousemista ja samaan aikaan oli lähdössä toinen laiva, Ovation of the Seas Austaraliaan. Voiko luonnehtia, että menee jo hieman äveriksi, kun muista täysin satunnaisen laivan nimen ja vielä jostain alitajunnasta pystyn kaivamaan, että se seilaa Australian suunnalla. Hoitoon!
Olen suunnitellut jo seuraavaa risteilyä, vaikka en ole päässyt vielä sinne ensimmäisellekään.
Opin, että mun hulluus on vielä täysin siedettävällä tasolla, kun noissa Facebook-ryhmissä ihmiset hehkuttaa laivareissujaan jouluksi 2019. Aamuja vaan sen loman odotteluun.
Jep, me ei todellakaan lähdetä ihan takki auki seilailemaan, jos se on musta kiinni! Rahkaäijä koittaa peittää huvittuneisuuttaa siinä onnistumatta ja lähes avoimesti nauraa tälle mun laivamanialle. Näkisin kuitenkin, että tästä on ollut pelkästään hyötyä, koska olen erittäin perillä monesta risteilyyn liittyvästä seikasta ja saanut monta hyödyllistä vinkkiä ja mikä tärkeintä, valmistautuminen on tuonut valtavasti iloa. Työpäivän jälkeen on ihana maadottaa sohvalle ja lukea vielä pari blogipostausta Karibian risteilyistä ja katsella vähän kuvia laivalta ja satamista.
Atlantin valtameri. Kiva sekin!
Lähdön odottaminen on piinallisen tuskaisaa, mutta joulu mukavasti lyhentää odotusta, kun siinä voi pari päivää leikkiä piirileikkejä ja ahtaa suklaata naamariin. Mun ei varmaan pitäisi edes sanoa tätä, mutta työhommatkin tuntuu olevan hyvällä mallilla, eikä meillä (ehkä mahdollisesti) tule perinteistä lomallelähtökaaosta viikkoa ennen lähtöä. Koputan puuta.
Jos lukijoiden joukossa on joku Karibian risteilyllä ollut, niin nyt on aika huutaa hep ja kirjoittaa niin maanperusteellisen pitkä kommentti, jossa kertoo ihan kaiken risteilystään. Nauttisin siitä!
Tähän viikkoon on mahtunut kyllä pyöräilykelejä joka lähtöön. Välillä on satanut lunta niin paljon kun taivaalta kerralla mahtuu ja puoli vuorokautta myöhemmin on viis astetta lämmintä ja joka paikassa on sohjoa ja jäätä.
Kuten kuvasta näkyy, lumimyrsky oli piiskaava ja armoton. Selvisimme silti.
Eilen me lähdettiin rehvakkaasti vähän pidemmälle läskilenkille vaan huomataksemme, että keli on hengenvaarallisen liukas. Poljettiin sata metriä kotipihasta, kun Rahkaäijä meinasi kaatua ja todettiin että liposaa on ja heti perään mätkähdin kyljelleni. Kymmenen kaatumispistettä, kun en ottanut kädellä vastaan, vaan kohtasin maapallon kankku edellä. Rahkaäijä näki tilanteessa heti hauskuuden ja kaivoi puhelimen esiin ja nappasi kuvan ennen kuin kömmin ylös.
Joo elikkäs miten täältä noustaan ylös kaatumatta uudestaan? Mun pyöräilykengät on vielä yhdensortin luistimet, joissa ei ole lainkaan pitoa.
Matka jatkui erittäin varovasti ja vähemmän rehvakkaasti. Kuten arvata saattaa, paksupyörässäni ei liiemmin ole nastarenkaita. Pari fatbiken nastanakkeja maksaa varmaan enemmän kuin äkkilähtö Kanarialle, niin muutaman liukkaan päivän takia ei viitsisi vaivautua. Yleensä metsässä ei ole liukasta suojakeleilläkään, mutta poluille pitää kuitenkin aina siirtyä teitä pitkin ja siellä liukasta riittää. Jos on kunnon talvi ja kolme kuukautta pakkasta putkeen, nastat on tarpeelliset vasta kevään suojakeleillä, mutta taitaa olla nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että lämpötilat sahaa vähän koko talven nollan molemminpuolin ja jäätä riittää.
Estepyöräily on nykyään muotilaji.
Jos tiellä oli pääkallokelit, metsässä oli loskakelit. Ei paljon rullannut fillari, vaikka kuinka polki, kun lumi oli pehmeää ja maa sen alla ihan märkää. Vähän aikaa jaksettiin jumppailla metsässä, mutta meidän suurlenkki typistyi lopulta tuntiin, kun me hienohelmat ei jaksettu enää liukastella jäällä tai kahlata sohjossa. Lähdettiin sitten kotiin syömään meidän eväsirtokarkit. Ei huono sekään! Välillä mietin, että muuttaisiko tästä Lappiin vai Espanjaan, että pääsisi näistä joulukuun vesisateista pois. Mielummin ehkä ensin mainittuun paikkaan, että olisi kunnon läskipyöräkelit!
Taivaaltako satoivat?
Oltiin jo lähellä kotia, kun Rahkaäijä bongasi maassa kaksi vitosen seteliä. Siinä ne vaan makasi ihan rauhassa vähän jo vettyneinä kävelytiellä, eikä ketään näkynyt missään. Vähän aikaa niitä ihmeteltiin ja kun omistajaa ei näkynyt, otettiin mukaan, etteivät kastu pilalle maassa. Kotona mun kurkkua rupesi kuristamaan, kun mietin, että ne oli ehkä jonkun lapsen viikkorahat ja nyt se jää ilman Lauantai-karkkeja, kun me vietiin sen omaisuus. Tai joku köyhä mummo oli lähtenyt ostamaan joulua kotiin ja tiputtanut rahansa ja nyt se ei saanut joulupalloja kuuseen. Olisiko sittenkin pitänyt jättää ne maahan odottamaan oikeata omistajaansa tai edes jotakin lasta, joka repeää riemusta löytäessään kymmenen euroa kadulta? Siinä vasta kysymys.
Kyykkäsin tänään tunnin. Olisi siitä ehkä vähän nopeamminkin selvinnyt, mutta laiskotti!
Tänään ei enää kokeiltu onneamme pyörien kanssa ulkona, vaan lähdettiin turvallisesti salille kyykkäämään. Tällä viikolla olen jo päässyt treenailemaan normaalisti flunssan jälkeen ja tästä se taas lähtee. Motivoiduin tänään myös, kun huomasin, että en olisi ollut edes viimeinen viikonlopun voimanoston SM-kisoissa. Ihan ei kymmenen parhaan joukkoon silti olisi omat tulokset riittäneet. :D
Kun kärki on jossain sadan kilon päässä, on vaan paras vertailla omiin tuloksiinsa. Ja sitähän voimanosto aika monille on, omien tulosten parantamista ja itsensä voittamista. Kaikki kun sinne mitalikolmikkoon ei millään mahdu.
Keksin tänään salilla vuoden hauskimman puujalkavitsin, joka oli pakko toteuttaa Paintilla.Monta rautaa tulessa. Höhööhöhöööhöhö!
Jään tänne nauramaan omille hauskoille jutuilleni ja toivotan kaikille mukavaa ensi viikkoa. Kaksi viikkoa jouluun!
Rahkadynastia kävi loppuviikosta vähän pyörähtämässä Helsingissä, koska siellä järjestettiin Slush-tapahtuma. Jotain höpöttävät, että se on maailman tärkeimpiä kasvuyritys- ja teknologiatapahtumia, mutta noista nyt tiedä, lehdistötilassa oli kuitenkin hyviä croisantteja ja onnistuttiin soluttautumaan hienojen ihmisten joukkoon hauskoihin iltabileisiin, niin ihan mukavaa oli! Mulla on ollut koko viikon flunssa tai joku muu sitkeä ebola, mutta ihan hyvin silti jaksoin heilua mukana.
Mun kaulalapussa luki "media", onhan Rahkamuija sentään Suomen tärkeimpiä talous- ja teknologiablogeja. :D :D
Slush järjestettiin Helsingin messukeskuksessa ja olin koko ajan ihan hukassa missä päin mikäkin on, kun halli oli niin erilainen kuin yleensä messuilla. Eksymistä lisäsi hämyiset valot ja epämääräinen savu.
Katos vaan, olenko Slushissa vai Bremenin joulutorilla?
Joku oli epähuomiossa päästänyt jääkarhun sisälle! Tämä jääkarhu oli myös varsin arvaamaton. Vastaan kävellessä se yhtäkkiä hyökkäsi ja otti mun pitkään ja hellään jääkarhun syleilyyn, koska oli katsonut jossain iglussaan meidän videoita. Ilmastonmuutos ja teknologian vallankumous on mennyt jo aivan liian pitkälle, kun jääkarhutkin kattoo YouTubea.
Kierreltiin ja katseltiin tapahtumassa kaksi päivää ja poimin messuilta muutaman mielenkiintoisen liikuntaan ja terveyteen liittyvän firman tai keksinnön. Tapahtumassa oli start up -yrityksiä esillä aivan laidasta laitaan, VR-laseista laseista lasten opetuspeleihin ja raakaruokafirmoista syöpärokotteen kehittäjiin. En jäänyt tarkemmin tutustumaan mihinkään ydinfysiikka- ja kuurakettifirmoihin, vaan pysyttelin vähän kansantajuisemmissa jutuissa.
ChaseWind-pyöräilylasit
Pyöräilylasit, jotka heijastaa silmiin kuvan puhelimen sovelluksesta, esimerkiksi Google Mapsista tai sykesovelluksesta. Tämä taiwanilainen keksintö oli ehdoton lempparini Slushissa, todella nerokas! Kun vetää lasit päähän, näkee siis laseissa kiinni olevan pömpelin(?!) avulla vaikka sykkeet vilkaisemmatta rannetta tai puhelinta. Kuva ei mitenkään peittänyt näkökenttää, vaan se oli näkökentän reunalla oikealla ja se oli ikään kuin "läpinäkyvä", joten se ei haittaisi ajamista lainkaan. Laseista oli vasta prototyyppi kehitetty ja jos taiwanin kaverit saa rahoituksen tälle, tulee se luultavasti myyntiin joskus. Jos mulla olisi pätäkkää taskunpohjat pullollaan, sijoittaisin tähän, että voisin jo ensi kesänä maantiepyörälenkillä katsella pyöräreittiä silmissäni.
Jabii-taistelunyrkki
En tiedä, mikä tälle voisi olla järkevä suomenkielinen sana, mutta kyseessä on siis lelu, joka otetaan käteen ja mäiskitään kaveria tai vaikka seinää ja siinä on teleskooppivarsi, joka venyy lyödessä. Lelun päässä on anturi, joka on yhteydessä puhelinsovellukseen ja kaverin kanssa taistellessa puhelinsovellus laskee pisteet osumista ja pyörähdyksistä ja muista hienoista nyrkkeilytempuista. Käytiin Rahkaäijän kanssa mätkimässä toisiamme näillä ja siinä oli sivullisetkin vaarassa, kun huidottiin menemään. Tosi hauskaa ja kävi ihan treenistä! Firma oli tanskalainen ja jabit on jo myynnissä, hinta oli kuitenkin suhteellisen suolainen ja pippurinen 95 taalaa per nyrkki. Videosta saa vähän paremman käsityksen miten Jabeilla voi taistella.
Medigo-testit
Kaikkien luulosairaiden lempisijoituskohde. Pikatestejä kotona tehtäväksi ja geenitestejä vaikkapa Alzheimerin tai Parkinsonin taudin riskin kartoittamiseksi. Näitä Suomessa valmistettuja testejä on joka lähtöön, löytyy niin sukupuolitautitestejä kuin malariatestikin ja näitä voi ostaa ainakin osasta apteekeista ja firman nettikaupasta. Sijoittajana mun ensimmäinen vaatimus olisi, että nuo lipevät amerikkalaislääkärit lähtee vaihtoon noista pakettien kuvista. Minä en tuommoisiin televisiotohtoreihin luottaisi! Ihme kun ei ole dr. Philin kuvaa missään testissä. Jos noilla olisi joku parisuhteen kestävyystesti, siinä olisi varmaan dr. Philin kuva.
Playpulse-spinningpelit
Päivän aeroobinen urheilutuokio tulee tehtyä ihan huomaamatta samalla kun kisaa kavereita vastaan autopelissä ja polkee spinning-pyörää. En jaksanut jonottaa kokeilemaan pelaamista, mutta testissä olleessa autopelissä ilmeisesti ajettiin kilpaa ja auton vauhtia pystyi ohjailemaan pyöräilyn temmolla. Hauskaa ja hikistä näytti olevan. En tiedä sitten, kuinka kauan tätä jaksaisi pelata. En ikinä pelaa soutulaitteen kalapeliäkään, vaikka se on ihan viihdyttävä.
Grow Check
Etelä-Korealainen keksintö, jolla voi mitata oman painonsa. Puhuvat, että keksinnön nimi olisi vaaka. Maailmoja mullistavaa tässä on se, että sillä voi mitata myös pituutensa ja tiedot menevät tietenkin puhelinsovellukseen, joka näyttää painon ja pituuden kehityksen. Korean myyntimies vakuutteli, että tällä on hyvä seurata lasten kasvun kehitystä ja mietin vaan, että "ööö, sitä varten on varmaan neuvola". Mutta se onkin tällaista suomalaista herkkua. Silti en ole aivan varma, onko tämä tuikitarpeellinen laite joka kotiin.
Samocat Sharing -potkulautaparkit
Monessa isommassa kaupungissa on nykyään kaupunkipyöriä ja niiden lainauspisteitä, mutta venäläinen Samoacat haluaa tuoda potkulaudat ja niiden lainauspisteet kaupunkeihin ja kampuksille. Käsittääkseni Aalto-yliopistolla oli jo näitä potkulautoja käytössä ja toivottavasti pian muuallakin. Mielestäni ihan hyvä idea, etenkin jos tämä viedään seuraavalle tasolle ja lainauspisteistä voisi hakea sähköpotkulaudan käyttöön. Tavallisella potkulaudalla on ehkä vähän nihkeää potkutella esimerkiksi Tampereen keskustasta Hervantaan, kysyy vähän reisilihaksia.
DRD-aivoinfarkti-pikatestit
Jos luulit Medigon testien kohdalla, että onpa huikeaa, kun voi testata vaikka kupan ja tippurin kotona, niin hullumpaa on tulossa! Venäläinen Diagnostic Reagents & Devices on kehittänytpikatestin aivohalvauksille. Sen kun otat pienen tipan verta näytetikkuun, niin hetken päästä tikkuun piirtyy viivat kuin raskaustestissä konsanaan ja kertoo onko aivohalvausta. Yrityksen edustaja tiesikin hyvin, että Suomessa aivoinfarktit ja -verenvuodot diagnosoidaan nopeasti ja saadaan hoitoon vauhdilla, mutta kaikkialla näin ei ole. Testejä ruvetaan käyttämään Venäjällä ensi vuonna koeluontoisesti ja sitten jos kaikki menee kuten pitää, pikatestit yritetään saada käyttöön kaikkialla. Jos tämä oikeasti toimii, kuten Pietarin bisnesmies lupaili, on tämä todella hieno ja tarpeellinen juttu. Tähän voisin sijoittaa!
Testitikku on tuo pieni valkoinen läpyskä lääkepakettien edessä. Ei sen kummallisempi! Tätä kuvaa katsoessa vaan mietin, että mikä ihme nyrkkirautahelminauha tolla myyntimiehellä on tossa rystysten päällä.
Slushissa pyöriessä voi leikkiä olevansa Leijonanluola-ohjelman sijoittaja, joka arvioi potentiaalisia yrityksiä ja keksintöjä, joihin voisi investoida. Lisäksi tapahtumassa oli paljon puhujia ja kilpailu, jossa yritykset esittelivät liikeideoitaa ja paras idea ja esitys voittaa. Monella pisteellä pääsi myös käytännössä kokeilemaan esimerkiksi virtuaalilaseja tai muita vempeleitä, eli aika kului varsin mukavasti tapahtumassa pari päivää.
Toi Rahkaäijän takki on kevyt huomiomagneetti, siinä jää mun Turtles-leggingsitkin ihan kakkoseksi!
Torstaina messujen jälkeen käytiin nukkumassa päiväunet hotellilla ja lähdettiin sen jälkeen Helsingin keskustaan iltabileisiin, joihin oltiin saatu kutsu. Jo näiden partyjen takia kannatti lähteä Slushiin, ihan hullunhauskat juhlat! Siellä ei paljon kravatit ja kauluspaidat kiristäneet ketään, kun sekalainen joukko ihmisiä vaihtoi vapaalle. Juhlat oli jonkun talon kattohuoneistolla ja illan ohjelmassa oli pingispöytää, saunaa, tarot-korttiennustuksia, karaokepallomeri(!!), ilmapalloja, DJ, koristepalmuja, beatboxausta, bilebändi ja tietysti ruokaa ja etenkin juomaa. Ihan älytön meno, pyöriteltiin vaan Rahkaäijän kanssa päitä, että miten me oikein päädyttiin tänne?
Rahkaäijä ottaa aurinkoa pallomeressä. Karaoken se sentään jätti laulamatta, kiitos siitä!
Juhlissa hiihdeltiin aamutossuissa ja mulla oli eriparisukat, jotka kylläkin näytti erittäin hyvältä uv-valohuoneessa.
Loppuillasta koko kämppä oli täynnä pallomeripalloja!
Kun juhlat oli juhlittu, lähdettiin hotelille ja matkalla oli pakko käydä Kaaren 24h Primassa. Ihan vain koska me voitiin! Viime juhannukseen kuului olennaisesti Hihna247-livelähetys Prisman kassalta ja se on kuvattu Kaaren Prismassa, niin jo senkin vuoksi se on hyvä pyhiinvaelluskohde. :D
Ei ollut maitohyllyllä ruuhkaa yhdeltä yöllä.
Nuo absurdit nousukausi-juhlat oli meille hyvä syksyn päätös. Nyt on nimittäin kaikki vuoden livekeikat, messut, reissut ja isot projektit tehty ja joulukuussa voidaan keskittyä pääasiaan eli videoiden tekemiseen. Marraskuussa taidettiin olla seitsemän yötä hotellissa ja 15 päivää töissä muualla kun Tampereella, joten loppuvuoden voikin sitten maadottaa tiiviisti kotona ja poistua korkeintaan salille ja kauppaan. Vielä kun selviän tästä ebolasta tai keuhkoklamydiasta tai kurkkumädästä tai mikä tappava tauti nyt onkaan, voi lähteä sinne salillekin.
Slush eli loska, sitä riittää!
Sellainen oli Rahkamuijan raportti Slush-tapahtumasta, menen tuonne sitten oman start up -yritykseni kanssa, jos ja kun keksin jonkun mielettömän idean, kuten lentävän kissanhiekkalaatikon tai itsestään tyhjentyvän astinpesukoneen. Sitä odotellessa!
