Helteisen päivän nostokisa

Huh, tuntuu, että pitää heti päästä purkamaan päivä sanoiksi ja kuviksi tänne. Sitä paitsi huomenna kuvataan ihan aamusta iltaan, niin nyt on oikea aika kirjoittaa raportti tämän vuoden ensimmäisistä voimanostokisoista.

Tällä kertaa paino oli jopa vähän alakanttiin tässä viikolla ennen kisaa, mikä on ollut viime aikoina harvinaista herkkua ja painoa on pitänyt pikkusen vetää alaspäin. Ehkä viimeksi vuonna 2015 olen mennyt puntariin vetämättä painoa. Eilen aamulla vaaka näytti peräti puolta kiloa alle, joten söin ihan reilusti päivän aikana ja illalla käytiin vielä Pancho Villassa syömässä. Otin salaatin, mutta silti söin puolet meidän pelikoodarin ranskalaisista. :D

Mää ja mun pinkit kamat

Tänä aamuna vaaka näytti 62,7 (meillä on vanha neuvolavaaka, joten se supertarkkoja lukuja anna) ja heräsin sen verran myöhään, että päätin jaksaa odottaa aamupalaa vaakan jälkeiseen aikaan. Ihan fiksu päätös myöhempiä seikkoja ajatellen. Menin hyvissä ajoin jo kisapaikalle HH Gymille, jossa Tampereen voimanostoseuran kisat perinteisesti järjestetään. Vihdoin yhdeltätoista alkoi punnitus ja tiesin, että ei tähän varmaan kauheesti varoja jää ja vedin kaikki vaatteet pois sukkia ja alushousuja lukuunottomatta. Vaaka näytti 63,05 ja totesin, että ei auta muuta kuin ottaa ne sukatkin pois! Kisavaaka näytti painon kahden desimaalin tarkkuudella ja se seilasi hetken 62,93 ja 63,03 välillä ja pysähtyi sitten 63,00. Se on just eikä melkein! Mä ala oleen kyllä ammattilainen tässä, että paino on ihan hilkulla, mutta silti luokassa ollaan. Edelliset pari kisaa 63-sarjassa olen tainnut painaa 62,95 kg ja 62,85 kg. Ja mikäs siinä, niin painavana vaan kisaan kun voi!

Tyttöjen kisapäivä!

Myös mun ystävä Niina oli mukana kisoissa ensimmäistä kertaa ja kun aika oli kypsä, aloitettiin yhdessä kyykyn lämmittelyt. Ne tuntui varsin hyvältä, mistään ei kiristänyt ja oli ihan hyvä olo. Mun ainoa tavoite kisaan oli, että kyykystä uusi ennätys, maksoi mitä maksoi ja sillä fiiliksellä lähdin nostoja tekemään. Avausrautana oli 102,5 kg ja se tuntui selkään ottaessa ihan siltä, että olisi ollut joku 70 kiloa kyydissä. Ylös nopeasti ja varmasti ja seuraavan nostoon 107,5 kiloa. Sekään ei tuntunut sen kummallisemmalta, helpompi kuin yksikään 105 kg tänä keväänä. Viimeiseen olin kaavaillut painoksi 112,5 ja sen myös tilasin tankoon. Ei se mitenkään raskas ollut, mutta tunsin, että nyt saattoi vähän olla syvyys hilkulla, mutta nostin sen nopsasti ylös ja jäin odottamaan tuomarien mielipidettä syvyydestä. Tuomarilapiot näytti 3-0 hyväksyttyä ja kyykystä uusi ennätys. Kaunista!

Kyykyn jälkeen oli ihan terävä olo aloittaa penkin lämmittelyt. Meidän seurassa kisat etenee sen verran vauhdikkaasti, että kisoissa ei tarvitse ihan hirveästi tappaa aikaa vaan pian edellisen lajin jälkeen saa jo alkaa lämmittelemään seuraavaa.
Mulla on ollut jo pidemmän aikaa penkissä vähän ongelmaa oikeanpuoleisen rintalihaksen kanssa ja nyt olen hoksannut, että kipu pysyy kurissa, kun keskittyy tietyllä lailla kyynerpään liikkeeseen ja kulmaan. Silti se taas ilmoitteli itsestään penkin lämmittelyissä, mutta en antanut sen häiritä. Viimeiset penkkilämmittelyt ei ollut hirveän teräviä. Ekassa nostossa oli 60 kiloa ja jo sen nostettua huomasin, että tänään muuten painaa. Toiseen nostoon tankoon 62,5 kg ja se oli tavallaan jopa parempi ja varmempi nosto kuin ensimmäinen. Viimeiseen nostoon pyysin 65 kiloaa.

Ennen kuin pääsin nostamaan vikan noston, Niina piti koko yleisöä hirveässä jännityksessä. Hänen penkin avauspaino ei ollut tullut ekalla eikä toisella kertaa ylös ja nainen oli jo ihan luovuttamassa ja lähdössä kotiin. Hellästi, mutta jämäkästi käskin mennä koittamaan vielä viimeisen noston, ei se ainakaan mitään maksa. Uskomattoman taistelun jälkeen kolmas nosto onnistui ja yleisö mylvi riemusta! Mä menin heti sen jälkeen nostamaan vikaa nostoani eli 65 kiloa. Se lähti rinnalta, mutta stoppasi pian ja oikean puolen takareisi ja selkä oli ihan tulessa krampista. Eli penkkiin tulokseksi 62,5 kg. Ihan ok, viime viikkojen nostot ei kyllä yhtään enempää ollut luvannutkaan.

Penkin jälkeen oli luvassa taas tuttu kuolemanlaakso, kun iskee väsymys ja maastaveto ei enää huvittaisi. Join siinä aamulla tehdyn pirtelön ja vettä reilusti ja mietin, että ei oo enää kun tunti, niin tää on ohi. Lämmiteltiin siinä muiden naisnostajien kanssa ja lämmittelyissä ei mitään ihmeellistä, maastaveto nyt ei varsinaisesti koskaan tunnu erityisen kivalta, helpolta tai miellyttävältä.

Maastaveto mua ehkä kaihersi eniten etukäteen tässä kisassa. Suoraan sanottuna ei ollut mitään hajua mikä voisi olla kisakunto, 120 kiloa oli varmaan raskain mitä olin nostanut tässä keväällä salilla. Sen pyysin myös aloituspainoksi, koska se nyt tulee ylös vaikka takaperin ja kolmen promillen kännissä.
Eka nosto hyvin ylös ja siitä alkoi kunnon psyykkaus. Kännissä en ollut, mutta muuten vaan ihan psykooseissa. Mua suoraan sanottuna pelotti etukäteen maastaveto, kun en yhtään tiennyt miten se menee ja vaivun aina niin syvälle psyykkaukseen, että se oikeastaan jo aika raskas tila. Päässä vaan humisee ja sormia pistelee ja tulee sellainen olo, että alkaa pyöryttää. Mutta en mää ikinä saa salilla lähellään sellaisia rautoja ylös kuin kisassa, koska salilla vain menen ja nostan, kun taas kisassa lyön kunnon psykoosit ja aggressiot tulille.

Toisena nostona mavessa 132,5 kiloa. Olin ennen vedon alkamista käynyt neuvottelua seuran valmentajan Teemun kanssa ja sopinut, että hän katsoo toisen noston ja suosittelee mulle sitten vikan noston painoa. Olin kertonut, että haaveilen vähän 142,5 kilosta ja sen Teemu käski myös pistää tankoon tokan vedon jälkeen. Olin etukäteen ollut vähän skeptinen tätä uutta ennätysyritystä kohtaan, mutta toisen noston jälkeen tuli sellainen olo, että otetaanpa se nyt kotiin sieltä, eikä ruveta yhtään nössöilemään.

Kädet vaan tärisi, kun menin ottamaan kisan viimeisen noston. Aloin nostamaan ja tajusin, että ei hitto, täähän muuten tulee täältä ja aloin hymyilemään. Videolla se hymy näyttää kyllä vaan irvistykseltä. :D Tanko ylös ja veto hyväksytty 3-0! Siellä lepää!

Tää on se tunne, minkä takia tätä tehdään!

Mistään ei tässä maailmassa saa samanlaista fiilistä, kun saa voimanostokisan päätöksen ja vetää viimeisellä vielä ennätyksen. Se on aika makea tunne! Yhteistulos parani 2,5 kiloa ollen 317,5 kiloa joka on muuten tasan 700 paunaa. Kuulostaa aika paljolta!
Koska olin ainut sarjassani, kuten yleensä, sain kultaisen mitallin ja wilksin pisteillä olin paras kilpailun neljästä naisnostajasta ja se toi mulle "kisan paras naisnostaja" -pokaalin. Se tuntui hienolta, olin ekaa kertaa kisan paras! Wilksin pisteinä tulos oli 341 pistettä, eli ennätys sekin.

Oma tulokseni lisäksi olen oikeasti tosi tyytyväinen, että Niina vihdoin osallistui voimanostokisaan ja sai tuloksen!

Kisat meni ehkä paremmin kuin odotin. En ollut varsinaisesti budjetoinut tuota vetorekkaa mukaan laskuihini ja ajattelin, että yhteistulos tulee varmaan olemaan sama kuin viimeksi. Mutta pieni parannus siihen!
Jotta mä en ala löysäilemään voimanoston suhteen, ilmoittauduin eilen maastavedon SM-kisoihin, jotka pidetään elokuussa Jämsässä. Totta se on, pelkkä vetokisa, ei kyykkyä ja penkkiä ollenkaan! Nyt sain hyvää lisäboostia parantaa maastavetoa entisestään ja kisassa kolmen kuukauden päästä voisin tähdätä taas uuteen ennätykseen. Mutta nyt ajattelin myös ruveta pyöräilemään enemmän. On ollut jotenkin niin superkiireistä viime viikkoina, että olen tehnyt vain salitreenit ja käynyt ehkä kerran viikossa ajamassa pyörällä ja kävellyt muutamana päivänä. Eli korkea aika ottaa fillaria sarvista!

Tää on siisti pysti!

Sanoinkohan mä nyt kaiken? Varmasti jotain unohdin, mutta tässä pääpiirteet. Mulle on aina jotenkin tärkeää purkaa kisa blogiin, niin saan projektin päätökseen. Vanhat kisaraportit on myös kultaakin kalliimpia aina ennen uutta kilpailua, kun henkisesti valmistaudun ja luen vanhoja raportteja.

Poika pääsi muiden poikien kanssa autotallisalin ikkunalaudalle!

Ai niin, sen voisin vielä sanoa, että lähes tasan kolme vuotta sitten nostin ensimmäisen virallisen kisani HH Gymillä samaisissa kevätkisoissa ja silloin tulosrivi oli seuraavanlainen: 90-52.5-135= 277,5. Varsinkin kyykkyyn on tullut hyvin kiloja lisää ja yhteistulokseen kevyet 40 kiloa. Kun välillä tuntuu, että mikään ei mene eteenpäin, niin silloin kannattaa vilkaista noita vanhoja tuloksia.

Tässä oli tämä raportti! Voimakasta viikonlopun jatkoa!