1 viikko aikaa!

Tai tarkemmin sanottuna enää kuusi päivää. Joskus loppukesästä päätin, että tänä vuonna teen voimanostossa 300 kilon yhteistuloksen ja kohta se päivä on! Helppo se on joskus keskellä kesää uhota, mitä aikoo joulukuussa tehdä.

Ens vuonna nostan ainakin tuhat kiloo! Eiku?

Jos viime viikolla olin täydessä paniikissa, tällä viikolla olin aivan rauhallisin mielin, Mitä nyt alkuviikosta Rahkaäijä sanoi kerran "mää en jaksa noita sun juttujas", kun vaihteeksi panikoin viimeisiä reenejä ja kisoja. Edellisessä viikkoraportissa toivoin, että saisin vähän itseluottamusta ja rauhaa tekemisiin ja siinä ehkä onnistuin. Yllättävää kyllä, kaikkein eniten iloa ja toivoa tuotti huono nosto. Tein penkkiykkösen 60 kilolla ja tanko meni ihan vinossa alas ja jalat oli miten sattuu ja PRESS-komennon jälkeen mietiskelin ainakin sekunnin ennen kuin nostin, mutta silti tanko nousi aivan hyvin. Kyllä voimaa on! Eli jos mikään ei mene pahasti pieleen, penkissä nousee tavoiteltu 60 kiloa.

Kyykyssä pitäisin 100 kiloa varmana tasarahana ja se riittäisi. Voimaa varmaan olisi pikkusen isompaankin nostoon, mutta siihen täytyy vähän psyykata. Ajatusprosessi sen suhteen on käynnissä! Maastavedosta taas ei ole mitään hajua, mutta uskon, että tämänhetkinen voima ja kisan antama adrenaliinipiikki siivittää mut 140 kilon vetoon. Ei niitä enkkoja salilla kannata tehä, vaan kisoissa!

Vatsoja sen sijaan kannattaa joskus tehdä, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin näyttävä sikspäkki otetaan voimanoston neljänneksi lajiksi. 

Ensi viikkoon lähden kehonhuolto edellä, mutta pari reeniäkin pitää ottaa, koska viikon totaalilevon jälkeen ei tu! Sen sijaan pyörällä ajelut jätän vähän vähemmällä, eikä työmatkan ylämäkiäkään ole pakko repiä putkella seisten. Mitään megatankkausyömisiä ei parane ottaa, etten lennä painoluokasta ulos kuin leppäkeihäs, mutta peruseväät, eiköhän niillä pärjää. Ja sitten tietysti nämä mun sarjataukotanssit on tärkeitä valmistautumisessa.

Näihin viikkokatsauksiin olen omien reenikuulumisien lisäksi kirjoittelut voimanoston syvimmästä olemuksesta. Lähestyvien kisojen kunniaksi tällä kertaa puhutaan vähän kisojen kulusta ja varusteista. Taas kaivan esiin Suomen voimanostoliiton (SVNL) voimanoston tekniset säännöt, ettei tarvii ihan omasta päästä keksiä kaikkia juttuja.
Viikon päästä oleva kisa on Tampereen voimanostajien jäsentenvälinen kilpailu ja siellä noudatetaan samoja sääntöjä, kuin kaikissa muissakin SVNL:n kisoissa. Muun muassa nostolavan koko on määritelty säännöissä näin:
Kaikki nostot suoritetaan nostolavalla, jonka mitat ovat vähintään 2,5 m x 2,5 m ja enintään 4,0 m x 4,0 m. Lava saa olla enintään 10 cm korkea mitattuna sitä ympäröivän korokkeen tai lattian tasolta. Lavan pinnan on oltava luja, liukumaton ja tasainen ja se on peitettävä luistamattomalla, yhtenäisellä tasaisella matolla.

Nostolavan lisäksi levyistä ja tangoista lähtien kaikki on määritelty sääntöihin ja linja on yhtenäinen, joten kukaan ei voi jossitella, että helppohan se on nostella tämmösellä ja tommosella tangolla. Meidän autotallisalilla oleva tanko on muuten virallinen kisatanko, ettei omiakaan reenejä tarvitse tehdä millään ruikulitangolla.

Rahkaäijä ja kisatrikoot. Mun trikoot ei ole enää ensi vuonna hyväksyttyjen listalla, joten joudun ostamaan uudet. :( :(

Punnitus alkaa kaksi tuntia ennen kisan alkua ja punnitus jatkuu 1,5 h, eli viimeistään puoli tuntia ennen kisaa on käytävä punnituksessa. Painoluokista horisin viimeksi, joten ei niistä sen enempää. Punnituksessa on myös kerrottava kaikkien lajien aloituspainot, eli millä aikoo tehdä ensimmäisen kisanoston. Kisa alkaa kyykyllä ja siihen on aikaa lämmitellä punnituksen jälkeen. Mä puhun nyt vaan klassisesta voimanostosta ja sen varusteista, koska varustevoimanostosta en tiedä mitään ja se onkin tosi sou lääst siison koko laji. Eli raakavoimanostossa salittuja varusteita on pakollisen trikoiden lisäksi vyö, polvenlämmittimet ja rannesiteet. Lisäksi pitää olla kengät jalassa ja t-paita trikoiden alla. Kyykyn aloittaa se nostaja, jolla on pienin aloituspaino ja sen jälkeen nostaa se, jolla on toiseksi suurin aloituspaino ja niin edelleen. Näin nostetaan ensimmäinen kierros ja sen jälkeen nostetaan samassa järjestyksessä kaikki kaksi muutakin kierrosta. Eli kaikissa kolmessa lajissa on kolme yritystä, eli yhteensä kisanostoja on yhdeksän. Pari viikkoa sitten kirjoitin itse lajeista ja niiden vaatimuksista ja se teksti löytyy täältä.

Kylläpä on isämmaallinen kyykky, ku on valkonen häkki ja siniset limput!

Kun kyykyt on kyykätty, siirrytään penkkipunnerrukseen. Kyykyn ja penkin välissä on tauko, jonka aikana voi lämmitellä penkkiin. Joskus jos kilpailijoita on paljon, nostoryhmiä voi olla kaksi, eli ensimmäisessä ryhmässä nostavat vaikkapa naiset ja kevyet miehet ja toisessa painavammat miehet. Tällöin eka ryhmä lämmittelee seuraavaan lajiin silloin kuin toinen ryhmä nostaa. Penkissä on sama homma, eli kevyin aloituspaino aloittaa ja niin edelleen.

Viimeisenä eli kirsikkana kakun päällä on maastaveto ja siinä samat sävelet kuin aiemmin. Ennen mavea on aikaa lämmitellä ja kevyin aloituspaino nostetaan ekana. Maastavedossa pakollisena pitää olla pitkät sukat. Tämä siksi, ettei koko lava ole veressä, kun tanko voi vähän raapaista säärtä mennessään. Jos maastavedossa haluaa pitää polvilämppäreitä (kuten tekee esim. Rahkaäijä) eivät pitkät sukat ja polvilämppärit saa koskea toisiinsa. Mitään varusteita ei ole pakko käyttää, mutta vyö, rannesiteet ja polvilämppärit ovat siis sallittuja. Jostain ihmeellisestä syystä miehet saavat maastavedossa jättää t-paidan pois nostotrikoon alta maastavedon aikana, mutta naisilta tämä on kielletty. Jos multa kysytään, tämä on yksi naurettavimpia sääntöjä.

Koko tähän rumbaan menee aikaa ja ne kisat, joissa mä olen ollut, on kestänyt noin kolmisen tuntia. Jos nostajia on vähemmän, menee myös aikaa vähemmän. Kisan kulkuun vaikuttaa myös levymiesten toiminta lavalla, eli kuinka ripeästi painot saadaan vaihdettua nostajien välillä. Kun kisa tosiaan vähän kestää, kannattaa lajien välissä vähän evästääkin, koska muuten iskee heikotus. Ekoissa kisoissa mä söin lajien välissä lähinnä sipsiä, eikä se ollut erityisen toimiva konsepti.

Tähän päättyy Rahkamuijan voimanostotietoiskut. Nyt kun siellä varmasti jonkun voimanostovarvasta vähän kutittelee, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä paikalliseen voimanostoseuraan ja mennä mukaan reeneihin. Eikä tosiaan kannata ajatella, että pitää olla jo valmiiksi hyvä. Keväällä Tampereen voimanostoseura ehkä mahdollisesti järjestää taas naisten voimanostokurssin, koska sitä on aika paljon multa kyselty.

Vahvaa! itsenäisyyspäivää