Tuntumaa pohkeissa ja hauiksissa (eli tositreenajan tärkeimmissä lihaksissa)

Uskomatonta, mutta jälleen kerran Rahkaäijä sai meikäläisen huijattua juoksemaan Hervannan mäkihyppymäen rappusia edestakaisin. Eilen sääkin oli kunnon Rambo-urheilijan mielentilaan sopiva, taivas oli tumma ja vettä satoi. Pohkeet alkoivat elää aivan omaa tärinäelämäänsä jo kahden kerran jälkeen ja kahdeksan kertaa kovaa ylös ja kävellen alas piti huolen siitä, että tänään pohkeiden tilalla on kovat ja kipeät puupökkelöt.
Oikeasti rappuset eivät ole yhtään niin pahat enää, kuin joskus ensimmäisinä kertoina, jolloin olin ihan valmis tirvaisemaan Rahkaäijää esimerkiksi mäkihyppysuksella naamariin. Ihan kun se olis jonkun muun vika, etten jaksa juosta.:D Nyt on ainakin henkinen kantti kasvanut niistä ajoista ja sitkeästi painan täysiä jokaisen nousun. Eilen otettiin muuten aikaa, Rahkaäijä kipitti rappuset ylös 31 sekunnissa, mulla meni 35 sekuntia. Sopii tulla koittamaan, mikä olisi oma aika! Oliko tää haaste? Todellakin!

Hyppyrimäestä laskeminen leuattaminen sallittu ainostaan mäkisuksilla. Hups, unohtu kotiin! 

Tänään potkuttelin kickbikella salille tekemään olkapää-ojentaja-hauis -treenin. Potkuttelusta oli kylläkin kaikki hauskuus kaukana pohjejumin takia.

Jos olisin poliisi, antaisin mun kickbikella sakot ihan varmuuden vuoksi, koska se on vaan niiiin vauhdikkaan näköinen!

Salilla toteutin melko lyhyen, mutta äärimmäisen ytimekkään treenin joka meni suunnilleen näin. Pystypunnerrus, yhden käden pystypunnerrus, viparit + takaolkapäät superina, pushdown taljassa + ojentajapunnerus narulla taljassa superina ja hammer-hauis käsipainoilla + taljassa superina. Viimeisen hauissetin jälkeen makasin penkillä kaksinkerroin ja tajusin, että määhän olen oppinut treenaamaan kunnolla! Olkapäissä, ojentajissa ja hauiksissa oli melko ennenkokematon poltto ja pumppi. Joskus parhaat treenit tuli tehtyä, kun Rahkaäijä mölisi vieressä, mutta nyt olen oppinut vetämään kunnolla ja kovaa ihan yksinkin. Tuntuma, se on päivän sana. Viime aikoina olen saanut treeneissä kunnolla lihakseen tuntuman ja siitä se hyvä treeni tulee!

Wuhuu, treeni tehty!

Teollisuusleuatus nosturissa. Painoraja 5000 kg, kestää tuhdimmankin leuattajan ja vaikka vielä pienet lisäpainotkin! Tää blogihan on kohta pelkkää leauatusta vaan...

Rahkaäijä muuten tajusi, että kuvahan sisältää oivan ratkaisun vaimon säilytykseen vaikkapa ruokatauon ajaksi. Kun akka jo valmiiksi roikkuu tuossa, äkkiä nosturi katonrajaan ja itte vauhdilla Ritvan Kalakahvilaan mättään silakkapihvejä. Kätevää, eikö?

Nyt mää lähren maalle ottaan riläx! Tänään lähtee talviturkki, johan tässä on monta viikkoo nössöilty! Ooksääkin nössöilly, vieläkö on talviturkki?

Rahkalaskuri vuoden alusta: 247

Jalkakuritusta

Jotta elämä ei olisi liian helppoa, kannattaa välillä juosta vähän rappusia. Eilen Pyynikin rappuset kuritti Rahkamuijaa toden teolla. En ymmärrä, kuinka olen joskus pystynyt kirmaamaan ne ylös kymmenen kertaa, olin eilisen seitsemän jälkeen totaalinen ihmisraunio.

Tää on selvästi otettu ennen ensimmäistä settiä, ei muuten noin hymyillyttäis

Loppua ei edes näy

Jo toisen kerran jälkeen tuntui tosi pahalta ja karmeinta melkein on alaspäin kävely. Siksi pyrinkin laskemaan alas kaidetta pitkin.:D muutama turisti ihmetteli meidän touhua suuresti ja kuittasin heille vain "No pain, no gain." Olin oikein ylpeä omasta nokkeluudestani. Kipu keuhkoissa olikin aika huikea viimeisten settien jälkeen, tuntui ettei maailmassa ole tarpeeksi happea mua varten. Melkein jo nyt aika on kullannut muistot ja tiedän, että viikon, parin päästä kohtaamme rappusten kanssa uudelleen. Ehkä seuraavalla kerralla voisi pysytellä Hervannan mäkihyppymäen rappusissa, ne on ihan vauvojen rappuset verrattuna Pyynikkiin.

Eikä se jalkatuska suinkaan siihen loppunut, salipäivien kierto heitti eteeni tälle päivälle jalkatreenin ja kävin sen jo tekemässä, toki melko kevyesti. Pohkeita rankaistiin eilen ihan riittävästi, sen sijaan napsin neljä mukavaa sarjaa suorinjaloin maastavetoa, pari etukyykkyä ja kolme takakyykkyä. Mun usko kyykkäämiseen on vähän palautunut, tekemällä se vaan etenee, ei valittamalla!

Pääosassa Leoko

Tässä oli se osuus, joka kiinnostaa treeni-Rahkamuija-faneja ja nyt alkaa se osuus, joka kiinnostaa mattofaneja (=ei ketään). Mun armas mattoprojekti alkaa tulla tiensä päähän, eli lanka loppuu. 

Joogamatto

Rauhan matoksi nimetty tekele on viimestä kierrosta vaille valmis, paljon pidempään ei into olisi enää pysynyt yllä. Matto painaa kun synti ja kierroksen virkkaaminen vie raivostuttavan kauan. Huomasin, että paras tyyli on levittää matto lattialle tai sängylle ja istua keskelle ja virkata siitä.

Pahinta tässä kuitenkin on että, tajusin meidän kämpän olevan aivan liian sekainen ja usein pölynenkin tuolle ihanaiselle ympyräiselle. Mulle tulee paha mieli, jos se menee likaseks tai peittyy johonkin roinaan (tästä tulikin mieleen, että voisin tehdä postauksen aiheesta "noin sata syytä miksi olen huono vaimo" :D). Jos joku nyt kokeekin voivansa antaa paremman ja siistimmän kodin tuolle joogamatolle, niin voi tulla hakeen pois. 

Kihisen jo innosta päästä alottamaan uutta mattoa, aiheena tällä kertaa synttärilahja kummitytölle. En tiedä, miten mattolahja uppoo 4 v. prinsessalle, mutta teen silti!

p.s. 57 yötä ja sit Kaliforniaan!