Kilo kerrallaan eteenpäin

Rahkamuijalta toivottiin tarinaa ja turinaa siitä, miten olen vuosien aikana kehittynyt salilla ja päässyt tähän, missä olen nyt. Tämä on ehkä aivan oivallinen aihe, ettei kukaan luule, että 130 kilon mave vedetään kahden viikon treenillä. Tai jos joku moisen tempun tekee, olen vähän kateellinen!

Satunnaiset salitreenit alkoivat loppuvuodesta 2010, tarkoituksena vain hävittää takaläskit eli allit käsistä. Noihin aikoihin kävin salilla lukemassa lähinnä Hesarin, mutta pääsin jo vähän hauiskäännön makuun. Haukkarireenit jatkuivat ja reeneille tyypillistä oli, että vastustin kaikkia reenivinkkejä, mitä Rahkaäijä yritti antaa. Jotain kuitenkin napsahti päässä syyskuussa 2011 ja päätin, että nyt alkaa säännölliset kuntosalitreenit neljä kertaa viikossa. Tästä pari viikkoa eteenpäin aloinkin käymään TTY:n alasalilla. (Huomasin muuten justiinsa, että kirjoitin viime syksynä tästä salitaipaleeni alkuvaiheista, eli ei tästä aiheesta enempää. Tää on tätä varhaisiän dementiaa. Huhhuh!)

Mutta siihen kehitykseen! Tärkein ja rakkain saliasia eli maastaveto on edennyt vähän kausittain. 100 kiloa tuli parin kuukauden kunnollisen reenin jälkeen joulukuussa 2011. Leuhkin sillä pitkin kyliä ja feisbuukkeja, kun oli niin hienoa. Mutta olihan se! Seuraava enkka eli 110 kiloa oli luvassa toukokuussa 2012. Sitten tulikin pitkä ja enkaton kausi. Noihin aikoihin aloin ensimmäisen kerran kyykkäämään, vaikka vastustin sitä viimeiseen asti polviongelmien vuoksi. Kyykyssä sarjapainot olivat luokkaa 30-40 kiloa, mutta varma en ole. En oikein edes muista mitä puuhailin salilla noihin aikoihin, mutta en varmaan mitään kauheen järkevää. Varmaan sitä hauiskääntöä.

Kyykkyharjoituksia vuodelta 2013.

Jonkinlainen käännekohta oli huhtikuussa 2013 TVN:n voimanostokurssi (jossa tutustuin meidän salin porukkaan, ja en tiä pääseekö niistä enää koskaan eroon), jossa sain oivallisia vinkkejä mavetekniikkaan. Asento kapeni ja tekniikka hioutui muutenkin. Samana kesänä aloin tekemään kaikkien aikojen parasta treeniohjelmaa eli Wendlerin 5/3/1-ohjelmaa, jolla lähtikin mave jäätävään kiitoon. Syksyllä nappasin 120 kiloa ja purskahdin itkuun sen nostettuani, kun se oli oikein unelmien täyttymys. Näihin aikoihin polvet alkoi olemaan tosi kipeet, ja kyykkääminen vähän jäi ja sen sijasta teinkin maastavetoa ihan urakalla. Ennen totaalista kyykkytaukoa taisin kyykätä kerran 70 kiloa. 125 markan maastavedon nostin ekan helmikuussa 2014, paikkana Peurungan kylpylän kuntosali, jossa paukkuu ennätykset aina. Suosittelen kokeilemaan! Johtuu varmaan siitä buffet-pöydästä.

Metodeihini kuuluu muun muassa seisoskelu, pitkät sarjatauot ja sonnan jauhaminen reenitovereiden kanssa. 

Viime keväänä jälkeen aloin kyykkäämään hiljalleen ja panostin siihen paljon aikaa ja vaivaa. Kesällä saavutin entisen 70 kilon ykkösen  ja siitä etenin hiljalleen eteenpäin. Joulukuun salikisoissa pyllistin 85 kilon taakan ja nyt alkuvuodesta otin nätin yhdeksänkymppisen. Maastavedossa 130 kiloa yritin nypätä ensimmäisen kerran jo viime kesänä, mutta ei mihinkään! Viime syksynä kyykkäsin paljon ja vedin maasta jonkin verran ja tämä kombo toi vihdoin sadankolmenkybän maastavedon muutama viikko sitten. Huomionarvoista maastavetourallani on ollut se, että järjettömät sarjaenkat on ollut enemmän alaani kuin maksimiykköset ja näitä videoita onkin Youtube-kanavani ääriään myöten täynnä. On siellä varmaan pari muutakin videota.

Toisinaan vedän maasta vain ajatuksen voimalla. 

Penkki ei ole koskaan ollut mulla mikään supervahva ja alkuaikojen penkkienkkoja en kauheasti edes muista. Onneksi on tää blogi, jonka arkistoista voin kaivella ennätysraportteja! Puolisataa eli 50 kiloa olen penkannut ekan kerran varmaan pari vuotta sitten ja uusia enkkoja on tullut hitaasti, mutta varmasti 2,5 kilon välein. 55 kiloa vuosi sitten ja kuuskymppiä joskus viime syksynä, Salikisoissa kylläkin putosin maan pinnalle, kun huomasin, että salipenkki on aivan eri asia, kun kisapenkki kunnon pysäytyksellä. Mutta kevään salikisoissa toivon päivittäväni kisaenkakin tuohon 60 kiloon.  Toisinaan haaveilen olevani mies ihan vain siksi, että penkkiennätys olisi jotain muuta kuin vähän vajaasti oma painoni.

Penapsyykkaus kesällä 2013. Olis jo kesä, niin sais tepastella noilla kengillä! Lopetin niiden käyttämisen salilla, kun nilkat vähän muljahteli kyykyssä. 

Nopealla laskutoimituksella yhteistulokseni (salilla, ei kisoissa) on 280 kiloa. SM-kisoissa tänä vuonna olisi päässyt kuuden parhaan joukkoon yli 300 kilon yhteistuloksella. Siinä mulle tavoitetta! Realistisesti kolmen satkun YT voisi tulla esimerkiksi satasen kyykyllä, 65 kilon penkillä ja 135 kilon maastavedolla. Näistä kovimman työn takana varmaan on penkki. :D
Fakta on varmasti se, että kolmensadan yytee tulisi paljon nopeammin, jos oikeesti keskittyisin vain voimanostoon ja jättäisin pyöräilyn lähinnä työmatkarullailuksi. Mutta arvaas mitä? En halua! Sitten kadottaisin jotain tosi tärkeetä, jos joutuisin priorisoimaan rakkaan harrastuksen vähemmälle. Mun juttu on tehdä asioita ihan just niinku haluan, ja siihen juttuun kuuluu se, että ajan pyörällä sillon kun siltä tuntuu, vaikka se ei olisi kovin optimaalista voiman kehityksen kannalta. Ja olen aika kauan tehnyt tätä, että treenaan salilla ja pyörän päällä, niin kroppa ei pidä kumpaakaan kauheana shokkina. Joskus pallottelen ajatuksella, että lopettaisinko pyöräilyn ja vai salitreenit, jos olisi aivan pakko. Toivon, että en joudu koskaan valitsemaan tai toista lopettamaan!

Vielä pieni palmusunnuntain loppukevennys. Meillä kävi tänään peräti neljä virpojaa ja sekös vasta Leksoja ilahdutti! (Rahkaväkeä lähinnä ilahdutti se, että päästiin vihdoin eroon pahoista joulusuklaista.)

Leoko arvosti erityisesti höyheniä.

Leon tuhovimma on toisinaan ihailtavaa.

Mukavaa ja voimakasta ensi viikkoa!