Takana on harvinaislaatuinen loma töistä, kouluhommista ja blogista, mutta nyt Rahkamuija on taas bäkissä pisneksessä. Perjantaina Rahkaäijä nappasi meikäläisen auton kyytiin ja lähdettiin kohti keski-Suomea. Sitä ennen etsin raivokkaasti uusia uimahousuja ympäri kaupunkia ja Stadiumista tärppäsi. Ei taida olla uimahoususesonki kovimmillaan? Tää on niitä asioita, joita ei kerrota bodi-uskottavissa vitness-blogeissa, mutta vanhoista 36-kokoisista biksuista paistoi perä melko irstaalla tavalla ja sen takia jouduin ostamaan uudet, mutta vielä järkyttävämpää on se, että uudet simmarit oli kokoa 40. Haloo, nehän on niin isot, että ne aiheuttaa melkein auringonpimennyksen! Tietystihän syy tähän löytyy mavesta, eikä suinkaan esim. maapähkinävoista. :D
Hilpeä kaksikkomme suuntasi thaimaalaisen ravintolan buffet-pöydän kautta Peurunkaan, josta löytyy kaikki, mitä ihminen yhtenä viikonloppuna tarvitsee. Kylpylä, sali ja lisää buffet-pöytiä!
Noi käsipainot <3
Peurungasta löytyy kolme kuntosalia, mun näkökulmasta kaksi aivan käyttökelvotonta (laitteita, tarviiko sanoa enempää?) ja yksi aivan hyvä. Mestoille päästessä heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin podaamaan! En ole kovin montaa kertaa nähnyt Leokon 50 kilon painoja, mutta hotellin salille sellaiset on joku joskus suuressa viisaudessaan hankkinut. Ja mun piti niitä suuressa viisaudessani päästä kokeilemaan!
Uhosin viime vuoden puolella, että nostan maasta 125 kiloa ennen kuin vuosi vaihtuu, mutta sössin homman uuden vuoden aattona. Perjantaina oli kuitenkin revanssin paikka! Tanko + yhdet kiekot + lukot =125 kiloa. Ennätysmatskua!
Nostojännitysnäytelmää oli tietenkin seuraamassa Rahkaäijä ja joku paikallinen treenailija, joka ei selvästikään ymmärtänyt, kuinka suuresta hetkestä on kyse. Se hänelle anteeksi annettakoon. Aina ennen nostoa hieron tangoa hullun kauan edestakaisin ja puhisen ja ähisen. Latautuminen on tärkeää! Katselin kattoon ja katon kuvio näytti ihan vohvelilta! Se antoi kunnon tsempit ja aloin nostamaan. En päässyt edes erityisen siistiin aloitusasentoon, mutta mä olin tiukempi kuin vihreät Leokot ja uus enkka tuli!
Loma sai loistavan alun, enkä halua edes kuvitella kuinka olisin mököttänyt, jos olisin taas möhlinyt enkkayrityksen. :D
Lauantai alkoi kuinkas muutenkaan kuin hotelliaamupalalla. Mulla on ollut jo pari vuotta sellanen tapa, että hotelliaamupalalle tulee mukaan oma rahka. En tajua, miten hotellit ei ole yhtään heränneet siihen, että kansa tahtoo rahkaa aamulla. Ja sitä paitsi hotelliaamupalan marjat, hillot ja hedelmät tarjoaa mahdollisuudet aivan ihaniin rahkasotkuihin!
Lauantaina oli mahdollisuus päästä jousiampumaan kohtuullista korvausta vastaan ja sisällämme piilotelleet Wilhelm Tellit pääsivät valloileen. Viime kesänä kokeilin jousiampumista ensimmäisen kerran ja jos olkapäiden väsymistä ei oteta huomioon, se on aivan superhauskaa!
Viidellä eurolla sai ampua tunnin ja me käytettiin koko aika tehokkaasti, nuolet vaan sinkoili kohti maalitaulua, tai ainakin sinne päin. Rahkaäijä sai aikaan jopa yhden osuman häränsilmään, mutta itse pyrin lähinnä siihen, että kaikki nuolet osuu maalitaulupaperiin. Jos me ruvetaan kivikausi-ruokailijaksi, niin Rahkaäijä saa metsästää meidän safkat. Muuten jäädään nälkäisiksi.
Metsästysharjoitusten jälkeen oli taas buffetin vuoro ja pienen lautapelisession (mun uusi lempipeli on muuten Dixit, niin hyvä!) oli taas ruumillisen harjoituksen vuoro, eli salille mars! En tiedä, mitä kylpylän juomaveteen oli pistetty, mutta pienen yllytyksen jälkeen laitoin penkkienkankin uusiksi. Ennen joulua 55 kiloa ei noussut rinnalta varmaan senttiäkään, nyt varsin ripeästikin. Olin hyvin yllättynyt!
Mä en pahemmin leuhkisi penkkitekniikallani, staili on lahna ja nostot todellakin sen mukaisia. :D Oman painon penkkaaminen ei kuitenkaan ole enää aivan toivottoman kaukana!
Koska kovat suoritukset vaatii paljon ruokaa, oli taas salin jälkeen buffetin aika. Ja sen jälkeen vähän jäätelöä myös! Maailmassa ei ede ole sellaista buffet-ähkyä, jonka jälkeen ei voisi nauttia hieman jäätelöä.
Kaikki hyvä (myös buffet-pöydät) loppuu aikanaan ja tänään oli aika lähteä kotimatkalle. Yritettiin viivyttää arkeen paluuta kaikin voimin ja Rahkaäijä halusi näyttää lomaseurueellemme Pönttövuoren vanhan rautatietunnelin, joka oli sopivasti matkan varrella. Joku oli kuitenkin päättänyt, että Pönttis on aivan liian vaarallinen turistikohde ja tunnelin suulle oli asennettu kalterit. Tai sitten joku oli teljetty sisään... Vaikka ei päästy fiilistelemään kylmään ja pimeään luolaan (siis voi harmi!), suuren vaikutuksen teki tunnelin suulle kasvaneet jääpuikot.
Kotiin on kuitenkin aina kiva palata! Tyynyt ei ole liian littanoita ja joku raja sentään buffet-pöydilläkin!
Rahkalaskuri: 678
P.S. Tän maratonin jälkeen voit viedä käydä lukaseen Jaanaban blogista raportin Team TEHO Sportin edellisistä treeneistä, joihin en päässyt paikalle, koska olin tienaamassa buffet-rahoja töissä. Sain sentään tuliaisia treeneistä, varsin reilua! Parhaan makusta protskupatukkaa ehkä ikinä!
Rahkamuija on palannut kaupunkiin ja kesälomittaja saa jättää kirjoitushommat ainakin vähäksi aikaa. Rahkaäijällä oli selvästi bloggaajan eleet hallussa peilikuvista lähtien, joten kenties lomittaja tekee joskus paluun näppäimistön ääreen.
Tahtoisin kuitenkin korostaa, että Rahkamuija ei suinkaan ollut hermolomalla, vaan Rahkaäijän siskon, Siljan, luona kyläilemässä Helsingissä. Sateinen keskiviikko koluttiin läpi suunnilleen jokainen keskustan rättikauppa, mutta ei löydetty juuri sitä, mitä oltiin etsimässä. Sen sijaan löydettiin Forumista sushiravintola, joka elvytti tehokkaasti mieltä ja ruumista. 12 eurolla sai lautaselleen 12 pötkylää, jotka hävisit aivan hetkessä. Huomasivat varmaan, että Rahkamuija tykkäsi safkasta, sillä tänä aamuna luin lehdestä, että kyseinen Itamae Sushi avaa ravintolan tänne Tampereellekin.
Keli ei ollut lainkaan otollinen leuatukselle, joten sporttailuhommat piti hoitaa sisätiloissa. Eilen aamulla tein Siljan opastuksella tutustumismatkan Kumpulan kampuksen salille. Tampereella molempien yliopistojen liikuntatilat ovat tulleet tutuiksi, joten tokihan "kilpailijankin" sali oli tsekattava.
En ole varmaan koskaan tarpeeksi vanha ymmärtämään sitä, että tossa on monella tonnilla juoksumattoo ja kaiken maailman sohvapyörää. Ja sitten salilla on yksi penkkipaikka.
Vuorossa oli jalkatreeni, ja ensin huolestuin, kun silmiin ei osunut lainkaan kyykkyhäkkiä, mutta löysin kuitenkin paikan, jossa kyykätä. Tanko oli liukas ja pysyi käsissä suunnilleen yhtä hyvin, kun märkä kastemato, mutta se ei todellakaan ollut mun kyykyn suurimpia ongelmia. Propleemat on nyt jossain ihan muualla, esimerkiksi jäykässä kyykkääjässä. En jaksanut jäädä huonoa kyykkyä sen enempää murehtimaan, vaan siirryin maastavedon pariin.
Koko salin heikoin lenkki oli mielestäni levypainot. Missään ei näkynyt Leokoa tai muuta asiallista rautaa, vaan kaikki painot olivat kahvallisia kiekkoja, jotka ei mun mielestä ole mistään kotoisin maastavedossa. Noissa painoissa levyn halkaisija kasvoi painon mukaan, joten esimerkiksi 20, 15 ja 10 kilon limput tankoon laittaessa vain kaksikymppinen kolahtaa lattiaan mavessa. Ainakin mun mielestä maveromut on paljon "tasapainoisemmat" ja helpommin käsiteltävät, kun kaikki isommat limput ovat samaa halkaisijaa.
Tämäkin oli sellainen kastematotanko, ristiote siis käytössä
Vähän tsuumamalla löydän sisältäni Luciferin
Moinen pikkuseikka ei kuitenkaan pilannut treenielämystäni, kun tankoon ei edes tarvinut laittaa kuin 65 kiloa viittä kympin sarjaa varten. Rahkaäijä valittelee, ettei ole saanut kunnon tuhoja jalkoihin nykyisellä ohjelmalla, mutta mä en ole huomannut samanlaista ilmiötä. Perä tärisi aika tavalla viiden sarjan jälkeen ja tänään takareisissä ja pakaralihaksissa on hieman kivuliaita tuntemuksia.
Leuanvetotanko ei edes päässyt kuvaan, niin korkealla se on.
Silja on valittelut, että Kumpulan salin leuanvetotanko on aivan naurettavan korkealla ja sitä se todellakin oli, vielä korokkeeltakin oli vähän loikattava, jotta sai otteen tangosta. Vetelin treenin loppuun vielä kolme sarjaa leukoja. Koko kesänä ei ole tullut vedettyä leukoja treenimielessä ja huh huh, kun olikin hapottavaa hommaa. Kun ihan tosissani yritin, sain kuusi ja puoli. Voisi olla aiheellista jättää ylätaljailut vähäksi aikaa ja siirtyä leuanvedon pariin.
Pienistä puutteista huolimatta oikein kelvollinen sali, Rahkamuijalta yläpeukku Kumpulan kampuksen kuntosalille!
Treenin jälkeen aika alkoi madella huomattavan hitaasti, sillä päivän päätapahtuma oli vasta edessä. Rahkaäijä toinen sisko Anni ja miehensä Tuomo lähtivät heti meidän häiden jälkeen viime elokuussa Siperian junalla kohti Aasiaa. Pariskunnalla vierähtikin omalla häämatkallaa vuoden verran ja tällä viikolla oli kotiin paluun aika. (Anni piti alkumatkasta blogia, jota voi tsekkailla täältä)
Aasian matkaajat saapuivat eilen iltapäivällä Puistolan juna-asemalla ja vannon, ettei pitkään aikaan ole sillä laiturilla nähty yhtä riemukasta jälleennäkemistä! Siljan kokkaama kotiinpaluulounas teki reppureissaajat superonnellisiksi, viimeisen 353 päivään ei nimittäin ruokapöydässä ollut näkynyt perunaa, uunilohta, silliä, porkkanaraastetta ja ruisleipää. Ensimmäinen ruisleipäpala oli suorastaan suuri spektaakkeli!
Hetki oli autuas
Mulla oli tänään aamupalapöydässä rahkaa lusikoidessa lähes samanlainen auatus hetki, sillä en syönyt eilen ollenkaan rahkaa. Moista järjettömyyttä ei ole tapahtunut muijamuistiin, mutta onneksi jo tänään elämä on ennallaan. Ennallaan on myös varmasti HH-Gym, sillä tälle lomapäivälle ei ole enää muuta ohjelmaa, kuin salitreeni. Kelpaa!
Kesäiset lomapäivät suorastaan valuu käsistä, kun nukkuu pitkään, kokkailee, pyöräilee ja käy välillä salillakin kääntymässä. Tällä viikolla Weiderin ohjelma näyttää kevyttä viikkoa, sitä siis totellaan. Eilinen jalkatreeni tuntui melkosen turhalta, kun kyykkyjä oli merkattu vain kolme naurettavaa vitosen sarjaa. Lisäksi tein viisi tosi kevyttä mavesarjaa. Reeni oli siinä. Kestikö peräti 30 minuuttia? Vaikka vähän syö naista tällainen "löysäily", en lainkaan väheksy sen merkitystä. Tekee varmasti oikein hyvää!
50 kilon mave, onks tää joku vitsi?
Salikulkuneuvoina meillä kuitenkin oli polkupyörät, niin varsinainen liikunta tapahtuikin matkalla. Koska pyörät sattui olemaan täysjoustomaastureita, meno oli melko vallatonta. Muut pyörätienkäyttäjät varmasti kiittivät, kun ohitse ei meinannut mahtua.
Ollaan Rahkaäijän kanssa hengailtu viime päivinä meidän vakioituneessa lomaresidenssissä, jonka luontaisetuihin kuuluu pakastin täynnä poronlihaa, sauna ja kaksi kissaa. Näistä eduista ollaan toden totta otettu kaikki irti. Eilen kokkailtiin poronkäristystä, niin että koko keittiö oli harmaan savun peitossa. Mutta hyvää tuli, vaikka itse sanonkin. Kun lautasella on poronkäristystä ja perunoita, tuntuu että safka menee suoraan lihakseen, ei vaan ole muuta vaihtoehtoa!
Koska mun päivittäinen uupumaton väsytystaistelu kissan saamisen suhteen ei ole vieläkään tuottanut tulosta, nautin kahdesta lomakissasta kovasti. Voisin kuitenkin vähän protestoida, sillä viime yönä kaverukset toivat sisälle sekä linnun että hiiren ulkoiluhäkistään. Onneksi eivät sentään sänkyyn tuoneet niitä näytille.
Luka
Leksa
Lomaetuihin kuuluu myös urheilullinen kesäheila
Koska salilla on niin kevyttä meininkiä koko viikko, jää hyvin voimia sotkea fillarilla. Rahkaäijä on kuulemma riatlonin jäljiltä totaalisen kyllästynyt maantiepyöräänsä (mutta silti suunnitteli jo uutta perusmatkaa viimeistään ensi kesälle), joten tänään otetaan alle ehkäpä maasturit ja lähdetään seikkailemaan.
Onneks mulla on blogi, jossa voin lesoilla kesälomani kanssa, ettei Feisbuukkiin tarvii päivittää monta päivää ennen ja jälkeen loman alkamisen, että se on muuten loma nyt. Tää on vasta viikon light-loma, loput kolme viikkoa sitten elokuussa. Eli ei tämä leuhkiminen tähän lopu!
Kävin jo aamulla heittämässä päivän treenin pois alta, että illan voi ottaa ihan rennosti. Kova mave ei kuitenkaan ole ihan sitä mitä eniten aamuisin haluan tehdä ja salille saapuessa vähän jo arvailin niin sanottua kiikaritreeniä tulevaksi. Nolla sarjaa, nolla toistoa. Mutta tulikin ihan kohtuullinen jumppa!
Hauikset kuin Thorin vasarat?
Aamusalille oli saapunut myös muutama vanhempi herrasmies ja maveromujen lisääntyessä yksi heistä kyseli, että onko kesäkunto kohdillaan. Hetken epäilin, että nyt on ruvennut käävätkin aukomaan mulle päätään, mutta sitten selvisi, että penkkaajapappa luuli mun olevan eräs voimanostaja, joka on EM-kisoissakin nostellut. Vaikka menin kieltämään osallisuuteni moiseen toimintaan, sen jälkeen oli pakko esittää tosi kovista ja nostella särmästi.
Maven jälkeen oli tietenkin iki-ihana 5x10 kyykkyä ja hitsi, että oli kamalaa. Pientä aamukankeutta oli havaittavissa!
Leveä myötäleuatus
Rahkaäijä on tänään tankannut kovalla vimmalla huomista riatlonikoitosta varten, kun siinä parissa tunnissahan saattaa aivan nälkiintyminen, ketoosi, keripukki ja vaikka mikä iskeä jollei vedä kiloa hiilareita tänään. Rahkaäijän tankkaukseen kuului myös Cittarin irtokarkkiosastolta haetut vaahtosienet (hyi!) ja jotenkin päättelin, että nyt on myötätuntotankkauksen aika ja otin vähän joka salmiakkisorttia yhden. Söin reilut sata grammaa kymmenessä minuutissa, mutta jokainen sekunti oli aivan ihanaa!
Pyörä huollettu! Ostin tänään Rahkaäijälle femmalla kesäpaidan, jossa lukee I like pig butts. Täydellinen löytö.
Lomasuunnitelmia ei tällä hetkellä ole, mutta annas olla kun ensi viikko koittaa, niin jokainen päivä on buukattu täyteen aamusta iltaan. Kunhan nyt ensin huomisesta selvitään! Kysyin Rahkaäijältä, että mitä kirjoitan tähän loppuun riatlonista, niin vastaus oli, että "huomenna räjähtää". En ihan tarkalleen tiedä, että mitä se tarkoittaa, mutta veikkaisin että Rahkaäijä ja sen SUP-pyörä hajottaa äänivallin, kun vauhti on niin hurja. Melkein jo jännittää! Hauskaa viikonloppua! Rahkalaskuri: 307
Huh huh, juuri ja juuri selvitty häähulluudesta ja minihäämatkasta. Kuvia bridezillasta ja sen äijästä on luvassa ehkä myöhemmin.
Sunnuntaina lähdettiin lepäämään Saimaan rannalle kylpylään. Heti kun tultiin paikalle, tajuttiin, että oli suuri virhe varata huone vaan yhdeksi yöksi, kun matka kesti monta tuntia ja paikka oli mieletön! Otettiin siis toinenkin senioripakettiyö.
Rahkaväki ei lepää edes häämatkallaan ja tarkastettiin heti ensimmäisenä hotellin kuntosali. Musta on aina kiva päästä käymään jossakin muualla salilla, kun siellä omalla tutulla.
Kowaa jalkatreeniä? En löytänyt valitettavasti Cosmopolitania kuvausrekvisiitaksi.:(
Holiday Club -sali oli varustettu yhdellä tangolla, 130 kilolla irtopainoja, muutamilla kässäreillä ja kohtuuttomalla määrällä mitä ihmeellisempiä laitteita. Oon varmasti pahin laitevihaaja ikinä, en osaa käyttää ja säätää niitä kohdilleen ja vaikee saada mitään tuntumaa. Sillä rahalla, mitä tuolla on noihin vehkeisiin käytetty, ostais varmaan Leokon levypainotehtaan. Mutta toisaalta, kun katsoi muuta asiakaskuntaa, oli vaikea kuvitella heitä tekemässä oikeesti kovaa treeniä eli reidenloitontaja kelpaa hyvin. (provoilu on lempipuuhaani.:D)
Sain kuitenkin hoidettua treenini melko hyvin tarjolla olevilla välineillä ja vähän soveltaen. Joskus tekee hyvääkin tehdä vähän totutusta poikkeavasti.
Löydettiin kiva lelu!
Kokeilin myös ensimmäistä kertaa elämässäni juoksumattoa. Vähän pelkäsin, että lennän saman tien seinään kuin Aku Ankassa konsanaan, mutta hyvinhän se meni. Silti en tajua, miksi ei voi juosta ulkona.
Reissuvarustukseen kuului tietenkin myös pyörät ja maanantaina poljettiin melko eeppinen maastolenkki.
Golf-kenttä on vielä vähän kesken
Löydettin kyltti, jossa luki Imatrankoski 4,2 km ja lähdettiin kyltin osoittamaaan suuntaan. Useiden kilometrien jälkeen suuntakyltit loppuivat ja pelkäsin, että pian miliisit tulevat pidättämään meidän luvattomasta EU:n rajan ylityksestä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja puhelimen Google maps pelasti meidät (jälleen kerran) pulasta ja ohjasi takaisin hotellille. Ilman sitä oltais ehkä edelleenkin siellä...
Hotelli oli hienolla paikalla ja meininki oli perin kansainvälistä, suurin osa muista asukkaista ja työntekijät myös puhuivat venäjää. Ensimmäisenä iltana ihmettelimme myös uskomatonta siritystä, joka kuului heinikoista ja puskista. Metelin aiheuttajaksi paljastui Idänhepokatti. Meinasin lentää selälleni, kun näin hepokatin ensimmäistä kertaa, kotopuolessa kun sirittäjät ovat aika paljonkin pienempiä kuin peukaloni.
Kelluva koti kelpaisi!
Maisemien ja hepokattien ihmettelyn lisäksi pulikoimme kylpylän puolella koko rahan edestä. Paikka oli aivan sopiva kaltaisillemme kakaroille, en tiedä sitten miten uppoaa vähän aikuisempaan makuun.:D
Tiistai-aamuna rahkamuija yllätti jopa itsensä ottamalla hotellin aamiaiselle mukaan yhden purkin Valion pehmeää maitorahkaa. Muita herkkuja sai mättää huomattavasti vähemmän, kun söi rahkan startteriksi, liekö sitten hyvä vai huono asia.:D
Tiistaina jätimme haikeat hyvästit Saimaan rannoille ja matkalla poikkesimme vielä Lappeenrannassa hiekkalinnaa ja linnoistusta katsastamassa. Turistiosuuskin siis hoidettu!
Pieni osa uskomattoman hienosta hiekkateoksesta
Lähde Lappeenrantaan, humppa siellä soi!
Rouvalla rouvan elkeet
Mainiompaa häämatkaa saa hakea, paljon ruokaa, sporttia ja kylpylää! "Oikea" häämatka on luvassa vasta joulukuussa, siltä Kalifornian reissulta tuskin puuttuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita...
Mielestäni on täysin kohtuullista, että kesän parhaimmat kelit on mun lomalla, vai mitä? Viikon puolivälissä kaahasin Jämsään mökille ja ohjelmassa oli vaativaa vadelmien syöntiä ja Valittuja Paloja. Tällä kertaa sain marjasaalista myös vähän pakkaseen, mutta ne taitaa sieltä jonnekin hävitä ennen kuin syyskuu koittaa.
Lapsena olin aivan hysteerinen, että soutuveneellä ei voida mennä läheiselle Kapalokoskelle, koska luulin, että jotain Niagaran putouksen luokkaa, ja vene törmää kiviin ja kaatuu ja kaikki hukkuu. No, nyt vähän isompana olen rohkaissut mieleni ja tein taas uhkarohkean pyhiinvaelluksen Kapalokoskelle soutaen.
Tässä hurja koski, taitaa siinä jopa vähän virtausta olla...
Kolmisen kilometriä soutelua oli yllättäen paljon raskaampi koettelemus, kuin aamuinen selkätreeni. Harjoituksen puutetta! Näin jossakin naistenlehdessä (niitähän tunnetusti rakastan) oli ohjeet, kuinka soudetaan ja miten venettä voi ohjata soutaessa. Herää vain yksi kysymys, kehtaako joku myöntää, ettei osaa soutaa..?
Kukkaistyttö 2013?
Mökkimaisemat ja mummin tarjoama täysi ylläpito herätti vasta todellisen lomatunnelman ja rentoilu jatkui kotiin päästessäkin. Heitettiin reppuun tulitikut ja erinäisiä syntisiä syötäviä ja poljettiin Meridoilla Lempäälän suuntaan. Pyörät hylättiin, kun taival muuttui liian juurekkaaksi ja käveltiin Kirskaanniemeen virittelemään nuotiota.
Oikea eränkävijä ei koskaan laittais shortseja metsään, koska hyttyset.
Jotta tästä "raskaasta" vaellustaipaleesta olisi kunnolla palautunut, nuotio-A la cartessa oli tarjolla kanaa, chorizomakkaraa ja vaahtokarkkeja.
Hyvät rasvat, mitä ne on, ei kuulu meille!
Saisiko olla vaahtokarkkia karsinogeenillä?
Erä-äijä
Tykkään tuosta paikasta tosi paljon, tuntee olevansa tosi kaukana metsässä, mutta oikeesti on lyhyt matka kotiin. Yleensä aina siellä on myös muita retkeilijöitä paikalla, mutta mainiosti mahtuu sekaan. Lisäks paikalla on historiallinenkin ulottuvuus, Rahkaväen kolmannet treffit oli kyseisessä paikassa. Mutta hyvät tyttäret, älkää nyt missään nimessä lähtekö tuikituntemattoman miehen kanssa rämpimään metsään, jotain itsesuojeluvaistoa! Mulla ei ollu ja hyvä niin.
Eväät auttoi jaksamaan pitkähkön taipaleen kotiin, polun varressa pysähdyttiin kylläkin etsimään hyviä leautuspaikkoja ja heitteleen leipiä veteen. Kumpikaan ei ollut menestys.:D
Tarpeeks iso leipäkivi?
Eka lomaviikko loppuu kohta, mutta sitä ennen on vielä kampaaja (aito tukkakriisi), pari salia, yhdet hautajaiset ja yhdet häät, ehkä huutokauppa ja luultavasti vielä paljon muutakin!
