Vuoden parhaat jutut

Kun tätä vuotta on jäljellä enää muutama kämänen tunti, on korkea aika koota yhteen vuoden 2015 parhaat asiat ja tapahtumat ja niitähän riittää! Tässä vuoden voittajat sekalaisessa järjestyksessä!

Vuoden reissu
Åre! Voi jehna, kuinka upea viikko meillä oli Ruotsissa. Vuoden hetkeksi voisi myös nostaa sen, kun kahden päivän autoilun jälkeen horisontissa viimein piirtyi esiin Åreskutan-tunturi! Ensi kesän lomakohde on jo valittu.

Eipä tähän ole enää mitään lisättävää. Sydän melkein pakahtuu tätä kuvaa katsoessa. 

Vuoden urheilutapahtuma
Kiistaton voittaja on Ratareisi! Ratareisi-pyöräilytapahtuma järjestettiin toista kertaa ja taas poljettiin Alastaron moottorirataa ympäri. Tämä 24 tunnin hulluttelu järjestetään kolmannen kerran 25.-26.6.2016. Kannattaa ruveta jo reenaan! Voin tässä muuten paljastaa, että jos kaikki menee oikein, niin meiltä on tulossa keväällä 2017 jotain ihan älytöntä pyöräilytapahtumarintamalla!

Pyöräilyn riemua, hauskoja hetkiä ja mahtavia ihmisiä. Sitä on Ratareisi! Kuva Timo Kananoja

Vuoden ihmiset
Tänä vuonna tapasin kaksi aivan mainiota naista blogin kautta, ja Niinan sekä Reetan kanssa olen viettänyt monta hupaisaa hetkeä!

Reettaan tutustuin, kun tämä lähetti sähköpostia, jonka ytimekäs sisältö oli "Haluan tutustua Rahkamuijaan!"

Niina taas tuli naisten voimanostokurssille ja yhdelle vetämälleni pyörälenkille keväällä. 

Vuoden projekti
Ehdottomasti vuoden kovin ponnistus oli autotallisalin rakentaminen. Nyt kun jälkeen päin muistelee sitä kaikkea työmäärää, pyörittelee vaan päätään epäuskoisena. Mutta lopputulos oli todellakin kaiken vaivan arvoinen! Nyt sali on talvitauolla, mutta rauta laitetaan taas kolisemaan, kunhan kevät koittaa.

Tästä lähdettiin...

...ja tähän päädyttiin!

Vuoden Instagram-suosikit
Instagramissa välitöntä lässytystä ja sydämen pakahtumista on koko vuoden aiheuttanut abessinialaissisarukset Cheese ja Olive.

Juustolle ja Oliiville ei lainkaan häviä kotimainen suosikkini, eli Kissankujeita-blogin Instagram-hurmurit. Hienoja ja laadukkaita kuvia komeista kolleista!

Vuoden opiskeluteko
Alkuvuodesta päätin, että nyt loppuu lorvailu. Keväällä puristin yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon kasaan ja vähän siinä meinas kiire tulla. Mutta ei sen väliä, kunhan tuli valmista! Vikan tentin jälkeen menin terassille juomaa valkoviiniä ennen työpäivää. Thug life!

Arvokas valmistujaiskuva.

Vuoden eläinteko
Kun sali oli saatu kasaan, oli edelleen voimia pieneen askarteluun. Muutama helteinen ilta sahattiin, porattiin ja niitattiin ja tuloksena oli erittäin komea häkki kissoille. Kesällä kissat saivat vapaasti kulkea häkkiin ja sisälle, mutta kylmemmillä keleillä niillä ei ole sinne suurta hinkua.

Leksat vietti kesällä suurimman osan ajastaan häkissä maailmanmenoa ihmetellen. Joku komea kollikin näkyy siellä taustalla. 

Vuoden luetuin Rahkamuija-postaus
Tänä vuonna pyöräilyjutut oli kuumaa kamaa blogin lukijoiden (ja satunnaisten googlettelijoiden) mielestä, koska vuoden luetuin postaus oli Maantiepyörän osto-opas aloittelijoille. Toisena kärkeen kiilaa postaus oranssista SUP-läskipyörästä. Yksi oma suosikkini oli postaus lajeista, joiden parista sinkkunainen voi löytää sulhasen. Erityisen hauskaa oli myös tehdä Meidän salin vakiokävijät -postausta, josta kuulen vieläkin salilla.

Meidän salin vakiokävijät -postauksen "Matti". 

Vuoden nostosuoritus
Tämän vuoden voimanostoteoksi on pakko valita muutaman viikon takainen 62,5 kilon penkkisuoritus! Huh, kun olen ylpeä siitä! Toinen päräyttävä hetki oli kevään kisoissa 135 kilon maastaveto.

Kunnon suoritus vaatii kunnon tuuletukset! 

Vuoden pyörämatka
Vuoden parhaaksi pyöräilyksi valitsen erään sunnuntaireissun, kun poljin yksin Tampereelta Turenkiin. Koko 95 kilometriä puhalsi myötätuuli, aurinko paistoi ja elämä oli ihanaa!

Vuoden sekasotku
Vuoden hirveimmästä sotkusta vastasi Leo bengali, jonka teki mieli vähän kananmunia. Ei ollut ihan se hetki, jolloin olin iloisin kissanomistaja.

Tässähän kävi sitten vielä sillä tavalla, että Rahkaäijä päätti siivota tämän hävityksen tehokkaalla teollisuusimurilla, mutta ei sitten jaksanut tyhjentää imuria. En viitsi kuvailla kuinka pahalta se imuri haisi viikon päästä. :D :D

Vuoden ostos
Kaikenlaiseen humpuukin sitä varmasti on tullut tuhlattua, mutta todellinen laatusijoitus oli läskipyörä. Musta on tullut todellinen läskipyöräsaarnaaja ja olen olemaan jo sitä mieltä, että läski on ainoa ja oikea valinta maastopyöräksi, muita ei tarvita.

Tämä kuva on ihan niinku joku kääntäisi puukkoa haavassa. Nyt sitä lunta jo!

Vuoden bändi
Tää on helppo! Vastaus on SABATON! Joskus kesällä autotallisalilla alkoi Sabaton-hulluus, joka ei hellitä. Tällä bändillä on vain hyviä biisejä! Harmittaa, kun herättiin liian myöhään parin viikon takaiseen Espoon keikkaan ja silloin jo kenttäliput oli menneet. Ei heviä voi kuunnella penkillä istuen! Sabatonin tietyt biisit tuo mieleen myös Åren reissun, koska siellä bändiä luukutettiin autossa tuntitolkulla.  Into the firen liveversiosta on tullut mun virallinen kyykkybiisi ja olen kuunnellut sen tänä vuonna ehkä jonkun 273 kertaa.

Vuoden aviomies
Tässä sarjassa oli ehdokkaita varsin vähän ja ylivoimainen voittaja on Rahkaäijä! Kertakaikkiaan hieno mies!

Vuoden paras huijaus
Huhtikuun alussa Leo sai pentuja ja isä oli tietenkin meidän Leoko-kolli. Pennut olivat vähän kuin abessinialaisia, mutta pilkullisia. Niin söpöjä! <3 <3 <3 Harmi vaan, että ihanat pennut oli Rahkamuijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Rahkaäijä photoshoppasi pennuille pilkkuja ihan kieli keskellä suuta. :D

Vuoden titteli
Maaliskuussa aloitettiin pyöräilynohjaajakoulutus ja marraskuussa sain projektin loppuun. Vuoden titteli on siis kiistatta pyöräilynohjaaja!

Loppukokeessa tuli eteen kaikenlaista kinkkistä tilannetta!

Vuoden työvoitto
Vieläkin menee puistatus, kun ajattelen tätä vuoden työvoittoa ja samalla vuoden karmeinta urheilukokemusta. Heti vuoden alussa käytiin vähän polkasemassa Röret Runt -pyöräilytapahtumassa, jossa ajetaan kilometrin kuntoputkessa sisällä. Ajoin 200 kierrosta eli 200 kilometriä, ja koskaan en ole ollut niin loppu ja rikki minkään liikuntasuorituksen jälkeen. Niin fyysisesti kuin henkisestikin kova koitos. Ihan heti en ole menossa uudelleen. Ihan sairas reissu!

200 kierrosta myöhemmin. 

Kun kokosin vuoden tapahtumia yhteen, ihmettelen vain, että onko nämä kaikki jutut todella tapahtunut tänä vuonna? Ihan hirveästi juttuja ollaan ehditty tekemään ja kokemaan. Kaiken tämän hehkutuksen vastapainoksi yritin miettiä jotain negatiivista tältä vuodelta, mutta ihan rehellisesti en keksi mitään isompia juttuja. Toki jonain maanantaina on voinut vähän maailma ketuttaa ja rauta painaa salilla, mutta sitä ei lasketa. Mitään en muuttaisi tältä vuodelta, tämä oli hyvä vuosi just näin!

Lisäksi haluaisin lausua vilpittömät kiitokset kaikille, jotka on viettänyt aikaa Rahkamuija-blogin parissa vuonna 2015. Ilahdun aina kun sähköposti kilahtaa kommentin merkiksi ja jokainen kommentti ja sähköposti merkitsee näin blogin kirjoittajana. Rahkamuija jatkaa tinkimätöntä tyyliään myös vuonna 2016 ja siitä vuodesta tulee kuulemma paras ikinä!

Kinkun kasvatusta ja ruokarauhaa!

Kuka sitä nyt haluaisi vaivalla kasvatettua kinkkua sulattaa, kun siitä voi tehdä entistä suuremman? Tänään kävin taas paisuttelemassa kinkkua kuntosalilla. Meikän kinkut räjähtää kohta semmoseen kasvuun, etten kohta mahdu enää edes kyykkyhäkkiin!

Siitä nätti ilme kaukana, kun kinkkua koulutetaan kasvuun!

Ennen  joulua päätin, että otan vihdoin aidon ja oikean voimanostokyykyn haltuun ja kyykkytanko putosi niskasta alemmasta selkään. Ensimmäiset kolme treeniä oli aivan horroria. Sen huomasi muutkin, koska sain paljon myötätuntoa ja lohduttelua, että alku on hankala, mutta sitten helpottaa ja tuloksia tulee. Tanko painoi selässä ikävästi, olkapäitä kiristi ja päästä meinasi katketa verisuoni pelkästä ketutuksesta. Viime viikon lopulla kuitenkin jotain tapahtui ja yhtäkkiä tanko löysi luontevan paikan ja kyykky alkoi tuntua peräti järkevältä!

Onko sitä mankkua nyt varmasti tarpeeksi selässä?

Paljon on varmasti vielä hiottavaa tekniikassa, mutta uskon nyt jo, että tämä tangon paikan viilaus oli kannattava veto ja tuottaa hedelmää jatkossa. Tapaninpäivänä otin ykkösen 95 kilolla ja paketti pysyi kasassa ihan kivasti. Tästä se lähtee hurjaan nousuun!

Kinkku ei kasva tai rauta nouse pelkällä pyhällä hengellä. Sen takia tässä lounastankin juuri bataattia ja bambin pakaraa. Bataatti on muuten luotu yhteen homejuuston kanssa.Vedin joulun aikaan varmaan jonkun viis kiloo erilaisia juustoja, mutta kyllästyminen tai ähky ei edelleenkään ole näköpiirissä. Juustot on samanlainen juttu kun jäätelö, menee eri mahaan ja voi syödä, vaikka olisi kuinka täynnä.

Kuvan ulkopuolella Leo-kissa istuu pöydällä ja tuijottaa lautasta herkeämättä.

Sunnuntaina kaupassa heittelin korin täyteen erilaisia vihanneksia ja kasviksia ja se näytti olevan trendi muillakin, kun kassojen liukuhihnat oli lastattu täyteen salaatteja ja kurkkuja. Hyvä niin! Joulumässäilyjen jälkeen varmaan itse kukin haluaa palata ruotuun tai siistiä elämäntapoja ylipäätään. Mun mielestä nyt olisikin hyvä aika julistaa ruokarauha! Jokainen syököön aivan niin kuin tykkää ja muilla ei ole siihen mitään sanomista. Just niin kuin Jaanaba uusimmassa postauksessaan totesi, kenenkään syömiset ei toiselle kuulu niin kauan kun syömiset on lakien mukaisia. Sitten jos joku alkaa syömään ihmisen lihaa tai litkimään napalmia, kannattaa varmaan puuttua. Mutta muuten muiden ruokien kommentoinnin voi jättää kokonaan pois. Toki järkeä saa käyttää, ketään ei varmasti loukkaa, kun sanoo kehaisee kuinka hyvältä ruoka näyttää tai tuoksuu. Ketään ei myöskään tarvitse maanitella ottamaan edes yhtä pullaa, jos kerran on jo vastattu "ei kiitos". Tästä aiheesta on aivan täydellinen Siskonpeti-pätkä!

Uuden vuoden jälkeen tai ehkä jo nyt monilla on alkanut jonkinlainen terveysprojekti, niin ei siellä työpaikan ruokalassa tarvitse yhtään aukoa päätään, että kuinka kauan ajattelit syödä tommosta pupun ruokaa? Sama toimii myös toisin päin, vaikka itse olisit jo ainakin kaks kuukautta elänyt kanalla ja kasviksilla, ei se ole mikään syy mennä sivistämään muita heidän ruuan epäterveellisyydestä. Se on huonoa käytöstä, josta ei tule kenellekään hyvä mieli. Jos on ihan pakko päteä, niin voi vaikka kertoa ilman mitään piilov#ttuilua, kuinka hienoja tuloksia ja virkeän mielen on itse saanut terveellisemmillä elämäntavoilla.

Käyttäydy, ihminen!

Kerrataan vielä! Ruokarauhaan siis kuuluu se, että jokainen voi syödä valitsemaansa ruokaa aivan rauhassa ilman muiden kommentointia ja syödä pullaa tai olla syömättä, aivan oman valintansa mukaan. Itse aion syödä edelleen ensi vuonna tavallista ruokaa ja pullaa sopivassa suhteessa ja toivon muillekin tasapainoista ruokavuotta!

Eksyttiin joulumaahan... eikun metsään!

Joulupukki ajaa, tonttu vaan ottaa selfieitä.

Aattona tuli taas tonttuiltua ihan koko vuoden edestä. Tänä vuonna joka joulukodissa tuntui olevan kissoja ja koiria ja etenkin parissa kissakodissa yritin ehdotella, että kun me kerran tuodaan lahjoja, voitaisiin vaihtokaupaksi ottaa kissa mukaan Korvatunturille. Ei tullut kauppoja. Edelleen on siis tyytyminen vain näihin kahteen rakkaaseen pösilöön, joiden parasta joulupuuhaa on ollut erinäiset laatikot ja joulupaperien repiminen.

Hei hei, täällä laatikossa on joku toinenkin kissa!

Kun näin pyhinä työt eivät ole haittaamassa harrastuksia, on keritty vähän myös treenaileen ja ulkoilemaan. Eilen lähdettiin pyöräilemään Rahkamuijan kotihuudeilla ja se oli kyllä kaikkea muuta kuin hulvaton rekiretki. Kun ei enää jaksettu polkea tuttua hiekkatietä, poikettiin metsään, kun oli niin houkuttelevan näköistä metsäkoneen jälkeä polkuna. Naureskeltiin, että ollaan varmasti ensimmäiset ihmiset, jotka ajavat täällä maastopyörällä tai ainakin läskipyörillä. Jep jep.

Polku oli  vähän kostea moninpaikoin.

Hauskaa ja helppoa moton jälkeä riitti ehkä kilometrin verran ja sitten se loppui. Arvottiin uusi suunta ja sitten vähän pyörittiin ympyrää ja sitten yritettiin löytää puhelimen navigaattorille signaalia ja sitten huomattiin, että eksyttiin. Tiesin noin suunnilleen, mitä missäkin suunnassa on, mutta sen verran monta kertaa pyörittiin ympyrää, että lopulta oltiin aivan sekaisin. Tätä totaalista eksymistä ja ajamatonta ryteikköä kesti ehkä vartin verran. Onneksi päivä ei kuitenkaan ollut vielä niin pitkällä, että olisi tarvinut pelätä hämärän tuloa. Lopulta päästiin mäen päälle, josta avautui näkymät hakkuuaukealla, jonka takaa kaukana erottui punainen talli. Pienen tuumaailun jälkeen keksin missä ollaan. Olipa helpottava tunne!

Tuossa ryteikössä oltiin tosiaan varmasti ensimmäiset pyöräilijät, mutta myös toivottavasti viimeiset. 

Metsäharhailun jälkeen oltiin jo aivan kypsiä lähtemään kohti notkuvia joulupöytiä, mutta vähän oli vielä pakko päästä hölmöilemään lisää. Mulla on jossakin kuva joululta 2011, kun Rahkaäijä ajaa maastopyörällä kuivaa Näsijärven rantaa pitkin, kun vesi oli tosi alhaalla. Toista se oli nyt samalla hiekkarannalla. Nyt ei pahemmin näkynyt rantaa, jossa ajaa.

Kun Rahkaäijä otti tätä kuvaa, pelkäsi hän, että aallot vie pyöränsä mukanaan.

Jos pistää silmät kiinni, voi melkein kuvitella olevansa jossakin Thaimaan hiekkarannoilla ajalemassa. 

Ketään ei varmaan yllättä, että tämän reissun jälkeen jalat oli märkänä puoleen sääreen asti. Pieni varpaiden vilvottelu lähinnä vaan virkisti ja maali ja kuivauskaappi oli enää muutaman polkaisun päässä.
Tänään on ehditty vähän harrastamaan ruumiin kulttuuria podipildingin parissa ja ennen sitä tehtiin jo perinteeksi muodostunut kauppareissu Kuljun Kartanoon. Kuljun Kartanossa on joka päivä auki oleva ruokakauppa ja sitten semmonen krääsäkauppa, joka erityisesti tunnetaan tyylitietoisten herrasmiesten ja rouvien shoppailukeskuksena. Kerran ostin sieltä äärettömän tyylikkään kesähatun ja taas päädyin hattuosastolle sovittamaan erinäisiä talvipäähineitä.

Ei näistä millään osaa valita suosikkiaan, kaikki niin upeita!

Jätin kuitenkin baskerit ja karvareuhkat hyllyyn, koska löysin parempaa ostettavaa. Laitoin jenit ja pennit riviin ja ostin erittäin pinkit ja erittäin retrot lasketteluhousut, joilla oli hintaa peräti 16,95! Normaalihinta oli 26,95, mutta onneksi välipäivän alet oli jo alkanut, että mun viikkorahat riitti. Näillä korkeuksilla ei pahemmin toppahousuja tunnu tarvitsevan, mutta mepäs lähdetäänkin kahden viikon päästä Kuusamoon, jossa toivottavasti riittää lunta ja pakkasta. Viimeksi laskettelin vuonna 2013 ja kohta heti perään 2016, niin lasketteluhousuille on tarvetta aivan alvariinsa.

Mikä tyyli! Mikä eleganssi! Mikä urheilullinen olemus!

Nyt kun Tapaninpäivän tankotanssit salilla on suoritettu loppuun, voi vetäytyä saunaan ja sen jälkeen leffan pariin. Elokuvaa katsoessa voisi vähän kaapaista Aura-juustoa mummun leipomien piparien päälle. Siihen settiin ei voi kyllästyä, vaikka kinkku jo tökkisikin!

Vinkkejä aloitteleville joulupukeille

Sain toiveen, että voisinko kirjoittaa joulupukkina olemisesta. Ihan selvennyksenä todettakoon, että Rahkamuija ei ole joulupukki, mutta tunnen tämän vanhan veikon aika hyvin. Viimeiset neljä jouluaattoa on kulunut pukin aputonttuna ja taas torstaina vedän blondia lettiperuukkia päähän. Työparini on tietenkin se aito pukki Korvatunturilta tai ainakin hänen hyvin läheinen serkku. Jos joku muukin mielii liittyä tähän valkopartojen salakerhoon, niin tässä pari vinkkiä siihen, miten se tehdään.

- Mieti, miksi haluat olla pukki. Alkoiko silmissä vilkkumaan välittömästi satasen seteleistä tutut holvikaarisillat? Se on ihan hyvä motivaattori, mutta maailmassa on helpompiakin tehdä rahaa, kun ajella jouluaattona ympäri kaupunkia ja hokea mielessään seuraavan paikan lasten nimiä, ettei kutsu vahingossa Veetiä Villeksi ja Siniä Sannaksi. Joulupukkikeikat antaa aivan uuden näkökulman jouluun ja yhden joulun sijaan voikin nähdä useamman erilaisen joulun. Mieti myös sitä, miltä tuntuu olla koko joulun odotetuin vieras. Ai heti tuli paineita? Hyvä!

- Hinnoittele järkevästi. Joulu ei ole ahneiden aikaa, mutta liian halpa pukki on vähän epäillyttävä, ellet pyöri vain naapurustossa. Jos pukki osaa soittaa kitaraa tai tehdä korttitemppuja, on korkeampaan hintaan joku perustelu. Kannattaa vähän tsekkailla mikä on kaupungin yleinen pukkihintataso ja miettiä voisiko itse maksaa sen verran.

- Ota tonttu tai muori mukaan. Kaikki on paljon helpompaa kaksin. Toinen voi keskittyä ajamaan seuraavaan paikkaan, kun toinen antaa tiivistelmän paikassa odottavista lapsista ja muista yksityiskohdista. Kaksin myös selviää yllättävistä tilanteista paremmin, Jos kuitenkin haluat pitää shown vain itselläsi, autokuski ei ole hullumpi ajatus. Ei sen takia, että pukki voi ottaa joka paikassa glögiä, vaan siksi, että joulupukki voi keskittyä olennaiseen ja autokuski navigointiin.

Joulupukki ja Petteri Punakuono kesätunnelmissa. 

- Vain puolet työstä tehdään aattona. Fiksu pukki valmistautuu aattoon mahdollisimman hyvin. Reitti kannattaa ajaa etukäteen ja tsekata vierailukohteet, ettei aattoillan pimeässä tarvitse tihrustaa, että olikos se tää kämppä, johon piti mennä. Tässä samassa kannattaa katsoa myös valmiiksi mihin pysäköi. Mieluiten sellaiseen paikkaan, ettei lapset voi ikkunasta kurkkia, kun joulupukki kurvaa paikalle Volkkarin turbo sauhuten. Meidän pukki-tonttu-tiimissä on sellainen tapa, että tonttu soittelee tai tutuimmille laittaa Facebookissa viestiä ennen joulua ja kyselee ketä on aattona paikalla, mitä on toivottu lahjaksi ja mistä ja millaiset lahjasäkit napataan mukaan sisälle tullessa. Viimeinen on varsinkin ihan tärkeä, ettei epähuomiossa ota matkaansa mitään paperinkeräykseen menossa olevaa sanomalehtisäkkiä ja biojätepussia. Mitä enemmän aattoa suunnittelee etukäteen, sitä helpommin kaikki menee.

- Mieti etukäteen hyviä jutunjuuria, koska lahjoja ei voi jakaa heti. Yleensä aikuiset on tohkeissaan juonessa mukana, eikä hiljaisia hetkiä tule, mutta joskus kukaan ei puhu mitään ja silloin pukin pitää vähän jutustella mukavia. Kukas on kuusen koristellut? Onkos joulupuuro jo syöty, saiko joku mantelin? Mitäs olette nyt puuhailleet, kun ei pääse oikein laskemaan mäkeä? Mitenkäs se syksy meni eskarissa? Oletkos oppinut uusia temppuja siellä telinevoimistelussa? Jos lapsia jännittää ja aikuiset mököttää, voi kertoa vaikka jonkun hauskan tarinan Korvatunturilta, kun Petteri Punakuono pääsi karkuun ja sitä sitten jokainen tonttu etsi pitkin tuntureita. Vähän voi myös tiedustella, että haluaako lapset laulaa, mutta jos lauluhalukkaita ei ole, ei kannata liian kauaa maanitella. Yleensä mummot on niitä kaikkein kovimpia laulamaan!

-Sitten ne tärkeimmät, eli lahjat! Etukäteen kannattaa sopia, että pukki tuo sellaisen säkin, jossa kaikille on yksi tai kaksi lahjaa ja se jaetaan ekana. Tämä siksi, että joskus lahjoja on aivan sairas määrä ja jos pukki jakaa kaikki, menee puoli aattoa, Lahjojen jakoon kannattaa pyytää lapsia apuun, koska se yleensä murtaa jäätä, jos muksuja jännittää. Tällä tavalla välttää myös sen kiusallisen tosiseikan, ettei muista kaikkien paikalla olevien aikuisten nimiä, vaan reippaat lapset voi viedä paketit oikeille omistajilleen. Kuvat pukin kanssa kannattaa ottaa vasta lahjojen jaon jälkeen, koska silloin lapsia ei pukki enää jännitä ja joulupukki on hyvä äijä, kun toi niin ison kasan lahjoja.

Hihihih, onpas pukilla säkit täynnä!

- Vaikka aattoilta olisi aivan täyteen buukattu, joulupukin pitää näyttää siltä, että tuli Korvatunturilta varta vasten juuri näitä lapsia varten, eikä hosua jatkuvasti kelloa vilkuillen. Yleensä luonteva pukkivierailuaika on noin vartin verran ja kun alkaa tekemään lähtöä, voi ihan hyvin sanoa, että on vielä niin paljon lahjoja lapsille jaettavana, niin pitää jatkaa matkaa. Jos lahjat on ollut yhdessä isossa juuttisäkissä tai muussa kunnon pukin säkissä, kannattaa se ottaa mukaan lähtiessä ja jättää eteiseen tai ulos. Vaikka lapset on lahjoista innoissaan, aina on joukossa se neropatti, joka jää ihmettelemään, miksi pukki jätti lahjasäkkinsä heille. Yleensä pukin palkkio vaihtaa omistajaansa eteisessä lähtiessä, kun isäntä saattaa pukin ulos.

- Kaikenlaista voi pukkikeikoilla sattua. Yhdelle lapselle ei olekaan lahjoja ollenkaan säkissä, pukille ei ole muistettu nostaa rahaa, joku aikuinen onkin kännissä, paikan ainoa lapsi on koko ajan pöydän alla piilossa, tai joku kiskoo parran irti. Kaikesta selviää, kun pitää vaan pään kylmänä ja joulumielen korkealla. Kaikista tarjoamisista kannattaa kieltäytyä keikoilla, koska parran kanssa on lähes mahdoton syödä ja juoda. Tarjotun piparin voi ottaa mukaan ja mutustella sen autossa. Pukille tarjotaan terävää juomaa yllättävän monessa paikassa, mutta siitä kannattaa kohteliaasti kieltäytyä. Pukin itse ei myöskään kannata tarjota karkkia tai muuta lapsille, koska joukossa on aina joku Petra-Petteri, joka ei saa syödä karkkia tai on allerginen ja se vaan turhaan latistaa tunnelmaa.

-Kerran joulupukki, aina joulupukki. Joulupukkeilusta ei pääse irti. Kun keikat tekee hyvin, pääsee samaan paikkaan monta joulua peräkkäin. Sana myös leviää, eikä muutaman vuoden päästä tarvitse pahemmin enää mainostaa, lähinnä myydä ei-oota jo joulukuun alussa.

Täällä on kuulemma vaan tuhmia lapsia, niin saatte vaan risuja!

Pukkeilu on hauskaa hommaa ja siitä voi ottaa ilon irti vain kerran vuodessa, joten nyt vielä äkkiä partaostoksille ja keikkoja buukkaamaan!

Elämä järjestykseen!

Mitä sitä odottamaan uuteen vuoteen asti, kun tällain jo ennen jouluakin voi jo ryhdistäytyä? Viime viikon kisoista molemmat sai mitalin lisäksi kevyen kesänuhan ja koko alkuviikko meni aika löysissä tunnelmissa. Ei tietoakaan mistään reenihommista, kämppä räjähti ihan sekasortoon ja jääkaapissa oli koko ajan PV eli pelkkä valo. Loppuviikosta nuha alkoi kuitenkin nujertua ja päätettiin pyhittää tämä viikonloppu elämän särmäämiselle. Ensimmäinen osa tätä suurta projektia oli totaalinen suursiivous, joka kylläkin oli mahdollisuus keskeyttää milloin hyvänsä "jos tulee vakava huonovointisuus tai laiskotus". Urheasti kuitenkin taistelimme laiskotusta vastaan ja kahdessa tunnissa pistettiin koti kuosiin. Siivouspäivinä kieltämättä kaipaan vähän Hervannan kaksioita, koska silloin työnjako kuului "Ota sä tää huone, mä otan ton toisen", kun taas nykyään siivousreviirit jaetaan lauseella "Ota sä alakerta, mä hoidan koko yläkerran."

Sillä välin kun me siivottiin, Leoko piti huolen, ettei vieraan valtion linnut pääse meidän tontille.

Leo sen sijaan antoi oman tärkeän panoksensa saunanpesu-urakassa. 

Siivousoperaation jälkeen elämä järjestykseen -projekti jatkui kauppareissulla, joka tietysti tehtiin urheilullisesti polkupyörällä, koska se kuuluu tällaiseen särmään elämään. Luovuttajat menee autolla. Päätettiin vähän muutenkin ajella pyörällä, koska oltiin niin reippaita. Matka kuitenkin katkesi pian, koska tappajasepeli hajotti TempoPonin renkaan. Kun kaks päivää on lunta joskus syyskuussa, ajetaan kaikki tiet täyteen hiekkaa, ettei vaan kukaan kaadu ja sitten odotellaan taas viis kuukautta lunta, eikä kukaan voi ajaa pyörällä kun renkaat hajoaa. 

Rahkaäijä oli tosi tyrmistynyt rengasrikosta. Hyvin muuten kukkii Ponin hortensia!

Mun kauppapyörä Shrek ei pienestä sorasta hätkähdä. Olen sanonut näin varmaan joka pyörästäni joskus, mutta tätä pyörää todella rakastan, ihan mun lemppari!

Mentiin sitten kuitenkin autolla kauppaan. Jännästi joku muukin halusi just tänään ostaa asioita Prismasta ja siellä sai luovia tietään kyynerpäätaktiikalla, että pääsi johonkin suuntaan. Ja kaiken lisäks oli ihan surkeet maistiaiset, lanttulaatikkoa! Ei tuo mulle ainakaan kovin suurta shoppailuhimoa. Toisin kuin jos olisi ollut vaikkapa juustoja ja suklaata maistatettavana, niin kukkaron nyörini löystyisivät kummasti,
 Kauppareissun draama ei suinkaan loppunut rengasrikkoon, vaan hurjat juonikuviot olivat vasta saavuttamassa lakipisteensä. Ajeltiin ihan rauhassa kotiin päin, kunnes suoralla tiellä toinen auto yhtäkkiä kääntyi meidän eteen. Auton kuski meni ilmeisen hämilleen virheestä ja jäi keskelle kaistaa suunnilleen paikoilleen, vaikka me oltiin justiinsa ajamassa päin. Oli vähän liukastakin ja Rahkaäijä veivasi rattia varsin ripeästi välttääkseen kolarin. Olin aika varma, että nyt tulee vähän osumaa. Mutta ei tullut! Heti kun tilanne alkoi näyttämään siltä, että pellit ei mene ryttyyn, Rahkaäijä karjaisi "Saatanan ämmä" ja painoi torven pohjaan. Jos tilanteen jälkeen meitä vähän tärisytti, toisen auton kuskia varmaan vieläkin enemmän, kun tämä oli liikkeellä jollain pikkuautolla ja massiivinen Rahkabiili painaa sentään kaks tonnia. Hyvä lauantai tuntui tavallaan entistä paremmalta, kun mietittiin, kuinka tympeäksti se olisi muuttunut kolaroimalla. Huh!

Välikevennyksenä kuva siitä, kun tänään tuijotin Stockmannin jouluikkunaa. 

Sen lisäksi, että tänä viikonloppuna on pistetty villakoirat ojennukseen, eilen laitoin myös mun kyykkytekniikkaa uuteen uskoon, kun pääsin salille ekaa kertaa kisojen ja nuhan jälkeen. Mä olen pitänyt kyykyssä tankoa aina aika ylhäällä niskassa, koska se on tuntunut helpolta. Mun kyykky on vähän semmonen Layne Norton -tyylinen eli aika kasassa oleva, kun välitykset eli kropan mittasuhteet on mitä on. Sitten kun pidän tankoa tosi ylhäällä niskassa, muuttaa kyykky aika etupainoseksi ja kaataa helposti eteen ja rasittaa keskikroppaa. Niinpä olen ajatellut kokeilla pudottaa tangon pari senttiä alemmas selässä. Tällanen "low bar -kyykky" käyttää liikkeessä enemmän lantion ja selän alueen lihaksia, kun taas tanko ylhäällä niskassa eli high bar -kyykky käy enemmän vaan reisiin. Tämän takia monet voimanostajat käyttääkin enemmän low bar -tyyliä. Eli siis suomeksi sanottuna tangon paikkaa muuttamalla pyrin saamaan kyykystäni tukevamman ja toivon pystyväni nostamaan enemmän.

Tämä on mun vanha tangon paikka eli enemmän high bar -tyyli.

Mutta voi morjes, että oli vaikeeta lähetä hakemaan uutta paikkaa tangolle! Tuntui, että se tippuu heti kyydistä ja selässä tuntui epämukavalta ja kädetkin oli vaikea asetella paikoilleen. Mutta yllättäen varsinainen kyykky tuntui melko tukevalta ja näyttikin kuulemma luontevalta. Jalkojen asentoa pitää varmaan hiukan leventää ja käsille löytää järkevä paikka, eli siis kasaan koko kyykkypakettia vähän uudestaan. Mulla on vähän erilaiset joulupaketit, höhö!

Tangon uusi paikka, pari senttiä alempana. Pieni muutos, mutta iso vaikutus. 

Yritin ottaa low bar -kyykkyä haltuun jo pari vuotta sitten, mutta silloin tanko takaolkapäiden päällä tuntui liian ikävältä. Nyt mulla on kuitenkin tahtotila oppia tämä ja varmaan parissa viikossa uusi asento alkaa tuntumaan järkevältä. Sitten jos tämä ei kuitenkaan natsaa, palaan takaisin vanhaan.

Huomenna uusi särmä elämä jatkuu pyörien huolloilla ja pyörähuoneen järjestämisellä. Tähän viikonlopun siivousurakkaan kuului myös lupaus, että nyt ei anneta kämpän räjähtää, vaan pidetään se siistinä helpolla ylläpitosiivouksella. Katotaan kuitenkin vaikka tiistaina, niin laiskuus on ottanut vallan ja Rahkaväen lukaali on jälleen aivan räjähtänyt ja autolla kauppaan kulkeminen on kivaa. :D Miten olisi joku arjen kaaoksenhallintaan liittyvä uudenvuodenlupaus? Kuka mukana?

Paint on niiiin sou lääst siison!

Tämä blogi on aina tunnettu taiteen ja kulttuurin tyyssijana ja juuri tälläkin hetkellä Kiasma ja Guggenheim tappelevat, että kumpi saa Rahkamuijan kaikki Paint-teokset kokoelmiinsa. Kohta pitää museonjohtajien lyödä lisää paalua pöytään neuvotteluissa, koska uutta taidetta on syntynyt! Paint on jo vähän vuotta 2014, mutta onneksi olen löytänyt taiteennälkäiseen elämääni meidän Sony-tabletin luonnosteluohjelman. Tässä tulee parhaita taideteoksia viime ajoilta.

Tämä teos kuvaa elämän jatkuvaa uudistumista ja Tampereen rantatunnelihanketta. 

Tällä teoksella taas otetaan kantaa Keski-Euroopan kuninkaallisten tuhlailevaan elämäntyyliin ja amerikkalaisen eliitin elämäntapoihin. 

Tässä essentialistisessa teoksessa pohditaan aurinkolasipäisten Siperian tiikereiden kohtaloa ja keltaisten helikoptereiden paikkaa nykymaailmassa. 

Tämä kubistinen pläjäys on kannanotto meren pinnan nousemiselle. 

Teosta luodessani mietiskelin, että onko mansikan paikka todellakin täytekakussa ja mitä amerikkalainen colapukki todella symboloi. Entä auttaako tyhjässä roikkuva nosturi ketään? 

Tämä Sartren filosofiasta inspiraationsa ammentava kuva kehottaa miettimään, että kannattaako lähteä merta edemmäksi kalaan. 

Tässä omakuvassa peilaan nykymaailmaa Dostojevskin maailmankuvaan. 

Tämä hieman irvokkaastikin avioliittoa käsittelevä teos puhuttelee kaikkia porakoneiden ystäviä.

Tässä Liisa Ihmemaassa-henkisessä teoksessa tuon esille voimanoston monet kasvot. 

Jään odottelemaan voittaako Kiasma vai Guggenheim tarjouskilvan vai laukkaako musta hevonen New Yorkin modernin taiteen museo takavasemmalta voittoon.