Nastarengaskelit

Rahkaväen kalenterissa sunnuntain toinen nimi on pyöräilypäivä ja tänään fillarien eturenkaat osoittivat kohti Kaukajärven jäätä. Mukaan otettiin se tavallinen sunnuntaipyöräilyjengi, eli Rahkaäijän sisko miehineen. Porukalla pyöräily on mahtavaa!

Kaikki lumi oli sulanut jään päältä ja jäljellä oli peilikirkas jää.

Jää kylläkin ritisi ja ratisi jatkuvasti, kun pinnalla oli pari senttiä jäätä, jonka alla oli vähän vettä ja varsinainen jää alkoi vasta vesikerroksen alla. Oli täysin itsesuojeluvaiston vastaista ajella ritisevällä ja kirkkaalla jäällä. Voin ihan rehellisesti myöntää, että olin alkuun ihan kauhuissani, kun paikoin pintajää petti renkaan alta. 

Jos Ice spiker Pro-nastarengas tarvitsee joskus mainoskasvoja, niin me ollaan valmiita! Kun on ajanut "jääpiikittäjä ammattilaisilla", kaikki muut nastarenkaat tuntuu ihan kuralta. 

Melkein jo luulin joutuvani paikkahommiin, mutta venttiili olikin vaan auennut ja ilma pihissyt karkuun. Huh!

Keskellä järveä kasvaa kuusi? Ja sen alla varmaan kalaverkko.

Käytiin myös Kaukaniemessä, joka on kaunis, mutta aavemainen alue järven rannalla. Siellä on raunioita ja kellareita ja muuta hurjaa. Naurettiinkin, että meidän reissu on "Kaukajärven horror-matka" kun ensin ajetaan pettävällä jäällä ja sitten mennään katsomaan aavekellareita.

Rahkaäijä oli ainoa, joka ajoi tämän mäen alas. Muut vähän nössöili. Polut ja tiet oli muutenkin aivan hysteerisen liukkaita. Mutta kun on Ice spikerit alla, ei haittaa!

Melkein roiskasin pommilla alas tosta laiturilta!

Tämmöset jääpyöräilyt on aika uniikkeja kokemuksia siinä mielessä, että välttämättä talvena aikana ei tule ollenkaan tuollaista hetkeä, että jää kantaa, mutta siellä ei ole lunta tai vettä. Hieno ja rauhallinen pyöräily, näitä lisää!

Tänä viikonloppuna on kuitenkin tehty muutakin, kuin luisteltu pyörien kanssa jäällä:

Perjantai-iltana oltiin 50-vuotisjuhlissa (kiitos juhlista, kakku oli ihanaa!) ja kun tultiin kotiin, Leoko parkkeerasi olkapäälleni, kun olin ollut koko päivän poissa kotoa. Se on edelleen kunnon mammanpoika. Ens viikolla on muuten tulossa kissavideo, pysy kuulolla!

Eilen käytiin Kuntotehdas Punaisen oven muuttomyynnissä Nokialla, ja sieltä tarttui autotallisalille kahvakuulat pilkkahintaan ja ilmainen, mutta rikkinäinen tanko. Rahkaäijä on kuitenkin kunnon Puuha-Pete ja pistää tangon hetkessä kuntoon!

Uskallankohan haukata tätä omen... eikun appelsiinia, vai onkohan se myrkytetty?

Viimeisen kuvan sangen tyylikäs Lumikki-asu on ensi viikon Disney on Ice-showhun, jota vihdoin pääsen katsomaan. Kun melkein parikymmentä vuotta olen fiilistellyt sinne menemistä, pitää panostus olla kymppi ja lähden Hartwall Arenalle heilumaan Lumikkina. Meillä on kummitytön kanssa kova kilpavarustelu menossa, siellä on kuulemma jo mekot, pitkät hanskat ja tiarat valmiina odottamassa lauantaita. Mä tilasin mekon netistä, mutta se oli liian iso ja anoppi sitä pienenteli sopivammaksi ja aikas hyvä tuli! Mulla on aika kovat odotukset showta kohtaan ja toivon, että ihan turhaan en ole odotellut näin kauaa. Tulee varmaan aika piiitkä työviikko lauantaita odotellessa!

Luurankoja kassissa? Reenikassin salaisuudet

Tänään matkamme kuntosalille kulki Sportheavy-kaupan kautta ja käytiin ostamassa uusi, upea voimanostovyö. Vanhakin oli vielä aivan käyttökelpoinen, mutta tähän tuhlailuun syypää oli IPF eli International powerlifting federation, joka pitää listaa varusteista, jotka ovat sallittuja IPF:n alaisissa kilpailuissa. Vanha vyö kävi ennen, mutta eipä käy enää, joten taalat tiskiin ja uusi vyö mahan ympärille. En tiedä mitä tapahtui, mutta me ostettiin vaaleanpunainen vyö. Kun nostovyö maksaa noin miljoonan, on ihan kiva, että voi ostaa vain yhden yhteiseksi! Ja sehän olisi halpaa, jos pelkällä vyöllä pärjäisi, mutta kaikenlaisia rensseleitä reenikassiin on tuntunut kertyneen viime aikoina. Katsotaanpa mitä sieltä kassista löytyy!

• Etualalla vasemmalla on tietenkin reenikengät ja mulla niitä on vain yhdet, kun kyykkykenkiä erikseen en omista. Ehkä jossakin kohtaa niiden hankinta tulee ajankohtaiseksi.
• Kenkien yläpuolella on polvilämppärit, joita ilman en enää suostu kyykkäämään. Parhaat!
• Itse reenikassi takana on thainyrkkeily-harrastuksen peruja ja kun otin kassin viime syksynä käyttöön, tyhjensin sen nyrkkeilykamoista, jotka oli varmasti hautunut kassissa viimeisistä reeneistä asti eli noin pari vuotta. Fresh!
• Kassin vieressä on hierontarulla, joka välillä kulkee reenikassissa mukana ja toisinaan jää salille. Ei se käytöstä kulu!
• Vihreä juomapullo on Ikeasta ostettu kylmäkalle/juomapullo, jossa on Suomen Ladun pyöräilytarra kyljessä.
• Reenikassissa pyörii aina pari palkkarisheikkeriä, jotka haisee aivan kuolemalta, kun ne sitten viikon päästä avaa.
• Tällä kertaa reenikassissa oli myös rahapussi, salikortti ja kolikoita parin euron edestä.
• Rahapussin yläpuolella otepitävyyttä elämään tuo mankku eli mangnesium rasiassa. Jos sen unohtaa salille, mankun pala on entinen parin päivän jälkeen. Se kuluu käytöstä. 
• Oranssimusta kasa on rannetuet, joita aloin käyttämään vähän aikaa sitten kyykyssä, kun ranteiden asento vähän muuttui koko kyykkytekniikan fiksaamisen myötä.
• Rannerättien alla on pallo, jonka ostin myös tänään Sportheavysta. Tuntuu mukavalta vähän möyhentää rintalihoja ja selkää sillä.
• Pallon alla on luurangon käsi.
• Luurangon käden alla on kuulokkeet, jotka on aika huonot ja siksi lainaankin aina Rahkaäijän kuulokkeita. 
• Käden yläpuolella on reenivihko, jonka ostin viimeisenä asiana Tiimarin henkilökunta-alennuksella. Vähään aikaan en ole siihen mitään kirjoittanut, mutta ehkä taas kohta.
• Yläkulmassa on tietty se uusi ja upea vaalenapunainen vyö. Ruotsalaista laatutyötä!
• Oikealla reunassa näkyy keltaisia asioita ja siellähän on banaani ja vetoremmit. Vetoremmejä tosi harvoin käytän missään. Ehkä kulmasoudussa, mutta se on piinallinen liike polville.
• Vetoremmien alla on kameranjalka, jonka saa kieputettua vaikka tangon ympärille. Kätevä, jos ei satu olemaan kuvaajaa paikalla ja pitää saada sarja taltioitua.
• Reunassa on luuranko, joka on vaan jäänyt reenikassiin asumaan. Sen koti on siellä. 

Aika paljon on kaikenlaista kamaa, eikä reenikassin vetoketjun kiinni laittamisesta kannata kauheasti haaveilla. Ihan hyvin se menee noinkin!

Noita sivutaskuja en muuten huomannut ratsata, ties mitä kulta-aarteita sieltä olisi löytynyt!

Aina välillä en jaksa tuoda reenikassia sisälle, vaan jätän sen autoon. Sen seurauksena juomapullossa on jääpalat valmiina, polvenlämppärit onkin polvenjäähdyttimet ja kengät on kylmyydestä aivan jäykät. Mutta nyt en jätä kassia enää autoon, ettei mun rakas uusi vyö joudu kärsimään pakkasesta. Mitenköhän siitä tuli jo mun rakas vyö, vaikka se yhteiseksi ostettiin?

Hierontarulla, vyö ja pallo, mikä värien harmonia!

Rahkaäijä on lähestynyt tätä reenikassiasiaa melko käytännönläheisesti ja kuljettaa romunsa Ikean kassissa. Tyylikästä!

Sieltä löytyy muun muassa kahdet kengät, vetosukat, vyö ja vaikka mitä muuta. 

Pääsääntö tuntuu olevan, että kaikki mitä reenikassiin joskus eksyy, se sinne jää, eikä mitään oteta pois. Sentään vähän aikaa sitten heitin pois kassista leivän, joka oli taannoin eväänä mutta jäi syömättä. En tuntenut pahaa luopumisen tuskaa!

Tällainen oli Rahkamuijan reenikassin sisältö! Miltä näyttää sinun reenikassissasi, löytyykö samoja juttuja vai jotain aivan muuta? Kerro!

Wanha liitto vs. nykyaika

Tänä aamuna itäisen Tampereen poluilla koettiin ennennäkemätön kaksintaistelu, kun vastakkain pistettiin vanhan liiton 26-tuumainen etujousitettu maastopyörä ja uuden koulukunnan maastopyöräilijöiden valinta, eli läskipyörä. Testiin otettiin mukaan lajeja sitä mukaan kun keksittiin ja pisteitä jaettiin hyvin mielivaltaisesti. Koska kisassa vertailtiin vain pyöriä, kuskien ominaisuuksia ei otettu huomioon lainkaan, eli kaikki selitykset tyhjästä reidestä tai huonosta ajotaidosta joutui avantoon. Tämä on nyt pyörä vastaan pyörä!

Ensimmäisenä kehään astelee Kalle Kakskutonen, joka 2,4 tuumaa leveillä Mountain King -renkaillaan edustaa kisan laiheliiniosastoa. Painoa tällä kuivan kesän oravalla on vain noin 12 kiloa. Kuski ajokamoissa lähentelee kuitenkin noin sataa kiloa. 

Kehän toiseen nurkkaan polkaisee runsas ja rehevä Läski-Liisa! Tällä kisaajalla paksuutta renkaista löytyy 3,8 tuumaa, joka ei tosiläskeilijöiden mielestä ole vielä rengas eikä mikään! Kohti kesää ja rantakuntoa Läski-Liisa lähtee 16 kilon painoisena. Kuski sen sijaan on kesäkunnossa ympäri vuoden!

Erä 1: Jarrutustesti

Jarrutustesti tehdään auratulla pyörätiellä alamäessä, jossa molemmat lyövät jarrut pohjaan merkistä. Kakskutonen pysähtyy kuin seinään, kun taas läski rullailee kohti auringonnousua, vaikka jarrut on kiinni. Testi toistetaan vielä uudestaan, mutta lopputulos on se, että läskin jarrut on luokattoman huonot. Ensimmäinen erä kakskutoselle 3-0.

Erä 2: Hervannan näännytysmäki

Näännytysmäki alkaa Turtolan Citymarketin kohdalta ja jatkuu aina Hervannan keskustaan asti yli kolmen kilometrin ajan. Kun ehdit jo luulla, että mäki on selätetty, mutkan takana se aina vaan jatkuu. Melko yllättäen läskipyörä vie erän 2-1, kun kakskutosen kuski meinaa hyytyä puolessa välissä. Tässä erässä spekuloitiin erilaisia selityksiä siitä, kuinka aamupala oli liian vähäinen ja jalat on aivan loppu, kun eilen oli niin kova maaastaveto. Kuten sanottu, no excuses! Läskipyörä (ja sen mahdottoman hyväkuntoinen kuski) voittaa 2-1!

Jotenkin tuttu näky meidän lenkeiltä!

Erä 3: Pyörän huoltovapaus

Ensimmäiset viisi kilometriä kakskutosen kuski on jatkuvasti säätämässä satulaa tai rengaspaineita ja sillä välin Läski-Liisa ajaa vihellellen ympyrää kakskutosen ympärillä. Taas yritetään jotain selityksiä siitä, että kakskutonen on vastikään pistetty kuntoon tauon jälkeen. Molempia kuitenkin riivaa lauhan kelin kirous, eli lumi polkimissa ja klosseissa. Läskipyörä nappaa kuitenkin helpot pojot huolettomasta ajosta eräpistein 2-1.

Tilanne kolmen erän jälkeen 4-5, johdossa Kalle Kakskutonen!

Erä 4: Rappuset

Hervannan keskustan tuntumassa ajamme alas yhdet lyhyet, mutta jyrkähköt rappuset. Kummassakin pyörässä pysyy ketjut paikallaan ja kuskeilla hampaat suussa, joten erä on tasan 1-1.

Erä 5: Kelvirullaus 

Koska Hervannassa mäkiä riittää, tällä kertaa mennään alamäkeen polkematta. Kumpi rullaa paremmin? Kakskutonen ottaa kunnon kaulan, mutta läski roikkuu yllättävän sitkeästi perässä. Molempien on kuitenkin pakko jarruttaa autotien ylitykseen. Herra 26 vie eräpisteet 2-1.

Erä 6: Leuanveto pyörä lisäpainona

Ennen maastohaasteita otetaan pienenä alkulämmittelynä vähän leuanvetoa. Kakskutonen nousee komeasti ilmaan, mutta sitten tapahtuu jotakin dramaattista. Kuski irtoaa polkimista ja pyörä putoaa maahan! Läski-Liisa lähtee haasteeseen itseluottamusta puhkuen ja uskoo myös pääsevänsä leijailemaan korkeuksiin, mutta valitettavasti se pysyy sitkeästi jal... eikun siis renkaat maassa. Kakskutosen keveys vie voiton lukemin 2-1.

Pudotus ei kuitenkaan ollut kovin paha, joten kalustorikkoja ei syntynyt. 

Ei nouse! Ei mihinkään! 

Kuudennen erän jälkeen tilanne on 10-7 Kalle Kakskutosen hyväksi. Nyt vähän tsemppiä Läski-Liisa!

Erä 7: Thug life -asenne

Suolijärven ympäri menevällä polulla on pyöräily kielletty, mutta se ei kumpaakaan pyörää pahemmin hetkauttanut. Molemmille täydet röyhkeys-pisteet! Erä 3-3!

Ei kiinnosta!

Erä 8: Polkupommitus

Nyt päästiin vihdoin sinne, missä nämä kaverit ovat parhaimmillaan, eli polulle! Polkupommitus on hyvin yksinkertainen laji. Toinen ajaa edellä täysiä, toinen yrittää pysyä perässä. Koska tämä on reilu kisa, molemmat saivat ajaa edellä vuorollaan. Kisa oli melko tasainen, mutta kakskutonen oli hiukan kovempi pommittaja ja roikkui sitkeämmin läskin perässä. Erä Kallelle 2-1.

Polkupommittaja ei tieltä eksy!

Erä 9: Polulla pysyminen

Vaikka kapearenkainen pärjäsi nopeassa pommituksessa, polulla se ei meinannut millään pysyä ja lipsahteli jatkuvasti ulos tieltä. Läski-Liisa sen sijaan ei pahemmin kaatuillut, mutta pientä haparointia oli kuitenkin nähtävissä. Erä läskipyörälle 2-1.

Tilanne yhdeksännen erän jälkeen Kallella on 16 pistettä ja Liisalla 13 pistettä. 

Erä 10: Pyörän vaikutus mummoihin

Kalle Kakskutonen sai heti ensimmäisellä polulla mutinaa ja valitusta siitä, ettei polulla saa ajaa. Jostakin syystä Läski-Liisa kuskeineen jäi kuitenkin melkein juttelemaan yhden hiihtäjämummon kanssa talviurheilun ihanuudesta. Läskipyörä on selvästi mummojen mieleen! (Ystävällisellä ja hymyilevällä kuskilla tuskin on vaikutusta.) Erä Läski-Liisan hyväksi 3-0!

Erä 11: Pitkospuut

Pitkospuut olivat salakavalasti hautautuneet lumen alle vaanimaan viatonta kulkijaa. Kalle Kakskutonen ajoi välittömästi ulos ensimmäisten pitkospuiden tullen, kun taas Läski-Liisa ajoi hitaasti, mutta tarkasti erän voittoon pitkospuilla pysyen. Tämä erä meni Läski-Liisalle luvuin 2-1.

Mummot ei voi vihata näin värikästä tapausta!

Erä 12: Jääpommitus

Sama idea, kuin polkupommituksessa, mutta nyt edettiin jäällä, eikä polulta putoamisen vaaraa ollut. Kalle Kakskutonen otti kunnon kaulan ja rullasi Läski-Liisan tavoittamattomiin. Alusta oli kuitenkin haastava, eikä kakskutonenkaan päässyt ihan täysiä, eli erästä sille pisteet 2-1.

12 erän jälkeen tilanne on huikean jännittävä 19-19! Miten tässä käy?

Erä 13: Vettä jäällä

Lauhtunut keli on nostanut vettä jäälle ja paikoin polku jäällä on varsin sohjoista. Kakskutosen kevytnakki liirailee miten sattuu, kun taas läski kulkee eteenpäin kuin höyryjuna. Kumpikin pysyy kuitenkin pystyssä, joten tästä erästä jaetaan pisteet 2-1 läskin hyväksi. 

Erä 14: Umpihanki

Särkijärven jäällä riittää koskematonta lunta, joten siellä on hyvä testata umpihankiominaisuuksia. Tässä kohtaa pitää korostaa, että umpihanki tarkoittaa noin 15 sentin lumikerrosta. Kalle Kakskutonen kaartaa näyttävästi hankeen ja etenee siellä nopeasti ja varmasti. Se ei kuitenkaan Läski-Liisaa hätkäytä, joka aloittaa oman umpihankitaivalluksensa varsin takkuisesti, aivan kuin olisi yrittänyt polkea umpihangessa. Kakskutosen Kalle pääsi pidemmälle ja kovempaa, mutta ei Läski-Liisa täysin osattomaksi jäänyt umpihankihiihdos... siis pyöräilyssä! Erä Kallelle 2-1.

Erä 15: Huono pöperöpolku

Jäällä kulki monenlaisia latuja ja polkuja ja suurin osa jäljestä oli epätasaista röykytystä, jota sai ajaa kieli keskellä suuta. Lopulta tilanne ajautui siihen pisteeseen, että Kalle Kakskutonen ilmoitti kääntyvänsä kotiin ja Läski-Liisa jatkoi kohti vastarannassa siintävää ruotsalaista tavarataloa. Läskipyörän huonon polun ominaisuudet olivat siis täysin omaa luokkaansa ja tästä erästä pisteitä putosi läskipyörän tilille 3 ja ja kakskutoselle 0.

Voittaja on selvillä! Tämän talvisen kamppailun vei täpärästi läskipyörä luvuin 25-22! Tämä testi viimeistään osoitti, että läskipyörä on maailman paras pyörä, eikä sille löydy vertaistaan tästä maailmaista! Palkinnoksi kisan voitosta Läski-Liisa sain Paavin hiipan, Kanada-maljan ja miljoona euroa rahaa. Nyt saattaa Kakskutosen Kallea harmittaa!

Kuulutko sinä vanhaan liittoon vain oletko nykyajan naisia tai miehiä? Kumpi on valintasi ja miksi? Kerro!

105 kiloa kyykkyä ja 5 kiloa appelsiineja

No niin, nyt on pikaisen reeniraportin vuoro ennen nukkumaanmenoa! Tänään oli viikon kolmas reeni ja tämän viikon teemana on ollut, että hyvää koitetaan tehdä, mutta priimaa pukkaa tulemaan. Tänään ajattelin vähän koittaa kyykky-ykköstä, kun sarjoissa on tuntunut olevan niin hyvin kulkua. Keskiviikkona pyllistelin sarjat 4x5x82,5 kg, ei ne nyt ihan ilmaseks tullut, mutta on se rauta joskus enemmänkin painanut. Vaihdoin tangon paikan alemmaksi selässä vähän aikaa sitten, ja se tuntuisi toimivan. Paketti pysyy paljon paremmin kasassa kuin ennen!

Vyö niin kireelle, ettei pysty hengittään!

Töiden jälkeen oli vähän semmonen tökkivä ja tukkonen olo ja päätäkin vähän särki, mutta siinä aina kivasti unohtaa pienet kolotukset, kun rauta alkaa hieromaan hartioita. Penkkasin ensin perjantaipenkit pois ja sen jälkeen siirryin kyykkytangon alle. Kyykystä on koskaan paha sanoa lämmittelysarjojen perusteella, että kulkeeko vai ei. Ensimmäiset kolme lämmittelysarjaa polvet vaan rutisee niin, että kuurous uhkaa kaikkia samassa huoneessa olevia. Vasta tosiraudat osoittaa mikä on päivän meininki. Rahkaäijä kylläkin oli ehtinyt huudella jo ympäri salia "Anni tekee sit tänään kyykkyenkan!" Ei paineita!

Perusperjantai. Hirvee ryyppy, eikun siis kyykky!

Kun 92,5 kiloa tuntui melkei tyhjältä tangolta, rupesin funtsimaan, että tänään voisi tämä laji ihan sujuakin. Seuraava nosto oli enkka, eli 102,5 kiloa. Tuli tosi ripeästi ylös, mutta vähän kaatui eteen ja jouduin nostamaan selällä. Se oli kuitenkin sen verran helppo kakunpala, että vaihdettiin tangon päästä 1,25 kilon pringlesit lukkoihin, eli tangossa lepäsi 105 kiloa. No niin, suutu jo!

Eihän se mitään painanu! Loppukarjaisukin oli naisellinen ja nätti. Hyvin kyykätty, hyvä minä! Reilu kuukausi sitten kisoissa kyykähdin 100 kiloa ja se oli silloin sen päivän maksimi. Kuten sanottu, enemmän low bar -tyylinen kyykky taitaa olla mua(kin) varten. Toki kannattaa huomata, että tänään en olisi varmaan mahtunut alle 63 kilon painoluokkaan, kuten kisoissa, mutta ihan hirveetä sikabulkkia ei tässä ajassa ole ehtinyt vetämään. 

Aika älyttömän hyvä fiilis jäi tuosta kyykystä! Antaa taas paljon itseluottamusta ja uskoa reeneihin. Kyykky ei ole koskaan ollut mikään mun leipälaji, mutta viimeisen vuoden aikana on kyllä tullut hyvää kehitystä, kun polvet on ollut kyykättävässä kunnossa. Tästä on taas hyvä jatkaa, koska 105 kiloa oli tällainen hyvä välitavoite. Kohti isompia romuja!

Vuosi sitten tätä mielensäpahoittajaa kiukutti appelsiinien harhaanjohtava mainonta, kun ei ollut viiden kilon säkkejä vaikka niin luvattiin koirankokoisin kirjaimin mainoksessa. Juuri ja juuri olin päässyt tästä kurjuudesta yli, kun tänään Citymarketissa odotti iloinen yllätys. Viiden kilon appelsiinisäkkejä hirvee kasa!!!

Kissan kokoinen appelsiinisäkki! 

Voi että kuinka iloiseksi tulinkaan! Mää rakastan appelsiineja ja suunnitelin jo toisen säkin ostamista, vaikka en yhtäkään ollut vielä maistanut. Jos aplarit olisivat olleet jotain kovia ja kuivia, olisin varmaan käynyt heittelemässä niillä Citymarketin kaikki ikkunat mäsäks. Moisiin terroritekoihin ei kuitenkaan tarvinut ruveta, koska eka appelsiini oli aivan täydellisen mehukas ja herkullinen.

Appelsiinit tuo auringon keskelle tammikuun pakkasia!

Tämän viikonlopun suunnitelmat ovat siis melko selvät, mehustelen mielessäni uutta kyykkyenkkaa ja mutustelen appelsiineja. Ei paha!

Kuusamon parhaat

Vähän pelotti palata tänne "etelään" Kuusamon lumisen viikon jälkeen, mutta onneksi Tampereellakin on ihan kohtuullisesti lunta, joten kulttuurishokki ei ollut kovin paha. Vaikka arki on lähtenyt jo rullaamaan loman jäljiltä, tässä tulee vielä yleisön pyynnöstä reilu pläjäys Kuusamon tunnelmia.

Kuusamon parhaat

1. Wanha Raatesalmi ja islanninhevoset

Ennen reissua sovittiin, että molemmat saa päättää yhden aktiviteetin ja molempien pitää siihen osallistua. Mun valinta oli issikkavaellus ja Rahkaäijä halusi moottorikelkkailemaan. Löysin netistä Wanhan Raatesalmen issikkatallin, joka tarjosi kahden tunnin maastoretkeä aloittelijoille. Aivan huikea kokemus! Meistä kumpikaan ei ollut koskaan ratsastanut saatika satuloinut hevosta ja ensin pistettiin hepoille varusteet ja sitten päästiin ratsaille. 

Freyr ja ponityttö Rahkaäijä.

Koko kaksituntisen meitä ohjasi ja auttoi ratsastuksenohjaaja ja aito Kuusamon likka Juuli, joka puhua pulputti iloisesti koko ajan ja piti ohjat hienosti käsissään. Hetkeäkään ei tarvinut tuntea epävarmuutta ja jännitystä, vaan Juuli piti jatkuvasti huolen siitä, että kaikki on hyvin. Puolen tunnin alustuksen jälkeen lähdettiin metsään ratsastamaan ja voi että oli siistiä! Ensin ratsastettiin tietä pitkin ja sitten mentiin polulle metsään. Lunta oli ihan reilusti, mutta se ei haitannut heppoja lainkaan, vaan matka eteni hyvin hangessakin. Vähän päästiin myös kokeilemaan tölttiä, joka on islanninhevosten askellaji. Hauskaa ja hytkyvää kyytiä!

Mun hevonen oli valkoinen tamma Varjo. 

Issikkavaellus oli aivan nappivalinta, kaksi tuntia meni hetkessä ja molemmat meistä oli aika fiiliksissä. Hyvä, että valitsin ratsastuksen, enkä mitään poroajelua!

2. Mura Sushi

Koko reissussa ehdottomasti eniten rahaa meni ravintoloissa syömiseen, kun joka ilta istuttiin jossakin raflassa illallistamassa. Muutamissa tai siis oikeastaan kaikissa lehdissä ja matkailuesitteissä, jotka tarttuivat mukaan Rukalta, hehkutettiin viime vuoden puolella avattua sushiravintolaa, Mura sushia. Olihan sekin pakko testata! Otettiin heti kättelyssä 48 palan lajitelma, joka oli yksi parhaita ruokakokemuksia koskaan ja me oltiin aivan myytyjä. Sen lisäksi, että sushi on oli aivan järjettömän hyvää ja hienoista raaka-aineista valmistettua, palvelu oli tosi mutkatonta, mukavaa ja rentoa. Juuri kuten pitääkin!

Olisin aivan valmis vetämään tällasen lautasen yksin!

Huomattiin myös, että sushi oli aika hyvä vaihtoehto tällaseen sporttiseen lomailuun. Normaalisti ei tule syötyä mitenkään superrasvaisesti, niin ravintoloiden rasvamätöt junttasi aika pahasti mahanpohjaan. Sushia tuntui pystyvän syömään ihan miten paljon tahansa ilman huonoa oloa. :D Sen takia me päädyttiin sushi-illaiseen myös loman viimeisenä iltana ja taas oli sairaan hyvää! Mura sushi ei ollut todellakaan mikään sikahintanen, kaksi ihmistä syö 60 eurolla alkukeitot ja varmasti tarpeeksi sushia. (Koskee normaaleja ihmisiä, Rahkaväki söi toisella kerralla yhteensä 76 palaa sushia, eikä ähkystä tietoakaan.)

Toinen hyvä ravintola oli pizzeria Ruka jossa kannattaa ainakin ottaa alkupalaksi talon leipä juustolla ja valkosipulilla. Siinä paikassa on muutenkin hyvä suorittaa lomaviikon rasvatankkaus.

Kolmas ihan kelvollinen ruokala oli O´Learys Kuusamon tropiikin yhteydessä. Maukkaita ribsejä!

3. Pyhän jyssäys -lumikenkäreitti

Heti ensimmäisenä aamuna oli pakko päästä pyöräilemään, vaikka lämpömittari näytti 25 pakkasastetta. Päädyttiin polkemaan Pyhän jyssäys, joka on 7 kilometrin lumikenkäreitti Rukan lähellä Pyhävaaralla. Lumikenkäreiteillä pyöräily on sallittu, toisin kuin hiihtoladulla polkeminen.

Tätä olin odottanut!

Ja tätä kanssa, pehmeä hanki odotti polulta ulos ajavaa.

Heti päästiin kunnon tunturitunnelmaan! Pyhävaaralla oli lunta enemmän kuin tarpeeksi ja hyvä läskipyöräpolku. Pyhän jyssäys on myös sijainniltaan hyvä, jos esimerkiksi vuokraa läskipyörät Rukalta, pääsee reitin alkuun helposti pyörällä. Reitillä oli melko paljon nousua ja kiipeämistä, mutta ei tarvitse olla mikään mestaripyöräilijä siitä selvitäkseen. Alkumatka on nousua, mutta puolesta välistä ajaa varsin vauhdikkaasti loppuun alamäkiä viiletellen.

Hei, se on aurinko!

Just hyvä pyöräilykeli, ei lainkaan kylmä!

4. Kuusamon liikuntakeskus

Meille loma ei ole yleensä lomaa salitreenistä, vaan salille mennään, oltiin millä puolella maapalloa hyvänsä. Ihan vaan sen takia, että reenaaminen on hauskaa! Selvitettiin etukäteen, että Kuusamon liikuntakeskuksessa voisi olla jonkinlainen sali ja se pääsi kyllä yllättämään. Kuntosali oli erittäin asiallinen! Uimahalli ja toinen sali oli remontissa, mutta silti salilta löytyi kaikki mitä ihminen tarvitsee harjoittaakseen voimailua ja kehonpalvontaa. Edes pahimpaan ruuhka-aikaan ei hermoja kiristellyt, vaan reenaamaan mahtui hyvin. Pieni miinus kuitenkin siitä, että salietiketti oli tosi pahasti kateissa monilta kanssatreenaajilta ja kyykkyhäkki ja riskit kyykyn varmistajat loistivat poissaolollaan.

Kyykkypaikka peilin edessä, paha miinus! Oli muuten aika hupaisaa, kun Rahkaäijä teki viimeisen vitosen sarjansa ja vähän äänteli siinä tehdessään, niin koko sali pysähtyi ja kaikki jäivät tuijottamaan mylvivää Rahkaäijää.

Alakerrass oli liikuntasali, lapsparat varmaan luulivat, että katto putoaa niskaan kesken sählyreenien, kun kolisteltiin maastavetoa yläkerrassa.

Me tehtiin reissussa tosi hyviä treenejä, kaikki nousi mitä pitikin. Jos reissussa hiihtää tai laskettelee ja aikoo treenata myös salilla, kannattaa pitää huoli, että syö kulutukseen nähden riittävästi, että jaksaa bodata. Meillä se tarkoitti päivittäisiä jäätelö- ja karkkiannoksia, kun usempana päivänä liikuntaa tuli neljäkin tuntia päivässä. Huomasin kuitenkin, että samana päivänä on mahdollista ajaa kaksi tuntia läskipyörällä ja kyykätä sata kiloa. Johtui varmasti siitä, että pyöräilyn jälkeen syötiin laskiaispullat!

Tarkkaan valittu palkkari!

5. Moottorikelkkailu Rukan ympärysreitillä

Kun saapuu Kuusamoon, huomaa pian, että moottorikelkan jälkiä ja itse kelkkoja näkyy kaikkialla, eli kyseessä on varsin suosittu talviaktiviteetti sielläpäin. Monet firmat tarjoavat erilaisia kelkkasafareita, mutta ne on melko arvokkaita ja omatoimisen kelkkasafarin tekee noin puoleen hintaan. 

Moottorikelkkavuokraamoita on ympäri kylää ja niitä kannattaa vähän vertailla. Me päädyttiin Kuusamo Safaris -vuokraamoon, koska se oli edullinen, mutta vaikutti myös ihan asialliselta. Monet paikat vuokraa kelkkoja kahdeksi tai neljäksi tunniksi tai sitä pidemmiksi ajoiksi, jopa viikoksi. Me saatiin vuokrattua kelkka kolmeksi tunniksi, eli kannattaa kysyä, jos hinnaston tarjoamat vuokra-ajat ei sovi omaan aikatauluun. Vuokraan sisältyi myös kaikki varusteet kengistä ja hanskoista lähtien. Bensa ei kuulunut hintaan, mutta meillä meni sitä 2,5 tunnin aikana kahdeksan euron edestä.

Vaihdettiin kuskia aina välillä ja mää ajoin kyllä kovempaa, kun Rahkaäijä. Lapsena olin aina kelkan kyydissä ja vähän vanhempana ajoin joskus itsekin. Kunnes kerran kippasin papan kelkan, kun jäältä rantautuminen vähän epäonnistui. Ei onneks käynyt kuinkaan kuskille tai kelkalle!

Moottorikelkka on tosi simppeli vehje ajaa ja vuokraamolla opastettiin hyvin, miten peli toimii. Lisäksi reitit oli hyväkuntoisia ja leveitä, eli ihan aloittelijakin uskaltaa lähteä päristelemään ilman pelkoa siitä, että löytää itsensä ja kelkkansa rusetilta männyn ympäriltä. Tietenkin kannattaa huomata, että reitit on kaksisuuntaisia ja osa kelkkailijoista ajaa tosi kovaa, joten ihan silmät kiinni ja aivot pois päältä ei voi ajella. Edullisimpia on hitaat “pappakelkat”, mutta sellainenkin meni niin kovaa kun vaan uskallettiin ajaa. Meille riitti hyvin yksi kelkka, koska kyydissäkin oli oikein kiva istua.

Munkkitauko! Kahvilan seinällä oli muuten lappu, jossa seisoi "Omien eväiden syönti 5 €/hlö". Syö munkkia tai ole nälässä!

Rukan ympärysreitti on nimensä mukaan kelkkareitti Rukan alueen ympäri. Matkalla oli upeita maisemia, mäkiä ja mutkia ja tiheästi kahviloita. Reitin ajaa hitainkin kuski kahdessa tunnissa ja reitti oli tosi hyvin merkitty, joten siitä on hyvä aloittaa kelkkailu-ura. Me kurvailtiin Rukan ympärysreitti ja sen päälle vielä huristeltiin vähän Kuusamon ja Posion suuntaan. Siinä oli varmasti tarpeeksi kelkkailua hetkeksi!

Tuletko kyytiin?

6. Oulangan kansallispuisto

Viimeisenä päivänä ajeltiin puolen tunnin matkan päähän Oulangan kansallispuistoon pyörät takakontissa. Odotukset ei ollut kovin korkeella, kun aiemmin viikolla Riisitunturin reitit olivat aivan ajamattomia ja lunta oli tullut vaan lisää.

Riisitunturille mennään tästä! Me ei päästy huiputtamaan tunturia, liikaa lunta.

Reitit lähti Oulangan luontokeskuksen pihasta ja yllättäen polut olivatkin ihan ajettavissa, suorastaan valtatietä ensimmäiselle nuotiopaikalle. Reitti on osa Karhunkierrosta, joten myös eteenpäin edetessä lumessa oli selvä polku, vaikka ihan vastikään kukaan ei ollutkaan reitillä taivaltanut.

Tarkkan kuin porkkana, ettei aja ulos polulta.

Rahkaäijällä oli leveämmät renkaat, mutta lumessa lipsuvampi rengaskuvio, joten vauhti oli meillä aika sama.

Kiutakönkään jylhät maisemat. Ei tehnyt mieli mennä uimaan koskeen!

Me ajettiin luontokeskukselta noin neljän kilometrin päähän Merenojan nuotiopaikalle ja takaisin, osa vähän vauhdikkaampaa polkua, osa hyvin hidasta matelua. Reitti noudattelee Oulankajokea ja Kiutakönkään koskea, joten huimat maisemat olivat jälleen taattuja. Voisin kuvitella, että varsinkin kesällä, kun koski vyöryy vapaana, on kansallispuisto aika pakollinen kohde Kuusamon matkaajille.

Taivaaseen kurkottava kelo.

Ollaan kartalla! Shrek ja Karhunkierroksen kordinaatit.

Reissun flopit

• Kuusamon tropiikki. Niin väsähtänyt, pieni ja kulahtanut kylpylä! Tämmöset kylpylähifistelijät oli aivan kauhuissaan etenkin porealtaasta, se oli varmasti lajissaan Suomen kylmin. Lisäpisteitä heruu kuitenkin miesten ja naisten yhteisestä höyrysaunasta.

Kuusamon tropiikin aulassa oli kuitenkin yksi loman hauskimmista jutuista, eli kolikoilla toimiva metsästyspeli. Ammuin koko ajan vahingossa lehmiä, enkä sarvipäitä, hups!

• RukaTontun yleinen sauna. Jos nettisivuilla kerrotaan ympäri vuoden avoinna olevasta yleisestä saunasta, voisin kuvitella sen olevan jotain muuta kun kaksi erillistä saunaa hotellin pohjakerroksessa. Lisäksi vastaanoton nuori nainen vaikutti siltä, ettei ollut koskaan kuullutkaan mistään saunasta tai että häntä olisi erityisemmin edes kiinnostanut koko sauna saatika asiakkaiden palvelu. Alkupettymys vaihtui kuitenkin ihan positiiviseksi kokemukseksi, kun päätettiin Rahkaäijän kanssa saunoa molemmat miesten saunassa (kummassakaan saunassa ei ollut siis ketään muita) ja molemmat uskalsivat avantoon peräti useamman kerran.

Ei liity avantoon, mutta yhtenä kirkkaana iltana käytiin ottamassa kuvia tähtitaivaasta. Ei tullut erityisen hyviä kuvia. :D

Samalla reissulla nähtiin Kiveskoski. Höhööhööhöhöhöhhööhöhöhö! 

Rahkamuijan pro-reissuvinkit

• Koska vietettiin reissussa kaikin puolin paheellista elämää, tuli hörpittyä myös pari minttukaakaota. Vain ensimmäisenä iltana join minttukaakaon ravintolassa ja järkytyin sen hinnasta liikaa. 8 euron minttukaakaon hinnalla saa Alkosta pullon Kissanminttua ja kaupasta voi hakea muut kaakaovehkeet. Ei jaksettu ostaa kaakaojauhetta, niin käytettiin Play-maitokaakaota, joka oli huippuhyvää eli tosi makeaa!

Vuokramökissämme oli huipputyylikkäitä astiota, mm. Jenny-muki, josta oli oivallista hörppiä lämmintä minttukaakaota.

• Kaikenlaiset turistipostikortit, joissa pööpöilee poro neljäntuulenhatussa, on tosi väsyneitä ja vähän rumia. Sen takia nykyaikainen matkailija tekee postikortin omasta kuvista ja lähettää sellaisen mummulle porokortin sijasta. Mulla on puhelimessa PhotoGrid-sovellus, jolla yhdistelin kuvat ja kirjoitin tekstin päälle ja Postin puhelinsovelluksella voi tämän tai minkä tahansa muun kuvan lähettää postikorttina. Yhden kortin lähettäminen maksaa 2,95 €, joka ei ole kovin paha hinta uniikista kortista ja siitä, ettei tarvitse kirjoittaa kortteja käsin ja metsästää postilaatikkoa ympäri maakuntaa. Siinä on mummu ihmeissään, kun postikortissa poseeraakin Anni ja Annin polkupyörä!

Tein kaksi versiota kortista. Tätä en lähettänyt, vaan sen hienomman.

Matka Kuusamoon oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja hauska, reissu meidän makuun! Me ollaan kovia haalimaan äksöniä lomapäiviin, mutta sehän meille passaa. Nyt voi jäädä fiilistelemään tätä reissua ja suunnitella seuraavaa. En varmaan kovin paljoa erehdy, jos sanon, että seuraavallakin lomalla ajetaan polkupyörällä. Mutta tuskin lumessa!

Kiitos mielenkiinnosta, nähdään taas pian!