Näytetään tekstit, joissa on tunniste leuanveto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leuanveto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. tammikuuta 2014

Maanantain turinat ja murinat

Olen viime aikoina potenut pientä työmatkapyöräilytuskaa, koska tällä hetkellä ainoa kelvollinen reitti sisältää pelkästään kevyen liikenteen väylillä kihnuttamista ja sellainen ei nappaa. Maantiepyöräilykausi on asia erikseen. Eilen Rahkaäijä kuitenkin keksi, että nopein ja lyhyin reitti Hervannasta Ikeaan menee suoraan Särkijärven poikki. Koska järvi on nyt tukevasti jäässä ja lunta jäällä vain pieni kerros, oli työmatka ihan tosi helmi! Melkein jäin kurvailemaan jäälle loppupäiväksi, mutta lopulta sunnuntaipalkan kutsu oli liian houkutteleva.
Kesällä voi sitten uida yli.
Myös leuanvedon kutsu oli tänään aivan liian houkutteleva, eikä mikään estänyt treeniä! Leuanvedossa on ollut muutaman viikon motivaatiokuoppa, mutta siitä pääsee yli vaan vetämällä leukoja. Mulla motivaatiokuopasta ylös kömpiminen onnistuu lyhyillä sarjoilla, mutta ne vaatii tietysti vähän lisäpainoa. Olis muuten varaa ottaa vähän lihaa peräosastolle, että lisäpainovyö pysyisi paremmin päällä. :D
Edellisessä postauksessa kyseltiin vinkkejä ojentajatreeneihin. Mä yritän pitää sen linjan täällä blogissa, että en liiemmin ala ketään neuvomaan, mutta mielelläni kerron miten ite teen asiat. Olen ihan amatööri, enkä siksi oikea ihminen neuvomaan ketään.
Ojentajat, eli tuttavallisemmin takaläskit, oli oikeastaan syy siihen, miksi päädyin salille. Mulla oli ojentajalihasten tilalla höllyvät lötköpussit ja niistä halusin eroon. Nyt lötköt on vähän pienentyneet ja täyttyneet lihaksella. Mullahan ei siis ole erikseen mitään käsipäivää, joten ojentajatreeni tulee aina esimerkiksi penkin tai olkapäiden jälkeen. Molemmissa tarvitaan ojentajaa, joten ihan tuoreita lihaksia ei tarvitse lähteä tuhoamaan. Mun ikuinen lemppari on pushdown taljassa, sillä saan aina tuntumaa.
Toinen vakkariliike on "pumppailu taljassa", oikeasta nimestä ei mitään hajua. :D Siis vähän niin kuin ranskalainen punnerrus seisaaltaan. Tässä joudun yleensä kovasti keskittymään, että teen työn ojentajilla, enkä millään muilla lihaksilla.
Kickbackia teen harvemmin (koska se on vähän nössöö...), samoin ranskalaista punnerrusta (koska se on rankkaa kyynerpäille ja ranteille), mutta toisinaan teen alkuun dippejä. Dippejä en kuitenkaan pysty tekemään niin massiivista määrää, että se kävisi ojentajatreenistä. Dipit penkkiä vasten on taas huomattavasti helpompaa ja niitä teinkin muutaman sarjan vielä muiden ojentajaliikkeiden päälle. Tässä yhteydessä en voi olla muistuttamatta dippitieteen dosentin R. Ahkamuijan kehittämästä dippi-elämäntavasta, johon voi heittäytyä täysin ojentajin mukaan! Oldie but goldie. :D

Ja sitten ihan pari sanaa siitä, kuinka käyttäydytään salilla. Kenellekään ei voi tulla yllätyksenä, että tammikuisena maanantai-iltana seitsemän aikaan on salilla varmasti jokunen kanssatreenaaja. Tänään kuitenkin eräs salin vakiokalustoon kuuluva treenaaja otti tilanteen aika raskaasti ja vittujen ja saatanoiden säestämänä kuulimme, kuinka yhtään käyttökelpoista tankoa ei ole vapaana. Kuulostaa hauskalta tilanteelta, mutta sillä hetkellä ei ollut erityisen huvittavaa, kun jenkkijääkaapin muotoinen bodari raivoaa samassa huoneessa pää punaisena, kuinka koko sali on perseestä ja muut treenaajat on paskanaamoja ja höpöhöpötreenaajia, jotka vaan homoilee. Kunnon roid rage. Onneksi mulla ei sillon ollut yhtään tankoa käytössä.
Tangot oli tehokäytössä.
Ottamatta yhtään kantaa siihen, kuka on höpöhöpö ja kuka ei, pisti pahemman kerran ketuttamaan kyseinen tilanne. Omissa silmissäni miehen arvostus putosi ihan nollaan ellei pakkaselle, mutta enemmän harmittaa se, että jos kuulolla sattui olemaan vasta saliuransa aloittaneita kanssatreenajia. Olisin varmaan kakannut housuun pelosta, jos olisin ollut vasta ekoja kertoja salilla. Mä ainakin arvostan ihan jokaista kanssatreenaajaa niin paljon, että jaksan odottaa vuoroani ja ymmärrän sen, että treenaajia on monen tasoisia. Kenenkään toisen treeni ei ole yhtään sen vähäpätöisempää, vaikka funktiona ei olisikaan kasvaa hulluksi lihakasaksi. Valoja päälle nyt!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Tuhdit treenit, tuhdit eväät

Tänään on ollut niin sanotusti Rahkaväki´s day off. Ei mitään pakollista ohjelmaa. Rahkaäijä kylläkin kävi aamusella tentissä, mutta sitä ei lasketa, koska heräsin vasta silloin, kun ahkera koululainen saapui kotiin. Päivä on sisältänyt muun muassa päiväunia ja kuten kunnon hervantalaisten kuuluu, käytiin vähän notkumassa kauppakeskus Duossa keskellä päivää. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin vähän salille notkumaan kouluttamaan rautaa.
Eilen salilla Rahkaäijä höpisi jotain leuanvedosta ja koska mulla on täysin valikoiva kuulo, kuulin että puhutaan Leokon vedosta. Siitä se ajatus sitten lähtikin ja tänään lisäpainoleuanveto oli Leokon vetoa.
Leokon lisämausteena Weider-kiekko. 
Hei sori, mut sulla roikkuu jotain tuolla jalkojen välissä...
Mun vahvoja leipälajeja on selvästi nämä vetohommat, maastaveto ja leuanveto. Heti, kun joku järjestää vetokisat, joissa on mukana nämä kaksi kuningaslajia, olen mukana! Varmaan pitäisi ihan itte järjestää.
Vedin kakkosia ja ykkösiä lähtien 2,5 kilosta ja viimeisenä kokeilin ykköstä 15 kilon lisäpainoilla, oikein kaksi Leokoa! Muistaakseni kerran olen viime talvena saanut ykkösen vedettyä viidellätoista, mutta silloin oli muija muutaman kilon kevyempi, että nyt oli enemmän vedettävää.
Nyt on värikästä kiekkoo!
Koska mun motto on, että video or it didn´t happen, otti Rahkaäijä tietty tästäkin elävää kuvaa. Ja taas se kiroilee taustalla!
Leokon vetoharjoitusten jälkeen pumppailin selkää ja hauista. Enkä ihan suotta, koska meidän vapaapäivään kuului myös käynti käynti kylpylässä. Joskus olin sitä mieltä, että kylpylässä käynti on tosi keski-ikästä. Ja nyt teen sitä itte. Vesi saisi olla aina vaan kuumempaa, muuten oli aivan jees.
Treenin päätteksi myös venyttelin. Kyllä, venyttelin.
Rankoista Leokon vedoista ei todellakaan palauduta millään parsakaalilla, niin day off jatkui ravintola Plevnassa. En ainakaan muista käyneeni siellä aiemmin ja oli vähän epäilyksiä ruuan suhteen, mutta kaikki epäilykset hälveni, kun safka kannettiin eteen. Itsehän valitsin todellisen fitness-pimun unelma-annoksen, eli makkarapannun, jossa oli lajitelma erilaisia rasvaa tihkuvia makkaroita ja pekoni-perunat alla. Yhdessä tuumin hienosti selvittiin annoksista! Ainoa miinus oli, että mun annoksen päälle oli heitetty pari palaa tomaattia ja se oli jotain kamalaa ulkomaista, puulta maistuvaa tomaatinkuvatusta. Phyi!
Ensin oli kasa ruokaa, sitten sitä ei enää ollutkaan. 
Meillä on sellainen sanonta, että en enää ikinä syö mitään, paitsi illalla rahkan. Nyt vähän se rahkakin epäillyttää, kun bratwursti tuntuu sulavan hyvin hitaasti. :D Kertakaikkiaan hyvin elvyttävä day off, todettiin melkein yhteen ääneen ravintolasta lähtiessä, että vapaapäiviä voisi harrastaa useammin.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 585

perjantai 29. marraskuuta 2013

Oi, missä olet pyrstötähti?

Tänään päivä alkoi oikein sähäkästi, kun kesken aamupalan Rahkaäijä keksi, että nyt on pakko lähteä ulos katsomaan, näkyykö komeettaa. Mulla oli leipä kesken, mutta ihan samahansa se on, missä Ruispalansa syö. Takki päälle ja leivän kanssa ulos katsomaan komeettaa. Ei näkynyt. Matkalla takaisin aamupalapöytään Rahkaäijän ehti jo suunnittella klassikkoelokuvan nimeltä Rahkamuija ja pyrstötähti. Mää saisin kuulemma esittää itseäni, Jasper Pääkkönen olisi pyrstötähti, Sauli Niinistöä näyttelisi Morgan Freeman. Sivuroolissa nähtäisiin Timo Soini, Prätkähiiristä tuttuna Lalli Leipäjuustona. Käsikirjoitus on kuulemma vähän vielä auki. Ihan tavallinen aamu tänään, entäs sulla?
Liian vauhdikkaasti ei kannata vetää, ettei pääse kolise kattoon.
Leipäjuustot ja muut herkut oli kuitenkin jo unhoitettu mielestä, kun illansuussa suunnattiin salille. (Taaskaan ei näkynyt pyrstötähteä, kun oli pilviä.) Olen modannut 5/3/1 -ohjelmaa sen verran, että neljäntenä päivänä vedän ensin leukoja lisäpainoilla ja vasta sitten siirryn pystypunnerrusten pariin. Kesällä ja syksyllä meni monta kuukausi, etten vetänyt leukoja treenimielessä lainkaan ja sen tosiaan huomasi. Etenkin lisäpainoveto otti kunnolla takapakkia, mutta nyt useamman viikon säännöllisen treenaamisen jälkeen homma on taas lähtenyt kulkemaan. Tänään tein 7,5 kilon lisäpainoilla 5x2, eikä tuntunut tekevän erityisen tiukkaa. Eikä vetäjänkään paino ole ainakaan vähentynyt viime keväästä!
Oikein äly paistaa katseesta. Miten niin salilla käynti tyhmentää?
Leuanvetohommeleiden jälkeen kuritin vähän olkapäitä ja muuta käsiosastoa. Tiivistyksenä voisin todeta, että hyvin kelvollinen ja mukava treeni! Mutta automatkalla kotiin pohdin, että vähänkö välillä harmittaa olla tyttö. Rahkaäijän pikkuveli on käynyt nyt kolmisen viikkoa säännöllisesti salilla ja saanut tekniikoita kuntoon, niin jäbä on jo suunnilleen kaikkien liikkeiden painoissa ottanut mut kiinni ja menossa kovaa vauhtia ohi. Mulle kans ne kivekset ja vähän äkkiä!
Mennääks nakurannalle häh?!
Hehkutin tätä jo blogin feisbuukki-sivuilla, mutta tänään internetin ihmeellisessä maailmassa silmien eteen pomppasi FitBODY-lehden joulukuussa ilmestyvän numeron kansi ja oikealla yläkulmassa on äärimmäisen houkutteleva otsikko Rahkamuijan matkassa - ilmiönä treenibloggaus (tsekkaa täältä, jos et usko!). Se oli mun päivän kohokohta, oikeesti. Huh huh!

Sunnuntaina alkaa muuten 24 päivän mittainen vuoden kohokohta eli joulukalenteri, tittititiididii! Tässä ollaan jo aivan joulukuun kynnyksellä, niin voin nyt vähän paljastaa esimakua tulevasta. Eräs maailmanlaajuisesti tunnettu valkopartainen vanha herrasmies lupasi päivitellä erään projektinsa kuulumisia tänne blogiin joka päivä. Tätä vanhaa herraa yritettiin kosia vaikka mihin blogiyhteisöihin pitämään päiväkirjaa, mutta ukko päätyi tänne Rahkamuijan blogiin. Ja kuten asiaan kuuluu, projektia kuvittaa Paint-taideteokset. Kukaan ei varmaan saa edes nukuttua näitä kahta yötä, kun niin kovasti jännittää!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 560

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Motivaatio on täällä!

Kuuden päivän nuhan ja sitä myötä liikuntatauon jälkeen elo alkoi käydä jo melko sietämättömäksi. Tänään salille kaipaava tiuskiva akka muuttui jälleen leppoisaksi kissimirriksi, kun pääsin tekemään vihdoin penkkitreenin, joka olisi pitänyt olla jo lähes viikko sitten.
Kolme lyhyttä voimasarjaa ja viisi pitkää pumppailusarjaa. 5x10 käy rintalihasten lisäksi jo hermoille, sarjat ei lopu koskaan!
Penkin sarjatauoilla voi katsella autojulistetta
Boring but big -ohjelmassa penkkipäivänä selkätreeninä olisi 5x10 leukoja, mutta hyvällä tahdollakaan en vedä viittä kympin settiä, joten ylätalja saa paikata leuanvedot. Oli kuitenkin pakko käydä kokeilemassa leuanvetopaikkaa, koska se näytti melko eksoottiselta. Ennustan kuhmuja otsaan. Salilla ei ollut taaskaan juuri ketään, joten Rahkaäijä sai kuvata tänään ihan urakalla.
Auts!

Leveä myötäote on nykyään ihan suosikki!

Saisinko vielä vähän nyrpeämmän ilmeen?
Ojentajat hoitelin tänään dippaamalla. Rahkaäijä on tainnut katsoa vähän liikaa jotain jenkkipoikien bodausvideoita, kun dippeihin lisämausteeksi oli laitettava vähän kettinkejä. Tuli ihan sellainen kowan podauksen tunnelma, kun kettingit kilisi ja äijjät karju.
Neljä hikistä ja vajaata meni

Kilisee kilisee kulkuset kettingit
Varsinaiseen treeniin kuului vielä kolme settiä hauista ja takaolkapäät. Ennen hauissarjaa yritin neuvoa Rahkaäijälle hyvää kuvakulmaa, jossa käsi näyttäisi isolta. Jatkuvaan ohjeistukseen kyllästynyt herrasmiehemme tokaisi, että sellanen kuvaa ei tästä mallista saa. Lahosin ihan totaalisesti, eikä haukkaripumppailusta tullut sen jälkeen enää mitään.
Ei isoja käsiä tässä kuvassa
Motivaatio on tällä hetkellä vähintääkin kohdallaan! Palo treenaamiseen pienen tauon jälkeen on kovempi kuin koskaan, ja tästä innosta aion ottaa ihan kaiken irti. Kesäsalimme tarjoaa todella oivat puitteet treeniin ja se motivoi entisestään. Ja vielä mukavana lisänä tuntuu, että ruoka maistuu. Juhannuksen jäljiltä kylläkin tuntuu, että nyt olisi paikallaan kevyt sokerivieroitus. Enkä pitäisi huonona ideana myöskään limsan lipittämisen lopettamista tai mulla ei ole kohta hampaita enää ollenkaan.
Energiaa jäi vielä treeninkin jälkeen ja sitä oli hyvä purkaa säkkiin
Etenkin seuraavaa jalkatreeniä kohtaan on kovat odotukset, nyt on kova himo saada kinttuihin kokoa ja etenkin voimaa. Eikä siihen himoon auta kuin kyykätä ja mavettaa! Kesän pyöräilykausi ei tietenkään ole optimaalisinta aikaa takoa lihaa ruumiiseen, mutta kun kerrankin on keliä ja valoa ajaa maantiepyörällä, en ajatellut himmailla pyöräilyn suhteen. Kaikkein tärkeintä mulle on kuitenkin se, että nautin siitä mitä olen tekemässä, eikä se kuinka paljon saan lihasta aikaan. Uskon, että kun on omaan tekemiseen kova palo ja siitä nauttii, näkyy tuloksiakin joskus. Ainakin mä saan sen innon kanavoitua äärimmäisen hyvin siihen treeniin.
Nyt on kuitenkin lähdettävä kohti appiukon ruokapöytää, jossa on kuuleman mukaan tarjolla salmiakkipossua. Kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta, mutta mä en ylenkatso mitää, missä on salmiakkia!

Rahkalaskuri: 291

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Penkkipäivä ja kokispileet

Tää on ollut liikunnan osalta sellanen löysäilyviikko eli vähän niinku kevyt viikko. Tähän mennessä kolme salia, yksi höntsypyöräily ja keskiviikon Extreme run -höntsäilytreenit. Nyt joku siellä kelailee, että joojoo, onpa kevyttä, mutta mulla on ihan sellanen olo, että en olis koskaan treenannutkaan. Mutta kaiken taustalla on se, että kerään voimia sunnuntain Pirkan pyöräilyä varten. Tällä hetkellä sään ehdottajat povaavat ihan kohtuullista keliä, vettä voi ehkä vähän tulla, mutta olennaisinta on se, että ei ole kova tuuli. Huh!

Eilinen salitreeni oli aivan puhdas fiasko. Ensimmäisen liikkeen eli pystypunnerruksen jälkeen pikkurilli jäi käsipainon alle ja meni aivan mustanpunaiseksi ja turposi isoksi. Treenistä ei tullut enää mitään, kun roikotin pikkurilliä neitimäisesti ja voivottelin kurjaa kohtaloani Rahkaäijälle.
Tänään tragedia oli jo onneksi ohi ja sormi palautunut entisiin mittoihin. Eikun siis penkkaamaan!
Viime aikoina olen tehnyt stoppipenkkiä, eli alhaalla pieni pysäytys ennen nostoa. Noston on lähdettävä rivakasti, että tanko ei jää loppupäiväksi rinnalle!
Onnistuneen penkkikokemuksen jälkeen siirryin lemppariharrastukseni, eli leuanvedon pariin. Mutta sitä ennen oli pakko roikkua vähän myös väärinpäin.
Leukalämppäreiksi vedin pari sarjaa ministi leveämmällä myötäotteella. Viisi menee vielä kevyehkösti, mutta sen jälkeen siitä tulee kamalaa rimpuilua. Reeniä vaan! Varsinaiset sarjat tein vastaotteella ja lisäpainoilla, 7,5 kg ja sen jälkeen 6,25 kg, kahden vedon sarjoina.

Hovikuvaajani keksii välillä varsin mielikuvituksellisia kuvakulmia...

Treeni oli oikein mielekäs ja hyvä, viime aikoina kun on tuntunut, että jatkuva kuumuus vie kaiken terän naisesta. Jalkoja treenasin viimeksi tiistaina, jotta ne on iskussa sunnuntain pyöräilyssä. Olen tässä kevään mittaan todennut, että pidemmällä pyörälenkillä ne kovat jalkatreenit alkaa pahasti painamaan. Rahkaäijä ei sen sijaan ajatellut asiaa ihan niin pitkälle, ja kävi vetämässä keskiviikkona jonkun maailmanlopun kyykkytreenin ja viime päivät kävely on näyttänyt aika vaikealta. Mä taidan olla se, joka odottelee siellä Kuruntien mäkien päällä hitaasti etenevää ajokumppaniaan. ;)
"Asteikolla yhdestä kymppiin mun jalat on näin kipeet."
Viime aikoina on ihan useamman kerran joutunut pesemään tukkansa ja pistämään puhtaat vaatteet päälle, kun ollut kaikenlaista juhlan poikasta. Tänään lähdettiin edustamaan erään tamperelaisfirman kesäjuhlaan, joka järjestettiin veikeästi keskellä teollisuusaluetta.
Ruokaa sai syödä niin paljon kun jaksoi, Voutilaisen Laura hoilotti lavalla (joo-o, voipi olla että "kerran kukkia voi kaunis kotimaa, kerran vain ihminen niin nuori olla saa, kerran sydän elää puhtaan rakkauden, kerran vain pettyä voi toiseen jokainen" saattaa soida repeatilla päässä seuraavan viikon) ja juomaa oli tarjolla vähintään riittävästi. Vähän jo huoletti, että joutuuko kiskomaan kaljaa janoonsa, mutta pian ihana tarjoilija jo kiikutti meille kokis-tölkit, kun tajuttiin niitä pyytää.
Mitä tulee yleisellä tasolla suomalaiseen juhlakulttuuriin, on mielestäni vähän väärä oletus, että jokaisen juhlatunnelmaan kuuluu alkoholijuotavat. Olisi ihan siistiä, että myös niitä, jotka ei välitä oluesta tai boolista, huomioitaisiin ja tarjolla olisi muutakin juotavaa kuin vesi. Mä olen henk.koht. jo päässyt elämässäni siitä (pakollisesta) vaiheesta yli, että on pakko juoda silloin kun muutkin juovat. Jos se kovasti häiritsee, että joku seurueessa ei juo, voisi jatkuvan inttämisen sijaan mennä itseensä ja miettiä, että minkä takia toisen juomattomuus niin kovasti rassaa. Ja jos kavereiden kanssa ei pysty olemaan selvinpäin, on aika hankkia ihan uudet ystävät. En kuitenkaan pidä itseäni minään täyskieltäytyjänä, juon silloin, jos siltä tuntuu, mutta sellainen mieliteko tulee nykyään aika harvoin.

Huomenna ajattelin käydä vähän töissä tienaamassa paalua ja mahdollisesti myös tankata tukevasti sunnuntaita varten. Rahkaäijä sen sijaan aloitti tankkaamisen vähän etukennossa ja oikein kokolihatuotteella...
Hauskaa viikonloppua!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 271

lauantai 25. toukokuuta 2013

Lauantain jamit

Viikonloput noudattaa meillä aina samaa kaavaa. Perjantaina huokaistaan, että ihanaa, koko viikonloppuna ei ole mitään pakollista ohjelmaa ja kun sunnuntai-ilta koittaa, huomataankin, että kaksi päivää ollaan painettu paikasta toiseen ja kotona ollaan käyty korkeintaan syömässä ja nukkumassa. Tämäkin lauantai taisi olla juuri sellainen äksön-päivä!
Kun heräsin aamulla, keittiössä odotti tällainen aamupalaylläri. Kelpasi!
Aamulla käytiin pyörähtämässä motskarilla AllRight-moottoripyöräkaupan tapahtumassa, mutta tällä kertaa Rahkaäijä hienosti pidättäytyi uudista prätkäkamoista ja etenkin niistä prätkistä. Porukkaa oli kun pipoo, nyt on moottoripyöräkansa liikkeellä!

Löytyi sieltä jotain mullekin ja vielä edukkaaseen tarjoushintaan! Jäi toistaiseksi vielä kauppaan.
Kotona vähän paisteltiin kanaa ja leivoin pitsataikinasta överihyviä tikkuja. Se on meinaan hiilaritankkaus menossa, kun huomenna taas vähän maakuntamatkaillaan polkupyörällä. Pitsataikinan sekaan vaan kuivattua basilikaa, rosmariinia ja oreganoa ja voitelee vielä tikut ennen uunia vedellä, niin tulee mukavan rapeita. Nam!
Rumia, mutta hyviä! Oikeanpuolimmainen kepakko näyttää muuten tosi uhkaavalta, eikö vaan? 
Äksön-päivän fyysisesti kovin osuus nähtiin iltapäivällä salilla, kun vuorossa oli selän ja rinnan pumppailua. Aloitan tämän treenin aina selällä, koska rinta tuntuu muka jotenkin vähemmän tärkeältä ja selkätreeniin on aina kovempi motivaatio. Melko perussetti, lämmittelyksi muutamat leuanvetosarjat, sitten ylätäljaa, kulmasoutua, alataljaa ja vielä lopuksi pumppailua narulla taljassa. Olen treenannut selän epäilemättä kymmeniä kertoja samalla kaavalla, mutta toimii!


Virallinen kulmasoutuilme
Rintafilejumpaksi tein vinopenkkiä käsipainoilla, flyeseita ja punnerruksia. Vinopenkkiä olen tehnyt vasta tänä keväänä ensimmäisen kerran ja sen kyllä huomaa, tekniikka on vähän hakusessa ja painot laahaa. Mutta harjoitellaan lisää, niin kyllä se siitä!

Illansuussa otettiin taas Kawasaki alle ja lähdettiin Lielahteen, jossa oli kevään kuumin moottoripyörätapahtuma StuntJam. Tiivistetysti: aikuiset miehet pelleilee moottoripyörillä ja koko ajan on aivan hirvee meteli ja taustalla soi sietämätön jumputus ja kaikki juo kaljaa, vaikka ei sais. Mutta tosi kivaa oli silti! Otin 150 kuvaa, mutta eiköhän parillakymmelläkin pärjätä...
400 metriä suljettua tietä ja ennakkoilmottautumista vastaan sai käydä näyttämässä pelleilutaitonsa

Herrasmiehet auton katolla

Savun keskeltä saapuu Rahkaäijä uljaalla ratsullaan!

Rahkaäijä olisi halunnut vähän isomman hiekkalaatikon leikeilleen, 400 metriä loppui aina kesken!

Käy se näinkin!

Tankkaus jatkuu

Niin justiinsa

Latelan poikien bussi

Pojat jonottaa vetovuoroaan

"Lauriiiiii, pliiiis, osta tää lippis mulle!"

Ostihan se! Fox-tyttö valmiina edustamaan

Savun määrä oli kirjaimellisesti käsinkosteltava

Justin Bieber -kaara kelpais mulle!


Kumin palasia lenteli päälle

Ensi viikolla Aamulehdessä ihmetellään outoja ufo-kuvioita

Yksi stuntti-kisan kuskeista. Mun lemppari, vaikka välillä ottikin vähän osumaa tonttiin

Hoplaa!

Yhdelläkin renkaalla pärjäis aivan hyvin

110% varikkovaimo
Huomenna vaihdetaan tuhatkuutioinen jalkavoimiin ja lähdetään rullailemaan maantiepyörillä reilun kolmen tunnin lenkki. Mä en kylläkään enää leiki, jos on taas vastatuuli. Pirkan pyöräily lähestyy uhkaavaa vauhtia, mutta ei se mitään, me ollaan ainakin hyviä hoitamaan nämä hiilaritankkaukset, jos ei muuta!
Mä kuulisin mielelläni muidenkin kesälauantaista. Onko se sisältänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai meditaatiota riippukeinussa? Kerro!

Rahkalaskuri: 252