Iloisia perheuutisia :))

Kyllä, nyt se on virallista! Meidän perhe kasvaa jälleen yhdellä jäsenellä!:)) Vähän kallishan tuo saksalainen adoptiolapsi oli, mutta en vaan voinut tyytyä minkään muun väriseen. Älkää nyt pitäkö minkäänlaisena rasistina, mutta olen vähän värikriittinen. Vihreä vaan on mun juttu! Tulikin aika töpäkkä tyttö kerrasta, mitat ovat 13,5 kg, vannekoko 26´´ ja runko 16´´. Pienokaisella ei ole vielä nimeä, mutta työnimi on Radon, sitten vasta voi oikeaa nimeä pohtia, kun näkee pikkuisen. Ostin samaan vauvalle vähän tarvikkeitakin, vihreät polkimet ja oikeansävyiset gripit. Eiks ookkin ihanaa?<3333

Tulin siis siihen tulokseen, että käytetty täysjoustomaasturi olisi aina vähän kompromissi. Jos muuten tarjokas täyttäisi mun vaativat kriteerit, väri olisi takuulla väärä. Joten päädyin jo aikaisemmin pohtimaani Radon Slide 150 8.0 -pyörään (katso kuva lapsesta) ja nyt värikin on aivan kohdallaan! Nyt kaikki ei-pyöräilijät hyperventiloi hinnan takia, mutta hyväkuntoista käytettyä olisi tuskin saanut alle 1500 euron ja tuossa pyörässä oli kaikki kohdallaan, ja kun pyörä on uudesta asti omassa kevyehkössä käytössä (jyrkkä ei laskettelurinteille!), kestää se varmasti pidempään. Ja hauska yksityiskohta pyörässä on Rahkaäijän pitkään haaveilema Reverb-satulatolppa, joka laskeutuu ja nousee nappia painamalla. Kätevä, kun maasto heittäytyy hankalaksi ja satula on ainoastaan tiellä. Rahkaäijä kouristelee nyt muutenkin vähän pyöräkateuden kiroissa, saa nähdä kuinka vakavaksi tilanne äityy, kun pyörä saapuu.

Entuudestaan meillä on kuusi pyörää(!?) ja yksi kickbike, niin eiköhän yksi kaksipyöräinen vielä mahdu joukon jatkoksi. (Öö, minne? Sohvalle?) Olen ihan äärimmäisen tyytyväinen, että sain pyöräkaupat tehtyä, koska yleensä jahkailen loputtomasti tällaisten isojen ostosten kanssa. Vielä kun malttaisin odottaa, että pyörä muutaman viikon päästä saapuu Suomeen. Sillä aikaa voin haaveilla kaikenlaisista vihreistä lisävarusteista!
Ostopäätökseen viimeisen sinetin löi tämä video. Voin ihan nähdä, me Rahkaäijän kanssa yhtä leppoisasti viiletetään Alpeilla Pirkanmaan poluilla.

Muutenkin on nyt äärimmäisen hyvä pössis päällä, takana on jo kaksi treeniä uudella saliohjelmalla ja koko ajan on hirveä polte salille! Eilen ohjelmassa oli etureisi-pohje -päivä, ensin vähän etureisikonetta, sitten etukyykkyä, prässiä ja askelkyykkyä ja lopuksi pohkeille melkosen itara supersarja. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä taivaan alla, mutta olin ihan loppu treenin jälkeen. Ja tänään ahterilihakset ovat erityisen kiukkuiset! Saatiin salitiimiin mukaan kaverimme Ville, joten nyt meitä on kolme kovaa tavoittelemassa Bullimaista ulkomuotoa.:D Onneksi huomenna on taas salipäivä, vuorossa kylläkin inha rinta-käsi -treeni, johon kuuluu viis vaille miljoona haba-sarjaa (kuusi...), mutta se varmaan vaan kasvattaa luonnetta!

Syödyt rahkat vuoden alusta: 24

Lihashaaste ja toinenkin haaste

Tänään niin sanotusti lähtee! Nimittäin uusi saliohjelma. Koska tää kevät on lihaskevät 2013, on enemmän kuin paikallaan ottaa saliohjelmaksi Jari "Bull" Mentulan versio Muscle challengesta. Ohjelma oli muutama vuosi sitten jaossa Pakkotoistolla ruokaohjeineen (nyt taitaa olla tarjolla jo MC 2013 edition, mutta ei nyt kajota siihen.) ja viime keväänä molemmat reenas tämän nelijakoisen ohjelman läpi, eli tuttua huttua. Paljon on luvassa pientä nitkutusta verrattuna suosimaani kaksijakoiseen ohjelmaan, mutta enköhän sen kestä. Leuanvetoa ohjelmassa ei ole (eikä takakyykkyä), mutta vedän leukoja ehkä salaa jossain parvekkeen kaiteessa roikkuen. Pahinta tässä ohjemassa on pohkeet supersarjana ja venytykset sarjatauoilla, mutta sitäkään ei tarvitse taistella, kuin kerran viikossa läpi. Eli kohta näytän ihan Mentulalta! Onko tää ohjelma muille tuttu?

Eilen oli jo henkistä valmistautumista uuteen saliohjelmaan eli pelkkää takareisien pumppailua ja vähän maastavetoakin. Nelijakoinen on siitä ikävä, että sillä olen saanut aikaan pahimmat lihastuhot koskaan. Mieleeni muistuu muutamatkin pakaralihasjumit viime keväältä.

Päivän asu: Kollarit 20 euroa. Muscle Beach -wifebeater(!!!) 20 dollaria. Mavetanko priceless.

Ja toiseen haasteeseen. Sain Kauramoottorilta haasteen, joka kuului näin: Kerro 10 fatkaa itsestäsi, vastaa haastajan kysymyksiin, keksi uudet kysymykset ja laita hyvä kiertämään.

Ensin faktaa pöytään
1. Olen suuren luokan kulinaristi...
2.  ... mutta vesimeloni ei maistu ollenkaan. Eikä myöskään kahvi.
3. Oon tosi hyvä lukeen lehtiä, pystyn lukeen jopa ET-lehteä niin, että koko muu maailma eristyy pois.
4. Olen melko suorapuheinen. Sanon ennen kuin ajattelen ja vastaan ennen kuin kysytään. Joskus suuresta suusta kärsii koko nainen, mutta toisinaan on ihan hyödyllistä pitää vähän ääntä.
5. Pidän ihmisistä, joilla on mielipiteet. Mieluiten kaikista asioista. Ja parasta on jos, mielipide on sama, kuin itselläni!
6. Välttelen kirjoja ja elokuvia, jotka mitenkään liittyvät taikuuteen, yliluonnollisiin asioihin, avaruuteen, avaruusolioihin, aikamatkustukseen tai keskiaikaan.
7. Huutokaupan metsästäjät on paras tv-ohjelma. Ikinä. "Yuuuuup!"
8. Tekis aina mieli halata kaikki miehiä, joilla on punainen parta!
9. Meidän liskojen nimet on Anita, Sylvi ja Urkki.
10. Olin joskus sitä mieltä, että blogin pitäminen on naurettavaa itsensä palvomista, mutta siinäkin asiassa muutin mieleni. (Tai sitten tulin siihen tulokseen, että itsensä palvominen on ihan ok.:D)

Kauramoottorin tiukahkot kysymykset
 1. Mistä ammatista haaveilit lapsena?
2. Lähditkö opiskelemaan edellisen kysymyksen ammattia. Jos et, niin miksi et?
3. Ruokapaheesi?
4. Käytätkö sykemittaria? Mitä merkkiä/mallia?
5. Kissa vai koira? Miksi?
6. Suosikkihedelmäsi?
7. Keräätkö itse marjoja tai muita luonnon antimia?
8. Jos saisit tuhat euroa käytettäväksi urheiluun, niin mitä ostaisit?
9. Mikä on suurin saavutuksesi?
10. Googlasitko, mitä on Stetson Harrison-metodi?

1. Haaveilin lapsena toimittajan ja presidentin ammateista.
2. Ensimmäistä en lähtenyt opiskelemaan, enkä tiedä miksi, mutta sosiaalipolitiikan opiskeluhan taitaa olla yhtä kuin presidenttikoulu?
3. Kaikki ihanat ja erikoiset juustot. Polar 5% ei siis kuulu tähän sarjaan.
4. Ei ole sykemittaria käytössä, sykevyö makaa jossain ilman patteria. Pystyn elämään ilmankin.
5. Kissa, sellaisen haluan! Käyn päivittäistä väsytystaistelua asiasta armaan aviomieheni kanssa. Tämä väittää, että kissa ei voi olla kaksiossa. Sanokaa, että Lauri on väärässä!
6. Ananas, viinirypäleet ja omena.
7. Kyllä, kerään kesäisin heinäsirkkoja liskoillemme. Ja myös vähän marjoja rahkaan!
8. Tätä ei paljon tarvitse harkita, tuhat euroa menisi heti uuteen täysjoustomaasturiin.
9. Parhaat saavutukset on vasta edessä!
10. Googlasin, vaikka melkein arvasinkin, että kyse on äärimmäisen tieteellisestä menetelmästä.

Ja tän haasteen saa tehdä kaikki, jotka haluaa. Tietenkin!

Vuoden alusta syödyt rahkat: 21

Pimeetä touhua

Mitä tehdä, kun norjalaisten universalismista ja hoivasta kertova artikkeli meinaa sulattaa aivot aina kiehumispisteeseen asti? Ratkaisu on tietenkin kierros pienen järven ympäri polkupyörällä.
Tähän mennessä olen aina vastannut kohteliaan kieltävästi Laurin kosintoihin liittyen Suolijärven ympäriajoon pimeässä. Tänään kuitenkin otin sen tietoisen riskin, että Hervannan möröt syö mut yhtenä suupalana ja lähdin mukaan ajelulle. Kunnon valonheitin pyörään kiinni ja menoks. Ja kas, sehän sujui kuin leikki!

Mahtavaa, kun ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin sitä, ettei harhaudu polulta. Pidän maastopyöräilyä ainakin omalla kohdalla hyvin kasvattavana lajina, hermostuminen ei yhtään auta. Kivet ja lumipenkat kyllä kuuntelee solvaukseni tyyneesti, mutta vastuuta melkein-kaatumisesta ne eivät koskaan ota, joten on vain jatkettava matkaa ja ajettava seuraava mutka tarkemmin. Vaikka välillä turhauttaa, ajaa kehittymisen halu eteenpäin. Kun talven helpot polut sulaa pois, toivon olevani taas vähän parempi pyöräilijä maastossa. Maastopyöräily kannattaisi oikeastaan aloittaakin talvella, helppoo ja kivaa!

Kuu, lumiukko ja yksinäinen kulkija, kuinka runollinen asetelma!

Ihan vähän vielä pyöräjuttuja. Täysjoustomaasturi-kuume käy ihan sietämättömiin mittoihin ja nyt olen ihan tositarkoituksella aloittanut pyörän kyttäilyn. Haussa on siis maasturi, jolla pysyisi Laurin perässä, mutta mihinkään laskettelurinteeseen en todellakaan ole menossa pommittamaan. Yksinkertaisesti sanottuna, haluan pyörän, jolla on helppo ja mukava ajaa maastossa, eikä nopeus ole ykkösprioriteetti. Näin ollen joustoa saisi olla noin 150 milliä.

Ongelma vain tuntuu olevan se, että sopivia (=riittävän pieniä) maastureita tuntuu olevan aika vähän käytettynä liikkeellä. Ja jos muuten sopiva osuu kohdalle, se on mun mielestä liian ruma. Meillä on sellanen työnjako, että Lauri tutkii on kandidaatti teknisiltä ominaisuuksiltaan sopiva ja mä hoidan ulkonäön ja värin arvioinnin. Uusiakin pyöriä olen katsellut, kaksi kivaa onkin tullut vastaan. Merida One-Forty 900 ja Radon Slide 150 8.0. Ei ole varsinainen sattuma, että molemmat ovat ihastuttavan vihreitä.:D Meridassa houkuttelisi se, että se on Merida ja silloin Merida-kokoelmani olisi täydellinen, mutta Radonissa on paremmat speksit ja väri on ihan täysi kymppi. Kumpikaan ei varsinaisesti ole ilmainen, joten harkinta ja käytetyn pyörän kyttäily jatkuu yhä.

Meillä oli tänään alennuspihvipäivä. Ilmeeni: Joo, oon tosi iloinen tästä verta tirskuvasta köntistä!

Nyt on muuten taas yksi ihana asia, jota odottaa elämässä. TTY:lle tulee syksyllä uusi kuntosali, joka korvaa meidän vakiosalin yliopiston päätalon alakerrasta. Kuulimme suunnitelmasta vasta tällä viikolla ja ensireaktio oli pöyristys (kuka kehtaa pilata meidän pyhätön??), mutta onhan uusi aina uusi ja vanha sali on kieltämättä aika kulahtanut. Uuden salin pohjapiirrustus oli kommentoitavissa ja ruodimme sitä yhdessä pidemmän aikaa ja palaute oli tiivistetysti tämä: crosstrainer pois ja enemmän kyykkypaikkoja. Nykyisen salin parhaita puolia on se, että sisään pääsee vuorokauden ympäri, uusi sali saattaa pilata hyvin alkaneen yösaliuran. Jännityksellä odotamme, mitä tulevan pitää. Ja liikuntamaksuhan on suunnilleen 40 euroa vuodessa, että kyllä kelpaa olla yliopistoliikkuja!

P.S. Mun uusi lisänimi on tätä nykyä pähkinänsärkijän särkijä.

Syödyt rahkat vuoden alusta: 18

Ensi-ilta: Rahkamuija Goes U.S & A

Vielä kerran, tytöt ja pojat! Viimeinen Kalifornia-pläjäys tällä erää, Rahkamuija Goes U.S & A -treenivideo! Budjetti vähintään tuhatkertaistettiin, mutta yhtään missään se ei näy.:D Vielä ei hävetä, mutta katotaan sitten, kun videolla on taas muutaman tuhat katsojaa...

Sana on vapaa!
p.s. Jos oikein innostuit, niin edellinen video löytyy tuosta sivupalkista

Lliikunta, tuo päivieni pilaaja ja elämäni ankeuttaja

Salesta sai Ehrmannin  rahkoja 59 senttiä kipale ja niitä kotiin raahatessa mietin, että rahka- ja kana-alennusten kyttäämiseltäkin voisi välttyä, jos elämä ei olisikaan kuorrutettu kaikenlaisilla liikunnallisilla asioilla. Päätinkin listata näitä kurjahkoja sunnuntai-urheilun tuomia haittapuolia, että myös kaikki uuden elämän suunnittelijat voisi vielä harkita haluaako todella tehdä elämästään vapaaehtoisesti tuskaista.

- Menee tosi paljon aikaa. Kymmenisen tuntia viikossa itse höntyilyyn, ja loputtomasti aikaa (muka)sportti-aiheisen blogin päivittelyyn (voisin tietysti myös pitää blogia, jossa kerron uusimmista kauneudenhoito- ja kosmetiikkaostoksistani. Uusia postauksia ilmestyisi kylläkin noin puolen vuoden välein, eli aina kun Hervannan Tokmannin alelaarista löytyy kiva ei-minkään-merkkinen kosteusvoide), Pakkotoiston  salikomedia-ketjun lueskeluun, pyörien speksailuun ja uusien oston suunnitteluun ja syömiseen ja peilailuun ja liikunnan ilosanoman levittämiseen ja sporttivaatteiden pesemiseen jajaja...

- Menee tosi paljon rahaa. Kunpa voisin vaan ajaa huruajoa Jopolla nokialaiset jalassa ja samat lenkkarit kestäis 15 vuotta.

 - Mukavuusalueelta poistuminen. Onhan se nyt aika inhottavaa lähteä tuplapeiton alta ulos aamulenkille tai puolet vuodesta sotkea pyörällä aivot hyydyttävässä pakkasessa. Jalkatreenistä puhumattakaan, se vasta onkin itaraa puuhaa. En viitsi edes mainita maastavetotangon runtelemia mustelmasääriä.

- Kehitysressi. Melkein börnis iskee, kun pitää uskotella itselleen, että epäkkäät ja reisilihat on varmasti kasvanut edes ihan vähän vuoden aikana ja pyöräkin kulkee muka kovempaa kuin ennen. Ja kaikki muut, ne tekee asiat aina paljon paremmin ja niillä on isommat habat.

- Ihmistä piinaavat hirveät lihaskivut, joita saa salilla rehkimisestä. Joka kerta, kun jalkapäivän jälkeen wc-pöntölle istuminen tapahtuu hirveän uikutuksen saattelemana, ajatukset harhautuu hyvin eksistentiaalisiin sfääreihin, miksi olen päättänyt olla tyhmä? Ja lihaskivut on myös vakava haitta parisuhteelle. "Aih, ei saa halata, kun sattuu kaikkialle!"

Kanasalaatti. En pidä minään.

 - Jotta jaksais höntyillä, kannattaa syödä sillain kivan funktionaalisesti, mutta onhan se nyt uskomattoman työlästä syödä tarpeeksi ja siltikään ei voi mättää kerran päivässä kokonaista joulukinkkua, vaan pitkin päivää pitäis syödä pieniä, kuivia ja inhan makuisia aterioita. Ja joka välissä rahkaa päälle. Ja sitten, kaikki tämä kallis ruoka ja niiden sisältämät kalorit menee ihan hukkaan, kun liikkuessa kuluu energiaa. Kunpa voisin elää pelkästään juustoilla (goudaa ja manchegoa), hedelmäturkinpippureilla, juustonaksuilla, patongilla ja sokerilimsoilla ja olla silti täysin iloinen.

- Ei yhtään tiedä, mitä menettää, kun ei käy tappelemassa taksijonossa joka lauantai tai kalastelemassa tyrmäystippakoktaileja hienoissa pubeissa viikottain. Elämä jää sillee... tyhjäks, hei kyl te tiiätte. Siis menee nuoruus ihan hukkaan, eikä salilta varmasti löydä ees miestä.

Näistä kaikista ylitsepääsemättömistä haittapuolista huolimatta rakastan työlästä ja liikunnantäyteistä elämääni ihan täysillä ja aion kohta lähteä sauvakävelylle, koska siinä se nuoruus vasta meneekin hukkaan!

Onko elämä ihan nihkeetä, kun tykkää urheilla vai pystyykö oleelliset haitat juuri ja juuri sietämään?

Vuoden alusta syödyt rahkat: 10

Jälleen elämässä kiinni

En olisi ikinä uskonut, että aikavyöhykkeen vaihtaminen on näin kowaa hommaa. Olen aina ollut herkkä epäsäännöllisellä vuorokausirytmille ja jetlag on todella moukaroinut ihmistä huolella.  Mutta valitus pois ja eteenpäin elämässä!
Eilisen pelastaja oli jalkatreeni. Olin salille lähtiessä varma, että raunioidun totaalisesti kyykkytangon alle, mutta jostain ilmestyi ihmeellistä lisävoimaa ja minä koulutin rautaa, eikä toisin päin.
 Kiitos kyykyn, SJMV:n ja prässin ja askelkyykyn combon, kaikki jalkalihakset on nyt kosketusarkoja. Reissun puutteelliset jalkatreenit taisi taata sen, että nyt otettiin kunnolla osumaa. Tänään kävin leikkimässä vähän rinta- ja olkapäätreeniä, voimat tuntui olevan ihan kateissa, mutta luultavasti huomenna taas uikutan kipuja. Viikon päästä vaihtuu saliohjelma ja talven puolihuolimaton treenaus loppuu siihen paikkaan, kohta lihat kasvaa kohisten!

Oli muuten ihan mahtavaa reuhtoa menemään kunnon salilla, kun ei yhtään tarvinnut pitää arpajaisia siitä, paljonko levypainot oikeasti painaa. Toisen kerran Muscle Beachilla käydessä tein maastavetoa ja laskutoimitusten ja ankarien vetojen jälkeen arvioin, että tangossa oli ainakin 90 kiloa. Myöhemmin muunsin paunat kunnon yksiköiksi, ja vedossa oli hädin tuskin 70 kiloa. Maan vetovoima on varmaan siellä päin erilainen...

Kuvakaappaus eräästä pätkästä, Bishoy ei antanut Rahkamuijalle armoa!

Siitä juontuikin mieleeni, että oli pakko hankkia oikein kovalevy kaikkia reissukuvia ja etenkin videoita varten. Innokkaimmat Rahkamuija-fanit voivatkin jo aloittaa treenivideon kiihkomielisen odottelun, sillä editointi alkaa heti, kun tämä laiskanpulskea olo sen sallii. Ihan itseänikin jännittää mitä saadaan kasaan!

 Poikettiin tänään pitkästä aikaa huutokaupassa ja kuten vanha sanonta kuuluu, paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. En ole koskaan kohdannut yhtä huonoa meklaria, eli huutokauppaelämys taatusti kärsii. Äijä oli aivan pihalla ja rähjäsi, että turha pitää huutokauppaa, jos kukaan ei osta mitään. Ei ostettu mekään ja marssittiin mielenosoituksellisesti ulos kolmen vartin jälkeen. 

Sain muuten Liisukalta ja Katjalta blogitunnustukset, kiitos paljon! Koska oon vähän anarkisti-Anni, en taida laittaa niitä eteenpäin. Musta vähän tuntuu, että tunnustukset kiertää samoilla blogeilla moneen kertaan, enkä mä ole varma, keksisinkö itsekään sellaisia saajia, joille ei ole vielä tunnustuksia jaettu. Älkee siis suuttuko, vaan sen sijaan ajatelkaa, että olisin sen ehkä just sulle antanut!

Vuoden alusta syötyjä rahkoja: 6 (Päätin, että päivitän rahkalaskurin aina uusimman postauksen loppuun, näin kaikki pysyy kärryillä, halusitte tai ette.;))

Yötreeni ja rahkalaskurin aloitus

Kylmä pohjola on ottanut meidät jälleen syleilyynsä. Jetlag ei tainnutkaan olla mikään urbaanilegenda, tällä hetkellä olo on mitä kamalin, mutta eiköhän se pian taitu. Jos on hyviä palautumisvinkkejä jakaa, niin otan mielelläni vastaan! Mutta ihanaa olla kotona, 15 hotellin jälkeen oma sänky ja etenkin peitto melkein pakahdutti sydämen.

Eilen meinasi myös sydän pakahtua, kun pääsi omalle, tutulle salille ensimmäistä kertaa lähes kuukauteen. Kotimaisen salivuoden korkkauksen aika vain oli perin erikoinen, tultiin puolen yön aikoihin kotiin ja nukkumaan meneminen ei varsinaisesti tullut mielenkään, joten lähdettiin Rahkaäijän kanssa salille. Oliko siinä mitään järkeä? No arvaa.

Vedenpitävää todistuaineistoa yösalista

Yllättävän hyvin lähti kuitenkin selkätreeni kulkemaan, alkuun vedin leukoja, vähän myös lisäpainoilla. Sillä mun viiden kilon lisäpainollakin tais olla jetlag, kun se niin kovasti pyrki pysymään lattian rajassa. Ylätaljan jälkeen kokeilin pitkästä aikaa kulmasoutu-alatalja -supersaracomboa. Se tehos hyvin yöselkään! Kunnianhimoinen treeni jatkui takaolkapäillä, vatsoilla ja haballa. Mulla on ollut viime aikoina vähän hankaluuksia hauiksen tekemisen kanssa, etenkin mutkatangolla ja vähänkään raskaammilla painoilla forkut menee aivan tukkoon ja homma tyssää siihen. Eilen tein suoralla tangolla, eikä tukkoisuutta tullut. Olen varma, että oikeasti kyse on maailmankaikkeuden viestistä mulle, ettei hauista kannattais treenata, koska se on niin tylsää puuhaa. Tai sitten yritän vaan riuhtoa liian isoilla painoilla?

Naureskeltiin yhden aikaan salille tullessa, että ei taida olla varsinainen salitreenin prime time ja keskenään saatiin ollakin. Ennen kahta olimme lopettelemassa treeniä, kun ovi kävi ja joku urhea yön ritari tuli kyykkäämään. Leukoja vetää millon vaan, mutta yökyykky vaatii jo vähän effortia!

Myös ruokailun suhteen on ihana palata arkeen. Vaikka syöminen ei ollut mitenkään toivotonta reissussa, tuli aika ikävä ruispala-rahka -aamiasta ja säännöllistä ruokarytmiä. En ole erityisen ylpeä siitä määrästä, jonka tuhosin Pepsi Maxia reissun aikana, joten nyt alkaa pieni vieroitus (heti, kun avattu pullo jääkaapissa on juotu...), muuten Pepsi-koukku ottaa täysin vallan. Mun on todella helppo perustella sokerittomien limsojen juominen itselleni sillä, että se on ainoa paheeni, mutta joku roti! Ja tämä särmäys ei vaadi muuta, kuin etten itse kanna mustaa kultaa kaupasta kotiin. Pysyn tiukkana. Onko muilla vastaavia "ongelmia" tämän maukkaan kasviuutejuoman kanssa, miten pääsit koukusta eroon?

Lisäsin koristeeksi pöydällä pyörineen viimeiseen jouluisen suklaan

Uhosin taannoin, että lasken kaikki tänä vuonna syömäni rahkat ja eilen meni ensimmäinen ja laskuri lähti käyntiin! Nyt saldo on jo kolme. Kehittelen vielä ajatusta siitä, miten pidän täällä blogissa rahkalaskuria ajan tasalla. Kyseessähän on siis kaikille tuttu 250 gramman purkki, ja mieluiten Valion pehmeää sellaista. Heitän rohkean ennekkoveikkauksen, 750 rahkaa vuoden loppuun mennessä. Kuulostaa ihan järjettömältä määrältä, mutta tunnetusti kovalla tahdolla sitä tulee kiskottua!

Melkein parasta kotiin paluussa, monta lukematonta Aku Ankkaa, ah!

21 päivää, 21 ainutlaatuista kohdetta... LEUATTAA

Rahkamuijan yksi jaloimmista harratuksista on leuatus eli lontoon kiälellä pull-upping. Jos et nyt ihan tiedä mistä puhutaan, tarinan alkuperä selviää täältä. Rakas harrastus oli tietenkin tuotava myös uudelle mantereelle ja näistä hienoista hetkistä syntyi ainutlaatuinen Kalifornia-leuatuskokoelma. Pidä hatustasi kiinni, nyt tulee kaikkien aikojen timanttisin Rahkamuija-tykitys!

Jokaisesta paikasta on listattu plussat ja miinukset, jotta osaat valita mahdollisuuden tullen parhaat spotit!

San Francisco, Golden Gate Bridge
+ Legendaarinen kohde, jokaisen leuattajan on saatava tämä kokoelmiinsa
- Yllättävän hankala löytää vetomesta, suosittelen sillan kaupungin puoleista päätyä
- Leuattajia vaanivat polkupyöräpoliisit, Rahkamuijakin melkein narahti

San Francisco, Hawk Hill
+ Upeat maisemat, jotka onkin paras nauttia leuattaen
- Vetomesta korkealla, vaati kiipeilyä

Point Pigeon
+ Silmiähivelevä majakkanäkymä, hyvä grippi
- Peittää opastaulun, muut majakkaintoilijat saattaa hermostua

Puu highway ykkösen varrella
+ Hyvää taukoliikuntaa autoilijalle
- Huono grippi, kuvaajan oltava nopea, ennen kuin ote lipeää

Los Angeles, Observatorio
+ Helposti tunnistettava maisema, tällä paikalla on helppo leuhkia
- Vaikeaa löytää vetomesta, huono grippi

Los Angeles, Observatorio
+ Maisemat vakuuttaa
- Helppo huijata, rappuset aidan toisella puolella

Los Angeles, Observatorio

+ Helppo leuatusspotti, sopii aloittelijallekin
- Laskeutuessa polvi voi kolahtaa kaiteeseen

Los Angeles, Muscle Beach
+ Legendaarinen leuatusmesta
+ Naisleuattaja saa isosti rispektiä bodaajilta
+ Täydellinen pito
- Kymmenen dollarin pääsymaksu ja ajoittain huono sää

Los Angeles, olympiastadion
+ Historian havinaa, täällä on ennenkin mitelty voimia!
-  Hankala löytää vetomestoja

Las Vegas, Bellagion suihkulähteet
+ Leuhka vetomesta, saat takuulla kymmeniä katsojia suihkulähdenäytöksen aikaan
- Vaatii kiipeilyä ja tarkan ajoituksen

Hooverin pato
+ Todella hieno leuatusspotti, muiden turistien hämmennyksestä lisäpisteitä
- Huono grippi
- "Aavistuksen" syrjässä

Nevadan ja Arizonan raja
+ Ainulaatuinen paikka, aikavyöhykkeen raja antaa lisäarvoa
- Vaatii pokkaa kiipeillä kylttiin, kun sitä kuvaa kymmenen muutakin turistia

- Jatkuva kellon kääntely kyltin ympärillä pyöriessä

Las Vegas boulevard
+ Todella helppo aloittelijan vetomesta, löytyy kaikkialta
- Vähän liiankin helppo

Las Vegas, mini-vapaudenpatsas
+ Hyvä pito ja hyvät näköalat kaupunkiin
- Erikoinen vetokulma
- Ajoittainen väentungos haittaa kuvaamista

Anaheim, Disneyland
+ Jokaisen leuattajan must-kohde
- Huojuvan seinän kaatumisen pelko
- Ole tarkkana, ettei työntekijät näe, ettet lennä pihalle puistosta

Los Angeles, avaruussukkula Endeavour
+ Kokoelman todellinen helmi
+ Vaatii ammattilaisleuattajan asennetta ja pokkaa
- Leuatuslippu pitää varata etukäteen internetistä, kiljuvia lapsia
- Vetomestat erittäin harvassa, vaikea valokuvata

San Simeon Beach
+ Helppo peruskohde aloittelijalle, hyvää taukojumppaa autoilijalle
- Varo, ettet saa tikkuja käteen

Puu Tyynen valtameren rannalla 
+ Mahdollisuus bongata valaita leuatuksen ohessa
- Pihkaiset kädet ja vaatteet

San Simeon Beach
+ Loistava luonnon kohde rannalla lenkkeilevälle
- Nousuveden aikaan kastuu jalat

San Francisco, Golden Gate Park
+ Hyvä paikka paeta kaupungin hälinää
- Vaatii kiipeilyä

Oakland, USS Hornet
+ Perushelppo spotti, kaunis auringonlasku
- Pysy kaukana lentotukialuksen sisältä, menetät 16 dollaria ja kolme tuntia elämästäsi

Matkailu avasi leuatukseen aivan uudet ulottuvuudet ja turistikohteita katselee täysin uusin silmin, kun jatkuvasti etsii vetomestoja. Leuatus onnistuu tietenkin myös kotikulmilla, eikun vaan etsimään hyviä leuatusspotteja ja kuvia jakoon!

Tähän on hyvä lopettaa roadtrip-tarinat tämän reissun osalta. Nämä kolme viikkoa on ollut elämäni parhaat ja mahtavaa, että kaikki te tutut ja tuntemattomat olette olleet hengessä mukana!
Jatketaan arkisemmilla asioilla, kun sinne asti päästään.

Mikä oli sinun suosikkisi Rahkamuijan vetomestoista? Jäikö jokin olennainen paikka leuattamatta? Vai onko mieltäsi kaihertanut kaikki nämä päivät jokin kysymys tai kommentti liittyen Rahkaväen Kalifornian kiertueeseen?
Kerro!

Majakka-asioita

Viimeisiä päiviä viedään! Välillä voisin jäädä tänne viettämään heti eläkepäiviä, mutta toisena hetkenä toivoisin jo olevani kotona Hervannassa. Taitaa sekin tuntua aika pieneltä kylältä, kun kotiin pääsee.  

Eilen ajoimme San Simeonista Montereyhin, yllättäen meidän hotelli oli aivan ison tien vieressä, ollaan suorastaan erikoistuttu higwayn vieressä sijaitseviin majapaikkoihin. Hotels.comin kuvauksessa luki, että huoneissa on ilmainen langaton internet-yhteys ja pihassa hot tub. Netti ei toiminut ja kylpypalju oli vailla vettä, mutta muuten Monterey hurmasi meidät täysin.

Point Pinos

Bongasimme matkailuesitteestä Point Pinosin majakan, joka sattui juuri eilen olemaan auki muutaman tunnin, eli pääsin vihdoin aidon ja oikean majakan luokse! Majakkatalo oli pieni ja sympaattinen ja olin heti valmis muuttamaan sinne, vaikka majakanvartijalle ei taida nykyaikana olla käyttöä.
 Lauri on kova puhumaan, myös englanniksi, ja jäi haastelemaan pitkäksi toviksi majakka-oppaan kanssa talon kellariin. Tämä aidolta merikarhulta näyttävä mies oli alkujaan  lähtöisin Tanskasta ja teki vapaaehtoistyötä majakalla. Pitkän keskustelun lopputulema oli, että Lauri tuli kellarista luokseni ja kähisi tohkeissaan, että me päästään huomenna akvaarioon! Hääh? Merikarhu teki vapaaehtoistyötä myös Monterey Bay Aquariumissa ja oli seuraavana aamuna menossa ruokkimaan tonnikaloja ja veisi meidät takaoven kautta sen jälkeen sisälle akvaarioon. 

Niinpä olimme aamulla kymmeneltä akvaariolla ja niin merikarhu tuli ja salakuljetti (okei, vähän turhan raflaava ilmaisu) meidät ilmaiseksi sisään. Liput olisivat maksaneet 35 dollaria per henkilö. Ennen tätä kävimme tietenkin katsomassa tonnikaloja, jotka oli ihan valtavia. Merikarhu selitti meille myös syyn ainutlaatuiseen ystävällisyyteen. Miehen tuttavan luona oli ollut suomalainen vaihto-opiskelija, joka oli ollut pettynyt siihen, ettei ketään kiinnostanut olla ystävällinen hänelle. Niinpä tämä merikarhu oli päättänyt olla meille erityisen mukava, kun eilen kuuli meidän olevan suomalaisia opiskelijoita.
 Uskamaton juttu, vai mitä? Teki muhun syvän vaikutuksen!

Akvaario oli aivan meren ääressä ja nähtävää riitti kahden kerroksen verran. Meduusoja, tonnikaloja, sieniltä näyttäviä eläimiä, lintuja, pingviinejä, merihevosia, rauskuja, haita, kasveja ja kaikkea, mitä meri pitää sisällään. Koskin myös meritähteä, onneksi niitä ei ole Näsijärvessä, hrrrr.

Sand dollars, ne on eläimiä, eikä mitään kasveja

Jotain karvatupsupötköjä, eläimiä nämäkin

Noi linnut oli ihan eläviä, ne sattui vaan kivasti poseeraamaan tollain porukalla

Anni-meduusa

Käytiin Montereyssa muutamassakin ruokakaupassa. (Me käydään keskimäärin kolme kertaa päivässä kaupassa täällä(kin), koska se on vaan niin kivaa.) Eilen poikkesimme iltapalaostoksille Trader Joe´siin, joka on jo vanha tuttu. Sieltä löytää hyvin Fagea, meidän ihanaa rahkankorviketta ja pähkinöitäkin oli vähän pakko ostaa. Tässä kaupassa ei ole ollenkaan mitään brändituotteita, Pepsiä sieltä ei siis löydä.
Illalla käytiin samantyylisessä marketissa, Laurin sanoin hippikaupassa, Whole Foodsissa. Paljon luomua ja vegaanisia tuotteita. Sieltä sai myös ostaa valmista ruokaa mukaan, ja se ei ollut mitään uppopaistettua sydänkohtausta vaan salaatteja, lihoja ja tapauksia. Mekin kokeiltiin vähän niitä, mutta ketään tuskin yllättää ettei päädytty tofuun tai seitaniin, vaan BBQ-siipiin.

Vaikka hotellissa oli omat puutteensa, sali oli kerrankin kohtuullinen! Treeni oli luultavasti reissun viimeinen, niin treenasin suunnilleen koko kropan läpi. Vähän olen pettynyt, ettei Gold`s Gymille päästy, mutta kymmenen päivän ilmainen kokeilu olisi vaatinut osoitteen täällä. Muuten pysyttiin salisuunnitelmassa hyvin, tarkoitus oli, että kolmesti viikossa päästäisiin tekemään salitreeni ja matkan kahdelle kokonaiselle viikolle tuli molemmille neljä treeniä.

Hotellin salilla oli tyylikäs bodaus-henkinen ryijy

Lauri ja ylätaljan koko pakka

Voin sanoa, etten koskaan ole kävellyt yhtä paljon kuin täällä. Sinänsä hauska juttu, tulla nyt Yhdysvaltoihin kävelemään, kun tämä ei todellakaan ole mikään jalankulkijan paratiisi. Paras osoitus tästä on se, ettei Six Flagsin huvipuistoon mennyt lainkaan kävelytietä, tien vieressä kulki vain pieni kinttupolku ja kun suojateitäkään ei ollut, piti loikkia tien yli ja autot tööttäili kuorossa.
Yksi syy jatkuvan kävelemiseen on nuukuus, lähelle parkkeeraaminen maksaa paljon. Pulita 15 dollaria, niin voit jättää auton koko päiväksi vaikkapa akvaarion parkkipaikalle. Mehän ei harrasteta tuollaista dollareiden haaskausta, ja usein ilmainen parkkipaikka löytyykin muutaman sadan metrin päästä. Ja taas kävellään.

Päivän matkalle osui toinenkin majakka, Point Pigeon. Majakkaa lähestyessä näky oli uskomaton, vitivalkonen torni piirtyi pilvetön taivasta vasten ja meri kimalsi. Kuulostaa tosi runolliselta, mutta juuri siltä se näytti! Itse majakka oli todellinen majakan perikuva korkealla kallion päällä ja vieressä pieni majakanvartijan mökki. Ja taas oli merikarhu oppaana ja iloisia eläkeläistätejä kuopimassa pihamaata ja ottamassa vastaan lahjoituksia. Kun olen vanha, mustakin tulee samanlainen Majakan ystävät -yhdistyksen aktiivi.:D
 Näin myös lähellä meressä kaksi delfiiniä ja tästäkös Lauri on katkera, kun sohi kameransa kanssa sillä hetkellä aivan muualle.

Siellä jossain ne delfiinit oli!

Koska oon Rahkamuija, voin pistää niin monta majakan kuvaa blogiini, kun haluan!

Miten toi valo on mahtunut majakan sisään?

Nyt ollaan jälleen aloituspisteessä eli San Franciscossa. Täällä on hyvä aloittaa ja lopettaa matka, tuntuu kuin siitä olisi kuukausia, kun viimeksi täällä ollaan oltu. Keskiviikkona illalla lähtee lento, mutta sitä ennen on vielä aikaa nauttia tästä kaupungista.

Elvis & elephant seals

Olen ratkaissut mysteerin itsensä kuninkaan kohtalosta, Elvis elää sittenkin! Joo-o, täällä pienessä San Simeonissa äijä vetää karaokea joka perjantai ja lauantai miksaajaa leikkivän vaimonsa kanssa.

Elvis meinasi haljeta innostuksesta, kun kuuli meidän olevan Suomesta. Karaokeisäntä kävi kättelemässä meidät ainakin kuusi kertaa illan aikana ja lauloi vielä Johnny Cashin Ring of Firen pyynnöstämme. Elvari on heittänyt keikkaa jo kuusitoista vuotta ja rankka showelämä näkyi ja kuului miehestä. Saatiin myös nähdä hienoja kuvia Elviksen loistonpäivistä, joihin lukeutui muun muassa esiintyminen 3000 miles to Graceland -elokuvassa. 

Elvis oli ehdottomasti tällä matkalla tapaamistani ihmisistä huikein, todella lämminhenkinen ja innoissaan kaukaisista vieraista. Tästä lähtien voin miettiä joka viikonloppu, että siellä se Elvari taas laulattaa paikan baarimikkoa ja satunnaisia kulkijoita.

San Simeon on muutenkin tarjonnut parastaan roadtrippaajille. Eilen koimme pienehkön yllätyksen, kun lehmien kanssa viereisellä laitumella kirmaili lauma seeproja. Aivan naapurissa on Hearts Castle, jonka mahtipontisuuteen kuuluu maailman suurin yksityinen eläintarha. Me ei tiedetty eläintarhasta mitään tänne ajaessa ja seeprat herättivät vahvan epäilyksen Kalifornian auringossa pehmenneestä päästä.

Raidalliset lehmät

Eikä uhkeat luontoelämykset tähän lopu, päivän todellisia yllättäjiä olivat elephant sealsit eli ihan suomeks merinorsut. Ne oli ihan valtavia, sanonta "rantakunnossa ne hylkeetkin on" sai täysin uuden merkityksen. Siellä ne pari tonnia painavat mötkäleet levytti hiekalla, töni toisiaan ja piti röyhtäilyä muistuttavaa mölinää. Ja niitä oli satoja. Ja ne myös haisi.

Japanilaiset turistit halus ottaa ihan välttämättä yhteiskuvan meistä noiden norsujen pötköttäessä taustalla.

Kyllä, noi kaikki pötkäleet on niitä eläimiä

Rannalla pyöri merinorsujen ystävät -yhdistyksen aktiiveja ja munkin olis heti tehnyt mieli liittyä joukkoon iloiseen. Jotta tekin saatte maistaa palan tätä norsuihanuutta, kuvasin pienen videon muutamasta merinorsusta. Taustalla kuuluva mylvintä ei suinkaan lähden kivoista pikku veijareista, vaan Rahkamuijasta, että vaientakaa ääni, jos huutonauruni ei miellytä.:D

Merinorsujen kummastelun jälkeen käytiin haukkaamassa "pienet" leivät paikallisessa ruokapaikassa. Lauri jakso kaiken (kukaan ei yllättynyt), mutta mää en ihan.

 Tänään oli pitkään odotetun merenranta-juoksun aika. Meri oli taas vetäytynyt lähemmäs laskuvesiasentoa, joten hiekalla oli tilaa kirmailla. Rantaa olisi riittänyt vaikka kuinka pitkälle, mutta halusin kääntyä takaisin, kun jotkut isot ja ilkeämielisen oloiset linnut alkoivat porukalla piirittää meitä. Kun oltiin juostu tarpeeksi, jäätiin rantaan etsimään hienoja kiviä ja rapuja. Kiviä löytyi, mutta ravut pysyivät piilossa.

Siellä se tappajalintu vaanii

Salien läytäminen on taas ollut vähän haastavaa. Torstaina vedin tosi hyvän selkätreenin Muscle Beachilla ja eilen räävin rintatreenin hotellin "salilla". Eilen käytiin kyselemässä jossain kylän ainoassa kuntokeskuksessa päivälipun mahdollisuutta, mutta täällä ei ole ilmeisesti tapana treenata kuin arkena virka-aikaan, sali oli kiinni (kolmelta iltapäivällä) ja aukeaa seuraavan kerran maanantaina.
Olen huomannut, että on hankalaa kerätä ittensä tekeen edes kohtuullinen treeni hotellin huonoilla saleilla. Kun vapaat painot puuttuu, ei edes minkäänlaisia käsipainoja,  ja hotellin treeninkopin monitoimilaite on aivan ydinjätettä, tekis mieli vaan painua hotellihuoneeseen syömään halpoja pistaasipähkinöitä ja kattoon pontikan keitosta kertovaa realitya.
Eilen taistelin kuitenkin sitkeästi pistaasihimoja vastaan ja väänsin treenin, monitoimivempaimen kaikki mahdolliset liikevaihtoehdot on nyt kokeiltu ja vähän punnerruksia ja dippejä päälle. Eiköhän tällä taas seuraavaan treeniin asti pärjätä, joka on toivon mukaan seuraavassa hotellissa. Ellei sekin sali osottaudu pahemman luokan uutisankaksi.:D Mutta kyllä sitä taas "koti"salilla ehtii kyllästymiseen asti riehua, kunhan täältä kotiudutaan. Kunpa viimeiset pävät kuluis toooooosi hitaasti.
Lauri halus vielä julkisuutta ottamalleen vuoden luontokuvalle. Toi lokki ei yhtään hermostunut, vaikka Lauri melkein tunki järkkärin sen suuhun.

"Lokki, lokki minne lennät?"