Meillä on ihmeellinen tapa antaa kaikki lahjat, oli joulu tai synttärit, aina vähän etukäteen. Mun lahja on kuulemma vielä hankkimatta, mutta Rahkaäijä sai omansa jo tänään. Ostin viime talvena itselleni olohaalarin ja Rahkaäijä on kiehunut kateudesta kaikki nämä kuukaudet, mutta mitään vaatteitahan mies ei vapaaehtoisesti osta, varsinkin jos se maksaa yli 10 euroa. Pukin tai lähinnä tontun kontista paljastuikin justiinsa passeli haalari Rahkaäijälle. Parasta haalarissa on kuulemma huppu, jonka luukun saa kiinni, jos ja kun vaimon nalkutus käy sietämättömäksi. :D
Haalari ja uusi Gran Turismo, nyt on jouluilo ihan käsin kosketeltavissa!
Joululahjariemun jälkeen lähdettiin pitkästä aikaa fillaroimaan maastopyörillä. Viime viikkoina maastapyöräilykelit on ollut äärimmäisen epäinspiroivia, pelkkää märkaa mutaa kaikkialla. Eikä tämä päivä ollut poikkeus, loska-lokakuu keskellä joulua. Mutta silti pyöräily on kivaa!
Hei, nosta heti toi pyörä sivuun tuosta, tai joku hiihtäjä voi kompastua siihen!
Ajeltiin ensin jonkin matkaa Suolijärvellä ladulla tai siellä missä ladun pitäisi tähän vuoden aikaan mennä. Hiihtäjät on yleensä sitkeää porukkaa ja niille riittää vähempikin lumikerros, mutta nyt ei sentään bongattua yhtään.
Rahkaäijä taitaa hieman vastustaa hiihtäjiä, kun päätti vähän hiekoittaa latua. Oli hiekkakasakin valmiina sopivasti.
Mun fillari ei ainakaan huku tonne harmauteen!
Suolijärveltä ajeltiin polkuja pitkin Vuorekseen ja jatkettiin siitä vielä pidemmälle metsään. Ajo-olosuhteet oli kieltämättä tosi haastavat, märkä keli teki juuret ja kivet liukkaiksi ja toisinaa polulla oli jäätä, sekös vasta liukasta olikin. Ja huomasin kyllä, että en ole muutamaan viikkon ajanut maastossa, kun tuntui jotenkin olevan ajotatsi kateissa.
Vuoreksen metsissä odottaisi hyvä latvakuusi ottajaansa. Vaatii kylläkin ainakin neljä metriä huonekorkeutta.
Löydettiin valkea joulu!
Metsässä oli jo melkein hämärää, kun vihdoin päästiin sieltä pois. Viimeiset pari kilometriä oli näännyttävää asfalttisiirtymää, mutta rauhassa kun rullailee, niin ei pala hermo, eikä lopu reidet. Matkalla ohitettiin talo, jonka kyljessä olevaa koristusta ihailen aina bussimatkalla töihin. Ihan superhieno, mutta ei taida jäbällä olla kypärää!
Lenkki kesti reilun tunnin ja sen jälkeen pyörät kaipasivat huuhtelua ja kuskit lämmintä suihkua. Ja ruokaa! Pyhien lähestyminen tietää alelihabongareille autuaita aikoja ja lenkin päätteksi napattiin lähikaupasta broilerin ohutleikettä puoleen hintaan. Hitsi, mikä tuuri! Kinkkua meillä ei ole paistettu tänä vuonna, mutta luulenpa, että ilman ei kuitenkaan jäädä.
Jos tämä on ohutleike, niin paksu leike ei varmaan edes mahtuisi kuvaan.
Joulu ei juuri tuo poikkeusta Rahkaväen treeneihin ja huomenissa aamapäivällä suunnataan salille. Onni on sali, jonka aukioloajat ei riipu pyhistä! Aaton loppu kuluukin sitten niin sanotusti työn merkeissä, mutta me, tonttu ja pukki, ollaan todella odotettuja vieraita!
Eli blogi-tuuraaja Rahkaäijä jälleen puikoissa Rahkamuijan antamalla mandaatilla. Tällä kertaa jouduin laajentamaan tuurauspalveluani jälleen uusille markkinoille, koska Rahkamuija ei eilen töiltään ehtinyt HH Gymin voimanostokisoihin. Olin siis blogi-tuuraajan lisäksi myös nostotuuraaja.
Eivät kuitenkaan punnistuksessa uskoneet minua naiseksi ja painoakin oli Rahkamuijalla kohtuu bulkatut 90.2kg, eli sarjaksi osoitettiin miehet alle 93kg. Kyseessä oli Rahkaäijän ekat voimanostokisat ja toiminta sen mukaista. Nostotriikoiden sijasta nostin harmaissa kollareissa ja Bilteman mustassa t-paidassa. Jalkineiksi valikoitui tutut ja turvalliset tennarit. Väkeä oli paikalla ihan mukavasti ja voimanostokisaa ennen kisattu penkkikisakin keräsin mukavasti osallistujia, molemmissa kisoissa oli noin 10 kisaajaa, joka oli HH Gymin tunnelmalliselle areenalla juuri sopivasti.
Kisa-areena
Ekana lajina oli kyykky, jossa ei ollut omista voimista oikeen tarkkaa kuvaa. Aloitusraudaksi valikoitui 130 kg, joka oli 10 kg sen alle mitä oli salilla noussut ykkösenä kohtuu kevyesti. Tuo tuli ylös rahkaäijämäisesti rumalla, mutta kevyellä nostolla. 10kg lisää rautaa ja samanlainen tulos. Vikaan pistin vain 5 kg, ettei kyykky söisi kaikkia voimia, taas aivan hirveä nosto, mutta ylös tuli.
Seuraavaksi vuorossa olikin penkki. Rahkaväkihän on perinteisesti runnonut mahdollismman rumaa ja vauhdikasta salipenkkiä, eikä ole kuluttanut arvokasta aikaa mihinkään stoppeihin. Lisäksi kisapenkissähän täytyy odottaa komentoa aluksi ylhäällä, sitten alhaalla ja taas ylhäällä. Eli paljon uutta ja jännää tässäkin lajissa luvassa. Aloitusraudaksi valikoitui varmana pidetty 110kg. Tämä tulikin ylös, tosin aivan hirveällä nostolla pitkin rautoja. Seuraavaksi tankoon pyydettiin 115kg, tässä kohtaa kumminkin intoa oli liikaa, enkä muistanut jäädä odottamaan alhaalla komentoa, eli hylkyyn meni. En antanut tuon kuitenkaan lannistaa ja pyysiin vikaan vielä 2.5kg lisää eli 117.5kg. Tuolla raudalla tulikin ainoa hyvä nosto eli lopulta penkkikin meni ihan ok.
Penkin jälkeen oli vuorossa henkisesti vaativin kuningasliike eli maastaveto, deadlift, mave, repäsy. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tässä kohtaa Rahkamuijalta tullut välipuhelu suisti Rahkaäijän mielenterveyden ja keskittymisen pois raiteiltaan. Lämmittelessä luulin, että tangossa oli 150kg, kun siinä olikin 170kg. Tuloksena aivan hirveä nosto joka romutti itseluottamuksen päivän kuntoon. Päätin ottaa tosi varmasti ja laitoin 160kg alotukseen. Samalla myös totesin jalkojeni olevan vähän ruosteessa ja päätin siirtää vetovastuuta vähän enemmän selälle. Näillä korjauksilla tuo 160kg tuli hyvin ylös, niin myös seuraavat nostot 175kg ja 190kg. Tässä kohtaa oli vielä hyvin kiukkua jäljellä ja sanoin muille, että antakaas sen tangon olla vielä siinä vaikka kisat on jo ohi.
Heitin spotifyn kännykkään päälle, Slayeri soimaan, ääni täysille, 200kg tankon ja romut v*ttu väkisin ylös! Heti tähän päälle vähän lisää kiroilua 210kg tankoon ja taas raudat taas v*ttu väkisin ylös! Muu väki oli vähän ihmeissään tästä loppuverryttelystäni, mutta itse olin ihan tyytyväinen vaikka kisoissa mave ei mennytkään ihan lapaan, jäipähän parannettavaa.
Parhaiten meni kuitenkin punnitus, sillä tuloksella 90,2 kg pääsin ihan omaan sarjaani, jonka luonnollisesti ainoana kilpailijana voitin! Jes hyvä minä!
Tuloksena siis 452.5 kg, mikä ei nyt ihan mahdoton tulos ole 90kg kaverille, mutta ottaen huomioon maven loppuverryttelyt, muut sohellukset ja kohtuuttoman aeroobisen määrän harjoittelussa, olen ihan tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavan vuoden tavoitetta: voimanoston yhteistulos reilusti yli 500kg ja cooperi samaan aikaan yli 3000m.
Mä en inspiroidu ruuanlaitosta arkena yhtään. Puoliksi jäinen jauhelihaköntti pannulle, riisi kattilaan ja he-ma-pa mikroon. Ei jotenkin nappaa. Ja aina on johonkin muka kiire, niin enempää ei voi panostaa. Siksi Rahkaäijä kokkaa yleensä arkena ja hyvin kokkaakin. Paitsi että se pistää aina seitiin Hukkasen kalamaustetta, joka pilaa fisun kuin fisun.
Viikonloppuna on enemmän aikaa ja paukkuja panostaa syöminkeihin, saatetaan jopa kokkailla ihan oikeita ruokalajeja, ei pelkkää paistettua lihaa, jotain hiilaria ja rehuja kylkeen. Tänään inspiroiduttiin Lidlin vihannesosastolla ja haalittiin aineksia vokkia varten. (Mun mielestä wokki ei ole suomea, eikä ainakaan tamperetta.)
Mä hoidan yleensä meillä kokkikielellä sen misaamisen, eli pilkon ainekset ja teen muita esivalmisteluja ja Rahkaäijä on Chef. Tänään keittiön aputyttö pilkkoi vihannekset, kaivoi mausteet kaapista ja keitti nuudelit, chef hoiti loput. Molemmat tietysti osallistui syömiseen hyvin ahnaasti.
Näin lihattomana lokakuuna tämä on inhottavaa myöntää, mutta meillä syödää lihaa. Paljon. Tänään vokkiin meni kanaa. Meidän lähi-ääsmarketissa on ihan joka sunnuntai kanaa 50 prosentin alennuksessa. Sitä on pakkanen aina täynnä. Se vaatii vain hieman suunnitelmallisuutta, että muistaa ja tajuaa ottaa lihat ajoissa sulamaan, jollei mieli järsiä jäistä kanaa. Ihan niin fit ja ness ei meilläkään olla.
Tykkään vahvoista mauista ja mausteisesta ruuasta, mutta silti olen aika kehno maustaja, mulla ei ole mitään kuudetta mausteaistia, joka osaisi kertoa millainen mauste sopii mihinkin ruokaan. Rahkaäijä on vähän taitavampi (ei lasketa sitä Hukkasen kalamaustetta) ja yleensä ruuat maistuu oikein hyvältä. Tänään mentiin helpolla peruslinjalla, seesamiöljyä (sitä voi laittaa kaikkeen!), soijakastiketta, vihreää currytahnaa ja tabascoakin lojahti joukkoon. Potkua olisi saanut olla jopa enemmän, chili unohtui kauppaan.
Nuudelia oli varsin runsaasti suhteessa muihin aineksiin, mutta ei se mitään! Vaikka nälkä sumentaa arviontikyvyn, niin luokittelisin varsin onnistuneeksi sunnuntai-mäsäytykseksi. Ikävintä kokkaamisessa on se tiskin ja sotkun määrä, mutta eiköhän ne joku hoitele. Viimeistään ensi viikolla.
Mies kokkasi täällä.
Yhteenvetona voisin todeta, että hyvä vokki, parempi mieli. Ja mikä parasta, vokkivihanneksia jäi vielä, joten niistä kokkailee uuden satsin ja mukaan voi heitellä muita rehuja, joita jääkaapista sattuu löytymään. Myös katkaravut vokissa on todella jees! Onko vokki hyvää? Mitä rehuja sä pistät sekaan? Kuka siivoaa sotkut? Kerro! Rahkalaskuri vuoden alusta: 499(Nyt ollaan jännän äärellä, tänään menee 500 rikki!)
Mää oon pahis. Meinaan sellanen pahis, joka karkaa luennolta etuajassa, että pääsee ajaan maastopyörällä ennen pimeän tuloa.
Täysjoustomaasturit alle ja menoksi!
Suunniteltiin Rahkaäijän kanssa kunnon mutapyöräilyä, mutta syksy yllätti jälleen ja tulikin ihan kuivan kelin pyöräily.
Tästä tulikin vahingossa polkypyöräsuunnistus!
Jo kolmas "löydetty" rasti!
Aloitettiin lenkki ihan tutulta perusreitiltä, mutta päädyttiin taas etsiskelemään uusia, ajamattomia polkuja. Siinä on aina riskinsä, kivalta ja helpolta näyttävä polku voikin muuttua läpipääsemättömäksi ryteiköksi tai hermoja repiväksi kivikoksi. Tänään vähän molempia! Tommoselle seikkailulenkille täytyy ottaa mukaan aina kasa hyvää fiilistä, ettei turhaudu liikaa vaikeaan maastoon ja omaan taitamattomuuteen. :D
Missä me ollaan?
Vähän meni pyörän tönäämiseksi, kun polku loppui kesken.
Rahkaäijä koki pienen aineellisen tappion päivän retkellä. Lasketellessa kivikkoista rinnettä alas jostain ilmestyi kunnon tukki, joka hyppäsi pinnojen väliin ja yksi pinnoista meni vähän mutkalle. Mutta ehkä Rahkaäijä selviää tästä muutaman euron kalustotappiosta.
Jos lenkillä tapahtuu jotain jännää, ensimmäisenä otetaan kuva ja vasta sitten tarkastetaan vahinkojen suuruus.
Lenkin hauskin kohta oli ojan ylitys.
Rahkaäijä pisti viime viikolla elämän risaseks ja osti vaatteen. Kyllä. Yleensä mies ei suostu vaatekauppaan, kuin lahjonnalla, uhkauksilla ja kiristyksellä ja t-paidat ostetaan Biltemasta (3 kpl/10 €), mutta nyt oli ihan kaikkien aikojen heräteostos. Rahkaäijä bongasi paidan jo kaukaa urheilukaupassa, eikä edes 25 euron kirvelevä hinta saanut luopumaan ihastuksesta. Ensi kesän riatloneita odotellessa!
Rahkaäijä tykkää kolmen kimpasta.
Rahkaäijän heräteostokset onkin hyvä johdatus päivän pääpaatokseen. Mä olen suunnilleen yhtä innokas vaatteiden ostelija, kun Rahkaäijä ja kaikkein pahinta on mennä ostamaan jotain, mitä todella tarvitsee. Mulla on käytössä kerralla vaan yhdet tai kahdet ns. oikeet housut (=farkut ym.), koska en vaan pidä housujen ostamisesta. Vuosi sitten luulin jo löytäneeni ratkasun kaikkiin housuongelmiini, kuvittelin että Dr. Denim -farkkulegginsit on täydelliset. Kolmet on ollut ja jokaiset on vajaassa puolessa vuodessa hapertunut siinä määriin, että joka kerta haaruksiin on tullut isohko ilmaistointiaukko. Mikä vitun vitsi tää on olevinaan, että 50 euron housut hajoo muutamassa kuukaudessa häh??
Uusi raivo tuli, kun bloggaajan mies ei osannut ottaa kuvaa uusista housuista. Ei auta kuin lyödä nyrkkiä pöytään.
Viime viikolla hajosi viimeisimmät ja tämmösenä ahdasmielisenä ihmisenä en viitti kulkea pöksyissä, mistä paistaa valkonen persliha. Tänään siis housuostoksille. ETTÄ MEINAAN MENI HERMOT!!! Mistään ei löytynyt sopivia housuja, ne lököttää jostain tai kinnaa reisistä tai jotain muuta vikaa varmasti löytyy. Siis en tajua, jos mää oon tämmönen rimppakinttu, niin millasia housuja pitää ne naiset, joilla on oikeesti isot reidet? Sovitin sadat ja miljoonat housut ja olin ihan valmis repiin kaikki Seppälän ja Cubuksen rätit riekaleiks, kun raivostutti niin paljon.Carlingsista löysin yhden mallin, joka istu edes sinne päinja ostin ne, vaikka olikin sikakalliit. Jos nämäkinhajoaa käsiin, hiihtelen loppuelämäni kollareissa. Tai vaikka ihan ilman. Mutta eihän sitä kannata tehdä vaatteista kestäviä, koska ei niitä sitten kukaan ostais. Onks muita housuongelmaisia? Mistä ratkaisu? Terveisin nimimerkki housuton/housut on. Rahkalaskuri: 470
Eilen Pyynikin kentällä järjestettiin jenkkifutisjoukkue Tampere Saints Naiset try out -treenit ja Rahkamuija pyydettiin mukaan testaamaan tätä hyvin eksoottiselta kuulostavaa lajia. Mun tietämys lajista etukäteen oli aika nolla, muutaman kerran olen nähnyt telkkarista, kun isot miehet tönii toisiaan.
Pyynikin kenttä. Superkirkkaat wanna-be-auringot kentän laidalla vaikeutti valokuvaamista huomattavasti.
Treenit alkoivat puoli yhdeksän aikaan illalla ja kotona pukeutuessa ajattelin, että parempi pistää liikaa kuin liian vähän päälle. Pois vaatteita saa aina. Ilmeisesti aliarvioin pahasti syksyn hyytävyyden, eikä vaatteita tosiaankaan tarvinut heitellä pois, vaikka tuli liikuttua oikeastaan koko ajan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja ihan etenkin sormet, kun ei ollut hanskoja.
Onneks oli sentään pipo!
Mutta sitten itse tapahtumaan! Paikalle oli saapunut 15 urheaa naisihmistä katsomaan mistä on kyse ja tyttäret pääsikin heti hölkkäilemään kenttää ympäri. Sen jälkeen vuorossa oli kaikenlaista lämmittelysäntäilyä ja pientä venyttelyä. Treenit veti siis joukkueen valmentajat ja mukana hääräilemässä oli tietysti myös joukkueen jäsenet itse. Alkulämmittelyiden jälkeen porukka jaettiin kolmeen eri ryhmiin ja näissä ryhmissä kokeiltiin erilaisia olennaisesti peliin liittyviä juttuja. Me aloitettiin pallon kiinniottamisella ja kappas vaan, sain pallon kiinni ehkä kerran. Kerran taisin kopata sen syliini, mutta siihen jäikin onnistumiseni pallon kanssa.
Pallo. Mutta ei pyöreä.
Huomattavasti paremmin sujui taklaaminen, jossa nostettiin kaveri taivasta kohti. Tytöt kiljui, kun teurastettavat, kun ensimmäisen kerran jalat irtosi maasta, mutta oli hauskaa huomata, miten kymmenessä minuutissa pääsi jutun juonesta kiinni. "Aii, näin se siis menee!" Vaikka kaverin ilmaan nostaminen kuulostaa hurjalta, ei kukaan silti ottanut osumaa tonttiin, vaan kaikki pysyivät suurin piirtein pystyssä. Meikä ja parini kolautettiin kerran mehevästi polvet yhteen, mutta pienen tuskan irvistyksen jälkeen jo nauratti.
Joukkueen nimi tulee varmaan siitä, että valmentajat on tommosia pyhiä olentoja, joilla kirkas sädekehä päässä. Hitsi, kun oon hauska! Kaikki valmentajat rooleissa olleet kaverit vaikutti tosi asiallisilta ja mukavilta ukoilta!
Kolmannellakin pisteellä harjoiteltiin laitapelaajien taklausta. Kaverin rinnuksista kiinni ja rynnäköllä eteenpäin! Heheh, kuulostaa ihan mun jutulta, mutta töniminen olikin yllättävän vaikeaa. Tositoimissa en olisi saanut edessä seisovaa tyyppiä liikkumaan senttiäkään taaksepäin.
Kattokaa kun tönään ton kumoon!
Hnnngghhh, ei liiku!
Puolentoista tunnin äksönit jälkeen treenit tulivat päätökseen ja luulen, että joukkue sai monta innokasta naista mukaansa. Harrastamisen hintakaan ei ole kynnyskysymys, täysin kohtuullisen seuramaksun voi kuitata talkootyöllä ja varusteita löytyy kuulemma hyvin käytettynä, ettei kaikkea tarvitse ostaa uutena.
Tämä on siitä näppärä laji, ettei kaikkien pelaajien tarvitse olla samasta muotista veistettyjä, erilaisille pelaajille löytyy kyllä paikka kentällä.
Kaadu nyt pliis mun mieliks!
Mutta mitä mieltä oli Rahkamuija? Ainakin tällä tuntumalla laji oli tosi erilainen verrattuna yhtään mihinkään, mitä aiemmin on tullut kokeiltua. Hallittavia juttuja on tosi monta, eikä päästy edes sääntöihin asti, eli sellaselle joka haluaa vähän erilaisen, mutta varmasti haastavan harrastuksen, jenkkifutis on varmasti aika must-juttu. Mää tykkäsin myös taklaamisesta paljon, mutta koska kyseessä on pallopeli, pitäisi kai joskus olla tekemisissä pallon kanssa. Meikä ja pallo ei olla koskaan oltu ylimpiä ystäviä, eikä nytkään syttynyt pikarakkautta, vaikka pallo on kaikkea muuta kuin perinteinen pyöreä. Vanhana polvivammaisena myös vähän kauhistutti polvien puolesta, mutta laji ei kuulemma kuitenkaan ole tilastojen valossa polville yhtään sen julmempi, kuin vaikka perinteinen jalkapallo.
Kokemuksena amerikkalaisen jalkapallon testaus oli kyllä hauska ja erilainen, suosittelen kokeilemaan! Peukku ylöspäin on siis tuomio. Erityisesti Tampereen suunnalla vaikuttavien tytsyjen ja tätien kannattaa ottaa vinkistä vaariin, kun kerran kulmilla toimii akiivinen joukkue.
170 grammaa on aivan sopiva kerta-annos. Saatavissa oleva kilon maapähkinävoipurkki sen sijaan olisi ehkä kolmen päivän annos.
Ja sitten asiasta aivan toiseen. Tai no joo, on tämäkin asia tavallaan aika amerikkalaista. Eilen MASSin paketti vihdoin saapui ja sain pähkinövoini. Kerran erehdyin tilaamaan Meridianin maapähkinävoita samassa tilauksessa protskujen ja palkkareiden kanssa ja nyt on aina pakko ottaa ainakin yksi purkki syötäväksi. Viime kerralla testasin tuota mantelivoita ja tällä kertaa otin sitä ja uutena tuttavuutena cashewvoita. Voisin vaikka elää tuolla mantelivoilla, mutta kähjuuw oli pettymys. Cashewissa on sellanen tietty, aika tiukka oma makunsa ja se hyökkää tuosta voista aika pahasti. Mutta eiköhän se jossain rahkan seassa mene. Kun korkkaan tuon mantelivoin aikanaa, vedän sen lusikalla suoraan purkista. Ihan sellaisenaan. Parissa päivässä. Mmmm!
Ihan vaan, jos joku ei tätä ole vielä nähnyt. Ajaton klassikko.
Mun henkilökohtainen huonon onnen perjantai 13. taisi olla jo eilen päivän etuajassa. Töissä tavarat putoili käsistä, bussikuski sulki oven, kun olin vielä välissä ja sen jälkeen yritin ihan tosissani maksaa matkaa opiskelijakortilla, "miks ei kuulu piippausta?" Päivä sai varsinaisen kruununsa illalla, kun kirjaimellisesti löin pääni seinään, kun peiton alle sukeltaminen meni vähän pitkäksi.
Tänään maailma on taas näyttäytynyt huomattavasti valoisampana paikkana ja pitkän, mutta ihan kivan päivän viimeinen puristus tapahtui salilla. Viimeinen kerta HH Gymillä! Tästä treenistä ei tällä kertaa ole kuvia, mutta tarjolla on sitäkin parempi video, jonka Rahkaäijä äsken ystävällisesti kursi kokoon. Jos ei muuta, niin nähtävillä on ainakin varsin mehukkaita irvistyksiä.
Nykyään yhteiskunta pyrkii suomaan kaikille kansalaisille mahdollisuuden viettää silloin tällöin muutaman päivän lomaa. On maatalouslomittajaa ja omaishoitajalomittajaa, mutta kenen puoleen voi kovan paineen alla väsynyt bloggaaja kääntyä, kun tarvitsisi saada pari päivää taukoa oravanpyörästä? Bloggarilomittaja Rahkaäijän puoleen tietenkin!
Mitä bloggarilomittaja sitten tekee? No elää tietenkin päivän bloggaajan elämää ja tekee sitten tämän perusteella päivityksen blogiin. Tänään esimerkiksi Rahkamuija otti ja lähti (hermolomalle?) Helsinkiin siskoni riesaksi, jolloin blogi jäisi aivan heittiölle, sillä eihän Helsingissä shoppailu ja muu epäurheilijamainen toiminta sopisi blogiin. Mutta ei hätää! Kävin tekemässä Rahkamuijalta väliin jäävän (höpisi jostain huomiselle siirtämisestä kyllä jotain) jalkatreenin ja Team TEHO sport -treenin ja nyt niiden perusteella päivityksen blogiin. Muut innokkaat voivat ottaa lomittajaan yhteyttä Rahkamuijan kautta. Minulta onnistuvat erityisen hyvin treeni- ja kokkausblogit, muoti- ja muut lifestylehommat sitten huonommin.
Tämä uusin lisäys jo ennestään mittavaan portfoliooni ei ole kuitenkaan vielä osoittautunut sangen tuottoisaksi, koska näillä näkymin ainoa korvaus, mitä kostun tästä hommasta oli Rahkamuijan jääkaappiin valmistama jättämä illallinen, eli ruokapalkalla mennään. Ruoka ei ollut edes kovin kurmee-henkistä, riisiä ja kanaa... Ensi kerralla täytyy neuvotella palkasta vähän tarkemmin.
Noniin turhat löpinät sikseen ja päivän epistolaan.
Olin tänään jostain syystä tutun Tiimarin sijasta töissä jossain ihme tehtaassa, missä oli isoja koneita ja kova meteli, ei ollut mun juttu varsinkaan, kun mulla piti olla kesäloma. Onneksi ei tarvitse vissiin tehdä toista päivää siellä vaan saan jatkaa loman jälkeen Tiimarissa.
Korjasin tollasen jättimäisen koukun, ei ihan huonosti Tiimarintädiltä!
Töiden jälkeen oli kiva tulla kotio, kun jääkaapissa odotti rakkaan aviopuolison tekemä valmis ruoka. Toisen tekemä ruoka maistuu jostain syystä aina tavallista paremmalta, varsinkin kun televisiosta tuli lempiohjelmani: Lentoturmatutkinta. Kun olin saanut syötyä, join vielä kahvit vaikka normaalisti en edes pidä kahvin ihanan täyteläisestä ja piristävästä mausta. Kahvin juonnin jälkeen tunsin kuinka raskas työpäivä siellä hirveässä tehtaassa oli enää kaukainen muisto ja olin saanut voimani takaisin.
Päätinkin tarkistaa vielä missä ne Tehosport-tiimin treenit olivatkaan ja kipaista salin kautta paikalle. Mutta Team TEHO Sportilla olikin ilmeisesti tehot vähiss,ä sillä treeneihin ei ollut tulossa osallistujia toivotun kaltaisesti ja ne uhattiinkin perua. Jaanaban miehen eli härren kanssa epäilimme, että "huono" keli saattaisi laskea porukan tehoja ja päätimme lähteä kaksin lenkille. Sovimme lenkin starttaavaksi tunnin päästä, jotta ehtisin tekemään jalkatreenini pois alta suunnitellusti. Eli ei muuta kuin salille.
Salilla huomasin, että minulla on noin 40 minuuttia aikaa selvitä jalkatreenistä jolloin sarjojen välissä ei paljoa turhaan tarvinnut istuskella. Ehdin kuin ehdinkin tekemään jalkatreenini suunnitellusti pois alta, jonka jälkeen hurautin rahkabiilillä Suolijärvelle, josta lenkin oli määrä startata.
Enään 15 minuuttia aikaa?!? Nyt tulee kiire
Niksivinkki! Jos et halua kastua ulkona sateessa voit tehdä tunnin jalkatreenin 40 minuutissa, tällöin olet jo valmiiksi hiestä märkä, etkä voi täten kastua! Ps. Huomioi tyypillinen Rahkamuijamainen ilme sekä ammatimmainen kuulokkeiden johdon sijoittelu kuvassa.
Päästyäni Suolijärvelle päätimme lähteä juoksemaan metsäpolkuja pitkin. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa yksi keväällä varsin hankalalassa kunnossa ollut polku juosten tulevia maastopyöräilyjä varten. Eksyimme kuitenkin melkein heti ja tuon polun pätkän löytämiseen sisältyi melkopaljon harhailua, mutta kyllä se sieltä löytyi! Vielä kun löysimme tiemme harhaillen pois metsiköstä oli märkiä polkuja kulutettu tunnin verran eli vähintäänkin tarpeeksi.
Härrekin oli ilmeisesti vähän blogilomittajan roolissa kun otti samanlaisia "huurulinssi"-kuvia lenkin jälkeen
Vaikka koko lenkin satoi kaatamalla, ei se juuri haitannut menoa, tossu liikkui rivakasti ja kevyesti. Tosin Mikontalon lenkkisauna oli aika kova juttu kun pääsin kotio.
Tähän päättyi päiväni bloggarilomittajana. Mitä mieltä olit kärsikö blogin tason lomittajan käsissä? Onko bloggarilomittaja tulevaisuuden suurtyöllistetty? Haittaako sade juoksemista? Kerro mielipiteesi ja vaikuta!
En tiedä, onko mulla sielunkumppaneita, mutta kyykkääminen on oikeesti aika hirveetä, kamalaa, raskasta ja hapottavaa, mutta silti niin ihanaa. Mutta viikon toisen jalkapäivän 5x10 kyykkyä on niin brutaalia, että se kallistuu huomattavasti enemmän sinne hirveyden puolelle. Kolmannen sarjan jälkeen olisi jo ihan valmis lähtemään kotiin, mutta turha toivoa. Enää kakskytä kertaa helvettiin ja takaisin.
Kiekkojen painoista viis, kunhan kaikki on samanvärisiä!
Eilen oli pakko vähentää painoa 2,5 kiloa toisen sarjan jälkeen, koska muuten olisi loput sarjat ollut säälittävän vajaita, joko pituudeltaan tai syvyydeltään. Ja ainakaan syvyydestä ei tingitä!
Luovuttaa ei voinut, koska samassa huoneessa treenaili kaksi äjjää, joilla molemmilla oli selässä leveyttä noin kyykkyhäkin verran ja hauikset oli mun pään kokoisia. Vaikka ei sellaset taida syödä dieetillä tämmösiä pikkutyttöjä palkkariksi, oli pakko vetää ihan täysiä ja ottaa vielä naamalle mahdollisimman ruma ilme.
Tänään sitten sattuukin vähän joka paikkaan ja etenkin etureisiin. Aamupäivällä päätettiin kuitenkin lähteä vähän ajelemaan maastopyörillä, koska tuuliset maantiepyörälenkit on tältä kesältä jo nähty. Pidemmän aikaa ollaan Rahkaäijän kanssa kirottu, että koskaan ei ole tarpeeksi vetoketjutaskuja vaatteissa, kun pitäisi lähteä fillaroimaan. Avaimet, puhelimet ja kamera joutuu milloin minnekin urheilurintsikoihin talteen, joten jonkinlainen satulalaukku pyörään olisi pop.
Suorin reitti Biltemaan käy metsän kautta
Maastolenkki suuntautukin Biltemaan, jokaisen nuukan pyöräilijän lempikauppaan. Reitti oli kaikkea muuta kuin suora ja nopea, ja koluttiin pyörillä useampikin metsäpolku. Järeällä täysjoustomaasturilla ajeleminen on parasta mitä metsässä voi tehdä housut jalassa. Ja vaikka ilman housujakin, jos tykkää. Vaikeammat pätkät oli taas ihan totaalista kokovartalourheilua, joka hetki oli pakko keskittyä ettei kapsahda katajaan tai törmää kiveen. Pyörän pomppiessa kivien ja kantojen yli tunsin tuskallisesti eilisen treenin jaloissa ja keskivartalossa.
Rahkaäijä on tainnut katsoa vähän liikaa Danny MacAskills´in khuuleja videoita
Koskaan ei pitäisi luottaa minkään sortin laukun ostamista miehen hoidettavaksi. Se nähtiin taas tänään. Jäin vahtimaan pyöriä, kun Rahkaäijä meni shoppaamaan satulalaukkuja ja sanoi vielä mennessään että "ostan vaan yhden jos on kallis tai ruma". Mutta ilmeisesti halpa hinta voitti ja tuliaisena oli kaksi pöyristyttävän rumaa satulalaukkua. Ei Bilteman sininen väri vielä mitään, mutta kun niissä myös lukee Biltema! Mun silmät vuosi verta, kun jouduin asentamaan hivelevän vihreään pyörääni moisen rumiluksen. Joku roti käytännöllisyydelläkin! Mutta onneksi mulla on kiikarissa uusi, uskomattoman hieno maastokypärä. Kunhan saan sen, kukaan ei edes huomaa kolmen euron rumilusta, joka roikkuu satulan alla.
Autoteema-satulaukku 2,99 €
Palattiin kahden viikon jälkeen kotiin talonmiehen hommista ja pakko sanoa, että oma koti kullan kallis. Oma sänky on vaan maailman paras. Mutta pieni miinus on kuitenkin se, että meidän kaupunkipuutarha ei varsinaisesti lähtenyt huikeaan kukoistukseen meidän poissaollessa. Tarkemmin ottaen kaikki elävä on nyt kuollutta. Ens kesänä sitten uutta yritystä!
Eiköhän tuo vielä vähän vihertävä ruohosipulikin kohta luovuta!
Kävinpä tässä päivänä eräänä salilla. Koska kyseessä ei valitettavasti ole oma yksityissalini, paikalla oli myös muita treenaajia. Lihaa oli tullut myös kurittamaan muuan nainen, joka oli ihan tolkuttoman siistissä sheipissä. Kropasta löytyi lihaa ja muotoa! Hetken aikaa tuijotin (salaa) suu auki tätä mimmiä, sitten vilkaisin itseäni pelistä ja totesin, että taidan lähteä tästä siimaraajojeni kanssa pitämään narunvetokioskia jonnekin muualle.
Narunveto femman, jokainen veto voittaa
Ensin vähän lannistuin "Ei salilla käymisestä oo mitään hyötyä. Ei kukaan huomaa musta että oon ikinä mitään treenannutkaan. Mun kädet on ihan kun vauvan kakkaa muovipussissa." Sitten sisuunnuin ja hiffasin, että kukaan ei varmaan synny jättimäisten reisien kanssa. Ihan ittestä tää homma on kiinni. Mars salille siis!
Siisti mustelmajono sääressä nilkasta polveen
Tänään yritinkin kovasti kasvatella siimoista edes paksummanpuoleisia neulontalankoja ja pumppailin olkapäitä Boring but big -ohjelman mukaan. Vikassa voimasarjassa olisi ollut ykkönen 17,5 kilon hantteleilla, mutta en lähtenyt edes yrittämään kun 16 kilon käppäritkään ei noussut omin avuin. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista mutta mitä järkee on edes tehdä pystypunnerruksessa ykkösiä? Ei mitään.
Voimasarjojen jälkeen pumppailin pystäreitä vielä 5x10 (kamalaa!) ja tein myös kulmasoutua 5x10 (kamalaa sekin), hammerihabaa, ojentajia ja takaolkapäitä. Ja vatsat!
Rrrrakastan mun reenivihkoo! Uudessa Akkarissa oli muuten sikahyvä pyöräilyaiheinen sarja.
Enää kaksi työpäivää ennen mun minilomaa ja samaa tahtia lähestyy myös Rahkaäijän ensimmäinen riatlonikoitos. Lauantaina siis suunnataan Sastamalaan Voimarinteen teräsmieskisoihin ja Rahkaäijä ponnistaa perusmatkan ja mää huudan kurkku suorana koko ajan kannustuksia. Tai no en ehkä ihan koko aikaa. Jos satut oleen paikalla niin tuu morjestaan! Koska Kauramoottori on viime aikoina innostunut leuattamaan vähän siellä sun täällä, on Voimarinteellä varmaan pakko tehdä muutamat tuplaleuatukset. :D Jos moinen saadaan aikaiseksi, kuvia tulee!
Rahkaäijä löysi hyvän ja halvan märkäpuvun, sen kanssa kelpaa kauhoa
Tiistaina Rahkaäijä kävi heittämässä pienen sprinttitriathlonin. Ensin vähän räpiköintiä Kaukajärvessä, sitten parinkympin pyöräily ja loppuun juoksua ympäri Hervantaa. Juoksuosuudelle mäkin osallistuin, mutta koska mentiin Rahkaäijän vauhtia, en ihan pysynyt matkassa mukana.
Ostettiin muuten jo aikaa sitten Massilta kaksi pientä pussia uuden makuisia heroja. Vihdoin saatiin eeppinen taistelu voitettua ja aivan kuvottava chocopeanut viiden kilon pönttössä loppui ja voitiin avata uudet pussit. Rahkaäijä valkkas banoffeen ja mä cherryn. Tuomio? Banoffee oli mielestäni melkosen kamalaa paskaa, mutta cherry ihan siedettävä. Liukenee ja sekottuu vähän nihkeesti, mutta ritilä sheikkerissä helpottaa asiaa. 750 grammaa ei onneksi ole ylivoimaisen paljon, jos meneekin hermo. Onko kokemuksia muista uusista mauista? Mitä kannattais koittaa seuraavaksi?
Rahkaäijän kengänvaihtoharjoituksista tulikin totisinta totta, kun pienen yllytyksen jälkeen isäntä päätti lähteä mittelemään kestävyydestä Voimarinteen teräsmieskisoihin, jotka järjestetään heinäkuussa. Nyt meidänkin taloudessa siis reenataan riatlonille! (Jos muuten olet uudempi lukija, täältä löytyy Rahkaäijästä tarkempi esittely.) Ensin Rahkaäijä suunnitteli ottavansa osaa sprinttimatkalle, jossa on 300 metrin uinti, 20 kilometrin pyöräily ja viiden kilsan juoksu. Yleensä sprintissä on 750 kilometrin (edit.joo-o, ehkä ihan asiallista lyhentää uintimatkaa...:D) uinti, mutta matkaa oli saksittu, ehkä ensinkertalaisten kynnystä laskemaan.
Omaan vaatimattomaan tyylinsä herra kuitenkin pian päätti, että 300 metrin uinnin takia ei jaksa laittaa edes speedoja jalkaan. Kun kerran uidaan, niin uidaan sitten kunnolla! Seuraavaksi pidempi tarjolla ollut matka on perusmatka (1500 m uinti, 40 km pyöräily ja 10 km juoksu), joten Rahkaäijä päätti, että perusmatka otetaan tavoitteeksi.
Avovesikauden avaus lauantaina. Huonot uimalasit kuitenkin sabotoi treenin.
Kyllä Rahkaäijä perusmatkastakin selviää, ei epäilystäkään, mutta aika onkin aivan toinen seikka. Mutta sillä kai ei edes ole niin väliä. 40 kilometriä pyörän päällä ei ole mikään ongelma ja kymmenen kilometriä ukko juoksee vaikka väkisin. Uinti onkin ainoa lajeista, mitä triathlonistimme ajatteli edes harjoitella.
Kesäpäivä Kaukajärvellä
Pitkähihainen ja -lahkeinen puku olis kuulemma ollut kiva.
Vesi on entiselle uppopallon Suomen mestarille tuttu elementti, mutta pidemmän matkan kauhomisesta taitaa olla jo hetki kulunut. Tänään käytiin vähän Kaukajärven uimastadionilla kokeilemassa. Tai siis Rahkaäijä ui ja mää kattelin. En todellakaan mee sinne 18-asteiseen veteen vapaaehtoisesti hengaileen. :D
Kylmää kuulemma oli ja liikaa vauhtia, mutta ui se ainakin 500 metriä! Seuraavalla kerralla uhosi menevänsä uimahalliin.
Valmentaja kärsii kesänuhasta. Eilen illalla olo oli yhtä teräksinen kuin aina ennenkin, mutta yön aikana jostakin hyökkäsi käsittämätön räkätauti, josta olen ihan tosi vihainen!
Uinnin lisäksi Rahkaäijä luottaa tutusti kuntosaliharjoittelun voimaan. Salia neljä kertaa viikossa ja tosi paljon ruokaa, sillä kuulemma pärjätään. Ja hei, onhan tässä melkein kolme viikkoa aikaa treenata!
Riatlonistin ruokaympyrä on kaksiosainen, ensin kana ja riisi (ja ketsuppi!?!???) ja sitten salaatti. Ja tuoppi light-kolaa!
Rahkaäijä on semmonen mies, että se ei paljoa jää haaveilemaan, vaan toimii saman tien, kun saa loistavan idean. Joku muu olisikin saattanut tähdätä vasta johonkin loppukesän tapahtumaan tai jopa ensi vuodelle, mutta ei Rahkaäijä! Jännityksellä jäämme odottamaan miten riatloni-reenit sujuu, pysykää kanavalla!
