Rintakarvat ja haastevastaukset

Eilen oli penkkipäivä ja tänään fillaripäivä. Hyvässä harmoniassa tää mun elämä! Vedin taas eilen yhden leaun viidentoista kilon lisäpainolla, mutta en siltikään voi uskoa, että pystyn siihen. Ehkä sittenkin jotenkin huijaan tai viiden kilon kiekkoon on joku kurja piirtänyt ykkösen vitosen eteen.

Äsken käytiin vetämässä muutama, tai siis oikeastaan kahdeksan kovaa puolen kilometrin repäisyä pyörällä ja letkeästi takaisin. Tuttua intervalli-juttua! Jaloissa ei ollut ihan 100 prosenttinen olo ja takareidet loppuivat ennen, kuin tuli olo, että happi loppuu.

"Mullon toi Lance A.:n kehittämä hormonidieetti käytössä, fillari kulkee ja rintakarvat kasvaa!"

Kalusto 4/8, maastopyörät puuttuu

Viime aikoina on taas tipahdellut muutama haaste sieltä sun täältä ja nyt kun olen pähkäillyt niitä tarpeeksi, olen valmis vastaamaan. Kuvituksena on muutama otos meidän kaupunkipuutarhan avajaisista.

Mariliilta sain haasteen aika pahan haasteen, jota jouduin pohtimaan useamman päivän. "Jokainen haasteen saanut keksii itsestään kolme asiaa, joiden uskoo olevan niin erikoisia tai poikkeuksellisia, että voisi noilla jutuilla “päihittää” kanssabloggaajat. Kun kolme asiaa on keksitty, haaste heitetään eteenpäin viidelle bloggaajalle, joiden täytyy vastata kysyjälle ja haastaa seuraavat viisi tyyppiä.“

Tulkitsen tämän niin, että asioiden ei välttämättä tarvitse olla "en ole koskaan..." -juttuja. Mutta mitä tulee Marikan keksimiin juttuihin, mäkään en ole koskaan ottanut ulkomailla rannalla aurinkoa tai käynyt Les Mills -jumpassa. En taida jakaa tätä eteenpäin, koska taitaa mennä jo useampaa kierrosta.

Mun kovat väitteet:

1. En ole koskaan ollut jälki-istunnossa tai saanut sakkoja. Olen siis täysin nuhteeton kansalainen.

2. Mulla on ollut irokeesi. Eikä meinaan mikään nössö tyttöjen irokeesi, vaan ihan semmonen oikee, nih!

3. En ole koskaan pitänyt vesimelonista, hyi!

Hervannan korkein puutarha?

Sain Suvilta viiden kysymyksen haasteen, tykkään näistä tosi paljon, vaikken koskaan jaksakaan jakaa näitä eteenpäin.

1. Mikä oli suosikkibändisi yläasteella?
GREEN DAY! Myöhemmin tuli muitakin suuria käänteen tekeviä bändejä, mutta GD oli aika rock etenkin seiskaluokalla. Kolme vuotta sitten käytiin Sannan kanssa katsastamassa tätä teinisuosikkia Helsingissä ja siellä jorailtiin eturivissä 2000-luvulla syntyneiden kanssa. Keikka oli kehno ja ylipitkä ja kaikkee muuta epäpunkkia ja reissu kesti vuorokauden ja sisälsi pääasiassa odottelua. Mutta kivaa oli silti!

Ihan kohta on mansikoita rahkaan!

2 Fitness ilmiönä – tosi jees vai alkaako jo ärsyttää?
Semisti epäkiinnostava keskustelu jo, vaihdetaanko aihetta?

3 Ruoka-aine, jota et ikinä ole käyttänyt omissa ruoissa, mutta jota haluaisit oppia käyttämään?
 Kiitos Rahkaäijän ennakkoluulottoman asenteen, meillä kokeillaan kaikenlaista, osa kokeilusta on menestyksiä, osa floppeja.

Mansikka, ruohosipuli ja tinjami.

4 Onko sinulla lempinimiä?
 Anni on niin lyhyt nimi, että siitä ei ole kukaan jaksanut vääntää mitään hauskaa. Mutta sukunimistä senkin edestä, ennen olin Luukkis, nykyään Vuohis. Tai Rahkis!

Tinjami tuoksuu hyvälle, mutta maistuu väkevälle.

5. Facebook vai blogit?
 Blogit. Nyt voin vähän avautua samalla mikä Feisbuukissa ärsyttää. Etusivu on aina täynnä mainoksia, mutta se ei ole mitään siihen nähden millainen aivoton mielipiteiden oksennusämpäri FB:sta on tullut.

Porukka liittyy kaikkiin aivan naurettaviin pikku-Pentti takaisin narkkariäidille -ryhmiin yhtään tietämättä asioiden taustoja ja ryhmissä ollaan valmiita polttamaan syyllisen (= sosiaalityöntekijä/virkamies/opettaja/kuka tahansa, joka tekee vaan työtään) talo ja kidnappaamaan mummo. Vääryyksien korjaaminen jatkuu roskalehtien skandaalinhakuisten uutisten jakamisella, ja jako otsikoidaan "kaikki tommoset sossut/maahanmuuttajat/naiset/suomenruotsalaiset/ulkomaalaiset/eri puolueen kannattajat/mopoautokuskit/nuoriso pitäis tappaa!" ja sitten hengenheimolaiset huutaa kommenteissa niin just saatana, Karjala takasin!

Ja sitten kun mielipidettä on tarpeeksi ilmaistu ystävien kesken, mennään meuhkaan eri yritysten FB-sivuille. Kun Alko ilmoittaa sivuillaan, että tänään kaikki Alkot auki 9-18, niin jokaisen peruspenan on pakko käydä kommentoimassa siihen, että en käytä Alkon palveluita. Ja vielä ennen uloskirjautumista jaetaan joku herkkä kuva, jossa on sielukas ajatelma tyyliin "Jokainen päivä  on lahja <333" tai edes naapurin kadonneen kissan/kakaran katoamisilmoitus. Ai niin, meinasin unohtaa "Tykkää, niin Aftrikan nälänhätä loppuu" -päivitykset.

Huhheijaa, tulipas avautuminen, mutta pointti oli se, että aikuiset ihmiset vois vähän harjottaa mediakriittisyyttä joka käänteessä ja lopettaa uikutuksen Feisbuukissa. Ei muuta.

Näihin karvaisiin ja some-kriittisiin tunnelmiin on hyvä päättää tältä erää. Se on ihan kohta viikonloppu, jee!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 261

Selkätreeniä ja gekkoja

Olis melko näppärää, jos Hulluilla Päivillä olis myynnissä lisätunteja vuorokauteen, mulle kelpais! Lisätunnit varmaan levyttäisin vaan sohvalla, että ei sittenkään.
Totesin, että on (taas) aika vaihtaa saliohjelmaa.:D Nyt koitetaan uudestaan sitä kolmijakoista ja alotin tänään selkätreenillä. Alkuun tein muutaman lämppäsetin leukoja, sitten kolme settiä ylätaljaa, pari alataljaa, kolme polvenpäältä vetoo ja kaks kulmasoutua. Huh huh, kuulostaa hirveen läkähdyttävältä näin kirjotettuna, mutta ei käytännössä tuottanut ongelmia. Paitsi polvenpäältä veto oli pitkästä aikaa tehtynä tosi hooceen tuntuinen. Lisäks tein hauikset ja vatsat. Parasta päivän treenissä on, että se on jo tehty!

 Olin tosi tyytyväinen treenin sujumiseen ja omaan virkeyteen. Alkuviikko meni vähän pilalle muutaman tosi huonosti nukutun yön takia ja osaan taas arvostaa ihania yhdeksän tunnin yöuniani. Olen aina ollut säännöllisen vuorokausirytmin ystävä ja melkein mistä vaan muusta voin tinkiä, mutta en yöunista. Siksi olinkin aivan ihmisraunio, kun kahtena yönä unet jäivät muutamaan tuntiin. Olin jo aivan varma, että kyseessä on vähintään krooninen unettomuus, mutta viime yö onneksi osoitti pelon aiheettomaksi. :D
En muuten äkkiä keksi mitään niin tyhmää kun lippis päässä treenaminen. Oikeesti, sattuu aivoon! Paitsi yksi poikkeus on. Jos sali sattuu sijaitsemaan Muscle Beachilla, lippis on hyväksyttävä. Yksi meidän Kalifornian reissun odotetuimmista kohteista onkin tuo eeppinen lihasranta!

Otan tämän vaimoilun nyt ihan tosissaan ja alkuviikosta sain päähänpinttymän, että haluan virkata pyöreän maton. Tätä se on, kun on töissä Tiimarissa, jatkuvasti keksii uusia villityksiä, jotka kuitenkin yleensä loppuu melko äkkiä. Mutta matontekele tulee valmiiks, sen päätin!

Rahkamuijan oikeaoppinen treenin valmistautuminen, silmukkaa syntyy!

Yksi meidän liskoistakin suvaitsi näyttäytyä pitkästä aikaa, ja sitä ei oikeasti tapahdu usein päiväsaikaan, niin hetki oli ikuistettava.

Sylvi päiväkävelyllä

"Pistä se kamera pois tai puren!"

Urkki, Anita ja Sylvi on ohutvarvasgekkoja ja parhaiten niitten kanssa vois seurustella öisin, mutta kuten aiemmin sanottu, itse nukun silloin. Nuo gekkoset on kyllä aivan mahtavia ja helppoja perheenjäseniä, samaa en kyllä sanoisi näiden kavereiden ruokaeläimistä, jauhomatoja ja kenttäsirkkoja, yöök!

Liian kireet trikoot

Olin tänään lähdössä salille ja huomasin, että kaikki potentiaaliset salihousut on a) pyykissä b) kuivumassa c) hukassa ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi juoksutrikoot. Noh, laitoin ne ja heti alko hävettään. Miks? Oon aina tykännyt paljon mun pitkistä jaloista, jotka on hyvin palvellut juoksu- ja pyöräilyhommissa. Juoksulenkille mieluiten pistänkin juoksutrikoot. Rikon kuitenkin jotain omaa käyttäytymiskoodistoani, jos menen liian kireissä trikoissa salille. Kyse on siitä, etten ole mielestäni uskottava persettä nuolevissa jumppapöksyissä. Mielessäni tiukat salipöksyt yhdistyy 1x400 reidenloitontaja -ohjelmaa noudattavaan tällättyyn tyttöseen, joka lukee sitä kirottua FITiä kun raamattua. Lisäksi olen valitettavasti sitä mieltä, että reidenloitontaja - ja lähentäjä on yksi syy siihen, miks jotkut pitää naissukupuolta paikoin vähän vähempiarvoisena (anonyymiarmeija vois tästä vähän aktivoitua..:D). En suinkaan väitä, että se Fitnesstukun t-paidassa seitsemää eri hauiskääntösorttia tekevä lippatukka-tribaalitatskajäbäkään kovasti nostaa miessukupuolta jalustalle. Mutta hauiskääntö nyt vaan sattuu oleen kaikille enemmän fine, kun loputon reidenloitonnus.
Pelkään, että salisuoritukseni latistuu täysin yksiulotteiseksi akkamaiseksi hinkkaamiseksi, jos jalassa on kisakireet pöksyt.  Eh, mitenköhän perussaliunivormu harmaat kollarit ja mustanpuhuva bändipaita muuttaa tilannetta? Ei mitenkään, mutta mulle tulee parempi mieli.

Taas yks tyhjä maapähkinävoipurkki, tällä se takapuoli kasvaa!

Juuri lukemassani Naisten hyvinvointivaltio- kirjassa oli sukupuolijärjestelmän periaatteista ja toinen näistä periaatteista  on hierarkia, mieheys on arvokas perusmalli, johon verrattuna nainen on vajaa. Siksi on sallittua, että nainen tavoittelee miehisiksi koettuja piirteitä (iso haba), kun taas miehen ei ole hyväksyttyä tavoitella naismaisia piirteitä. Syyllistyn siis juuri tähän hierarkian ylläpitoon, en anna naisten olla naismaisia kireissä trikoissa, vaan tavoittelen jotakin miehistä ja kovaa. Mutta kenenkä silmissä?
Kun kyykkään, näen peilistä, kuinka joku uros tsiikailee ylösalas heiluvaa pyllyäni kireissä trikoissa. Sama toistuu ne löysät kollarit jalassa, nehän on melkein houkuttelevammat, jää jotain arvailujen varaankin. Kyse ei siis ole siitä, että joku satunnainen uros tuijottaa himokkaasti, anteeksi miehet, tuijottaa se joka tapauksessa, oli housut ja perse millaiset tahansa. Ja ei niitä miehiä oikeesti kiinnosta, tekeekö joku satunnainen tytteli hauista 3 vai 12 kilolla, että se siitä muusta uskottavuudesta.

NE trikoot

Kyse onkin niistä muista naisista, en kestä, jos olen samaa joukkoa, kun ne muut trikootytöt. En halua olla sitä joukkoa, joka zumbaa puolella teholla ja luulee combatia todelliseks nyrkkeilyks ja vapaita painoja vain miesten jutuiks. Kyse ei ole siitä, että häpeäisin olla nainen tai haluaisin olla mies, vaan haluaisin olla nainen, joka saa kunnioitusta tekemisensä ja saavutustensa kautta, ei perseensä (ei ku joo, onhan se persekin saavutus). Ja varmaan jokainen muikkeli tsiikaa muiden salilla olevian naisten kropat tehdäkseen pikavertailun, onko oma paremmassa vai kehnommassa kunnossa. Ja kuten kaikki tiedämme, nainen on pahin susi naiselle. Tiedän, että monet hoitaa sosiaalisia suhteitaan salilla ja lähtee sinne näyttäytyyn, mutta itse hoidan tuon näyttäytymispuolen, jossakin missä en ole hiestä läpimärkä ja haiseva.
Kunnioitan oikeesti niitä kaikkia, jotka liikkuu ja jotka saa aikaseks lähdettyä sinne salille ja olen monta kertaa nähnyt, kuinka tosi siistissä kunnossa oleva nainen treenaa kowaa trikoissa. Mutta se ei ollut siinä reidenlähentäjässä.
Päivän sali oli hyvä ja uuvuttava, mutta ei ilmeisesti ihan tarpeeks, kun oli vielä energiaa tällaseen avautumiseen.:D
Treenaatko trikoissa? Onko Rahkamuijalla naurettavat mielipiteet? Hapottaako reidenloitontaja? Kerro!

Kurjaa huttua fiksuille naisille

Tän päivän voi suosiolla laskea lampaita sängynpohjalla, mutta ens viikolla vaihtuu saliohjelma. Tässä kesällä oon tehnyt yksjakoista kolme kertaa viikossa ja neljäs on ollut maastavetopäivä höystettynä pikku näpertelyllä, kuten forkut ja pohkeet. Oon ollut äärimmäisen tyytyväinen tähän jakoon, G6 ei petä, vaikkakin penkki kolme kertaa viikossa alkaa syödä naista rotan lailla. Vaihtelun vuoks otetaan rahkaäijän kanssa välillä kolmijakoinen ohjelma käyttöön. Ja mäkihyppymäen rappuset kerran viikossa. <3

"Himotreenaajan on myös hyvä muistaa, että vähemmän on enemmän.
Jos haluat kehittyä, tutkimusten mukaan kaksi kovaa harjoittelua viikossa riittää."
Kova harjoitus parin kilon käsipainoilla?

Kun hain lähikaupasta eheyttäviä sunnuntaieväitä, ostin samalla MeNaiset Sport-lehden, joka ilmeisesti on Sport nykyään(?). Noh, sehän nyt on melko tavallinen akkojen lehti höystettynä ohjeilla siitä, miten meikit saa pysyyn naamassa Zumbassakin. Vielä kuitenkin melko siedettävää kauraa verrattuna viehkeään kollegaansa, Fitiin. Jonkun erikoisen mielenhäiriön takia tilasin sitä muutaman numeron ja viihdearvo ainakin on kohdallaan. Lehden perimmäinen tarkoitus on ilmeisesti  valistaa naisia siitä, että liikunnan perimmäinen tarkoitus on laihtua/pysyä laihana. "Näin saat tiimalasikropan" "näin saat six-packin" "näin laihdut kuukaudessa viisi kiloa ja pääset bikinivartalokuntoon" (=kaikille sama 1200 kalorin päiväannos ja illallakin saa syödä vaan puoli purkkia maitorahkaa ja banaanin, ei rahkamuija pärjäis).Paras lupaus kuitenki oli kun eräässä ohjeessa povattiin penkkipunnerrukseen 50 % kehitys kolmessa kuukaudessa. Todellakin kelpais! Ja useimmissa ohjeissa toki lukee, että tee haastavilla painoilla ja sitten kuvassa mallilla kädessä kolmen kilon käsipainot ja naamalla maaninen irvistyshymy. "Kattokaa ku salilla käyminen on näin ihanaa, että mun naamalihakset kohta revähtää."

No mikä tässä kaikessa on nyt vikana? Se, että näitä lehtiä luetaan kun bibliaa konsanaan ja joku ihan oikeesti imee sienenä kaiken tommosen tiimalasihömpötyksen, "Jos vyötärösi on kurviton, vältä raskaita sivutaivutuksia ja kiertoliikkeitä, jotta kyljen lihakset eivät kasva liikaa." Joo, mulla on kans tosi usein se ongelma, et huomaan että vatsalihakseni ovat kasvaneet aivan liikaa...
Eikä varmasti tarvii edes sanoa, että nää samat kesäkunto- ja joulumahasta eroon -jutut toistuu joka vuosi. Kun on lukenut yhden vuosikerran, on lukenut myös edelliset ja seuraavat viis. Mielummin luen noita vessassa olevia Moottori- ja Bike- lehtiä, ne ei sentään aliarvioi lukijaansa luokattomasti.
Kehtaako joku olla eri mieltä tästä paasauksesta?