Unelmat toteen ja reidet mäsäks!

Mä ja Rahkaäijä ollaan melko vahvasti semmosia "unelmat on tehty toteutettaviksi" -ihmisiä ja jotain odotettavaa on koko ajan oltava. Tällä hetkellä unelmatehtaassa on työn alla Ratareisi-pyöräilytapahtuma juhannukseksi. Me ei jääty odottamaan, että joku järjestäisi 24 tunnin pyöräilyn moottoriradalla, vaan houkuteltiin mukaan vähän muita vähän sopivasti hulluja (terkkuja vaan Jaanaballe ja Juhaballe) ja päätettiin järjestää se itse. Tapahtuman järjestävä Ratareisi-yhdistys perustettiin syksyllä ja nyt on ilmoittuminen auki, eikun vaan pää edellä juhannusta ja Alastaroa kohti.
Tänä aamuna avattiin tapahtumalle nettisivut, josta löytyy myös ilmottautumisohjeet ja lisäinfoa. Tuu meidän kanssa viettään sporttinen juhannusviikonloppu Alastaroon!

Koska juhannus on ihan just ja koipien täytyy olla sitten tikissä, käytiin treenaamassa tänään vähän jalkoja. Lähemmän ajan tavoite on se, että tänään jaksetaan istua leffateatterissa kolme tuntia tuijottamassa Leonardo DiCaprioo.

5x10 75 kg. Käy jo aeroobisesta urheilusta.

Lämppäilyjen jälkeen hyökkäsin mave-tangon kimppuun, niin kuin jokaisessa jalkatreenissä viime aikoina. Raskaat jalkaliikkeet on käynyt aika vähiin, kun kyykky ei ole onnistunut polviongelmien vuoksi. En varsinaisesti halua edes tietää, kuinka paljon takareidet ovat lähteneet keulimaan viime kuukausien aikana.

Rahkamuija sai vähän aikaa sitten fanilahjan, uuden salipullon rikkoutuneen tilalle! Ja vielä vihreän! Suurkiitos Rahkaäijän ihanalle siskolle. :)

Maastavetojen jälkeen olin jo hakemassa kuminauhaa kaikenlaisia etureisijumppanitkutusta varten, mutta katselin hyvin kaihoisasti kyykkyhäkkiä kohti. Kyykkyä ei pysty tekemään syvälle, edes voimanostosyvyyteen, ja vajaat kyykyt on ihan naurettavaa pelleilyä, enkä saa niitä tuntumaan missään. Sitten Rahkaäijä ehdotti boksikyykkyä, se jäisi tarpeeksi vajaaksi, mutta sillä saa etureisiin tuntumaa. Ja voi pyhät bodauksen jumalat, boksikyykky oli juuri se, mitä kaipasin! Ei sattunut mihinkään, mutta kyllä meinaan tuntu!

Selässä ei ollut kuin 35 kiloa, mutta tällaisen kolmen kuukauden kyykkytauon jälkeen se oli täysin riittävästi mulle. Sarjojen jälkeen olisin melkein voinut tirauttaa muutamat onnenkyyneleet, niin paljon olen kyykkyä kaivannut. Mutta en kuitenkaan niin paljon, että haluisin jokaisen toiston jälkeen tirauttaa ne kyyneleet kivusta. Boksikyykky, tulit pelastamaan mun kaikki jalkatreenit!

Rakas kyykkytango, aletaanko taas seukkaan?

Ihan kun ei muuten huomenna jalat olisi amputointia vailla, niin pumppailin vähän etureisiä, ja jos joku on joskus väittänyt, että bloggaajat on teatraalisia ja vähän turhan dramaattisia, niin tässä on siitä todiste.

Mutta tuntu kyllä oikeesti ihan kauheelta!

Nykyään on yks suuri klisee kirjottaa jalkatreeni-postauksen loppuun, että "joo siis oli niin rankkaa, hyvät et jalat kanto ulos salilta ja ne vaan sheikkas holtittomasti", niin tänään kyllä kävi niin. Ei kyykkyä korvaa mikään! 

Hauskaa viikonloppua!

Rahkalaskuri: 623

Punaviinikastike on hyvä latari!

Oikein isänpäivän kunniaksi vaihdettiin pakastevihannekset ja päiväyskana kunnon ruokiin ja lähdettiin vanhempieni luo kokkailemaan.

Äitini tekemän juustoisen kasvissosekeiton jälkeen oli tarjolla Rahkaäijän paistamia hevosen ulkofilepihvejä ja mun suurimmaksi osaksi keittelemää punaviinikastiketta. Olin epäileväinen soosin suhteen, koska punaviini on yleensä melko inhaa litkua, mutta kastikkeesta tuli huippuhyvää! Alkoholin haihtumisella ja hullulla määrällä valkosipulia ja yrttejä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Myös pihvit onnistui hienosti.

Me syödään hevosta muutenkin jonkun verran, jauhelihaa on toisinaan vakkarimarketissa tarjolla, eikä se ole hinnalla pilattu, reilu kuusi euroa kilo. Myös tänään maisteltu savupaisti on aivan megahyvää ruisleivän kanssa. Ja tämä ei nyt ole mikään hevosenlihaprovo, jolla yritän saada eläisten ystävät takajaloilleen (vai kavioilleen, heheh!) vaan olen ihan tosissani, aivan hyvää lihaa.
Kahden eri kahvipöydän jälkeen on taas ladattu kaikkea makeaa ainakin pariksi viikoksi. Ilmeeni viimeisen suupalan jälkeen.

"Ottaako Anni vielä seitsemännen pala kakkua?"

Kuva on mahdollisesta todenperäisyydestään huolimatta otettu kuitenkin tänään salilla, kun eläydyin treeniin oikein tunteella. Polviongelman takia kyykky ei suju vieläkään, mutta ei se asia jauhamalla parane. Teinkin monta pitkää sarjaa maastavetoa, etuheilautuksia kahvakuulalla ja etureisikoneella päälle. Ja nyt vasta muistin, että pohkeet unohtui! Hups.

Huomaa megalomaaninen painopakka.

Että mää nautin, kun sai oikein kunnolla puurtaa, hiki ja tärinä oli taattu, vaikka liikkeitä ei ollut montaa. Nyt mulla on pitkästä aikaa sellainen fiilis, että tästä lähtee taas jalkatreenitkin kunnon nousuun! Mielikuvitusta ja viitseliäsyyttä vähän peliin, niin saa hyvin treenin, vaikka polvi estääkin jotkin liikkeet.

Oi kristallipallo, kerro voitanko ensi viikolla lotossa? Jessss!

Rahkaväki sai tänään oikein Ameriikan tuliaisena hienon vempeleen. Se on biljardipallo-kristallipallo! Joo-o, kun mieleen tulee jokin askarruttava kysymys, voi vain ravistaa palloa ja pienellä näytölle ilmestyy vastaus. Pallo ei tunnu välittävän lainkaan kysymyksen kielestä, se ymmärtää kaikkia kieliä ja se antaa aina varman vastauksen. Aikamoinen oraakkeli! Olenko mä vähän turhan innoissani alkeellisesta lelusta? En suinkaan. Mää lupaan kysyä kristallipallolta myös kaikki kysymykset, jotka tulee kommenttiboksiin, 114 % varma vastaus on taattu! Eikä maksa mitään, happy hour!

Nyt taidan lähteä sängyn pohjalle henkisesti valmistautumaan hulinantäyteiseen ensi viikkoon. Pahoin pelkkään, että tiistainen espanjan tenttini ei tule menemään kovin hyvin. En uskalla kysyä biljardipallolta! Hauskaa viikkoa!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 533

On kaikki niinkuin ennenkin

Rahkamuija on palannut kaupunkiin ja kesälomittaja saa jättää kirjoitushommat ainakin vähäksi aikaa. Rahkaäijällä oli selvästi bloggaajan eleet hallussa peilikuvista lähtien, joten kenties lomittaja tekee joskus paluun näppäimistön ääreen.

Tahtoisin kuitenkin korostaa, että Rahkamuija ei suinkaan ollut hermolomalla, vaan Rahkaäijän siskon, Siljan, luona kyläilemässä Helsingissä. Sateinen keskiviikko koluttiin läpi suunnilleen jokainen keskustan rättikauppa, mutta ei löydetty juuri sitä, mitä oltiin etsimässä. Sen sijaan löydettiin Forumista sushiravintola, joka elvytti tehokkaasti mieltä ja ruumista. 12 eurolla sai lautaselleen 12 pötkylää, jotka hävisit aivan hetkessä. Huomasivat varmaan, että Rahkamuija tykkäsi safkasta, sillä tänä aamuna luin lehdestä, että kyseinen Itamae Sushi avaa ravintolan tänne Tampereellekin.

Keli ei ollut lainkaan otollinen leuatukselle, joten sporttailuhommat piti hoitaa sisätiloissa. Eilen aamulla tein Siljan opastuksella tutustumismatkan Kumpulan kampuksen salille. Tampereella molempien yliopistojen liikuntatilat ovat tulleet tutuiksi, joten tokihan "kilpailijankin" sali oli tsekattava.

En ole varmaan koskaan tarpeeksi vanha ymmärtämään sitä, että tossa on monella tonnilla juoksumattoo ja kaiken maailman sohvapyörää. Ja sitten salilla on yksi penkkipaikka.

Vuorossa oli jalkatreeni, ja ensin huolestuin, kun silmiin ei osunut lainkaan kyykkyhäkkiä, mutta löysin kuitenkin paikan, jossa kyykätä. Tanko oli liukas ja pysyi käsissä suunnilleen yhtä hyvin, kun märkä kastemato, mutta se ei todellakaan ollut mun kyykyn suurimpia ongelmia. Propleemat on nyt jossain ihan muualla, esimerkiksi jäykässä kyykkääjässä. En jaksanut jäädä huonoa kyykkyä sen enempää murehtimaan, vaan siirryin maastavedon pariin.

Koko salin heikoin lenkki oli mielestäni levypainot. Missään ei näkynyt Leokoa tai muuta asiallista rautaa, vaan kaikki painot olivat kahvallisia kiekkoja, jotka ei mun mielestä ole mistään kotoisin maastavedossa. Noissa painoissa levyn halkaisija kasvoi painon mukaan, joten esimerkiksi 20, 15 ja 10 kilon limput tankoon laittaessa vain kaksikymppinen kolahtaa lattiaan mavessa. Ainakin mun mielestä maveromut on paljon "tasapainoisemmat" ja helpommin käsiteltävät, kun kaikki isommat limput ovat samaa halkaisijaa.

Tämäkin oli sellainen kastematotanko, ristiote siis käytössä

Vähän tsuumamalla löydän sisältäni Luciferin

Moinen pikkuseikka ei kuitenkaan pilannut treenielämystäni, kun tankoon ei edes tarvinut laittaa kuin 65 kiloa viittä kympin sarjaa varten. Rahkaäijä valittelee, ettei ole saanut kunnon tuhoja jalkoihin nykyisellä ohjelmalla, mutta mä en ole huomannut samanlaista ilmiötä. Perä tärisi aika tavalla viiden sarjan jälkeen ja tänään takareisissä ja pakaralihaksissa on hieman kivuliaita tuntemuksia.

Leuanvetotanko ei edes päässyt kuvaan, niin korkealla se on.

Silja on valittelut, että Kumpulan salin leuanvetotanko on aivan naurettavan korkealla ja sitä se todellakin oli, vielä korokkeeltakin oli vähän loikattava, jotta sai otteen tangosta. Vetelin treenin loppuun vielä kolme sarjaa leukoja. Koko kesänä ei ole tullut vedettyä leukoja treenimielessä ja huh huh, kun olikin hapottavaa hommaa. Kun ihan tosissani yritin, sain kuusi ja puoli. Voisi olla aiheellista jättää ylätaljailut vähäksi aikaa ja siirtyä leuanvedon pariin.

Pienistä puutteista huolimatta oikein kelvollinen sali, Rahkamuijalta yläpeukku Kumpulan kampuksen kuntosalille!

Treenin jälkeen aika alkoi madella huomattavan hitaasti, sillä päivän päätapahtuma oli vasta edessä. Rahkaäijä toinen sisko Anni ja miehensä Tuomo lähtivät heti meidän häiden jälkeen viime elokuussa Siperian junalla kohti Aasiaa. Pariskunnalla vierähtikin omalla häämatkallaa vuoden verran ja tällä viikolla oli kotiin paluun aika. (Anni piti alkumatkasta blogia, jota voi tsekkailla täältä)

Aasian matkaajat saapuivat eilen iltapäivällä Puistolan juna-asemalla ja vannon, ettei pitkään aikaan ole sillä laiturilla nähty yhtä riemukasta jälleennäkemistä! Siljan kokkaama kotiinpaluulounas teki reppureissaajat superonnellisiksi, viimeisen 353 päivään ei nimittäin ruokapöydässä ollut näkynyt perunaa, uunilohta, silliä, porkkanaraastetta ja ruisleipää. Ensimmäinen ruisleipäpala oli suorastaan suuri spektaakkeli!

Hetki oli autuas

Mulla oli tänään aamupalapöydässä rahkaa lusikoidessa lähes samanlainen auatus hetki, sillä en syönyt eilen ollenkaan rahkaa. Moista järjettömyyttä ei ole tapahtunut muijamuistiin, mutta onneksi jo tänään elämä on ennallaan. Ennallaan on myös varmasti HH-Gym, sillä tälle lomapäivälle ei ole enää muuta ohjelmaa, kuin salitreeni. Kelpaa!

Hauskaa viikonloppua!

Rahkalaskuri: 386

Bloggarilomittaja Rahkaäijä

Nykyään yhteiskunta pyrkii suomaan kaikille kansalaisille mahdollisuuden viettää silloin tällöin muutaman päivän lomaa. On maatalouslomittajaa ja omaishoitajalomittajaa, mutta kenen puoleen voi kovan paineen alla väsynyt bloggaaja kääntyä, kun tarvitsisi saada pari päivää taukoa oravanpyörästä? Bloggarilomittaja Rahkaäijän puoleen tietenkin!

Mitä bloggarilomittaja sitten tekee? No elää tietenkin päivän bloggaajan elämää ja tekee sitten tämän perusteella päivityksen blogiin. Tänään esimerkiksi Rahkamuija otti ja lähti (hermolomalle?) Helsinkiin siskoni riesaksi, jolloin blogi jäisi aivan heittiölle, sillä eihän Helsingissä shoppailu ja muu epäurheilijamainen toiminta sopisi blogiin. Mutta ei hätää! Kävin tekemässä Rahkamuijalta väliin jäävän (höpisi jostain huomiselle siirtämisestä kyllä jotain) jalkatreenin ja Team TEHO sport -treenin ja nyt niiden perusteella päivityksen blogiin. Muut innokkaat voivat ottaa lomittajaan yhteyttä Rahkamuijan kautta. Minulta onnistuvat erityisen hyvin treeni- ja kokkausblogit, muoti- ja muut lifestylehommat sitten huonommin.

Tämä uusin lisäys jo ennestään mittavaan portfoliooni ei ole kuitenkaan vielä osoittautunut sangen tuottoisaksi, koska näillä näkymin ainoa korvaus, mitä kostun tästä hommasta oli Rahkamuijan jääkaappiin valmistama jättämä illallinen, eli ruokapalkalla mennään. Ruoka ei ollut edes kovin kurmee-henkistä, riisiä ja kanaa... Ensi kerralla täytyy neuvotella palkasta vähän tarkemmin.

Noniin turhat löpinät sikseen ja päivän epistolaan.

Olin tänään jostain syystä tutun Tiimarin sijasta töissä jossain ihme tehtaassa, missä oli isoja koneita ja kova meteli, ei ollut mun juttu varsinkaan, kun mulla piti olla kesäloma. Onneksi ei tarvitse vissiin tehdä toista päivää siellä vaan saan jatkaa loman jälkeen Tiimarissa.

Korjasin tollasen jättimäisen koukun, ei ihan huonosti Tiimarintädiltä!

Töiden jälkeen oli kiva tulla kotio, kun jääkaapissa odotti rakkaan aviopuolison tekemä valmis ruoka. Toisen tekemä ruoka maistuu jostain syystä aina tavallista paremmalta, varsinkin kun televisiosta tuli lempiohjelmani: Lentoturmatutkinta. Kun olin saanut syötyä, join vielä kahvit vaikka normaalisti en edes pidä kahvin ihanan täyteläisestä ja piristävästä mausta. Kahvin juonnin jälkeen tunsin kuinka raskas työpäivä siellä hirveässä tehtaassa oli enää kaukainen muisto ja olin saanut voimani takaisin.

Päätinkin tarkistaa vielä missä ne Tehosport-tiimin treenit olivatkaan ja kipaista salin kautta paikalle. Mutta Team TEHO Sportilla olikin ilmeisesti tehot vähiss,ä sillä treeneihin ei ollut tulossa osallistujia toivotun kaltaisesti ja ne uhattiinkin perua. Jaanaban miehen eli härren kanssa epäilimme, että "huono" keli saattaisi laskea porukan tehoja ja päätimme lähteä kaksin lenkille. Sovimme lenkin starttaavaksi tunnin päästä, jotta ehtisin tekemään jalkatreenini pois alta suunnitellusti. Eli ei muuta kuin salille.

Salilla huomasin, että minulla on noin 40 minuuttia aikaa selvitä jalkatreenistä jolloin sarjojen välissä ei paljoa turhaan tarvinnut istuskella. Ehdin kuin ehdinkin tekemään jalkatreenini suunnitellusti pois alta, jonka jälkeen hurautin rahkabiilillä Suolijärvelle, josta lenkin oli määrä startata.

Enään 15 minuuttia aikaa?!? Nyt tulee kiire

Niksivinkki! Jos et halua kastua ulkona sateessa voit tehdä tunnin jalkatreenin 40 minuutissa, tällöin olet jo valmiiksi hiestä märkä, etkä voi täten kastua! Ps. Huomioi tyypillinen Rahkamuijamainen ilme sekä ammatimmainen kuulokkeiden johdon sijoittelu kuvassa.

Päästyäni Suolijärvelle päätimme lähteä juoksemaan metsäpolkuja pitkin. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa yksi keväällä varsin hankalalassa kunnossa ollut polku juosten tulevia maastopyöräilyjä varten. Eksyimme kuitenkin melkein heti ja tuon polun pätkän löytämiseen sisältyi melkopaljon harhailua, mutta kyllä se sieltä löytyi! Vielä kun löysimme tiemme harhaillen pois metsiköstä oli märkiä polkuja kulutettu tunnin verran eli vähintäänkin tarpeeksi.

Härrekin oli ilmeisesti vähän blogilomittajan roolissa kun otti samanlaisia "huurulinssi"-kuvia lenkin jälkeen

Vaikka koko lenkin satoi kaatamalla, ei se juuri haitannut menoa, tossu liikkui rivakasti ja kevyesti. Tosin Mikontalon lenkkisauna oli aika kova juttu kun pääsin kotio.

Tähän päättyi päiväni bloggarilomittajana. Mitä mieltä olit kärsikö blogin tason lomittajan käsissä? Onko bloggarilomittaja tulevaisuuden suurtyöllistetty? Haittaako sade juoksemista? Kerro mielipiteesi ja vaikuta! 

Rampakyykky ja Amazon-löytö

Olen tosi kiitollinen ja iloinen, että murtuneena on vain yksi varvas eikä vaikka sääri, sillä eipä tämä tunnu haittaavan elämää ihan kohtuuttomasti. Kävelyä vähän, mutta kickbikella pääsee ja Rahkaäijä kantaa reppuselässä!

Kipeä jalka hengailee ja terve potkii. Paljon nopeampaa ja näppärämpää, kuin ontuminen tai kepeillä koikkelehtiminen!

Eilen kävin tekemässä loppuun yläkroppatreenin, joka jäi kesken maanantaina. Samalla pohdiskelin jalkatreenin mahdollisuutta ja totesin, ettei sekään ole mitenkään täysin pois pelistä.
Tänään lähdinkin toiveikkaana kokeilemaan jonkin sortin sovellettua jalkatreeniä. En alottanut enempää enkä vähempää kuin etukyykyykystä. Ensin kokeilin pelkällä kepillä ja kun ei tuntunut pahalta, siirryin tankoon ja lisäisilin painoja pikkuhiljaa. Kun jalka kuitenkin kestää seistä päällä, ei kyykkäämisessä ollut mitään ongelmaa.

SJMV-painoissa vähän nössöilin

Lisäksi tein tosi leveää prässiä (kantapäillä), suorinjaloin maastavetoa ja takareisikonetta. Aivan kelvollinen reeni! Huomasin myös, että soutulaitteella on hyvä tehdä aeroobista niin kauan kun juoksu on pahasta ja pyöräilykenkä ei mahdu jalkaan. Tuli kyllä tosi iloinen olo, kun huomasin, ettei mun pelkästään tarvikaan istua sisällä ja odotella varpaan ryhdistäytymistä. Tekee meinaan terää sielulle ja ruumiille!

Iloista mieltä tarjosi myös postipaketti, jota odottelin hartaasti. Revin paketin heti Postissa auki ja sain justiinsa sitä, mitä pitikin!

Olen metsästänyt vihreää maastokypärää siitä asti, kun helmikuussa ostin vihreän täysjoustomaasturin. Kun yhdistää nirsoilun ja nuukailun, ei juuri oikean kypärän löytäminen ole ihan helppoa. Vihdoin bongasin tämän Kalin kypärän Amazonista ja pistin tilaukseen. Hintaa kypärällä oli 49 dollaria plus (kalliit) postikulut, eli yhteensä pulitin noin 60 euroa kaunokaisesta. Kunhan pääsen yhtä aikaa ulkoilluttamaan sekä pyörää, että kypärää, halkean ehkä limenvihreästä ylpeydestä!

Me ollaan Rahkaäijän kanssa varsinaisia toiminnan miehiä ja naisia, joten nyt meidän Ratareisi-tapahtumalla on jo Facebook-sivutkin. Paas kuule osallistuen!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 361

P.S. Team TEHO Sportilla oli tänään ihan jäätävä kuntopiirimeininki Pyhäjärven rannalla, mutta siitä lisää huomenna!

Hatutus

Hauskaa sunnuntai-iltaa!
Ensin pienet alkulämmittelyt leuatuksen parissa. Mitenkäs muuten muiden leuatukset etenee? Kuvia kehiin!

Näitä luonnon tarjoamia paikkoja kannattaa ehdottomasti harrastaa myös, varovainen tietenkin pitää olla!

Kalterit ehkä estää tägit tunnelissa, mutta tarjoaa urbaanin leuatuselämyksen.

Tänään hiostavan sunnuntain kunniaksi kävin vähän kyykkäilemässä salilla saunassa. Hiki lensi ja rauta nousi! Takakyykkyä tein jälleen 5x3 ja lämmittelysarjat päälle. Ihan  kuin yhdeksän sarjaa ei olisi riittänyt, niin jatkoin vielä etukyykyllä muutaman sarjan. Aivan hirveetä! Yhden jalan prässiäkin vähän koittelin tehdä, mutta polvista kuului sellainen sitkeä narina, niin jätin sitten sen pakarajumpan vähän syksymmälle. Vatsoja silti tein tunnollisesti muutaman sarjan!

Happee ja sitten alas!

Rahkaäijälle sen sijaan oli tänään takareisipäivä...

Läpiveto taljassa. Aina yhtä miehekäs ja näyttävä liike... :D

Tiim pädääs, samanlaiset paidat ja kaikki!

Salilla meillä oli seurana myös ystäväni Milja ja treenin lomassa paljastui hirvittävä epäkohta. Milja ei ollut koskaan käynyt Lempäälässä Kuljun Kartanossa tai saatika kuullut edes koko paikasta. Kyseessähän on siis mitä mainioin (kylä)kauppa, joka on avoinna vuoden jokaisena päivänä ja krääsää löytyy ihan joka lähtöön. Treenin jälkeen lähdimmekin sitten porukalla Kuljun Kartanoon, ja näin pyhäpäivänä sinne oli eksynyt muutama muukin pirkanmaalainen. 

Naisten vaateosastolla muhun iski hämmentävä ja aivan ennenkokematon tunne. Nyt on pakko saada lierihattu! En ihan tiedä, millaista hermokaasua ne sinne kyläkaupan ilmaan suihkivat, mutta ihan todella halusin saada hatun ja innoissani sovittelinkin peilin edessä useita eri mallisia ja värisiä, ja lopulta löysin voittajan todella edukkaaseen lierihattuhintaan 4,99 €. 

Olen vieläkin todella iloinen elegantista hatustani, mutta samaan aikaan tosi pettynyt, koska kaupasta oli taas kaikki rahkat loppu, siis ihan kaikki! En tiedä, onko rahkan kulutukseni ollut aivan liikaa Valiolle, kun rahkatehdastakin pitää laajentaa. Ostin sitten kostoksi uutta Valion pehmeää raejuustoa, koska se purkki kivasti muistutti rahkapurkkia. Kotona kuitenkin muistin, miksi olen rahkamuija, enkä raejuustomuija. Se oli ihan todella inhaa koostumukseltaan ja mun mielestä vähän liian suolaista myös. Jäi syömättä. Nolla pistettä. Muita tuomiota?

"Ihanaa, toi raejuusto varmaan maistuukin ihan rahkalta, kun on samanlainen purkki ja kaikkee. Oho, ne olikin pistänyt tänne purnukkaan muumin oksennusta!"

Ensi viikolla pakottavia menoja on luvassa tasan yksi työvuoro, joten kerrassaan rentoa eloa on luvassa. Luultavasti kuitenkin keksin itselleni tekemistä. Ja ai niin, tiistaina on tiedossa yksi hauska juttu, mutta siitä myöhemmin lisää!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 240 

Iloinen päivä

Ei olisi voinut päivä paremmin alkaa, kun aamulla kuulin, että ihana ystäväni on saanut potran tyttövauvan. Ensin vähän kyynelehdin, mutta loppupäivä onkin mennyt onnellinen virne naamalla. :))

Hymy ei hyytynyt myöskään salilla. Etukäteen vähän mietitytti, että kulkeeko kyykky enää ikinä kunnolla, kun edellinen kerta oli niin tahmainen. Mutta tänään sain hommaan hyvän tekemisen rauhan, eikä ranteetkaan kiukutelleet. Varsinaiset sarjoja tein taas kolmella toistolla, lämppäreitä vähän pidemmillä. Olen tosi tyytyväinen päivän pyllistyksiin, ne tuntui (ja kuulemma myös näytti) tosi hyvältä.

Kyykähdys. Kuvassa mukana myös Rahkaäijän mavepainot mun hauiskääntöpainot.

Yhdeksän sarjan jälkeen ei varsinaisesti ollut enää kiinnostusta tehdä etukyykkyä, joten tein yhden muutaman sarjan yhden jalan prässiä. Käy muuten järkyttävällä tavalla takaosastoon ja sinne sitä poweria nyt kaivataan! Kuuliaisena treenaajana tein myös pohkeet, tehosta en kylläkään mene takuuseen. Miksei pohkeiden treenausta voisi ulkoistaa?

Kyykkyyn ja maveen toivottiin jonkin aikaa sitten vinkkejä ja voin listata hyvän kyykkypäivän kunniaksi voimanostokurssilla annetut neuvot.
1. Tanko telineeseen suunnilleen rinnan korkeudelle, siitä se on hyvä napata selkään.
2. Älä kyykkää peilin edessä, silloin fokus menee siihen, että tuijottelee itteensä, eikä silloin yleensä saa pidettyä katsetta tarpeeksi korkeella.
3. Ja sitten tangon alle ja lasti selkään. Se tangon paikka on yllättävän alhaalla, ei siis niskan päällä.
4. Pieni pakitus, ensin askel taaksepäin toisella jalalla ja sitten toisella ja pysähdy paikalleen rauhottaan tilanne ennen kyykkyä. Ota happea ja valkkaa seinästä parin metrin korkeudelta joku piste, jota tuijotat koko ajan.
5. Ja sitten takapuoli alas, keskity siihen, että pylly menee alas, älä siihen, että polvet menee koukkuun. Jos tuntuu, ettet pääse alas, levennä jalkojen alkuasentoa, niin pääset paremmin jalkojen väliin.
6. Ylös! Tämä on mulle se kriittisin vaihe, aiemmin nousu meinasi aina pysähtyä vähän pohjan jälkeen. Mutta jo se, että kurssin valmentaja käski pitää katseen koko ajan ylhäällä, auttoi tosi paljon. Ja välillä myös jaloista loppuu puhti, mutta se ratkesi sillä, että painaa polvia ulospäin nousussa, näin reiden kaikki lihaset osallistuu paremmin talkoisiin. Ja koko ajan keskikroppa tiukkana.
Nämä neuvot auttoi ainakin mua tosi paljon ja olen nyt myös huomannut, että kyykyssä pitää olla pääkin mukana. Jo senkin takia, että keskittyy kunnolla, mutta myös siksi, että uskaltaa kyykkäillä sellaisillakin raudoilla, jotka tuntuu isoilta. Muitakin hyviä vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!

Treenin jälkeen lähdettiin vähän pelleilemään täpäreillä lähipuistoihin. Rahkaäijällä oli missio, että mun pitää oppia keulimaan, jotta metsässä esteiden ylittäminen on vaivatonta. Oman tyylini mukaisesti suutuin kahden yrityksen jälkeen ja kieltäydyin kuuntelemasta minkäänlaisia neuvoja ja ehdin jo julistaa, että myyn täpärin. Selvisin kuitenkin tästä maastoajajan identiteettikriisistä ja muutaman yrityksen jälkeen sainkin eturenkaan ilmaan. En nyt varsinaisesti kovin pitkäksi aikaa, mutta sen verran, että kuvan sai napattua!

Täpäreillä on tosi mahtavaa ajella myös kaupunkiympäristössä, jatkuvasti löytyy kivoja rotvalleja, joiden yli hyppiä tai hauskoja polkuja puistoista. Keulimisharjoitusten jälkeen jatkettiinkin pelleilyä leikkipuistossa.

Jes, vaijerikeinu oli kerrankin vapaa ja pääsin testailemaan!

Lenkin ainoat rappuset, jotka suostuin ajamaan alas

Testailin myös hyppäystaitojani eräässä luonnonhyppyrissä ja ensimmäiset kokeilut olivat surkeita, pyörä vaan rämähti kenttään, eikä hypystä ollut tietoakaan. Jatkoin sitkeästi treeniä ja viimeisellä hypyllä jo molemmat renkaat olivat ilmassa! Vähän matkan päässä tätä suurta näytöstä seuraili hädin tuskin kouluikäinen poika pyörän kanssa (ja oli oikein karkkia sirkuseväänä!) ja epäilemättä ajatteli, että vähän on nössö täti, kun ei osaa edes hypätä noin pienestä hyppyristä. Minkä takia mää en yhtään tajunnut keulia ja pomppia pyörällä sillon metrin mittaisena, niin osaisin jo kaiken?

I believe I can fly!

Yksi iloinen asia lisää tähän päivää on mun uusi pyöräilytakkia, jonka ostin Prismasta. Ja mikä siisteintä, vasta kotona tajusin, että siitähän lähtee hihat irti! Ostettiin myös pilatesrulla, joten tuskallista ääntelyä luvassa lähipäivinä. Ja makeita kirsikkatomaatteja monta rasiaa, 2,6 euroa kilo!

Kun maantiepyörä on sininen, täpäri vihreä ja jäykkäperäinen musta-punainen, en ole löytänyt sopivaa kompromissiväristä takkia, mutta musta saa nyt kelvata, se sopii varmasti kaikkiin pyöriin.

Jotta hyvä päivä aina vaan jatkuis ja jatkuis, kerro mikä on ollut parasta sun päivässä tänään!

Rahkalaskuri: 214

Keskinkertaisen kyykkääjän taiteilijasielu

Jääkiekkoisaa iltaa, hyvät lukijat!
Eilen otettiin maantiepyörät alle ja suunnattiin kohti Vehoniemeä. Mua on kovasti epäillyttänyt, että selviänkö Pirkan pyöräilyn 134 kilometristä, kun maantiepyörällä on niin vähän ajokokemusta alla ja kesäkuu on ihan kohta. Eiliselle lenkillä tuli mittaa 50 kilometriä ja se meni ihanan kevyesti, niin jotenkin epäilykseni hälveni ja sitä paitsi, kerran olen ajanut reilut sata kilometriä maastopyörällä Pirkan pyöräilyn maisemissa, joten ei voi olla täysin ylitsepääsemätöntä!

Karkasin tänään vähän luennolta (tuhma koululainen, soosoo!), ja lähdin tekemään jalkatreenin. Etu- ja takareisien pumppailua. Pohkeet unohtui taas tehdä, hups!
Salilla oli kunnon tuomiopäivän (=maanantain) ruuhka, mutta uskomattomalla tuurilla pääsin heti kyykkäämään. Oli ihan älyttömän raskaan tuntusta, mutta silti tein väkisin hampaat irvessä neljä sarjaa.

Päivän etukyykyt

Sain kuitenkin jostain lisää virtaa, kun siirryin prässin pariin ja runnoin pari sarjaa sillä. Lopuks tein vielä kolme sarjaa etureisi-koneella, ja etureidet olikin aivan valmista kauraa.

Rahkaäijää ei tänään juurikaan kyykyt kiinnostanut

Etureidet tärisi kohtuullisesti, joten tasapuolisuuden vuoksi takareisiinkin piti saada samanlaista tunnelmaa ja valitsinkin takareisien totaalituhoajan, suorinjaloin maven luomaan tärinätunnelmia. SJMV tuhoaa takareidet ainakin mulla niin tehokkaasti, ettei kolmen tiukan sarjan jälkeen muuta juuri tarvitakaan.

Leokon 15 kilon limput onkin nykyään näköjään vihreät!

Tein kuitenkin vielä muutaman sarjan kahvakuulalla etuheilautuksia, sitten tärinäjoukkoon liittyi myös pakarat ja hiki valui.

Kädetkin ihan venyy, kun tarpeeksi kahvakuulaa heiluttaa!

Kuvailisin päivän treeniä melko keskinkertaiseksi perussuoritukseksi, mutta niitäkin tarvitaan, jokaisessa treenissä painot ei vaan voi kasvaa ja rauta tuntua höyheniltä. Kummallisesti se keskinkertainen treenikin kuitenkin menee perille ja huomenna taitaa tämän päivän heilumiset tuntua lievänä jäykkyytenä.Mitäs muuten olit mieltä päivän treenin kuvasaldosta ja tekniikoista? Onko kyykyn syvyys sopiva? Pyöristyykö sjmv:ssa selkä liikaa? Kerro!

Rahkalaskuri: 182