Takana on harvinaislaatuinen loma töistä, kouluhommista ja blogista, mutta nyt Rahkamuija on taas bäkissä pisneksessä. Perjantaina Rahkaäijä nappasi meikäläisen auton kyytiin ja lähdettiin kohti keski-Suomea. Sitä ennen etsin raivokkaasti uusia uimahousuja ympäri kaupunkia ja Stadiumista tärppäsi. Ei taida olla uimahoususesonki kovimmillaan? Tää on niitä asioita, joita ei kerrota bodi-uskottavissa vitness-blogeissa, mutta vanhoista 36-kokoisista biksuista paistoi perä melko irstaalla tavalla ja sen takia jouduin ostamaan uudet, mutta vielä järkyttävämpää on se, että uudet simmarit oli kokoa 40. Haloo, nehän on niin isot, että ne aiheuttaa melkein auringonpimennyksen! Tietystihän syy tähän löytyy mavesta, eikä suinkaan esim. maapähkinävoista. :D
Hilpeä kaksikkomme suuntasi thaimaalaisen ravintolan buffet-pöydän kautta Peurunkaan, josta löytyy kaikki, mitä ihminen yhtenä viikonloppuna tarvitsee. Kylpylä, sali ja lisää buffet-pöytiä!
Noi käsipainot <3
Peurungasta löytyy kolme kuntosalia, mun näkökulmasta kaksi aivan käyttökelvotonta (laitteita, tarviiko sanoa enempää?) ja yksi aivan hyvä. Mestoille päästessä heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin podaamaan! En ole kovin montaa kertaa nähnyt Leokon 50 kilon painoja, mutta hotellin salille sellaiset on joku joskus suuressa viisaudessaan hankkinut. Ja mun piti niitä suuressa viisaudessani päästä kokeilemaan!
Uhosin viime vuoden puolella, että nostan maasta 125 kiloa ennen kuin vuosi vaihtuu, mutta sössin homman uuden vuoden aattona. Perjantaina oli kuitenkin revanssin paikka! Tanko + yhdet kiekot + lukot =125 kiloa. Ennätysmatskua!
Nostojännitysnäytelmää oli tietenkin seuraamassa Rahkaäijä ja joku paikallinen treenailija, joka ei selvästikään ymmärtänyt, kuinka suuresta hetkestä on kyse. Se hänelle anteeksi annettakoon. Aina ennen nostoa hieron tangoa hullun kauan edestakaisin ja puhisen ja ähisen. Latautuminen on tärkeää! Katselin kattoon ja katon kuvio näytti ihan vohvelilta! Se antoi kunnon tsempit ja aloin nostamaan. En päässyt edes erityisen siistiin aloitusasentoon, mutta mä olin tiukempi kuin vihreät Leokot ja uus enkka tuli!
Loma sai loistavan alun, enkä halua edes kuvitella kuinka olisin mököttänyt, jos olisin taas möhlinyt enkkayrityksen. :D
Lauantai alkoi kuinkas muutenkaan kuin hotelliaamupalalla. Mulla on ollut jo pari vuotta sellanen tapa, että hotelliaamupalalle tulee mukaan oma rahka. En tajua, miten hotellit ei ole yhtään heränneet siihen, että kansa tahtoo rahkaa aamulla. Ja sitä paitsi hotelliaamupalan marjat, hillot ja hedelmät tarjoaa mahdollisuudet aivan ihaniin rahkasotkuihin!
Lauantaina oli mahdollisuus päästä jousiampumaan kohtuullista korvausta vastaan ja sisällämme piilotelleet Wilhelm Tellit pääsivät valloileen. Viime kesänä kokeilin jousiampumista ensimmäisen kerran ja jos olkapäiden väsymistä ei oteta huomioon, se on aivan superhauskaa!
Viidellä eurolla sai ampua tunnin ja me käytettiin koko aika tehokkaasti, nuolet vaan sinkoili kohti maalitaulua, tai ainakin sinne päin. Rahkaäijä sai aikaan jopa yhden osuman häränsilmään, mutta itse pyrin lähinnä siihen, että kaikki nuolet osuu maalitaulupaperiin. Jos me ruvetaan kivikausi-ruokailijaksi, niin Rahkaäijä saa metsästää meidän safkat. Muuten jäädään nälkäisiksi.
Metsästysharjoitusten jälkeen oli taas buffetin vuoro ja pienen lautapelisession (mun uusi lempipeli on muuten Dixit, niin hyvä!) oli taas ruumillisen harjoituksen vuoro, eli salille mars! En tiedä, mitä kylpylän juomaveteen oli pistetty, mutta pienen yllytyksen jälkeen laitoin penkkienkankin uusiksi. Ennen joulua 55 kiloa ei noussut rinnalta varmaan senttiäkään, nyt varsin ripeästikin. Olin hyvin yllättynyt!
Mä en pahemmin leuhkisi penkkitekniikallani, staili on lahna ja nostot todellakin sen mukaisia. :D Oman painon penkkaaminen ei kuitenkaan ole enää aivan toivottoman kaukana!
Koska kovat suoritukset vaatii paljon ruokaa, oli taas salin jälkeen buffetin aika. Ja sen jälkeen vähän jäätelöä myös! Maailmassa ei ede ole sellaista buffet-ähkyä, jonka jälkeen ei voisi nauttia hieman jäätelöä.
Kaikki hyvä (myös buffet-pöydät) loppuu aikanaan ja tänään oli aika lähteä kotimatkalle. Yritettiin viivyttää arkeen paluuta kaikin voimin ja Rahkaäijä halusi näyttää lomaseurueellemme Pönttövuoren vanhan rautatietunnelin, joka oli sopivasti matkan varrella. Joku oli kuitenkin päättänyt, että Pönttis on aivan liian vaarallinen turistikohde ja tunnelin suulle oli asennettu kalterit. Tai sitten joku oli teljetty sisään... Vaikka ei päästy fiilistelemään kylmään ja pimeään luolaan (siis voi harmi!), suuren vaikutuksen teki tunnelin suulle kasvaneet jääpuikot.
Kotiin on kuitenkin aina kiva palata! Tyynyt ei ole liian littanoita ja joku raja sentään buffet-pöydilläkin!
Rahkalaskuri: 678
P.S. Tän maratonin jälkeen voit viedä käydä lukaseen Jaanaban blogista raportin Team TEHO Sportin edellisistä treeneistä, joihin en päässyt paikalle, koska olin tienaamassa buffet-rahoja töissä. Sain sentään tuliaisia treeneistä, varsin reilua! Parhaan makusta protskupatukkaa ehkä ikinä!
Rahkamuijassa on aina ollut vahvasti sählärin vikaa. Vahinkoja vaan sattuu ihan vahingossa melkein päivittäin, joskus vähän pienempiä ja toisinaan isompia. Viikonloppu oli todellista sohelluksen kulta-aikaa, ensin meni puhelimesta näyttö rikki (ei pahasti, mutta kuitenkin) ja sitten joutui tabletti pyykinpesukoneeseen. Soitin eilen jälkimmäisestä vakuutusyhtiöön ja vakavasti harkitsin keksiväni jonkun toisen syyn tabletin vioittumiselle, mutta päättelin, että muutama kierros pesurummussa on jo niin hulvaton juttu, että se on pakko kuulostaa todelta. Koska Nexus a.k.a. Nekku oli melkein kasvanut jo kiinni käteeni, kestin kaksi päivää ilman ja eilen noudin kaupasta uuden. Paljon ehtii, kun koko ajan sählää, vai mitenkäs se Rahkamuijan slogani menikään...
Takuuvarma hyvän mielen palauttaja oli ruisleivät avokadolla ja savusiialla. Arkipäivän kurmeeta!
Tiistain kunniaksi reenirintamalla oli taas luvassa maastavetoa, mutta vaihtelun vuoksi kävin jumppailemassa yliopiston salilla Atalpalla, jonne sovittiin treffit ystäväni Miljan kanssa. Kun kaksi kiireistä naista yrittää sovittaa aikataulujaan yhteen, on aina varminta tavata salilla. Ja aina voi huijata saliseuralaisen kuvaajaksi!
Melkein jo puolet hihaton tammikuuta ohitse, siksi noin ylimielinen ilme. :D Mites muitten hihaton? Ei kai ole tullut sortumisia?
Hulluttelin, ja laitoin kiekot epäjärjestykseen.
Joulun flunssan jälkeen olen yrittänyt pitää huolen siitä, että syön ihan reilusti ja nukun tarpeeksi. Nyt alkaa taas tuntua siltä, että voimat on palautumassa. Sunnuntai-iltana oli pitkästä aikaa oikein hyvä olkapää-selkä-käsitreeni ja tänäänkin tanko liikkui varsin ripeästi. 5/3/1-ohjelma mukaiset vetosarjat oli 3x85 kg, 3x95 kg ja 3+ x105 kg. Kun olin lähdössä kotoa salille, Rahkaäijä käski nostamaan viimeisessä sarjassa kahdeksan, mutta pistin vielä kerta kiellon päälle. Moneen viikkoon ei ole blogissa ollut yhtään mave-videota, korjataan vääryys nyt!
Jälleen kerran tuntui, että viimeinen nosto oli ruma kuin mikä, mutta ei se taas videolla yhtään niin kuvottavalta näyttänyt. Alemmas tarttis vieläkin päästä, tämmösenä pitkäjalkasena ja jäykkänä staili on hieman tommonen suorin jaloin toistot läpi.
Näin nostat tangon ajatuksen voimalla. 1. Ota hyvä asento. 2. Levitä kädet. 3. Kutsu tanko ylös lattiasta. Huom. Tanko ei nouse, jos et oikeasti usko siihen.
Maven jälkeen tein muutamat sarjat boksikyykkyä ja tällä kertaa boksina toimi oranssi muovituoli. Meinasi kipata joka kerta, kun istahdin siihen tangon kanssa. Hehkutin salilla, kuinka treenaamiseen on tullut taas järki, kun sai kyykyn edes jollakin tapaa mukaan reeneihin. Pienestä se on kiinni!
Ihan poikkeuksellisesti tein myös vatsoja ja se on ihan maininnan arvoinen juttu, koska aika usein "ny ejjaksa!". Terveiset myös sille kanssatreenaajalle, joka oman vatsatreeninsä ohessa huikkasi lukevansa blogia. :)
Mulla on ihan sellainen olo, että tästä tulee aivan hullun hyvä treenivuosi! Onks sulla samanlainen olo?
Rahkalaskuri: 632
p.s. Rahkalaskuri tulee vuoden ikään torstaina, silloin luvassa suurta rahkajuhlan tuntua!
Asetin tavoitteen, että teen vielä uuden maastavetoennätyksen vuoden 2013 puolella. Lykkäsin flunssan takia koitosta eiliseen asti ja koko eilisen päivän psyykkasin tulevaa suoristusta, 125 kiloa nousee varmasti! Huolelliset lämmittelyt ja hyviä sarjoja alle, tuntui, että tänään nousee ihan kaikki, mitä tangossa on. Helppohan se oli sanoa 40 kiloa ennen tavoitepainoa. Satasesta eteenpäin pelkkiä ykkösiä ja 110 kiloa nousi sen verran vaivattomasti, että tuumailtiin Rahkaäijän kanssa, että hypätään suoraan 120 kiloon, syksyllä saavutettuun enkkaan.
Se on pihvi, eikä mavetanko. Ihan vaan jos luulit.
Mutta kappas vaan, tanko nousi lattiasta ehkä sentin, eikä toivoakaan saada ylös. Yllätyin tilanteesta aika tavalla ja päätin vielä yrittää uudestaan, oli vaan huono lähtöasento. Toisella kerralla tanko ei edes irronnut lattiasta ja tajusin, että nyt varmaan pitää haudata haaveet uudesta ykkösestä. Mää en suoraan sanottuna edes osannut varautua siihen, että homma tyssää jo sataankahteenkytä, niin paljon oli virittäytynyt nostaan vähintään 125. Oli oikeesti pakko mennä vuodattamaan muutama katkera kyynel venyttelyhuoneeseen, kun harmitti niin paljon. Edes valtava tahdonvoima ei riittänyt, kun ei ollut sitä oikeaa voimaa.
Kovin kauaa en kuitenkaan jaksanut surkutella surkeaa suoritusta, vaan treenailin etureidet, kun kerran oltiin salille tultu. Koska jälkiviisaus on viisauden kaunein muoto, on pakko sanoa, että olisi ollut melkein luonnonlakien vastaista, jos olisin riipaissut uuden enkan viikko flunssasta ja koko syksyn jatkuneiden polviongelmien jälkeen. Että eihän tämä nyt tarkemmin miettiessä mikään yllätys ollut. Ja pitäähän alkuvuodellekin olla jotain saavutettavaa!
Maastavetomurhe oli unhoitettu, kun illalla odotti pihvi, kateenkorva, pippurikastike ja hieno seura.
Monilla vuosi alkaa itsekurin kokoamiselle, rasvanpolttolenkillä ja kuntopiirillä, mutta mullon tänään lepopäivä. Aina yhtä hyvää vapaapäivän ajanvietettä on lähteä maakuntamatkalle vaikkapa Mouhijärvelle, jossa vasara paukkuu ja tavara vaihtaa omistajaa. Käytiin siis huutokaupassa ja seuratalolle oli jälleen raahattu jonkun nurkista kauhea kasa romua ja rompetta, joka pitäisi saada kaupaksi.
Jos olisi ollut kova kukkamaljakon tarve, niin täältä olisi löytynyt!
Me ollaan parin vuoden aikana käyty varmaan reilut kymmenen kertaa huutokaupassa ja oman huomioni mukaan noin 80 prosenttia tavarasta on täysin käyttökelvotonta roskaa, jolla kukaan ei tee mitään. Ihan joka kerta myynnissä on kuparipannuja, pari morttelia ja Riihimäen lasin veturipullo. Ja joka kerta niitä mainostetaan hehkuttamalla, että harvoin tarjolla. Meille on huutokaupoista on kulkeutunut muun muassa ryijy, kirjahylly, pankkiirilamppu, laivan pienoismalli, matka-arkku... Tällä kertaa mikään tavaroista ei herättynyt suurempaa intohimoa, kunnes bongasin pöydällä kaksi pientä kukkakuvioista kannua, jotka päätin huutaa pois. Arabian kannut kaupattiin yhdessä ja sain ne kahdellakympillä, ketään muuta ne eivät (ehtineet) kiinnostaa, kun vauhdikasliikkeinen meklari oli jo lyönyt ne mulle. Ihan vielä en tiedä kannuille käyttötarkoitusta, mutta tykkään niistä kovasti!
Hianoja, täyttäsinkö ne vaikka Pepsi Maxilla?
Rahkalaskurin pitäisi kaiken järjen mukaan nollaantua vuoden vaihtuessa, mutta käynnistin sen vasta syödessäni vuoden 2013 ensimmäisen rahkan 17. tammikuuta, jolloin palattiin Kaliforniasta takaisin. Laskuri pyörii siis vielä pari viikkoa, jotta saadaan tasan vuosi rahkoja täyteen! Rahkalaskuri: 606
Tässä taloudessa on ollut tapana puhua hienoista hetkistä kivet suuhun -hetkinä. Multa meni jonkun aikaa hoksata, että keksin mitä kiviä Rahkaäijä tarkoittaa, mutta se ei nyt liity tähän. Tänään mulla oli meinaan semmonen kivet suuhun -mavesarja, ettei ole ennen nähty! Siis oikeesti, mulla on enää vain yksi kysymys. Mitä helvettiä juuri tapahtui?
Vähän Slayeria ennen vikaa sarjaa!
5/3/1 -treenikierto alkoi taas tällä viikolla alusta ja maanantaina oli jo hieno penkkitreeni ja tänään jumppailu jatkui maastavedon parissa. 5x77,5 kg, 5x90 kg ja 100 kilolla ihan vapaavalintainen toistomäärä, mutta vähintään viisi. Rahkaäijä vähän yllytti, niin montako tekee Rahkamuija?
Mää en melkein edes jaksa laskea noin moneen, mutta siinä 13. 13! Kolmetoista! Siis mitä ihmettä? Tokan vedon jälkeen menin ihan offline-tilaan ja vedin vaan ihan nollat taulussa, ajattelematta yhtään mitään ja koko ajan Rahkaäijä hoki, että tulee vielä kaksi. Ja mikä ihmeellisintä, grippi pysyi ihan täydellisesti, perse tuntui loppuvan ekana. Mutta kaiken kaikkiaan aivan järjetön sarja!
Rahkaäijä meni aivan sykkyrälle mun megasarjasta, niin sen oli pakko kuvata vielä historialliset limput.
Ja sitten päästäänkin siihen, että oliko tässä mitään järkeä? No ei varmasti! Mä en muutenkaan suosi maastavedossa pitkiä sarjoja, saatika tämmösillä jo vähän painavimmilla helistimillä. Jokainen voi omin silmin todeta videotallenteesta, että tekniikka on jo melko kaukana täydellisestä, vaikka mitään kovin pahaa kissanselkää ei ollutkaan. Kyllähän tossa väkisinkin selkä rasittuu aika tavalla, ja alaselkäpumppi on ihan taattu. Korostan, että moiseen ei kannata pyrkiä, mieluiten painottaa puhtaita ja sarjoja. Se tuskin tuo treenin minkäänlaista lisäarvoa, että kahdeksan sijaan tekeekin kolmetoista toistoa. Ei siis tosiaankaan kuulu tapoihin moinen hölmöily, tämä oli vain kertaluontoinen kokeilu. Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon! Tämän saarnan jälkeen on kuitenkin sanottava, että olen salaa aika ylpeä.:D
Mä tykkään ruisleivästä tosi paljon! Aamurahkan paras seuralainen on paahdettu ruisleipä, niistä kahdesta en luovu. Olen epäilemättä vääräuskoinen, joka pitäisi polttaa roviolla, kun en syö aamupuuroa, mutta ruisleipärakkaus on liian suurta. Yleensä pakastimesta löytyy aina Ruispaloja, mutta tänään poikettiin taas leipomomyymälässä ja kukin shoppaili makunsa mukaan. Rahkaäijä osti kasan kauraleipää, mä tein loistokaupat säkillisestä jälkiuunipaloja, 1,2 kilon säkki 3 €. Taidan jättää osan kuivumaan pöydälle, että huomisella aamupalalla on kunnon känttyä tarjolla, mmm!
Aamupalasta puheen ollen, heräsin tänään niin aikaisin, että tuntuu, kuin siitä olisi vähintään viikko. 4.56 soitti kello ja tuntia myöhemmin olin jo töissä. Mutta kannatti herätä, sain oikein kehuja, kuinka reipas ja ripeä olin täyttämään tavaraa hyllyyn. Eikä päivän kehut siihen päättyneet! Mun jalkatreenit on nykyään yhtä maastavetoa, mutta harjoitus tekee metsurin, kun viimeisen tiukan sarjan jälkeen yksi salin vahvoista kavereista kehaisi, että hyvin kulki. Kyllä mää nyt olen polleeta tyttöä monta päivää!
Sunnuntain treenin jälkeen jäi vielä energiaa leikkia kung-fu-pandaa.
Rahkaäijällä oli tänään kyykkypäivä. Itsehän olen hyvin tarkka siitä, että tangon molemmissa päissä on samanlaiset painot ja ne on ehdottomasti oltava suuruusjärjestykessä, mutta kaikkia moinen näperrys ei taida kiinnostaa. Silmistä tuli melkein verta, kun näin Rahkaäijän kyykkytangon.
Mutta nyt kuulkaas hyvät ystävät, ruisleivät ja Leokot jätetään sikseen ja siirrytään päivän pääaiheeseen. Olen viime aikoina miettinyt tätä blogia ja sen sisältöä. Aika harvoin saan kommentteja, joissa millään tavalla kritisoidaan blogin sisältöä, mutta en siltikään jaksa uskoa, että tämä olisi täysin virheetön luomus. Kirjoitan blogia, koska tykkään siitä tosi paljon, mutta myös siksi, että tiedän siellä olevan lukijoita, jotka odottaa postauksia ja oikeasti tykkää niistä. Ja sekös vasta lämmittää Rahkamuijan sydäntä! Koen, että tämä on kahden kauppa, tykkään pitää blogia ja joku tykkää lukea. Siksi haluaisinkin kysyä juuri sinulta, joka tätä nyt luet, että millaisia postauksia tykkäät lukea ja mitä voisi olla myös jatkossa. Sisäinen sosiaalititieteilijäni ei tyydy pelkkiin kommentteihin, vaan laadin huippuhienon kyselylomakkeen, johon pääseetästä. Vastaaminen vie noin 6 sekuntia. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan hyvää mieltä ja aurinkoisia syyspäiviä, nyt kannattaa siis osallistua! Kysely on avoinna maailman loppuun asti, toimi siis nopeasti!
Melkein lähdettiin täksi viikonlopuksi lomailemaan jonnekin, mutta sitten todettiin, että kotihotelli on halpa ja kiva ja tylsää ei tule Tampereellakaan. Eilen maittavan kotihotelliaamiaisen jälkeen lähdettiin vähän kylille. Hotellin pihassa oli jo talviturkkiin pukeutunut orava, joka ei pelännyt turisteja lainkaan. Hyvä, ettei syliin hypännyt!
Meillä sattui olemaan ilmaisliput Pirkkahallissa pidettäviin X-treme car show- messuille, ja koska mistään ilmaisesta ei ole tapana kieltäytyä, hyökättiin heti ensimmäisten joukossa pällistelemään tuunattuja autoja ja mopoautojen hi-fi-vehkeitä. Ei varsinaisesti kuulu mun ydinkiinnostusalueisiin, mutta menetteli.
Haluun oman rekan!
Joku oli kärrännyt muutaman kottikärryllisen hiekkaa ja pari motocross-pyörää Pirkkahalliin. Meteli oli taattu!
Yritin heittäytyä poseeraaman alasti konepellille, mutta Rahkaäijä kielsi. :(
Muutama tunti amispoppia ja räikeitä vanteita riitti mulle ja lähdettiin ruokakauppaan. Päivän teema eli loma näkyi myös ruokakaupassa. Tortilloja voi syödä huhupuheiden mukaan myös sopivan määrän ilman ähkyä, mutta ei tässä taloudessa. Ruokailun jälkeen oli pakko oikaista nelistään muutaksi tunniksi kotihotellin sängylle sulattelemaan. Ai ketkä neljä? Me ja meidän ähkymahat.
Hotellin hintaan kuului myös kuntosalin vapaa käyttö ja heti kun pystyttiin pyörimisen sijaan kävelemään, lähdettiin salille viettämään hauskaa laatuaikaa. Muut treenailijat näyttivät kummallisen tutuilta, olivatkohan muutkin lähteneet lomailemaan?
Helppo 5x85 kg. Kuva on toukokuulta, mutta luultavasti ilme oli aika sama eilenkin.
Tarkoituksena oli lähteä kaupunkiin elokuviin ja syömään, mutta koska hotellihuoneen pleikkarissa oli niin mukava valikoima dokkareita, ei lähdetty mihinkään. Tilattiin huonepalvelusta (=haettiin ihan itte Salesta) kunnon mätöt ja maadotettiin sängyssä. Seuraava kuva on omistettu niille, jotka valittelee, ettei treeniblogeissa ole koskaan mitään kuvia mistään epäterveellisistä safkoista. Tervellisintä syötävää koko kuvassa on varmaan toi huovasta tehty lasinalunen.
Paketti tortellineja, pestoa, Pepsiä (okei, se oli Maxia), pitsaa, vanukasta, sipsiä, salsadippiä. Nautittiin hartaudella.
Sydänkohtauseväiden lomassa hohoteltiin Idiocracy-leffalle, joka on varmaan ainoa tulevaisuuteen sijoittuva elokuva, jonka olen jaksanut katsella kokonaan. Hauskan päivän päätteeksi oli kiva sukeltaa kotihotellihuoneen jättipeiton alle nukkumaan. Kunnon lötkölomapäivä!
Tänä aamuna herättiin ihan yllättäen omasta sängystä ja laiskottelun sijaan heti aamusta aloittettiin päivän puuhat touhukkaasti. Säilytystolppia maantiepyörille on suunniteltu kuukausitolkulla ja melkein tuli tippa linssiin liikutuksesta, kun viimein saatiin toteutettua se. Eikä lopputulos ole lainkaan hullumpi!
Lastenhuoneen uusi järjestys.
Viikonloppu oli kiva ja nyt on taas energiaa painaa koko ensi viikko! Oliko sulla hyvä viikonloppu? Kiinnostaako autojen tuunaus? Mitkä on parhaat mättöeväät? Vai onko mättö syntiä? Kerro! Rahkalaskuri vuoden alusta: 512
Pieni leikkimielinen kilpailu piristää aina. Tällä viikolla 5/3/1 -ohjelmassa on niin sanottu kolmos-viikko. Kolme sarjaa kolmosia ja raudat kasvaa joka sarjalla. Viimeisellä voi tietysti tehdä niin monta kuin menee. Rahkaäijälla oli kyykkypäivä ja viimeisessä sarjassa kolmen kyykyn sijaan nousikin seitsemän. Haaste vastaanotettu! Paitsi hups, mulla onkin maastaveto-päivä ja viimeisen sarjan painot 100 kiloa.
Limput tankoon, mankkua käteen ja onnea yritykseen. Uskoin neljään, ehkä viiteen. Viisi ekaa tuli heittämällä, mutta seiskaan oli vielä matkaa. Kaksi rumaa nostoa ja se oli siinä! Satasella seiska, oon hyvä! Olin varma, että näytin vikassa nostossa joltain pääsiäsnoidan luudan kyydissä hengailevalta Quasimodo-kissalta, mutta videolla ei näyttänyt yhtään niin kammottavalta. Ei ehkä mikään maailman tyylikkäin sarja, mutta tuli ylös.
Viisaus salin seinältä. Siksi mä syön joka päivä ja monta kertaa.
Ei ne maastavedot siihen loppuneet. Rahkaäijä oli lukenut Pakkikselta, että veto jalkojen takaa käy hyvin etureisiin. Kuulosti niin päättömältä, että oli aivan pakko kokeilla. Sopivista painoista ei ollut mitään käryä, niin heitin kympit molempiin päihin ja 2,5 kilon kiekot vielä lisäksi.
Hei sori, sulla on se tanko väärällä puolella jalkoja!
Vai onko tää sittenkin forkku-reeniä?
Tekniikan oikeellisuudesta on paha mennä sanomaan yhtään mitään, mutta totta tosiaan, etureisiin se käy! Olennaisin etureisien kannalta on vedon loppuosa, polvitaipeista ylöspäin. Rahkaäijä kokeili tehdä vedot korokkeiden päältä ja toimi kuulemma sillä tavalla superhyvin. 5/5 rahkapurkkia saa tämä liike! Aika eristävä liike, joten jatkossa sijoittuu treenin loppupuolelle.
Halutessaan laskun voi lopettaa vaikka Näsijärveen.
Tänään alkoi heti aamulla pienet maanmuokkaustyöt, kun suunniteltiin Rahkaäijän kanssa meidän tulevaa pyörärataa. Lapsuudenkotini takana riittää joutilasta metsää ja muutama laho kanto ja reitillä olevat kivet saivat jo väistyä radan tieltä. Mistään aivan hurjasta downhill-radasta ei tosiaan ole kyse, pituutta noin 160 metriä ja korkeuseroa 15 metriä. Mutta siitä huolimatta radasta saadaan aika hauska, hyppyreitä, siltoja ja kallistuksia. Ennen lumen tuloa voi lähinnä siistiä polkua ja tehdä suunnitelmia, vasta keväällä kannattaa ruveta tositoimiin. Ensi kesäksi on siis luvassa teknistä ajoa ja mahdollisesti myös mustelmia. Mutta se riski on otettava!;)
Ihan tähän alkuun pieni galluppi. Olenko mä (ja Rahkaäijä) ainoa, joka vasta nyt sai tietää, että Concept 2 -soutulaitteessa on kalapeli tai tarkemmin ottaen useita erilaisia pelejä? Siis mitä tämä on, miksei kukaan ole kertonut aiemmin? Mää meinaan vähän alan soutaan, että saan Rahkaäijän kalapeli-ennätyksen (1335 pojoo) rikki! Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa ystävälleni Miljalle, joka tämän salaisuuden mulle paljasti.
Kuvakin ihan tärähti, kun olin niin tohkeissani. Noi isot kalat on pahiksia, niitä pitää välttää.
Tänään lämmittelin kuntopyörällä (missä pelit?!), että jalat vetreytyy edessä olevaa jalkatreeniä varten. Olen järjettömän laiska lämmittelemään ylipäätään ollenkaan, mutta nyt olen yrittänyt vähän ryhdistäytyä. Tänään lämmittelyä tuli varmaankin peräti 10 minuuttia, kun ensin poljeskelin pyörällä, sitten heiluttelin vähän jalkoja suuntaan jos toiseenkin ja vielä rullailin lonkankoukistajia ja pakaroita pilates-rullalla. Ja tietenkin maastavetoa muutamat kevyemmät sarjat ennen varsinaisia "työsarjoja".
Ohjelmassa luki 72,5 kg, 85 kg ja 95 kg, kaikki kertaa viisi. Vikalla olisi voinut ottaa yhden, kaksi toistoa lisää, mutta kädet lipsui pahemman kerran, kun en huomannut sotkea mankulla ennen sarjaa.
Franco Columbu ja mä, kuin kaksi marjaa! Mun tanko ei vaan yhtään taivu.
Lisäksi 5x10 etukyykkyä ja loppuun vähän pumppailua etureisille. Pohkeita unohtamatta. Aikaa meni vaatimattomat puolitoista tuntia. En ole varmaan koskaan tehnyt yhtä pitkää treeniä, ei ihmekään, kun olo oli vähän tapettu. Olen suurien linjojen nainen ja mielestäni vähän lyhyemmälläkin treenillä tulee aivan hyvä. Mutta kotona ruoka maistui ihan erityisen hyvin!
Kohta lähtee!
Jouduin eilen pistämään oikein pennejä riviin, koska uusi salivihko oli aivan pakko investoida. Kesällä ostin töistä Aku ja Iines -aiheisen päiväkirjan (josta lähti lukko veks) treenivihoksi, mutta nidottu vihko ei kestänyt kovin kauaa vaativia olosuhteita salilla ja repussa. Mutta eilen oli taas kuusi tuntia aikaa mietiskellä seuraajaa, ja päädyin superhienoon muistikirjaan. Melkein tekisi mieli syödä se, kun näyttää niin herkulliselta!
Moshi monstersit kannustaa mua!
Viime viikon lopussa ennustin, että seuraavasta viikosta tulee hyvä. Niinhän siitä tulikin. Ensi viikosta taas saattaa tulla vähän haikea, kun edessä on viimeiset työvuorot Tiimarissa. Voi hitsi, tuntuu kyllä hullulta!
Ensi viikolla on myös luvassa tarina siitä, mitä tapahtuu, kun Rahkaväki tekee sitä parasta herkkua ihan itte. Se oli jännää se! Rahkalaskuri vuoden alusta: 489
Huh huh, tänään nähtiin kyllä sellanen jännitysnäytelmä TTY:n uuden salin nostolavalla, että sydän hakkaa vieläkin!
Koko viikon psyykkaasin, että sunnuntaina vedetään paljon maasta. Söin paljon ja kelasin sitä, miltä tuntuisi tehdä uusi ennätys. Hissimatkoilla kuivaharjoittelin nostoa ilman tankoa. Harjoittelin nostokarjuntaa. Tsemppasin sääriäni uusin mustelmiin. No ei nyt ihan, mutta psyykkaus oli kova.
Eilen illalla tuli kuitenkin olo, että blääh, vedän vaan sen mitä ohjelmassa lukee, enkä yhtään enempää. Vielä salin pukkarissakin ajattelin, että ei tänään. Kuntopyörällä lämmitellessä radioista tuli Apulantaa. Ehkä mitään bändiä en dissaa niin paljon, aikuiset miehet ja aivan naurettavaa angstia. Suutuin Toni Wirtasen maukumisesta niin paljon, että päätin, että nyt tää akka vähän koekuormittaa tankoa.
115 kiloa näyttää jo aika vaikuttavalta, kun pistää paljon pieniä limppuja!
Lämmittelyiden jälkeen vetelin ensin kuusi sarjaa vähän pienemmillä painoilla ja sitten siirryin ykkösten pariin. Satanen nousi aivan ilmaiseksi, eikä 105 kiloakaan suurempia ongelmia tuottanut. Vanha enkka satakymppi jo tuntui painavankin jotain, mutta nousi ihan siististi. Seuraava nosto olisi uusi ennätys, 115 kiloa tankoon ja onnea koittamaan. Se oli päivän rumin nosto, mutta nousi kuitenkin melko ripeästi ja noston jälkeen oli pakko jo vähän tuulettaa.
Seuraavaksi tankoon aivan maaginen 120 kiloa ja Rahkaäijältä satoi ohjeita "Ota hyvin se alku! Nostat vaan, etkä mieti mitään muuta. Väkisin nostat!" Mulla vaan humisi päässä ja syke oli varmaan 160 koko ajan. Steppasin edes takaisin nostolavalla ja kerran jo tartuin tankoon, mutta otin uuden lähdön. Sali oli äijiä täynnä ja mutisin itsekseni, että "Kattokaas tätä pojat!" Ja sitten vaan nostin.
Kuka tietää mistä kannustukset on alun perin kotoisin?
Kun sain romut takaisin lattialle, huusin ja tuuletin ja sitten vaan lyyhistyin maahan itkeen. En voi varmaan tarpeeksi korostaa, kuinka huikea juttu tää oli mulle. 120 kiloa on ollut aina se the big thing, jota kohti jokainen maastavetotreeni on tähän mennessä mennyt. 2011 joulukussa nostin ensimmäisen kerran satasen ja se oli aivan huikea hetki myöskin ja 2012 toukokuussa 110. Sen jälkeen alkoi pitkä huono mavekausi, kunnes tämän kevään voimanostokurssilla sain noston enemmän kohdalleen ja koko kesän veivattu 5/3/1 -ohjelma on ollut tiukkaa pohjatyötä sataakahtakymppiä varten.
Loput treenistä meni ihan uuden enkan euforiassa, 5x10 etukyykkyä oli äkkiä ohi, eikä edes pohjetreeni aiheuttanut pahaa turhautumista. Se itseluottamuksen ryöppy, joka onnistumisesta tuli, on jo lähes naurettavalla tasolla. Oon niin hyvä!
Ai niin, heti alkushokista toivuttuani muistin, että Marilii kertoi vähän aikaa sitten nähneensä unen, jossa vedän maasta 120 kiloa. Tuollainen enneunikyky peittoaa mun horoskoopin laatimislahjat 6-0. ;)
Olen nyt niin onnessani, että en pysty muusta kirjoittamaan, joten viikonlopun muutamat pyöräilyaiheiset jutskat jääköön huomiselle. Olen tyytyväinen tyttö nyt!
Aloitan päivän epistolan rehellisellä tunnustuksella. Kävin torstaina ensimmäisellä pilates-tunnilla ikinä, ajattelin että se voisi tehdä enemmän kuin hyvää jäykälle selälle. Ja olishan se muutenkin aika khuul sanoa harrastavansa pilatesta, ja olla sellainen seesteinen syvään hengittelijä, jolla on hyvä ryhti. Mutta se oli ihan kauheeta. En yhtään saanut jutun juonesta kiinni, ja kiemurtelin koko tunnin lattialla tuskastuneena, kun hengitin ihan väärin enkä saanut voimaa tulemaan sisältä päin. Kaikki tehtiin muka tosi hitaasti, mutta silti en tiennyt pitääkö hengittää sisään vai ulos, kun nostettiin jalkaan, niin varmuuden vuoksi en hengittänyt ollenkaan. Se ei varsinaisesti helpottanut ahdinkoani.
Koska haluaisin silti edelleen olla seesteinen hengittelijä, sovin itseni kanssa, että käyn vielä kaksi kertaa melilosvot-tunnilla ja jos en edelleenkään tajua siitä mitään, luovuttaminen on ihan ok. Seuraavaksi voisin kokeilla jotain vähän simppelimpää.
Olen kuitenkin tällä viikolla jo ainakin kaksi kertaa yllättänyt itseni venyttelemästä oikein huolella ja tänään aion ottaa vielä kolmannen session. Jumi ei siis voi olla ikuista!
Pitäiskö treenata vähän kovempaa, ettei hymyillyttäis noin leveesti?
Kipu sen sijaan tuntui melko ikuiselta tänään jalkatreenin parissa. Sunnuntai on vakiintunut salipäiväksi, jolloin työn alle otetaan lyhyet sarjat mavea ja kyykkyä 5x10 ja pohkeet kaiken kruunuksi. Tästä voikin päätellä, että odotan sunnuntaita ja treeniä suunnilleen yhtä paljon kuin hampaan poistoa tai raajan amputaatiota. Etenkin kyykkysarjat ketuttaa jo valmiiksi niin paljon, että sillä raivolla saa mavet hoidettua pois alta.
Kaikkien iloksi Rahkaäijä otti varsinaisista pääsarjoista liikkuvaa kuvaa ja se on nähtävissä just tässä ja just nyt.
Puolen kilon Pringlesit
Enää kymmenen kertaa alas ja ylös, niin se on ohi.
Vaihdoin tähän treenin takakyykyt etukyykkyihin jonkun aikaa sitten, kun tuntui ettei takakyykyn kanssa homma etene yhtään, mutta en tiedä paraniko tilanne merkittävästi. Yritän panostaa siihen, että pääsen syvälle, eikä viimeiset toistot ole rumaa katseltavaa, joten tänään painoa oli peräti 31 kiloa. Puolen kilon painot molemmissa päissä oli lähinnä henkinen juttu, ei paina yhtään mitään, mutta enemmän rautaa, kuin viime viikolla. Melilosvojen hengitystekniikalle olisi taas ollut käyttöä, kuin rykäisin muutamat ensimmäiset sarjan niin vauhdikkaasti (jos ne tekee tosi nopeasti, treenikin loppuu nopeammin...) että unohdin hengittää ja melkein pukkas päänsärkyä sarjan jälkeen.
Saisko tekohengitystä kiitos?
Kyykyn jälkeen oli vielä melkein pahin edessä, Rahkaäijän piiskaama pohjetreeni. Alan hiljalleen epäilemään, että mulla täytyy olla pohkeissa jotenkin alentunut kipukynnys, kun jokainen kerta tuntuu edellistä pahemmalta. Toivon tällä kertaa säästyväni naurettavilta domseilta, joista nautin muutama viikko sitten. Pohkeet oli kosketusarat viisi (5!!!) päivää treenin jälkeen. Rahkaäijä vakuuttelee jatkuvasti, että kohta pohkeet räjähtää kasvuun. Sitä odotellessa voin pohtia, että voiko oman persoonallisen rainerinsa haastaa oikeuteen katteettomista lupauksista, kivusta ja särystä.
Uusi Rockshock ja vanha Fox.
Tällä viikolla koko kämppä on taas vaihteeksi ollut pyörän osia levällään, kun Rahkaäijä tilasi kasan uusia ketjuja molepien pyöriin ja uuden keulan täysjoustomaasturiinsa. Olen huomaavinani, että Rahkaäijää harmittaa, kun vaimolla on uudempi ja parempi maasturi ja siksi on pakko varustella vanhaa Mondrakeria vähän parempaan kuosiin. Ihan kohta alkaa mun koulumatkapyöräilykausi ja kesällä tosi vähälle käytölle jäänyt jäykkäperämaasturi pääsee kunnon käyttöön. Tosin, olen harkinnut, että siitä voisi tehdä myös jäykkäkeulaisen vaihtamalla susipaska "aurinkomatkojen" joustokeula hiilikuituiseen. Jos on tietoa edukkaista hiilikuitukeiloista, saa vinkata!
Eilen muuten oltiin Rahkaäijän siskon häissä ja kuvamateriaalia on melko heikosti, mutta tahtoisin tiivistää juhlat omalta osaltani yhteen kuvaan. Hääpari, kaaso ja bestman siellä taustalla pistää parasta poseeraustaan peliin, mutta milloinkaan hetki ei ole liian herkkä pienelle leuatukselle.
