sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kilo kerrallaan eteenpäin

Rahkamuijalta toivottiin tarinaa ja turinaa siitä, miten olen vuosien aikana kehittynyt salilla ja päässyt tähän, missä olen nyt. Tämä on ehkä aivan oivallinen aihe, ettei kukaan luule, että 130 kilon mave vedetään kahden viikon treenillä. Tai jos joku moisen tempun tekee, olen vähän kateellinen!

Satunnaiset salitreenit alkoivat loppuvuodesta 2010, tarkoituksena vain hävittää takaläskit eli allit käsistä. Noihin aikoihin kävin salilla lukemassa lähinnä Hesarin, mutta pääsin jo vähän hauiskäännön makuun. Haukkarireenit jatkuivat ja reeneille tyypillistä oli, että vastustin kaikkia reenivinkkejä, mitä Rahkaäijä yritti antaa. Jotain kuitenkin napsahti päässä syyskuussa 2011 ja päätin, että nyt alkaa säännölliset kuntosalitreenit neljä kertaa viikossa. Tästä pari viikkoa eteenpäin aloinkin käymään TTY:n alasalilla. (Huomasin muuten justiinsa, että kirjoitin viime syksynä tästä salitaipaleeni alkuvaiheista, eli ei tästä aiheesta enempää. Tää on tätä varhaisiän dementiaa. Huhhuh!)

Mutta siihen kehitykseen! Tärkein ja rakkain saliasia eli maastaveto on edennyt vähän kausittain. 100 kiloa tuli parin kuukauden kunnollisen reenin jälkeen joulukuussa 2011. Leuhkin sillä pitkin kyliä ja feisbuukkeja, kun oli niin hienoa. Mutta olihan se! Seuraava enkka eli 110 kiloa oli luvassa toukokuussa 2012. Sitten tulikin pitkä ja enkaton kausi. Noihin aikoihin aloin ensimmäisen kerran kyykkäämään, vaikka vastustin sitä viimeiseen asti polviongelmien vuoksi. Kyykyssä sarjapainot olivat luokkaa 30-40 kiloa, mutta varma en ole. En oikein edes muista mitä puuhailin salilla noihin aikoihin, mutta en varmaan mitään kauheen järkevää. Varmaan sitä hauiskääntöä.
Kyykkyharjoituksia vuodelta 2013.
Jonkinlainen käännekohta oli huhtikuussa 2013 TVN:n voimanostokurssi (jossa tutustuin meidän salin porukkaan, ja en tiä pääseekö niistä enää koskaan eroon), jossa sain oivallisia vinkkejä mavetekniikkaan. Asento kapeni ja tekniikka hioutui muutenkin. Samana kesänä aloin tekemään kaikkien aikojen parasta treeniohjelmaa eli Wendlerin 5/3/1-ohjelmaa, jolla lähtikin mave jäätävään kiitoon. Syksyllä nappasin 120 kiloa ja purskahdin itkuun sen nostettuani, kun se oli oikein unelmien täyttymys. Näihin aikoihin polvet alkoi olemaan tosi kipeet, ja kyykkääminen vähän jäi ja sen sijasta teinkin maastavetoa ihan urakalla. Ennen totaalista kyykkytaukoa taisin kyykätä kerran 70 kiloa. 125 markan maastavedon nostin ekan helmikuussa 2014, paikkana Peurungan kylpylän kuntosali, jossa paukkuu ennätykset aina. Suosittelen kokeilemaan! Johtuu varmaan siitä buffet-pöydästä.
Metodeihini kuuluu muun muassa seisoskelu, pitkät sarjatauot ja sonnan jauhaminen reenitovereiden kanssa. 
Viime keväänä jälkeen aloin kyykkäämään hiljalleen ja panostin siihen paljon aikaa ja vaivaa. Kesällä saavutin entisen 70 kilon ykkösen  ja siitä etenin hiljalleen eteenpäin. Joulukuun salikisoissa pyllistin 85 kilon taakan ja nyt alkuvuodesta otin nätin yhdeksänkymppisen. Maastavedossa 130 kiloa yritin nypätä ensimmäisen kerran jo viime kesänä, mutta ei mihinkään! Viime syksynä kyykkäsin paljon ja vedin maasta jonkin verran ja tämä kombo toi vihdoin sadankolmenkybän maastavedon muutama viikko sitten. Huomionarvoista maastavetourallani on ollut se, että järjettömät sarjaenkat on ollut enemmän alaani kuin maksimiykköset ja näitä videoita onkin Youtube-kanavani ääriään myöten täynnä. On siellä varmaan pari muutakin videota.
Toisinaan vedän maasta vain ajatuksen voimalla. 
Penkki ei ole koskaan ollut mulla mikään supervahva ja alkuaikojen penkkienkkoja en kauheasti edes muista. Onneksi on tää blogi, jonka arkistoista voin kaivella ennätysraportteja! Puolisataa eli 50 kiloa olen penkannut ekan kerran varmaan pari vuotta sitten ja uusia enkkoja on tullut hitaasti, mutta varmasti 2,5 kilon välein. 55 kiloa vuosi sitten ja kuuskymppiä joskus viime syksynä, Salikisoissa kylläkin putosin maan pinnalle, kun huomasin, että salipenkki on aivan eri asia, kun kisapenkki kunnon pysäytyksellä. Mutta kevään salikisoissa toivon päivittäväni kisaenkakin tuohon 60 kiloon.  Toisinaan haaveilen olevani mies ihan vain siksi, että penkkiennätys olisi jotain muuta kuin vähän vajaasti oma painoni.
Penapsyykkaus kesällä 2013. Olis jo kesä, niin sais tepastella noilla kengillä! Lopetin niiden käyttämisen salilla, kun nilkat vähän muljahteli kyykyssä. 
Nopealla laskutoimituksella yhteistulokseni (salilla, ei kisoissa) on 280 kiloa. SM-kisoissa tänä vuonna olisi päässyt kuuden parhaan joukkoon yli 300 kilon yhteistuloksella. Siinä mulle tavoitetta! Realistisesti kolmen satkun YT voisi tulla esimerkiksi satasen kyykyllä, 65 kilon penkillä ja 135 kilon maastavedolla. Näistä kovimman työn takana varmaan on penkki. :D
Fakta on varmasti se, että kolmensadan yytee tulisi paljon nopeammin, jos oikeesti keskittyisin vain voimanostoon ja jättäisin pyöräilyn lähinnä työmatkarullailuksi. Mutta arvaas mitä? En halua! Sitten kadottaisin jotain tosi tärkeetä, jos joutuisin priorisoimaan rakkaan harrastuksen vähemmälle. Mun juttu on tehdä asioita ihan just niinku haluan, ja siihen juttuun kuuluu se, että ajan pyörällä sillon kun siltä tuntuu, vaikka se ei olisi kovin optimaalista voiman kehityksen kannalta. Ja olen aika kauan tehnyt tätä, että treenaan salilla ja pyörän päällä, niin kroppa ei pidä kumpaakaan kauheana shokkina. Joskus pallottelen ajatuksella, että lopettaisinko pyöräilyn ja vai salitreenit, jos olisi aivan pakko. Toivon, että en joudu koskaan valitsemaan tai toista lopettamaan!

Vielä pieni palmusunnuntain loppukevennys. Meillä kävi tänään peräti neljä virpojaa ja sekös vasta Leksoja ilahdutti! (Rahkaväkeä lähinnä ilahdutti se, että päästiin vihdoin eroon pahoista joulusuklaista.)
Leoko arvosti erityisesti höyheniä.
Leon tuhovimma on toisinaan ihailtavaa.
Mukavaa ja voimakasta ensi viikkoa!

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ostoskorimalli ja muuta pölinää

Mä ja Rahkaäijä ollaan vähän mietitty. Sillain vakavasti kerrankin! Aina puhutaan, että syömisessä pitäisi noudattaa lautasmallia, puolet kasviksia, neljännes hiilaria ja neljännes jotain protskua. Ihan hyvä systeemi, mutta entäs kun jääkaapissa enitwn kasvista muistuttava asia on kurkkusalaatti? Seuraavaan ravitsemussuositukseen pitäisikin lisätä ostoskorimalli. Ostoskorin sisältö nimittäin kertoo aika paljon siitä, miten tulee syötyä. Rehujakaan ei varmaan paljon tule paljon popsittua, jos niitä ei kotona ole tarjolla. (Toki voi töissä tai koulussa syödä kilon herkullista rusina-kiinankaalisalaattia.) Eli ensin ostoskorin pohja peittoon kasviksilla, sitten päälle munat, lihat, pastat sun muut tuhdimmat ravinnonlähteet. Paitsi ehkä toisinpäin, niin tomaatit ei mene lyttyyn pohjalla. Mikä siinä onkin, että HeVi-osasto on aina houkuttelevasti ekana, jolloin tulee varmasti tomaattimurskaa, kun viimeiseksi lastaa korin päälle kolme maitopurkkia?
Meillä kannatetaan S-mafiaa, koska Prisma on niin kivan lähellä. 
Meidän ostoskorien sisältö näytti tällaiselta alkuviikosta. Hiilaripitoista evästä on normaalia niukemmin, koska Rahkaäijällä on menossa dieetin loppukiri ja bataatit ostetaan Lidlistä. Ja vaatimattomat kaksi rahkaa myös vähän hämmentää. Rehuja ja hedelmiä on varsin reippaasti ja hyvä niin. Ostoskorimallin nimi olisi varmaan ostoskärrymalli, jos meillä joskus sattuisi olemaan kärryyn tarvittava kolikko taskussa, mutta moista ihmettä ei tapahdu juuri koskaan. Kärrystä on vielä helpompi tsekata, että onko varmasti hevikamaa tarpeeksi. Joku antoi kerran vinkin, että jos pysyttelee kaupassa pääkäytävillä ja ulkoreunoilla, eikä harhaudu hyllyjen väliin, ei tule ostettua mitään epäterveellistä. Sillä taktiikalla jää myös lihat ja makaronit ostamatta. (Jollei ole houkuttelevia tarjouseriä käytävän varrella.) Jos söisi vain rahkaa ja hedelmiä, tyyli toimisi!
Näkyykö horisontissa pyöräilijöitä?
Eilen vedin ensimmäisen pyöräilynohjaajakoulutukseen kuuluvan lenkin, johon huutelin osallistujia alkuviikosta. Myönnettäköön, että ajankohtana arki-ilta kello 17 oli vähän haastava ja kelissäkin oli sellaista mukavaa Alaskan tuntua. Rahkaäijä lupautui kuitenkin lähtemään mukaan ja ajateltiin, että ajetaan sitten kaksin, jos ketään ei ilmesty kumiankalle viiden maissa. Aloinkin melkein hihkumaan riemusta, kun paikalle kaarsi yksi herrashenkilö syslorossi-pyörällään valmiina Pyhäjärven kiertoon. Laitoin lenkistä tiedonannon myös Fillari-foorumille ja tälle kertaa se toi hedelmää! Niinpä johdatin meidän kolmipäisen ajoporukan matkaan kohti Pirkkalaa.
Ajoin Pyhäjärven kierroksen kertaalleen jo keskiviikkona, että olin varmasti perillä reitistä. Upea keli!
Sovittiin yhdessä, että voidaan ajaa vähän vauhdikkaammin, mikä oli alunperin tarkoitus, koska oli varsin viileä ilma ja kaikilla oli menohaluja. Mun vetämät lenkit ei kylläkään koskaan ole mitään supervauhtisia, koska en osaa ajaa erityisen kovaa. :D
Maisemat on kun Itämerelle! Mutta tää onkin makean veden Pyhämeri.
Retkueemme eteni mukavaa vauhtia ja äijät hölöttivät takana ja kuulostelinkin siitä vauhdin sopivuutta. Ylämäkiin pölötys sentään aina vähän lakkasi. Pidettiin pari lyhyttä taukoa matkan varrella ja osallistujien toiveesta vessapaussi Pyynikin näkötornilla. Takaisin Ratinassa oltiin tunti ja kolme varttia jälkeen lähdön ja siinä vaiheessa sormet ja varpaat oli ilmeisesti muilla jo vähän kohmeessa. Mulla ei, koska villasukat lämmitti!
Vaikka porukka oli vähän pieni, pääsin vähän jo lenkinvetäjän rooliin ja todellakin pidin siitä! Näitä lisää!

Ihan vaan sen takia, että mun ei ihan vielä tarvis mennä siivoamaan ja kirjottamaan esseetä, julkistan lukijakyselyn tulokset. Viikko sitten avasin lukijakyselyn, jossa kysyin muun muassa vastaajan ikää, sukupuolta ja Rahkaperheen kuuminta kollia. Vastauksia on viikossa tullut peräti 220 kappaletta! Huikea määrä, kiitos kaikille vastaajille!
Ihanin kolli-kisan voitti Leo ja toisen sijan vei täpärästi Rahkaäijä, mutta Leokonkaan ei tarvitse olla pettynyt, koska hävisi Rahkaäijälle vain yhdellä äänellä!
Rahkaäijä on aika polleena kakkossijasta!
Vastaajista peräti 90 prosenttia ilmoitti olevansa naisia, miesvastaajia oli vajaat 20 kappaletta ja sukupuolestaan epävarmoja oli kaksi vastaajaa. Ikäjakaumassa sen sijaan oli enemmän hajontaa. Puolet vastaajista oli 20-29 -vuotiaita ja toiseksi suurin ryhmä oli 30-39 -vuotiaat. Alle 20-vuotiata lukijoita on tutkimuksen mukaan 15 kappaletta ja yli 60-vuotiaita yksi henkilö.
Vastaajista 10 prosenttia vierailee blogissa päivittäin ja lähes kaksi kolmasosaa vastaajista poikkeaa blogissa muutaman kerran viikossa. Eli luultavasti käy tsekkailemassa uuden postauksen!
Tiedustelin myös parasta kulkuvälinettä ja ilmeisesti yksityisautoilu on täysin menneen talven lumia, koska kaikki vastaajat olivat kaksipyöräisen kulkuneuvon kannalla. Hienoa!
Postaustoiveita tuli varsin runsaasti, puhumattakaan terveisistä Rahkamuijalle! Huikeen kivoja kommentteja, vähän pistää punastuttaan!
Muun muassa näistä aiheista toivottiin postausta:
- Kehityskaari salilla nollasta tähän päivään
- Oudoimmat hakusanat
- Tissi- ja pyllyjuttuja (Rahkaäijän vastaus...)
- Politiikkaa
- Salijuttuja, lemppariliikkeitä salilla, treenivinkkejä
- Ruokapäiväkirjoja, leivontaa, ruokaohjeita
- Maantiepyörän osto-opasta (Tämä on ollut mielessä itselläkin, tulossa pian!)
- Enemmän kissajuttuja
-Vähemmän kissajuttuja
- Päivä kanssani -postauksia
- Joogan testaus (mainittu ainakin kahdessa vastauksessa!)
- Parhaat kuurupiilopaikat Ikeassa (Näitä mulla olis vaikka kuinka, mutta enpäs kerrokaan!)
- Vlogeja
- Musiikkia
- Ohjeita Paint-taiteiluun
- Huumoria ja parodiaa
- Enemmän pyöräilyä
- Vähemmän pyöräilyä
- Rahkaäijän pastakastikeresepti

Jos joskus lyö tyhjää, että mistä postaisin, palaan tähän listaan. Ja jos joskus on huono päivä, palaan siihen listaan, missä oli terveiset Rahkamuijalle. Sen jälkeen päivä on nimittäin noin  sata kertaa parempi!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Tulevat pyöräilynohjaajat + yhteislenkki Tampereella!

Jo joskus vuosi sitten huomasin, että Jyväskylän pyöräilyseura JYPS kouluttaa pyöräilynohjaajia yhteistyössä Suomen pyöräilyunionin kanssa. Ilmottauduin jo viime syksyn kurssille, mutta se meni päällekkäin muun muassa Nordic pro-kisojen kanssa, niin lykkäsin pyöräilynohjaaja uraani vielä hetken tälle keväälle. Menneenä viikonloppuna alkoi uusi koulutus ja siellä mä olin! Ja niin oli myös Rahkaäijä, joka myös inspiroitui pyöräilynohjaajakoulutuksesta. Koulutus pidettiin Jyväskylässä Kansalaistoiminnankeskus Matarassa.
Sitten kun olen pyöräilynohjaaja, voin vetää lenkkiä vaikka maailman ympäri!
Suurin osa osallistujista oli pyöräilyseurojen aktiiveja, jotka olivat vetäneet tai haluaisivat vetää yhteislenkkejä. Mun motiivi koulutukseen lähtemiseen oli puhtaan kiinnostuksen lisäksi eväiden saaminen Ratareisi-tapahtuman järjestämiseen ja myös se, että toisinaan me Rahkaäijän kanssa pyöritellään mahdollisuuttaa pistää pystyyn joku pyöräilyyn liittyvä bisnes. Eikä mikään koulutus mene koskaan hukkaan!
Muistiinpanot lauantailta. Sunnuntaina keskityin polkupyörien ja voimanostajien piirtämiseen. Opin parhaiten kuulemalla ja näkemällä, siksi muistiinpanot on vähän turhia. 
Viikonlopun aikana käsiteltiin muun muassa pyöräilynohjaajan tehtäviä, vastuuta ja turvallisuusjuttuja, sivuttiin fysiologiaa ja käytännössä harjoiteltiin ohjaamista pienten tehtävien avulla. Ohjaamisharjoitukset tehtiin pareittain ja yllättäen mä ja Rahkaäijä oltiin pari ja tehtävänä oli opettaa pyöräilyä vasta-alkajille. Yllättävän vaikeaa, koska kyseessä on ihan perustaito, jonka itsekin on oppinut joskus 20 vuotta sitten. Meidän oppilaat eli muut kurssilaiset olivat lisäksi varsin taitavia, pyöräilytunteja kun oli takana kaikilla varsin runsaasti. Samaan tyyliin harjoiteltiin muun muassa alamäessä ajamista, jarruttamista ja kääntymistä.
Ohjaajaharjoittelija ja innokkaat oppilaat.
Ohjaamisharjoituksia varjosti se pieni tosiseikka, että ulkona oli aivan jäätävän kylmä ja vielä lisäksi kävi tuuli. Väkisin alkoi varpaita vähän paleltamaan. Sen takia lauantai-iltana olikin aivan uskomattoman ihanaa päästä hotellihuoneessa saunaan! Yövyttiin hotelli Albassa, joka on Jyväskylän keskustassa. Alba oli ihan uusi tuttavuus meille ja olin etukäteen vähänn skeptinen, että mikäköhän murju siellä meitä oikein odottaa (Kalifornian reissulla opin, että maasta taivaisiin kehuttu hotelli voi olla aikamoinen läävä, sen jälkeen on tullut tehtyä joka hotellissa lude-tsekkaus ennen tavaroiden levittämistä.:D) mutta Alba oli todellinen yllättäjä! Huone ja hotelli ylipäätään oli tosi siisti ja hienolla paikalla. Aamupalakin oli erittäin hyvä, voin suositella!
Yöllä järven jää paukkui! Aikataulusyistä ei ehditty käppäilemään Jyväskylän Golden Gatelle. 
Sauna oli erittäin kuuma juttu! 
Koulutukseen kuuluu vielä toinen lähiviikonloppu Jyväskylässä ja loppukoe, jossa testataan ohjaamistaitoja ja -tietoja. Tämän lisäksi settiin kuuluu 10 tuntia harjoittelua ja kuten arvata saattaa, pitää ohjata lenkkejä! Yleensä jätän kaiken vähän viimetippaan, mutta nyt ajattelin aloittaa ajoissa ja siksi ensimmäinen Rahkamuijan vetämä lenkki on jo tänä torstaina 26. maaliskuuta!

Pyöräilykauden avaus Pyhäjärven ympäri torstaina 26. maaliskuuta
Ajetaan leppoisaan tahtiin Pyhäjärven ympäri ja matka on noin 30 kilometriä.

  • Lähtö- ja paluupaikka: jättimäisen kumiankan luota Ratinan stadionin vierestä kello 17
  • Kesto ja vauhti: noin 2 tuntia, vauhti mitoitetaan osallistujille sopivaksi, mutta ei mennä kovaa!
  • Luokitus: 2/helppo (täältä näkee luokituksen kriteerit)
  • Pyörä: kaikki muut paitsi maantiepyörä, koska reitillä on myös hiekkateitä.
  • Mitä mukaan: Säähän sopivat vaatteet ja kypärä, juotavaa ja pientä evästä, pyörääsi sopiva sisäkumi tai riski siitä, että kävelet kotiin, jos sellaista ei ole mukana. Valo pyörässä tai kypärässä suotavaa, koska ilta alkaa hämärtymään seitsemän aikaan.
  • Kenelle sopii: Ihan kaikille, jotka haluaa polkea leppoisaan tahtiin Pyhäjärven ympäri!
  • Lenkille osallistujat ajavat omilla vakuutuksillaan, koska Rahkamuija ei aio vakuuttaa osallistujia.
  • Osallistuminen on tietenkin ilmainen! (Toivon kuitenkin, että lenkin päätteeksi täytät arviointilomakkeen ohjaustaidoistani.)
  • Lisätietojen kyselyt ja ilmottautumiset kommenttiboksiin (Riittää ihan anonyymi kommentti, tyyliin "Tulen mukaan. t. Pirkko") Paikalle voi tulla myös ilmottautumatta, jos ei ole vielä tietoa torstain aikataulusta.
  • Lenkille otetaan kymmenen (10) ekaa ilmottautunutta. (Tämä odottamattoman yleisöryntäyksen varalta!)

Näitä meidän harjoitusmielessä vetämiä lenkkejä tulee tässä kevään mittaa lisää, joten ei syytä suruun, jos et pääse mukaan torstaina. Luultavasti vedetään helppoja ja perustasoisia lenkkejä, eli jos tavoitteena on vaikka ensimmäinen Pirkan pyöräily, niin voit tulla ottamaan kilometrejä alle näille meidän lenkeille.

Meillä alko tänään putkiremontti ja ainakin vielä tulee vesi hanasta, mutta saa nähdä miten käy lähipäivinä. Kissat vihaa remonttia jo nyt, koska ne ei saa mennä alakertaan häiritsemään putkimiesten hommia ja karkailemaan avonaisesta alaovesta. Etenkin Leolle tämä oli ihan ylitsepääsemättön vaikeaa ja se karkasi alakertaan aika monta kertaa, vaikka viritin rappusten eteen erilaisia esteitä. Remontti on niin jännää!
"Mua ei paljon sun lakanaviritelmät kiinnosta. Meen alas, jos haluan!"
Leoko onneksi ottaa remontin vähän lunkimmin ja on tyytyväinen siellä missä on ruokaa ja Rahkamuija! Kuumin kolli -äänestystä muuten johtaa täplikäs Leo!
Jes, ei tarvii tehdä mitään kouluhommia, kun en voi liikkua tästä mihinkään!
Toivotan kaikille hupaisaa ja hauskaa viikkoa! Toivottavasti nähdään torstaina pyörälenkillä!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Suuri lukijakysely on jälleen täällä!

Kaikeksi epäonneksi olin tänään töissä, kun kuu purjehti auringon eteen ja pääsin vain vähän kurkkimaan ikkunasta osittain pimenevää aurinkoa. Mutta ei se haittaa, koska ketä nyt kiinnostais mitkään osittaiset auringonpimennykset, siksi pyysinkin jo vapaaksi seuraavan täydellisen auringonpimennyspäivän Suomessa, eli 16. lokakuuta 2126.
Sain rahkapurkin kanteen näyn, että vuonna 2126 maailma on vihreä!
Iltapäivällä katselin mustan lasin läpi ihan kokonaista auringoa, ei hullumpi sekään!
Vaikka aurinkoa olikin tosi jännä tiirailla, maltettiin silti lähteä salille. Ihan vinkkinä kaikille, millään salilla en ole vielä koskaan kokenut ruuhkaa perjantai-iltana! Perjantain kunniaksi oli penkkipäivä ja oikein hyvä sellainen. Sain viime viikolla käsiini erittäin salaisen penkkiohjelman, jota noudatan nyt orjallisesti kaksi kertaa viikossa. Tämä huippuvarjeltu ohjelma on peräisin salin liitutaululta ja sieltä onkin hyvä luntata, että mitäs tänään nostellaan!
Pahin painajainen olisi se, jos joku pyyhkisi tämän pois taululta!
Eli yksi rivi per reeni ja kaksi reeniä viikossa. Tänään tein kolmannen rivin eli 3x5x80 %, joka kohdallani tarkoitti 48 kilon painoja. (Tätä ennen tietysti lämmittelysarjoja!) Prosentit lasketaan siis ykkösmaksimista, joka mulla on 60 kiloa. Penkki tuntuu taas hyvältä, kun on selkeä ohjelma, jota noudattaa. Ja ainakin tähän mennessä kaikki sarjat olen saanut tehtyä läpi.
Penkki on vinksinvonkis tai ainakin heikunkeikun.
Penkin päälle tein vähän selkää, olkapäitä ja ojentajia. Melkein kuitenkin menehdyin ketutukseen, koska eräs kanssatreenaaja vaihtoi musiikkia ihan koko ajan ja lopulta päätyi Klamydiaan. Ei hyvä!
Tässä roikun, enkä muuta voi. 
Huomenna me lähdetään kohti Jyväskylää, koska siellä järjestetään pyöräilynohjaajakoulutus ja isona meistä tulee pyöräilynohjaajia. Kohta voin pitää sellasia Rahkamuijan pyörälenkkejä pitkin ja poikin, maastossa ja ilman maastoa!
Pyörät pitää tietenkin ottaa mukaan ja kun lähdetään ihmisten ilmoille, ne on ihan suotavaa pestä. Vaikka maastopyörän pitää tietysti olla aina edes vähän kurainen, jotta säilyy uskottavuus. Laiska pesijä ei kuitenkaan käytä harjaa, vaan luottaa vesisuihkun ja pesuaineen voimaan.
1. Huuhtele irtokura pois. 2. Ruiskuta pesuainetta pyörään. Pineline on hyvää pesuainetta! 3. Anna pesuaineen vaikuttaa ja paistattele päivää odottaessa. 4. Huuhtele pesuaine pois hyvin!
Ja sitten otsikon aiheeseen! Marraskuussa 2013 tiedustelin lukijoilta muun muassa mielipidettä maapähkinävoista ja maastavedosta (tulokset täällä) ja nyt on uuden kyselyn aika, eri aiheilla tietenkin. Tähän kyselyyn inspiraation sain eräästä kommentista, jossa pohdiskeltiin lukijakunnan keski-ikää. Nyt selvitetään sekin asia! Joten nyt ole hyvä ja klikkaa TÄSTÄ ja käy antamassa panoksesi Rahkamuijan lukijakyselyyn. Vie noin 20 sekuntia. Eikä kysytä henkilökohtaisuuksia! Ainakaan kauheesti.

Maanmainiota viikonloppua kaikille!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kissa, joka kävi töissä.

Kun kysytään, mikä eläin haluaisit olla, varmaan 80 prosenttia ihmisistä haluaisi olla kissa. Saisi nukkua kaikki päivät, ei olisi pakko lähteä ulos ja kaikki puhuisi lässyttävällä äänellä. Mutta entäs jos vaikkapa Leoko-katti saisi olla yhden päivän lempi-ihmisensä eli Rahkamuija? Tältä se varmaan näyttäisi!

Heräsin aamulla kirkkaasen auringonpaisteeseen ja vieressäni oli jotain karvaista. Ensin luulin sen olevan Leo, mutta sitten tunnustelin tarkemmin ja totesin sen olevan Rahkaäijän parta. Kerrankin sain nukkua peiton alla! Villasukat kylläkin oli aika outo juttu. 
Onks pakko jo herätä??
Olin jo kuopsuttelemassa hiekkalaatikkoa, kun Rahkaäijä muistutti, että ihmiset käyvät pöntöllä. Kätevä tuo vessan vetäminen, ei tarvitse niin peitellä jätöksiin! Ihmiset ei kuulemma syö broilerin sydäntä aamupalaksi, joten rahkaan oli tyytyminen. Sain syödä aamiaiseni rauhassa, yleensä Leo yrittää samalla kipolle, mutta ei tänään.
Anna jo sitä aamupalaa, hirvee nälkä! Olisko jotain lihaakin?
Yleensä aamupalan jälkeen vetäydyn vaatehuoneen nurkkaan unille, mutta Rahkamuijalla on kuulemma salipäivä tänään, joten jouduin jättämään päiväunet väliin. Salilla oli todella paljon outoja tuoksuja ja nyt kun vähän tätä ensimmäistä kiimaa pukkaa, niin merkkailin vähän nurkkiin, että tämä on nyt mun aluetta. Ei olisi varmaan pitänyt, sillä salinomistaja tuli rähjäämään, että miksi kusen lattialle ja täten hommasin Rahkamuijalle ikuisen porttikiellon salille. Hups!
Mä oon kingikolli, eikun siis kingimimmi täällä!
Salireissun jälkeen avasin jo pussin Naturesmenun kanasafkaa, kunnes taas havahduin, että tänään pitää olla ihmiksi ja syödä bataattia. Ei ollut hyvää! Sen jälkeen olikin jo aika lähteä polkupyörällä töihin. Heti ulos päästessä näin pihassa fasaanin ja tiesin elämäni tilaisuuden tulleen ja jäin jahtaaman sitä. Siinä menikin huomaamatta kaksi tuntia ja myöhäistyin vähän töistä. Illalla kuulin myös Rahkaäijältä, että naapurit olivat juoruilleet, että onkohan se nuori emäntä alkanut itse metsästämään ruokansa, kun juoksi kypärä päässä fasaanin perässä pitkin kyliä.
Siellä se fasaani menee, äkkiä perään!
Töissä kuuntelin ensin nuhtelut kahden tunnin myöhästymisestä ja sitten olikin aika ruveta hommiin. Aika pian eräs herttainen mummo tuli kyselemään kattiloista ja olin niin hurmaantunut rouvasta, että hyppäsin sen olkapäälle ja hellyydenosoitukseksi purin vähän myös sen nenää. Ilmeisesti yli 60-kiloinen ihminen ei voi hypätä toisen olkapäälle, koska mummo kaatui ja kirkui jotain väkivaltaisista Ikean myyjistä. Siinä kaikessa hässäkässä tuli kova nälkä ja lähdin kohti ruokalaa. Tarjolla oli tietysti lihapullia ja hyppäsin tarjoilulinjalle ja ryhdyin ahmimaan lihapullia ja murisin kaikille, jotka yrittivät lähelle. Kuten aina ahmiessa, paha olohan siinä tuli. Kotona oksennan aina Rahkamuijan Jaffa-matolle, mutta onneksi löysin matto-osastolta persialaisia mattoja, joille heitin lihapullalaatat. 
Purr, kuinka voin palvella?
Loppupäivä menikin mukavissa merkissä. Olohuoneosastolla kävin vähän raapimassa sohvia ja pahveja viedessäni hujahtikin kolme tuntia, kun jäin kieriskelemään ja leikkimään pahvilaatikoihin. Mutta ette kulkaa usko, kuinka vaikeaa oli astiaosastolla! Aina kun kuulin lautasen kilahduksen, juoksin paikalle, koska luulin, että on ruokaa tarjolla. Päiväni päättyi siihen, että  pomo saattoi minut ulos ja sanoi, että ainakin kuukaudeksi on haettava sairaslomaa, kun oli sen verran erikoista käytöstä tänään. 
Ei että, kuinka ihmiset on kömpelöitä kiipeämään, enkä pudonnut jaloilleni!
Kotiin päästessä Rahkaäijä tuli heti ovella halaamaan, ja en ole tottunut sellaiseen, niin saatoin vähän raapaista sitä naamaan ja siitä tuli aika iso riita. Saatiin kuitenkin riita selvitettyä ja lähdettiin iltakävelylle ja yritin kiivetä kaikkiin matkalle osuneisiin puihin ja bussipysäkkien päälle. Rahkaäijä sanoi, että sitä hävetti tosi paljon! 
Ihan sen vaan sanon, että kovin hauskaa ei ole ihmisenä oleminen ja koko häntäni mitalta toivon, että jo huomenna olisin taas vain abessinialainen Leoko, enkä enää Rahkamuija!

torstai 12. maaliskuuta 2015

Hei, varo ettet naura liikaa, niin ettei onni saa sua pyörryksiin!

Mulla on tällä hetkellä yksi  aivan ehdoton lempikappale ja siitä on napattu myös otsikko. Tämän tahtiin aina jammailen pyörän satulassa työmatkoilla. Niin hyvä!
Tää blogi alkaa olemaan kuin kehnot naistenlehdet, joissa on samat jutut joka vuosi vuodenajan mukaan. Nyt on nimittäin sen vuosittaisen postauksen aika, jossa kaivetaan maantiepyörät esiin, vaikka on vielä lunta ja valitetaan, kun oli niin kylmä ajokeli.
Kaksi salaperäistä pyöräilijää, ketähän ne olisi, hmmm?
Tappajasepeli vaanii edelleen kevyen liikenteen väylillä ja tiistaina pyörästä puhkesikin rengas puolessa välissä työmatkaa. Se on varmaan juhannus, ennen kun täällä on hiekat siivottu pois ja huhtikuussa vielä varmuuden vuoksi hiekoitetaan lisää, kun tulee perinteinen takatalvi ja puoli senttiä lunta. Mutta moiset pikkuasiat ei tällaisia asennepyöräilijöitä lannista, koska maantiekausi kuuluu perinteisesti avata Kangasalta Valkeakoskelle menevällä tienpätkällä, jossa ei hiekasta ole tietoakaan.
Hei Rahkaäijä, unohtuko nastarenkaat kotiin?!
Päätettiin, että ajetaan 20 kilometriä ja uskomatonta kyllä, näin keväällä voi olla tuuli molempiin suuntin! Tiellä oli suorastaan ruuhkaa, koska kaksi muutakin pyöräilijä oli tullut höyläämään tietä edestakaisin. Nämä äijät nopeampina ohittivat meidät parikin kertaa ja sekös vasta provosoi autoilijoita tööttäyskonserttiin, kun noin 50 metrin ajan tiellä oli kaksi pyörää rinnakkain. Päivä on pilalla, kun joutuu vähän painamaan jarrua tai peräti vaihtamaan pienempää vaihdetta. Kuu kiurusta kesään, puolikuuta piepposesta ja auton tööttäyksestä vain vähäsen. 
Oli niin kuuma keli, että alko ihan kurkkua kuivaan!
Kun ensimmäinen kolme kilometriä meni silmänräpäyksessä, muistin taas miksi ajan pyörällä. On se vaan niin siistiä! Talven aikana työmatkoja sotkiessa on tullut muutaman kerran mieleen, että ihan tyhmä harrastus, myyn pyörät ja aloitan kanavatöiden tekemisen. Mutta sitten ei tarvitse pyöritellä kuin pari kilometriä kuivalla asfaltilla, niin kaikki haaveet virkkauspiirin perustamisesta unhoittuu.
Rahkaäijä kaipasi kovasti aika-ajotankoja ja triathlonsatulatolppaa, jotka joutui ottamaan pois Röret Runt -tapahtumaa varten. Siellä muuten ajettiin vuoden ekat kilometrit, eli nyt on kasassa 220 km maantiepyörällä tänä vuonna.
Pelto vihertää jo!
Teen poikkeuksen, enkä valita yhtään kuinka viima kävi varpaisiin. Aurinko paistoi aika lämpöisesti ja varpaiden hyvinvoinnista piti huolta villasukat, jotka oli tietysti mätsätty pyörään ja pyöräilykenkiin. Vielä kun löytäisin juuri oikean värisen vihreän kypärän, niin harmonia olisi täydellinen!
Jeah, tästä tää taas lähtee!
No niin ja nyt on varmaan lässytetty tarpeeksi jonninjoutavia säästä ja kestävyysurheilusta ja päästään varsinaiseen asiaan! Eilistä maantiepyöräpyrähdystä nimittäin edelsi paljon merkittävämpi tapahtuma eli RAHKAMUIJAN 130 KILON MAASTAVETO! Ei ollut mikään lännen nopein veto, mutta nopeudesta ei jaetakaan pisteitä, vain niistä nostetuista kiloista.
Ajattelin etukäteen, että alan varmaan itkemään onnesta, kun saan tuon nostettua ylös, mutta pysyin ihan khuulina, eikä onnistuminen aiheuttanut suuria tunnekuohuja. Muistan joskus, kun ajattelin, että 130 kilon mave olisi aivan hemmetin kova saada, mutta nyt kun se on tehty, mielessä siintää jo ne seuraavat raudat. 140 kiloa olisi kova, eli sitä kohden!
Ostan usein ruukun persiljaa, koska se on hyvää ja tuo mieleen lapsuuden mummulassa (söin sitä suoraa pellosta), mutta joudun suojelemaan puskaa Leolta, joka järsisi sen kokonaan, jos saisi. 
Koska kaikenlaista riehumista on tullut tehtyä paljon, pitää muistaa myös syödä! Ruualaitto(laiskuute)ni saavutti tänään täyden uuden tason, kun kokeilin kohuttua mikrobataattia. Eli syvän lautasen pohjalle vähän vettä, siihen päälle kokonaisen batattia kuorineen ja mikrokupu päälle ja mikro pyörimään 10 minuutiksi. Tadaa, bataatti on ihan pehmeä sisältä ja muussattavissa haarukalla bataattimuusiksi. Nopeampaa ja sitä paitsi paljon energiatehokkaampaa, kuin bataattiranskikset uunissa.
Aamupala ja iltasotku.
Tällä viikolla on mennyt aikaisin töihin ja kello on herättänyt jo kuuden maissa, eikä aamulla ole aikaa millekään ylimääräiselle härväykselle. Sen takia olenkin tehnyt jo illalla valmiiksi smoothien aamuksi, joka on hyvä kiskaista samalla, kun laittaa kissoille aamuateriaa. Tämä on niin mukavaa ja helppoa, että en tajua miksen joka ilta tee seuraavan päivän aamupalaa valmiiksi. Tällaiselle aamulla hitaasti käyvälle ihmiselle se sopii todella hyvin!
Herkkutikut oli pakko piilottaa ylähyllylle, ne on meinaan aika haluttua tavaraa näillä nurkilla. 
Alkuviikosta tarjosin blogissa kuntopyörää jollekin halukkaalle ja eilen sen haki eräs lukija naapurikaupunginosasta. Kuntopyörä sai hyvän eläkekodin ja sille on varmasti  käyttöä! Koska pyörä oli aika ulkoisesti aika kulahtaneessa kunnossa, ei haluttu siitä rahaa, mutta saatiin vastalahjaksi ihan mahtava herkkulahjakassi, jonka sisältö on kuvassa. Ihan mahtavaa, kiitos Essi! Maapähkinävoi sekä homejuusto on totta kai jo korkattu ja kohta karvainen raati saa arvioida hyytelöiden makua iltapalallaan.

Tuli kyllä taas semmonen sekametelipostaus, ettei paremmasta väliä, mutta ei kai se haittaa. Aiheiden rajaaminen ei mun mielestä ole muodissa just nyt,  eli juuri hyvä näin! Aurinkoista loppuviikkoa!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kevään ensimmäinen päivä

Heti eilisen aamun postinhakureissu tuntui erilaiselta, kuin muut tänä vuonna. Aurinko oli nousemassa ja linnut lauloi, tai lähinnä mylvi kilpaa puissa. Ymmärrän kuinka rankkaa niillä on, yhtenä aamunakin onkin yhtäkkiä kevät ja sitten pitää visertää kaikkien harmaidenkin aamujen edestä.
Mulla oli vapaapäivä ja niin sattui olemaan myös ystävälläni Reetalla ja se oli oiva tekosyy järjestää treenitreffit. Ennen kuin päästiin vapaapäivän makuun, jouduttiin kuitenkin Rahkaäijän masinoimalle orjatyöleirille töihin ja tyhjennettiin autotalli kuntosalia varten ja purettiin viikonloppuna ostetut salikamat pois autosta.
Salin siirtely kävi jo niin reenistä, että oli pakko vähän tankata ennen oikealle kuntosalille lähtöä. Kaikesta huolimatta polkaistiin fillareilla rivakasti Nekalaan HH Gymille ja aloitettiin jumppahommat.
Kyykkyilmeitä...
...On niin monelaisia.
Molemmat tekivät omaa treeniään, mutta hyviä vinkkejä jaettiin molempiin suuntiin. Mä neuvoin Reetalle muutaman hyvän kyykkykikan ja pistin penkkitekniikan kuosiin, kun taas Reetta antoi mulle erittäin tarpeellisia liikkuvuusvinkkejä. Ja olen kuulemma vinossa, vasemmalle kallellaan! Mitenköhän saisi muijan suoraksi? Sovittiin, että joskus vedetään treenit toisillemme. Joudun luultavasti johonkin hulluun toiminnalliseen treenirääkkiin ja sitten kun tulee mun vuoro olla "peetee", reenataan raakaa voimaa! Yngh!
Kohta Anni tekee kaks toistoa ja Reetta varmistaa.
Kohta lähtee! (Juonipaljastus: toinen nosto ei tullutkaan ylös omin voimin.)
Bongattiin salilta sopiva uhri kuvaamaan meitä ja painotettiin, että pitää ottaa sitten tarpeeksi monta kuvaa. Kuvaaja teki työtä käskettyä ja ylläolevasta penkkisarjastakin oli ainakin yhdeksän kuvaa. Niistä voisi melkein jo penkkaus-GIFin tehdä! Mutta kuvia ei vois koskaan olla liikaa, sen on jo Rahkaäijäkin oppinut.
Kun kerran on yhteistreeni, tehdään sitten yhdessä!
Mä en päässyt ylös asti, koska Reetta kiilasi. :D
Mulla oli reenin ajan jalassa Zero Pointin kompressiosukat, jotka ostin menneenä viikonloppuna GoExpo-messuilta. Suurin syy sukkien ostiin oli, että halusin khuulin väriset pitkä sukat, mutta ne tuntuu myös ihan hyvältä jalassa. En tiedä, onko kyseessä lumevaikutus vai ihan oikea efekti, mutta jalat tuntuu jotenkin tavallista kevyemmiltä nuo sukat jalassa. Vähän eri siis, kun Lidlin kompressiosukat. Tietysti noi myös maksoi neljä kertaa niin paljon, kun Lidl-sukat.
Aika pähnäkät, vai mitä! Pähnäkkä on mun uusi lempisana, tarkoittaa varmaan siistiä tai hienoa. Ihan en ole varma!
Kuntojumpan jälkeen poljettiin keskustaan syömään ja nieleskeltiin matkalla hiekkapölyä, jota oli varsin runsaasti ilmassa. Ne kevään miinuspuolet. Ruokapaikan valinta oli melko selvä. Kun keskellä päivää tarvitsee kunnon ruokaa edukkaasti, on Tammelan torin laidalla oleva Veijon kokkitykki aika kova sana!
Perinteinen alkukeitto pahvimukista.
Kalaravintolan seinillä on kaloja ja kalamiehiä!
Veijo tai kuka siellä keittiössä nyt puuhasikaan, pisti taas parastaan ja pöytään kannettiin savulohimunakkaat, jotka kustansivat kahdeksan euroa annokselta. Nälkäiset salimimmit saivat vielä leipääkin pyynnöstä! Järkyttävn hyvä munakas oli tämä!
Maistuis varmaan sullekin!
Eilinen päivä oli erittäin oiva muistus siitä, että kannattaa hengailla kivojen ja samanhenkisten ihmisten kanssa, sellaisista tyypeistä saa tosi paljon energiaa. Tunteja, päiviä ja viikkoja on rajallisesti, niin mielummin keskittää aikansa hyviin tyyppeihin, eikä mihinkään energiasyöppöihin. Niitäkin on nimittäin joskus nähty. Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, että voikohan aikuisena (en kai mää oo aikuinen, enhän, ääk!) saada enää hyviä ystäviä. Voi todellakin saada! Ja mikä parasta, näin vanhempana ei tarvitse tapella barbeista tai pojista ystävien kanssa. Kyykkytangosta voi tietysti vähän kinata!
Ja polkupyörästä myös voi kinastella, jos toisen pyörä on jo pakattu autoon kotimatkaan varten!
Ja sitten lyhyesti Leo(ko)uutisia! Perheen kuopus eli Leoko saattaa menettää kissanäyttelyneitsyytensä huhtikuun puolessa välissä, kun kasvattaja houkutteli meitä Turkuun kissanäyttelyyn. Tosi jännää ja hauskaa, on nimittäin ensimmäinen kerta mullekin. Rahkaäijä lupasi joskus kauan sitten tulevansa mun kanssa kissanäyttelyyn, saa nähdä vieläkö se on yhtä innoissaan tulossa mukaan, kun oikeasti pitäisi mennä. :D
"Jaa mää näyttelyyn?! Ookko tosissas?"
"Joo, menkää te vaan, mää istun mielummin täällä kaapin päällä. Kerran olin näyttelyssä, enkä saanu palkintoja, niin uudestaan en tu!"