Kesän parhaat hetket

Viime aikoina olen mennyt oikeastaan joka päivä töihin pyörällä (yleensä kuitenkin lahjon Rahkaäijän hakemaan mut kotiin, heh) ja kelit on vaihdelleet mainiosta aivan hirveään. Viimeisessä ylämäessä naksuttelen vaihteen pienelle, annan polkimien pyöriä ja pistän silmät kiinni ja kuvittelen kiipeäväni Vehoniemen mäkeä maantiepyörällä. Ilta-aurinko paistaa matalalta ja mäen päällä odottaa Vehoniemen juustokakut ja munkit. Pakko myöntää, että esimerkiksi eilen mielikuva ei ollut täysin autenttinen, kun pakkasasteita oli kymmenen ja kylmä tuuli hyydytti turhat hymyt naamalta ja mäen päällä ei odottanut muuta kuin ABC:n mainostorni. Jotain yhteistä sentään oli, hiki valui pitkin selkää. Vaikka talvipyöräily onkin ihanaa, kehtaan sentään väittää, että kesä vie silti voiton. Uskonkin, että jos kesästä puhuu kauniimmin, se tulee nopeammin. Kävin äsken melkein koko blogin läpi ja poimin kaikki sykähdyttävimmät kesäpyöräilykuvat tähän kyytiin. Rahkaäijä sanoi, että tää on kuin kattois telkkarista uusintoja, mutta hyville uusinnoille on aina tilausta!

Tässä on kaikkien aikojen kesäpyöräilyn helmi. Kesäkuussa 2013 oltiin menossa ystävien häihin Etelä-Savoon ja jäätiin yöksi Asikkalaan Karisalmen  sillan lähelle. Järvi oli aivan tyyni, kesäilta lämmin ja pyörä eteni lähes polkematta. 

...Ja siellä oli myös Rahkaäijä ja valkoinen majakka!

Kesällä on aina aikaa pienelle hölmöilylle.

Jäätelöstä nyt puhumattakaan!

Jos kesän 2013 parhaat pyöräilyhetket oli Asiakkalassa, viime kesänä ne oli vähän lähempänä. Tehtiin Jaanaban kanssa kahden päivän pyöräilyretki ympäri Pirkanmaan yhteistyössä Näsijärvireitti-hankkeen kanssa. Ne oli kesän kuumimpia päiviä ja mulla näkyy vieläkin palo... eikun siis rusketusrajat selässä. 

"Elämä on hassuu, kun sataa, sitä kastuu."

Viime kesänä löysin taas yhden ulottuvuuden lisää pyöräilystä. Kuka sitä nyt rinteissä laskettelis, kun siellä voi ajaakin!

Himoksen päällä voi melkein koskea pilviä. 

Joskus pitää varoa vihasia nautoja! Toi yks tulee suoraan kohti! 

Viime kesänä Rahkaäijä kävi enskapyöräilykisoissa. Kuva Kosti Koistinen.

Näsijärven tyttö syttyy tämmösistä maisemista ja kuvista aina!

Messukylä thug life. Rahvelo pääsi tuolloin vihdoin ensiajoon.

Ei oo pyöräilijä eikä mikään, jos ei ole omaa pyöräilytapahtumaa! Mitään en niin odota kun juhannusta ja Ratareisi 2015 -tapahtumaa. Siellä on hei nyt jo yli 30 ilmottautunutta! Tsekkaa täältä. 

Tässä on selvästi joku taukojumppa menossa. Paikka on Mobiilia, Kangasala.

Sitä riemun määrää, kun tein ekan bunny hopin pyörällä, eli molemmat renkaat ilmassa yhtä aikaa. 

Tuuli. Tuo maantiepyöräilijän pahin vihollinen. 

Näsijärvireitti-reissulla teki kaks bloggaajaa eli kuvia pysähdyttiin ottamaan vähän väliä. 

Se Vehoniemen juustokakku!

Tää kuva saa mut aina hymyilemään, tässä on niin letkeä ja vihreä tunnelma. 

Tätä kuvaa haravoin blogista vaikka kuinka kauan ja löytyhän se! Tuolloin pääsin illalla seiskalta töistä, lähdettiin heti ajamaan ja oltiin auringon laskun aikaan kotona. 

Eilen oli jotenkin sellanen olo, että tikahdun ketutukseen ja kaikki on huonosti, mutta tänään ei ole oikeasti mikään asia huonosti ja nyt olo on melkein riemukas, kun Raised Fistin uuden levyn tahdissa etsin näitä kuvia ja muistelin niihin liittyviä kivoja fiiliksiä. Kyllä se kesä sieltä tulee! Sitä odotellessa jaksaa kyllä ajaa pari kuukautta hangessa.