Keskiviikko-aamuna rauhallinen aamupalahetki päättyi kiivaaseen spekulointiin, kun Hesarista osui silmään
uutinen ensimmäisen naismoottoripyöräpoliisin valmistumisesta. Turkulainen Taru Niemelä oli ensimmäisenä naisena läpäissyt moottoripyöräpoliisien pääsykokeen, johon kuuluu muun muassa ajokokeita ja moottoripyörän työntämistä. Uutisten mukaan muiden naisten sisäänpääsy on useimmiten aiemmin kosahtanut "fyysisesti rankkaan työntökokeeseen", jossa 230-kiloista poliisimoottoripyörää työnnetään 460 metriä ja siitä pitäisi selviytyä vielä kolmessa minuutissa.
Spekulaatio syntyi siitä, että olisiko mulla mitään mahdollisuuksia työntää moottoripyörää lähes puoli kilometriä. Nyt on kuitenkin otettava huomioon, että mulla ei ole edes mopokorttia ja moottoripyörän käsittely on aivan vierasta, kyydissä osaan kuitenkin istua sujuvasti.
230-kiloista poliisimoottoripyörää ei nyt juuri ollut saatavilla, mutta toiseksi paras vaihtoehto oli Rahkaäijän 200-kiloinen Kawasaki ZX-10R, joka on kuitenkin ollut varmasti poliisien kanssa tekemisissä. Ensimmäisenä oli kokeiltava, onko mulla edes mitään edellytyksiä pitää pyörä pystyssä, kun ei ole koskaan moista tullut koitettua. Siispä työntöharjoitukset talomme parkkipaikalla!
Viiden minuutin harjoituksen jälkeen en onnistunut kaatamaan Kawasakia tonttiin, olen siis ilmeisesti ihan syntynyt lajin pariin! Tähän väliin on hyvä tehdä ero Rahkaäijän Kawan ja poliisimoottoripyörän (
kuva) välille. Kawasaki on ratapyörä, jolla on tarkoitus ajaa mahdollisimman kovaa ja se on suunniteltu kääntymään herkästi, joten työntäessä se ei ole mikään vakain mahdollinen. Poliisien työntökoe-bemari on matkapyörä, joka on suunniteltu ajamaan suoraan. Kawassa kahvat on ajoasennosta johtuen melko alhaalla, jolloin työntäessä joutuu itsekin menemään melko alas. Poliisibemarissa kahvat ovat taas pystyn ajoasennon takia ylemäpänä. Näistä kahdesta Rahkaäijän pyörässä painopiste on myös ylempänä, joka tietää työntämisen kannalta epävakautta. Kun otetaan huomioon nämä seikat ja se, että poliisibemari on painavampi, ollaan varmaankin melko tasoissa haastavuuden suhteen.
Eilen illalla koitti suuri hetki ja valikoimme paikaksi Pirkkahallin parkkipaikan, jossa suoraa riittää.
Rahkaäijä mittasi 460 metrin matkan kahteen otteeseen. Vähän meinasi epätoivo iskeä, kun tajusin, kuinka pitkä matka oikeasti on kyseessä. Cooperin testissä 460 metriä kolmessa minuutissa tarkottaisi 1840 metrin lopputulosta. Ei siis paha nakkia, kevyttä hölköttelyä, mutta kun eteen laitetaan 200 kilon taakka työnnettäväksi, ei kuulostakaan enää niin simppeliltä. On kuitenkin otettava huomioon, että kun painavan asian laittaa liikkeelle, ei se suoralla työnnettäessä tunnu painavan sitä paria sataa kiloa koko matkaa.
 |
| Kawasakista tulee pysäköitynäkin tulta pakoputkista! |
Otin taas muutaman harjoitteluntyönnön enkä edelleenkään kaatunut mopoa, joten eikun hommiin. Rahkaäijä laski, että jos vauhti on koko ajan 10 kilometriä tunnissa, se riittää. Siihen siis tähdätään. Motskarissa laitettiin työnnön ajaksi virta päälle, että nähtiin vauhti.
Usko omaan suoritukseen ei todellakaan ollut tässä vaiheessa mikään ääretön, eniten pelkäsin, että väsyessä kippaan pyörän tai en jaksa hölkätä tarpeeksi kovaa tai en edes pääse loppuun asti.
Ei muuta kun aika pyörimään, monta tiukkaa minuuttia luvassa! Rahkaäijä juoksi koko matkan vierellä, huusi väliaikatietoa sekuntikellosta, karjui kannustuksia ja etenkin oli valmiina ottamaan kopin, jos meinaan kaataa pyörän. Ensimmäinen sata metriä lähti vauhdikkaasti, vaikka vähän olikin kuoppaa matkalla. Vauhtiin päästyäni ajattelin ensimmäisen kerran, että mun on edes mahdollista saada työnnettyä koko 460 metriä maaliin saakka.
Jossakin vaiheessa Rahkaäijä karjui, että menee alle kolmen minuutin ja sain ihan uutta puhtia, vaikka päällimäisenä oli mielessä, että taidan kusta housuun, kun on niin kovaa hommaa. Kahden minuutin jälkeen olin jo ihan loppu ja jatkoin metri metriltä "jaksan vielä seuraavalle puulle asti!". Kun Rahkaäijä huusi, että 15 sekuntia, tuntui että matkaa on ihan kohtuuttomasti vielä jäljellä. Tiristin oikeasti kaiken puhdin, voiman, sisun ja tahdon mitä vaan irtosi ja työnsin loppuun asti.
Loppuun päästessä kannustajani otti pyörän kiinni ja mää lahosin maahan repiin kypärää pois päästä, kun tuntui, ettei mikään happi maailmassa riitä mun keuhkoille. Rahkaäijä mylvi
, että onnistuin!
2 minuuttia ja 59 sekuntia! Ei oo oikeesti todellista, työnsin moottoripyörää 460 metriä alle maagisen kolmen minuutin. Yhtään ei jäänyt pelivaraa, mutta tämä riitti.
Voin ihan rehellisesti sanoa, että en muista koskaan olleeni niin mäsänä minkään urheilusuorituksen jälkeen kuin eilen. Jalat ja etenkin takareidet olivat aivan tulessa ja käsiä ja olkapäitä poltteli, eikä henki meinannut kulkea. Tällä treenillä en olisi voinut työntää mopedia yhtään kovempaa.
Spekulaation varaahan tähän suoritukseen totta kai jää. Matkaa ei ollut mitattu senttien tarkuudella eikä työnnettävä pyörä ollut poliisibemari ja virallinen valvojana toimi poliisien sijaan kunnianarvoisa Rahkaäijä. Mutta kuitenkin todistin, että
tyttökin voi moisesta selvitä, puhumattakaan siitä, että olisi vähän ennakkoon jonkinlaista moottoripyörän käsittelytaitoa. Mutta en voi todellakaan heittää, että
kuka vaan nainen siitä selviää. Tässä on kuitenkin monta vuotta monipuolista treeniä takana, ei sitä suoraan sohvan pohjalta kukaan lähde lykkimään. Veikkaan, että parasta treeniä olisi ihan lajitreeni eli puhdas moottoripyörän työntely.
Nyt kaikilla on mielenpäällä varmasti vain yksi kysymys. Aikooko Rahkamuija ruveta isona moottoripyöräpoliisiksi? Siihen kai tarvis osata ajaakin sitä pyörää, eikä vaan työntää, eli vastaus on ei.;)
Rahkalaskuri vuoden alusta: 263
