Eksyttiin joulumaahan... eikun metsään!

Joulupukki ajaa, tonttu vaan ottaa selfieitä.

Aattona tuli taas tonttuiltua ihan koko vuoden edestä. Tänä vuonna joka joulukodissa tuntui olevan kissoja ja koiria ja etenkin parissa kissakodissa yritin ehdotella, että kun me kerran tuodaan lahjoja, voitaisiin vaihtokaupaksi ottaa kissa mukaan Korvatunturille. Ei tullut kauppoja. Edelleen on siis tyytyminen vain näihin kahteen rakkaaseen pösilöön, joiden parasta joulupuuhaa on ollut erinäiset laatikot ja joulupaperien repiminen.

Hei hei, täällä laatikossa on joku toinenkin kissa!

Kun näin pyhinä työt eivät ole haittaamassa harrastuksia, on keritty vähän myös treenaileen ja ulkoilemaan. Eilen lähdettiin pyöräilemään Rahkamuijan kotihuudeilla ja se oli kyllä kaikkea muuta kuin hulvaton rekiretki. Kun ei enää jaksettu polkea tuttua hiekkatietä, poikettiin metsään, kun oli niin houkuttelevan näköistä metsäkoneen jälkeä polkuna. Naureskeltiin, että ollaan varmasti ensimmäiset ihmiset, jotka ajavat täällä maastopyörällä tai ainakin läskipyörillä. Jep jep.

Polku oli  vähän kostea moninpaikoin.

Hauskaa ja helppoa moton jälkeä riitti ehkä kilometrin verran ja sitten se loppui. Arvottiin uusi suunta ja sitten vähän pyörittiin ympyrää ja sitten yritettiin löytää puhelimen navigaattorille signaalia ja sitten huomattiin, että eksyttiin. Tiesin noin suunnilleen, mitä missäkin suunnassa on, mutta sen verran monta kertaa pyörittiin ympyrää, että lopulta oltiin aivan sekaisin. Tätä totaalista eksymistä ja ajamatonta ryteikköä kesti ehkä vartin verran. Onneksi päivä ei kuitenkaan ollut vielä niin pitkällä, että olisi tarvinut pelätä hämärän tuloa. Lopulta päästiin mäen päälle, josta avautui näkymät hakkuuaukealla, jonka takaa kaukana erottui punainen talli. Pienen tuumaailun jälkeen keksin missä ollaan. Olipa helpottava tunne!

Tuossa ryteikössä oltiin tosiaan varmasti ensimmäiset pyöräilijät, mutta myös toivottavasti viimeiset. 

Metsäharhailun jälkeen oltiin jo aivan kypsiä lähtemään kohti notkuvia joulupöytiä, mutta vähän oli vielä pakko päästä hölmöilemään lisää. Mulla on jossakin kuva joululta 2011, kun Rahkaäijä ajaa maastopyörällä kuivaa Näsijärven rantaa pitkin, kun vesi oli tosi alhaalla. Toista se oli nyt samalla hiekkarannalla. Nyt ei pahemmin näkynyt rantaa, jossa ajaa.

Kun Rahkaäijä otti tätä kuvaa, pelkäsi hän, että aallot vie pyöränsä mukanaan.

Jos pistää silmät kiinni, voi melkein kuvitella olevansa jossakin Thaimaan hiekkarannoilla ajalemassa. 

Ketään ei varmaan yllättä, että tämän reissun jälkeen jalat oli märkänä puoleen sääreen asti. Pieni varpaiden vilvottelu lähinnä vaan virkisti ja maali ja kuivauskaappi oli enää muutaman polkaisun päässä.
Tänään on ehditty vähän harrastamaan ruumiin kulttuuria podipildingin parissa ja ennen sitä tehtiin jo perinteeksi muodostunut kauppareissu Kuljun Kartanoon. Kuljun Kartanossa on joka päivä auki oleva ruokakauppa ja sitten semmonen krääsäkauppa, joka erityisesti tunnetaan tyylitietoisten herrasmiesten ja rouvien shoppailukeskuksena. Kerran ostin sieltä äärettömän tyylikkään kesähatun ja taas päädyin hattuosastolle sovittamaan erinäisiä talvipäähineitä.

Ei näistä millään osaa valita suosikkiaan, kaikki niin upeita!

Jätin kuitenkin baskerit ja karvareuhkat hyllyyn, koska löysin parempaa ostettavaa. Laitoin jenit ja pennit riviin ja ostin erittäin pinkit ja erittäin retrot lasketteluhousut, joilla oli hintaa peräti 16,95! Normaalihinta oli 26,95, mutta onneksi välipäivän alet oli jo alkanut, että mun viikkorahat riitti. Näillä korkeuksilla ei pahemmin toppahousuja tunnu tarvitsevan, mutta mepäs lähdetäänkin kahden viikon päästä Kuusamoon, jossa toivottavasti riittää lunta ja pakkasta. Viimeksi laskettelin vuonna 2013 ja kohta heti perään 2016, niin lasketteluhousuille on tarvetta aivan alvariinsa.

Mikä tyyli! Mikä eleganssi! Mikä urheilullinen olemus!

Nyt kun Tapaninpäivän tankotanssit salilla on suoritettu loppuun, voi vetäytyä saunaan ja sen jälkeen leffan pariin. Elokuvaa katsoessa voisi vähän kaapaista Aura-juustoa mummun leipomien piparien päälle. Siihen settiin ei voi kyllästyä, vaikka kinkku jo tökkisikin!