torstai 29. tammikuuta 2015

Meidän salin vakiokävijät

Moni epäilemättä muistaa Kuntosalin vakiokävijät -postauksen parin vuoden takaa. (Ja jos muisti pätkii, niin se on tuossa sivupalkissa suosituimmissa postauksissa.) Nyt olen kuitenkin vähän syventänyt sosiologista otettani ja viime aikoina keskittänyt tutkimukseni ihmisryhmistä yksittäisiin ihmisiin. Kuinka onkaan kutkuttavaa, kun viikosta toiseen pääsee seurailemaan samojen kanssatreenaajien touhuja! Se on selvästi lähestyvän tentin merkki, että Paint on ahkerasti auki ja taiteilijan luomisvoima on kiihkeimmillään! Otin siis rutkasti taiteilijan vapauksia ja laitoin salimme parhaat hahmot elämään Paintin avulla. Jos joku luulee tästä itsensä tunnistavansa, se on ihan omaa vainoharhaisuutta. Vaikka hahmot eivät kuvaakaan tiettyjä henkilöitä (eipä!), yksityisyyden suojan vuoksi käytän kaikista lempinimeä. Reklamaatiot liian isosta nenästä tai liian laihoista jaloista voi tulla antamaan henkilökohtaisesti.

"Matti"
Matti tekee AINA kyykkyä tai penkkiä ketjujen kanssa. Sen kuulee siis jo ulos asti, kun Matti on reenaamassa ja ketjut kolisee. Salin kahlekuningas!


"Aamupapat"
Aamupapat tulee salille varmaan heti kuudelta ja lähtee vasta puolenpäivän aikaan, kun vaimo soittaa syömään. Järviradio raikaa ja penkkitanko liikkuu. Ihan kuin silloin 40 vuotta sitten! Joskus aamupapoilla on myös tosi härskit jutut, ei vois vanhoista miehistä uskoakaan!
"Satakolkyt"
Tämä kaveri on kulkenut meillä nimellä satakolkyt siitä lähtien, kun joskus leuhkia painavansa 128 kiloa. Nykyisestä painosta ei tietoa. Satakolkyt on aina salilla suunnilleen neljä tuntia, mutta se on hyväksyttävää jos liikuttaa niin isoja rautoja. Yksi ehdoton lempihahmoni meidän salilla!

"Katsomo"
Katsomo on kahden henkilön duo (arvaisin, että isä ja poika), joka istuu voimanostohuoneen laidalla penkillä ja katselevat ja vähän myös kannustavat, kun muut reenaa. Katsomo on aina tehnyt jo omat reeninsä.

"Päästä varpaisiin"
Tästä kaverista en oikeasti tiedä juuri mitään muuta kuin, että se treenaa aina kiertäjäkalvomisia, takaolkapäitä ja venyttelee vimmatusti. Nimi juontaa tatuoinneista, joita on melkein päästä varpaisiin. Aika pihvi.
"Salinomistaja"
Esiintyy aamupappojen kanssa samaan aikaan. Lempinimensä mukaan omistaa salin ja pitää siitä erittäin hyvää huolta. Jäätävä penkki, mutta salikisoissa joutui korottamaan maastavedon aloituspainoa ennen ekaa nostoa, ettei olisi joutunut aloittamaan samalla kun mää.
"Rahkaäijä"
Kyykkää joka reenissä ja pölöttää taukoamatta kaikki sarjatauot ja muut joutuu kuuntelemaan juttuja loputtomista läskipyörälenkeistä, halusivatpa he tai ei. Kovaääninen, Rahkaäijän paikallaolon kuulee myös salin toiselle laidalle.
"Tangonomistaja"
Omistaa oman maastavetotangon salilla. Ei jauha turhia, vaan keskittyy reeniin. Joskus vetää maasta niin tunteella, että veri vaan roiskuu nenästä.


"Valmentaja"
Lähinnä valmentaa muiden reeniä. Joskus on myös nähty penkkaavan. Sitä voimanosto-ohjelmaa, joka valmentajan taskusta puuttuu, ei tarvita. Eli kaikki löytyy!


Koskaan ei siis tiedä, minkä nurkan takana Paint-taiteilija tarkkailee sinua ja ottaa vaikuitteita uusiin mestariteoksiin. Tarkkaile selustaasi!

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Hyvin tuhlattu viikonloppu

Nää on tää näitä viikonloppuja, kun mitään ei sitten tehdä kahteen päivään ja hups vaan, koko viikonloppu on täynnä ohjelmaa.
Metsän pikkulinnut toi meidän korviin uutisen, jonka mukaan ahkerat lapiomiehet olisi rakennellut Karkuvuoren moottoritietunnelin päälle metsään freerideradan lumesta. No se oli nähtävä ja ajettava! Pyörät ja lapio autoon ja etsimään polun päätä. Polku löytyi, samoin syvältä metsästä selvästi ihmisen tekemä ajorata.

Mummot, ihan omalla vastuulla täällä sitten!
Vähän piti lapioida irtolunta pois, että rata on mahdollisimman vauhtikas. No dig, no ride!
Joskus lapsena lapioitiin suojakeleillä lumirännejä, jotka sitten jäätyivät kovaksi ja niitä laskettiin liukurilla ja muilla  hengenvaarallisilla vehkeillä. (Pahin oli se sellainen pyöreä "ufo", ihme kun ei koskaan pää haljennut!) Tämä on vähän sama juttu, mutta isojen poikien tyyliin. Rata oli tosi hauska ja juuri sopiva vaikeustasoltaan (kiersin hyppyrit), mutta hauskuus loppui mäen alla, kun pyörä piti työntää mäkeä ylös. Vähän huhuilin hiihtohissien perään, mutta silti yksikään riuska mies ei tarjoutunut kantamaan mua ja pyörää mäkeä ylös. Vaikka alamäkipyöräilykin on rankkaa puuhaa, kävi kuuden laskun jälkeen pyörän tunkkaaminen vielä raskaammaksi ja päätin, että nyt on väistelty puita tarpeeksi tälle päivälle. Rahkaäijä tietysti otti vielä sen jälkeen yhden bonuskierroksen!
Mun "alamäkitykki".
Täähän on melkein kun jostain Lapin matkailumainoksesta!
Viime keväänä me huomattiin, että Ratareisi-tapahtumaa on kaikkein paras mainostaa muissa urheilutapahtumissa ja Karkuvuoren rännittelyiden jälkeen lähdettiin ajamaan Kuruun. Siis sinne missä lapset kasvaa kieroon metsässä susien ja karhujen seassa ja linnutkin lentää väärin päin, kun ne ei kestä katsella sitä kurjuutta. Noh noh, olipas luokatonta läppää! Kurussa järjestettiin siis tänä viikonloppuna 24 tunnin hiihtotapahtuma ja jos joku haluaa hiihtää vuorokauden, voi olla myös haluja samanlaiseen pyöräilykoitokseen. Nostalgisia muistoja ylästeen liikuntatunneista tulvahti heti mieleen, kun päästiin Kurun urheilutalolle. Jako kahteen ja kaikki hakee sählymailat varastosta! 
Joukkuekisatapahtumassa suksetkin saa aina välillä vähän levähtää!
Morjestelin siinä monet tutut ja lyötiin jokaisen auton tuulilasiin Ratareisi-mainokset ja vielä pariin käteenkin. Se on aina plussaa, jos joku edes menee nettiin tutkimaan, että mikähän tämäkin juttu oikein on!

Loin tänään lumet trukilla! Kuten arvata saattaa, kuva on lavastettu, koska lumen lisäksi olisin kolannut varmaan postilaatikon ja autotallin kumoon. 
Lisäksi yllätin itseni ja tein kerrankin jotain muuta ruokaa, kuin bataattia ja paistettua kanaa. Herkullisen pastakastikkeen salaisuus oli valkosipuli, parmankinkku, ruokakerma ja aivan överisti homejuustoa. Syön nykyään vain nalle- tai sydänmakaronia, koska elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi rumiin ja tylsiin makaroneihin. 

Tänään "ei tehdä mitään"- viikonloppu on jatkunut hyvin epärauhallisesti. Kauppareissun, kotihommien ja ruuan laiton lisäksi pyörähdettiin vähän treenaamassa salilla. En tiedä, onko koskaan ennen vielä käynyt niin, että treeni ei kiinnosta lainkaan, mutta silti homma kulkee ja kovat sarjat tulee helposti ja tyylikkäästi. Fiilistelin jo, että tämä on varmasti joku sellainen treenaamisen korkeampi zen-taso, johon pääsee vaan ne, joilla on tarpeeks säkrifaissia ja lahjoja. Höhöhöh, niin varmaan!
Tosta naamasta niin paistaa tää omistautuminen ja säkrifaissi! 
Yllä olevan kuvan jälkeen tapahtunutta:

Meidän pokkari tosiaan meni rikki viikko sitten ja tänään salikuvien ottaminen puhelimella sai niin kireät tunnelmat aikaan, että suoraan treenin jälkeen lähdettiin Verkkokauppaan ja ostettiin uusi kamera. Kriteereitä oli kompakti koko ja hyvät kuvat liikkuvasta kohteesta. Päädyttiin Sonyn RX100 -pokkariin, joka vaikutti siltä, että vastaa hyvin meidän tarpeisiin. Olis siellä ollut myös joku Olympuksen timanteilla ja tekokynsillä koristeltu vehje, jota mainostettiin bloggaajan kameraksi, mutta se ei olut meidän valinta. Kotona Rahkaäijä pisti heti kameran vireeseen ja mä päätin, että eka kuva tulee blogiin, oli se millanen tahansa.
Sonyn ensimmäinen tyylinäyte ei vielä ihan vakuuttanut. Se on muuten Leoko mun sylissä, eikä mikään saunaklapi.
Toinen yritys oli jo paljon parempi!
Vaikka olen ihan superlaiska opiskelemaan mitään teknisiä vehkeitä, yritän vähän tsempata ja etsiä kamerasta ainakin laukaisu- ja virtanapit. Mutta jos ne ei löydy, siirryn vaan kokonaan Paint-kuviin ja Rahkaäijä ottakoon kuvat kameralla.
Nyt "ei tehdä mitään"-viikonloppu huipentuu poppareihin ja leffaan. Nyt ei enää oikeasti tehdä mitään! Mutta onneksi kalliit viikonloppupäivät on tuhlattu oikein hyviin ja mieleisiin juttuihin!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kesän parhaat hetket

Viime aikoina olen mennyt oikeastaan joka päivä töihin pyörällä (yleensä kuitenkin lahjon Rahkaäijän hakemaan mut kotiin, heh) ja kelit on vaihdelleet mainiosta aivan hirveään. Viimeisessä ylämäessä naksuttelen vaihteen pienelle, annan polkimien pyöriä ja pistän silmät kiinni ja kuvittelen kiipeäväni Vehoniemen mäkeä maantiepyörällä. Ilta-aurinko paistaa matalalta ja mäen päällä odottaa Vehoniemen juustokakut ja munkit. Pakko myöntää, että esimerkiksi eilen mielikuva ei ollut täysin autenttinen, kun pakkasasteita oli kymmenen ja kylmä tuuli hyydytti turhat hymyt naamalta ja mäen päällä ei odottanut muuta kuin ABC:n mainostorni. Jotain yhteistä sentään oli, hiki valui pitkin selkää. Vaikka talvipyöräily onkin ihanaa, kehtaan sentään väittää, että kesä vie silti voiton. Uskonkin, että jos kesästä puhuu kauniimmin, se tulee nopeammin. Kävin äsken melkein koko blogin läpi ja poimin kaikki sykähdyttävimmät kesäpyöräilykuvat tähän kyytiin. Rahkaäijä sanoi, että tää on kuin kattois telkkarista uusintoja, mutta hyville uusinnoille on aina tilausta!
Tässä on kaikkien aikojen kesäpyöräilyn helmi. Kesäkuussa 2013 oltiin menossa ystävien häihin Etelä-Savoon ja jäätiin yöksi Asikkalaan Karisalmen  sillan lähelle. Järvi oli aivan tyyni, kesäilta lämmin ja pyörä eteni lähes polkematta. 
...Ja siellä oli myös Rahkaäijä ja valkoinen majakka!
Kesällä on aina aikaa pienelle hölmöilylle.
Jäätelöstä nyt puhumattakaan!
Jos kesän 2013 parhaat pyöräilyhetket oli Asiakkalassa, viime kesänä ne oli vähän lähempänä. Tehtiin Jaanaban kanssa kahden päivän pyöräilyretki ympäri Pirkanmaan yhteistyössä Näsijärvireitti-hankkeen kanssa. Ne oli kesän kuumimpia päiviä ja mulla näkyy vieläkin palo... eikun siis rusketusrajat selässä. 
"Elämä on hassuu, kun sataa, sitä kastuu."

Viime kesänä löysin taas yhden ulottuvuuden lisää pyöräilystä. Kuka sitä nyt rinteissä laskettelis, kun siellä voi ajaakin!
Himoksen päällä voi melkein koskea pilviä. 

Joskus pitää varoa vihasia nautoja! Toi yks tulee suoraan kohti! 
Viime kesänä Rahkaäijä kävi enskapyöräilykisoissa. Kuva Kosti Koistinen.
Näsijärven tyttö syttyy tämmösistä maisemista ja kuvista aina!


Messukylä thug life. Rahvelo pääsi tuolloin vihdoin ensiajoon.
Ei oo pyöräilijä eikä mikään, jos ei ole omaa pyöräilytapahtumaa! Mitään en niin odota kun juhannusta ja Ratareisi 2015 -tapahtumaa. Siellä on hei nyt jo yli 30 ilmottautunutta! Tsekkaa täältä
Tässä on selvästi joku taukojumppa menossa. Paikka on Mobiilia, Kangasala.
Sitä riemun määrää, kun tein ekan bunny hopin pyörällä, eli molemmat renkaat ilmassa yhtä aikaa. 
Tuuli. Tuo maantiepyöräilijän pahin vihollinen. 
Näsijärvireitti-reissulla teki kaks bloggaajaa eli kuvia pysähdyttiin ottamaan vähän väliä. 
Se Vehoniemen juustokakku!
Tää kuva saa mut aina hymyilemään, tässä on niin letkeä ja vihreä tunnelma. 
Tätä kuvaa haravoin blogista vaikka kuinka kauan ja löytyhän se! Tuolloin pääsin illalla seiskalta töistä, lähdettiin heti ajamaan ja oltiin auringon laskun aikaan kotona. 
Eilen oli jotenkin sellanen olo, että tikahdun ketutukseen ja kaikki on huonosti, mutta tänään ei ole oikeasti mikään asia huonosti ja nyt olo on melkein riemukas, kun Raised Fistin uuden levyn tahdissa etsin näitä kuvia ja muistelin niihin liittyviä kivoja fiiliksiä. Kyllä se kesä sieltä tulee! Sitä odotellessa jaksaa kyllä ajaa pari kuukautta hangessa.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Kun ihminen on kyykkysiltään, murheet eivät tunnu miltään!

No niin, nuoriso! Ihan vain tämän kylmän maanantain kunniaksi päätettiin tehdä oikein kunnon hc-treenivideo, eikä mitään perinteistä pelleilyä. Jos reenikin on totista puuhaa, niin miksi videon pitää sitten muka olla hauska ja kepeä? Painavaa rautaa ja rumia ilmeitä, kerpele!
Ja varokaa sitä leviävää influenssa, vain vahvat jää eloon!

p.s. Meidän pokkari meni rikki ja tää on kuvattu puhelimella. Eli jos linjoilla on siellä joko herra Hajo Siko tai herra Kame Rasi Japanin päästä, niin pistä pari Nikonia tuleen!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Talvipyöräilijät saunassa

No niin, heti tuli hirveät vesikelit, kun sain potkukelkan ostettua. Tiedänkin sitten, että kun olen täysin kyllästynyt tähän talveen, ostan Stigan, lumikengät ja kuus pulkkaa, niin samantien sulaa kaikki lumet. Tyydyttiin sitten tänään vähän tutumpaan touhuun ja vaihdettiin maastopyöriin nastakumekset alle ja lähdettiin metsään jumppaamaan. Tietä pitkin Hervantaan ja Suolijärven kielletylle metsäpolulle. Se on "kielletty", koska siellä ei saa ajaa pyörällä. Me ollaan kuitenkin oltu anarkistisieluisia jo monta vuotta ja ajettu silti. Se ei millään tavoin vahingoita ketään tai mitään. Paitsi joidenkin koiranulkoiluttajamummojen moraalikäsitystä. Mutta niille pitää vaan hymyillä kauniisti, niin ne leppyy!
Meillä oli suurehkot suunnitelmat ajaa vaikka minne, mutta pimeä yllätti iltapäiväpyöräilijän ja jäällä oli vettä, joten reittiä piti vähän muokata. Silti ajeltiin yli puolitoista tuntia. Ajo-olosuhteet oli paikoin vähän haastavat, mutta kaikesta huokui se, että kohta on ihan huikea lentokeli metsässä, kun poluille sataa nyt vähän lunta ja sitten pakastaa. Ja sitten ajetaan ja paljon!
Muutama vuosi sitten joku lukija kantoi siitä huolta, että Rahkaäijän pyörälenkit menee pilalle, kun se joutuu aina odotteleen mua, kun olen niin hidas. Mutta sitä sanotaan rakkaudeksi, kun odottaa toista pyörälenkillä. Silti mä aina välillä harmittelen sitä, että olen hitaampi, kun Rahkaäijä, mutta se on varmaan ihan ymmärrettävää, koska mulla ei ole miehen fysiikkaa. Mä en juuri koskaan treenaa muiden naisten kanssa, niin en oikein tiedä, kuinka kovaa muut tytöt polkee pyörällä tai mitä ne tekee salilla, yritän aina vaan ottaa kaikkia äijiä kiinni. Tuskin saan, mutta jos edes lähelle pääsisi!
Sorsan olisin varmaan tänään saanut kiinni, jos olisi ankkapaistia tehnyt mieli. Niitä oli nimittäin aikamoinen lauma Hervannassa Ahvenisjärven rannalla. Nimestään huolimatta järvi on vain pieni lammikko, mikä ei virtaa mihinkään ja talvisin kaloille tulee siellä varsin tukalat oltavat. Sen takia järvi pidetäänkin osittain auki ja se kyllä passaa ankoille. Mikäs siinä on ollessa, kun pulimummot vielä käy jakamassa vähästään maistuvaa syötävää. Tällä kertaa paikalla oli myös hyvin hiilihydraattitietoinen rantojen nainen, joka epäili erään sorsan keskivartalotanakkuuden johtuvan liiallisesta leivän syönnistä. Vähän odotin, että se viskaa linnuille pekonia, voikönttejä ja palvikinkkua, mutta ruokalistalla oli kuitenkin ajan hengen mukaisesti kauranjyviä.
Nää ei karppaa. 
Kovasti yritin keksiä sitä aasinsiltaa, joka yhdistää sorsat, pekonin ja leuanvedon, mutta en keksinyt. Tuuppasin äsken Youtubeen leuanvetovideon eilisestä reenistä ja tokihan se tännekin pitää laittaa, joskus muka just tänään joku haluais nähdä mun leuanvetorimpuilut. Mä en tiedä mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, mutta tällä viikolla oli tosi hyvä spiritti salilla, kaikki vaan sujui. Niin tein nättejä kyykkyjäkin eilen! Nyt en muuta mitään, niin treeni jatkaa voittokulkuaan?
Ja sitten palataan taas tähän päivään ja pyöräilyn jälkeisiin tunnelmiin. Jokainen, joka joskus on ulkoillut tihkusateessa, tietää sen persejäädykkeen, mikä iskee, kun housut kastuu ja on kylmää ja inhottavaa. Sillon tekis vaan mieli pistää sauna päälle ja mennä sulattamaan ahteri lauteille. Ennen vaan haaveiltiin moisesta, mutta loppukesästä lähtien ollaan saunottu valehtelematta neljää kertaa viikossa jatkuvasti.
Kiuas on Rahkaäijän vaarin tekemä. Taattua laatua. Kivet vois kyllä jo vaihtaa, 
Pakko pitää vielä vaatteet päällä, kun on ihan kylmä sauna. 
Meidän sauna on kunnon puolijoukkuesauna ja siksi sillä kestää hetken lämmetä, niin yleensä mennään jo vähän viileeseen saunaan istumaan ja odottamaan kuumiamista. Ei malta odottaa! Ärsyttäviä asioita saunan lämmittämisessä on kolme. Puiden hakeminen, aina lopussa olevat tulitikut ja tuhkalaarin tyhjentäminen. Mutta nää on pieni hinta siitä, että kaksi saunafania voi lojua omassa saunassa niin usein kun haluaa.
Tänään homma oli tarkalla. Talosta löytyi tasan yksi tulitikku. Se riitti. 
Kauden saunahaju on eukalyptus. Syksyllä oli juhannuskoivu. 
Koskaan ei jaksa hakea kerralla kuin yhden kopan puita ja sitten ne on aina loppu. 
Kun me ollaan saunassa, kissat päivystää pesuhuoneessa. Usein Leoko pyytää päästä saunaan ja se makaa alalauteella tai lattialla, mutta Leo jää mielummin vahtimaan josko suihkusta tulisi vettä, mitä pitäisi vähän tappaa.
Leoko saunassa ihan rääpäleenä syksyllä. 
Kylppäri meillä on varsin retro. Monen mielestä pesuhuoneen lattia on ollut jopa hieno, mutta mä en ole ihan yhtä innoissani. Tai sitten fengshuin vaan pilaa keltaiset seinät. Joku ei varmaan edes pystyisi asumaan asunnossa, jossa on rumia pintaratkaisuja, mutta mä en onneksi ole niitä ihmisiä.
Pyörät tuli pesuhuoneeseen kuivumaan. Räikeä suihkuverho on parasta kylpyhuoneessa.
Yleensä tässä kohtaa sisustusohjelmissa tulee mainoskatko, kun ennen-kuvat on esitelty, mutta koska tää on blogi, eikä mikään Inno, niin postaus taitaa päättyä nyt tähän. Kiitos, että olitte seuranani, Inno eikun siis Anni kiittää ja toivottaa mukavaa iltaa tai aamua tai sitä milloin tämän nyt luetkaan!