Hei, varo ettet naura liikaa, niin ettei onni saa sua pyörryksiin!

Mulla on tällä hetkellä yksi  aivan ehdoton lempikappale ja siitä on napattu myös otsikko. Tämän tahtiin aina jammailen pyörän satulassa työmatkoilla. Niin hyvä!

Tää blogi alkaa olemaan kuin kehnot naistenlehdet, joissa on samat jutut joka vuosi vuodenajan mukaan. Nyt on nimittäin sen vuosittaisen postauksen aika, jossa kaivetaan maantiepyörät esiin, vaikka on vielä lunta ja valitetaan, kun oli niin kylmä ajokeli.

Kaksi salaperäistä pyöräilijää, ketähän ne olisi, hmmm?

Tappajasepeli vaanii edelleen kevyen liikenteen väylillä ja tiistaina pyörästä puhkesikin rengas puolessa välissä työmatkaa. Se on varmaan juhannus, ennen kun täällä on hiekat siivottu pois ja huhtikuussa vielä varmuuden vuoksi hiekoitetaan lisää, kun tulee perinteinen takatalvi ja puoli senttiä lunta. Mutta moiset pikkuasiat ei tällaisia asennepyöräilijöitä lannista, koska maantiekausi kuuluu perinteisesti avata Kangasalta Valkeakoskelle menevällä tienpätkällä, jossa ei hiekasta ole tietoakaan.

Hei Rahkaäijä, unohtuko nastarenkaat kotiin?!

Päätettiin, että ajetaan 20 kilometriä ja uskomatonta kyllä, näin keväällä voi olla tuuli molempiin suuntin! Tiellä oli suorastaan ruuhkaa, koska kaksi muutakin pyöräilijä oli tullut höyläämään tietä edestakaisin. Nämä äijät nopeampina ohittivat meidät parikin kertaa ja sekös vasta provosoi autoilijoita tööttäyskonserttiin, kun noin 50 metrin ajan tiellä oli kaksi pyörää rinnakkain. Päivä on pilalla, kun joutuu vähän painamaan jarrua tai peräti vaihtamaan pienempää vaihdetta. Kuu kiurusta kesään, puolikuuta piepposesta ja auton tööttäyksestä vain vähäsen. 

Oli niin kuuma keli, että alko ihan kurkkua kuivaan!

Kun ensimmäinen kolme kilometriä meni silmänräpäyksessä, muistin taas miksi ajan pyörällä. On se vaan niin siistiä! Talven aikana työmatkoja sotkiessa on tullut muutaman kerran mieleen, että ihan tyhmä harrastus, myyn pyörät ja aloitan kanavatöiden tekemisen. Mutta sitten ei tarvitse pyöritellä kuin pari kilometriä kuivalla asfaltilla, niin kaikki haaveet virkkauspiirin perustamisesta unhoittuu.

Rahkaäijä kaipasi kovasti aika-ajotankoja ja triathlonsatulatolppaa, jotka joutui ottamaan pois Röret Runt -tapahtumaa varten. Siellä muuten ajettiin vuoden ekat kilometrit, eli nyt on kasassa 220 km maantiepyörällä tänä vuonna.

Pelto vihertää jo!

Teen poikkeuksen, enkä valita yhtään kuinka viima kävi varpaisiin. Aurinko paistoi aika lämpöisesti ja varpaiden hyvinvoinnista piti huolta villasukat, jotka oli tietysti mätsätty pyörään ja pyöräilykenkiin. Vielä kun löytäisin juuri oikean värisen vihreän kypärän, niin harmonia olisi täydellinen!

Jeah, tästä tää taas lähtee!

No niin ja nyt on varmaan lässytetty tarpeeksi jonninjoutavia säästä ja kestävyysurheilusta ja päästään varsinaiseen asiaan! Eilistä maantiepyöräpyrähdystä nimittäin edelsi paljon merkittävämpi tapahtuma eli RAHKAMUIJAN 130 KILON MAASTAVETO! Ei ollut mikään lännen nopein veto, mutta nopeudesta ei jaetakaan pisteitä, vain niistä nostetuista kiloista.

Ajattelin etukäteen, että alan varmaan itkemään onnesta, kun saan tuon nostettua ylös, mutta pysyin ihan khuulina, eikä onnistuminen aiheuttanut suuria tunnekuohuja. Muistan joskus, kun ajattelin, että 130 kilon mave olisi aivan hemmetin kova saada, mutta nyt kun se on tehty, mielessä siintää jo ne seuraavat raudat. 140 kiloa olisi kova, eli sitä kohden!

Ostan usein ruukun persiljaa, koska se on hyvää ja tuo mieleen lapsuuden mummulassa (söin sitä suoraa pellosta), mutta joudun suojelemaan puskaa Leolta, joka järsisi sen kokonaan, jos saisi. 

Koska kaikenlaista riehumista on tullut tehtyä paljon, pitää muistaa myös syödä! Ruualaitto(laiskuute)ni saavutti tänään täyden uuden tason, kun kokeilin kohuttua mikrobataattia. Eli syvän lautasen pohjalle vähän vettä, siihen päälle kokonaisen batattia kuorineen ja mikrokupu päälle ja mikro pyörimään 10 minuutiksi. Tadaa, bataatti on ihan pehmeä sisältä ja muussattavissa haarukalla bataattimuusiksi. Nopeampaa ja sitä paitsi paljon energiatehokkaampaa, kuin bataattiranskikset uunissa.

Aamupala ja iltasotku.

Tällä viikolla on mennyt aikaisin töihin ja kello on herättänyt jo kuuden maissa, eikä aamulla ole aikaa millekään ylimääräiselle härväykselle. Sen takia olenkin tehnyt jo illalla valmiiksi smoothien aamuksi, joka on hyvä kiskaista samalla, kun laittaa kissoille aamuateriaa. Tämä on niin mukavaa ja helppoa, että en tajua miksen joka ilta tee seuraavan päivän aamupalaa valmiiksi. Tällaiselle aamulla hitaasti käyvälle ihmiselle se sopii todella hyvin!

Herkkutikut oli pakko piilottaa ylähyllylle, ne on meinaan aika haluttua tavaraa näillä nurkilla. 

Alkuviikosta tarjosin blogissa kuntopyörää jollekin halukkaalle ja eilen sen haki eräs lukija naapurikaupunginosasta. Kuntopyörä sai hyvän eläkekodin ja sille on varmasti  käyttöä! Koska pyörä oli aika ulkoisesti aika kulahtaneessa kunnossa, ei haluttu siitä rahaa, mutta saatiin vastalahjaksi ihan mahtava herkkulahjakassi, jonka sisältö on kuvassa. Ihan mahtavaa, kiitos Essi! Maapähkinävoi sekä homejuusto on totta kai jo korkattu ja kohta karvainen raati saa arvioida hyytelöiden makua iltapalallaan.

Tuli kyllä taas semmonen sekametelipostaus, ettei paremmasta väliä, mutta ei kai se haittaa. Aiheiden rajaaminen ei mun mielestä ole muodissa just nyt,  eli juuri hyvä näin! Aurinkoista loppuviikkoa!