Kertakäyttökulttuuria vastaan

Sairauslomapäivä 2. Päivän suurin koitos oli matka Prismaan, rahkahyllylle oli ovelta vähintään 37 kilometriä, siltä ainakin tuntui, kun yskitti niin paljon. Ei tartte varmaan sanoa, että meidän juhannuspyöräily Näsijärven ympäri on peruttu. Kokeillaan vaikka ensi juhannuksena uudestaan.

Jo menomatkalla kauppaan huomasin, että taloyhtiön roskisten luo oli hylätty turkoosi jakkara ja sanoin Rahkaäijälle vitsillä, että jos se yhä takaisin tullessa on siinä, otan sen mukaani. Vähän riemastuin, kun kotiin tullessa näin, että yksinäinen jakkara on edelleen odottamassa roska-autoa. Nappasin jakkaran mukaan ja pienen jakkaraterveystarkastuksen jälkeen totesin, että yksi jalka on vähän vinksallaan, ruuvit vaatii kiristystä ja istuinosassa on jotain likaa. Muuten perusterve tapaus!

Vastoin huonekalukauppiaan propaganda-videota, huonekaluilla on tunteet!

Anteeks vaan, mutta juuri tätä Ikea teettää. Kun jakkara maksaa neljä euroa, se on helppo hylätä heti, kun siitä kahden viikon jälkeen vähän vääntyy jalka. Ja mun mielestä neljän euron jakkara on vähintään yhtä epäillyttävä, kun neljän euron pitsa. Jossain kohtaa on taidettu vähän oikaista.

Koivet suoristuu

Pienet puutteet oli nopeasti korjattu ja Rahkaäijä heitti ilmoille hyvän ajatuksen, kotoilu-Rahkamuija voisi vähän tuunailla jakkaraa uuteen uskoon! Sehän sopi tälle itse Anu Harkista seuraavalle suurkotoilijalle, tarpeeks kevyttä, mutta aikaavievää sairaspäivän puuhaa.

Sapluunan piirsin ihan itte, mutta varsinkin pienen keskiosan leikkaaminen oli kova haaste mulle ja keittiö-Fiskarseille

Akryylimaalia ja kankaanpalat tuputtimiksi

Ensimmäiset orvokit pintaan

Tadaa, valmista tuli!

Keltaisista orvokeista tuli paremman näköisiä  kuin violeteista

Tuli meinaan aika hieno, vaikka itte sanonkin! Hylätty jakkara sai uuden mahdollisuuden ja projekti maksoi tasan nolla euroa. Mun unelma on, että voisin joskus laittaa jonkun ihanan keinutuolin uuteen uskoon samalla tyylillä, mutta sitä ennen maantiepyörien pitäisi muuttaa pois tieltä olohuoneesta. Eli sitä päivää ei tule ihan nopeasti. :D Mikä on sun paras tuunaus? Tuliko hieno vai huono? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 286

Rintakarvat ja haastevastaukset

Eilen oli penkkipäivä ja tänään fillaripäivä. Hyvässä harmoniassa tää mun elämä! Vedin taas eilen yhden leaun viidentoista kilon lisäpainolla, mutta en siltikään voi uskoa, että pystyn siihen. Ehkä sittenkin jotenkin huijaan tai viiden kilon kiekkoon on joku kurja piirtänyt ykkösen vitosen eteen.

Äsken käytiin vetämässä muutama, tai siis oikeastaan kahdeksan kovaa puolen kilometrin repäisyä pyörällä ja letkeästi takaisin. Tuttua intervalli-juttua! Jaloissa ei ollut ihan 100 prosenttinen olo ja takareidet loppuivat ennen, kuin tuli olo, että happi loppuu.

"Mullon toi Lance A.:n kehittämä hormonidieetti käytössä, fillari kulkee ja rintakarvat kasvaa!"

Kalusto 4/8, maastopyörät puuttuu

Viime aikoina on taas tipahdellut muutama haaste sieltä sun täältä ja nyt kun olen pähkäillyt niitä tarpeeksi, olen valmis vastaamaan. Kuvituksena on muutama otos meidän kaupunkipuutarhan avajaisista.

Mariliilta sain haasteen aika pahan haasteen, jota jouduin pohtimaan useamman päivän. "Jokainen haasteen saanut keksii itsestään kolme asiaa, joiden uskoo olevan niin erikoisia tai poikkeuksellisia, että voisi noilla jutuilla “päihittää” kanssabloggaajat. Kun kolme asiaa on keksitty, haaste heitetään eteenpäin viidelle bloggaajalle, joiden täytyy vastata kysyjälle ja haastaa seuraavat viisi tyyppiä.“

Tulkitsen tämän niin, että asioiden ei välttämättä tarvitse olla "en ole koskaan..." -juttuja. Mutta mitä tulee Marikan keksimiin juttuihin, mäkään en ole koskaan ottanut ulkomailla rannalla aurinkoa tai käynyt Les Mills -jumpassa. En taida jakaa tätä eteenpäin, koska taitaa mennä jo useampaa kierrosta.

Mun kovat väitteet:

1. En ole koskaan ollut jälki-istunnossa tai saanut sakkoja. Olen siis täysin nuhteeton kansalainen.

2. Mulla on ollut irokeesi. Eikä meinaan mikään nössö tyttöjen irokeesi, vaan ihan semmonen oikee, nih!

3. En ole koskaan pitänyt vesimelonista, hyi!

Hervannan korkein puutarha?

Sain Suvilta viiden kysymyksen haasteen, tykkään näistä tosi paljon, vaikken koskaan jaksakaan jakaa näitä eteenpäin.

1. Mikä oli suosikkibändisi yläasteella?
GREEN DAY! Myöhemmin tuli muitakin suuria käänteen tekeviä bändejä, mutta GD oli aika rock etenkin seiskaluokalla. Kolme vuotta sitten käytiin Sannan kanssa katsastamassa tätä teinisuosikkia Helsingissä ja siellä jorailtiin eturivissä 2000-luvulla syntyneiden kanssa. Keikka oli kehno ja ylipitkä ja kaikkee muuta epäpunkkia ja reissu kesti vuorokauden ja sisälsi pääasiassa odottelua. Mutta kivaa oli silti!

Ihan kohta on mansikoita rahkaan!

2 Fitness ilmiönä – tosi jees vai alkaako jo ärsyttää?
Semisti epäkiinnostava keskustelu jo, vaihdetaanko aihetta?

3 Ruoka-aine, jota et ikinä ole käyttänyt omissa ruoissa, mutta jota haluaisit oppia käyttämään?
 Kiitos Rahkaäijän ennakkoluulottoman asenteen, meillä kokeillaan kaikenlaista, osa kokeilusta on menestyksiä, osa floppeja.

Mansikka, ruohosipuli ja tinjami.

4 Onko sinulla lempinimiä?
 Anni on niin lyhyt nimi, että siitä ei ole kukaan jaksanut vääntää mitään hauskaa. Mutta sukunimistä senkin edestä, ennen olin Luukkis, nykyään Vuohis. Tai Rahkis!

Tinjami tuoksuu hyvälle, mutta maistuu väkevälle.

5. Facebook vai blogit?
 Blogit. Nyt voin vähän avautua samalla mikä Feisbuukissa ärsyttää. Etusivu on aina täynnä mainoksia, mutta se ei ole mitään siihen nähden millainen aivoton mielipiteiden oksennusämpäri FB:sta on tullut.

Porukka liittyy kaikkiin aivan naurettaviin pikku-Pentti takaisin narkkariäidille -ryhmiin yhtään tietämättä asioiden taustoja ja ryhmissä ollaan valmiita polttamaan syyllisen (= sosiaalityöntekijä/virkamies/opettaja/kuka tahansa, joka tekee vaan työtään) talo ja kidnappaamaan mummo. Vääryyksien korjaaminen jatkuu roskalehtien skandaalinhakuisten uutisten jakamisella, ja jako otsikoidaan "kaikki tommoset sossut/maahanmuuttajat/naiset/suomenruotsalaiset/ulkomaalaiset/eri puolueen kannattajat/mopoautokuskit/nuoriso pitäis tappaa!" ja sitten hengenheimolaiset huutaa kommenteissa niin just saatana, Karjala takasin!

Ja sitten kun mielipidettä on tarpeeksi ilmaistu ystävien kesken, mennään meuhkaan eri yritysten FB-sivuille. Kun Alko ilmoittaa sivuillaan, että tänään kaikki Alkot auki 9-18, niin jokaisen peruspenan on pakko käydä kommentoimassa siihen, että en käytä Alkon palveluita. Ja vielä ennen uloskirjautumista jaetaan joku herkkä kuva, jossa on sielukas ajatelma tyyliin "Jokainen päivä  on lahja <333" tai edes naapurin kadonneen kissan/kakaran katoamisilmoitus. Ai niin, meinasin unohtaa "Tykkää, niin Aftrikan nälänhätä loppuu" -päivitykset.

Huhheijaa, tulipas avautuminen, mutta pointti oli se, että aikuiset ihmiset vois vähän harjottaa mediakriittisyyttä joka käänteessä ja lopettaa uikutuksen Feisbuukissa. Ei muuta.

Näihin karvaisiin ja some-kriittisiin tunnelmiin on hyvä päättää tältä erää. Se on ihan kohta viikonloppu, jee!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 261

Fitness-vappunaamarit

Kuten kaikki tietää, humalanhakuinen örveltäminen on ollut muotia viimeksi silloin, kun puntit tungettiin sukkiin ja vappupileissä soi Gunther repeatilla. Tämän takia twelve packin kuori päässä ei ole varteenotettava vappunaamari, on siis keksittävä jotain muuta. Mutta ei hätää, vastastauksen tähän vapun kinkkisimpään kysymykseen tarjoaa Rahkamuija!

Kukaan tosi-Pepsi Max -fani ei osta tietenkään vain yhtä pulloa kerrallaan ja two packissa pullot pitää yhdessä napakka pahvinpala. Tadaa, täydellinen ja aivan valmis vappunaamari, vain naru puuttuu!

Jos et kuitenkaan halua tunnustaa Pepsin värejä, pieni tuunaus on helppo tehdä. Pahvin voi joko maalata tai päällystää kivalla paperilla (vaikkapa rahkapurkin kansilla), itse päädyin akryylimaalin.

Yksivärinen naamari on elegantin vappujuhlijan ratkaisu, mutta jos haet näyttävämpää tyyliä, kaikenlainen koristelu on sallittu. Paljetit, tarrat, confetit, nauhat, hileet... Vain mielikuvitus on rajana! Heittelin koristukset märän maalin päälle ja maalin kuivuttua liimailin vielä vähän lisää blingiä.

Reiät narua varten kannattaa muuten tehdä ennen mahdollista tuunausta, mutta on myös mahdollista liimata vaikkapa grillitikku naamariin ja näin silmikosta tulee käsin kannateltava. Naru on kuitenkin suositeltava ratkaisu, sillä silloin kädet jäävät muuhun käyttöön.

On täysin ymmärrettävää, että mieslukijat eivät välttämättä innostu hieman naisellisesta silmikosta, mutta koska Rahkamuija on kaikkien lukijoiden ystävä, on tarjolla myös miehekkäämpikin vaihtoehto. Tarvitset ainostaan MASSin viiden kilon palkkari/hera-pöntön  ja jonkin teräaseen silmän reikien tekemistä varten (reikiä ei tietenkään ole pakko olla!).

Tämä malli tarjoaa myös erittäin hyvää suojaa sadetta vastaan, on nimittäin todella ikävää, jos vaivalla väännetty vappukampaus menee sateessa pilalle. Tai jos vappukampaus hieman epäonnistuu, ei sitä kukaan huomaa naamarin alta. Naamari on myös näppärä loppuillasta, voit ottaa pöntön pois päästä ja kerätä lähiympäristön roskat siihen. Tai jos olet juonut liikaa Pepsiä ja hapot nousee takaisin päivän valoon, voit käyttää naamaria myös oksennusastiana. Näppärää, eikö?

Kumpi naamareista olisi mieleisempi illan rientoja varten? Miten tuunaisit Pepsi-naamarin? Vai käykö vappuflaksi paljon paremmin ilman naamaria? Kerro!

Mukavaa vappua kaikille lukijoille ja ei-lukijoille, eli siis ihan kaikille!

Rahkalaskuri: 208

"Rauta oli kevyttä ja sitä oli paljon"

Otsikon mietelauseen sinulle tarjosi aikamme suurimpiin ajattelijoihin kuuluva Lauri Rahkaäijä. Innoitus tähän ajatelmaan tuli päivän salitreenistä. Tein tänäänkin voimatreenin, jotta pääsen samaan rytmiin Rahkaäijän kanssa, on kiva mennä tekemään salille samoja juttuja. Penaa ja levee, eli penkkipunnerrusta ja leuanvetoa oli vuorossa. Penkki oli samaa kuraa kun aina ennenkin, mutta leuanvedot kulki ihan kivasti. Vetelin kuusi sarjaa kakkosia ja lisäpainoihin tuli huima 1,25 kilon korotus edelliskertaan.Vaikka vedinkin vaan kahden sarjoja, kyllä lisäpainojen ja vyön kilinästä tulee niin miehekäs olo! Melkein kuulen henkisten kiveksieni kasvavan.

Rahkaäijä on todellinen vauhtivetäjä, ei edes kuvaa ehdi ottamaan!

Monta lyhyttä sarjaa on muuten henkisesti jotenkin paljon helpompi tehdä, kuin pari kolme pitkää. Kolmeen kovaan toistoon on huomattavasyi vaivattomampi tsempata, kuin kymmeneen kelvolliseen. Ja jos kuudesta sarjasta viimeinen menee vähän sinne päin, ei se ole niin vaarallista, koska "onhan tässä tehty jo ihan sata sarjaa alle", mutta jos kolmas ja viimeinen sarja penkissä kusee totaalisesti, on treeni melkein pilalla.
Treenin päälle käytiin vähän vielä ulkoilemassa keväisen Hervannan kujilla. Leukailutreenistä jäi vielä voimia yhteen näyttävään leuatukseen!

Olen hc-leuattaja, koska rystyset meni rikki, kun pudottauduin lumihankeen!

Eilen käytiin illalla vetelemässä maantiepyörillä intervalleja ja voin sanoa, että se oli vähintään yhtä kamalaa hommaa, kuin rappusten juokseminen. Paikka oli vaan vähän huono, tie pölisi kamalasti autojen mennessä ohi ja rekkakuskit olivat kärttyisällä tuulella, eräskin painoi torvea kohdallamme niin urakalla, että korvissa soi melkein vieläkin!

Vielä kaksi kertaa edestakaisin, kyllä jaksaa!

Ja sitten vähän kaikkien rakastamia kotoilu-hommia! Sain äidiltäni vaaleanvioletin tuubihuivin jonkin aikaa sitten ja töissä kangasvärejä hyllyttäessä keksin, että voisin värjätä huivin vähän paremmin aurinkolaseihin mätsääväksi. Eikun violettia lientä keittämään!

Huivi painaa alle 250 grammaa, yksi pussi väriä siis riittää!

Väri lämpimään veteen, vatiin lämmintä vettä ja suolaa ja väri sekaan! Väripussia ei muuten kannata avata hampailla, tulee violetit huulet!

Päivän keitto, satunnaista sekottelua tunnin ajan.

Ja tadaa, mätsää jo paljon paremmin arskoihin! Todellinen väri on vähän kuvaa tummempi ja syvempi ja siitä tuli tosi tasainen ja just sellanen kun pitikin. Hyvä mää!

Tämmöstä tänään, huomenna jotain muuta. Eikun, anna mää arvaan, käyn huomennakin salilla ja taidan ajaa myös pyörällä, mutta enempää huiveja ei ole värjättävänä.:D

Rahkalaskuri vuoden alusta: 172

Uusi paavi ja uudet lääkkeet

Eilen lähdin toiveikkaasti, mutta silti iso epäilys mielessä salille hoitamaan viikon etureisitreenin pois alta. Lämmittelyiden, reiden ojennusten ja yhden kyykkysarjan jälkeen totesin, että olen ihan liian puolikuntoinen treenaamaan ja lähdin kotiin. Pakko oli käydä kokeilemassa, kun palo treenata oli niin kova, eikä ainakaan jäänyt epäilystä olenko kyykkäyskunnossa. En ollut!

Päivän asu: täydellisesti sairaslomaan sopivat haalarit Priman ale-rekistä 30 euroa. Tyylikkään herrasnaisen valinta...

Tänään aamulla katsoin totuutta tai lähinnä YTHS:n lääkäriä silmiin ja sain loppuviikon saikkua, antibioottikuurin ärhäkkään poskiontelotulehdukseen ja viikon liikuntakiellon. Kehotus pysyä viikko paikallaan on epäilemättä tarpeen, sillä olisi jo aiemmin pitänyt vähän rauhoittua. Ja koska tiedän tapani, olisin jo lauantaina optimistisesti spekuloimassa, joko voisin mennä mavettamaan tai fillaroimaan Ikean spooria ympäri. Nyt ei tarvitse spekuloida, vaan harjoittelen viikon lötköilijän elämää. Mitä mää teen tällä kaikella ajalla?

...ja aionkin pitää loppuviikon ihan omia haalaribileitä.

Sen sijaan mää tiedän, mitä kannattaa tehdä Palmusunnuntaina, 24. maaliskuuta. Tullikamarin Pakkahuoneella on Torment´13 -tapahtuma, messut kovaa treenaaville (ohjelma täällä). Se on TAMKin opiskelijoiden järjestämä tapahtuma ja siellä on ohjelmaa liittyen mm. voimanostoon, crossfitiin ja kamppailulajeihin. Siellä on myös puhumassa Esko Ketola, 71 v, jonka voimanoston yhteistulos on rapsakat 535 kiloa. Ja kättäkin siellä pääsee vääntään oikein kilpaa ja 200 ekalle kävijälle on luvassa ilmainen viikon kokeilujäsenyys GoGo-liikuntakeskukseen. Liput Tormentiin maksaa femman. Rahkaväki aikoo olla paikalla!

Hesari, Aamulehti ja Aku Ankka on luettu kannesta kanteen, seuraavaksi Pimeyden kutsu.

Mää ja Dahlin Arne mennään viettään laatuaikaa tonne sänkyyn loppupäiväksi ja nyt kaikki vois kirjottaa kivoja tarinoita tai kysymyksiä tai postausehdotuksia kommenttiboksiin, koska mulla on aikaa vastata pitkästi ja laveasti.
Ootko pysynyt terveenä? Onko antibiootit vaan lääkefirmojen propagandaa? Onko haalari rautaa vai roskaa? Kiinnostaako kädenvääntö? Kiinnostaako pohjoismaiset dekkarikirjailijat? Vai inspiroiko Aku Ankka ja kumppanit enemmän? Ootko koskaan miettinyt minkälainen ääni Mustakaavulla on? Mitä mieltä olet uudesta Paavista? Kerro!

Kotoilu-Rahkamuija

Tää on taas näitä päiviä, millon tenttimateriaali odottaa lukijaa ja esseet tiivistämistä, mutta sen sijaan Annia kiinnostaa ihan muut asiat. Syytän tästä kaikesta 30 tunnin työviikkoja, kuka nyt pystyis vapaapäivinään tekeen koulujuttuja, ku täytyyhän sitä vähän ollasta sellasta relax-aikaakin, eiks vaan, joohan?
Kiinnostuksen kohde numero uno on tänään ollut joulukorttien näpertäminen, aaah... Tänä jouluna teemana on ruskea, kulta ja old school. Anteeks mitä, mistä lähtien oon pohdiskellut joulukorttien teemoja?

Nää pelokkaat ipanat ei varsinaisesti lisää joulumieltä vai mitä ootte mieltä? Vai olisko omiaan sellaseen paskan joulun toivotukseen?

Jouduin  ihan vähän pettään Tiimaria ja ostin noi vintage(?)-kuvat Sinooperista. Teen erilaisia kortteja, josta sitten arvon jokaiselle saajalle sopivan, yritän oikeesti miettiä saajaa, mistä se ilahtuis. Mummoille enkeleitä ja sitä rataa.
Päivän alkuperäisiin suunnitelmiin ei myöskään kuulunut sali, mutta mitäpä ei laiskimus tekisi vältelläkseen velvollisuuksia. Salille lähtiessä muistin, että kickbiken lukko reistailee, pitäis varmaan öljytä, mutta öljy on autossa ja autolle on ainakin 70 metriä matkaa. Mutta kirkkaana loistavan älyni ansiosta nappasin mukaan oliiviöljypullon, sillä oli hyvä rasvailla. Lukko ei valitettavasti auennut välimeren herkun avullakaan, vaan äsken piti käydä hiukan konepajalla operoimassa. Voin kertoo, että vähän harmitti kattoo, kun Magnumin kallis U-lukko pistetään säpäleiks.

Tää on myös kannanotto sille, mitä mieltä oon Eldorado-oliiviöljystä.:D

Jalkapäivä, jonka ei pitänyt olla tänään, sujui aika mukavasti. Sali oli aivan täynnä ja varasin ainoota mave-paikkaa vaikka kuinka kauan, melkein hävetti kun jo käytiin kyseleen, et onks viä monta settiä jäljellä. Ei ollu yhtään sellanen näpertely/pumppailuolo, niin ratkasin asian tekemällä pelkkää kyykkyä ja maastovetoo. Kyykkyä tais olla kuus sarjaa ja mavee kaheksan.:D molemmat vähän sellasella pyramidimeiningillä. Oon tehny mavea melko vähän tänä syksynä ja ehkä ihan hyvä, koska nyt se tuntuu pitkästä aikaa kevyeltä ja hyvältä. Tänään nappasin vikaks nostoks 97,5 kg ja sekin tuli tosi hyvin ja raivokkaasti ylös. Pohkeita en tehnyt, kröhöm...

Saatiin tänään myös perinnöks tällanen lasimalja, enkä yhtään tiedä, mitä sillä kuuluis tehdä, mutta nyt se toimittaa kynttiläkipon virkaa.

Ihanuusiltapala nr. 2: tomaatit halki, vuokaan, päälle pestoo, valkosipulimurskaa ja tinjamia ja uunissa kunnes tulee mukavan pehmosia. Kymppi plussa!

Päivä on ollut todella hyvin onnistunut koulutöiden välttelyn osalta ja toki muutenkin! Oon myös huomannut, että blogit, oma sekä muiden, on todella tehokasta välttelymatskua. Ihan tuleekin himo toteuttaa kaikki hyvät ja etenkin ne ei-niin-hyvät postausideat.:D

Jalkakuritusta

Jotta elämä ei olisi liian helppoa, kannattaa välillä juosta vähän rappusia. Eilen Pyynikin rappuset kuritti Rahkamuijaa toden teolla. En ymmärrä, kuinka olen joskus pystynyt kirmaamaan ne ylös kymmenen kertaa, olin eilisen seitsemän jälkeen totaalinen ihmisraunio.

Tää on selvästi otettu ennen ensimmäistä settiä, ei muuten noin hymyillyttäis

Loppua ei edes näy

Jo toisen kerran jälkeen tuntui tosi pahalta ja karmeinta melkein on alaspäin kävely. Siksi pyrinkin laskemaan alas kaidetta pitkin.:D muutama turisti ihmetteli meidän touhua suuresti ja kuittasin heille vain "No pain, no gain." Olin oikein ylpeä omasta nokkeluudestani. Kipu keuhkoissa olikin aika huikea viimeisten settien jälkeen, tuntui ettei maailmassa ole tarpeeksi happea mua varten. Melkein jo nyt aika on kullannut muistot ja tiedän, että viikon, parin päästä kohtaamme rappusten kanssa uudelleen. Ehkä seuraavalla kerralla voisi pysytellä Hervannan mäkihyppymäen rappusissa, ne on ihan vauvojen rappuset verrattuna Pyynikkiin.

Eikä se jalkatuska suinkaan siihen loppunut, salipäivien kierto heitti eteeni tälle päivälle jalkatreenin ja kävin sen jo tekemässä, toki melko kevyesti. Pohkeita rankaistiin eilen ihan riittävästi, sen sijaan napsin neljä mukavaa sarjaa suorinjaloin maastavetoa, pari etukyykkyä ja kolme takakyykkyä. Mun usko kyykkäämiseen on vähän palautunut, tekemällä se vaan etenee, ei valittamalla!

Pääosassa Leoko

Tässä oli se osuus, joka kiinnostaa treeni-Rahkamuija-faneja ja nyt alkaa se osuus, joka kiinnostaa mattofaneja (=ei ketään). Mun armas mattoprojekti alkaa tulla tiensä päähän, eli lanka loppuu. 

Joogamatto

Rauhan matoksi nimetty tekele on viimestä kierrosta vaille valmis, paljon pidempään ei into olisi enää pysynyt yllä. Matto painaa kun synti ja kierroksen virkkaaminen vie raivostuttavan kauan. Huomasin, että paras tyyli on levittää matto lattialle tai sängylle ja istua keskelle ja virkata siitä.

Pahinta tässä kuitenkin on että, tajusin meidän kämpän olevan aivan liian sekainen ja usein pölynenkin tuolle ihanaiselle ympyräiselle. Mulle tulee paha mieli, jos se menee likaseks tai peittyy johonkin roinaan (tästä tulikin mieleen, että voisin tehdä postauksen aiheesta "noin sata syytä miksi olen huono vaimo" :D). Jos joku nyt kokeekin voivansa antaa paremman ja siistimmän kodin tuolle joogamatolle, niin voi tulla hakeen pois. 

Kihisen jo innosta päästä alottamaan uutta mattoa, aiheena tällä kertaa synttärilahja kummitytölle. En tiedä, miten mattolahja uppoo 4 v. prinsessalle, mutta teen silti!

p.s. 57 yötä ja sit Kaliforniaan!

Mattohulluutta

Aloitin tän päivän reippaasti aamulenkillä, jonne lähdin suoraan sängystä. Keräsin kylläkin puoli tuntia peiton alla voimia ennen lähtöä, koska kylmä ja harmaa keli ei napostellut yhtään. Ja kun pääsin ulos, toivoin, että sumusta tulee joku mörkö ja kaappaa mut, ettei tarvis enää juosta. Niin tuskaselta tuntu. Tiedän myös, että aamulenkkini on aikamoista hidasta hölköttelyä, mutta tänään oli todellinen pohjanoteeraus. Joku äijänkäppänä ohitti mut kävellen. Olin aivan hölmistynyt, en edes kehdannu kiristää vauhtia sen verran, että ohittaisin sen. Ja se ei ollut edes ylämäessä, ai että hävetti! Jos se on vaikeeta kestää, että joku ohittaa mut pyöräillessä, niin tämä oli aivan täysin kestämätöntä.:D Kun loppumatkasta vielä joku aamuolutta siemaileva herrasmies huuteli mulle jotain syvällisiä mietelauseita, teki mieli vaan palata peiton alle.

Muhun on iskenyt täysin hallitsematon mattohulluus. Uhosin aikasemmin, että saan virkattua alottamani maton valmiiks. Se todellakin tuli valmiiks, oli pakko lopettaa, kun en enää raaskinut ostaa törkykallista kudetta.

Sen sijaan pakotin Rahkaäijän kanssani Lankamaailmaan shoppailemaan ja poistin sieltä viisi kiloa trikookudetta, vaaleansinistä ja turkoosia. Tuon raidallisen maton kanssa kokosuunnitelmat ovat vähän kunnianhimoisempia, kuin tuossa 94 senttiä halkaisijaltaan olevassa neitsytmatossa. Olen viimeksi virkannut ehkä ala-asteelle ja vaikka aina yllätän jopa itseni näillä askarteluvillityksillä, on tämä mattohulluus todellinen musta hevonen. Yritin eilen katsella kaikkia hienoja virkkausmalleja, mutta ne on aivan liian vaikeita mulle, joten pysyttelen tuossa itse keksimässäni tyylissä vaihtelevalla menestyksellä. Langanvaihdon voisi ehkä opetella, mutta hyvin tuo solmun tekeminenkin on toiminut.:D Voin vain kuvitella, kuinka innoissaan kaikki sukulaiset on joulupaketista löytyvistä riemunkirjavista jättimatoista. Tai jos kyllästyn, niistä tuleekin ehkä pannunalusia. Tai lasinalusia.

Selkätreeniä ja gekkoja

Olis melko näppärää, jos Hulluilla Päivillä olis myynnissä lisätunteja vuorokauteen, mulle kelpais! Lisätunnit varmaan levyttäisin vaan sohvalla, että ei sittenkään.
Totesin, että on (taas) aika vaihtaa saliohjelmaa.:D Nyt koitetaan uudestaan sitä kolmijakoista ja alotin tänään selkätreenillä. Alkuun tein muutaman lämppäsetin leukoja, sitten kolme settiä ylätaljaa, pari alataljaa, kolme polvenpäältä vetoo ja kaks kulmasoutua. Huh huh, kuulostaa hirveen läkähdyttävältä näin kirjotettuna, mutta ei käytännössä tuottanut ongelmia. Paitsi polvenpäältä veto oli pitkästä aikaa tehtynä tosi hooceen tuntuinen. Lisäks tein hauikset ja vatsat. Parasta päivän treenissä on, että se on jo tehty!

 Olin tosi tyytyväinen treenin sujumiseen ja omaan virkeyteen. Alkuviikko meni vähän pilalle muutaman tosi huonosti nukutun yön takia ja osaan taas arvostaa ihania yhdeksän tunnin yöuniani. Olen aina ollut säännöllisen vuorokausirytmin ystävä ja melkein mistä vaan muusta voin tinkiä, mutta en yöunista. Siksi olinkin aivan ihmisraunio, kun kahtena yönä unet jäivät muutamaan tuntiin. Olin jo aivan varma, että kyseessä on vähintään krooninen unettomuus, mutta viime yö onneksi osoitti pelon aiheettomaksi. :D
En muuten äkkiä keksi mitään niin tyhmää kun lippis päässä treenaminen. Oikeesti, sattuu aivoon! Paitsi yksi poikkeus on. Jos sali sattuu sijaitsemaan Muscle Beachilla, lippis on hyväksyttävä. Yksi meidän Kalifornian reissun odotetuimmista kohteista onkin tuo eeppinen lihasranta!

Otan tämän vaimoilun nyt ihan tosissaan ja alkuviikosta sain päähänpinttymän, että haluan virkata pyöreän maton. Tätä se on, kun on töissä Tiimarissa, jatkuvasti keksii uusia villityksiä, jotka kuitenkin yleensä loppuu melko äkkiä. Mutta matontekele tulee valmiiks, sen päätin!

Rahkamuijan oikeaoppinen treenin valmistautuminen, silmukkaa syntyy!

Yksi meidän liskoistakin suvaitsi näyttäytyä pitkästä aikaa, ja sitä ei oikeasti tapahdu usein päiväsaikaan, niin hetki oli ikuistettava.

Sylvi päiväkävelyllä

"Pistä se kamera pois tai puren!"

Urkki, Anita ja Sylvi on ohutvarvasgekkoja ja parhaiten niitten kanssa vois seurustella öisin, mutta kuten aiemmin sanottu, itse nukun silloin. Nuo gekkoset on kyllä aivan mahtavia ja helppoja perheenjäseniä, samaa en kyllä sanoisi näiden kavereiden ruokaeläimistä, jauhomatoja ja kenttäsirkkoja, yöök!