Unelmasta painajaiseksi ja takaisin

Tänä ihan tavallisena torstaina päätettiin viimein tarttua härkää sarvista tai lähinnä sänkyä jaloista ja tehdä jotain jo pitkään vaivanneelle sänkyasialle. Jaa mille? No tälle:

Ihan useampi viikko nukuttiin tällaisessä sänkyssä, usko tai älä.

Irroittelin vielä viimeisetkin laudat jäähyväisiksi.

Koska huomasin eilisen lehdestä, että eräs nimeltä mainitsematon sänkyjä ja sohvia myyvä firma vietti jälleen kerran avajaisia (juuri pari viikkoa sitten oli lopetusmyynti) ja tarjolla oli shokkihintaan mööpeleitä, piti tarjonta lähteä tsekkaamaan. Oltiin kaupan edessä kärkkymässä jo viittä vaille kymmenen ja kun vihdoin ovet aukesivat, kolattiin kaikki muorit pois edestä ja hyökättiin sänkyjen luo. Ja kuinka ollakaan, paatunut sänkykauppias huomasi heti meidän ostohimosta kiiluvat silmät ja tuli auliisti tarjoamaan apua. Mä olin etukäteen päättänyt, että en sitten lähde mukaan minkään lipevän kauppamiehen juttuihin, mutta noin kello 10.03 oltiin lyöty lukkoon sänkykaupat. "Pistetään kuule ihan erikoishintaan, kun on päivän ekat kaupat ja kun ette petaria tartte, niin halvalla lähtee". Niinpä kohta tunkettiin autoon UNELMA-jenkkisänkyä, aina ajattomassa mustassa värissä. Mummot jäi nuoleen näppejään, kun me kaahattiin pois meidän UNELMAN kanssa.
Mutta itku pitkästä ilosta. Rahkaäijä oli jo etukäteen uumoillut, että UNELMA ei muuten tule sitten mahtumaan hissiin. Mä en suostunut moista propagandaa uskomaan, ja ihan viimeiseen asti luulin laittavani UNELMAN hissiin  matkustamaan kohti korkeuksia.

Hetken päässäni soi ikiklassikko "Haaveet kaatuu", mutta sitten oli vaan lähdettävä kantamaan. Ja se oli oikeesti ihan tosi syvältä. UNELMA ei ollut varsinaisesti mikään unelmankevyt kantaa ja rappusia oli muutamat.

Oli pakko ottaa kaikki vaatteet pois, kun tuli niin kuuma. No ei oikeesti!

Mää vaadin lepotauon jokaisella tasanteella ja ei taida olla tarpeeksi ruista etenkään ranteessa, koska huono kantoasento tappoi ranteet ihan lopullisesti. Noin neljännen kerroksen kohdalla meidän UNELMA olikin muuttunut hillittömäksi painajaiseksi, joka vaan jatkui kerroksesta toiseen. Harvoin minkään urheilusuorituksen jälkeen olen ollut yhtä kaikkeni antanut, pistin todellakin kroppaa likoon UNELMAN eteen. Voin paljastaa, että esimerkiksi illan penkki-kyykky-treeni oli helppoa huttua tämän rappustreenin rinnalla. Paitsi kanto-operaatiosta väsähtäneet ranteet ei varsinaisesti siivittäneet penkkiä huikeisiin ennätyssarjoihin.

Mutta kuten aina, unelmien eteen kannattaa tehdä töitä ja ahkerasta uurastuksesta saadaan palkinnoksi vihdoin yö, jolloin jouset ei sojota selkärankaan, eikä maha kosketa lattiaa joka kerta kun kääntää kylkeä. Mitä tästä opimme? Kannattaa uskoa unelmiinsa vai miten se menikään. Varsinkin, jos unelma on tosi halpa ja hyvä!

Rahkalaskuri: 767

Maanantain turinat ja murinat

Olen viime aikoina potenut pientä työmatkapyöräilytuskaa, koska tällä hetkellä ainoa kelvollinen reitti sisältää pelkästään kevyen liikenteen väylillä kihnuttamista ja sellainen ei nappaa. Maantiepyöräilykausi on asia erikseen. Eilen Rahkaäijä kuitenkin keksi, että nopein ja lyhyin reitti Hervannasta Ikeaan menee suoraan Särkijärven poikki. Koska järvi on nyt tukevasti jäässä ja lunta jäällä vain pieni kerros, oli työmatka ihan tosi helmi! Melkein jäin kurvailemaan jäälle loppupäiväksi, mutta lopulta sunnuntaipalkan kutsu oli liian houkutteleva.

Kesällä voi sitten uida yli.

Myös leuanvedon kutsu oli tänään aivan liian houkutteleva, eikä mikään estänyt treeniä! Leuanvedossa on ollut muutaman viikon motivaatiokuoppa, mutta siitä pääsee yli vaan vetämällä leukoja. Mulla motivaatiokuopasta ylös kömpiminen onnistuu lyhyillä sarjoilla, mutta ne vaatii tietysti vähän lisäpainoa. Olis muuten varaa ottaa vähän lihaa peräosastolle, että lisäpainovyö pysyisi paremmin päällä. :D

Edellisessä postauksessa kyseltiin vinkkejä ojentajatreeneihin. Mä yritän pitää sen linjan täällä blogissa, että en liiemmin ala ketään neuvomaan, mutta mielelläni kerron miten ite teen asiat. Olen ihan amatööri, enkä siksi oikea ihminen neuvomaan ketään.
Ojentajat, eli tuttavallisemmin takaläskit, oli oikeastaan syy siihen, miksi päädyin salille. Mulla oli ojentajalihasten tilalla höllyvät lötköpussit ja niistä halusin eroon. Nyt lötköt on vähän pienentyneet ja täyttyneet lihaksella. Mullahan ei siis ole erikseen mitään käsipäivää, joten ojentajatreeni tulee aina esimerkiksi penkin tai olkapäiden jälkeen. Molemmissa tarvitaan ojentajaa, joten ihan tuoreita lihaksia ei tarvitse lähteä tuhoamaan. Mun ikuinen lemppari on pushdown taljassa, sillä saan aina tuntumaa.

Toinen vakkariliike on "pumppailu taljassa", oikeasta nimestä ei mitään hajua. :D Siis vähän niin kuin ranskalainen punnerrus seisaaltaan. Tässä joudun yleensä kovasti keskittymään, että teen työn ojentajilla, enkä millään muilla lihaksilla.

Kickbackia teen harvemmin (koska se on vähän nössöö...), samoin ranskalaista punnerrusta (koska se on rankkaa kyynerpäille ja ranteille), mutta toisinaan teen alkuun dippejä. Dippejä en kuitenkaan pysty tekemään niin massiivista määrää, että se kävisi ojentajatreenistä. Dipit penkkiä vasten on taas huomattavasti helpompaa ja niitä teinkin muutaman sarjan vielä muiden ojentajaliikkeiden päälle. Tässä yhteydessä en voi olla muistuttamatta dippitieteen dosentin R. Ahkamuijan kehittämästä dippi-elämäntavasta, johon voi heittäytyä täysin ojentajin mukaan! Oldie but goldie. :D

Ja sitten ihan pari sanaa siitä, kuinka käyttäydytään salilla. Kenellekään ei voi tulla yllätyksenä, että tammikuisena maanantai-iltana seitsemän aikaan on salilla varmasti jokunen kanssatreenaaja. Tänään kuitenkin eräs salin vakiokalustoon kuuluva treenaaja otti tilanteen aika raskaasti ja vittujen ja saatanoiden säestämänä kuulimme, kuinka yhtään käyttökelpoista tankoa ei ole vapaana. Kuulostaa hauskalta tilanteelta, mutta sillä hetkellä ei ollut erityisen huvittavaa, kun jenkkijääkaapin muotoinen bodari raivoaa samassa huoneessa pää punaisena, kuinka koko sali on perseestä ja muut treenaajat on paskanaamoja ja höpöhöpötreenaajia, jotka vaan homoilee. Kunnon roid rage. Onneksi mulla ei sillon ollut yhtään tankoa käytössä.

Tangot oli tehokäytössä.

Ottamatta yhtään kantaa siihen, kuka on höpöhöpö ja kuka ei, pisti pahemman kerran ketuttamaan kyseinen tilanne. Omissa silmissäni miehen arvostus putosi ihan nollaan ellei pakkaselle, mutta enemmän harmittaa se, että jos kuulolla sattui olemaan vasta saliuransa aloittaneita kanssatreenajia. Olisin varmaan kakannut housuun pelosta, jos olisin ollut vasta ekoja kertoja salilla. Mä ainakin arvostan ihan jokaista kanssatreenaajaa niin paljon, että jaksan odottaa vuoroani ja ymmärrän sen, että treenaajia on monen tasoisia. Kenenkään toisen treeni ei ole yhtään sen vähäpätöisempää, vaikka funktiona ei olisikaan kasvaa hulluksi lihakasaksi. Valoja päälle nyt!

On vain yksi suunta ja se on ylöspäin!

Olen tuonut täällä blogissa esiin muutamassa sivulauseessa, että en ole oikein päässyt kyykkäämään tänä syksynä, kun polvi on ollut kipeä. Samasta syystä en ole juossut metriäkään pariin kuukauteen ja pyöräiltyäkin on tullut äärimmäisen vähän. Onneksi en myöskään asu hissittömässä talossa, koska rappusten laskeutuminen on aika berberistä, samoi  alamäkien käveleminen. Eikä tulisi mieleenkään istua lattialla polvien päällä. Hrrrr!

Syyskuussa vielä kyykkäilin, mutta polvi piti toisinaan rutinaa ja oli jo uhkaavasti kipeä treenien jälkeen.

Puolitoista kuukautta sitten sain ajan YTHS:n fysioterapeutille, mutta ensimmäinen aika peruttiin, ja vasta eilen pääsin sinne. Olen koko ajan elätellyt toiveita, että polvi on vaan vähän ärtynyt ja paranee aivan pikapikaa. Fyssari oli kuitenkin sitä mieltä, että siinä saattaisi olla kondromalasia eli rustopehmentymätauti. Jos ihan oikein olen ymmärtänyt, rusto on jotenkin höttöä ja se kuuluu jatkuvasti ja aiheuttaa polveen rutinaa ja kipua. Alkuperäisestä aiheuttajasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta mulla kuulemma saattaa vaikuttaa se, että polvet painuu vähän sisäänpäin. Olen siis pihtipolvi.

Fysioterapeutti vakuutteli, että jumpalla, venyttelyllä ja levolla saadaan homma haltuun ja pois päiväjärjestyksesä, mutta jo bussimatkalla olin googlettamassa kohtalotovereiden tarinoita ja kaikissa keskusteluissa oli vähintään yksi, joka oli kärsinyt kivuista jo vuosia ja oli jo melkein rampa. 

Lokakuun alkupuolella Team TEHO Sporin yhteistreenissä Mustavuoren laskettelurinteellä laskeuduin alas takaperin, kun sattui niin paljon. Sen jälkeen en ole juossut. 

Mutta mä en ajatellutkaan olla yksi niistä. Tässä voisi heittäytyä rinta-hausipelleksi ja antaa polven jatkaa rappeutumistaan, mutta se ei ole mulle minkään sortin vaihtoehto. Nyt on sitten virallisesti ihan pakottava syy ottaa se venyttely agendalle ihan tosissaan. Lisäksi fyssari antoi pari erilaista etureiden vahvistusharjoitetta, joita kannattaisi hinkata. Viikko lepoa (ei jalkatreenejä tai pyöräilyä) ja sitten hiljalleen salilla kaikkea mahdollista, mikä voisi vahvitaa etureittä, mutta varovasti aloittaen. Tää meinaa sitä, että joudun tekemään vajaita pyllistyskyykkyjä. :D Lisäksi sain suosituksen, että kannattaa kokeilla glukosamiini-valmistetta, jolla on mahdollisesti jonkin sortin vaikutus nivelten ja ruston hyvinvointiin ja joillakin kuulemma vähentää polven rutinaa. Saman tien riensinkin apteekkiin, ja ostin purkin Arthro Balans Plus -pillereitä. Siinä on glukosamiinin lisäksi kovin muodikasta MSM:ää, että kyllä nyt varmasti lähtee hommat uuteen nousuun! 

Hyvä Arthro, odotan sulta nyt aika paljon!

Tiivistyksenä sanoisin, että fiilis on nyt jopa parempi, kuin koko tänä syksynä. Polviasia on välillä suorastaan vituttanut, mutta nyt tiedän ihan tasan tarkkaan, mitä pitää tehdä. Missio numero yksi on saada polvi niin hyvään kuntoon, kuin vain mahdollista. Toukokuussa on Extreme Run ja heti perään juhannuksena Ratareisi, molempiin ihan ajattelin osallistua!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 584

Likaisia paljastuksia

Sain kahdestakin suunnasta haasteen, jonka juoni on sellainen, että ensin pitää kertoa 11 faktaa itsestään ja sen jälkeen vastata haastajan 11:n kysymykseen.
Faktat tulee tässä!
1. Tänään oli salipäivä ja treenistä ei tullut melkein mitään, kun mietin vaan koko ajan, miten yks jäbä salilla voi näyttää niin paljon Tauskilta, mutta bodattuna. Oikeesti. Yllättyisit, jos näkisit.

2. Ostin tänään puoli kiloa piparkakkutaikinaa ja aion syödä kaiken ihan lähipäivinä.
3. Tänään pärähti blogissa neljännesmiljoona katselua rikki. Yhtä monta tuhatta, kuin rahkapurkissa on grammoja!
4. Eilen alkuyöstä leikittiin kotibile-etsiviä ja jäljitettiin jostain kantautuvaa älämölöä. Lopulta sukellusvenemusiikkijumputus löytyi kuusi kerrosta alempaa, vaikkakin kuulosti siltä, että se olisi ollut seinän takana. Vanhana musta tulee kerrostalokyttääjä.
5. Huomenna ajattelin mennä espanjan uusintatenttiin. Että buenas tardes vaan.
6. Meidän asunto on tositosi sekainen yleensä aina, mutta tällä viikolla siivotaan, koska Team TEHO Sportin pikkujoulut on lauantaina meillä.
7. Tällä viikolla on palauttava viikko salilla, lasten painot siis käytössä voimaliikkeissä.
8. Jätän aina kaappien ovet auki. Mutta niin jättää myös Rahkaäijä, niin se ei haittaa kumpaakaan.
9. En osaa piirtää. Mutta kerran olin työväen opiston maalauskurssilla, jonne pakotin myös Rahkaäijän mukaan.

Ton maalasin siellä kurssilla. Elämäni onnistunein taideteos. En vieläkään voi uskoa, että ite tein sen.

10. Täysjoustomaasturin Reverb-satulatolppa hajosi huhtikuussa ja tossa se vieläkin odottaa lattialla, että joku lähettäisi sen takuuhuoltoon. Miten niin saamatonta porukkaa?
11. Tää olkoon kuvafakta. Toinen haastajista eli Kauramoottori läväytti ruutuun unohtumattoman yo-kuvansa, joten määkin laitan kuvan yo-juhlistani.

Sittenpä niiden kysymysten pariin! Ensin Ninnin kysymykset.
1. Mihin oot koukussa?
Internetiin. Aivan sairas koukku, puhelin tai tabletti on koko ajan kädessä kiinni.
2. Onko sulla treeniohjelma? Kuka tehny? Noudatatko sitä sataprosenttisesti?
Joo, mun salitreeniohjelman on suunnitellut toi Wendlerin Jimi tuolta Ameriikan maalta. Ja itse olen vähän modannut ohjelmaa.
3. Mihin aikaan päivästä yleensä treenaat?
Silloin kun on aikaa, vain pakon edessä aamuisin, muuten illalla.
4. Kuunteletko musiikkia treenatessa? Millaset kuulokkeet?
Kuuntelen sitä, mitä salin soittimesta tulee. Viime aikoina on tullut jääkiekkoselostusta, mutta olen ihan vaivihkaa vaihtanut sen Lamb of Godiin. Rahkaäijä kuuntelee kuulokkeilla musiikkia ja on sikaärsyttävää, kun mun tsemppaukset menee aivan hukkaan, kun se ei kuule niitä.
5. Joululahjatoiveesi?
Ostan ehkä itelleni töistä pyörivän tarjottimen, ja paketoin sen. Se on vaan niin kiva, vaikka en yhtään tiedä, mitä sillä tekisin.
6. Onko joulun pyhät lepoa vai hyvää treeniaikaa?
Todellakin juuri parasta treeniaikaa! Silloin ei salilla ole paljon muita. Viime jouluaattona lähdettiin heti aamusta pyöräilemään ja Rahkaäijä, intiaaninimeltään suunnistava haukka, oli taas aivan varma reitistä ja eksyttiin metsään. Päästiin kuitenkin pois.
7. Lempivälipala?
No rahka tietenkin!
8. Miten kuljet työ/koulumatkasi?
Kouluun menen bussilla tai pyörällä, töihin bussilla, pyörällä tai autolla. Ei tule kyllästymistä, kun vaihtelee kulkuvälinettä!
9. Kaukaisin paikka, mihin olet reissannut?
Kaliforniassa poikettiin viime talvena. Varmaan vieläkin puhuvat siellä meistä. Ajateltiin, että pistetään Montereyhin Point Pinosin majakkaan joulukortti, kun siellä oli niin mukavaa väkeä.

Mulla on koko ajan niin järjetön Jenkkeihin lähtö -kuume, ettei ole enää edes hauskaa!

10. Maantie- vai maastopyörälenkille?
Vois vähän rengas livetä tuolla asfaltilla, eli maastolenkille. Mutta juuri eilen suunnittelin, että kohta ostan vihreän maantiepyörän.
11. Analoginen vai digitaalinen kello?
Analooginen on kivempi!

Kauramoottorin kyssärit
1. Mikä on paras vuodenaika?
Mokoman eräässä kappaleessa sanotaan, että talvi on pitkä ja sisältää kesän, mutta tykkään eniten siitä kesästä, joka joskus ilmestyy ikuisen talven keskelle.
2. Onko pyörässäsi valot vai oletko valoton ninja?
Mä oon valollinen ninja!
3. Mitä lisäravinteita käytät?
Palkkaria, heraa, d-vitskua, toisinaan magnesiumia, aina muistaessa kreatiinia ja satunnaisesti BCAA:ta.
4. Tee vai kahvi?
Tee. Kahvi on enemmän sellainen aikuisten juttu.
5. Uskotko joulupukkiin?
Totta kai.
6. Huonoin näkemäsi elokuva?
Ihan en kokonaan pystynyt katsomaan, mutta vastaan silti Antichrist. Mitä helvettiä oikeesti? Suosittelen haasteista pitäville.
7. Suosikkiurheilijasi?
Symppaan jotenkin tosi paljon Matti Lehikoista, joka ajaa fillarilla kovaa mäkeä alas. Hullu ja kova äjjä!
8. Oletko käynyt Heurekassa?
Joo, monta kertaa! Ihan paras paikka!
9. Monetko urheilukengät omistat?
Kolmet, lenkkarit, pyöräilykengät ja salikengät.
10. Osaatko solmia kravatin?
En enää. Joskus yläasteella, kun olin ernu (=erilainen nuori, jos joku ei puhu vuotta 2004) niin sillon joskus pidin kravattia ja osasin kai tehdä solmun.
11. Xbox, Playstation vai Wii?
Ööö, varmaan pleikkari. Nauroin aamulla aivan hemmetisti, kun tuli uusi Verkkokauppa.comin mainoslehti ja niillä oli koko sivun mainos, että 29.11 on älä osta mitään -päivä ja että turha ostaminen on tyhmää. Sitten seuraavalla aukeammalla on koko sivun mainos, että uusi pleikkari ilmestyy 29.11. Silloin ei ainakaan Verkkiksestä osta kukaan mitään.

Mää en tapojeni mukaan haasta ketään. Rahkaäijä muuten laski, että jos jokainen haastettu haastaisi 11 ihmistä, eikä samaa ihmistä saisi haastaa uudestaan, jokainen suomalainen olisi saanut haasteen noin kuuden kierroksen jälkeen ja jokainen maailmassa noin kymmenen kierroksen jälkeen. Ei paha.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 555

Kertakäyttökulttuuria vastaan

Sairauslomapäivä 2. Päivän suurin koitos oli matka Prismaan, rahkahyllylle oli ovelta vähintään 37 kilometriä, siltä ainakin tuntui, kun yskitti niin paljon. Ei tartte varmaan sanoa, että meidän juhannuspyöräily Näsijärven ympäri on peruttu. Kokeillaan vaikka ensi juhannuksena uudestaan.

Jo menomatkalla kauppaan huomasin, että taloyhtiön roskisten luo oli hylätty turkoosi jakkara ja sanoin Rahkaäijälle vitsillä, että jos se yhä takaisin tullessa on siinä, otan sen mukaani. Vähän riemastuin, kun kotiin tullessa näin, että yksinäinen jakkara on edelleen odottamassa roska-autoa. Nappasin jakkaran mukaan ja pienen jakkaraterveystarkastuksen jälkeen totesin, että yksi jalka on vähän vinksallaan, ruuvit vaatii kiristystä ja istuinosassa on jotain likaa. Muuten perusterve tapaus!

Vastoin huonekalukauppiaan propaganda-videota, huonekaluilla on tunteet!

Anteeks vaan, mutta juuri tätä Ikea teettää. Kun jakkara maksaa neljä euroa, se on helppo hylätä heti, kun siitä kahden viikon jälkeen vähän vääntyy jalka. Ja mun mielestä neljän euron jakkara on vähintään yhtä epäillyttävä, kun neljän euron pitsa. Jossain kohtaa on taidettu vähän oikaista.

Koivet suoristuu

Pienet puutteet oli nopeasti korjattu ja Rahkaäijä heitti ilmoille hyvän ajatuksen, kotoilu-Rahkamuija voisi vähän tuunailla jakkaraa uuteen uskoon! Sehän sopi tälle itse Anu Harkista seuraavalle suurkotoilijalle, tarpeeks kevyttä, mutta aikaavievää sairaspäivän puuhaa.

Sapluunan piirsin ihan itte, mutta varsinkin pienen keskiosan leikkaaminen oli kova haaste mulle ja keittiö-Fiskarseille

Akryylimaalia ja kankaanpalat tuputtimiksi

Ensimmäiset orvokit pintaan

Tadaa, valmista tuli!

Keltaisista orvokeista tuli paremman näköisiä  kuin violeteista

Tuli meinaan aika hieno, vaikka itte sanonkin! Hylätty jakkara sai uuden mahdollisuuden ja projekti maksoi tasan nolla euroa. Mun unelma on, että voisin joskus laittaa jonkun ihanan keinutuolin uuteen uskoon samalla tyylillä, mutta sitä ennen maantiepyörien pitäisi muuttaa pois tieltä olohuoneesta. Eli sitä päivää ei tule ihan nopeasti. :D Mikä on sun paras tuunaus? Tuliko hieno vai huono? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 286

Rintakarvat ja haastevastaukset

Eilen oli penkkipäivä ja tänään fillaripäivä. Hyvässä harmoniassa tää mun elämä! Vedin taas eilen yhden leaun viidentoista kilon lisäpainolla, mutta en siltikään voi uskoa, että pystyn siihen. Ehkä sittenkin jotenkin huijaan tai viiden kilon kiekkoon on joku kurja piirtänyt ykkösen vitosen eteen.

Äsken käytiin vetämässä muutama, tai siis oikeastaan kahdeksan kovaa puolen kilometrin repäisyä pyörällä ja letkeästi takaisin. Tuttua intervalli-juttua! Jaloissa ei ollut ihan 100 prosenttinen olo ja takareidet loppuivat ennen, kuin tuli olo, että happi loppuu.

"Mullon toi Lance A.:n kehittämä hormonidieetti käytössä, fillari kulkee ja rintakarvat kasvaa!"

Kalusto 4/8, maastopyörät puuttuu

Viime aikoina on taas tipahdellut muutama haaste sieltä sun täältä ja nyt kun olen pähkäillyt niitä tarpeeksi, olen valmis vastaamaan. Kuvituksena on muutama otos meidän kaupunkipuutarhan avajaisista.

Mariliilta sain haasteen aika pahan haasteen, jota jouduin pohtimaan useamman päivän. "Jokainen haasteen saanut keksii itsestään kolme asiaa, joiden uskoo olevan niin erikoisia tai poikkeuksellisia, että voisi noilla jutuilla “päihittää” kanssabloggaajat. Kun kolme asiaa on keksitty, haaste heitetään eteenpäin viidelle bloggaajalle, joiden täytyy vastata kysyjälle ja haastaa seuraavat viisi tyyppiä.“

Tulkitsen tämän niin, että asioiden ei välttämättä tarvitse olla "en ole koskaan..." -juttuja. Mutta mitä tulee Marikan keksimiin juttuihin, mäkään en ole koskaan ottanut ulkomailla rannalla aurinkoa tai käynyt Les Mills -jumpassa. En taida jakaa tätä eteenpäin, koska taitaa mennä jo useampaa kierrosta.

Mun kovat väitteet:

1. En ole koskaan ollut jälki-istunnossa tai saanut sakkoja. Olen siis täysin nuhteeton kansalainen.

2. Mulla on ollut irokeesi. Eikä meinaan mikään nössö tyttöjen irokeesi, vaan ihan semmonen oikee, nih!

3. En ole koskaan pitänyt vesimelonista, hyi!

Hervannan korkein puutarha?

Sain Suvilta viiden kysymyksen haasteen, tykkään näistä tosi paljon, vaikken koskaan jaksakaan jakaa näitä eteenpäin.

1. Mikä oli suosikkibändisi yläasteella?
GREEN DAY! Myöhemmin tuli muitakin suuria käänteen tekeviä bändejä, mutta GD oli aika rock etenkin seiskaluokalla. Kolme vuotta sitten käytiin Sannan kanssa katsastamassa tätä teinisuosikkia Helsingissä ja siellä jorailtiin eturivissä 2000-luvulla syntyneiden kanssa. Keikka oli kehno ja ylipitkä ja kaikkee muuta epäpunkkia ja reissu kesti vuorokauden ja sisälsi pääasiassa odottelua. Mutta kivaa oli silti!

Ihan kohta on mansikoita rahkaan!

2 Fitness ilmiönä – tosi jees vai alkaako jo ärsyttää?
Semisti epäkiinnostava keskustelu jo, vaihdetaanko aihetta?

3 Ruoka-aine, jota et ikinä ole käyttänyt omissa ruoissa, mutta jota haluaisit oppia käyttämään?
 Kiitos Rahkaäijän ennakkoluulottoman asenteen, meillä kokeillaan kaikenlaista, osa kokeilusta on menestyksiä, osa floppeja.

Mansikka, ruohosipuli ja tinjami.

4 Onko sinulla lempinimiä?
 Anni on niin lyhyt nimi, että siitä ei ole kukaan jaksanut vääntää mitään hauskaa. Mutta sukunimistä senkin edestä, ennen olin Luukkis, nykyään Vuohis. Tai Rahkis!

Tinjami tuoksuu hyvälle, mutta maistuu väkevälle.

5. Facebook vai blogit?
 Blogit. Nyt voin vähän avautua samalla mikä Feisbuukissa ärsyttää. Etusivu on aina täynnä mainoksia, mutta se ei ole mitään siihen nähden millainen aivoton mielipiteiden oksennusämpäri FB:sta on tullut.

Porukka liittyy kaikkiin aivan naurettaviin pikku-Pentti takaisin narkkariäidille -ryhmiin yhtään tietämättä asioiden taustoja ja ryhmissä ollaan valmiita polttamaan syyllisen (= sosiaalityöntekijä/virkamies/opettaja/kuka tahansa, joka tekee vaan työtään) talo ja kidnappaamaan mummo. Vääryyksien korjaaminen jatkuu roskalehtien skandaalinhakuisten uutisten jakamisella, ja jako otsikoidaan "kaikki tommoset sossut/maahanmuuttajat/naiset/suomenruotsalaiset/ulkomaalaiset/eri puolueen kannattajat/mopoautokuskit/nuoriso pitäis tappaa!" ja sitten hengenheimolaiset huutaa kommenteissa niin just saatana, Karjala takasin!

Ja sitten kun mielipidettä on tarpeeksi ilmaistu ystävien kesken, mennään meuhkaan eri yritysten FB-sivuille. Kun Alko ilmoittaa sivuillaan, että tänään kaikki Alkot auki 9-18, niin jokaisen peruspenan on pakko käydä kommentoimassa siihen, että en käytä Alkon palveluita. Ja vielä ennen uloskirjautumista jaetaan joku herkkä kuva, jossa on sielukas ajatelma tyyliin "Jokainen päivä  on lahja <333" tai edes naapurin kadonneen kissan/kakaran katoamisilmoitus. Ai niin, meinasin unohtaa "Tykkää, niin Aftrikan nälänhätä loppuu" -päivitykset.

Huhheijaa, tulipas avautuminen, mutta pointti oli se, että aikuiset ihmiset vois vähän harjottaa mediakriittisyyttä joka käänteessä ja lopettaa uikutuksen Feisbuukissa. Ei muuta.

Näihin karvaisiin ja some-kriittisiin tunnelmiin on hyvä päättää tältä erää. Se on ihan kohta viikonloppu, jee!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 261

Siivoustalkoot, synttärimies ja tyhjät arvat

Anopin pitäisi ehdottomasti käydä enemmän kylässä, jotta tulisi siivottua kunnolla useammin, kuin kolme kertaa vuodessa.

Cillit Bang, tappaa kodissa ja puutarhassa.

Syynä anopin harvinaislaatuiseen vierailuun on se, että Rahkaäijä, tuo miehistä uljain, saavuttaa tänään kunniakkaan 26 vuoden iän! Lahjukset Lauri sai jo eilen ja ainakin pyöräilykirja taisi osua maaliin. Paksussa opuksessa riittää luettavaa ja ihmeteltävää. Saattoi ostoksessa ehkä vähän olla oma lehmäkin ojassa, innolla odotan, että ehtisin itsekin kirjaa kunnolla silmäilemään.

Mikä ihana tekosyy lähteä uudestaan Kaliforniaan.

Käytiin tänään noutamassa Postista Massin paketti. Halvat proteiinipatukat houkutteli tekemään tilausta ja oli tietenkin pakko tilata vähän muutakin, jotta säästettiin viiden euron postikulut. Viiden kilon palkkariämpärit ei meillä juuri nurkissa pölyty ja omega-kolmoset 500 kapselin pakkauksessa oli melko halpoja. Protskupatukoita otettiin kahdessa maussa, minttu-suklaa (yöööörgh!) ja appelsiini-suklaa. Jälkimmäistä tuli jo maisteltua ja ihan meheviltä Jaffe-keksiltä maistui, nam!

Erityisesti pidän patukoiden pahvilaatikosta, ihan niin kun patukkakauppa olis kotona!

Tuhtia settiä.

Postireissulla kävin myös vaihtamassa kaikki jääkaapin ovessa roikkuneet vanhat raaputusarvat uusiin ja sainkin 21 euron voitoilla neljä uuttaa kivaa arpaa. Ärrän jonossa kohtasin kuitenkin todellisen päivän turn off -ihmisen, aito kantasuomalainen juntti rähjäsi myyjälle lottokupongeista, ihan ilmeisesti vaan sen takia, että veijarin tilillä olikin yllättäen liian vähän rahaa lunastaa kupongit. Siedän aika huonosti tuollaisia karkeasti käyttäytyviä pölvästejä ja enkä yleensä malta olla hiljaa. En malttanut nytkään pitää mölyjä mahassa, vaan kohteliaasti huomautin ukolle, että olis ihan ok, jos osaisit käyttäytyä. Ukkeli lateli jotain karkeuksia ja lähti meneen. Lauri epäilee, että joskus vielä saan puukosta tai nyrkistä, kun säännöllisesti ojennan kanssaihmisiä, mutta en vaan pysty kestämään tuollaista typeryyttä.

Keno ja Onnensanat on lemppareita!

Kotona odotti ihanat raaputustalkoot, mutta oih ja voih, kolmesta arvasta vain yhden euron voitto. Toivoin vähän mehevämpää saalista. Mutta raaputuksen kutkuttavaa ihanuutta ei vie mikään!

Ei voittoa synttärisankarille.

A ja L jäivät ikävästi puuttumaan

Tänä iltana synttärivieraat saavat "nautiskella" kuplateetä ja pakastekakkua, mutta sitä ennen taidan käydä haistelemassa raikasta talvi-ilmaa polkupyörän kanssa. :)

Miksi pohjetreeni tympii niiiiiiin paljon?

Tuttu juttu kaikille, mutta mua ei juurikaan pohjetreeni nappaa, olen kertonut sen varmasti ihan riittävän monta kertaa. Tänään pohje-supersarjoja pumppaillessa mietin syvällisesti, että mikä pohjetreenistä tekee niin iljettävän vastenmielistä. Onhan salilla aina muitakin ei-niin-suosikki -liikkeitä, mutta mikään ei vedä vertoja pohkeille. Keksin monta hyvää syytä, ehkä näiden syiden analysointi auttaa minut (ja toivottavasti muutkin) yli tästä selittämättömästä vihasta.

Treenin mallia viime syksyltä, ihan varmasti lavastettu kuva, kun on niin paljon painoja!

1. Tuntuu ikävältä. Jalkatreeni tuntuu aina ikävältä, mutta pohkeiden tekeminen on eri lailla ikävää. Pitkäveteistä piinaa, joka polttelee inhasti jaloissa ja se vaan jatkuu ja jatkuu.

2. Yleensä treenin viimeinen liike, ja kotiin lähtö houkuttelee huomattavasti enemmän, kuin olematon pohjepumppi. Joojoo, treenit vedetään täysiä loppuun, mutta mielummin punnertaisin sata kertaa tai vaikka järjestelisin käsipainot suuruusjärjestykseen, kun aloittaisin pohkeiden supersarjan.

3. Painojen lataaminen on työlästä. Pohjetreeni prässissä vaatii isoa effortia, kun prässi täytyy ladata ja purkaa ja pohjekoneen lähellä ei ole ikinä mitään sopivan kokoisia painoja. Ehkä tämän takia pohjevehkeeseen tulee pistettyä lähimpänä olevat kiekot ja tämähän tekee progression seuraamisesta hankalaa, mikä taas syö motivaatiota. Tämän syyn vuoksi varpaille nousu levytanko niskassa on ehdoton EI, varmaan kuolisin vanhuuteen, kun tangon lastaaminen kestää niin kauan.

4. Pohjekone on rikki. Rahkaäijä joskus kehuskelee hajottaneensa sen, mutta en usko hetkeäkään. Kun uusi sali aukeaa, on varmaan pakko heti tuhota pohjekone, jotta tämä validi syy pysyy yhä listalla mukana.

5. Pohjetreeni ei motivoi. Isot ja vahvat pohkeet on epäilemättä siistit ja isopohkeinen nainen korkokengissä on kuumaa kamaa. Mielikuvaharjoitukset isopohkeisesta Rahkamuijasta ei kuitenkaan yhtään toimi, en käytä korkokenkiä juuri ikinä ja giganttiset pohkeet ei ole yhtään niin tavoittelemisen arvoinen tila, kuin vaikkapa muhkurainen hanska tai kivinen maha-osasto. Taidan myös salaa elätellä toiveita, että ne kasvaa itestään isommiksi. Jos vaikka avokadot menee suoraan pohkeisiin?

6. Olen päättänyt, että vihaan pohjetreeniä. Suomeksi, huono asenne. Mutta pahinta tässä huonossa asenteessa on, että olen siihen ihan tyytyväinen. Ei oo yhtään kova muija, jos tykkää neitimäisesti pumppailla pohkeita?

7. Olematon hyöty suhteessa vaivaan. Totta kai lihastasapaino on kiva juttu, mutta pysysin varmaan pystyssä ilman pohjetreeniä ja iso perse se on mikä puhuu!

8. Onpahan jotain, josta voi aina vinkua ja kirjoittaa maratoonimaisia valitusvirsiä blogiinsa.

Näin pitkä lista ikäviä haittapuolia, niin miksei vaan voi olla reenamatta? Koska pohjetreeni lukee edelleenkin maanantain ohjelmassa ja se olisikin vasta nössöilyä jättää se tekemättä. Ja koska aina on olemassa se hirveä uhka, että joku luulee pienipohkeista treenaajaa rinta-hauis-pelleksi, teen jatkossakin pohjetreenin kunnialla. Mutta en valittamatta!

Jaatko pohjetuskan? Onko takasäärijumppa sittenkin ihan lemppari? Hyviä niksejä käsipainojen järjestelyyn tai pohjevehkeen rikkomiseen? Kerro!

Rahkalaskuri: 92

Melkein julkkis

Semmää vaan sanon, että seuraavan kerran kun tulee lunta, niin jään peiton alle. Meidän käytössä oleva nelivetoauto sanoutui hetkellisesti irti työstään eilen. Ei mitään, takavetonen Transit alle ja menoksi. Iltapäivällä matkalla eräille 20 v. synttäreille poimittiin tien varresta kyytiin ketjuongelmien kanssa painiva maastopyöräilijä ja heitettiin mies ja pyörä kotiin. Siitä tuli varmasti molemmille osapuolille tosi hyvä mieli! Heti illalla huomattiin, että hyvien tekojen karma onkin totta, koska Tampereelle päästessä Transit jäi mehevästi peilijäiseen pihaan jumiin ja vaikka voimakas olenkin, ihan en yksin saanut työnnettyä pakettiautoa liikkelle. Paikalle saapui anonyymi herrasmies, jonka kanssa työnneltiin autoa, kun Lauri kovasti koitti kaasutella. Auto irtosi ja vuolaasti kiiteltiin miestä avusta ja siirrettiin auto toisaalle, tasaisempaan paikkaan.

Keltaiset rukkaset pilasi violetin hegemonian, mutta niillä oli hyvä työnnellä moneen kertaan jumittunutta autoa.

Autokoettelemus ei kuitenkaan ollut vielä siinä. Tänä aamuna auto olisi pitänyt palauttaa, mutta kappas! Se ei liikkunut eteen eikä taakse, jarrut jäässä. Vähän alkoi jo käpykin jäätymään jatkuvasti jumissa olevan auton kanssa ja rapsakka pakkasaamu kului mukavasti pähkäillessä ratkaisua. Tunnin kaasuttelun, kiroilun, renkaan potkimisen, talven kiroamisen ja yleisen apatian jälkeen keksittiin kaataa Jaffa-pullollinen kuumaa vettä renkaalle ja johan lähti. Mitä tästä opimme? Autoilu ei kannata, mutta auttamisesta tulee hyvä mieli ja autetuksi tuleminen vasta hyvältä tuntuukin. Annetaan hyvän kiertää!

Viikon viimeinen, tai oikeastaan jo ensi viikon ensimmäinen treeni räävittiin äsken läpi. Omalta osaltani en saanut ihan fiilistä kohdalleen, mutta tulipahan tehtyä. Supersarjat sen kun jatkuu, ylätalja-kulmasoutu-alatalja -kombo ja pystypunnerrus-viparit-takaolkapäät -setti vastasi päivän viihdykkeestä. Eihän noissa ole enää mitään järkeä.:D Kun voimat on jo ihan loppu, on pakko vetää vaan sisulla. Ja tänään sitä sisua olisi saanut olla vähän enemmän! Ja noissa seteissä on myös se vika, että etenkin tuossa selkäkombossa melkein hävetti ottaa yhtä aikaa haltuun ylätalja, tanko ja alatalja. Loput triplasettitreenit voisikin harkita tekevänsä aamuyön rauhallisina tunteina, tai edes joskus muulloin kuin iltaseitsemän ruuhkassa.

Olen viime aikoina paljon pohtinut sitä, että miksi kuva täysin latistaa muka-massiivisen hauiksen. Viimein keksin! Pölyinen peili.

Ai miten niin melkein julkkis? Valtakunnan seuratuimpiin kuuluvan median, eli Hervannan Sanomien juttu pyöräilevästä Tiimarin tädistä löytyy täältä ja tuttu naamari on sivulla 6. Haastattelu on tehty jo ennen joulua, eli Rauski-täpäri ei ollut vielä liittynyt perheeseen. En olisi tiennyt jutun julkaisusta muuten, mutta muutamakin asiakas tuli kehumaan kuvaa! Nyt on pakko mennä Pirkan Pyöräilyyn, kun se on oikein painetussa sanassa luvattu.;)

Rahkalaskuri: 90

Päiväni Rahkamuijana

Jos olet pitkinä yön tunteina mietiskellyt, millainen on Rahkamuijan päivä, niin nyt saat eksaktin vastauksen.  Pitkä päivä = pitkä postaus.

Aamu on ihmisen julminta aikaa, on kylmä, kiukuttaa, on nälkä, mutta rahka on silti hidas syödä ja Rahkaäijältä oli taas kerran kaikki tavarat hukassa. Kunpa voisin kelata aamut pois!

Sama aamupala toistuu päivästä toiseen, rahka ja kaksi ruispalaa. Tänään oli extra-leipä, että jaksan polkea!

Kotimme sulokkain sisustusyksityiskohta, mömmö-torni

 En näe mitään syytä matkustaa bussilla kouluun, jos keli on siedettävä, joten fillari oli tänäänkin mun valinta. Vähän huolestutti, kun Meridassa on edelleen Mountain Kingit, jotka eivät siis ole nastarenkaat ja ulkona oli aikamoinen lentokeli. Työmatkatempo oli taattu, kun aamulla käskytin Laurin vielä vaihtamaan lukkopolkimet pyörään. Paikoin matkan varrella oli lähes hengenvaarallista takarenkaan heittoa, muuten polkeminen oli jälleen kerran aivan ihanaa.

Mahdutaan Meridan kanssa ihan kivasti hissiin, muita ei sitten mahdukaan

Toinen julmahko asia elämässä on perjantai-luennot, kun on ihan tottunut rötväämään (=tekeen töitä) aina perjantaisin, on haastavaa sopeutua ajattelemaan viisaita viikon viimeisenä tositoimi-päivänä.

Älä anna köyhälle kalaa, vaan koulutusta. Huomaa pirteä kansioni!

Iidan uudet tennarit. Tekeeköhän joku klossillisia Converseja, olis vähän päheemmät, kun noin Shimano-popot.

Rapuhanskat käteen ja menoks!

Nykynuoriso on muuten täysin holtitonta, sain lumipallosta kotimatkalla! En jäänyt kostamaan.

Haettiin auto huollosta, nyt määkin uskallan ajaa, kun neliveto toimii!

Viikonloppuostokset = ruokaa perjantaiksi, mennään taas huomenna sitten kauppaan

Me pidetään tämän karppaavan kansakunnan leipomot pystyssä. Sylillinen leipää Vaasan myymälästä!

Tänäänhän on tunnetusti suuri päivä, ensimmäinen helmikuuta, eli eilen loppui kaikkien tipaton ja vielä perjantain, eli hyvä syy lähteä Arjuskaan ottamaan koko viikon palautusohrapirtelöt. Kuten aina, se jäi nyt väliin ja sen sijaan tuikattiin appiukon sauna tuleen ja levytettiin mukavalla sohvalla. Siinä sohvalla kuuluu aina syödä jäätelöä, mutta tällä kertaa rikottiin sääntöjä.

Itse sauna-jedimestari työssään...

...ja Leksaakin kiuas vähän kiinnosti!

Imen kissaenergiaa Leksasta ja Lukasta, kun kissaneuvottelut polkee edelleen paikallaan

Luka, ocicat

Kollit kattoo Hauskoja kotivideoita, mutta Lukan ilmeestä päätellen ne eivät ole kovin huvittavia

Kotimatkalla bongattua. Jollain on ollut pettämätön mattomaku, kuka pystyy hyvillä mielin kävelemään puolutuskyvyttömän pupun päältä?

Päivän viimeinen askare oli Gekkosten ruuan ostaminen, pilkkitoukkasesonki on parhaimmillaan!

Kun eilen sain älynvälyksen tehdä Rahkamuijan päivästä postauksen, toivoin, että jotain järisyttävää tapahtuisi. Näin viihdearvo olisi lisäntynyt noin 472 prosenttia, mutta tästä tulikin tosi tavallisen hyvä päivä. Arkisia ja kivoja asioita!

Eilen sen sijaan kävi mainitsemisen arvoinen juttu. Tarinan juuret ovat ajassa vajaa puolitoista vuotta taaksepäin, kun aloitin treenaamisen nykyisellä salilla. Usein olin salin ainoa tyttö, mutta muutaman kerran osuin samaan aikaan treenaamaan erään naisen kanssa. Tämä pieni ja vaalea mimmi veteli leukoja ihan tosta vaan useita ja mä olin todella vaikuttunut tästä, en ollut varsinaisesti ajatellutkaan, että leukojakin on ihan mahdollista vetää. Mutta voin sanoa, että tämän tiukan leuanvetomimmin suoritusten jälkeen iski kova halu saada homma haltuun. En pitkään aikaan nähnyt tätä naista ja kun muutama kuukausi sitten huomasin hänet salilla, muistin uskomattoman inspiroivan vaikutuksen ja mietin, että ehkä pitäisi mennä kertomaan juttu tälle naiselle. Koska vieraille ihmisille puhuminen salilla on mulle sitä aitoa mukavuusalueelta poistumista, en vaan jotenkin kehdannut ja jätin asian sikseen.

Eilen illalla olin Rahkaäijän kanssa tekemässä takareisitreeniä, ja jossakin vaiheessa leuanvetomimmi ilmestyi paikalle. Taas ajatus avautumisesta tuli mieleeni, keräsin rohkeutta koko lopun treenin. Lopulta otin tiukan rohkaisuryypyn vesipullosta ja marssin tämän naisen luo vaahtoamaan, kuinka ihailin joskus tämän leuanvetoja ja siitä sain itsekin inspiraation sisäistää tämä jalo selkäliike. Nainen tuijotti ihan silmät selällään ja kommentti oli muistaakseni "Oikeesti?" ja taisi mun avautumista vitsiksikin luulla. Mä toivon, että leuanvetomimmille jäi hyvä mieli (eikä käänny seuraavan kerran sali ovella ympäri, kun friikki avautuja-akka on treenaamassa), koska mä olen jostain syystä tosi iloinen siitä, että uskalsin kertoa jutun innostuksen lähteelleni!

Oliko sulla kiva päivä tänään? Ahdistaako salilla avautuvat heikkopäiset naiset? Kerro!
Meinas unohtua! Vuoden alusta syödyt rahkat: 32