Tällä kertaa paino oli jopa vähän alakanttiin tässä viikolla ennen kisaa, mikä on ollut viime aikoina harvinaista herkkua ja painoa on pitänyt pikkusen vetää alaspäin. Ehkä viimeksi vuonna 2015 olen mennyt puntariin vetämättä painoa. Eilen aamulla vaaka näytti peräti puolta kiloa alle, joten söin ihan reilusti päivän aikana ja illalla käytiin vielä Pancho Villassa syömässä. Otin salaatin, mutta silti söin puolet meidän pelikoodarin ranskalaisista. :D
Mää ja mun pinkit kamat |
Tyttöjen kisapäivä! |
Kyykyn jälkeen oli ihan terävä olo aloittaa penkin lämmittelyt. Meidän seurassa kisat etenee sen verran vauhdikkaasti, että kisoissa ei tarvitse ihan hirveästi tappaa aikaa vaan pian edellisen lajin jälkeen saa jo alkaa lämmittelemään seuraavaa.
Mulla on ollut jo pidemmän aikaa penkissä vähän ongelmaa oikeanpuoleisen rintalihaksen kanssa ja nyt olen hoksannut, että kipu pysyy kurissa, kun keskittyy tietyllä lailla kyynerpään liikkeeseen ja kulmaan. Silti se taas ilmoitteli itsestään penkin lämmittelyissä, mutta en antanut sen häiritä. Viimeiset penkkilämmittelyt ei ollut hirveän teräviä. Ekassa nostossa oli 60 kiloa ja jo sen nostettua huomasin, että tänään muuten painaa. Toiseen nostoon tankoon 62,5 kg ja se oli tavallaan jopa parempi ja varmempi nosto kuin ensimmäinen. Viimeiseen nostoon pyysin 65 kiloaa.
Ennen kuin pääsin nostamaan vikan noston, Niina piti koko yleisöä hirveässä jännityksessä. Hänen penkin avauspaino ei ollut tullut ekalla eikä toisella kertaa ylös ja nainen oli jo ihan luovuttamassa ja lähdössä kotiin. Hellästi, mutta jämäkästi käskin mennä koittamaan vielä viimeisen noston, ei se ainakaan mitään maksa. Uskomattoman taistelun jälkeen kolmas nosto onnistui ja yleisö mylvi riemusta! Mä menin heti sen jälkeen nostamaan vikaa nostoani eli 65 kiloa. Se lähti rinnalta, mutta stoppasi pian ja oikean puolen takareisi ja selkä oli ihan tulessa krampista. Eli penkkiin tulokseksi 62,5 kg. Ihan ok, viime viikkojen nostot ei kyllä yhtään enempää ollut luvannutkaan.
Penkin jälkeen oli luvassa taas tuttu kuolemanlaakso, kun iskee väsymys ja maastaveto ei enää huvittaisi. Join siinä aamulla tehdyn pirtelön ja vettä reilusti ja mietin, että ei oo enää kun tunti, niin tää on ohi. Lämmiteltiin siinä muiden naisnostajien kanssa ja lämmittelyissä ei mitään ihmeellistä, maastaveto nyt ei varsinaisesti koskaan tunnu erityisen kivalta, helpolta tai miellyttävältä.
Maastaveto mua ehkä kaihersi eniten etukäteen tässä kisassa. Suoraan sanottuna ei ollut mitään hajua mikä voisi olla kisakunto, 120 kiloa oli varmaan raskain mitä olin nostanut tässä keväällä salilla. Sen pyysin myös aloituspainoksi, koska se nyt tulee ylös vaikka takaperin ja kolmen promillen kännissä.
Eka nosto hyvin ylös ja siitä alkoi kunnon psyykkaus. Kännissä en ollut, mutta muuten vaan ihan psykooseissa. Mua suoraan sanottuna pelotti etukäteen maastaveto, kun en yhtään tiennyt miten se menee ja vaivun aina niin syvälle psyykkaukseen, että se oikeastaan jo aika raskas tila. Päässä vaan humisee ja sormia pistelee ja tulee sellainen olo, että alkaa pyöryttää. Mutta en mää ikinä saa salilla lähellään sellaisia rautoja ylös kuin kisassa, koska salilla vain menen ja nostan, kun taas kisassa lyön kunnon psykoosit ja aggressiot tulille.
Toisena nostona mavessa 132,5 kiloa. Olin ennen vedon alkamista käynyt neuvottelua seuran valmentajan Teemun kanssa ja sopinut, että hän katsoo toisen noston ja suosittelee mulle sitten vikan noston painoa. Olin kertonut, että haaveilen vähän 142,5 kilosta ja sen Teemu käski myös pistää tankoon tokan vedon jälkeen. Olin etukäteen ollut vähän skeptinen tätä uutta ennätysyritystä kohtaan, mutta toisen noston jälkeen tuli sellainen olo, että otetaanpa se nyt kotiin sieltä, eikä ruveta yhtään nössöilemään.
Kädet vaan tärisi, kun menin ottamaan kisan viimeisen noston. Aloin nostamaan ja tajusin, että ei hitto, täähän muuten tulee täältä ja aloin hymyilemään. Videolla se hymy näyttää kyllä vaan irvistykseltä. :D Tanko ylös ja veto hyväksytty 3-0! Siellä lepää!
Tää on se tunne, minkä takia tätä tehdään! |
Koska olin ainut sarjassani, kuten yleensä, sain kultaisen mitallin ja wilksin pisteillä olin paras kilpailun neljästä naisnostajasta ja se toi mulle "kisan paras naisnostaja" -pokaalin. Se tuntui hienolta, olin ekaa kertaa kisan paras! Wilksin pisteinä tulos oli 341 pistettä, eli ennätys sekin.
Oma tulokseni lisäksi olen oikeasti tosi tyytyväinen, että Niina vihdoin osallistui voimanostokisaan ja sai tuloksen! |
Jotta mä en ala löysäilemään voimanoston suhteen, ilmoittauduin eilen maastavedon SM-kisoihin, jotka pidetään elokuussa Jämsässä. Totta se on, pelkkä vetokisa, ei kyykkyä ja penkkiä ollenkaan! Nyt sain hyvää lisäboostia parantaa maastavetoa entisestään ja kisassa kolmen kuukauden päästä voisin tähdätä taas uuteen ennätykseen. Mutta nyt ajattelin myös ruveta pyöräilemään enemmän. On ollut jotenkin niin superkiireistä viime viikkoina, että olen tehnyt vain salitreenit ja käynyt ehkä kerran viikossa ajamassa pyörällä ja kävellyt muutamana päivänä. Eli korkea aika ottaa fillaria sarvista!
Tää on siisti pysti! |
Poika pääsi muiden poikien kanssa autotallisalin ikkunalaudalle! |
Tässä oli tämä raportti! Voimakasta viikonlopun jatkoa!