Kansainvälinen viikko ja sadan kilon sarjapainot

Tämä viikko on ollut todellinen Eurooppa-viikko, koska mä lähden huomenna Tukholmaan, mutta sen lisäksi meillä on käynyt pariinkin otteeseen ulkomaalaisia vieraita. Tiistaina meillä oli 10 tunnin megakuvauspäivä ja suuren osan tästä rupeamasta meitä oli viihdyttämässä kolme kaverusta Virosta. Miekkoset lähettivät aiemmin viestiä, että voisivatko tulla käymään ja katsomaan kuvauksia ja niinpä kolmikko tuli aamulaivalla lahden yli ja ajoivat Tampereelle ja illalla he lähtivät takaisin etelään. Torstaina pikavisiitillä piipahti pariskunta Italiasta. Mun kirjanpidon mukaan Italia oli 12. maa, josta saapui vieraita. Yleensä nämä ovat työ- tai lomamatkalaisia, jotka ovat Suomessa ja pistävät viestiä, että onko mahdollista tavata meitä. Joskus vieraat viipyvät sen verran, että ottavat vain yhteiskuvan meidän kanssa ja sitten toisinaan jotkut voivat olla monta tuntia, jos jäävät seuraamaan kuvauksia.

Meidän Viron vieraat, tosi mukavia ihmisiä! Saatiin ihan hullu määrä tuliaisiakin, muun muassa lava kaljaa ja kaikkea syötävää.

Juuri tällä viikolla yksi ystäväni kysyi, että eikö se ole ihan hirveän kiusallista, kun vieraita ihmisiä tulee tuolla lailla käymään. Vastasin ihan rehellisesti, että ei se ole yhtään kiusallista tai outoa. Musta on todella mukava tavata meidän katsojia ja se saa mut aina iloiseksi, kun huomaan kuinka innoissaan ihmiset on meidän videoista. Tulee sellainen olo, että me ei tehdä tätä todellakaan turhaan, vaan tässä kaikessa on jotakin järkeä. Ihan kaikki ei tätä meidän videotouhua ymmärrä ja osa pitää ihan tyhjänpäiväisenä touhuna, jotkut sen on ihan suoraan sanonutkin.

Mutta sitten tulee taas viesti tai sähköposti, jossa kiitetään meitä siitä, että meidän videot kirkastaa harmaan päivän ja koko perhe katsoo niitä yhdessä. Juuri tällä viikolla eräs isä iloitsi siitä, että meidän ansioista hänen poikaa kiinnostaa muutkin asiat kuin pelit. Tässä taannoin taas joku kertoi toipuvansa masennuksesta ja piristyvänsä aina meidän videoita katsoessa ja joku toinen kiitteli, että meidän videot auttaa sitä jaksamaan armeijan palveluksessa jossain aavikolla. Jos meillä on ihmisiin tällainen vaikutus, ei se todellakaan ole turhaa. Ylipäätään ei viihde ole turhaa, se tuo ihmisille iloa, yhteisiä kokemuksia ja uutta ajateltavaa. Silti sekä viihteen tekijöitä että kuluttajia tykätään aina lytätä ja vähätellä. Maailmassa on niin paljon lannistavia ja ikäviä asioita, että viihdettä, naurua ja hymyä tarvitaan entistä enemmän ja mä seison ylpeästi meidän jutun takana, koska se saa ihmiset hyvälle tuulelle.

Leo ja lempilaatikko. Laatikko kuitenkin lakkaa olemasta jossain vaiheessa, kun kissa repii sitä jatkuvasti kappaleiksi.

En meinaa housuissani pysyä, kun olen niin innoissaan, koska reilun puolen vuorokauden päästä mä ja ystäväni Sari lähdetään Tukholmaan viikonlopuksi ja sunnuntaina on Macklemoren keikka, jota olen odotellut tässä nyt puolisen vuotta. Mä keksin nerokkaan suunnitelman, että me otetaan pyörät mukaan laivaan ja liikutaan Tukholmassa niillä. Voin sitten raportoida miten tämä kaupunkiloma pyörien kanssa toimii. Viikonlopuksi on ainakin luvattu erittäin komeat kelit ja sunnuntaina näyttäisi olevan +20 astetta ja aurinkoa. Kyllä kelpaa!

Läskipyörä on kaupunkipyöristä kätevin! Vaihdoin eilen polkimet pyörään ja toinen puoli oli aivan hillittömän jumissa ja koitin hakata poljinta irti ja lopulta Rahkaäijä kyllästyi siihen paukutteluun ja tuli irrottamaan polkimen yhdellä napautuksella. :D

Voimanostokisoihin on nyt kolme viikkoa aikaa ja fiilis on todella mainio. Eilen oli mun suuri päivä ja kyykkäsin ensimmäistä kertaa sarjaa sadalla kilolla, kun tein 5x3x100 kg. Olin aivan superhermostunut koko päivän, kun pelkäsin tulevaa treeniä, mutta se meni lopulta yllättävän hyvin. Tuntui raskaalta, mutta videolta taas näin, että ei näyttänyt lainkaan niin pahalta kuin tuntui.

Sata kiloo tangossa, hieno hetki!

Mulla on kisassa kaikki eväät tehdä uusi kyykkyennätys, nyt tarvitaan vain pää mukaan tähän hankkeeseen. Eilenkin tiesin kyllä tavallaan, että sadan kilon sarjapainoissa ei ole mitään kovin ihmeellistä, eikä se nyt kovasti enempää paina kuin 97,5 kiloa, mutta uusi sataluku jännitti ja pelotti. Voimanostossa joutuu aika paljon tekemään töitä sen kanssa, että uskaltaa mennä eteenpäin ja lisätä painoja tangon päähän sitä mukaan, kun voimaa tarttuu. Toisinaan suurella halulla sitä päästäisi itsensä vähän helpolla ja ottaisi vain vanhoja ja tuttuja varmoja rautoja. Mä oon mennyt aika rohkeasti eteenpäin tässä koko kevään ja se on tuottanut tulosta ainakin henkisellä puolella. Monta kertaa olen yllättynyt, kuinka hyvin rauta liikkuu, vaikka ennen treeniä takaraivossa on joku pikkupiru yrittänyt supatella, että ei ehkä kannata pistää lisää painoja, et jaksa kumminkaan.
Ainoa pieni miinus on tällä hetkellä se, että vasen kyynerpää tai olkavarren alaosa on vähän kipeä, kun mulla on kädet melko kapealla kyykyssä ja puristan tankoa varsin raivolla. Pitäisi yrittää ottaa vähän levempi ote käsille, jotta asento ei olisi niin raskas kyynerpäille.

Mun uusi ystävä!

Eilen Rahkaäijä bongasi Verkkokauppa.comin tarjouksesta tehokkaan blenderin tosi edukkaaseen hintaan ja pakkohan se oli lähteä hakemaan, kun olen moista jo pidempään kyttäillyt. Mulla oli joskus vähän aikaa käytössä (ehkä kaksi päivää, ennen kuin se joutui prässiin) BlendTechin blenderi ja sehän pyörittää vaikka pikkukivet hienoksi jauhoksi, mutta en ole raaskinut ostaa sellaista omaksi kalliin hinnan takia ja kaikki muut on vähän tuntunut mopoilta siihen verrattunut. Tämä Wilfa on kuitenkin yhtä tehokas kun vastaava BlendTech ja tosi hyvin tuntuu toimivan. Ensimmäisenä heittelin sinne kaikkia vihanneksia ja hedelmiä mitä kaapista löysin ja tuli aika järkyttävän makuista, joten tänään olen googletellut hyviä smoothiereseptejä. Joten nyt saa pistää parhaat smoothieniksit jakoon! Erityisesti kaikki vihersmoothiet ja ruokaisammat reseptit kiinnostaa.
Nyt menen pakkailemaan loput tavarat viikonloppureissua varten ja voisin jo ehkä kohta mennä nukkumaan, että aamu tulisi nopeammin!