Ei ole kuulkaa enää riatloni mitään, koska mä vedin tänään svensklonin. Ajoin ensin autolla salille, siitä yliopistolle pyörällä, tein ruotsin tentin, taas vähän pyöräilyä ja sitten salitreeni. Huh! Mutta kohta olen virallisesti suorittanut virkamiesruotsin ja ei käy kateeksi niitä, jotka joutuu tän virkamiehen kanssa ruotsiksi tekemisiin.
Jag ska flyga!
Olin salilla jo iltapäivällä ja tunnelma oli mukavan seesteinen, mitä nyt radiossa soi Loop. Totesin kyllä, että taidan tästä lähtien käydä salilla ilman Rahkaäijää, koska kaikki miehet (useampi kuin yksi!) jutusteli mulle tänään niin reippaasti. Ensimmäisen kunnon penkkisarjan jälkeen eräs herrasmies jopa kehui, kuinka isoilla painoilla penkkaan. Koska painoa oli tangossa kuitenkin alle 50 kg, ensimmäinen ajatukseni oli, että herkeätkös kettuilemasta ja toisena ajatuksena päättelin, että nyt se kyllä kattoi kiekot jotenkin väärin. Vasta treenin jälkeen mietin, että mitäs jos se ihan oikeesti tarkottikin sitä?
Lisäsin itselleni käden, koska en näyttänyt kauheen kovalta penkkaajalta yksikätisenä.
Vaahtosin eilen Instagrammissa mun uudesta keittiövälineestä ja vaahtoon vähän lisää. Ostin Tupperware-kutsuilta kipon, jolla voi kokkailla munakasta mikrossa ja ajattelin, että otan riskin parinkympin hukkaan heittämisestä, jos se ei olekaan hyvä. Mutta se onkin PARAS! Voisin pussata ton Easy Delightin keksijää vaikka samantien, koska mun ei tarvii enää koskaa syödä munakasta, joka on ottanut pannulla vähän liikaa brunaa, kun en tajua ajoissa kääntää sitä. Ostin ton alunperin sillä ajatuksella, että vien sen töihin ruokataukoja varten, mutta joudun kyllä ostaan toisen sitä varten, liian hyvässä käytössä kotona.
Munia ja tomaatteja ennen ja jälkeen neljän minuutin mikropyörityksen. Meni "vähän" liikaa mustapippuria.
Me oltiin tässä iltana eräänä kävelyllä Vilusen entisellä maankaatopaikalla, josta kuulemma joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tulee puisto. Se on siis iso kasa maata moottoritien vieressä, mutta mun mielestä siinä on silti jotain spesiaalia. Mun ja Rahkaäijän ekana yhteisenä kesänä oltiin lennättämässä siellä leijaa ja sitten joku vanha papparainen tuli kysyyn, että ollaanko me leijaharrastajia. Kumpikin lennätti jotain Honkkarin kympin leijaa ensimmäistä kertaa sataan vuoteen ja vaan tyynesti nyökyteltiin, että juu, harrastajia ollaan.
Tällä kertaa ei tullut leijaa mukaan, eikä edes tuullut, mutta tällä kertaa olinkin kiviharrastaja. Löysin nimittäin tosta huikeesta kivikasasta superhienon kiven, mutta veikkaan, ettei sitä ole ihan jääkausi muokannut moiseksi.
Otin kiven tietysti mukaan ja reiät oli juuri sopivat kruunukynttilöitä varten. Pistin eilen illalla kolme kynttilää palamaan ja kysyin Rahkaäijältä, että mitä noi kynttilät sun mielestä symbolisoi. Vastaus yllätti jopa itseni kaltaisen suuren ajattelin. "No tossa vasemmalla on penkki, keskellä kyykky ja toisessa reunassa mave." Syvällistä.
Huomenna iltapäivällä lähdetään käymään Ratareisi ry:n kanssa Alastaron moottoriradalla vähän tsekkailemassa, että miltä siellä näyttää noin niin kuin juhannusta silmällä pitäen, siitä lisää myöhemmin Oltiin muuten uusimmassa Fillari-lehdessä!
Takana on harvinaislaatuinen loma töistä, kouluhommista ja blogista, mutta nyt Rahkamuija on taas bäkissä pisneksessä. Perjantaina Rahkaäijä nappasi meikäläisen auton kyytiin ja lähdettiin kohti keski-Suomea. Sitä ennen etsin raivokkaasti uusia uimahousuja ympäri kaupunkia ja Stadiumista tärppäsi. Ei taida olla uimahoususesonki kovimmillaan? Tää on niitä asioita, joita ei kerrota bodi-uskottavissa vitness-blogeissa, mutta vanhoista 36-kokoisista biksuista paistoi perä melko irstaalla tavalla ja sen takia jouduin ostamaan uudet, mutta vielä järkyttävämpää on se, että uudet simmarit oli kokoa 40. Haloo, nehän on niin isot, että ne aiheuttaa melkein auringonpimennyksen! Tietystihän syy tähän löytyy mavesta, eikä suinkaan esim. maapähkinävoista. :D
Hilpeä kaksikkomme suuntasi thaimaalaisen ravintolan buffet-pöydän kautta Peurunkaan, josta löytyy kaikki, mitä ihminen yhtenä viikonloppuna tarvitsee. Kylpylä, sali ja lisää buffet-pöytiä!
Noi käsipainot <3
Peurungasta löytyy kolme kuntosalia, mun näkökulmasta kaksi aivan käyttökelvotonta (laitteita, tarviiko sanoa enempää?) ja yksi aivan hyvä. Mestoille päästessä heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin podaamaan! En ole kovin montaa kertaa nähnyt Leokon 50 kilon painoja, mutta hotellin salille sellaiset on joku joskus suuressa viisaudessaan hankkinut. Ja mun piti niitä suuressa viisaudessani päästä kokeilemaan!
Uhosin viime vuoden puolella, että nostan maasta 125 kiloa ennen kuin vuosi vaihtuu, mutta sössin homman uuden vuoden aattona. Perjantaina oli kuitenkin revanssin paikka! Tanko + yhdet kiekot + lukot =125 kiloa. Ennätysmatskua!
Nostojännitysnäytelmää oli tietenkin seuraamassa Rahkaäijä ja joku paikallinen treenailija, joka ei selvästikään ymmärtänyt, kuinka suuresta hetkestä on kyse. Se hänelle anteeksi annettakoon. Aina ennen nostoa hieron tangoa hullun kauan edestakaisin ja puhisen ja ähisen. Latautuminen on tärkeää! Katselin kattoon ja katon kuvio näytti ihan vohvelilta! Se antoi kunnon tsempit ja aloin nostamaan. En päässyt edes erityisen siistiin aloitusasentoon, mutta mä olin tiukempi kuin vihreät Leokot ja uus enkka tuli!
Loma sai loistavan alun, enkä halua edes kuvitella kuinka olisin mököttänyt, jos olisin taas möhlinyt enkkayrityksen. :D
Lauantai alkoi kuinkas muutenkaan kuin hotelliaamupalalla. Mulla on ollut jo pari vuotta sellanen tapa, että hotelliaamupalalle tulee mukaan oma rahka. En tajua, miten hotellit ei ole yhtään heränneet siihen, että kansa tahtoo rahkaa aamulla. Ja sitä paitsi hotelliaamupalan marjat, hillot ja hedelmät tarjoaa mahdollisuudet aivan ihaniin rahkasotkuihin!
Lauantaina oli mahdollisuus päästä jousiampumaan kohtuullista korvausta vastaan ja sisällämme piilotelleet Wilhelm Tellit pääsivät valloileen. Viime kesänä kokeilin jousiampumista ensimmäisen kerran ja jos olkapäiden väsymistä ei oteta huomioon, se on aivan superhauskaa!
Viidellä eurolla sai ampua tunnin ja me käytettiin koko aika tehokkaasti, nuolet vaan sinkoili kohti maalitaulua, tai ainakin sinne päin. Rahkaäijä sai aikaan jopa yhden osuman häränsilmään, mutta itse pyrin lähinnä siihen, että kaikki nuolet osuu maalitaulupaperiin. Jos me ruvetaan kivikausi-ruokailijaksi, niin Rahkaäijä saa metsästää meidän safkat. Muuten jäädään nälkäisiksi.
Metsästysharjoitusten jälkeen oli taas buffetin vuoro ja pienen lautapelisession (mun uusi lempipeli on muuten Dixit, niin hyvä!) oli taas ruumillisen harjoituksen vuoro, eli salille mars! En tiedä, mitä kylpylän juomaveteen oli pistetty, mutta pienen yllytyksen jälkeen laitoin penkkienkankin uusiksi. Ennen joulua 55 kiloa ei noussut rinnalta varmaan senttiäkään, nyt varsin ripeästikin. Olin hyvin yllättynyt!
Mä en pahemmin leuhkisi penkkitekniikallani, staili on lahna ja nostot todellakin sen mukaisia. :D Oman painon penkkaaminen ei kuitenkaan ole enää aivan toivottoman kaukana!
Koska kovat suoritukset vaatii paljon ruokaa, oli taas salin jälkeen buffetin aika. Ja sen jälkeen vähän jäätelöä myös! Maailmassa ei ede ole sellaista buffet-ähkyä, jonka jälkeen ei voisi nauttia hieman jäätelöä.
Kaikki hyvä (myös buffet-pöydät) loppuu aikanaan ja tänään oli aika lähteä kotimatkalle. Yritettiin viivyttää arkeen paluuta kaikin voimin ja Rahkaäijä halusi näyttää lomaseurueellemme Pönttövuoren vanhan rautatietunnelin, joka oli sopivasti matkan varrella. Joku oli kuitenkin päättänyt, että Pönttis on aivan liian vaarallinen turistikohde ja tunnelin suulle oli asennettu kalterit. Tai sitten joku oli teljetty sisään... Vaikka ei päästy fiilistelemään kylmään ja pimeään luolaan (siis voi harmi!), suuren vaikutuksen teki tunnelin suulle kasvaneet jääpuikot.
Kotiin on kuitenkin aina kiva palata! Tyynyt ei ole liian littanoita ja joku raja sentään buffet-pöydilläkin!
Rahkalaskuri: 678
P.S. Tän maratonin jälkeen voit viedä käydä lukaseen Jaanaban blogista raportin Team TEHO Sportin edellisistä treeneistä, joihin en päässyt paikalle, koska olin tienaamassa buffet-rahoja töissä. Sain sentään tuliaisia treeneistä, varsin reilua! Parhaan makusta protskupatukkaa ehkä ikinä!
Voi morjes, että mulla oli hyvä penkkipäivä maanantaina! Penkki ei varsinaisesti ole koskaan ollut mun strong point, ja vaikka olen viime aikoina hämmästellyt rintalihasten kasvua, se ei ole mitenkään korreloinut penkkituloksen kanssa. Mutta maanantaina oli ihan eri päivä! 5/3/1-ohjelman ykkösviikko, viimeisessä sarjassa siis yksi toisto, tai vaikka viisi, jos menee. 50 kilolla meni kolme, aika nössöö joo, mutta mä en ole ennen moiseen pystynyt.
Nappasin varmistajan kanssatreenaajista ja mies oli ihan hämmentynyt mun ohjeistuksen määrästä ja vakuutteli vielä nostojen jälkeen, ettei koskenut tankoon. Toivottavasti ei jäänyt traumoja. Harkitsen aina tarkkaan, ketä kysyn varmistajaksi, jos Rahkaäijä ei ole mestoilla. Sehän onkin varsinainen vaara, että joku kanssatreenaajista ei selviä 50 kilon spottaamisesta... Mutta mun pahin painajainen onkin se, että spottaaja koskee tankoon, vaikka se tulisi ihan omin voimin ylös.
Gangstamuija vauhdissa
Ja sitten koko kansaa kuohuttavaan aiheeseen, eli Rahkamuijan lukijakyselyn tuloksiin. Lukijakyselyyn on viikossa tullut 173 vastausta, eli joku muukin on käynyt klikkailemassa mielipiteensä, kuin Rahkaäijä ja sen äiti. Rahkaäijän vastaus oli helppo huomata muiden joukosta, ainoa aihe, josta haluttiin lukea oli Rahkaäijä ja kommenttiosiassa epäiltiin Rahkamuijaa pösilöksi. Failed.
Kaikkein suosituin valmiiksi annetuista vaihtoehdoista oli salitreeni ja heti toisena tekohauskat läpät. Paint sai siis julkisen siunauksen. <3
Muita mainittuja aiheita oli muun muassa appiukon kissa Leksa, elämän viisaudet (tai tyhmyydet), lajikokeilut, vuohi-aiheet, myytinmurtajat ja maanläheiset menninkäiset, rahkaeläimet (ensin luulin, että nää on jotain sukupuuttoon kuolleita otuksia, mutta tajusin, että tarkoitettiin ehkä meidän gekkoja), nahkahousut, askartelu, parisuhdeneuvot ja likaiset paljastukset. Pidän nämä aiheet mielessä, kun joskus iskee tyhjää postauksen idean kanssa. Voisin vaikka tehdä postauksen siitä, kuinka askarrellaan vuohen nahasta nahkahousut maanläheiselle menninkäiselle!
Maapähkinävoin ihmeitä tekevään voimaan suhtautui positiivisesti 70 prosenttia kysymykseen vastanneista, ja muiden 50 vastaajan kannattaa hakea apua luetun ymmärtämiseen, jos ei noin simppeliä kysymystä ymmärrä!
Toisessa mielipidekysymyksessä päästiin hienoon yksimielisyyteen siitä, että paras ja tärkein voimanostoliike on se, missä nostetaan painava tanko lattiasta ylös. Hienoa, hieman pelkäsin, että penkki saa ylivoimaisen kannatuksen.
Kommetteja tuli noin 70 vastaukseen ja ihan monttu auki olen niitä lukenut, täysin odottamatonta suitsutusta ja fanitusta, Rahkamuijan sydän pakahtuu! Kiitos!
Kommenteissa oli myös jonkun verran toiveita koskien tulevia postauksia, toivottiin muun muassa lisää posetuskuvia, venyttelypostaus (mulla taitaa olla lähinnä venyttelymättömyyspostauksia...), lisää Paint-kuvituksia, huumorijuttuja, lisää leuatusta ja pyöränhuoltovinkkejä. Lisäksi toivottiin nykyisen asialinjan pysymistä ja postauksia joka päivä. Tiukka asialinja pysyy, mutta joka päivä ei millään ehdi kirjoittaa. Mutta eläkkeellä voin sitten kirjoittaa joka päivä, malta odottaa 40 vuotta.
Yhden kommentin voisin tähän nostaa.
"vähän pelottaa, koska sponsorit löytävät sinut ja sitten ei tule muita kuin "sain ihqdaa fit-body-super-bikini voidetta, testasin, minusta tuli heti lavakelpoinen malli, ostakaa heti, saatte alea kun laitatte tilaukseen "rahqmuijanbbf"". Byääh, en halua sellaista!" Voin lohduttaa, että oon dissannut jo kaikki suomalaiset mömmöfirmat läpi, niin ei kukaan varmasti halua tehdä yhteistyötä. :D Jos Valioo tai Lidliä kiinnostaa yhteistyö (=ilmasen rahkan ja pyöräilyvaattteiden lahjoittaminen) niin sitten voin harkita.
Mutta tiivistelmänä voisin sanoa, että suurkiitos kaikille vastanneille, tällaiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen osallistuminen on aina tärkeää!
Tänään podataan taas kimpassa, mä, Rahkaäijä ja sen treenaamisesta innostunut veli. Kunnon tiimi koossa!
Mun henkilökohtainen huonon onnen perjantai 13. taisi olla jo eilen päivän etuajassa. Töissä tavarat putoili käsistä, bussikuski sulki oven, kun olin vielä välissä ja sen jälkeen yritin ihan tosissani maksaa matkaa opiskelijakortilla, "miks ei kuulu piippausta?" Päivä sai varsinaisen kruununsa illalla, kun kirjaimellisesti löin pääni seinään, kun peiton alle sukeltaminen meni vähän pitkäksi.
Tänään maailma on taas näyttäytynyt huomattavasti valoisampana paikkana ja pitkän, mutta ihan kivan päivän viimeinen puristus tapahtui salilla. Viimeinen kerta HH Gymillä! Tästä treenistä ei tällä kertaa ole kuvia, mutta tarjolla on sitäkin parempi video, jonka Rahkaäijä äsken ystävällisesti kursi kokoon. Jos ei muuta, niin nähtävillä on ainakin varsin mehukkaita irvistyksiä.
Paljon on ehtinyt tapahtumaan edellisen postauksen jälkeen ja se oli vasta eilen. Ei mitään kovin dramaattista, mutta pieniä ja ihan hulluja juttuja!
Eilinen iltapäivä ja alkuilta meni lapsekkaaseen tohkeiluun (siitä lisää kohta) ja salille päästiin vasta seitsemän aikoihin. Edellisestä salitreenistä oli viittä vaille sata vuotta (no ainakin yli neljä vuorokautta) ja ihan piti treenivihosta tarkistaa, että mikä on päivän epistola. Penaa ja haukkaa! Penkissä irtosi oikein kivasti voimasarjat ja niiden jälkeen tarkotuksena oli pumppailla vielä näännyttävä 5x10.
Sarjat loppuun vaikka väkisin!
Vekslasin painojen kanssa, kympit telineeseen ja vitoset tankoon. Toista vitosen kiekkoa laittaessa ote herpaantui ja limppu lähti uhkaavasti syöksymään kohti maapallon pintaa vetovoiman houkuttelemana. Eihän salin lattia paljon yhdestä minikiekosta kärsi, isot pojat paiskoo joka päivä lattiaan paljon suurempiakin punnuksia. Mutta kun mun pikkuvarvas sattui olemaan tulilinjalla. Ensin sattui ihan vähän ja ajattelin, ettei kova muija tämmösistä hetkahda, en jaksa ottaa kenkää pois ja katsoa miten kävi.
Otin vielä Rahkaäijän maastavedon videolle, ennen kuin oli pakko kiskoa Vibrami pois jalasta ja kurkata, millasta jälkeä tuli. Aika murheellinen näky siellä odotti. Varpaan ympärys oli jo ehtinyt vaihtaa väriä punamustaksi ja turvotus nousi kovaa vauhtia. Kylmäpussia varpaalle ja hetken ihmeteltyäni tein penkkisarjat loppuun ja vielä muutamat leuanvedot päälle, mutta sitten teki mieli lähteä vaan kotiin.
Oli vähän rankka reeni
Siinä kaikessa varvashässäkässä unohdettiin kamera HH-Gymin eteiseen kenkätelineeseen ja vasta illalla havahduttiin etsimään sitä. Rahkaäijä oli aivan varma, että kamera on salilla, vaikka kovasti yritin inttää vastaan. Sieltä kenkätelineestä se sitten löytyi puoli yksitoista illalla. Luottamus kesäsaliamme kohtaan kasvoi entisestään. Kalliimman puoleinen pokkari ei häviä mihinkään, vaikka sen jättää kolmeksi tunniksi salin eteiseen, josta kuka tahansa treenaaja voi sen poimia matkaansa.
Rahkaäijä tilasi Roselta uuden satulatolpan ja jotain muutakin kamaa, niin lähettivät kaupan päälle megakivan rahkakulhon. Rahkamuija likes!
Tänään katsoin parhaimmaksi mennä varvaslääkäriin ja tohtorisetä oli sitä mieltä, että koipi pitäisi kuvata. Niinpä varpaat pääsivät poseeraamaan röntgeniin ja kuvista näkyi, että pikkuvarvas on murtunut. Loppuviikon olen (taas) saikulla ja konkkailen edestakaisin kepeillä ja ilman.
Pakko sanoa, että lääkärireissu sujui tosi hienosti. 1,5 tunnin sisällä kävin lääkärissä Hervannassa, röntgenissä Hatanpäällä ja sain vielä diagnoosinkin. Ei todellakaan mitään nillittämistä julkisen terveydenhuollon surkeudesta, päinvastoin!
Onneks se oli vaan vitosen kiekko!
Eikä siinä vielä tosiaan kaikki, sitten siihen tohkeilun aiheeseen. Kumpikaan ei ole päässyt lainkaan yli viime postauksessa väläyttämästäni Ratareisi-ideasta. Meillä on yhteinen sanonta, että tehdään asioita "kännissä ja läpällä", eli ei todellakaan tosissaan, vaan ihan kokeilumielessä ja ilman paineita onnistumisesta. Eilen sitten vilkuiltiin ihan kännissä ja läpällä eri ratojen varauskalentereita ensi kesälle. Käytännössä joka ikinen viikonloppun vapusta syyskuuhuun asti ovat jo varattuja kaikilla radoilla. Alastarolla ainoa vapaa viikonloppu oli juhannus, mutta silloin rata oli merkitty suljetuksi. Rahkaäijä epäili, että rata saattaa olla suljettu melusyistä (juhannusrauhaa mökkiläiselle yms., ei pärinää radalla) eikä vain lomien takia. Pohdinta johti siihen, että pistettiin sähköpostilla ihan kännissä ja läpällä kyselyä radan vuokraajalle, että voisiko juhannuksena päästä radalle ajamaan polkupyörillä, jos saadaan aikaiseksi jonkin sortin pyöräilytapahtuma. Mitä vastaa vuokraaja? Se on tosi hyvä idea!
Myöntävän vastauksen jälkeen oli pakko ruveta pyörittelemään ajatusta jo vähän vakavamminkin, kuin vain kännissä ja läpällä. Rahkaäijä perusti eilen Fillarifoorumilla keskustelun aiheesta ja sinne onkin joitakin ajatuksia jo tapahtumasta tullut (ja lisää saa heittää!). Vähän on nihkeilyä ilmassa, juhannus on kuulemma huono aika ja Alastaro liian tasainen. Mutta siitä huolimatta tässä olisi nyt loistava mahdollisuus järjestää Suomessa ennennäkemätön tapahtuma. Ja mitäs jos tekisit juhannuksena välillä jotain muuta, kun menisit sinne äitin tädin serkun mökille, missä on tarjolla vaan hiekkasia lettuja ja huonoo haitarimusiikkia? Ja jos homma on haitarimusiikista kiinni, eiköhän me Spotifysta sellastakin löydetä varikkoviihdykkeeksi.
Kuten arvata saattaa, Rahkaäijän oli pakko väsätä jo pieni video aiheesta!
Nyt ollaan siinä pisteessä, että jos vuokra saadaan neuvoteltua järjelliseen tasoon (mikä on täysin mahdollista, koska muuten rata olisi tyhjillään), jonkinlainen pyöräilytapahtuma pidetään juhannuspäivänä 2014 Alastaron moottoriradalla. Jos kukaan ei oikein tunnu innostuvan, eikä saada järjestelyihin apua, tulee tapahtumasta sitten vähän pienemmän porukan karkelot, mutta korostan, että tässä on mahdollisuus vaikka minkälaiseen spektaakkeliin, jos idea ottaa tuulta alleen. Mutta mää ainakin haluan ajaa ihan sikana yhden vuorokauden!
Kesäloman ensimmäinen osa vetelee aivan viimeisiään, mutta en ole lainkaan suruinen, lisää on luvassa elokuussa ja mukava oli tämäkin viikko.
Viikon salitreenit jäi säälittävästi kolmeen, koska sain torstain yhteislenkiltä riesakseni vähän kipeähkön polven, joka ei vieläkään ole aivan iskussa. Polvi tuntu turvonneelta ja kyykkyyn meneminen oli hankalaa, joten yksi jalkatreeni jäi välistä, mutta eipä tuo haittaa mitään!
Ostin Tigerista kahdella eurolla pikkusen siistin kellon Rauskiin. Oon kuullut vähän juttua, että on suorastaan rikos pistää täpäriin kello painoksi, mutta arvaa mitä? Mä laitan kellon jos haluan!
Tänään pistettiin kroppaa likoon ja vaihdettiin jäykkäperäsiin maastopyöriin kesärenkaat. Joo-o, niillä on taidettu ajaa viimeksi huhtikuussa, joten olikin korkea aika ulkoilluttaa Meridoita. Tää on näitä ensimmäisen maailman ongelmia, niin monta fillaria, ettei kaikilla ehdi millään ajaa!
Kaksipyöräisiä joka makuun!
Pidemmän aikaa on ollut puhetta, että täytyy käydä tsekkaamassa kohuttu uittotunneli (pitkä tunneli maan alla, sitä pitkin on näppärä siirtää vene Pyhäjärvestä Näsijärveen tai toisin päin). Ajeltiin lepposasti keskustan läpi ja Nässyn rantaa tunnelille ja harjun toista puolta kotiin.
Leuatus uittotunnelin Pyhäjärven päädyssä
Tunneli oli aika khuul, pitkä kun mikä ja melkein hirvitti sukeltaa pyörällä pimeyteen kohti kylmää ja kalseaa tunnelia. Rahkaäijä nimesi luolan hinnat alkaen -tunneliksi, koska pohja oli vähän epätasainen ja urilla, odotti varmaan jotain asfalttipohjaa ja kaupan päälle vielä ovimiestä tervehtimään tunnelin suulla. Uittotunneli näytti muuten olevan varsin suosittu turistikohde näin sunnuntaina, halvat on tamperelaisten huvit!
Jätskitauko on paras tauko
Pyöräretki kesti aika tarkkaan pari tuntia ja D.I.Y.-kanahampurilaisten jälkeen oli vielä voimia lähteä salille penkkaamaan. Sunnuntai-iltapäivä on ilmeisen epämuodikas treeniajankohta, koska salilla ei ollut juuri ketään. Olen alkanut vähän epäilemään, että tietyt kanssapodaajat asuvat HH-Gymillä, koska ne on aina treenamassa kun tulen paikalle ja jäävät sinne, kun lähden. Mutta tänään nämä vakiasukkaatkin puuttuivat!
Tärkeintä ei ole voitto, vaan kunnon psyykkaus
Penkkipunnerrus ei varsinaisesti ole mikään strong point osaamisalueessani, mutta nykyään suhde on jo ihan terveellä pohjalla ja puhdas vihaaminen on vaihtunut kohtuulliseen sietämiseen. Erehdyin luulemaan, että tänään on hyvä päivä koittaa penkkimaksimi ja vanhat ennätykset paukkuu ja galaksit räjähtää ja vaikka mitä, mutta olin väärässä. 50 kiloa nousi, eikä edes mitenkään vaivalloisesti, mutta sen jälkeen 52,5 kg jäi rinnalle eikä liikkunut siitä mihinkään. Ensin vähän harmitti, koska nyt pitäisi olla tekniikan parempi ja naisen vahvempi, mutta lisää reeniä vaan. On tosiaan ehkä oikeasti jonkun sikabulkin aika, että penkki nousis sillä massalla.;)
Hnghhh!
Joku lukija muistaakseni pyysi jo jonkin aikaa sitten jonkinlaista liikuntapäiväkirjaa ja joka viikko mietin, että nyt teen semmosen. Mutta joka sunnuntai havahdun, että en muuten yhtään muista mitä olen alkuviikolla tehnyt. Salitreenien määrä on yleensä aina vakio, niin ne juuri muistaa, mutta pyörähöntsäilyt ja muut sellaset tuppaa pahasti unohtumaan. Ensi viikolla voisin vaikka kokeeksi kirjoittaa treenit ylös ja listata myös tänne. Rehellisesti en edes tiedä, tuleeko tällä hetkellä liikuttuja tunteja viikossa kuusi vai kymmenen vai jotain siltä väliltä, joten jonkinlainen kirjanpito voisi sivistää myös itseäni! Tai onko niillä tuntimäärillä edes mitään väliä, kunhan itellä on fiilis, että tällä viikolla liikuttiin ihan sopivasti?
Kuuden päivän nuhan ja sitä myötä liikuntatauon jälkeen elo alkoi käydä jo melko sietämättömäksi. Tänään salille kaipaava tiuskiva akka muuttui jälleen leppoisaksi kissimirriksi, kun pääsin tekemään vihdoin penkkitreenin, joka olisi pitänyt olla jo lähes viikko sitten.
Kolme lyhyttä voimasarjaa ja viisi pitkää pumppailusarjaa. 5x10 käy rintalihasten lisäksi jo hermoille, sarjat ei lopu koskaan!
Penkin sarjatauoilla voi katsella autojulistetta
Boring but big -ohjelmassa penkkipäivänä selkätreeninä olisi 5x10 leukoja, mutta hyvällä tahdollakaan en vedä viittä kympin settiä, joten ylätalja saa paikata leuanvedot. Oli kuitenkin pakko käydä kokeilemassa leuanvetopaikkaa, koska se näytti melko eksoottiselta. Ennustan kuhmuja otsaan. Salilla ei ollut taaskaan juuri ketään, joten Rahkaäijä sai kuvata tänään ihan urakalla.
Auts!
Leveä myötäote on nykyään ihan suosikki!
Saisinko vielä vähän nyrpeämmän ilmeen?
Ojentajat hoitelin tänään dippaamalla. Rahkaäijä on tainnut katsoa vähän liikaa jotain jenkkipoikien bodausvideoita, kun dippeihin lisämausteeksi oli laitettava vähän kettinkejä. Tuli ihan sellainen kowan podauksen tunnelma, kun kettingit kilisi ja äijjät karju.
Neljä hikistä ja vajaata meni
Kilisee kilisee kulkuset kettingit
Varsinaiseen treeniin kuului vielä kolme settiä hauista ja takaolkapäät. Ennen hauissarjaa yritin neuvoa Rahkaäijälle hyvää kuvakulmaa, jossa käsi näyttäisi isolta. Jatkuvaan ohjeistukseen kyllästynyt herrasmiehemme tokaisi, että sellanen kuvaa ei tästä mallista saa. Lahosin ihan totaalisesti, eikä haukkaripumppailusta tullut sen jälkeen enää mitään.
Ei isoja käsiä tässä kuvassa
Motivaatio on tällä hetkellä vähintääkin kohdallaan! Palo treenaamiseen pienen tauon jälkeen on kovempi kuin koskaan, ja tästä innosta aion ottaa ihan kaiken irti. Kesäsalimme tarjoaa todella oivat puitteet treeniin ja se motivoi entisestään. Ja vielä mukavana lisänä tuntuu, että ruoka maistuu. Juhannuksen jäljiltä kylläkin tuntuu, että nyt olisi paikallaan kevyt sokerivieroitus. Enkä pitäisi huonona ideana myöskään limsan lipittämisen lopettamista tai mulla ei ole kohta hampaita enää ollenkaan.
Energiaa jäi vielä treeninkin jälkeen ja sitä oli hyvä purkaa säkkiin
Etenkin seuraavaa jalkatreeniä kohtaan on kovat odotukset, nyt on kova himo saada kinttuihin kokoa ja etenkin voimaa. Eikä siihen himoon auta kuin kyykätä ja mavettaa! Kesän pyöräilykausi ei tietenkään ole optimaalisinta aikaa takoa lihaa ruumiiseen, mutta kun kerrankin on keliä ja valoa ajaa maantiepyörällä, en ajatellut himmailla pyöräilyn suhteen. Kaikkein tärkeintä mulle on kuitenkin se, että nautin siitä mitä olen tekemässä, eikä se kuinka paljon saan lihasta aikaan. Uskon, että kun on omaan tekemiseen kova palo ja siitä nauttii, näkyy tuloksiakin joskus. Ainakin mä saan sen innon kanavoitua äärimmäisen hyvin siihen treeniin.
Nyt on kuitenkin lähdettävä kohti appiukon ruokapöytää, jossa on kuuleman mukaan tarjolla salmiakkipossua. Kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta, mutta mä en ylenkatso mitää, missä on salmiakkia!
Tää on ollut liikunnan osalta sellanen löysäilyviikko eli vähän niinku kevyt viikko. Tähän mennessä kolme salia, yksi höntsypyöräily ja keskiviikon Extreme run -höntsäilytreenit. Nyt joku siellä kelailee, että joojoo, onpa kevyttä, mutta mulla on ihan sellanen olo, että en olis koskaan treenannutkaan. Mutta kaiken taustalla on se, että kerään voimia sunnuntain Pirkan pyöräilyä varten. Tällä hetkellä sään ehdottajat povaavat ihan kohtuullista keliä, vettä voi ehkä vähän tulla, mutta olennaisinta on se, että ei ole kova tuuli. Huh!
Eilinen salitreeni oli aivan puhdas fiasko. Ensimmäisen liikkeen eli pystypunnerruksen jälkeen pikkurilli jäi käsipainon alle ja meni aivan mustanpunaiseksi ja turposi isoksi. Treenistä ei tullut enää mitään, kun roikotin pikkurilliä neitimäisesti ja voivottelin kurjaa kohtaloani Rahkaäijälle.
Tänään tragedia oli jo onneksi ohi ja sormi palautunut entisiin mittoihin. Eikun siis penkkaamaan!
Viime aikoina olen tehnyt stoppipenkkiä, eli alhaalla pieni pysäytys ennen nostoa. Noston on lähdettävä rivakasti, että tanko ei jää loppupäiväksi rinnalle!
Onnistuneen penkkikokemuksen jälkeen siirryin lemppariharrastukseni, eli leuanvedon pariin. Mutta sitä ennen oli pakko roikkua vähän myös väärinpäin.
Leukalämppäreiksi vedin pari sarjaa ministi leveämmällä myötäotteella. Viisi menee vielä kevyehkösti, mutta sen jälkeen siitä tulee kamalaa rimpuilua. Reeniä vaan! Varsinaiset sarjat tein vastaotteella ja lisäpainoilla, 7,5 kg ja sen jälkeen 6,25 kg, kahden vedon sarjoina.
Hovikuvaajani keksii välillä varsin mielikuvituksellisia kuvakulmia...
Treeni oli oikein mielekäs ja hyvä, viime aikoina kun on tuntunut, että jatkuva kuumuus vie kaiken terän naisesta. Jalkoja treenasin viimeksi tiistaina, jotta ne on iskussa sunnuntain pyöräilyssä. Olen tässä kevään mittaan todennut, että pidemmällä pyörälenkillä ne kovat jalkatreenit alkaa pahasti painamaan. Rahkaäijä ei sen sijaan ajatellut asiaa ihan niin pitkälle, ja kävi vetämässä keskiviikkona jonkun maailmanlopun kyykkytreenin ja viime päivät kävely on näyttänyt aika vaikealta. Mä taidan olla se, joka odottelee siellä Kuruntien mäkien päällä hitaasti etenevää ajokumppaniaan. ;)
"Asteikolla yhdestä kymppiin mun jalat on näin kipeet."
Viime aikoina on ihan useamman kerran joutunut pesemään tukkansa ja pistämään puhtaat vaatteet päälle, kun ollut kaikenlaista juhlan poikasta. Tänään lähdettiin edustamaan erään tamperelaisfirman kesäjuhlaan, joka järjestettiin veikeästi keskellä teollisuusaluetta.
Ruokaa sai syödä niin paljon kun jaksoi, Voutilaisen Laura hoilotti lavalla (joo-o, voipi olla että "kerran kukkia voi kaunis kotimaa, kerran vain ihminen niin nuori olla saa, kerran sydän elää puhtaan rakkauden, kerran vain pettyä voi toiseen jokainen" saattaa soida repeatilla päässä seuraavan viikon) ja juomaa oli tarjolla vähintään riittävästi. Vähän jo huoletti, että joutuuko kiskomaan kaljaa janoonsa, mutta pian ihana tarjoilija jo kiikutti meille kokis-tölkit, kun tajuttiin niitä pyytää.
Mitä tulee yleisellä tasolla suomalaiseen juhlakulttuuriin, on mielestäni vähän väärä oletus, että jokaisen juhlatunnelmaan kuuluu alkoholijuotavat. Olisi ihan siistiä, että myös niitä, jotka ei välitä oluesta tai boolista, huomioitaisiin ja tarjolla olisi muutakin juotavaa kuin vesi. Mä olen henk.koht. jo päässyt elämässäni siitä (pakollisesta) vaiheesta yli, että on pakko juoda silloin kun muutkin juovat. Jos se kovasti häiritsee, että joku seurueessa ei juo, voisi jatkuvan inttämisen sijaan mennä itseensä ja miettiä, että minkä takia toisen juomattomuus niin kovasti rassaa. Ja jos kavereiden kanssa ei pysty olemaan selvinpäin, on aika hankkia ihan uudet ystävät. En kuitenkaan pidä itseäni minään täyskieltäytyjänä, juon silloin, jos siltä tuntuu, mutta sellainen mieliteko tulee nykyään aika harvoin.
Huomenna ajattelin käydä vähän töissä tienaamassa paalua ja mahdollisesti myös tankata tukevasti sunnuntaita varten. Rahkaäijä sen sijaan aloitti tankkaamisen vähän etukennossa ja oikein kokolihatuotteella...
