Kapuloita rattaisiin

Mää oon pahis. Meinaan sellanen pahis, joka karkaa luennolta etuajassa, että pääsee ajaan maastopyörällä ennen pimeän tuloa. Täysjoustomaasturit alle ja menoksi! Suunniteltiin Rahkaäijän kanssa kunnon mutapyöräilyä, mutta syksy yllätti jälleen ja tulikin ihan kuivan kelin pyöräily.

Tästä tulikin vahingossa polkypyöräsuunnistus!

Jo kolmas "löydetty" rasti!

Aloitettiin lenkki ihan tutulta perusreitiltä, mutta päädyttiin taas etsiskelemään uusia, ajamattomia polkuja. Siinä on aina riskinsä, kivalta ja helpolta näyttävä polku voikin muuttua läpipääsemättömäksi ryteiköksi tai hermoja repiväksi kivikoksi. Tänään vähän molempia! Tommoselle seikkailulenkille täytyy ottaa mukaan aina kasa hyvää fiilistä, ettei turhaudu liikaa vaikeaan maastoon ja omaan taitamattomuuteen. :D

Missä me ollaan?

Vähän meni pyörän tönäämiseksi, kun polku loppui kesken.

Rahkaäijä koki pienen aineellisen tappion päivän retkellä. Lasketellessa kivikkoista rinnettä alas jostain ilmestyi kunnon tukki, joka hyppäsi pinnojen väliin ja yksi pinnoista meni vähän mutkalle. Mutta ehkä Rahkaäijä selviää tästä muutaman euron kalustotappiosta.

Jos lenkillä tapahtuu jotain jännää, ensimmäisenä otetaan kuva ja vasta sitten tarkastetaan vahinkojen suuruus.

Lenkin hauskin kohta oli ojan ylitys.

Rahkaäijä pisti viime viikolla elämän risaseks ja osti vaatteen. Kyllä. Yleensä mies ei suostu vaatekauppaan, kuin lahjonnalla, uhkauksilla ja kiristyksellä ja t-paidat ostetaan Biltemasta (3 kpl/10 €), mutta nyt oli ihan kaikkien aikojen heräteostos. Rahkaäijä bongasi paidan jo kaukaa urheilukaupassa, eikä edes 25 euron kirvelevä hinta saanut luopumaan ihastuksesta. Ensi kesän riatloneita odotellessa!

Rahkaäijä tykkää kolmen kimpasta.

Rahkaäijän heräteostokset onkin hyvä johdatus päivän pääpaatokseen. Mä olen suunnilleen yhtä innokas vaatteiden ostelija, kun Rahkaäijä ja kaikkein pahinta on mennä ostamaan jotain, mitä todella tarvitsee. Mulla on käytössä kerralla vaan yhdet tai kahdet ns. oikeet housut (=farkut ym.), koska en vaan pidä housujen ostamisesta. Vuosi sitten luulin jo löytäneeni ratkasun kaikkiin housuongelmiini, kuvittelin että Dr. Denim -farkkulegginsit on täydelliset. Kolmet on ollut ja jokaiset on vajaassa puolessa vuodessa hapertunut siinä määriin, että joka kerta haaruksiin on tullut isohko ilmaistointiaukko. Mikä vitun vitsi tää on olevinaan, että 50 euron housut hajoo muutamassa kuukaudessa häh??

Uusi raivo tuli, kun bloggaajan mies ei osannut ottaa kuvaa uusista housuista. Ei auta kuin lyödä nyrkkiä pöytään.

Viime viikolla hajosi viimeisimmät ja tämmösenä ahdasmielisenä ihmisenä en viitti kulkea pöksyissä, mistä paistaa valkonen persliha. Tänään siis housuostoksille. ETTÄ MEINAAN MENI HERMOT!!! Mistään ei löytynyt sopivia housuja, ne lököttää jostain tai kinnaa reisistä tai jotain muuta vikaa varmasti löytyy. Siis en tajua, jos mää oon tämmönen rimppakinttu, niin millasia housuja pitää ne naiset, joilla on oikeesti isot reidet? Sovitin sadat ja miljoonat housut ja olin ihan valmis repiin kaikki Seppälän ja Cubuksen rätit riekaleiks, kun raivostutti niin paljon. Carlingsista löysin yhden mallin, joka istu edes sinne päin ja ostin ne, vaikka olikin sikakalliit. Jos nämäkin hajoaa käsiin, hiihtelen loppuelämäni kollareissa. Tai vaikka ihan ilman. Mutta eihän sitä kannata tehdä vaatteista kestäviä, koska ei niitä sitten kukaan ostais. Onks muita housuongelmaisia? Mistä ratkaisu? Terveisin nimimerkki housuton/housut on.

Rahkalaskuri: 470

Lauantain levottomat läpät

Alan ymmärtämään niitä ihmisiä, jotka joka päivä hokee, että huomenna alkaa laihdutuskuuri. Tai ens viikolla tupakkalakko. Tai ens kuussa raitis elämä. Tai ens vuonna rahan säästäminen. Eikä koskaan kuitenkaan tapahdu mitään. Olen nimittäin itsekin ihan samanlainen.

Kuten jokainen voi kuvasta aistia, koin tänään helliä tunteita etukyykkytankoa kohtaan.

Mä sanon suunnilleen joka päivä, että tänä iltana tai viimestään aamulla venyttelen. Juuri koskaan sitä ei tapahdu. Ja sitten joka paikka on entistä enemmän jumissa ja venyttely kiinnostaa aina vaan vähemmän. Mulle ei ole mikään ongelma mennä salille neljä kertaa viikossa ja treenata kunnolla, syödä kohtuullisen fiksusti ja nukkua ja levätä tarpeeksi. Ja sitten ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi muodostuu lattialle istahtaminen puoleksi tunniksi venyttelytarkoituksissa. Voin ihan muuten vaan makoilla makuuhuoneen lattialla ja lukea lehteä, mutta ei tule kuuloonkaan, että venyttelisin samalla.

Eilen testailin vähän salin selänvenytyskonetta. Ihan kun olis Särkänniemeen päässyt!

Testailin myös vähän reidenlähentäjää. Ei ole vieläkään mun juttu. Kuten eräs salimme vakiohahmoista totesi, reisiä voi levitellä sitten vaikka kotona.

Nyt on ihan oikeesti homman muututtava. Tunnen, kuinka jumissa olen ja pienikin venytys tuntuu muka aivan kammottavalta. Tajusin tänään kuinka rujolta mun takakyykkykin näyttää, ja kun yrittää asentoa suoristaa, selkä ja jalat haraa kovaa vastaan.
Tässä taisi olla jo aivan riittävästi syitä olla lykkäämättä venyttelyä syksymmälle. Se on alotettava nyt! Kun pääsis jotenkin alkuu, niin loppu olis yhtä leikkiä venytystä vaan.

Käytiin heti aamusta kaupassa ja Rahkaäijä uhosi, että ulkona on niin kova sumu, että voi lähteä alasti. Mä kuitenkin pistin sentään jotain päälleni. Se jääköön salaisuudeksi shoppailiko Rahkaäijä aamupalansa alasti.

Elämän (venyttely)tosiasioiden pohtimisen lisäksi tänä viikonloppuna on treenattu ja syöty. Eilen olkapää-yläruumistreeniä, tänään jalkoja. Varvasta ei voi vielä ihan ehjäksi kutsua, mutta käveleminen sujuu jo melko hyvin! Eilen jo ajelin maantiefillarilla ja tunkin jalan varovasti klossikenkään. Juoksemisesta ei tarvitse vielä haaveilla (joo, hitsi mikä menetys!;)), mutta muuten menee ihan kivasti varvasmurtumaosastolla!

Mitä tulee kun rahkalettuihin pistää liian vähän kananmunia? Kuumaa rahkapullan täytettä. Mutta iljettävstä ulkomuodosta huolimatta oli aivan hyvää vadelmien kanssa. 

Viime päivinä on tullut syötyä tosi muodikkaasti eli siis paljon takapihan antimia. Eilen keräilin vadelmia ja puna- ja mustaherukoita yli kaksi litraa, niillä taas muutaman päivän menee rahkat mukavasti alas. Tänään käytiin grillailemassa appiukon luona ja grilliin päätyi myös pihan kasvimaasta riipaistu kesäkurpitsa. Paitsi että kesäkurpitsa oli maultaan lähes syömäkelvotonta. Voisiko lähes kahden kilon painolla olla asian kanssa jotain tekemistä?

Tui tui! Ihan on isänsä näkönen poika!

Huomenna on huhujen mukaan melko kuuma päivä luvassa ja se onkin oivallinen syy kaivaa kaapista esiin snorkkeli ja sukellusmaski ja pulahtaa veden viileyteen. Saa nähdä, miten snorklailu sujuu ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Mutta nyt Rahkaäijä vaatii pienen lapsen malttamattomuudella maastopyörälenkille lähtemistä, metsään on siis mentävä!

Rahkalaskuri: 365

Pee äs: Rahkamuija on löytänyt uuden herkun. Mantelivoi = jumalten nektariinia. Maapähkinävoi on niin sou läst siison!

Ostetaan yhdet kivekset, kiitos!

Lyhythihaisella fillaroimaan, aika rock!

 Tänään meinasin pitää lepopäivän, mutta sitten iski sääli keliä kohtaan (etenkin jos loppuviikko vietetään jossain vedenpaisumuksessa...) ja oli pakko lähteä vähän täpäreillä metsään hassuttelemaan. Tai noh, mua ei pahemmin hassuttanut, kun Rahkaäijä valitsi (taas) reitin ja oli kirjaimellisesti vähän kiviä matkan varrella. Yleisin ääni (oman kiroiluni lisäksi) oli kling klang klong, kun mun polkimet kolisi kiviin. Hyvästi polkimien helmiäisvihreä maali!

Rauski ottaa aurinkoa

Käytiin muun muassa Karkuvuoren enskarännillä. Edellisen kerran samoilla mestoilla poiketessa oli lunta ainakin viis metriä ja alamäki oli heleppoo ja mukavaa. Lumet oli tiessään ja polku täynnä kiviä, en ihan pommittanut yhtä soittoa alas asti.

En ajanut tästä.

Tämä etelä-Tampereen huono puoli on se, että kaikki polut on täynnä juurta ja jättimäistä siirtolohkaretta, joten tällaiselle amatöörifillaristille haastetta todella riittää. Lenkin lopuksi melkein itku kurkussa kaipailin itselleni kiveksiä, jotta uskaltaisin ajaa kovempaa ja kunnolla. Järkeä taitaa olla päässä liikaa ja testosteronia veressä liian vähän. Mutta kuten aikamme suurin ajattelija Rahkaäijä lausui, ajamisen oppii ajamalla ja epämukavat alamäet selättää parhaiten kun harjoittelee vaan harjoittelee sitkeästi poissa omalta mukavuusalueeltaan. Lupaan itselleni, että loppukesällä sujuu jo paremmin!
Silloin, kun ei meinaa sujua, vakiouhkaukseni on, että myyn pyörän. Mutta jo viimeistään kotiin päästessä pyörä tuntuu rakkaalta, enkä vielä kertaakaan ole laatinut myynti-ilmoitusta Fillaritorille.;)

Jos joku olisi minulle ala-asteella ollessani kertonut, että yliopistosta pääsee kesälomalle jo viikko vapun jälkeen, olisin varmaan itkenyt hunajaa. Eilen nimittäin oli viimeinen läsnäoloa vaativa koulujuttu ja nyt sitä ollaan ikään kuin kesälomalla. On kuitenkin reilua mainita, että pari kurssia on silti vielä pahasti kesken, ja ensimmäinen todellinen lomaviikko on vasta heinäkuussa. Sitä odotellessa! Mutta nyt on pakko lähteä vielä paniikkihätä-kauppareissulle, kun kaupat ovat huomenna kiinni. En ota mitään riskiä, että esimerkiksi rahka loppuu! Ääk!
Loppuun vielä yksi todellinen arkistojen aarre -kuva muutaman viikon takaa.

Mun appiukko on parempi kun sun appiukko, koska sillä on manaaja-kissa!!

Rahkalaskuri: 222

Juoksunatsi

Tänään meinasi iskeä pienimuotoinen sporttiepätoivo. Välipäivä salilta, liian märkä/talvinen/pehmeä/epäinspiroiva keli minkäänlaiselle pyöräilylle ja ajatuskin juoksemisesta tuntui vähän inhottavalta, harmaa keli ja jalatkin vähän pökkelöt eilisestä mave-kyykky -treenistä.
Jotain oli kuitenkin tehtävä, liian pitkä perjantai-ilta hukattavana vaan sohvalla levyttämiseen. Lopulta päätin lopettaa jahkailun ja lähes kirjaimellisesti potkin todella epämotivoituneen Rahkaäijän sohvalta ylös. Jaksoipa tuo raahautua jopa pukemaan, mutta luhistui sitten epätoivoisena sänkyyn, josta kiskoin ukkelin kaksi kertaa ylös. Ja vielä kerran eteisen lattialta. Ihanaa, kun lenkkiseurakin on innoissaan!
Pitkällisen väsytystaistelun jälkeen päästiin ulos (kuulostaa ihan siltä, kun olisin taistellut 2 v. uhmaikäisen kanssa.:D) ja vieläkään ei ollut suurta juoksujuhlan tuntua ilmassa.

"En juokse, pelaan mielummin puhelimella Hill Climb Racingia tässä koko päivän!"

 Mutta sitten taisi Rahkaäijä päättää, että perkele, juostaan sitten kunnolla, kun akka tahtoo juosta. Ja sitten muuten juostiin kolme varttia. Jo ensimmäisen kilometrin jälkeen mua alkoi vähän harmittamaan koko ajatus lenkistä, sohvalla ei olis tarvinut haukkoa henkeä korkeintaan typerien telkkarimainosten takia.
Lukonmäen alle päästessä toivoin, että käännytään jo kohti kotia, mutta Rahkaukkeli painattikin metsään ja aloin vähän toivomaan, että jostakin puun takaa karhu ja syö tämän puolikuolleen juoksijan tai edes puolihullun juoksuttajan. Loppua kohden tahti vaan kiristyi ja Rahkaäijä vielä kehtasi kehuskella, kuinka kevyeltä tuntuu. Loppuun vielä kunnon tappava spurtti, niin olin aivan valmista kauraa. Ei muuta, kun että HYI! En tiedä, kumpi meistä lopulta oli enemmän juoksunatsi, se joka pakotti lenkille vai se, joka pakotti juoksemaan aivan kieli vyön alla.:D Mutta kertaakaan en valittanut, itse halusin juoksulenkille.

Keskinopeus 9,5 km/h ja huippunopeus 17 km/h, ihan kelvollista siihen nähden, että olen juossut tämän vuoden puolella ehkä viisi kertaa.

Rahkaäijä ja palkintopokaali-kola

Kotiin päästessä voimat olivat jo siinä määrin palautuneet, että paistettiin palkkariksi rahkalettuja. Hyviä tuli, mutta lisukemustikoiden kanssa kävi pieni äksidentti...

Mikron lämpö ja jäiset ja mustikat olivat liikaa Teema-kulholle

Mutta aina saa sulatettua uusia mustikoita ja letut oli nam! Niissä oli tietenkin kardemummaa. Rahkaäijältä muuten erityiskiitos lukijalle, joka vinkkasi, että kardemummaa voi laittaa kahvin purujen sekaan.:)

Käytiin tänään hakemassa mun Radoniin uusi tolppa R-Techistä ja rikkinäinen Reverb lähtee postissa takaisin Saksaan. Jos ja kun paluupostissa tulee uusi tolppa, taitaa se jäädä vaan kesäkäyttöön, talvipakkaset taisi olla liikaa hienolle hydrauliikalle. R-Techissä olisi kyllä ollut vaikka mitä muutakin ostettavaa (esim. vihreä maastokypärä), mutta onneksi tällä kertaa selvittiin melko pienin kustannuksin.

Anonyymi anarkisti ja Koryak-tolppa 39 €

Viikonlopulle on suunnitteilla ainakin salitreeniä, mahdollisesti maantiepyöräilyä kelien salliessa ja huomenna Rahkaäijä lupasi lähteä kanssani sekä Hulluille päiville että Ikeaan, mikähän tuota miestä vaivaa..? Mitäs sä meinaat tehdä? Kerro!

Kiirastorstain hartaimmat

Kiirastorstaini on harras. Koko aamun sovitin syntejäni koulutöiden parissa. Sitten nautin viimeiseksi ehtoolliseksi jauhelihaa, makaronia ja hemapaa ja sen jälkeen lähdin pääsiäisvaellukselle kohti Jerusalemia, eikun siis salia. Kun pääsin ristille, eikun siis salille, huomasin onnekseni, että muut olivat jo vaeltaneet pois tai tehneet ylösnousemuksen, sillä sali oli lähes tyhjä. Vain muutama opetuslapsi, eikun siis truupodari oli paikalla nostamassa käsiään taivasta kohden, eikun siis penkkaamassa ja taisipa joku Raamattuakin, eikun siis Bodausta lukea. Hetken heiluin palmun lehden, eikun siis kahvakuulan kanssa ja sitten rupesin toimeen.

Tein syntiä, vatsalihaksia nostolavalla!

No niin ja sitten asiaan! Päivän epistola eli treeni piti sisällään tuttua takareisihuttua. Reisikoukistuksen ja suorin jaloin maven tein superina ja jo toisen sarjan kohdalla koko alaruumis tärisi aika uhkaavasti. Maastavetohan ei kuulu MC-ohjelmaan ollenkaan, mutta en millään jaksanut ruveta purkamaan sjmv-tankoa heti, joten nypin muutamat lyhyet setit mavea ihan huvin vuoksi. Viimeiseksi nostin kerran satasen, ihan vaan sen takia koska pystyn siihen. Ja se tuntui taas niin mukavan helpolta! Mulla on takareisissä sellanen kutina, että ennen kesää tehdään vielä uusi mave-ennätys.

Mun tärkeääkin tärkeämpi poni-salivihko oli vähän jakautunut...

 Jatkoin treeniä prässillä ja yritin saada tuntuman nimenomaan takareisiin. Hankalaa on, pyllyyn menee! Prässi on mielestäni vähän yliarvostettu juttu (joojoo, kaikki missä en ole hyvä, on yliarvostettua). Aivan järkyttävän ikävän tuntusta nähden hyötyyn. Ei mulla koskaan meinaa kyykyssä räjähtää suonet päästä, mutta silti siinä saa paljon paremman tuntuman, kun prässi menee aina vähän runttaamiseksi. Olenko vääräuskoinen ja vielä pääsiäisen kynnyksellä?

...mutta ei hätää! Vähän teippiä, niin ponit on entistä ehompia!

En muista koska viimeksi olen tehnyt minkäänlaista vatsalihastreeniä, sairastelusta ja muusta löysäilystä johtuen. Korjasin asian ja tänään tein! Rikoin kaikki kirjotettuja ja kirjottamattomia sääntöjä ja tein vastalihakset nostolavalla. Päädyin tähän ratkaisuun, koska sali oli melkein tyhjä, vieressä oli hyvin  nostotilaa ja peili oli kivasti lähellä. Aidosti typerän etikettirikkomuksen havaitsin alkuviikosta salilla. Jokainen kylän teekkari oli tullut penkkaamaan/mavettamaan/kyykkäämään ja kaikki tangot ja kyykkypaikat olivat käytössä. Ja sitten toisessa kyykkyhäkissä tehtiin hauiskääntöä. Kohteliaasti kävin hoputtamassa poikia ja pääsinkin pian kyykkäämään, mutta haloo nyt oikeesti! Kaikkia ihmisiä ei sittenkään ole varustettu muiden ihmisten huomiointitutkalla, koska mielestäni on melko ajattelematonta pumpata hauista kyykkyhäkissä ruuhka-aikaan. Ei hauistreeni ole yhtään vähäpätöisempi  (no eipä!) kuin kyykky, mutta kaiken järjen mukaan hauiskääntötanko pitäisi pystyä nostamaan lattialta, mutta kyykkytankoa on ainakin mun melko hankala taikoa lattialta niskaan. Saa olla eri mieltä, mutta mää en vaan tajua!

Uskomatonta, mutta totta, mulle ei napsahtanut pääsiäislauantai-nakkia töihin (mikä tietää kylläkin juhannus- ja uuden vuoden aaton nakkeja...) ja tiedossa on neljä lomapäivää. Rahkaväki aikoo ainakin ajaa pyörällä, käydä salilla ja syödä hyvin, eksoottisia suunnitelmia siis! Munarikasta pääsiäistä kaikille!

Miksi pohjetreeni tympii niiiiiiin paljon?

Tuttu juttu kaikille, mutta mua ei juurikaan pohjetreeni nappaa, olen kertonut sen varmasti ihan riittävän monta kertaa. Tänään pohje-supersarjoja pumppaillessa mietin syvällisesti, että mikä pohjetreenistä tekee niin iljettävän vastenmielistä. Onhan salilla aina muitakin ei-niin-suosikki -liikkeitä, mutta mikään ei vedä vertoja pohkeille. Keksin monta hyvää syytä, ehkä näiden syiden analysointi auttaa minut (ja toivottavasti muutkin) yli tästä selittämättömästä vihasta.

Treenin mallia viime syksyltä, ihan varmasti lavastettu kuva, kun on niin paljon painoja!

1. Tuntuu ikävältä. Jalkatreeni tuntuu aina ikävältä, mutta pohkeiden tekeminen on eri lailla ikävää. Pitkäveteistä piinaa, joka polttelee inhasti jaloissa ja se vaan jatkuu ja jatkuu.

2. Yleensä treenin viimeinen liike, ja kotiin lähtö houkuttelee huomattavasti enemmän, kuin olematon pohjepumppi. Joojoo, treenit vedetään täysiä loppuun, mutta mielummin punnertaisin sata kertaa tai vaikka järjestelisin käsipainot suuruusjärjestykseen, kun aloittaisin pohkeiden supersarjan.

3. Painojen lataaminen on työlästä. Pohjetreeni prässissä vaatii isoa effortia, kun prässi täytyy ladata ja purkaa ja pohjekoneen lähellä ei ole ikinä mitään sopivan kokoisia painoja. Ehkä tämän takia pohjevehkeeseen tulee pistettyä lähimpänä olevat kiekot ja tämähän tekee progression seuraamisesta hankalaa, mikä taas syö motivaatiota. Tämän syyn vuoksi varpaille nousu levytanko niskassa on ehdoton EI, varmaan kuolisin vanhuuteen, kun tangon lastaaminen kestää niin kauan.

4. Pohjekone on rikki. Rahkaäijä joskus kehuskelee hajottaneensa sen, mutta en usko hetkeäkään. Kun uusi sali aukeaa, on varmaan pakko heti tuhota pohjekone, jotta tämä validi syy pysyy yhä listalla mukana.

5. Pohjetreeni ei motivoi. Isot ja vahvat pohkeet on epäilemättä siistit ja isopohkeinen nainen korkokengissä on kuumaa kamaa. Mielikuvaharjoitukset isopohkeisesta Rahkamuijasta ei kuitenkaan yhtään toimi, en käytä korkokenkiä juuri ikinä ja giganttiset pohkeet ei ole yhtään niin tavoittelemisen arvoinen tila, kuin vaikkapa muhkurainen hanska tai kivinen maha-osasto. Taidan myös salaa elätellä toiveita, että ne kasvaa itestään isommiksi. Jos vaikka avokadot menee suoraan pohkeisiin?

6. Olen päättänyt, että vihaan pohjetreeniä. Suomeksi, huono asenne. Mutta pahinta tässä huonossa asenteessa on, että olen siihen ihan tyytyväinen. Ei oo yhtään kova muija, jos tykkää neitimäisesti pumppailla pohkeita?

7. Olematon hyöty suhteessa vaivaan. Totta kai lihastasapaino on kiva juttu, mutta pysysin varmaan pystyssä ilman pohjetreeniä ja iso perse se on mikä puhuu!

8. Onpahan jotain, josta voi aina vinkua ja kirjoittaa maratoonimaisia valitusvirsiä blogiinsa.

Näin pitkä lista ikäviä haittapuolia, niin miksei vaan voi olla reenamatta? Koska pohjetreeni lukee edelleenkin maanantain ohjelmassa ja se olisikin vasta nössöilyä jättää se tekemättä. Ja koska aina on olemassa se hirveä uhka, että joku luulee pienipohkeista treenaajaa rinta-hauis-pelleksi, teen jatkossakin pohjetreenin kunnialla. Mutta en valittamatta!

Jaatko pohjetuskan? Onko takasäärijumppa sittenkin ihan lemppari? Hyviä niksejä käsipainojen järjestelyyn tai pohjevehkeen rikkomiseen? Kerro!

Rahkalaskuri: 92

Lliikunta, tuo päivieni pilaaja ja elämäni ankeuttaja

Salesta sai Ehrmannin  rahkoja 59 senttiä kipale ja niitä kotiin raahatessa mietin, että rahka- ja kana-alennusten kyttäämiseltäkin voisi välttyä, jos elämä ei olisikaan kuorrutettu kaikenlaisilla liikunnallisilla asioilla. Päätinkin listata näitä kurjahkoja sunnuntai-urheilun tuomia haittapuolia, että myös kaikki uuden elämän suunnittelijat voisi vielä harkita haluaako todella tehdä elämästään vapaaehtoisesti tuskaista.

- Menee tosi paljon aikaa. Kymmenisen tuntia viikossa itse höntyilyyn, ja loputtomasti aikaa (muka)sportti-aiheisen blogin päivittelyyn (voisin tietysti myös pitää blogia, jossa kerron uusimmista kauneudenhoito- ja kosmetiikkaostoksistani. Uusia postauksia ilmestyisi kylläkin noin puolen vuoden välein, eli aina kun Hervannan Tokmannin alelaarista löytyy kiva ei-minkään-merkkinen kosteusvoide), Pakkotoiston  salikomedia-ketjun lueskeluun, pyörien speksailuun ja uusien oston suunnitteluun ja syömiseen ja peilailuun ja liikunnan ilosanoman levittämiseen ja sporttivaatteiden pesemiseen jajaja...

- Menee tosi paljon rahaa. Kunpa voisin vaan ajaa huruajoa Jopolla nokialaiset jalassa ja samat lenkkarit kestäis 15 vuotta.

 - Mukavuusalueelta poistuminen. Onhan se nyt aika inhottavaa lähteä tuplapeiton alta ulos aamulenkille tai puolet vuodesta sotkea pyörällä aivot hyydyttävässä pakkasessa. Jalkatreenistä puhumattakaan, se vasta onkin itaraa puuhaa. En viitsi edes mainita maastavetotangon runtelemia mustelmasääriä.

- Kehitysressi. Melkein börnis iskee, kun pitää uskotella itselleen, että epäkkäät ja reisilihat on varmasti kasvanut edes ihan vähän vuoden aikana ja pyöräkin kulkee muka kovempaa kuin ennen. Ja kaikki muut, ne tekee asiat aina paljon paremmin ja niillä on isommat habat.

- Ihmistä piinaavat hirveät lihaskivut, joita saa salilla rehkimisestä. Joka kerta, kun jalkapäivän jälkeen wc-pöntölle istuminen tapahtuu hirveän uikutuksen saattelemana, ajatukset harhautuu hyvin eksistentiaalisiin sfääreihin, miksi olen päättänyt olla tyhmä? Ja lihaskivut on myös vakava haitta parisuhteelle. "Aih, ei saa halata, kun sattuu kaikkialle!"

Kanasalaatti. En pidä minään.

 - Jotta jaksais höntyillä, kannattaa syödä sillain kivan funktionaalisesti, mutta onhan se nyt uskomattoman työlästä syödä tarpeeksi ja siltikään ei voi mättää kerran päivässä kokonaista joulukinkkua, vaan pitkin päivää pitäis syödä pieniä, kuivia ja inhan makuisia aterioita. Ja joka välissä rahkaa päälle. Ja sitten, kaikki tämä kallis ruoka ja niiden sisältämät kalorit menee ihan hukkaan, kun liikkuessa kuluu energiaa. Kunpa voisin elää pelkästään juustoilla (goudaa ja manchegoa), hedelmäturkinpippureilla, juustonaksuilla, patongilla ja sokerilimsoilla ja olla silti täysin iloinen.

- Ei yhtään tiedä, mitä menettää, kun ei käy tappelemassa taksijonossa joka lauantai tai kalastelemassa tyrmäystippakoktaileja hienoissa pubeissa viikottain. Elämä jää sillee... tyhjäks, hei kyl te tiiätte. Siis menee nuoruus ihan hukkaan, eikä salilta varmasti löydä ees miestä.

Näistä kaikista ylitsepääsemättömistä haittapuolista huolimatta rakastan työlästä ja liikunnantäyteistä elämääni ihan täysillä ja aion kohta lähteä sauvakävelylle, koska siinä se nuoruus vasta meneekin hukkaan!

Onko elämä ihan nihkeetä, kun tykkää urheilla vai pystyykö oleelliset haitat juuri ja juuri sietämään?

Vuoden alusta syödyt rahkat: 10

Jälleen elämässä kiinni

En olisi ikinä uskonut, että aikavyöhykkeen vaihtaminen on näin kowaa hommaa. Olen aina ollut herkkä epäsäännöllisellä vuorokausirytmille ja jetlag on todella moukaroinut ihmistä huolella.  Mutta valitus pois ja eteenpäin elämässä!
Eilisen pelastaja oli jalkatreeni. Olin salille lähtiessä varma, että raunioidun totaalisesti kyykkytangon alle, mutta jostain ilmestyi ihmeellistä lisävoimaa ja minä koulutin rautaa, eikä toisin päin.
 Kiitos kyykyn, SJMV:n ja prässin ja askelkyykyn combon, kaikki jalkalihakset on nyt kosketusarkoja. Reissun puutteelliset jalkatreenit taisi taata sen, että nyt otettiin kunnolla osumaa. Tänään kävin leikkimässä vähän rinta- ja olkapäätreeniä, voimat tuntui olevan ihan kateissa, mutta luultavasti huomenna taas uikutan kipuja. Viikon päästä vaihtuu saliohjelma ja talven puolihuolimaton treenaus loppuu siihen paikkaan, kohta lihat kasvaa kohisten!

Oli muuten ihan mahtavaa reuhtoa menemään kunnon salilla, kun ei yhtään tarvinnut pitää arpajaisia siitä, paljonko levypainot oikeasti painaa. Toisen kerran Muscle Beachilla käydessä tein maastavetoa ja laskutoimitusten ja ankarien vetojen jälkeen arvioin, että tangossa oli ainakin 90 kiloa. Myöhemmin muunsin paunat kunnon yksiköiksi, ja vedossa oli hädin tuskin 70 kiloa. Maan vetovoima on varmaan siellä päin erilainen...

Kuvakaappaus eräästä pätkästä, Bishoy ei antanut Rahkamuijalle armoa!

Siitä juontuikin mieleeni, että oli pakko hankkia oikein kovalevy kaikkia reissukuvia ja etenkin videoita varten. Innokkaimmat Rahkamuija-fanit voivatkin jo aloittaa treenivideon kiihkomielisen odottelun, sillä editointi alkaa heti, kun tämä laiskanpulskea olo sen sallii. Ihan itseänikin jännittää mitä saadaan kasaan!

 Poikettiin tänään pitkästä aikaa huutokaupassa ja kuten vanha sanonta kuuluu, paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. En ole koskaan kohdannut yhtä huonoa meklaria, eli huutokauppaelämys taatusti kärsii. Äijä oli aivan pihalla ja rähjäsi, että turha pitää huutokauppaa, jos kukaan ei osta mitään. Ei ostettu mekään ja marssittiin mielenosoituksellisesti ulos kolmen vartin jälkeen. 

Sain muuten Liisukalta ja Katjalta blogitunnustukset, kiitos paljon! Koska oon vähän anarkisti-Anni, en taida laittaa niitä eteenpäin. Musta vähän tuntuu, että tunnustukset kiertää samoilla blogeilla moneen kertaan, enkä mä ole varma, keksisinkö itsekään sellaisia saajia, joille ei ole vielä tunnustuksia jaettu. Älkee siis suuttuko, vaan sen sijaan ajatelkaa, että olisin sen ehkä just sulle antanut!

Vuoden alusta syötyjä rahkoja: 6 (Päätin, että päivitän rahkalaskurin aina uusimman postauksen loppuun, näin kaikki pysyy kärryillä, halusitte tai ette.;))