Unelmasta painajaiseksi ja takaisin

Tänä ihan tavallisena torstaina päätettiin viimein tarttua härkää sarvista tai lähinnä sänkyä jaloista ja tehdä jotain jo pitkään vaivanneelle sänkyasialle. Jaa mille? No tälle:

Ihan useampi viikko nukuttiin tällaisessä sänkyssä, usko tai älä.

Irroittelin vielä viimeisetkin laudat jäähyväisiksi.

Koska huomasin eilisen lehdestä, että eräs nimeltä mainitsematon sänkyjä ja sohvia myyvä firma vietti jälleen kerran avajaisia (juuri pari viikkoa sitten oli lopetusmyynti) ja tarjolla oli shokkihintaan mööpeleitä, piti tarjonta lähteä tsekkaamaan. Oltiin kaupan edessä kärkkymässä jo viittä vaille kymmenen ja kun vihdoin ovet aukesivat, kolattiin kaikki muorit pois edestä ja hyökättiin sänkyjen luo. Ja kuinka ollakaan, paatunut sänkykauppias huomasi heti meidän ostohimosta kiiluvat silmät ja tuli auliisti tarjoamaan apua. Mä olin etukäteen päättänyt, että en sitten lähde mukaan minkään lipevän kauppamiehen juttuihin, mutta noin kello 10.03 oltiin lyöty lukkoon sänkykaupat. "Pistetään kuule ihan erikoishintaan, kun on päivän ekat kaupat ja kun ette petaria tartte, niin halvalla lähtee". Niinpä kohta tunkettiin autoon UNELMA-jenkkisänkyä, aina ajattomassa mustassa värissä. Mummot jäi nuoleen näppejään, kun me kaahattiin pois meidän UNELMAN kanssa.
Mutta itku pitkästä ilosta. Rahkaäijä oli jo etukäteen uumoillut, että UNELMA ei muuten tule sitten mahtumaan hissiin. Mä en suostunut moista propagandaa uskomaan, ja ihan viimeiseen asti luulin laittavani UNELMAN hissiin  matkustamaan kohti korkeuksia.

Hetken päässäni soi ikiklassikko "Haaveet kaatuu", mutta sitten oli vaan lähdettävä kantamaan. Ja se oli oikeesti ihan tosi syvältä. UNELMA ei ollut varsinaisesti mikään unelmankevyt kantaa ja rappusia oli muutamat.

Oli pakko ottaa kaikki vaatteet pois, kun tuli niin kuuma. No ei oikeesti!

Mää vaadin lepotauon jokaisella tasanteella ja ei taida olla tarpeeksi ruista etenkään ranteessa, koska huono kantoasento tappoi ranteet ihan lopullisesti. Noin neljännen kerroksen kohdalla meidän UNELMA olikin muuttunut hillittömäksi painajaiseksi, joka vaan jatkui kerroksesta toiseen. Harvoin minkään urheilusuorituksen jälkeen olen ollut yhtä kaikkeni antanut, pistin todellakin kroppaa likoon UNELMAN eteen. Voin paljastaa, että esimerkiksi illan penkki-kyykky-treeni oli helppoa huttua tämän rappustreenin rinnalla. Paitsi kanto-operaatiosta väsähtäneet ranteet ei varsinaisesti siivittäneet penkkiä huikeisiin ennätyssarjoihin.

Mutta kuten aina, unelmien eteen kannattaa tehdä töitä ja ahkerasta uurastuksesta saadaan palkinnoksi vihdoin yö, jolloin jouset ei sojota selkärankaan, eikä maha kosketa lattiaa joka kerta kun kääntää kylkeä. Mitä tästä opimme? Kannattaa uskoa unelmiinsa vai miten se menikään. Varsinkin, jos unelma on tosi halpa ja hyvä!

Rahkalaskuri: 767

Sekalaista, mutta ei sekavaa

Joitakin viikkoja sitten mulla oli vähän motivaatio-ongelmia salitreenien kanssa ja lääkkeeksi kehittelin uuden saliohjelman. Siinäkin oli hieman käynnistelyvaikeuksia, mutta nyt olen taas saanut rytmistä kiinni. Ja kun samaan aikaan tiet kuivuu ja pyöräilykelit on parhaimmillaan, tekis mieli säntäillä joka suuntaan.

Eilen sännättiin suoraan mun töistä salille ja sunnuntai-ilta on aina otollinen treeniaika, salilla oli varsin hiljaista. Mää yritin vähän rikkoa hiljaisuutta ähkimällä, kun tein väärin päin mavea eli kavereiden kesken vävee. (Ei nyt oikein tää lyhenne toiminut?) Väve on ainakin mulla ihan toimiva eristysliike etureisiin, sitten kun on kyykätty ja puuhailtu kaikkea muutakin riittävästi. Vaikka on se kieltämättä aikamoista kikkailua. Siksi tykkäänkin tehdä sitä silloin, kun salilla on mahdollisimman vähän väkeä, ei herätä niin suurta huomiota. :D

Hei tyttö, onks toi tanko nyt vähän väärällä puolella?

 Oltiin tänäänkin vähän treenailmassa, mutta ehdottomasti paras osuus tuli vasta jumppailun jälkeen. Halusin ottaa ulkona sellaisia tosi khuuleja poustailukuvia, mutta meni ihan pelleilyksi. Ei yhtään tarpeeks swag. Paitsi viimeisessä kuvassa Rahkaäijä on aika pahis, kuulemma paras kuva ikinä!

Häikäseekö?

Nekalan kovanaamat. 

No ei oo enää pitkä matka Hervantaa ei!

Eilisen treenin jälkeen oli hillittön himo tehdä ja syödä jotain ihanaa ruokaa ja päädyttiin kokkailemaan helppoa ja hauskaa tomaattisoppaa. Tai sitten hauskuus vasta alkoi, kun Rahkaäijä heitti tomaattisoseet lattialle. Arvaatko, kuka siivosi?

Melkein toivon tätä kuvaa katsoessani, että toi tomaattisose olisikin ton lumiukon verta. Vihaan tota mattoa ja se on aina vaan meillä. :D

Keitosta tuli pienellä vuohejuustotwistillä tosi hyvää. Onneksi oli jotain ihanaa syötävää, kun katselin Suomen parhaan leipomon uusintaa, olisin muuten varmaan syönyt meidän telkkarin. Se on ihan uskomattoman ihana ohjelma, mahtavia leipomuksia ja ne kaikki leipurit on tosi symppiksiä. Hans Välimäestä nyt puhumattakaan!

Väri taitaa nyt spoilata, ettei se vuohenjuustotwisti ollutkaan niin pieni...

Me ollaan aina aiemmin tilattu Massilta palkkarit, herat ja muut mömmöt, mutta nyt niiden verkkokaupassa on tapahtunut jotain ihmeellistä. Sieltä ei saa enää esimerkiksi ollenkaan Meridianin pähkinävoita tai juuri muitakaan merkkejä, jotka ei ole niiden omia. Lisäksi tuumittiin, että joissain tuotteissa on tainnut hinnat vähän nousta ja 5 kilon palkkarista on suklaan makuinen jatkuvasti loppu.
Näistä syistä pääteltiinkin vähän maistella, että onko mömmöt aidan toisella puolella suklaisempia ja tilattiin palkkari- ja heratäydennykset Fitnesstukusta. Mä olen jotenkin karsastanut  Fitnesstukkua (no karsastan muutenkin)  aiemmin, mutta se ei ole perustunut mihinkään järkisyyhyn. Lähinnä t-paitojen vuoksi, joita kaikilla on. :D Tänään vihdoin tuli paketti ja sillä kesti Massin toimitukseen verrattuna tosi kauan. Mutta Fitnesstukusta sai kuitenkin kaikenlaista kaupanpäälistä, kun tilasi palkkaria ja heraa. Otettiin omegoita ja kreatiinia, mutta ei yhtään t-paitaa. Lisäksi Rahkaäijä tilasi rannesiteet ja Mayhem-lataria. Ja mulle MSM:ää, nyt odotan polvien ihmeparantumista! Palkkari- ja herapussit olivat ihan järkkysuuria, näyttää ihan joiltain jättimäisen doopermannin ruokanaksusäkeiltä.

Kaikille kaikkee! Ja sheikkerikin kaupan päälle.

Samalla kun haettiin mömmöt postista, poikettiin tietenkin Lidlissä. Ja taas kylän suurin Lidl-fani oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan! En tällä kertaa syttynyt pyöräilyvaatteiden värimaailmasta, mutta suorastaan liekehdin kesäpopoista, jotka ostin. Harkitsin pitkään näiden vihreiden ja violettien välillä, mutta vihreät vei voiton! Joka kesä pitää olla jotkut hauskat kesäkengät, ja nämä taitaa olla kesäpopot vuosimallia 2014. Ensin värikkäät "niitit" vähän epäillytti, mutta ne on oikeastaan aivan kivat!

Ja miten niin näistä kuvista huomaa, että olen vähän amatööri asioissa, jotka liittyy kenkien kuvaamiseen? Kenkien hinta 7,99 € sentään lämmitti!

Enää siis tarvitaan vain se kesä! Mun mielestä aika epistä laittaa kesäkenkiä myyntiin näin kauan ennen kesää. Mutta taidankin pitää näitä salaa jo heti kun kelit vähän lämpenee ja kuivuu lisää.

Tässä oli tiivistetysti tämän hetken kuulumiset, ensi kerralla ihan jotain muuta. Mutta taas, mitkä on tiivistetysti sun kuulumiset? Oletko koskaan tehnyt vävee? Ootko koskaan joutunut työntämään autoa, oliko pitkä matka? Mitä mieltä lumiukkomatosta? Entäs Hans Välimäestä? Mass vai Fitnesstukku? Onks Lidlissä koskaan mitään kivaa? Kerro! (Ai että tykkään keksiä näitä kysymyspattereita!)

Rahkalaskuri: 748

Lämmin takki ja märkä suo

Mää en tosiaan ole niitä naisia, jotka lähtee rentoutumaan shoppailukierrokselle. Etenkään, jos pitää ostaa vaatteita. Ihan etenkään, jos pitää ostaa takki.  Siksi ostankin toppatakin noin kerran viiteen vuoteen. Eilen oli juuri se päivä, mutta kerrankin oli onni matkassa. Sen lisäksi, että parisuhde kesti takkishoppailun, löytyi hyvä ja ihan ennen kaikkea halpa takki. Viimeinen kappale ja just mun kokoa ja hintalapussa seisoo 50 euroa. Onko tämä enää edes todellista?

Väriin olen kohtalaisen tyytyväinen, vihreä olisi tietenkin aina parempi!

Hyvät pullistelu- ja uhitteluominaisuudet, 5/5.

Maltoin sentään jättää uuden takin kotiin, kun lähdettiin tänään fillaroimaan. Heti aamusella Jaanaba ja miehensä härre kurvasi meidän pihaan, josta alkoi suunnistus kohti Taivalpirttiä. Taivalpirtillä on jonkin sortin laavu, jossa voi nälkäinen vaeltaja käristää makkaraa. Noh, en mää oikein makkarasta tykkääkään, koska ei ihan päästy Taivalpirtille asti.

Taas kysytään Openstreetmapsilta, että voisko suon kiertää.

Talvisuo, hirvi enää puuttuu maisemasta. Lenkillä meitä vastaan tuli pieni tyttö perheineen. Tyttö kertoi, että ovat hirviä bongaamassa. Toivoin tosi paljon, että jostain ilmestyisi hirvi tai vaikka kaksi.

Meikä, Jaanaba ja Rahkaäijä, härre eli Juha ottaa kuvaa.

Eteen osunut suo kirjaimellisesti vesitti reittisuunnitelman. Vesi oli noussut tosi korkealle, eikä porukassa ollut uintihaluisia, joten käännyttiin takaisin ja ajeltiin vielä Hervannassa päin vähän lisälenkkiä. Ketään ei tuntunut haittavaan, vaikka ei päästy Taivalpirtille, kunhan sai ajaa!

Rouvat siellä pönöttää keskellä metsää.

Tärkeintä ei ole voitto, vaan ilme.

After ski menossa?

Evästauko päädyttiin pitämään Hervannan loisteliaan alppiurheilukeskun kupeessa, vielä ei sentään ollut muksuja rinteessä katkomassa raajojaan. Evästäessa Rahkaäijä verestikin muistojaan siitä, kuinka erään epäonnisen kerran eturistiside paukahti, kun hyppyristä laskeutuminen ei mennytkään niin siististi. Mutta eipä tuo tunnu nykyään enää menoa haittaavan!
Lenkin virallinen kesto oli 2 tuntia ja 28 minuuttia (Jaanaba kellotti) ja lenkki tuntui menevän tosi nopeasti. Hyvin mukavaa, kun melko lähellä asuu pyöräilevää seuraa!

Juotu jo!

Pistin tässä kirjotellessa oikein elämän risaiseksi ja korkkasin jääkaapissa olleen Garagen. Eilen en pikkujouluissakaan mitään intoutunut juomaan, mutta Hard Lemonade oli nyt palkinto siitä, että selvisin tästä viikosta. Tällä viikolla yksi jos toinenkin (etenkin Rahkaäijä) on saanut tuta mun hermostuksen ja koulustressin. Toivottavasti kanssaihmisille ei jäänyt suurempia traumoja. Ensi viikko olkoon hieman rauhaisampi ja hermoja vähemmän kiristävä!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 554

Rahkamuija testaa proteiinisipsit

On ollut aika kiireinen viikko, kun on pitänyt käydä joka päivä Prismassa katsomassa, joko hyllyt pursuaa proteiinisipsejä. Tänään oli!
Haukuin koko idean jo yli reilu kuukausi sitten (täällä), mutta jo silloin oli selvää, että maistamaanhan niitä joutuu. Mieluiten mahdollismman pian.

Nyt on juhlat, oikein sipsiä ja dippiä!

Ei jätetty mitään sattuman varaan ja otettiin heti kerralla kahta eri makua. Sour cream & onion ja paprika, bbq jäi vielä kauppaan. Voisin syödä vaikka kaurapuuroa sour cream & onion -maussa, joten valinta oli ilmiselvä. 100 gramman pussilla oli hintaa suunnilleen 2,90 e, kuittiahan en huomannut säästää.
Ja sitten auton turbo punaisena kotiin pitämään sipsimaistajaisia. Kotona sattui valmiiksi olemaan kermaviilidippi, joten sekin puoli oli kunnossa.

45 grammaa protskua, 24 grammaa hiilareita, 17 grammaa rasvaa. Laktoosia ja kuituakin on. Kumoaakohan ne toisensa?

Ennen pussin avaamista oli hyvä tutkailla sisältöä. Mistä on herkut tehty? Sour cream & onion -sipsit sisältää seuraavia ainesosia. Soijaproteiini-isolaatti, maissiemolina, auringonkukkaöljy, maustesekoitus, (hapankerma 2,7 %, suola, hiivauute, sipuli, riisijauho, yrtit,  fruktoosi, paakkuuntumisenestoaine [piidioksidi] maltodekstriini, valkosipuli), inuliini, suola, hiivauute, sipulijauhe, sokeri, hapettumisenestoaine (rosmariiniuute).
Rahkaäijä heti pelästyi soijaproteiini-sanaa, kivekset kuulemma ehkä putoaa saman tien. Mulla ei ole onneksi sitä varaa, joten ei kun maistelemaan. 

Niin pieni, ettei meinaa edes nähdä.

Ensin sour cream & onion -pussi auki. Mitä helvetaa, miksi nää on näin pieniä? Väri aika aneeminen, mutta ei anneta sen häiritä, suuhun vaan. Koostumus ja suutuntuma muistuttaa aika paljon jotakin keksiä ja etäisesti tuli mieleen Linkosuon ruissipsit. Maku ei valitettevasti ole nähnytkään sour cream & onionia, jos pistän silmät kiinni ja oikein keskityn, maistuu sipuli.

Olisi varmaan pitänyt juoda zero colaa kreatiinilla, mutta tyydyin veteen.

Mutta ei mitään, paprikan makuinen pussi auki! Koko on tietenkin sama, mutta väri vähän pirteämmän oranssi. Tällä kertaa maku on aika paprikainen, mutta ei sellainen mukavasti "potkiva".

Paprika vasemmalla ja sour creami oikealla. Keskellä ite tehty chili-dippi.

 Kovalla yrityksellä saatiin 200 gramman sipsikasasta noin puolet syötyä. Dippailuominaisuudet ei pienestä koosta johtuen ollut erityisen hyvät. Vaikka proteiinisipsit onkin varsinainen turhake, odotukset oli silti suuret. Mutta valitettavasti sipsilöiset ei nyt ihan täyttänyt odotuksia, Rahkaäijän sanoin suutuntuma on aika puiseva ja maustaminen ei kaikilta osin ole mennyt ihan nappiin. Mää olisin oikeesti halunnut tykätä näistä tosi paljon! Rahkamuijan tuomio: Ei jatkoon. Ei edes jatkoille evääksi. Mutta älkää siellä Fastilla kauheesti itkekö Rahkamuijan armottoman tuomion takia, tykkään mää teidän suklaapuddingista aika paljon!

Söisitkö?

Vaikka sipsit ei ollut mikään kreit suksee, jää päivä selvästi plussan puolelle. Sain tänään puhelun, että pääsen Ikeaan töihin. Tiimarin täti vaihtaa vähän niinku kilpailjan leipiin. Olen valtavan iloinen ja oikeastaan aika ylpeäkin, että nappasin paikan. Odotan aika innolla uusia haasteita!

Meinaatko maistaa protskusipsejä? 

Rahkalaskuri vuoden alusta: 485

Kapuloita rattaisiin

Mää oon pahis. Meinaan sellanen pahis, joka karkaa luennolta etuajassa, että pääsee ajaan maastopyörällä ennen pimeän tuloa. Täysjoustomaasturit alle ja menoksi! Suunniteltiin Rahkaäijän kanssa kunnon mutapyöräilyä, mutta syksy yllätti jälleen ja tulikin ihan kuivan kelin pyöräily.

Tästä tulikin vahingossa polkypyöräsuunnistus!

Jo kolmas "löydetty" rasti!

Aloitettiin lenkki ihan tutulta perusreitiltä, mutta päädyttiin taas etsiskelemään uusia, ajamattomia polkuja. Siinä on aina riskinsä, kivalta ja helpolta näyttävä polku voikin muuttua läpipääsemättömäksi ryteiköksi tai hermoja repiväksi kivikoksi. Tänään vähän molempia! Tommoselle seikkailulenkille täytyy ottaa mukaan aina kasa hyvää fiilistä, ettei turhaudu liikaa vaikeaan maastoon ja omaan taitamattomuuteen. :D

Missä me ollaan?

Vähän meni pyörän tönäämiseksi, kun polku loppui kesken.

Rahkaäijä koki pienen aineellisen tappion päivän retkellä. Lasketellessa kivikkoista rinnettä alas jostain ilmestyi kunnon tukki, joka hyppäsi pinnojen väliin ja yksi pinnoista meni vähän mutkalle. Mutta ehkä Rahkaäijä selviää tästä muutaman euron kalustotappiosta.

Jos lenkillä tapahtuu jotain jännää, ensimmäisenä otetaan kuva ja vasta sitten tarkastetaan vahinkojen suuruus.

Lenkin hauskin kohta oli ojan ylitys.

Rahkaäijä pisti viime viikolla elämän risaseks ja osti vaatteen. Kyllä. Yleensä mies ei suostu vaatekauppaan, kuin lahjonnalla, uhkauksilla ja kiristyksellä ja t-paidat ostetaan Biltemasta (3 kpl/10 €), mutta nyt oli ihan kaikkien aikojen heräteostos. Rahkaäijä bongasi paidan jo kaukaa urheilukaupassa, eikä edes 25 euron kirvelevä hinta saanut luopumaan ihastuksesta. Ensi kesän riatloneita odotellessa!

Rahkaäijä tykkää kolmen kimpasta.

Rahkaäijän heräteostokset onkin hyvä johdatus päivän pääpaatokseen. Mä olen suunnilleen yhtä innokas vaatteiden ostelija, kun Rahkaäijä ja kaikkein pahinta on mennä ostamaan jotain, mitä todella tarvitsee. Mulla on käytössä kerralla vaan yhdet tai kahdet ns. oikeet housut (=farkut ym.), koska en vaan pidä housujen ostamisesta. Vuosi sitten luulin jo löytäneeni ratkasun kaikkiin housuongelmiini, kuvittelin että Dr. Denim -farkkulegginsit on täydelliset. Kolmet on ollut ja jokaiset on vajaassa puolessa vuodessa hapertunut siinä määriin, että joka kerta haaruksiin on tullut isohko ilmaistointiaukko. Mikä vitun vitsi tää on olevinaan, että 50 euron housut hajoo muutamassa kuukaudessa häh??

Uusi raivo tuli, kun bloggaajan mies ei osannut ottaa kuvaa uusista housuista. Ei auta kuin lyödä nyrkkiä pöytään.

Viime viikolla hajosi viimeisimmät ja tämmösenä ahdasmielisenä ihmisenä en viitti kulkea pöksyissä, mistä paistaa valkonen persliha. Tänään siis housuostoksille. ETTÄ MEINAAN MENI HERMOT!!! Mistään ei löytynyt sopivia housuja, ne lököttää jostain tai kinnaa reisistä tai jotain muuta vikaa varmasti löytyy. Siis en tajua, jos mää oon tämmönen rimppakinttu, niin millasia housuja pitää ne naiset, joilla on oikeesti isot reidet? Sovitin sadat ja miljoonat housut ja olin ihan valmis repiin kaikki Seppälän ja Cubuksen rätit riekaleiks, kun raivostutti niin paljon. Carlingsista löysin yhden mallin, joka istu edes sinne päin ja ostin ne, vaikka olikin sikakalliit. Jos nämäkin hajoaa käsiin, hiihtelen loppuelämäni kollareissa. Tai vaikka ihan ilman. Mutta eihän sitä kannata tehdä vaatteista kestäviä, koska ei niitä sitten kukaan ostais. Onks muita housuongelmaisia? Mistä ratkaisu? Terveisin nimimerkki housuton/housut on.

Rahkalaskuri: 470

Rampakyykky ja Amazon-löytö

Olen tosi kiitollinen ja iloinen, että murtuneena on vain yksi varvas eikä vaikka sääri, sillä eipä tämä tunnu haittaavan elämää ihan kohtuuttomasti. Kävelyä vähän, mutta kickbikella pääsee ja Rahkaäijä kantaa reppuselässä!

Kipeä jalka hengailee ja terve potkii. Paljon nopeampaa ja näppärämpää, kuin ontuminen tai kepeillä koikkelehtiminen!

Eilen kävin tekemässä loppuun yläkroppatreenin, joka jäi kesken maanantaina. Samalla pohdiskelin jalkatreenin mahdollisuutta ja totesin, ettei sekään ole mitenkään täysin pois pelistä.
Tänään lähdinkin toiveikkaana kokeilemaan jonkin sortin sovellettua jalkatreeniä. En alottanut enempää enkä vähempää kuin etukyykyykystä. Ensin kokeilin pelkällä kepillä ja kun ei tuntunut pahalta, siirryin tankoon ja lisäisilin painoja pikkuhiljaa. Kun jalka kuitenkin kestää seistä päällä, ei kyykkäämisessä ollut mitään ongelmaa.

SJMV-painoissa vähän nössöilin

Lisäksi tein tosi leveää prässiä (kantapäillä), suorinjaloin maastavetoa ja takareisikonetta. Aivan kelvollinen reeni! Huomasin myös, että soutulaitteella on hyvä tehdä aeroobista niin kauan kun juoksu on pahasta ja pyöräilykenkä ei mahdu jalkaan. Tuli kyllä tosi iloinen olo, kun huomasin, ettei mun pelkästään tarvikaan istua sisällä ja odotella varpaan ryhdistäytymistä. Tekee meinaan terää sielulle ja ruumiille!

Iloista mieltä tarjosi myös postipaketti, jota odottelin hartaasti. Revin paketin heti Postissa auki ja sain justiinsa sitä, mitä pitikin!

Olen metsästänyt vihreää maastokypärää siitä asti, kun helmikuussa ostin vihreän täysjoustomaasturin. Kun yhdistää nirsoilun ja nuukailun, ei juuri oikean kypärän löytäminen ole ihan helppoa. Vihdoin bongasin tämän Kalin kypärän Amazonista ja pistin tilaukseen. Hintaa kypärällä oli 49 dollaria plus (kalliit) postikulut, eli yhteensä pulitin noin 60 euroa kaunokaisesta. Kunhan pääsen yhtä aikaa ulkoilluttamaan sekä pyörää, että kypärää, halkean ehkä limenvihreästä ylpeydestä!

Me ollaan Rahkaäijän kanssa varsinaisia toiminnan miehiä ja naisia, joten nyt meidän Ratareisi-tapahtumalla on jo Facebook-sivutkin. Paas kuule osallistuen!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 361

P.S. Team TEHO Sportilla oli tänään ihan jäätävä kuntopiirimeininki Pyhäjärven rannalla, mutta siitä lisää huomenna!

Kokovartalourheilua ja ruma satulalaukku

En tiedä, onko mulla sielunkumppaneita, mutta kyykkääminen on oikeesti aika hirveetä, kamalaa, raskasta ja hapottavaa, mutta silti niin ihanaa. Mutta viikon toisen jalkapäivän 5x10 kyykkyä on niin brutaalia, että se kallistuu huomattavasti enemmän sinne hirveyden puolelle. Kolmannen sarjan jälkeen olisi jo ihan valmis lähtemään kotiin, mutta turha toivoa. Enää kakskytä kertaa helvettiin ja takaisin.

Kiekkojen painoista viis, kunhan kaikki on samanvärisiä!

Eilen oli pakko vähentää painoa 2,5 kiloa toisen sarjan jälkeen, koska muuten olisi loput sarjat ollut säälittävän vajaita, joko pituudeltaan tai syvyydeltään. Ja ainakaan syvyydestä ei tingitä!
Luovuttaa ei voinut, koska samassa huoneessa treenaili kaksi äjjää, joilla molemmilla oli selässä leveyttä noin kyykkyhäkin verran ja hauikset oli mun pään kokoisia. Vaikka ei sellaset taida syödä dieetillä tämmösiä pikkutyttöjä palkkariksi, oli pakko vetää ihan täysiä ja ottaa vielä naamalle mahdollisimman ruma ilme.

Tänään sitten sattuukin vähän joka paikkaan ja etenkin etureisiin. Aamupäivällä päätettiin kuitenkin lähteä vähän ajelemaan maastopyörillä, koska tuuliset maantiepyörälenkit on tältä kesältä jo nähty. Pidemmän aikaa ollaan Rahkaäijän kanssa kirottu, että koskaan ei ole tarpeeksi vetoketjutaskuja vaatteissa, kun pitäisi lähteä fillaroimaan. Avaimet, puhelimet ja kamera joutuu milloin minnekin urheilurintsikoihin talteen, joten jonkinlainen satulalaukku pyörään olisi pop.

Suorin reitti Biltemaan käy metsän kautta

Maastolenkki suuntautukin Biltemaan, jokaisen nuukan pyöräilijän lempikauppaan. Reitti oli kaikkea muuta kuin suora ja nopea, ja koluttiin pyörillä useampikin metsäpolku. Järeällä täysjoustomaasturilla ajeleminen on parasta mitä metsässä voi tehdä housut jalassa. Ja vaikka ilman housujakin, jos tykkää. Vaikeammat pätkät oli taas ihan totaalista kokovartalourheilua, joka hetki oli pakko keskittyä ettei kapsahda katajaan tai törmää kiveen. Pyörän pomppiessa kivien ja kantojen yli tunsin tuskallisesti eilisen treenin jaloissa ja keskivartalossa.

Rahkaäijä on tainnut katsoa vähän liikaa Danny MacAskills´in khuuleja videoita

Koskaan ei pitäisi luottaa minkään sortin laukun ostamista miehen hoidettavaksi. Se nähtiin taas tänään. Jäin vahtimaan pyöriä, kun Rahkaäijä meni shoppaamaan satulalaukkuja ja sanoi vielä mennessään että "ostan vaan yhden jos on kallis tai ruma". Mutta ilmeisesti halpa hinta voitti ja tuliaisena oli kaksi pöyristyttävän rumaa satulalaukkua. Ei Bilteman sininen väri vielä mitään, mutta kun niissä myös lukee Biltema! Mun silmät vuosi verta, kun jouduin asentamaan hivelevän vihreään pyörääni moisen rumiluksen. Joku roti käytännöllisyydelläkin! Mutta onneksi mulla on kiikarissa uusi, uskomattoman hieno maastokypärä. Kunhan saan sen, kukaan ei edes huomaa kolmen euron rumilusta, joka roikkuu satulan alla.

Autoteema-satulaukku 2,99 €

Palattiin kahden viikon jälkeen kotiin talonmiehen hommista ja pakko sanoa, että oma koti kullan kallis. Oma sänky on vaan maailman paras. Mutta pieni miinus on kuitenkin se, että meidän kaupunkipuutarha ei varsinaisesti lähtenyt huikeaan kukoistukseen meidän poissaollessa. Tarkemmin ottaen kaikki elävä on nyt kuollutta. Ens kesänä sitten uutta yritystä!

Eiköhän tuo vielä vähän vihertävä ruohosipulikin kohta luovuta!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 336

Lauantain jamit

Viikonloput noudattaa meillä aina samaa kaavaa. Perjantaina huokaistaan, että ihanaa, koko viikonloppuna ei ole mitään pakollista ohjelmaa ja kun sunnuntai-ilta koittaa, huomataankin, että kaksi päivää ollaan painettu paikasta toiseen ja kotona ollaan käyty korkeintaan syömässä ja nukkumassa. Tämäkin lauantai taisi olla juuri sellainen äksön-päivä!

Kun heräsin aamulla, keittiössä odotti tällainen aamupalaylläri. Kelpasi!

Aamulla käytiin pyörähtämässä motskarilla AllRight-moottoripyöräkaupan tapahtumassa, mutta tällä kertaa Rahkaäijä hienosti pidättäytyi uudista prätkäkamoista ja etenkin niistä prätkistä. Porukkaa oli kun pipoo, nyt on moottoripyöräkansa liikkeellä!

Löytyi sieltä jotain mullekin ja vielä edukkaaseen tarjoushintaan! Jäi toistaiseksi vielä kauppaan.

Kotona vähän paisteltiin kanaa ja leivoin pitsataikinasta överihyviä tikkuja. Se on meinaan hiilaritankkaus menossa, kun huomenna taas vähän maakuntamatkaillaan polkupyörällä. Pitsataikinan sekaan vaan kuivattua basilikaa, rosmariinia ja oreganoa ja voitelee vielä tikut ennen uunia vedellä, niin tulee mukavan rapeita. Nam!

Rumia, mutta hyviä! Oikeanpuolimmainen kepakko näyttää muuten tosi uhkaavalta, eikö vaan? 

Äksön-päivän fyysisesti kovin osuus nähtiin iltapäivällä salilla, kun vuorossa oli selän ja rinnan pumppailua. Aloitan tämän treenin aina selällä, koska rinta tuntuu muka jotenkin vähemmän tärkeältä ja selkätreeniin on aina kovempi motivaatio. Melko perussetti, lämmittelyksi muutamat leuanvetosarjat, sitten ylätäljaa, kulmasoutua, alataljaa ja vielä lopuksi pumppailua narulla taljassa. Olen treenannut selän epäilemättä kymmeniä kertoja samalla kaavalla, mutta toimii!

Virallinen kulmasoutuilme

Rintafilejumpaksi tein vinopenkkiä käsipainoilla, flyeseita ja punnerruksia. Vinopenkkiä olen tehnyt vasta tänä keväänä ensimmäisen kerran ja sen kyllä huomaa, tekniikka on vähän hakusessa ja painot laahaa. Mutta harjoitellaan lisää, niin kyllä se siitä!

Illansuussa otettiin taas Kawasaki alle ja lähdettiin Lielahteen, jossa oli kevään kuumin moottoripyörätapahtuma StuntJam. Tiivistetysti: aikuiset miehet pelleilee moottoripyörillä ja koko ajan on aivan hirvee meteli ja taustalla soi sietämätön jumputus ja kaikki juo kaljaa, vaikka ei sais. Mutta tosi kivaa oli silti! Otin 150 kuvaa, mutta eiköhän parillakymmelläkin pärjätä...

400 metriä suljettua tietä ja ennakkoilmottautumista vastaan sai käydä näyttämässä pelleilutaitonsa

Herrasmiehet auton katolla

Savun keskeltä saapuu Rahkaäijä uljaalla ratsullaan!

Rahkaäijä olisi halunnut vähän isomman hiekkalaatikon leikeilleen, 400 metriä loppui aina kesken!

Käy se näinkin!

Tankkaus jatkuu

Niin justiinsa

Latelan poikien bussi

Pojat jonottaa vetovuoroaan

"Lauriiiiii, pliiiis, osta tää lippis mulle!"

Ostihan se! Fox-tyttö valmiina edustamaan

Savun määrä oli kirjaimellisesti käsinkosteltava

Justin Bieber -kaara kelpais mulle!

Kumin palasia lenteli päälle

Ensi viikolla Aamulehdessä ihmetellään outoja ufo-kuvioita

Yksi stuntti-kisan kuskeista. Mun lemppari, vaikka välillä ottikin vähän osumaa tonttiin

Hoplaa!

Yhdelläkin renkaalla pärjäis aivan hyvin

110% varikkovaimo

Huomenna vaihdetaan tuhatkuutioinen jalkavoimiin ja lähdetään rullailemaan maantiepyörillä reilun kolmen tunnin lenkki. Mä en kylläkään enää leiki, jos on taas vastatuuli. Pirkan pyöräily lähestyy uhkaavaa vauhtia, mutta ei se mitään, me ollaan ainakin hyviä hoitamaan nämä hiilaritankkaukset, jos ei muuta!
Mä kuulisin mielelläni muidenkin kesälauantaista. Onko se sisältänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai meditaatiota riippukeinussa? Kerro!

Rahkalaskuri: 252